Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin – uskonnollisesta fundamentalismista äärioikeiston ”kaupunkilaiskanaviin”

 

Kirjoitellessani viime syksynä blogimuotoista katsaustani suomalaisista disinformaatio- ja propagandasivustoista en osannut ennakoida muutamien kansainvälisten disinformaatiotrendien – kuten koronadenialismi sekä vaalivilppisyytökset – rantautuvan näinkin suurella voimalla Suomeen, vaikka suunta oli jo nähtävillä viime syksynä. Trendien voimistumisen taustalta löytyy edelleen jatkuva koronavirusepidemia, vastaavasti kuntavaalien siirto toi uutta puhtia vaalivilppisyytöksiin, jota voimisti omalta osaltaan Johan Bäckmanin ja eräiden puolueaktivistien, kuten perussuomalaisten Ossi Tiihosen toiminta. Emme myöskään voi unohtaa eräiden – aiempien saavutustensa tähden – arvostusta saaneiden yhteiskunnallisten vaikuttajien, kuten Tuomas Malinen toimintaa ja lausuntoja, joihin kuuluu esiintymisiä salaliittoteorioita viljelevien qanonistien kanssa ynnä perusteettomia vaalivilppiväitösten esittämisiä. (1)

Aika tällaiselle myrkylliselle ja yhteiskuntaa hajottavalle aktivismin muodolle on otollinen edellä mainittujen syiden ohella Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaa seuranneiden myrskyisten tapahtumien kiihottamana, joihin liittyi olennaiselta osin Donald Trumpin perusteettomat väitteet vaalien varastamisesta ja väitteitä seurannut, Trumpin kannattajakuntaan kuuluneiden salaliittoteoreetikoiden sekä äärioikeistolaisten ekstremistien suorittama Capitolin valtaus,* jota liikehdintää on myös yritetty plagioida Suomeen. Tässä yhteydessä on hyvä mainita Alfa Studion (Alfa TV) vastuuton toiminta, heidän kutsuessa tammikuussa ohjelmaansa Jarmo Ekmanin, joka esiteltiin QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana, jolloin ohjelman katsojia johdettiin harhaan luomalla kuva vapaasta toimittajasta, joka on perehtynyt salaliittoteoriaan, kun totuus on vallan toinen. Ekman on itsensä esitellyt henkilönä, joka lanseerasi QAnon-salaliittoteorian ilmiönä Suomeen. Häntä ei siis voida pitää ”QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana” vaan hän on QAnon-salaliittoteoreetikko/-aktivisti.

Päättelin ja ehkäpä toivoinkin Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen tilanteen rauhoittuvan, että Trumpin tappion myötä hänen toiminnasta energiaa saavat ryhmät ensin Yhdysvalloissa ja sen myötä muuallakin  hiipuisivat, kunnes jäljellä olisi enää yksittäisiä toimijoita tai pienryhmiä, jotka eivät enää Suomessakaan muodostaisi merkittävää uhkaa yhteiskuntarauhalle. Maailma ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, Trumpin tappiosta ei seurannut merkittävää toiminnan hiipumista, johtuen osaltaan hänen varjosta republikaanien yllä kuin myös edelleen jatkuvasta koronavirusepidemiasta, joka ruokkii monella tapaa salaliittoteoreetikoita kuin myös laita- ja äärioikeistoa, mikä näkyy runsaana disinformaatiojulkaisuiden ja kanavien toimintana ynnä hiukan outoina ”liittoumina”, jollaisia on Suomessa nähty koronadenialistien joukossa, jolloin esim. äärioikeisto ja vaihtoehtohoitoja tarjoavat tahot ovat löytäneet toisensa.

Viime syksyyn ja edelliseen katsaukseen verrattuna Suomessa tietyt teemat ovat korostuneet disinformaation ja propagandan levittäjillä. Näiden propagandistien ja valeuutisten levittäjien viestintää hallitsevat koronadenialismi siihen liittyvine juonteineen (hallituksen vastaisuus ja etenkin naisministereihin kohdistuva viha) sekä vaalivilppisyytökset, joilla tosin on pidempi historia, Johan Bäckmanin viritellessä moisia syytöksiä jo vuoden 2019 eduskuntavaalien aikoihin. Kevään 2019 vaaleihin verrattuna, tällä kertaa vaalivilppisyytöksiin yhtyi merkittävästi suurempi (ja vaikutusvaltaisempi) joukko ihmisiä tarinan levitessä salaliittoteoreetikoiden ja laitaoikeiston suosimilla alustoilla suhteellisen laajalle. Yhteiskunnallisesti näkyvimpiä ja samalla merkittävimpiä ovat Bäckmanin syytösten ohella Ossi Tiihosen oma kampanjointi (2) sekä Tuomas Malisen hyvin kyseenalaiset, ja perusteettomat, ulostulot.

Ennen uppoutumista syvemmälle aihepiiriin, kuva, johon olen poiminut eräitä tällä hetkellä toimivista vasta-, vale- ja vihamedioista, tai tilejä, joita käytetään disinformaation tahi ideologisen materiaalin levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Näitä samoja ”medioita” ynnä tilejä käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä erilaisten herjaus-, viha- ja vainokampanjoiden alustoina tai ne ovat aktiivisia operaattoreita tällaisissa kampanjoissa. Lukijan on jo hyvä tässä vaiheessa tietää se, että kuvaan on päätynyt vain osa tämän sortin toimijoista.

Kuvassa suomalaisia vasta-, valemedioita sekä disinformaatiokanavia.

Voimme käyttää kuvaa perustana pohjana, jota hyödyntää uppoutuessamme entistä syvemmälle aiheeseen ja uppoutumisen aloitan Toimittajaliitosta, jota voi pitää eräiden vastamedioiden ja yksittäisten bloggaajien taustavoimana, (toki tällä ns. Toimittajaliitolla voi olla muitakin tavoitteita ja päämääriä kuin toimia näennäisenä kokoavana voimana).

Toimittajaliitto näki virallisesti päivänvalon marras-joulukuussa 2019, kirjoitin ensihavainnoista 19. joulukuuta 2019 blogiin ”Vastamedioista pseudotoimittajien ’toimittajaliittoon’.” (Kirjoitin nimen tuolloin tarkoituksellisesti pienellä).

Toimittajaliiton taustalla olevan yhdistyksen (Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry) historia on kuitenkin pidempi. Se on rekisteröity joulukuussa 2016 ja tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pispalan Radion perustaja, disinformatiivisia Venäjä uutisia levittäneeseen Love FM -radiokanavaan yhdistetty, Pasi Komsi, varapuheenjohtajana Komsin yhteistyökumppanina toiminut parkanolainen Kauko Kallioniemi ja sihteerinä eräs kohudosentti – Johan Bäckman. Edellä luetelluista henkilöistä yhdelläkään ei ole näkyvää roolia Toimittajaliitossa (ja sen taustayhdistyksessä). Toimittajaliiton taustalla olevan yhdistyksen puheenjohtaja on, useista vastamedioista tuttu, Juha Korhonen; varapuheenjohtajana toimii Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen; sihteerinä DONi Newsissä työskennellyt, Ukrainan sanktioima Kristallipuolueen kuntavaaliehdokas Jarmo Ekman. On kuitenkin hyvä tiedostaa se, että vaikka Johan Bäckmanilla ei ole näkyvää roolia Toimittajaliitossa, on hän useiden eri lähteiden mukaan toiminnassa mukana tuottaen aktiivisesti materiaalia yhdistyksen verkkosivuille. En uhraa tämän enempää aikaa ja tilaa Toimittajaliitolle, suosittelen kuitenkin lukemaan Rysky Riiheläisen tammikuussa 2020 kirjoittaman viiltävän analyysin: ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”.

Toimittajaliitosta on loogista siirtyä Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden seuraajaan, miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen toimittelemaan Uuteen MV-lehteen, samalla tulemme huomioimaan muutkin Janus Putkosen julkaisut. Putkosen alaisuudessa MV-lehti on muokkautunut verrattuna siihen, mitä se oli Janitskinin ohjauksessa, ei suinkaan laadukkaampaan vaan aiempaa selkeämmin propagandistisempaan suuntaan. Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta julkaisua toimitteleva Putkonen tuottaa huomattavasti enemmän Kreml-mielistä propagandaa ja disinformaatiota, jollaisen tuottamisesta ja toimittamisesta hänelle on kertynyt runsaasti kokemusta viime vuosina työskennellessään propagandasoturina Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla.

Työskennellessään DONi Newsissä Putkonen solmi suhteita lukuisiin Kreml-mielisiin propagandisteihin, joista eräiden kanssa hän on edelleen jonkin asteisessa yhteistyössä jakaessaan eteenpäin näiden henkilöiden, kuten Max van der Werffin ja Patrick Lancasterin, tuottamia valeuutisia ynnä disinformatiivisia katsauksia. Uuden MV-lehden rahoituskuvioita ei ole juurikaan avattu yleisölle, huomioiden toimituksellisen sijainnin miehitetyssä Luhanskissa sekä Putkosen yhteydet Venäjälle (DONi News toimi myös ruplarahoituksella), enpä sulkisi pois sitäkään, etteikö Putkoselle kanavoituisi taloudellista tukea myös Venäjältä.

Kuvakollaasin oikeassa alanurkassa on musta suunnikas, jossa on joukko erilaisia medioita, joita yhdistää Janus Putkonen, alla olevassa kuvakaappauksessa Putkosen twitter-tililtä kyseiset ”mediat” on selkeämmin erotettavissa. 

Suomalaisille tutumpia ovat UMV eli Uusi-MV-lehti sekä Uusi Verkkomedia, osa on vastaavasti sisällöltään suunnattu englannin kieliselle väestölle ollen kuitenkin sisällöltään väritettyjä ja disinformatiivisia. Mainland ja ForSided ovat ”patrioottista” sisältöä tarjoavia julkaisuja – patrioottisia lainausmerkeissä siksi, koska sisällössä näytetään käytetyn vahvaa Venäjän-trikolorin valko-sini-puna-väriä.

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin, julkaisuna se oli pidemmän aikaa ”telakalla” jokunen vuosi sitten, kunnes toimituksellisesti aktivoitui uudelleen edellisten eduskuntavaalien alla (vuoden 2018 puolella). On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun 2018 alkupuolella oli sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa. Aktivoitumista voi myös osaltaan selittää kevään 2019 vaalirypäs Suomessa (eduskuntavaalit ja eurovaalit). Eduskuntavaalien ja eurovaalien jälkeen kuin myös viime vuonna julkaisutahti Vastavalkeassa oli varsin tiivis. Muutamaa kirjoitusta lukuun ottamatta tämän vuoden puolella Vastavalkean sivuilla ei ole nähty merkittävää aktiivisuutta – harvojen julkaisuiden ollessa edelleen hyvin länsivastaisia ja yksipuolisia – polarisoivia.

Ulkoasultaan Vastavalkea on uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut demareiden Mikko Elo, joista jälkimmäinen on toiminut katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä ja vainoamisessa useampaankin otteeseen. Kirjoittajien joukossa on ollut myös laitaoikeiston ajattelijoita, kuten perussuomalaisten Olli Kotro sekä Sakari Linden, jonka viimeisimmästä julkaisusta on tosin vierähtänyt useampi vuosi.

Laiton lehti? on laitaoikeistoon kuuluvan, kansankiihottajana vaaleissakin tunnetuksi tulleen, Marco de Wit’in perustama julkaisu. Luonteeltaan ja idealtaan sitä voi verrata alkuperäiseen, Ilja Janitskinin perustamaan, MV-lehteen, joskin toimituksellisesti se on, jos mahdollista olennaisesti kömpelömpi kuin esikuvansa. Julkaisua on kenties parempi kutsua ”köyhänmiehen MV-lehdeksi”. Julkaisun sisältöä kuvaa parhaiten kirjainyhdistelmä – VMP! Sisällöltään Laiton lehti? on roskaa, vastenmielisiä meemejä ja kampanjointia poliiseja, toimittajia ja kansalaisaktivisteja vastaan jne. jne. Taannoin Pirkanmaan käräjäoikeus langetti de Witille ehdollista vankeutta 13 kunnianloukkauksesta, kahdesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja yhdestä uskonrauhan rikkomisesta.  (3) Tuomiot eivät ole lainvoimaisia.

Marco de Wit nousi otsikoihin Eurooppaa kohdanneen pakolaiskriisin myötä, perustettuaan Mario Argentan kanssa Suomi Ensin -liikkeen. Liike hajosi kahtia sisäisten erimielisyyksien seurauksena, de Wit kannattajineen perusti Suomen Kansa Ensin -liikkeen, joka myöhemmin rekisteröitiin puolueeksi ja jonka johdossa de Wit jonkin aikaa oli.  de Wit teki aiemmin hyvinkin tiivistä yhteistyötä suomalaisten Venäjä-operaattoreiden kanssa, osallistuen muun muassa ensimmäiseen Suomesta miehitetyn Itä-Ukrainan puolelle järjestettyyn propagandamatkaan, haastatellen matkalla Janus Putkosta. Sittemmin de Wit on, ainakin lausuntojen perusteella, tehnyt pesäeroa Putkosen toimittelemaan Uuteen MV-lehteen, jota hän pitää liiankin putinistisena. Oman arvioni mukaan de Wit on painumassa marginaalin marginaaliin riitauduttuaan niin monen tahon kanssa.

Nykysuomi (eli NS) kuuluu myös niihin medioihin, joilla on tiivis yhteys suomalaiseen laita- ja äärioikeistoon. Sen päätoimittajana on edelleen salaliittoteoreetikoiden ja äärioikeiston suosiman Tokentuben perustaja Juha Korhonen (Toimittajaliiton pj.).

Tätä nykyä NS:n ”uutisvirrassa” positiivista huomiota annetaan koronadenialisteille ynnä rokotusvastaisille henkilöille ja ryhmille, myös muut hallitusta vastustavat toimet saavat positiivista huomiota sivulla. Aiemmin vastaavaa huomiota saivat äärioikeistolaiset ja maahanmuuttovastaiset Soldiers of Odin -liike sekä Vastarintaliike ynnä näiden liikkeiden harjoittama aktivismi. Aikoinaan Nykysuomi järjesti äänestyksen hyväntekeväisyysjärjestöistä, joille lukija olisi valmis tekemään rahalahjoituksen. Äänestyksessä eräänä vaihtoehtona oli myös ”kansallismielinen”, Vastarintaliikkeen jäsenistölle tuttu, Suomalaisapu. Kyseinen äänestys vaihtoehtoineen huomioitiin myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivulla.

Ennen Juha Korhosta Nykysuomen päätoimittaja oli Petri Perta, joka on Järvenpään perussuomalaisten jäsen ja valittiin uuteen valtuustoon kuntavaaleissa 105 äänellä. (4) Hänen CV:stä löytyy myös maininta työskentelystä Arto Luukkasen eduskuntavaalien kampanjapäällikkönä.

Korhosen nimen tullessa mainittua, on hyvä nostaa esille hänen muitakin projekteja. Kirjoituksessa edellä mainittujen aktiviteettien ja Toimittajaliiton puheenjohtajan tehtävien ohella Korhonen on ehtinyt työntää lusikkansa moneen soppaan, kuten toimia MV-lehden päätoimittelijana Ilja Janitskinin syöpähoitojen aikana, työstää AD-nettiradiota ja epämääräistä, ulkoasultaan erehdyttävästi Facebookia muistuttavaa AD-yhteisöä. Journalisti-lehdessä nro. tarkasteltiin kyseistä AD-yhteisöä artikkelissa ”MV-lehden entinen päätoimittaja perusti vale-Facebookin”. (5)

Korhosen perustamista foorumeista ja alustoista, tällä hetkellä, merkittävimpien joukkoon kuuluvana pidän Tokentubea, Youtuben kaltaista videoalustaa, jolle monet laita- ja äärioikeiston edustajat kuin myös salaliittoteoreetikot ovat siirtyneet. Tokentubessa he saavat jakaa materiaaliaan vailla pelkoa sensuurista, tässä kohdin on ehkäpä parempi asettaa sanat siten, että sensuuria ei ilmene niin kauan kuin materiaali on sellaista, joka käy yksiin toiminnan idean kanssa. Voinemme todeta, että sallittua on kaikki sellainen materiaali, joka hajottaa yhteiskunnallista koheesiota ja on sovitettavissa EU- ja länsivastaiseen agendaan.

Reformi Studion taustalta löytyy kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki, kumpikin on jo vuosien ajan raportoinut suomalaisen laita- ja äärioikeiston demonstraatioista, mutta he ovat myös esiintyneet tällaisissa tilaisuuksissa. Taannoin Huuhtanen oli organisoimassa natsileiriksi kuvailemaansa Elokapinan vastamielenosoitusta, mutta hänellä on pidempikin historia näiden laita- ja äärioikeiston mielenilmausten organisoinnissa ja sellaisiin osallistumisissa. Muistan Huuhtasen esiintymässä Helsingin Oikeustalon ulkopuolella 13. kesäkuuta 2018, tuolloin käytiin oikeutta Ilja Janitskinia, Johan Bäckmania sekä Asta Tuomista vastaan. Kyse oli ns. MV-oikeudenkäynnistä, jossa kolmikkoa vastaan käytiin oikeutta heidän osallisuudesta MV-lehden kautta harjoitettuun mittavaan häirintä- ja vainoamiskampanjaan, jonka kohteena oli muun muassa toimittaja Jessikka Aro sekä kuten MV-lehteä vastaan kampanjoinut Hanna Huumonen. MV-oikeudenkäynnin alla Keskimäki esitti myös väitteitä, ettei Janitskin saisi poliisivankilassa hänelle määrättyjä syöpälääkkeitä – Helsingin poliisi kiisti moiset väitteet.

Kyseinen kaksikko, Huuhtanen ja Keskimäki, ovat myös ottaneet Jessikka Aron hampaisiinsa ja piinanneet häntä jo useamman vuoden ajan – heidän harjoittamaa toimintaa voisi jopa kuvata psyykkiseksi väkivallaksi (kyse ei missään nimessä ole mistään nettikiusaamisesta tai -häirinnästä, sillä terminä ne ovat liian vähätteleviä).

Thaimaassa majaileva Klaus K. Berg pyörittää yli 6700 tilaajan Operaatiokeskus-kanavaa YouTubessa, kanavan sisällön ollessa sitä sun tätä, esim. koronadenialismia, salaliittoteorioita, vääristyneitä tulkintoja todellisista tapahtumista jne. (6) Toisinaan haastateltaviksi päätyy Janus Putkosen kaltaisia tunnettuja propagandisteja tai koronapandemian kieltäjiä, onpa vieraana nähty Laura Huhtasaaren sisko Saara Huhtasaarikin.

Outona lintuna vasta- ja valemedioiden joukossa voidaan pitää Rapsodia-nimistä, Jussi-Pekka Saarelan perustamaa, uuskarismaattista verkkosivustoa, jossa uskonnolliseen sanomaan kietoutuu salaliittoteorioiden ja disinformaation kudelma. Tällä hetkellä sivuston kautta levitetään 5G-salaliittoteorioiden rinnalla koronadisinformaatiota, Yhdysvaltojen edellistä presidenttiä – Donald Trumpia – ei ole vielä unohdettu sivulla. Trumpin kaudella Rapsodia kuului Suomessa niihin sivustoihin, jotka tukivat Trumpia. Tuki on ymmärrettävää, kun muistetaan, että Trumpin hallintoon kuulunut hengellinen neuvonantaja Paula White kuului New Apostolic Reformation- eli nk. uuskarismaattiseen liikkeeseen.

Rapsodiasta erityisen vaarallisen tekee tänä aikana se, että hengellisen materiaalin rinnalla he jakavat hyvinkin aggressiivisesti korona- ja rokotevastaista materiaalia henkilöille, jotka voivat olla haavoittuvassa asemassa.

Rapsodiasta voimme siirtyä Blokkimediaan, jonka sisällöntuotannossa QAnon-salaliittoteorialla on merkitystä. Tarinassaan sivuston ylläpitäjä kirjoittaa:

”Keväällä 2018 koin, että kryptovaluutat ja pankkijärjestelmät olivat kyllin hyvin käsitelty, joten olin valmis keskittymään uuteen teemaan. Q oli tähän mennessä postaillut noin puoli vuotta ja olin ennättänyt seurata ja koetella liikettä. Pitkän taustatyön jälkeen totesin, että Q on erittäin tärkeä uutislähde, ja sitä oli syytä avata myös suomalaisille.” (7)

Päättäen tervehdyksensä QAnonin kannattajien paljon käyttämään iskulauseeseen WWG1WGA eli Where we go one, we go all. Todennäköisesti runsas QAnoniin liittyvä julkaisutoiminta sai Youtuben poistamaan Blokkimedia-kanavan. Tätä nykyä sosiaalisen median alustat, kuten Facebook ja Twitter kuin myös Youtube kamppailevat QAnon-materiaalia vastaan, poistaen salaliittoteoriaa jakavia tilejä ja sivustoja, niinpä Blokkimediakin näyttää siirtyneen muille alustoille, kuten Tokentubeen, Bitchuteen jne. (8)

Oma lukunsa näissä vastamedioissa ovat suomalaisten uusnatsien perustamat sivustot, kuten kiellettyyn Vastarintaliikkeeseen yhdistetty verkkosivusto Partisaani. Partisaanin kohdalla termin vihasivusto käyttö ei ole vailla perusteita, maassamme Korkein oikeus päätti Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston (ja siihen suoraan tai välillisesti kuuluvien alaosastojen) lakkauttamisesta 22. syyskuuta 2020. (9) Partisaani on myös harhauttanut perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalénin ”haastatteluun”. Packalénin kuvailun mukaan hänelle soitti toimittajaksi esittäytynyt henkilö, jota hän piti harmittomana tapauksena. Haastattelun luonteen muututtua huuruisemmaksi oli Packalén lopettanut ns. haastattelun.**

Viha- ja propagandasivujen toimintatavan mukaisesti Partisaani kuitenkin julkaisi tämän ”haastattelun”, kuvaillen kyseessä olleen vastentahtoisesta haastateltavasta ongelmallisine yhteistyökuvioineen, Packalén esiteltiin oman startup-yritys Utopia Analytics’in hallituksen puheenjohtajana. Huomioitavaa tässä nimenomaa on se, että Partisaani on hyödyntänyt aineistoaan (todennäköisesti ilman lupaa) ja esitellyt tilanteen haastattelutilanteena harhauttaakseen lukijoita.

Perinteisesti erilaiset vasta- ja propagandamediat hakevat näkyvyyttä sekä uskottavuutta haastattelupyynnöillä ja haastatteluilla – hyödyntäen saamaansa aineistoa härskisti. Toivoen samalla, että julkaisu saisi niiden myötä näkyvyyttä oman marginaalinsa ulkopuolella – toiveena huomion ohella uusien lukijoiden ja kannattajien saaminen. 

Tässä yhteydessä on sopiva mainita Utopia Analytics’in vastaavan ainakin Iltalehden verkkosivujen keskusteluiden moderoinnista. Yrityksen rooli puolueettomana toimijana on kyseenalaistettu lukuisissa keskusteluissa eri sosiaalisen median alustoilla.

Myös Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä on verkkojulkaisu suomeksi: Kansallinen vastarinta, joka sekään ei sisällöllisesti juurikaan eroa Partisaanista – tai muista äärioikeistolaisista julkaisuista. Verkkosivuja ei kuitenkaan näytetä päivitetyn uutisten osalta sitten toukokuun 2020.

Suomalaiseen äärioikeistolaiseen liikehdintään on yhdistetty Twitteriin avatut ”kaupunkilaistilit” tyyliin @helsinkiläiset, @vantaalaiset, @lohjalaiset, @oululaiset, @espoolaiset jne. Niitä yhdistää äärioikeistoon jaetun materiaalin ohella sama vihreä-valkoinen värimaailma, joka on tunnistettavissa myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tunnuksista jne.

Kuvakollaasissa esimerkkejä äärioikeiston ”kaupunkilaistilien” jakamasta sisällöstä.

Valtaosa näistä vastamedioista on kovin lyhytikäisiä, tai ilmaantuneet verkkoon vast’ikää, kumpaakin oli Marko Sihvosen perustama Valtamedia-niminen vastamedia, joka näyttää nyttemmin kadonneen ”vastamedioiden kartalta”. Näiden tuoreempien viritysten rinnalla Paavo Tajukangas-nimellä esiintynyt bloggari ja pt-media-vastamedian ylläpitäjä on pitkäikäisempi. Johanna Vehkoo kirjoitti Ylen verkkosivuille Valheenpaljastaja-palstalla pitkän artikkelin helmikuussa 2017, jossa hän huomioi myös Paavo Tajukankaan toimintaa tarkastellen hänen repertuaariin tuolloin kuuluneita ”trollipuheluita”, jonka konseptin hän oli ilmeisesti kopioinut  Granskning Sverige -nimiseltä sivulta.

Pidempiaikaisten näyttöjen perusteella lasken AlfaTV:n olevan olennainen osa suomalaista vastamedioiden kenttää. Kesäkuun viimeinen päivä Helsingin Sanomissa oli ilmoitus AlfaTV:n osakeannista, jatko näyttää muuttuuko AlfaTV:n sisältö merkittävässä määrin laadukkaammaksi, vai jatkaako se jatkossakin kristillisen konservatiivilaidan kosiskelua kyseenalaisine vieraineen, joista käytän jälleen esimerkkinä tämän vuoden tammikuun Capitolin tapahtumia käsitellyttä Alfa Studio-ohjelmaa, jossa ääneen päästettiin historian dosentti Markku Ruotsilan ohella Jarmo Ekman. Ekman esiteltiin harhaanjohtavasti QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana, vaikka tosiasiassa hän on QAnon-salaliittoteoreetikko. Ekman on itsensä esitellyt henkilönä, joka lanseerasi QAnon-salaliittoteorian ilmiönä Suomeen.

Vaihtoehto- ja vastamedioiden joukossa on konsepteina ovelampia (ja vaarallisempia), kuten tammikuussa 2017 perustettu Oikea Media, joka luonnehtii itseään konservatiiviseksi suomalaiseksi verkossa toimivaksi vastamediaksi. Oikealle Medialle on myös nimetty päätoimittaja, Jukka-Pekka Rahkonen. (10) Konseptinsa takia Oikea media on kuitenkin syytä huomioida tässä yhteydessä. Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja Maija Tamminen kritisoi verkkolehteä sen aloitettua toimintansa, Tamminen piti vaarallisena sitä, että vaihtoehtomedian luonteesta huolimatta se horjuttaa luottamusta mediaan uskottavalla ulkoasullaan ja vihjauksillaan perinteisiin journalistisiin arvoihin sitoutumisesta. (11)

Ei tarvitse kuin lukea Oikean Median verkkosivuja, niin on helppoa allekirjoittaa Maija Tammisen arvio konseptin vaarallisuudesta. Vastamedioiden joukossa se näyttää samalla tapaa uskottavalta kuin Vastavalkeakin, sellaiselta, joka herättää luottamusta ja voi täten helpommin harhauttaa lukijoitaan. Toisaalta ne verkkosivut paljastavat hyvin pian median agendan – oikeistokonservatismia, kuten ei perussuomalaismyönteisyyttäkään pyritä millään tapaa kätkemään. Erilaisten teemojen käsittely on myös polarisaatiota lisäävää. Oikea Media näyttää ulkoisesti laadukkaammalta kuin konseptina samankaltainen  Kansalainen.fi -verkkojulkaisu, joka sekin mainostaa itseään konservatiivisena ja kansallismielisenä uutissivustona, sen julkaisija on  Vapaan sanan tuki ry ja verkkosivuilla nimetty vastaava toimittaja on Petri Saarela. (12)

Oikeaa Mediaa ja Kansalainen.fi-sivustoa ja muita esittelemiäni vastamedioita yhdistää olennaisella tapaa polarisaatiohakuisuus. Osaa, kuten Janus Putkosen päätoimittelemaa Uutta MV-lehteä leimaa hyvin selkeä Kreml-narratiivin toisto, etenkin Ukrainaa ja Ukrainan sotaa koskevissa katsauksissa, jotka ovat pääosin propagandistisia luonteeltaan. Globaali koronaviruspandemia saa myös runsaasti huomiota, joskin siihen suhtaudutaan kriittisesti tai sen olemassa olo jopa kiistetään – vastaavasti koronavirusrokotteiden ympärille näissä medioissa on kiedottu hyvin tiivis salaliittojen ja disinformaation kyllästämä kudelma. Perusteettomat vaalivilppisyytökset saavat myös kohtuullisesti näkyvyyttä, on kuitenkin syytä huomioida, että joukossa on operaattoreita, kuten Johan Bäckman, joiden sosiaalisessa mediassa vaalivilppisyytökset saavat runsaasti tilaa. Eräitä esille nostamistani medioista voi kuvata selkeiksi vihasivustoiksi tai jakamansa materiaalin ja kohdeyleisön tähden muulla tapaa vaarallisiksi kanaviksi. Edellisten lisäksi useimpia yhdistää konkreettinen linkki yhteen tai useampaan Venäjä-operaattoriin.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/mtmalinen/status/1404534268055928835 

2. https://www.ossitiihonen.com/2021/01/06/kansalaiset-vaalitarkkailijoina-projekti-hakee-vapaaehtoisia-vaalivilppia-vastaan/ 

3. https://yle.fi/uutiset/3-11952966 

4. https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/2/municipalities/186 

5. https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/mv-lehden-entinen-paatoimittaja-perusti-vale-facebookin/ 

6. https://www.youtube.com/c/OperaatiokeskusLive/videos

7. https://blokkimedia.net/info/ 

8. https://blokkimedia.net/hyodylliset-linkit/ 

9. https://poliisi.fi/en/-/korkein-oikeus-paatti-pohjoismaisen-vastarintaliikkeen-lakkauttamisesta 

10. https://oikeamedia.com/ 

11. https://www.marmai.fi/blogit/oikea-media-on-sittenkin-vaara/1099d748-5234-36e3-9d69-9a3c2918eb1a 

12. https://www.kansalainen.fi/yhteystiedot/ 

Lähteenä huomioitu myös Teemu Oivon kirjoittama ”Kremlin ’vapaan sanan’ saattajat? Suomalaiset verkkomediat kansainvälisen uutisvirran portilla ” -artikkeli.

Huom. blogia muokattu 9. lokakuuta 2021 Partisaanin valheelliseksi paljastuneen Packalén-haastattelun osalta.

*: Havaintojeni mukaan huomattava osa näistä salaliittoteoreetikoista kuului myös äärioikeistolaisiin ekstremistisiin ryhmiin.

**: Kansanedustaja Tom Packalénin selvitys haastattelutilanteesta. Hänen selvityksensä on uskottava, koska metodi, johon Partisaanissa turvauduttiin, on tunnettu ja hyödynnetty näissä vasta- ja propagandamedioissa.

Eurooppalainen äärioikeisto sotimassa Venäjän rinnalla Ukrainassa

Julkaisin toukokuun 13. päivä blogin, jossa kävin kertauksenomaisesti läpi Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittista yhteistyötä Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Kirjoituksessa päähuomion varasti ”vaalitarkkailutyö” Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Kyseisessä tehtävässä Venäjä hyödyntää aktiivisesti operaattoreitaan ja kumppaneitaan lännessä, pyrkien heidän avullansa muokkaamaan mielikuvia järjestämistään vaaleista, jotka ovat ennemminkin vaalien irvikuvia – ja Ukrainalta miehitetyillä alueilla järjestettyinä myös laittomia. Nämä ”vaalitarkkailutoimet” ovat johtaneet myös Ukrainan suomalaisille langettamiin sanktioihin. Maaliskuussa 2019 Ukraina lisäsi pakotelistalleen seuraavat ”vaalitarkkailuun” osallistuneet suomalaiset, Janus Putkosen, Johan Bäckmanin ja Jarmo Ekmanin sekä, jo edesmenneen, Jon Hellevigin. (1) Aiemmassa kirjoituksessani huomioin, vähintäänkin viittauksenomaisesti, myös muita poliittis-yhteiskunnallisen yhteistyön muotoja konferensseista alkaen ja päätyen erilaiseen ”koulutusyhteistyöhön”, jossa Venäjälle lojaalit operaattorit toimivat kurssien ja luentojen vetäjinä.

Tässä kirjoituksessa siirrymme poliittisluonteisesta yhteistyöstä sotilaalliseen yhteistyöhön, jossa aihekokonaisuus huomioiden merkittävään rooliin nousevat eurooppalaisen äärioikeiston jäsenet sotimassa vapaaehtoisina Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa. En kuitenkaan jätä huomioimatta muita sotilaallisen yhteistyön muotoja, joista meitä suomalaisia ja laajemmin Pohjoismaiden jäseniä koskettaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja venäläisen – nationalistisen ja imperialistisen, valkoista ylivaltaa ajavan – Russian Imperial Movementin eli RIM:in (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) välinen yhteistyö.

Yhteistyön ensitahdit lyötiin syksyllä 2015, jolloin RIM:in johtoon kuuluva Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Ruotsin osaston vieraana. Tuolloin Pohjoismainen vastarintaliike sai venäläistaholta rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten. Vierailusta on tarkemmin kirjoittanut Anton Shekhovtsov blogitekstissään ”Russian fascist militants give money to Swedish counterparts”. (2)

Sittemmin on käynyt ilmi yhteistyön pitävän sisällään myös sotilaallisen ulottuvuuden (vai kutsuisimmeko tätä terroristiseksi ulottuvuudeksi), nimittäin elokuussa 2016 kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsentä, Anton Thulin ja Viktor Melin, matkasi Venäjälle saamaan aseellista koulutusta (käytännössä koulutusta terroritoimiin) RIM:in Partizan kurssilla. Viime vuonna julkaistujen saksalaisuutisten mukaan RIM:in kursseille on osallistunut myös suomalaisia uusnatseja, (3) tähän mennessä yhdenkään osallistuneen henkilöllisyys ei ole varmistunut. Palaan tähän aiheeseen tarkemmin myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Anton Thulin ja Viktor Melin (kaksikko vasemmassa reunassa) RIM:in Partizan-leirillä.

Uusnatsit ja fasistit sotimassa Venäjän joukoissa

Venäjän propagandakoneisto on Euromaidanin alkuhetkistä lähtien rummuttanut ”ukrainalaisfasisteista” ja ”Kiovan juntasta” kaappaamassa maassa vallan. Tätä propagandatarinaa ovat toisintaneet Venäjän operaattorit ja sen hyödyntämät tahot myös Euroopassa äärivasemmalta äärioikealle – niin absurdilta kuin se tuntuukin, niin myös laita- ja äärioikeisto toistaa Venäjän valtiollisen propagandakoneiston propagandaa. En nyt uhraa ajatuksiani sille, että huomaavatko he oman toimintansa absurdiuden vaiko eivät, vai eivätkö he vain piittaa siitä – vai toteutuuko tässä se ikivanha totuus, ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”.

Tätä narratiivia toistaessaan eurooppalaisen laitavasemmiston rinnalla eurooppalainen äärioikeistokin unohtaa sen, että Venäjä aktiivisesti värvää joukkoihinsa venäläisten nationalistien ja imperialistien rinnalle myös eurooppalaisen äärioikeiston edustajia, joukossa on myös kovanlinjan uusnatseja. Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta tuotetussa propagandassa näytetään kuitenkin tietoisesti häivyttävän fasistien ja uusnatsien osallistuminen sotatoimiin – usein venäläispropagandistit tai Venäjälle työskentelevät propagandistit kuvailevat heitä ”patriooteiksi”, käyttäen termiä kuin kiertoilmauksena fasistille tai uusnatsille. Irvokkaaksi tämä näytelmä käy sitten siinä vaiheessa, kun eurooppalaisen laitavasemmiston edustajat vierailevat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla saarnaten samalla ”Kiovan juntasta” tai ”ukrainalaisfasisteista” sulkien todellisuuden kokemuspiirinsä ulkopuolelle. Todellisuuden, jossa sota Ukrainassa on venäläisen imperialismin ilmentymää ja johon Venäjä värvää aktiivisesti väkeä oman maansa äärioikeiston ml. uusnatsit lisäksi eurooppalaisen äärioikeiston riveistä. Kuvailemallani tapaa toimi muun muassa italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) meppinäkin toiminut Eleonora Forenza perustellessaan vierailuaan miehitettyyn Luhanskiin toukokuussa 2017, perustelun kuuluessa:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”.

Siirrytään seuraavaksi itse aiheeseen eli eurooppalaisen äärioikeiston ja Venäjän militaristisiin yhteistyökuvioihin. Mutta sitä ennen lukijan on hyvä muistaa se, että eurooppalainen äärioikeisto muodostaa vain vähäisen osan Venäjän värväämistä vapaaehtoisjoukoista, jos jätämme huomiotta Venäjän asevoimat ja turvallisuusorganisaatiot ja niiden riveistä värvätyt sekä palveluksessa olevat sotilaat ja taistelijat, niin Venäjän varustamien ja johtamien sekä organisoimien joukkojen rungon muodostavat venäläiset, joita maa on lähettänyt tuhansittain sotimaan Ukrainaan ja tässä joukossa merkittävässä roolissa on venäläinen äärioikeisto, imperialistiset ja nationalistiset liikkeet. Tarkastelin tätä kuviota pari vuotta sitten, kesäkuussa 2019 julkaisemassani blogissa ”Venäläiset ekstremistit terrorisoimassa Itä-Ukrainaa”, laajuutensa vuoksi aihe vaatii ehdottomasti oman kirjoituksen, joten en tässä kirjoituksessa suo tämän laajempaa huomiota venäläiselle äärioikeistolle ja imperialistisille liikkeille, joista Venäjä ammentaa ”tykinruokaa” Ukrainaan (kuin myös muille sotatantereille).

Venäjän on onnistunut värvätä Euroopan alueelta yksittäisten taistelijoiden ohella suurempiakin yhtenäisiä osastoja, joiden taistelijat jakavat äärioikeistolaisen tai fasistisen ideologian. Unkarista äärioikeistolaiseen Jobbikiin kytketty Legion of Saint Stephen on lähettänyt vapaaehtoisia sotimaan ”fasismia” vastaan. Slovakialaisilla Slovenski Brancilla ja Slovenske Hnutie obrodylla tiedetään olevan tiiviit yhteydet venäläisiin nationalistisiin ryhmiin, niinpä kummankin slovakialaisen ryhmittymän taistelijoita on käynyt koulutuksessa Venäjällä kuin myös sotimassa venäläisjoukoissa Itä-Ukrainassa. Slovakialaisen kansallismielisen ja äärioikeistolaisen L'SNS-puolueen eli Kotlebovcin heikentyminen voi johtaa siihen, että erilaisten militanttiryhmien toimiminen maassa muuttuu merkittävästi vaikeammaksi. Itse asiassa tästä on nähty jo viitteitä, tai vaihtoehtoisesti ryhmät ovat painuneet maan alle poliittisen ilmapiirin hitaan muuttumisen seurauksena.

Ehkäpä yllättäen myös puolalaisia kansallismielisiä on sotinut Venäjän proxy-joukkojen riveissä Itä-Ukrainassa, ensimmäiset puolalaisvapaaehtoiset saapuivat miehitetyille alueille loppuvuodesta 2014. (4) Venäjän proxy-joukoissa Donbasissa on taistellut joitain kansallismielisen puolalaisen anti-Banderovci-ryhmän jäseniä. Puolalaisia on ajanut liikkeelle ajatus Ukrainan jakamisesta Puolan ja Venäjän kesken.

Puolalaisvapaaehtoisia yhteiskuvassa rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin jäsenten kanssa.

Puolalaiset, äärioikeistoyhteyksistä tunnetut henkilöt, olivat osallisena Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa suoritetussa tuhotyössä helmikuussa 2018, jossa alueen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskukseen tehtiin polttopulloisku, josta syy vieritettiin ”ukrainalaisnationalistien” harteille – tässä kampanjoinnissa venäläismedioilla oli myös keskeinen rooli. Kuulusteluissa, yksi epäillyistä tekijöistä, puolalainen Michal Prokopowicz, kertoi teon tilaajan olevan saksalaisen, äärioikeistolaisen Venäjä-yhteyksistä tunnetun Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puoluetta lähellä olevan, toimittaja Manuel Ochsenreiterin. (5) Ochsenreiterilla, kuten muutamalla muullakin, AfD:n jäsenellä tai puolueen tukijalla on vähintäänkin tiivihköt yhteydet eräisiin suomalaisiin Kreml-operaattoreihin ja propagandisteihin, kuten Johan Bäckmaniin ja Janus Putkoseen.

Saksalainen äärioikeisto nousi viime vuonna otsikoihin tiiviistä yhteyksistä venäläiseen Russian Imperial Movementiin eli RIM:iin saksalaisen Focusin uutisen myötä. (6) Saksalaislähteiden mukaan lukuisia saksalaisen äärioikeiston jäseniä on osallistunut RIM:in organisoimille kursseille, joilla on opetettu ammuntaa, pommien tekoa – ruotsalaisuusnatsit osallistuivat samansisältöiselle RIM:in järjestämälle kurssille v. 2016. Kurssisisällön perusteella voimme jopa ilmaista niillä opetettavan terrorististen iskujen suorittamista, ja käytännössä tätä toimintaa toteutetaan Venäjän valtion sallimuksella. Venäjän lain mukaan tällainen toiminta on kiellettyä, mutta koska nämä ryhmät toiminnallaan edistävät myös Venäjän valtion intressejä, viranomaiset sulkevat silmänsä ja hiljaa hyväksyvät tällaisen ”koulutustoiminnan”.

Saksalaislähteiden mukaan näille RIM:in järjestämille Partizan kurssille on osallistunut samaan aikaan myös ruotsalaisia ja suomalaisia uusnatseja (tai ”kansallismielisiä”). Ruotsalaisuusnatsit Anton Thulin ja Viktor Melin osallistuivat kurssille elokuussa 2016, saksalaislähteiden perusteella voidaan päätellä koulutukseen osallistuneen useampia ruotsalaisia kuin Thulin ja Melin, muita nimiä ei kuitenkaan ole tähän mennessä noussut esiin, kuten ei ole noussut suomalaistenkaan nimiä. Omat lähteeni ovat vihjanneet kahden suomalaistaustaisen, todennäköisesti äärioikeistoon kuuluneen, värväytyneen Venäjän proxyihin vuoden 2019 jälkeen, yhtään konkreettista todistetta värväytymisestä ei kuitenkaan ole vielä noussut esiin.

Sodan alkupuolella miehitetyn Donetskin kuin myös miehitetyn Luhanskin alueilla toimi useita ulkomaalaisvapaaehtoisista perustettuja joukko-osastoja, jotka usein olivat osa pataljoonaa, rykmenttiä tai prikaatia. Tällainen ulkomaalaisista laita- ja äärioikeistoon kuuluvista jäsenistä koottu joukko-osasto oli aiemmin mainittu Legion of Saint Stephen. Myös bulgarialaisvapaaehtoisista oli koottu oma osasto ”Ortodoksinen aamunkoitto” (Православна Зора); serbinationalistit perustivat Jovan Šević’in mukaan nimetyn osaston, jonka komentajana toimi sodan alkupuolella Bratislav Živković – huomattava osa kyseisen osaston taistelijoista palasi Serbiaan syksyllä 2014; Donetskin alueella ulkomaalaisia vapaaehtoisia liitettiin sodan alkupuolella myös kansainväliseen prikaatiin, Pjatnashkaan, jonka komentajana toimi tuolloin abhaasitaustainen militantti Akhra Avidzba.

Miehitetyn Luhanskin alueella ranskalaisia, serbialaisia sekä brasilialaisia vapaaehtoisia on sijoitettu Prizrak prikaatiin kuuluvaan Unité Continentaleen, jonka toinen perustaja ja ensimmäisiä komentajia oli ranskalainen ultranationalisti Guillaume Lenormand. Unité Continentalen perustajiin ja aiempiin komentajiin kuuluu myös ranskalainen Victor-Alfonso Lenta, joka kertoi tulleensa erotetuksi Ranskan asevoimista uusnatsi-organisaation jäsenyytensä vuoksi. Jonkinasteinen paradoksi on siitä, että Lenta on toiminut myös Prizrak prikaatiin kuuluvan antifasisti- ja kommunistivapaaehtoisten yksikön DKO:n (ven.: ДКО - Добровольческий коммунистический отряд) eli entisen InterUnitin komentajana.

Toimittaja Maja Zivanovic luo kirjoittamassaan artikkelissa “Donbass Brothers: How Serbian Fighters Were Deployed in Ukraine” tarkemman katsauksen serbitaistelijoiden osallistumiseen Venäjän proxy-joukoissa Ukrainan sotaan. (7) Serbialaisten tuomioistuin asiakirjojen perusteella serbitaistelijoita oli värväytynyt ainakin kahdeksaan miehitetyillä alueilla operoivaan, Ukrainan hallintoa vastaan sotivaan, joukko-osastoon. Zivanovicin artikkelin kirjoitus- ja julkaisuajankohtana tammikuussa 2019, kaksikymmentäyhdeksän serbiä oli tuomittu osallistumisesta Ukrainan sotaan kuudentoista odottaessa tuomiota.

Osa Ukrainassa sotineista serbeistä on sittemmin värväytynyt esim. PMC Wagneriin osallistuen sen joukoissa Venäjän käymiin sotiin muiden maiden alueilla, Serbian-Hussar rykmentissä Ukrainassa sotinut Dimitrije Jojic kaatui Syyriassa.

Merkittävin osa Venäjän proxy-joukkoihin värvätyistä nationalisteista, äärioikeiston edustajista on kotoisin keskisen-Euroopan itäosista ja Balkanilta, serbinationalistien muodostaessa merkittävimmän joukon. Merkittävämpiä määriä äärioikeiston edustajia on lähtöisin myös Ranskasta ja Unkarista, venäläisoperaattorit ovat yrittäneet värvätä joukkoihinsa myös puolalaisia – onnistuen ainakin yksittäistapauksissa. Puolalaisista äärioikeistolaisista liikkeistä etenkin Falanga näyttää olevan Venäjän talutusnuorassa, useampi liikkeen jäsen on värväytynyt Venäjän proxyjoukkoihin liikkeen johtajan Bartosz Bekier tehdessä poliittispropagandistista työtä Venäjälle. (8)

Pohjois-Euroopan alueelta Venäjän proxyjoukkoihin värväytyneiden laita- ja äärioikeistolaisen maailmankuvan jakavien lukumäärä ei ole noussut suuren suureksi, rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin riveissä sotinut, Norjassa asunut, venäläistaustainen Jan Petrovski (nimen kirjoitusasu englanninkielisessä mediassa: Yan Petrovsky) kuului näkyvimpiin uusnatseihin. Palattuaan Norjaan, Petrovski oli lyöttäytynyt Soldiers of Odinin jäsenten seuraan, mikä oli ilmeisesti eräs tekijöistä, miksi maan viranomaiset heräsivät toimimaan ja vaatimaan hänen karkottamistaan maasta.

Venäjän tiedetään ulottaneen värväystoimintansa venäläisten maahanmuuttajien keskuuteen Euroopassa, myös Baltian alueella. Venäläinen nationalismi kuuluu viljeltyjen teemojen joukkoon, mutta maan propagandistit ja operaattorit hyödyntävät myös xenofobiaa ja homofobiaa kantavina teemoina yhdistettynä ”perinteisen kristillisen arvomaailman” vaalimiseen. Venäjä esitetään eurooppalaisten konservatiivien silmissä ”kristillisen arvomaailman” viimeisenä linnakkeena Euroopassa. Marine Le Pen on myös toistanut kyseistä teemaa ja kyllä samainen ajatus näyttää lyövän läpi myös suomalaisen laita- ja äärioikeiston viestinnässä läpi. Ajatuksen eteen tekee uutterasti työtä myös Johan Bäckman.

Kiinnostavaa tässä on se, että Venäjän konservatiivivoimille kohdistuvassa viestinnässä ja värväystoiminnassa korostuvat ne teemat, joita – niin ikää Venäjän proxy-joukoissa taistelevat – laita- ja äärivasemmistoon kuuluvat aktivistit vastustavat ja joista he syyttävät Ukrainaa. Ja juuri näiden syiden tähden kohtalainen joukko eurooppalaisia laita- ja äärioikeistoon kuuluvia tekee uutterasti työtä Venäjän eteen – enemmistö toki muualla kuin rintamalla.

Tässä kohdin on syytä huomioida, että Venäjälle tämä propagandistinen ja disinformatiivinen työ on hyvin merkittävää, yksittäisten militanttien taisteluarvo ei ole suuren suuri, sen sijaan heillä on hyvin usein suurempi juuri propaganda- ja informaatiosotureina. Käytän tässä nyt esimerkkinä suomalaistaustaista Petri Viljakaista (vaikka ilmeisesti vasemmistolaisen maailmankuvan jakoikin), jonka toiminta sopii täysin tähän kuvaan. Haastatteluja erilaisille medioille, esiintymisiä Johan Bäckmanin tai Janus Putkosen ohjelmissa jne. Putkonen taasen esiintyy ”suomalaispatrioottina” – palvellen kuitenkin, käytännössä, yhtä isäntää – Venäjää.

Venäjän toiminnan kannalta merkittävämmässä roolissa näyttäisivät olevan tämä muu militaristinen toiminta maan nationalististen liikkeiden ja eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston välillä.

Russian Imperial Movement kuuluu niihin venäläisiin liikkeisiin ja organisaatioihin, jotka ovat verkostoituneet eurooppalaisen (radikaalin) äärioikeiston kanssa, sen verkostoitumisessa kulkee poliittisen yhteistyön rinnalla sotilaallinen yhteistyö. RIM:issä sotilaallisen toiminnan vetäminen on Venäjän asevoimien Strategisissa ohjusjoukoissa palvelleen Denis Garievin vastuulla. Hän on myös ottanut osaa sotatoimiin Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa, RIM:in sotilaallisessa siivessä ”Imperial Legionissa”.

Russian Imperial Movementin Partizan kursseille (leireille) on osallistunut jäseniä useista maista, ruotsalaisten Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten ohella varmuudella osallistujia on tullut saksankielisen Keski-Euroopan alueelta, saksalaislähteiden mukaan myös Suomesta. Saksa on eurooppalaisista yhteistyömaista RIM:ille tärkeä – jollei tärkein. RIM:in yhteistyökumppaneina on esim. National Democratic Partyn nuorisosiipi sekä Der Dritte Weg, saksalaiselta kielialueelta on hyvä mainita vielä itävaltalainen monarkistinen Schwarz-Gelbe Allianz (Musta-keltainen allianssi).

Yhdysvalloissa Russian Imperial Movement määriteltiin viime vuonna seuraavasti:

”Russian Imperial Movement (RIM) as a Specially Designated Global Terrorist (SDGT) entity…”. (9)

Venäjän tarkoituksena on heikentää länttä, etenkin Euroopan Unionia, tässä tehtävässä se hyödyntää erilaisia ääriryhmiä ja marginaaliin laskettuja ryhmiä (jollaisista esimerkkinä käy salaliittoteoreetikot). Venäjä haluaa rikkoa yhteistä rintamaa, saada aikaan tilanne, jossa yhden keskustelukumppanin sijaan se voi käydä neuvotteluja ”ohi Brysselin”, mikä palvelee Venäjää. Retoriikaltaan EU- ja/ tai NATO-vastaiset ryhmät ovat Venäjälle otollinen maaperä, tällaisia puolueita, ryhmiä ja liikkeitä löytyy laitavasemmalta äärioikealle. Eripuraisina, usein myös keskenään yhteistyökyvyttöminä, nämä ryhmät palvelevat Venäjää synnyttämiensä konfliktien ja ”poliittisten myrskyjen” myötä.

Kokonaiskuvassa nämä ryhmät ovat vain yksi elementti (työkalu) Venäjän arsenaalissa, on myös huomioitava, että Venäjän joukoissa sotineet muodostavat myös uhkatekijän palattuaan takaisin kotimaihinsa. Ranskassa keltaliivien joulukuussa 2018 organisoimiin mielenosoituksiin hakeutui lukuisia Venäjän operaattoreita, joukossa oli myös Venäjän proxy-joukoissa sotineita äärioikeistolaisten liikkeiden jäseniä, kuten tässäkin kirjoituksessa mainittu Victor-Alfonso Lenta ja samaan aikaan Donbasissa sotinut Sergei Munier. Useat eurooppalaiset valtiot suhtautuvatkin jo tähän turvallisuusuhkaan vakavasti, kymmeniä Venäjän proxy-joukoissa sotineita militantteja on tuomittu tekojensa vuoksi vankeuteen, tai he odottavat oikeudenkäyntejä.  

Suomessa tilanne on moniin eurooppalaisiin valtioihin verrattuna erilainen, poikkeava, Venäjän proxy-joukoissa sotineiden synnyttämästä turvallisuusuhasta ei juurikaan ole käyty julkista keskustelua. En nyt ryhdy spekuloimaan syyllä, miksi tämä keskustelu on käymättä, samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että Suojelupoliisin uhka-arviossa äärioikeistolaisen terrorismin kasvaneeseen uhkaan kiinnitetään huomiota, ja että verkkoympäristö on keskeisessä roolissa ideologian levittämisessä. (10) Venäjän suomalaisoperaattoreista osa on hyvin aktiivisia juuri verkossa, tehden aktiivista yhteistyötä myös laita- ja äärioikeistoon kuuluvien ryhmien kanssa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2000007440607.html

2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/086d6859-8789-48c5-a0e2-0a6d2bb83ed0?fbclid 

4. https://polishforums.com/polonia/poland-volunteers-novorossiya-72332/ 

5. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618 

6. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html 

7. https://vsquare.org/donbass-brothers-how-serbian-fighters-were-deployed-in-ukraine/ 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/06/polish-fascists-are-joining-pro-russian.html 

9. https://icct.nl/publication/the-russian-imperial-movement-rim-and-its-links-to-the-transnational-white-supremacist-extremist-movement/

10. https://vuosikirja.supo.fi/aarioikeistolaisen-terrorismin-uhka 

Lähteinä käytetty myös ”Operation Novorossiyan” FB-sivua ja verkkosivua; Sergei Sukhankinin artikkelia ”Foreign Mercenaries, Irregulars and ‘Volunteers’: Non-Russians in Russia’s Wars”; Kharkiv Human Rights Protection Group’in julkaisemaa aineistoa.

Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot

Suomessa Iltalehti eräiden muiden suomalaismedioiden rinnalla viittasi – pintapuolisesti ja puutteellisesti – saksalaismedioiden uutisiin suomalaisten uusnatsien osallistumisesta Venäjällä, Pietarin alueella, Russian Imperial Movementin eli RIM:in organisoimaan aseelliseen koulutukseen Partizan kurssilla samanaikaisesti saksalaisten ja ruotsalaisten uusnatsien kanssa.

Asiasta kirjoittaminen on tärkeää, itse asiassa olen ihmetellyt sitä, kuinka vähän huomioita Suomessa on saanut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (Nordic Resistance Movement) yhteistyö venäläisen – nationalistisen ja imperialistisen, valkoista ylivaltaa ajavan – Russian Imperial Movementin kanssa (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID). Yhteistyön ensitahdit lyötiin syksyllä 2015, jolloin RIM:in johtoon kuuluva Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa NR:n vieraana, samalla kertaa NR sai venäläistaholta rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten. (1)

Stanislav Vorobjev puhumassa NR:n tilaisuudessa, v. 2015.

Yleisesti tiedetään Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Ruotsin organisaation tekevän voimakkaampaa ja näkyvämpää yhteistyötä venäläisten kanssa, Suomessa kanssakäynti tapahtuu matalammalla profiililla, mutta yhteistoimintaa on myös suomalaisten ja venäläisten välillä.

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen silloisten ruotsalaisjäsenten, Anton Thulinin ja Viktor Melinin, matkatessa elokuussa 2016 Venäjälle saamaan aseellista koulutusta (käytännössä koulutusta terroritoimiin) RIM:in Partizan kurssille he tapasivat Helsingissä ”Vladimirina” esittäytyneen kontaktihenkilön. (2) Koulutus suoritettiin Pietarin alueella, jossa RIM:in Partizan kursseja järjestetään (ainakin) kahdessa paikassa. Yksi koulutustila sijaitsee osoitteessa ul. Drezdenskaya 20, Sosnovkan puiston länsipuolella. (3) Sotilaallisen toiminnan vetäminen on Venäjän asevoimien Strategisissa ohjusjoukoissa palvelleen Denis Garievin vastuulla. Gariev on myös ottanut osaa sotatoimiin Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa, ”Imperial Legionissa”.

Thulin ja Melin Venäjällä, kuvassa vasemmalla.

Thulinin ja Melinin koulutus Venäjällä kesti 11 vuorokautta. Palattuaan Ruotsiin, he aloittivat marraskuussa 2016 terroritekojen sarjan, joka kesti tammikuun 25. päivään 2017 asti, ajanjaksolla he ja kolmas henkilö (Jimmy Jonasson) suorittivat muutaman terroriteon, kohteinaan vasemmiston kirjakahvila sekä pakolaisten vastaanottokeskukset. Iskuissa vammautui ainakin yksi henkilö. (4) Iskujen jälkeen NR:n ruotsalaisjohto irtisanoutui iskuista kuin myös tekijöistä.

Iltalehden aihetta käsittelevässä uutisessa mainittiin pintapuolisesti saksalaiseen alkuperäislähteeseen viitaten –

”Koulutuksen jälkeen leirillä olleita on liittynyt venäläistaistelijoiden joukkoon Itä-Ukrainassa, joka on edelleen sekasortoisessa tilassa vuonna 2014 alkaneen konfliktin jäljiltä. - - -

Itä-Ukrainaan lähteneissä on Focusin mukana myös suomalaisia.” (5)

Muissa julkaisuissa on tarkasteltu ruotsalaisten (Thulin ja Melin) toimintaa leirin jälkeen, sen sijaan suomalaisten osuudesta ei löydy kuin pintapuolisia viittauksia, jollaisena saksalaisen Focusinkin lyhyttä mainintaa voidaan pitää, vaikka heillä onkin ollut lähteenä saksalaisviranomaiset.

Suomalaisia on kyllä värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin sotimaan Itä-Ukrainaan, esim. Johan Bäckman värväsi aktiivisesti väkeä Suomesta 2014 – 2015, mahdollisesti vielä 2016 puolella. Hänen kautta Itä-Ukrainaan, Venäjän proxy-joukkoihin, siirtyi useampi suomalainen, joista eräät ovat esiintyneet julkisuudessakin – kuten Petri Viljakainen. Bäckmanin kautta tai avulla, Itä-Ukrainan miehitetyille alueille on siirtynyt myös muutama propagandisti työskentelemään miehitettyjen alueiden propagandamedioissa, joita johdetaan Venäjältä ja jotka toimivat pääosin venäläisen rahan turvin. En kuitenkaan sotkisi Bäckmanin värväämiä henkilöitä näihin uusnatseihin, ymmärrykseni ja eri lähteissä julkaistujen tietojen mukaan nämä ”Bäckmanin suomalaiset” ovat matkanneet Suomesta Pietarin kautta Venäjän eteläosiin Rostovin alueelle, josta koulutuksen saatuaan siirtyivät joukko-osastoihin (tai tukitoimiin) Itä-Ukrainan miehitetyille alueille.

Saamieni vihjeiden mukaan 2018-2019 välillä Venäjän proxy-joukkoihin värväytyi yksittäisiä suomalaisia, yksikään heistä ei – tietääkseni – ole tullut julkisuuteen (tai nimi esiintynyt missään yhteydessä avoimissa lähteissä). On siis mahdollista, että Focusin maininta äärioikeistoon kuuluvien suomalaisten siirtymisestä Partizan kurssin jälkeen sotimaan Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin pitää paikkansa, vaikka nimiä ei olekaan julkistettu. Painotan kuitenkin, lainkaan uusnatseja puolustelematta, että Iltalehdessä julkaistu uutinen perustuu lähteeseen, jossa henkilöitä ei yksilöidä – viitataan suomalaisiin.

Bäckman on nykyään verkostoitunut myös suomalaisten ”kansallismielisten” kanssa, joukossa on myös Soldiers of Odinin ja Vastarintaliikkeen väkeä, mikä sekin mahdollistaa erilaisten, julkisuudelta piilotettujen, toimintojen harjoittamisen.

Iltalehden uutisessa ei mielestäni kyetty kuvaamaan riittävän seikkaperäisesti Russian Imperial Movementin toimintaa ja verkostoitumista. Se mitä edellä olen kirjoittanut, on vain yksi kaistale toiminnasta ja sen yhteistyökumppaneista, kokonaisuus on olennaisesti laajempi, jota kuvaa ainakin uutista paremmin alla laatimani suppea kaavio.

Tämän vuoden huhtikuussa Yhdysvalloissa Russian Imperial Movement (RIM) määriteltiin seuraavasti:

”Russian Imperial Movement (RIM) as a Specially Designated Global Terrorist (SDGT) entity…”. (6)

Yhdysvaltojen toimi on myös siinä mielessä ainutlaatuinen, koska sen myötä RIM on ensimmäinen valkoista ylivaltaa ajava ryhmä, joka on sanktioitu Yhdysvaltojen lain nojalla. RIM:in roolia kansainvälisessä valkoista ylivaltaa* tavoittelevassa liikehdinnässä kuvattiin tärkeäksi. Samalla nimettiin kolme RIM:in johtoon kuuluvaa henkilöä, joihin kohdistetaan henkilökohtaisia sanktioita: Stanislav Vorobjev, Nikolai Truštšalov ja Denis Gariev. (7)

Stanislav Vorobjev (vas) Wienissä viime marraskuussa.

Nikolai Truštšalov, huomioikaa "DNR:n" musta-sini-puna-liput.

Denis Gariev, kuva on todennäköisesti otettu Pietarin koulutuskeskuksessa.

RIM lähetti delegaation Itä-Ukrainaan, Donetskiin, maaliskuussa 2014 tapaamaan sikäläisiä yhteistyökumppaneita, delegaatiota johti Nikolai Truštšalov. Vierailu tapahtui vain muutamaa viikkoa ennen venäläisen ex. tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin johtaman ”Ryhmä Krimin” käynnistämää, sotaan johtanutta, operaatiota Donbasissa. Näyttää myös siltä, että RIM on tehnyt laajempaakin yhteistyötä Igor Girkinin kanssa, on mahdollista, että he harjoittavat yhteistyötä edelleen – myös Girkin tunnetaan monarkismin ja venäläisimperialismin vankkana tukijana. Girkinin tukijana ja rahoittajana toimii ortodoksioligarkki Konstantin Malofejev, joka on Novaja Gazetan mukaan ollut luomassa Venäjän Ukraina-muistiota.

RIM:in sotilas- ja terrorikoulutus järjestetään Partizan kurssin (leirin) nimellä, jonka vastuuhenkilönä toimii Denis Gariev, joka itsekin otti osaa Itä-Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan ”Imperial Legionin” riveissä. ”Imperial Legion” on RIM:in sotilaallinen siipi, jonka riveissä otti osaa Itä-Ukrainan sotaan yksistään vuoden 2014 puolella 300 militanttia/ taistelijaa. Itä-Ukrainan ohella ”Imperial Legion” on lähettänyt taistelijoita Syyriaan ja Libyaan, sekä heidän oman ilmoituksensa mukaan myös Keski-Afrikan tasavaltaan (väitteelle ei ole saatu vahvistusta puolueettomista lähteistä).

”Imperial Legion” ei kuitenkaan ole Venäjän valtion hallinnoima PMC-organisaatio. Luonnollisesti sen toiminnasta ollaan tietoisia ja sen sallitaan jatkua niin kauan kuin ryhmä (RIM) ei itsessään aiheuta ongelmia Venäjällä.

RIM, kuin myös ”Imperial Legion” ovat pyrkineet verkostoitumaan sellaisten (valkoista ylivaltaa ajavien) ryhmien kanssa, joiden jäsenillä on kokemusta operoinnista erilaisissa kriisi pesäkkeissä ja jopa sotatoimialueilla Afganistanista Tsadiin.

Sotilaallisen verkostoitumisen ohella RIM on rakentanut myös ideologisia yhteyksiä lukuisiin maihin, Pohjoismaiden ohella Saksa on eurooppalaisista yhteistyömaista tärkeä – jollei tärkein, jossa yhteistyökumppaneina on esim. National Democratic Partyn nuorisosiipi sekä Der Dritte Weg, saksalaiselta kielialueelta on hyvä mainita itävaltalainen monarkistinen Schwarz-Gelbe Allianz (Musta-keltainen allianssi), jonka marraskuun. 9 päivä (v. 2019) järjestämässä tilaisuudessa oli läsnä myös Stanislav Vorobjev. Itävallalla ja Wienillä on pidempikin historia venäläisten ja läntisten äärioikeistoon kuuluvien puolueiden ja liikkeiden tapaamispaikkana, muutama vuosi sitten v. 2014 kaupungissa järjestettiin venäläisten ja eurooppalaisten fasististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden salainen tapaaminen, paikalla oli myös ortodoksioligarkki Konstantin Malofejev.

RIM on verkostoitunut myös Espanjaan (Partido Demócrata Nacional de España, PDN) ja Iso-Britanniaan (British Unity, British National Party) sekä Yhdysvaltoihin (useita pieniä valkoista ylivaltaa kannattavia liikkeitä ja puolueita).

RIM on pyrkinyt hakemaan yhteistyökumppaneita myös Puolasta ja Bulgariasta, sekä laajemminkin Balkanin niemimaan alueelta.

Venäjällä RIM teki tiivistä yhteistyötä Rodina puolueen kanssa jokunen vuosi sitten Pietarissa järjestetyn World National-Conservative Movementin eli WNCM:n aikana (suom. Pietarin konservatiivifoorumi, josta Johan Bäckman raportoi aikoinaan tiiviisti sekä disinformatiivisesti). WNCM:ään osallistui myös suomalaisista, kuten Jukka Davidsson ja Timo Isosaari, Bäckmanin raportoidessa paikalta. Kyseisellä foorumilla esiintyi myös kovanlinjan uusnatseja ja äärioikeistoon kuuluvia, kuten sotarikoksiin Itä-Ukrainassa syyllistynyt Alexei Milchakov, joka sittemmin on toiminut myös kouluttajana Venäjällä ja Valko-Venäjän alueella lapsille suunnatuilla sotilasleireillä.

WNCM:llä RIM:in yhteistyökumppanina toimineen venäläisnationalistisen Rodinan perustajiin kuuluu, nykyinen Roskosmoksen pääjohtaja, Dmitri Rogozin.

Kun tarkastelee RIM:in toimintaa Venäjällä (se perustettiin v. 2002 juuri Vorobjevin toimesta), sitä millaisten henkilöiden, ryhmien ja puolueiden kanssa se tekee yhteistyötä, uskallan sanoa, että RIM:in toiminnalle on annettu hyväksyntä ylemmältä tasolta, ja sen annetaan toimia niin kauan kuin se hyödyttää ja edesauttaa Venäjän valtiota toteuttamaan omia operaatioitaan (vaikuttaminen, verkostoituminen, hybridisota ja sota sekä muut toimet) ja jolla on takana rahaa toiminnan pyörittämiseen sekä operointiin ulkomailla.

RIM:in toimissa ulkomailla yhdistynevät todennäköisesti organisaation omat ja Venäjän valtiolliset tavoitteet. RIM:in omat tavoitteet ovat osin vastakkaisia Venäjän valtion tavoitteiden kanssa, mutta toimillaan, esim. epäsovun ja aggression lisääminen lännessä, se myös hyödyttää valtiojohtoa. Mielestäni ryhmän toimintaan ulkomailla (mahdollisesti yksittäisiä käyntejä laajemmin myös Suomessa) sisältyy olennaisia turvallisuuspoliittisia riskejä, joten väistämättä herää kysymys, että kuinka ryhmän johtoon kuuluvat henkilöt voivat edelleen matkustaa (ainakin näennäisen vapaasti) EU:n alueella?

Marko

1. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

2. https://twitter.com/VarisVerkosto/status/1199432934178131968?s=20 

3. http://ruspartizan.com/kontakty 

4. https://thesoufancenter.org/wp-content/uploads/2020/04/TSC-Report-Inside-the-Russian-Imperial-Movement-Practical-Implications-of-U.S.-Sanctions.pdf s. 21.

5. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/086d6859-8789-48c5-a0e2-0a6d2bb83ed0?fbclid 

6. https://icct.nl/publication/the-russian-imperial-movement-rim-and-its-links-to-the-transnational-white-supremacist-extremist-movement/ 

7. https://thesoufancenter.org/wp-content/uploads/2020/04/TSC-Report-Inside-the-Russian-Imperial-Movement-Practical-Implications-of-U.S.-Sanctions.pdf 

Lähteinä ja tausta-aineistona on käytetty myös seuraavia blogeja, artikkeleja ja raportteja:

Yllä olevan lähteenä mainitun blogin ohella muita Anton Shekhovtsovin blogeja sekä kirjoituksia, kuten Russian politicians building an international extreme right alliance ja A rose by any other name: the World Congress of Families in Moscow.

Just Security: Confronting Russia’s Role in Transnational White Supremacist Extremism.

Euromaidan Pressissä julkaistu artikkeli Three largest Russian militant training facilities identified (16.6.2018) ja Obozrevatel’in alkuperäisartikkeli "Фабрики" наемников: где в России готовят террористов.

VK eli VKontakte -sivuja: https://m.vk.com/rus_imperia & https://m.vk.com/partizan_kurs 

*: White Supremacy Extremism – WSE.