Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nord Stream 1. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nord Stream 1. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

“Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”


Näillä sanoin Axel Oxenstierna rohkaisi poikaansa, joka edustaessaan Ruotsia kolmikymmenvuotisen sodan päättäneissä rauhanneuvotteluissa ja epäillessään tuolloin omia kykyjään kokeneiden valtiomiesten ja diplomaattien seurassa – mutta tänään me kuulemme tässä lausahduksessa ennemminkin vanhan valtioviisaan pettyneen huokauksen ja sellainen kaiku lausahduksella minunkin korvissani on. Ja Axel Oxenstiernan lausahduksen kaikuessa korvissani ryhdyn kirjoittamaan tätä purkausta, joka on seurausta Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen eli PACE:n järjettömistä äänestyksistä tällä viikolla – ne sanat kaikuivat korvissani myös viikolla minun lukiessani PACE:n järjettömästä äänestystuloksesta, jonka myötä se toivotti Venäjän tervetulleeksi takaisin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen täysivaltaiseksi jäseneksi.

Äänestyksessä Venäjä sai 118 puoltavaa ääntä – heidän joukossa Petri Honkonen (keskusta) sekä Anne-Mari Virolainen (kokoomus), 62 äänesti Venäjän jäsenyyttä vastaan – heidän joukossa suomalaisista Tarja Filatov (demarit) ja Minna Reijonen (ps), kymmenen äänestäessä tyhjää, jonka jälkeen ei mennyt montaakaan hetkeä, kun venäläisten suusta kantautuivat ajatukset Krimin aseman tunnustamisesta – Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja maan ehdokas PACE:n puhemiehistöön Leonid Slutski (sanktioitu muun muassa EU:n toimesta) loihti sanomaan äänestystuloksen olevan:

a first significant step toward the countries of the Council of Europe recognizing Crimea as Russian”. (1)

Samaa toisti Venäjän valtio-omisteisella kanavalla juontaja Evgeny Popov:

Russia's state TV host Evgeny Popov says that @PACE_News @coe voting to reinstate Russia means that "116 PACE delegates recognized that Crimea belongs to Russia'.” (2)

Lausuntojen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, maallikkokin saattoi nähdä sen, että Venäjä tulee hyödyntämään jokaisen tilanteen, jolla se voi heikentää läntistä yhteisöä, jollaisena toimenpiteenä – ja tulkintana – yllä olevan lausunnot on myös otettava. Läntistä yhteisöä heikentävänä toimenpiteenä voi – perustellusti – pitää myös Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen äänestystulosta, lopputulos antoi Venäjälle aseen, jota hyödyntää valtiopropagandassaan.

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan Kimmo Kiljusen (demarit) tuomitseva kannanotto Leonid Slutskin lausunnon jälkeen on lopulta merkityksetön – se hukkuu ”taustakohinaan”, kukaan ei enää viikon kuluttua muista sitä. Sen sijaan tulemme muistamaan Slutskin näkemyksen siitä huolimatta, että se on väärä. Kuten Kiljunen toteaa, Euroopan neuvosto on ihmisoikeusjärjestö, jolloin Venäjän valtakirjat hyväksyttiin ihmisoikeusnäkökulman takia, mutta samalla Kiljunen on auttamatta myöhässä lausuessaan tämän. Tilannetta ei olisi saanut edes päästää tähän pisteeseen, Venäjällä ei yksinkertaisesti ollut mitään asiaa takaisin Euroopan neuvoston täysivaltaiseksi jäseneksi, koska maa ei ollut täyttänyt ensimmäistäkään ehtoa – paluu mahdollistui vain uhkailun ja kiristyksen ynnä poliittisen korruption kautta, kuten Iso-Britannian valtuuskunnan johtaja Sir Roger Gale totesi väkevässä puheessaan Euroopan myyneen arvonsa hopeasta.

Kiljunen on myös auttamatta väärässä seuraavassa arviossaan:

Meidän kaikkien etu on integroida Venäjä osaksi yhteistä normijärjestelmää. Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa ja sen parlamenttivaltuuskunnan täysivaltainen toiminta yleiskokouksessa antavat moniarvoisuudelle enemmän tilaa venäläisessä yhteiskunnassa”. (3)

Venäjää ei näillä toimilla integroida osaksi yhteistä normijärjestelmää, Slutskin lausuma ajatus Euroopan neuvoston tunnistaneen Krimin olevan osa Venäjää vain alleviivaa sen kuinka väärässä Kiljunen on. Kiljusen arvio osuu käsittämättömällä tavalla huti maalin, se ei ole tältä vuosituhannelta vaan jostain synkeänmustalta – vai punaiselta – 70-luvulta, jolloin matelimme Kremlin muurien juurella.

On hämmentävää, että näinkin kokenut poliitikko mitä Kimmo Kiljunen on, menee lausumaan moista sen jälkeen, kun Venäjä on kiristämällä ja uhkailemalla saanut asemansa takaisin. Samalla Kiljunen – ja kaikki, jotka Venäjän puolesta äänestivät – marssivat ukrainalaisten ihmisoikeuksien yli, ja oikeastaan meidän kaikkien muidenkin, vetäessään Euroopan neuvoston nimen lokaan kuvitellessaan tehneensä palveluksen venäläisille. Ei, teitte palveluksen tyrannille!





















Путин, вон из Крыма!
Putin: Get out of Crimea!
Putin, painu v**tuun Krimiltä!


Miehitettyään Krimin niemimaan Venäjä on jatkanut rikollisia tekoja, se on hyökännyt Itä-Ukrainaan ja miehittää osia Donbasia; sen joukot ovat pudottaneet Malaysia Airlinesin lennon MH17 miehittämiensä Itä-Ukrainan alueiden yllä; Venäjä on syyllistynyt Syyriassa mittaviin sotarikoksiin; venäläisagentit ovat iskeneet Iso-Britannian maaperälle myrkyttäen Sergei Skripalin – tämän sekä hänen tyttärensä selvittyä murhayrityksestä; Venäjälle kuuluvassa Tšetšeniassa seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia on vainottu ja murhattu – seksuaalivähemmistöjen äänitorvena esiintynyt presidentti Tarja Halonen on ollut hissun-kissun; Venäjä pyrkii hajottamaan läntistä yhteisöä moninaisin keinoin – venäläiset itse katsovat käyvänsä sotaa länttä vastaan; mutta tämän – ja monien muiden rikollisten tekojen jälkeen – nämä hyväuskoiset hölmöt äänestävät Venäjän takaisin Euroopan neuvostoon itkien sen jälkeen, kun Venäjällä tehdään – tarkoituksellisesti – omat johtopäätökset äänestyksen lopputuloksesta. Venäjä on kuin koira, joka puree ruokkivaa kättä – ja läntinen yhteisö on idiootti, joka antaa tämän tapahtua kerta toisensa jälkeen.

Meidän tekojemme seurauksena Ukraina jäädytti toistaiseksi oman jäsenyytensä PACE:ssa – Ukrainan rinnalla Georgian, Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Slovakian delegaatiot marssivat ulos.

Mihin tämä voi johtaa?

Katri Pynnöniemi kirjoitti twitterissä 26. kesäkuuta: ”Tähän asti lukemani kommentit yhtä mieltä: tämä on lopun alku, sanktioille. Vielä en ole nähnyt yhtään kommenttia, jossa venäläiset kertoisivat muista, substanssia koskevista tavoitteistaan neuvostossa.” (4)

Vaikka Euroopan neuvostolla ei ole mitään tekemistä EU:n ja Yhdysvaltojen Venäjään kohdistamilla sanktioilla, on Venäjän onnistunut rikkoa rintama yhdellä areenalla. Se on saavuttanut yhden tavoitteen tekemättä myönnytyksiä tai alistumatta kompromisseihin, itse asiassa se on – kuten edellä mainitsin – jatkanut samaa rikollista peliä kevättalvesta 2014. Tapahtunut voi riittää Venäjän presidentti Vladimir Putinille lisätodisteeksi lännen heikkoudesta ja siitä, että kiristäminen, uhkailu ja ajanpeluu voivat riittää hänelle tavoitteiden saavuttamiseen, että länsi on heikko ja valmis myönnytyksiin kovan pelin sijaan, että me täällä lännessä haluamme elää nautinnollista elämää ja tämän tähden olemme valmiit luopumaan arvoistamme. Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät – Venäjälle länsi näyttäytyy nyt heikkona ja haavoittuvaisena.

Suomi on ollut eturintamassa pelaamassa Venäjää takaisin Euroopan neuvostoon, Suomi on Saksan rinnalla lobannut Itämeren kaasuputkia (ensin Nord Stream 1 ja tämän jälkeen Nord Stream 2). Itse asiassa Suomi on ollut hyvin aktiivinen toimija, ikävä kyllä usein vieläpä sellaisissa kysymyksissä, joissa – väistämättä – Suomen ajama asia on hyödyttänyt myös Venäjää, todennäköisesti enemmän Venäjää kuin Suomea.

Suomen toiminta on vaikuttanut, ainakin hetkittäin, tarkoitukselliselta, suhde ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen vaan olemme kuin palvelija, joka pyrkii miellyttämään isäntäänsä. Olemme luisuneet tähän rooliin likimain huomaamatta, aivan kuin Neuvostoliitto ei olisi hajonnutkaan, ja tuntuu siltä, että ainakin osa on vallan tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Ehkäpä he jopa kuvittelevat, että Suomella ja Venäjällä on jokin – mystinen – erityislaatuinen suhde samaan tapaan kuin Suomella ja Neuvostoliitolla kuvitelmissamme oli.

Kimmo Kiljusen kantaessa huolta venäläisten ihmisoikeuksista, hän kaltaistensa kanssa tuli unohtaneeksi ukrainalaisten ihmisoikeudet – miljoonien miehityksestä kärsivien ihmisoikeudet,  vai kävikö moinen edes mielessä, että päätöksen myötä marssisitte ukrainalaisten yli? 




















Viimeinen kuva Volodymyr Rybakista -  kidutettu ja murhattu 17. huhtikuuta 2014 venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Strelkovin johtamien joukkojen toimesta miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Hänen ja tuhansien muiden murhattujen ukrainalaisten yli marssittiin alistuessa kiristykselle – se on sitä eurooppalaisten arvojen puolustamista.


Saatanan tunarit - hävetkää, mutta ettehän te osaa!


Marko






sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Avoinkirje pääministeri Juha Sipilän hallitukselle


Kuten tiedettyä Nord Stream 2 -yhtiö sai kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan.


Uutinen Nord Stream 2 kaasuputken saamasta luvasta ”piilotettu” Helsingin Sanomissa sivun A29 alanurkkaan.

























Hallitus on pääministeri Juha Sipilän suulla toistanut useammankin kerran Nord Stream 2-hankkeen olevan Suomelle ympäristökysymyksen (ja talouskysymyksen) – puheet turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä on joko ohitettu tahi niihin on suurella närkästyksellä puututtu painottaen, ettei kyseessä ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa, lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations,…”. (1)

En nyt kuitenkaan syytä hallitusta valehtelusta, epäilen kuitenkin, että syystä tai toisesta, vastuuministerit kieltäytyvät puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä – niinpä esitän teille ajatuksen, että tosiasioiden kieltämisen sijaan ryhtyisitte puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, etenkin Nord Stream 2-kaasuputken kaltaisten hankkeiden yhteydessä. Me suomalaiset emme enää ole alamaisia, joita pitää suojella ikäviltä asioilta, vaikka niin ehkäpä joku tässä maassa edelleen saattaa kuvitella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä voi tuntua tuskalliselta, ehkäpä se pelottaakin, jos – kun – on uskallettava sanoa ääneen hankkeeseen, jossa Venäjä on voimakkaasti mukana, liittyvän turvallisuuspoliittisia elementtejä, joista on puhuttava, jotka on huomioitava, joista myös kansan on hyvä tietää kieltämisen ja tuohtumuksen sijaan.

Venäjä on kasvattanut Itämerellä sotilaallista voimaa, Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan myötä Venäjä on entisestään lisännyt aktiivisuuttaan sotaharjoitusten muodossa Itämerellä, toisinaan sotaharjoituksiin ja Venäjän asevoimien muuhun toimintaan liittyy aggressiivisia elementtejä. Nord Stream 2-kaasuputken myötä Venäjällä on yksi syy lisää sitouttaa voimaa alueelle, Venäjän muusta toiminnasta välittyy väistämättä kuva siitä, että maa haluaa sitouttaa sen projekteihin eurooppalaisia johtajia – Suomesta entinen pääministeri Paavo Lipponen on ollut voimakkaasti mukana Nord Stream -hankkeissa, vastaavasti Esko Aho on sidottu venäläiseen pankkimaailmaan. Millainen vaikutus tällaisilla sitouttamisille on haluun – kykyyn – tarkastella hankkeita, joissa Venäjä on mukana tarpeen vaatimalla kriittisyydellä? Maamme kohdalla on syytä vielä huomioida menneisyys – suomettuneisuuden aika, jota emme ikävä kyllä ole peranneet ja käyneet läpi.

Poliittisen johdon ynnä presidentin puheista kuultaa suuren suuri närkästys puheen kääntyessä Venäjän muodostamaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan. Kuinka oikeassa silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies olikaan, linjatessaan syyskuussa 2007 CSIS-instituutissa pitämässään puheessa Suomen kolme pääasiallisinta turvallisuushaastetta seuraavasti: Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Olisiko aika ruveta tunnustamaan näitä tosiasioita?

Marko Enqvist



lauantai 31. maaliskuuta 2018

"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku"


Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."

Tänään Suomen poliittiselta johdolta vaaditaan juuri tätä – tosiasioiden tunnustamista, tämän tosiasioiden tunnustamisen jälkeen on tehtävä oikeat johtopäätökset ja niiden jälkeen määrätietoisesti ryhdyttävä toteuttamaan strategiaa, joka johtaa johtopäätösten täytäntöönpanoon.

Tämä hiukan kryptinen aloitus on laadittu tarkoituksellisesti täten, aivan kuin koettaisin asettautua tasavallan presidentti Sauli Niinistön saappaisiin ja pukea ajatusta sanoiksi sanomatta kuitenkaan mitään selkeää ja konkreettista – sen konkreettisen aika ja paikka on tulevilla riveillä.

Sauli Niinistö vaalikampanjan aikaan joulukuussa 2017:

Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä…”. (1)

Levada-keskus julkaisi helmikuussa 2018 kyselytutkimuksen tuloksen, tutkimuksessa venäläisiltä tiedusteltiin maan vihollisista – onko Venäjällä sellaisia. Kyselyyn vastanneiden venäläisten mielestä kolme merkittävintä vihollista olivat: Yhdysvallat, Ukraina ja EU/Länsi-Eurooppa – NATO:n ollessa vasta sijalla seitsemän. (2 ja 3)



















Kyselytutkimuksen julkaisun – puhumattakaan sen tekemisen – jälkeen asetelma on kriisiytynyt entisestään. Iso-Britanniassa asuneeseen kaksoisagentti Sergei Skripaliin ja hänen tyttäreensä kohdistuneen hermomyrkkyiskun, jonka tekijäksi epäillään Venäjää, seurauksena läntiseen maailmaan kuuluvien valtioiden liittolaisineen vastatessa verrattain voimakkaasti karkottamalla yhteensä yli 150 venäläisdiplomaattia – Suomen karkottaessa yhden. (4) Tässä tapauksessa EU ei kuitenkaan ollut yhtenäinen, osa valtioista – kuten Itävalta – lipesi rintamasta.


Venäjän vastaus on diplomaattien karkottaminen, jonka ohella se sulkee Yhdysvaltojen Pietarin konsulaatin – mutta ajallisesti samaan yhteyteen ajoittuu myös Venäjän ohjuskokeet, joita järjestetään muun muassa Ruotsin rannikolla ensi viikon keskiviikkoaamusta alkaen. Harjoituksesta tekee erityisen huomionarvoisen se, että se ammunnat suoritetaan Ruotsin FIR:n sisällä, mikä on tavallisesta poikkeavaa. Ruotsalaisen puolustusbloggari ja upseeri Carl Bergqvistin mukaan: ”En ole koskaan aiemmin nähnyt toisen valtion suorittavan ammuntoja Ruotsin FIR:n sisällä lukuun ottamatta yhteisharjoituksia Ruotsin kanssa.” (5)

Seuraavaksi kuva, jolle @Twitt_Skipper on sijoittanut kaikki kolme harjoitusaluetta, Ruotsin rannikon tuntumassa sijaitsevan harjoitusalueen lisäksi Venäjä harjoittelee Puolan rannikon tuntumassa sekä Latvian tuntumassa.

Kuva @Twitt_Skipper.





















Seuraavaksi onkin sitten sopivaa laittaa havainnekuva Nord Stream 1 ja Nord Stream 2 reiteistä Itämerellä.



















Kuten voidaan havaita nykyinen Nord Stream 1 ja tuleva Nord Stream 2 putken reitti kulkee aivan tulevan Venäjän harjoituksen keskiössä – kuva kertoo saman paremmin kuin tuhat sanaa.


Kuvassa hyödynnetty @Twitt_Skipperin ja www.nord-stream2.com havainnekuvia.



















Harjoitukseen liittyy myös mahdollisia ballististen ohjusten laukaisuja Kaliningradin alueelta. (6) Venäjän harjoitusten seurauksena iso osa Itämerestä sulkeutuu 36 tunniksi ensi viikolla.

Tämän yksinkertaisenkin esityksen perusteella on mahdollista päätellä Venäjän tavoitteista, vaikka Nord Stream -putkien linjat kulkevat harjoitusalueen keskiössä – mikä tuskin on sattuma – on kuitenkin syytä tarkastella kokonaisuutta, jonka jälkeen on hyvä tunnustaa niitä tosiasioita, joiden perusteella voidaan todeta muun muassa seuraavaa:

a) Nord Stream 1 ja 2 ovat vasta toissijaisesti talous ja ympäristökysymyksiä – sen, että kieltää kyseessä olevan turvallisuuspoliittinen kysymys on samalla tosiasioiden kieltämistä.

b) Venäjän harjoitusta Ruotsin FIR:n sisällä voidaan pitää tarkoituksellisena provokaationa, samalla on hyvä uhrata ajatus sille, että kuinka tällainen harjoitus koskettaa Suomea.

c) Harjoituksen vaikutusalue on koko eteläinen Itämeri, mikäli kyseessä olisi jotain muuta kuin harjoitus tai jos harjoituksesta siirrytään todelliseen offensiiviin, heijasteet ulottuvat Suomeen asti.

d) Viitaten yllä kirjoitettuun, harjoituksen kuluessa osia Itämerestä suljetaan täysin 36 tunnin ajaksi lyhyellä varoitusajalla.

e) Baltian eristäminen.

Samalla on syytä todeta, että kyseessä on vain yksi harjoituskokonaisuus, samalla muun muassa merijalkaväki suorittaa harjoitteita, joissa harjoitustavoitteena on nopeus hälytyksestä rantautumiseen. Venäjän asevoimien erikoisjoukoilla on tai on ollut myös muita harjoituksia Suomen lähivesillä sekä Venäjän läntisen sotilaspiirin alueella. (8)

Niin, että Sauli Niinistö – milloin koittaa aika tunnustaa niitä tosiasioita, entäpä arvon pääministeri Juha Sipilä – milloin Nord Stream 2 kaasuputkesta ryhdytään puhumaan käyttäen oikeita nimiä höpöhöpön sijaan, jossa on kyse kaikesta muusta kuin ympäristökysymyksestä, vai jatkammeko tosiasioiden kieltämistä?


Marko