tiistai 31. maaliskuuta 2020

Modernia venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa


Olen edellisinä vuosina kirjoittanut laajoja ja varsin seikkaperäisiä katsauksia havainnoista Venäjän modernista kalustosta miehitetyssä Itä-Ukrainassa, eräissä tapauksissa on saatu konkreettisia todisteita myös siitä, että kalustolla varustetut joukot ovat myös osallistuneet taisteluihin Ukrainan asevoimia ja niitä tukevia vapaaehtoisia vastaan. Ensimmäiset tällaiset havainnot saatiin jo sodan ensimmäisenä kesänä 2014, ja riippuen siitä, millaisen tuen huomioimme, voimme puhua aikavälistä kesäkuusta elokuuhun ja Ilovaiskin taisteluun. Ilovaiskin taistelu eli Ilovaiskin kattila käytiin 6. – 29. elokuuta 2014, johon otti osaa Ukrainan maavoimien ja sitä tukeneiden vapaaehtoisjoukkojen ohella Venäjän varustamia proxy-joukkoja sekä osia Venäjän maavoimien ja maahanlaskujoukkojen yksiköistä. Ilovaiskin taisteluiden kuluessa ukrainalaiset vangitsivat myös kymmenkunta 98. maahanlaskudivisioonaan kuulunutta sotilasta, divisioonan 331. rykmentistä. (1)

Ennen Ilovaiskin taistelua ja Venäjän merkittävää osallistumista sotatoimiin, maa lähetti elokuun puolivälin tietämillä ensimmäisen ”humanitaarisen kolonnan” (eli Гумконвой*) laittomasti rajan yli Ukrainan maaperälle. Kyseisen, läntisissäkin medioissa runsasta huomiota saaneen operaation varjoon jäivät Venäjän muut sodankäyntiin liittyvät valmistelut. ”Humanitaarisen kolonnan” lähettäminen alueelle oli ennen kaikkea propagandaoperaatio, monella tapaa verrattavissa Venäjän viime viikolla Italiaan lähettämään korona-hätäapuun.

Tuhoutunut venäläinen T-72B3 taistelupanssarivaunu, 1,7 km kaakkoon Novodvirskestä. (2)
















Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on havaittu kymmeniä sellaisia asejärjestelmiä, joita Venäjä ei ole koskaan myynyt Ukrainalle. Joukossa on myös runsaasti sellaisia asejärjestelmiä, joita Venäjä ei ollut ennen käynnissä olevan sodan alkua myynyt lainkaan ulkomaille – käynnissä olevan sodan kuluessa eräistä asejärjestelmistä on tehty Venäjän toimesta kauppoja eräiden valtioiden kanssa, kuten Syyrian. Joissain tapauksissa kyse ei välttämättä ole kaupankäynnistä vaan kaluston tai materiaalin siirtämisestä venäläisiltä syyrialaisille.

Koska Itä-Ukrainassa on havaittu sen verran paljon modernia venäläistä kalustoa ja muuta varustusta tiedustelulennokeista elektronisen sodankäynnin järjestelmiin, ei ole järkevää julkaista tässä kirjoituksessa kuvia jokaisesta havaitusta asejärjestelmästä tai muusta kalustosta, mutta pyrin viittaamaan mahdollisimman monen asejärjestelmän tai muun varustuksen havaintoon ja laittamaan eräistä merkittävimmistä kuvia tarkempine sijainti- ja havaintotietoineen. Tulen jollain tasolla huomioimaan asejärjestelmiä, kalustoa ja varustusta seuraavista ryhmistä:

- taistelupanssarivaunut ja rynnäkkövaunut sekä miehistönkuljetusajoneuvot
- tykistö, kranaatinheittimet sekä raketinheittimet
- ilmatorjunta
- elektronisen sodankäynnin välineet, tutkat, viestintä jne.
- tiedustelulennokit
- pienikaliiperiset aseet, henkilökohtainen varustus ja muut

Taistelupanssarivaunut ja rynnäkkövaunut sekä miehistönkuljetusajoneuvot

Vanhemman ja ikääntyneemmän kaluston ohella Venäjän asevoimat ja heidän proxy-joukot ovat sotineet Itä-Ukrainassa uudemmilla käytössä olevilla taistelupanssarivaunuilla, kuten T-90A, T-72B, T-72BA ja T-72B3 sekä T-72S1 taistelupanssarivaunuilla, joka on vientiversio T-72B1 taistelupanssarivaunusta. T-72S1 panssarivaunuja Venäjä toimitti Iranille ja Venezuelalle viime vuosikymmenen alkupuolella.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on myös havaittu KamAZ-43269 ”Vystrel” MRAP-ajoneuvoja PMC Wagneriin kuuluvien joukkojen käytössä Debaltsevon taistelun aikana tammi-helmikuussa 2015 sekä Luhanskissa, vul. Karpinskoholla sodan ensimmäisenä talvena. Luhanskin oblastin alueella kuvattiin tammikuussa 2015 GAZ-3937 ”Vodnik” maastoajoneuvoja. GAZ-3937 ”Vodnikien” liikennöinti alueella ajoittuu samaan aikaan, jolloin Venäjältä siirrettiin joukkoja Debaltsevon alueelle.

Itä-Ukrainan sotatoimialueella on havaittu lukuisia kertoja GAZ 2330 4x4 Tigr ja Tigr-M maastoautoja. Venäjällä GAZ 2330 4X4 Tigr on laajemmin käytössä maavoimien ohella merijalkaväellä, Tigr-M:ää on sitä vastoin toimitettu maahanlaskujoukoille (VDV). Venäjällä ajoneuvoa on myös toimitettu maan sisäisestä turvallisuudesta vastaaville joukoille.

Sotatoimissa ukrainalaisjoukot ovat tuhonneet panssarikaluston ohella myös miehistönkuljetusajoneuvoja sekä rynnäkköpanssarivaunuja, joukossa myös sellaisia malleja ja versioita, joita ei ole myyty Ukrainan asevoimille tai muille turvallisuusviranomaisille. Kirjoituksen ensimmäisen kuvan T-72B3 taistelupanssarivaunu tuhoutui Ilovaiskin taisteluiden yhteydessä loppukesästä 2014. Venäjä menetti niin ikää talvella 2015 Debaltsevon taisteluissa ainakin yhden vastaavan taistelupanssarivaunun.

Venäjän alueelle lähettämien joukkojen kalustoon on myös kuulunut BTR-82A miehistönkuljetusajoneuvoja, joista ainakin Venäjän maavoimien 18. ja 136. mekanisoiduille kivääriprikaateille kuuluvia BTR-82A miehistönkuljetusajoneuvoja on kuvattu Luhanskin oblastin alueella. (3 ja 4)
















Ukrainassa käytävän sodan kuluessa Venäjän maavoimien T-90A taistelupanssarivaunuja on kuvattu etenkin Luhanskin oblastin alueella, yllä olevan kuvan T-90A on kuvattu ja videoitu Luhanskin alueella. Kyseinen vaunu kuuluu Venäjän asevoimien 136. mekanisoidun prikaatin varustukseen.


















Tuhoutunut T-72BA (1999 model). Ensimmäisen kerran vaunutyyppiä havaittiin Ukrainassa loppukesästä 2014. Elokuussa 2014 Ilovaiskin lähellä Starobesheven alueella käydyssä taistelussa ukrainalaisjoukot tuhosivat useita Venäjän maavoimien taistelupanssarivaunuja, tuhottujen vaunujen joukossa oli myös T-72BA taistelupanssarivaunuja. Vaunuista osa kuului Venäjän maavoimien 21. mekanisoidulle kivääriprikaatille.

















Venäläisen palkkasotilasyritys PMC Wagnerin Kamaz-43269 ”Vystrel” Itä-Ukrainassa talvella 2015. (5) Havainnoista PMC Wagnerin osallistumisesta Ukrainan sotaan tarkemmin blogissani ”Merkittäviä havaintoja Ukrainan sodasta”. 


Tykistö, kranaatinheittimet sekä raketinheittimet

Ukrainassa käynnissä oleva sota on osoittanut sen, että tykistö – laajemmin epäsuoratuli – on edelleen taistelukentän kuningas. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan panssariaseen ohella tykistö kuului niihin asejärjestelmiin, joita monessa maassa supistettiin minimiin, kummankin aselajin kuviteltiin olevan menneen talven lumia, kummallakaan ei uskottu olevan merkittävämpää tarvetta muuttuneessa maailmassa, jossa moni maa panosti kriisinhallintaan ja joukkoihin, jotka varustettiin erilaiset kriisinhallintatehtävät huomioiden.

Venäjä on uudistamassa tykistöä ja tykistön ampumatarvikkeita, Ukrainassa tästä on kuitenkin nähty vasta yksittäisiä esimerkkejä, päävastuu on ollut ikääntyneellä kalustolla ynnä ampumatarvikkeilla, jolloin tulitus harvemmin kohdistuu pistemaaleihin. Kuitenkin ilmatiedustelun (tiedustelulennokit) ja tykistön – epäsuoran tulen – yhteistyöllä Venäjä on tuottanut Ukrainalle huomattavia tappioita. Venäläisten vanhempaa mutta määrällisesti runsasta kalustoa ovat olleet muun muassa 122 mm 2A18 eli D-30 Ljaguška kanuunahaupitsi, 122 mm 2S1 ”Gvozdika” panssarihaupitsi ja 122mm BM-21 ”Grad” raketinheitin, etenkin sodan alkupuolella venäläisillä oli miehitetyillä alueella runsaammin myös 152 mm 2S3 ”Akatsija” panssarihaupitseja.

Valtaosa 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimistä on toisen maailmansodan aikana käyttöönotettuja heitinmalleja. Joukossa on uudempiakin, kuten 82 mm 2B9 ”Vasilek” ja 2B14 ”Podnos” sekä 120 mm 2B16 Nona-K -kranaatinheittimiä (Nona-K on ns. gun-mortar). Ukrainan asevoimilla ei ollut 2B16 Nona-K -kranaatinheittimiä käytössä sodan alkaessa lainkaan. Yksittäisiä kappaleita oli museoissa ja muistomerkkeihin sijoitettuna. Venäläisjoukoilla on laajassa käytössä myös tela-alustalle sijoitettuja 120 mm 2S9 Nona -kranaatinheitinvaunuja, joita on myös Ukrainan asevoimilla.

Valtaosa Venäjän ja sen proxy-joukkojen käyttämästä tykistö- ja kranaatinheitinaseistuksesta on siis sellaista, jota on käytössä myös Ukrainan asevoimilla ja sitä tukevilla vapaaehtoisjoukoilla, 2B16 Nona-K:n ohella poikkeuksen tekee BM-21 Gradin korvaajaksi suunniteltu 122 mm 2B26 Grad-K raketinheitin, josta on tehty lukuisia havaintoja sotatoimialueella, ja jollaisilla Venäjä tulitti kohteita Ukrainassa omalta maaperältään kesällä 2014.

2B26 Grad-K 122 mm raketinheitin (keskellä) harjoituksessa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.















2B16 Nona-K kranaatinheittimiä Verkhnoshyrokivske – Kulikoven alueella lokakuussa 2015. (6)




















Pääasiassa venäläisjoukot tulittavat ukrainalaiskohteita perinteisillä tykistö- ja kranaatinheitin kranaateilla, toisinaan käytössä on kuitenkin ollut uutta ammusmateriaalia, kuten laserohjattuja 152 mm 2K25 Krasnopol -tykistökranaatteja. Venäläiset tulittivat niillä ukrainalaiskohteita muun muassa 26. kesäkuuta 2018, jolloin kohteeksi otettiin Mariupolin koillispuolella sijaitseva Vodianen alue. 2K25 Krasnopol-ammuksen yksikköhinta on 70 000 USD. Tällä hetkellä niitä on Venäjän ohella Syyrian, Kiinan ja Intian asevoimilla – Krasnopol tykistökranaatteja ei ole myyty koskaan Ukrainalle.

Venäläisen laserohjatun 152 mm 2K25 Krasnopol tykistökranaatin jäänteitä.















Itä-Ukrainan sotatoimialueella on tehty yksittäisiä havaintoja TOS-1A “Buratinoista”. TOS-1A Buratino on ”thermobaric weapon” eli rakettien taistelukärjet ovat termobaarisia. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat mainitsevat 28. syyskuuta 2015 julkaistussa raportissa TOS-1 Buratinon:

On 26 September the SMM observed at least 36 tanks (type unknown) at the training area in “LPR”-controlled Kruhlyk (31km south-west of Luhansk). A day earlier the SMM spotted at the same training area one heavy multiple launch thermobaric rocket system (TOS-1 Buratino, 220mm).” (7)

Ukrainan asevoimien välittämien tietojen mukaan venäläisjoukot ovat myös käyttäneet TOS-1A Buratinoa sotatoimissa. Julkaistujen videoiden perusteella voidaan päätellä ukrainalaisten tuhonneen 1-2 kappaletta TOS-1A Buratinoa panssarintorjuntaohjuksilla.


Ilmatorjunta

Venäjältä on toimitettu Itä-Ukrainassa operoiville joukoille ilmatorjunta-aseistusta keväästä 2014 lukien, sodan alkupuolella ilmatorjunta-aseistus oli pääasiassa tykkiaseistusta sekä olkapäältä laukaistavia ohjuksia (eli MANPADS) – Venäjän varustamien joukkojen täydentäessä aseistustaan ottamalla haltuunsa Ukrainan asevoimien varustusta. Sodan edetessä Venäjän kontrolloiman rajaosuuden yli toimitettiin myös tehokkaampaa ilmatorjunta-aseistusta, näin kävi hetimmiten heinäkuun puolenvälin jälkeen Venäjän siirrettyä kontrolloimansa rajan yli asevoimiensa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluvan Novator 9K37 M1 Buk TELARin n:o 332, josta laukaistulla ohjuksella pudotettiin Malaysia Airlinesin lento MH17 iltapäivällä heinäkuun 17. 2014.

Miehitetyssä Itä-Ukrainassa havaitusta, Venäjän maavoimien modernista ilmatorjunta-aseistuksesta on syytä mainita 96K6 Pantsir-S1 (lyhyen- ja keskikantaman tykki-ohjusilmatorjunta-ajoneuvo), jollaisesta tehtiin ensimmäinen havainto Makiivkan kaupungin itäosassa Mirnyin alueella tammikuussa 2015. Kyseisestä Pantsir-S1 havainnosta Bellingcat julkaisi artikkelin ”Russia’s Pantsir-S1s Geolocated in Ukraine”.

Pantsir-S1 Makiivkassa talvella 2015, kuva jaettu sosiaaliseen mediaan 24. tammikuuta 2015.
















9K331 Tor-M1 lähi-ilmatorjuntajärjestelmä Krasnodonissa, miehitetyssä Itä-Ukrainassa syyskuussa 2014. (8)


































Venäläisjoukot ovat myös suorittaneet ohjusammuntoja Ukrainalta miehitetyiltä alueilla. Yllä oleva kuva on Igor Lastovkinin Vkontakte-tililtä, kuvassa 9K331 Tor-1M -järjestelmän ohjuksen kappaleita. Kuva on todennäköisesti otettu yksikön tukikohdassa Korsunissa Jenakijeven länsipuolella. Lastovkin osallistui sotaan Ukrainassa venäläisyksikössä, joka soti miehitetyn Donetskin alueella, osaston varustukseen kuului vähintäänkin kaksi Tor-1M:tä.
















Toukokuun 19. 2014 Військове телебачення України (Ukrainian military TV) julkaisi youtube-kanavalla kiinnostavan videon, joka oli kuvattu Kramatorskin alueella päivää aikaisemmin. (9) Videolla esiteltiin muun muassa puolalaisvalmisteinen PPZR ”Grom” olkapäältä laukaistava ilmatorjuntaohjus. Puola ei ole toimittanut kyseisiä ohjuksia Ukrainalle, sen sijaan puolalaistehdas oli myynyt ohjuksia Georgiaan (30 laukaisinta ja 100 ”Grom E2” -ohjusta), joista osa oli kadonnut Georgian ja Venäjän välisen viiden päivän sodan aikana elokuussa 2008.

Ukrainan viranomaisten julkaisemalla nauhalla näkyvään ”Grom” ilmatorjuntaohjukseen on kiinnitetty venäläisvalmisteinen 9P516 -kahva/laukaisinosa, joka on alun perin suunniteltu venäläisvalmisteiseen 9K38 Igla MANPADSiin. Puolalainen ”Grom” on kehitetty 9K38 Iglasta. (10)


Elektronisen sodankäynnin välineet, tutkat, viestintä

Venäjä käyttää Ukrainassa elektronisen sodankäynnin kalustoa yhdessä viestintäkaluston sekä tiedustelulennokkien kanssa hyvin laaja-alaisesti. Tässä toiminnassa häirintä ja matkapuhelinverkkojen kaataminen/blokkaaminen ovat vain yksi esimerkki toiminnan muodoista, samaa kalustoa käytetään myös psykologisessa sodankäynnissä ja propagandan levittämisessä, @DFRLab on julkaissut artikkelin ”Electronic Warfare by Drone and SMS” kyseisestä aiheesta. Matkapuhelin verkkojen ohella häirinnällä vaikeutetaan ja toisinaan tehdään mahdottomaksi ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tiedustelulennokkien toiminta.

Tietenkään tässä yhteydessä ei pidä unohtaa tiedustelua, maahan sijoitettujen yksiköiden yhteistyötä ilmatiedustelun kanssa, Itä-Ukrainan alueella tämä tarkoittaa pääasiassa tiedustelulennokeilla suoritettua ilmatiedustelua.















Yllä Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin yksikkö RB-341V “Leer-3” kuvattuna Donetskissa (pysäytyskuva youtubevideosta), aiheesta enemmän InformNapalmin julkaisemassa artikkelissa ”Российский комплекс РЭБ РБ-341В «Леер-3» в Донецке”. Venäjällä yhden ”Leer-3” yksikön varustukseen kuuluu myös 1-3 kpl Orlan-10 tiedustelulennokkeja.

Ensimmäinen varmistettu havainto Leer-3 yksiköstä miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa tehtiin syksyllä 2015. Tämän jälkeen KamAZ-5350 alustalle rakennetusta Leer-3:sta on tehty lukuisia havaintoja miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

RB-341V Leer-3:n ohella Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on havaittu suuri joukko modernia Venäjän maavoimien elektronisen sodankäynnin kalustoa. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat havainneet muutaman viimekuun aikana vähintään kertaalleen seuraavat elektronisen sodankäynnin järjestelmät: RB-636 Svet-KU, jonkun R-934:n version, R-934B Sinitsan, R-330Zh Zhitel’in sekä R-sarjan viestintäajoneuvon. Aiemmin ETYJ:n on tehnyt havainnot myös seuraavista järjestelmistä – Tirada-2 (SATCOM häirintäjärjestelmä) ja R-330Zh. ETYJ:n havainnosta laajemmin blogeissani ”Venäjän maavoimien modernia elso-kalustoa Itä-Ukrainassa” ja ”Tuoreita havaintoja Venäjän maavoimien elektronisen sodankäynnin kalustosta Itä-Ukrainassa”, joista alla olevat kuvat.


































InformNapalmin tunnistamista järjestelmistä voidaan mainita seuraavat, Barnaul-T (automaattinen komento- ja valvontajärjestelmä) 9S932, kyseessä on tela-alustalle (MRU-B) sijoitettu SIGINT ja komentoyksikkö, joka tunnistettiin sosiaaliseen mediaan toukokuussa 2015 ladatuista kuvista. Lukuisia havaintoja on myös tehty MT-LB:n alustalle rakennetuista R-378B Borisoglebsk-2 sekä Rtut-BM elektronisen sodankäynnin järjestelmistä, joista jälkimmäistä ryhdyttiin toimittamaan Venäjän maavoimille vasta vuonna 2013. Yksittäisiä havaintoja on myös tehty Krasukha-2 ja Repellent-1 -järjestelmistä.

Ukrainalainen vapaaehtoispohjalta toimiva InformNapalm on avoimissa lähteissä julkaisujen kuvien ja videoiden perusteella varmuudella tunnistanut ja paikantanut Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta kaksitoista kappaletta moderneja venäläisiä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä. (11) Raskaamman kaluston ohella he ovat havainneet ja tunnistaneet PSNR-8M Kredo-M1 kannettavia tutka- /tiedusteluasemia sekä Auriga-1.2V (Аурига-1.2В) -järjestelmän satelliittilautasen. (12 ja 13) @DFRLabin artikkelissa ”#MinskMonitor: Russian Communications System and Separatists” käsitellään militantti Artjom Donetskin VK-postausta, jossa kyseinen Auriga-1.2V -järjestelmän satelliittilautanen näkyy taustalla.

Venäjä on toimittanut miehittämillä alueilla operoiville joukoilleen myös vastatykistötutkia ja taistelukentän valvontaan tarkoitettuja tutkia, kuten 1R232-2M Leopard, sekä ilmavalvontatutkia.  RLS 35N6 ”Kasta” lähivalvontatutka kuvattiin Luhanskin lentokentän alueella toukokuussa v. 2018 (kuva alla). RLS 35N6 ”Kasta” on asennettu KamAZ-4310 maastokuorma-auton alustalle.

RLS 35N6 ”Kasta” Luhanskin lentokentän alueella.


























Tiedustelulennokit

Ukrainalaisjoukot pudottivat ensimmäistä kertaa sotatoimialueella modernimman venäläisjoukoilla käytössä olevan tiedustelulennokin jo toukokuussa 2014, kyseessä oli Orlan-10 -tiedustelulennokki. Viime kesään (v. 2019) mennessä ukrainalaisjoukot tai vapaaehtoiset olivat tunnistaneet havaintojen tai pudotettujen tiedustelulennokkien perusteella yhdeksän erilaista modernia tiedustelulennokkimallia, joilla venäläisjoukot alueella operoivat. Joukossa on Israelista ostettuja IAI Searcher II:een pohjautuvia Forpost tiedustelulennokkeja, jotka sodan syttyessä olivat Venäjän käytössä olevista tiedustelulennokeista moderneimpia, toista ääripäätä edustivat minikokoiset Granat-1 tiedustelulennokit.

Venäjän proxy-joukoilla on myös käytössään siviilikäyttöön tarkoitetuista tiedustelulennokeista ja nelikoptereista kustomoituja malleja, yleisessä käytössä on kiinalaisyhtiö DJI:n valmistama Phantom-4 nelikopteri, joista osa on kustomoitu kantamaan käsikranaatteja tai 30 mm AGS-17 Plamya kranaattikonekiväärin VOG-17 tai VOG-17M kranaatteja.



















Kuvan Venäjän maavoimilla käytössä ollut Forpost tiedustelulennokki ammuttiin alas ukrainalaisten toimesta elokuussa 2014 Novopetrivsken kylän lähistöllä Ukrainan kaakkoisosassa. Sodan kuluessa Ukrainassa on ammuttu alas vähintään kaksi Forpost-tiedustelulennokkia.

Venäjän puolustusministeriö teki v. 2010 kaupat israelilaisten kanssa IAI Searcher II tiedustelulennokeista, Forpost pohjautuu IAI Searcher II lennokkiin. Aiheesta enemmän @DFRLab:in artikkelissa ”Five Downed Russian Drones in Ukraine”. Ukrainan sodan ohella Venäjä on käyttänyt Forposteja Syyriassa tiedusteluun ja valvontaan sekä tulenosoitukseen.
















Kuvan venäläinen Orlan-10 tiedustelulennokki ammuttiin alas Ukrainassa 18. heinäkuuta 2014 Ukrainan asevoimien 79. maahanlaskuprikaatin toimesta. Kuva artikkelista ”‘Orlan’ Drones – The Sea Eagles of St.Petersburg”, jossa taustoitusta Orlan-tiedustelulennokeista. Venäjä on valmistanut maaliskuuhun 2018 mennessä 1000 Orlan-10 tiedustelulennokkia, mallista on 11 eri versiota. Tiedustelulennokkia on Venäjällä nyt käytössä muillakin organisaatioilla kuin asevoimilla esim. FSB:n alaisella rajavartiolaitoksella. Ukrainan sodan ohella Orlan-10 tiedustelulennokeista Venäjälle on kertynyt käyttökokemusta ainakin Syyriasta ja Libyasta.

Venäjän asevoimiin tai turvallisuusorganisaatioihin sekä palkkasotilasyksiköihin (esim. PMC Wagner) kuuluvat taistelijat ovat operoineet Ukrainan sodassa ainakin seuraavilla moderneilla tiedustelulennokeilla: Forpost, Orlan-10 (eri versioineen), Granat-1, Granat-2, Granat-4, Eleron-3SV ja siihen pohjautuvalla T28, Zastava ja Takhion. Ukrainalaisten pudottamien ja tunnistamien joukossa on myös yksi tiedustelulennokki, jonka tarkka tyyppinimi ei ole tiedossa – kyse on mahdollisesti Orlan-10 tiedustelulennokin jostain versiosta.

















Kuvassa laukaisin, jossa Takhion mini-tiedustelulennokki. Venäjä käyttää Itä-Ukrainassa Takhion minitiedustelulennokkeja tiedusteluun ja tulenosoitukseen.


Pienikaliiperiset aseet, henkilökohtainen varustus ja muu varustus sekä kalusto

Loppuun lyhyt summaus pienikaliiperisista aseista ja henkilökohtaisesta varustuksesta sekä muusta kalustosta, jotka omalta osaltaan todistavat sen puolesta, että materiaalia toimitetaan suoraan ”pakasta” ja ettei Venäjä pyri tätä millään muotoa salaamaan. Kyse on ennemminkin meidän eli länsimaiden haluttomuudesta puhua asioista niiden oikeilla nimillä kiertoilmausten ja vähättelyn sijaan. Ja ollaksemme rehellisiä, on meidän kyettävä tunnustamaan se, että Venäjän suora (aseellinen) sekaantuminen alkoi jo ennen Itä-Ukrainan sotaa ja Krimin niemimaan miehitystä. Aseellisesti se alkoi jo Euromaidanin aikaan Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin yrittäessä murskata mielenosoituksia väkivalloin.

Viime vuoden maaliskuussa Politeka-verkkojulkaisussa julkaistiin valokuva ja kuvakaappaus videolta, jotka oli otettu Kiovassa Euromaidanin aikaan. Kuvissa Ukrainan sisäministeriön erikoisjoukot saattavat tarkka-ampujia, jotka ovat sonnustautuneet Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen univormuun, 6Sh116-taisteluliiviin ja ZhTU-varusteliiviin. Taisteluliivi ja varusteliivi ovat osa Venäjän asevoimilleen ja erikoisjoukoilleen kehittämää Ratnik-varustusta.

Yhdessä kuvassa tarkka-ampujalla on SV-98 (ven. СВ-98) tarkkuuskivääri, jota valmistaa NPF Tekhinkom Pietarista. Tarkkuuskivääriä on Venäjän ohella toimitettu vain Armeniaan.  Alla olevassa kuvassa tarkka-ampuja Kiovan keskustassa vul. Instytutska 7:n kohdalla, tarkka-ampujan tähtäyssuunta kohti Hotel Ukrainaan.
















Käynnissä olevan sodan aikana Venäjän tiedetään lähettäneen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle erikoiskoulutuksen saaneita tarkka-ampujia, toisinaan kyse on vapaaehtoisista – kuten serbialainen ”Dek” nimellä tunnettu militantti – mutta useammin kyse on Venäjän asevoimien tai muiden turvallisuusorganisaatioiden erikoisjoukkoihin kuuluneista sotilaista, joilla on tehtävän mukainen varustus. Sosiaalisessa mediassa tai venäläismedioissa julkaistuista kuvista tai videoista on tunnistettu seuraavia tarkkuuskivääreitä tai antimateriakivääreitä, VSS Vintorez, 12,7 mm ASVK antimateriaalikivääri, ”Dekillä” oli Rossija-1 kanavan uutiskatsauksessa aseenaan uusi Orsis T-5000 tarkkuuskivääri.

Ennen Euromaidania ja Ukrainan sotaa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-ryhmällä oli käytössään Venäjän toimittamia VSS Vintorez tarkkuuskiväärejä. Ei ole kuitenkaan tiedossa, kuinka monta VSS Vintorez tarkkuuskivääriä päätyi Viktor Janukovytšille uskollisten joukkojen haltuun vallan vaihduttua Ukrainassa helmikuussa 2014. Ukrainan sotatoimialueella VSS Vintorez tarkkuuskiväärejä on havaittu sen verran usein, että niitä on todennäköisesti toimitettu alueelle sodan aikana Venäjältä. VSS Vintorezin korkea hinta (noin 10 000 $) yhdessä erikoisammuksien kanssa tarkoittaa sitä, että asetta jaetaan vain koulutuksen saaneille henkilöille.




















Venäläistaistelija Vladimir S. kuvattuna VSS Vintorez tarkkuuskiväärinsä kanssa Donetskin alueella kesäkuussa 2017. (14)

Venäjältä on toimitettu alueella sotiville joukoille runsaasti muutakin sellaista henkilökohtaista aseistusta ja varustusta, jota ei ole myyty lainkaan kolmansille maille tai Ukrainalle. Venäjän erikoisjoukkoihin kuuluvilla sotilailla on havaittu AS Val rynnäkkökivääreitä, joihin on integroitu äänenvaimennin. AS Val jakaa 70% komponenteistaan VSS Vintorez -tarkkuuskiväärin kanssa.

Laajemmassa käytössä on 7,62 mm Pecheneg konekivääri, joka on kehitetty PK eli Пулемёт Калашникова konekivääristä, sekä 12,7 mm raskas konekivääri Kord. Kordin toimitukset Venäjän asevoimille alkoivat 1998, asevoimien ohella Kordia on toimitettu sisäministeriölle sekä Venäjän kansalliskaartille eli Rosgvardiya’lle (ven. Росгвардия) ja muille turvallisuuselimille. Venäjän ulkopuolella kauppoja Kord’ista on tehty ainakin Syyrian ja Namibian kanssa sekä mahdollisesti Malin kanssa.
















Yllä venäläinen erikoisjoukkojen sotilas varustautuneena AS Val rynnäkkökiväärillä Sanzharivkan kylän lähistöllä Debaltseven pohjoispuolella. Kuva otettu Debaltsevesta käydyn taistelun aikana.

Laajamittaisemmassa käytössä on muun muassa seuraavia aseita ja asejärjestelmiä, MRO-A termobaarisella taistelukärjellä varustetut kevyet singot, josta on saatavilla versiot MRO-D (savukranaatti) ja MRO-Z (perinteinen ”palopommi”). Venäläisjoukoilla MRO-A:ta on ollut toisessa Tšetšenian sodassa sekä Ukrainan sodassa.

Reutersin kuvaaja Maria Tsvetkova kuvasi 9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksen laukaisuputken lokakuussa 2014 Starobesheven kylän lähellä. Starobesheven itäpuoliset alueet kuuluivat Ilovaiskin kattilan taistelualueisiin. Kyseessä oli ensimmäisiä havaintoja 9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksista Ukrainan sodassa. Venäläisjoukot ovat käyttäneet 9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksen eri versioita Ukrainan sodassa lukuisia kertoja, muun muassa Zholobokin kylän lähellä Luhanskin oblastissa huhtikuussa 2015. 

Venäjän asevoimille 9M133 Kornetin toimitukset alkoivat 1998, ohjuksia on myös myyty kolmansiin maihin – ei kuitenkaan Ukrainaan.

9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksen laukaisuputki, kuva: Maria Tsvetkova, Reuters. (15)

























Ukraina on ratifioinut Ottawan sopimuksen eli henkilömiinat kieltävän sopimuksen 18. elokuuta 1997, ja sitoutui tuhoamaan kaikki käytössään olevat henkilömiinat (ilmoituksen mukaan henkilömiinat tuhottiin vuoden 2005 loppuun mennessä). Sopimuksen ulkopuolelle jättäytynyt Venäjä on kylvänyt Itä-Ukrainan sotatoimialueelle tuhansittain erilaisia miinoja, joukossa on myös runsaasti henkilömiinoja, kuten PMN-2 ja POM-2 ”Отёк” sekä MON-50 viuhkamiinoja, jollainen on alla olevassa kuvassa, jossa MON-50 viuhkamiinan alle on kätketty ML-8 miina, jota valmistetaan vain Venäjällä ja jota on käytössä Venäjän asevoimilla. (16)

























Miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivilla venäläisjoukoilla on käytössään myös erilaisia miinoitteiden raivaukseen tarkoitettuja järjestelmiä, kuten kuorma-auton lavalle sijoitettava UR-83P miinanraivausjärjestelmä. Järjestelmän voi myös sijoittaa MT-LB kuljetuspanssarivaunun katolle, tai asentaa maahan sijoitettavalle alustalle. Venäjän asevoimilla ja niiden proxyilla käytössä olevista miinoitteiden raivaamiseen tarkoitettuja järjestelmistä voidaan mainita UR-77 sekä uusi BMP-3 alustalle rakennettu UR-07M miinanraivausjärjestelmä, joita Venäjän asevoimille on luovutettu vasta vuodesta 2013 lähtien. Niistä on tehty yksittäishavaintoja myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella.

UR-83P miinanraivausjärjestelmä kuorma-auton lavalla.



















Yksittäisessä kirjoituksessa on mahdotonta käydä läpi koko todisteketjua, joka osoittaa Venäjän valtiona olevan osallisena Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan ohella Itä-Ukrainan alueiden miehityksessä. Taistelijoiden henkilökohtaiseen varustukseen voi kuulua välineitä tai aseisiin kiinnitettävää optiikkaa, jollainen Venäjällä on tarkoitettu vain sotilaskäyttöön, ja joita ei ole myyty Ukrainaan.

Samoin raskaampaan kalustoon on voitu tehdä muutostöitä, asennettu optiikkaa tai muita järjestelmiä, jollaisia Venäjä ei ole myynyt kolmansiin maihin – ei etenkään Ukrainaan. Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa on havaittu lukuisia kertoja maastokuorma-autoja (esim. Ural-632301) ja muuta kalustoa (esim. R-149BMR Kushetka-B komentoajoneuvo), joita Venäjä on toistaiseksi toimittanut vain asevoimilleen tai muille turvallisuudesta vastaaville organisaatioille.

Ukrainalaisten tuhoama venäläinen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvo, kuva M. Enqvist.




















Yllä olevan kuvan venäläinen BTR-80 panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo tuhottiin Ukrainan asevoimien 95. erillisen ilmakuljetteisen prikaatin sotilaiden toimesta Itä-Ukrainassa RPG-26 singolla sekä kranaatinheitintulella. BTR-80:nen konekivääriampujalle oli asennettu uusi tähtäin-pimeänäkölaitteisto, jollaisia on modifiointitöissä asennettu vain Venäjän asevoimille toimitettavaan kalustoon. Tuhotussa BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvossa oli myös uudet venäläiset KI-126 renkaat.

Tätä kirjoitusta täydentävät aiemmin tämän vuoden puolella kirjoittamani blogit –


joissa käyn läpi Venäjän varustamia, miehitetyn Itä-Ukrainan alueelle sijoittamia 1. ja 2. armeijakuntaa ja niiden kokoonpanoa sekä vahvuutta sekä niiden tukikohta sekä varikkoalueita Itä-Ukrainassa sekä Rostovin alueella Venäjällä. Kirjoitussarjaa täydentää kolmas ”Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla” -kirjoitus, johon kuuluvat joukko-osastot muodostavat yhdessä Venäjän, miehittämälleen Krimin niemimaalle sijoittamien joukkojen kanssa, merkittävän sotilaallisen uhan Ukrainalle.


Marko


2. Kuva via DestroyedTanks, reddit.com
3. Prometheus kustannus, Donbas in Flames s. 74.


Lähteenä hyödynnetty useissa kohdin myös Prometheus kustannuksen Donbas in Flames teosta, muun muassa sivuja 69, 75, 76 ja 77 sekä aiemmin lähdeluettelossa mainittua sivua 74.

*: Гумконвой eli “humanitaarinen kolonna”, nimitys Гумконвой vihjaa kolonnan sotilaalliseen luonteeseen. конвой eli saattue-sanaa käytetään tavallisesti asevoimien kolonnista.



perjantai 27. maaliskuuta 2020

Koronaviruspropagandaa miehitetyssä Donbasissa


Näinä päivinä ei voi välttyä koronavirusuutisilta, tai näin voisi luulla lukiessamme päivän lehtiä ja seuratessamme uutisia useammalta eri kanavalta – tilanne ei kuitenkaan ole sama kaikkialla Euroopassa. Meistä noin 1600 kilometrin päässä miehitetyssä Donetskissa eletään todellisuudessa, jollainen tuntuisi meille tänä aikana varsin vieraalta. Venäjän miehittämän kaupungin ja alueen virallinen propaganda tuottaa uutisia, jotka alkavat eriytyä Venäjälläkin vallitsevasta todellisuudesta, jossa virus tunnustetaan olemassa olevaksi uhaksi. Alueen ”tiedotusministeriön” osastonjohtaja – onnenonkijaksi kuvailtu, epämääräisiä bisneksiä ennen sotaa viritellyt – Maja Pirogova, toistaa päivittäin tarinaa siitä, kuinka koronavirus on länsimaiden salaliitto Venäjää ja toissijaisesti Kiinaa vastaan, ja että viruksen tarkoituksena on estää länsimaiden osallistuminen Venäjän voitonpäivän juhlintaan toukokuun 9. päivä ja estää kuolemattoman rykmentin marssien järjestäminen. (1)

Maja Pirogova "DNR:n" "tiedotusministeriöstä".
















Olennainen osa tätä tarinaa on myös toistuva propagandistinen viesti siitä, ettei Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevissa ”kansantasavalloissa” ole koronavirusongelmaa, toisin kuin Ukrainassa ja muualla länsimaissa. Mikä on totuus, siitä seuraavaksi.

Tietty alkuun meidän on syytä todeta, että emme tiedä mikä tilanne Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oikeasti on, voimme kuitenkin tehdä jotain arveluita siitä, millainen tilanne alueella mahdollisesti on vertaamalla sitä muuhun Ukrainaan ja toisaalta Venäjän niihin alueisiin, jotka rajoittuvat Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin. Alla oleva kartta kuvaa Ukrainan ja Venäjän miehittämän Krimin niemimaan koronavirustilanteen 26. maaliskuuta 2020, jolloin Ukrainan itäisissä osissa oli havaittu yksittäisiä koronavirustartuntoja – Ukrainan kontrolloimassa osassa Donetskin aluetta yksi tartunta ja Luhanskin alueella niin ikää yksi tartunta. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jossa vallitsevasta tilanteesta on myös äärimmäisen hankala saada todellista tietoa, on ilmoitusten mukaan havaittu seitsemän koronavirustartuntaa. Venäjällä Rostovin alueella on havaittu kaksi koronavirustartuntaa ja alueen eteläpuolella sijaitsevan Krasnodar Krain alueella yhdeksän koronavirustartuntaa – nämä ovat siis Venäjän ilmoittamia virallisia lukuja, (2) todellisuus voi olla jotain muuta, koska Venäjällä osa lääkäreistä epäilee maan ilmoittamia virallisia lukemia. (3) Samalla maassa on esim. keuhkokuumeeseen kuolleiden lukumäärässä havaittu merkittävä poikkeama tavanomaiseen verrattuna. Keuhkokuumekuolemien lukumäärä on lisääntynyt merkittävästi viime aikoina, on esitetty epäilys siitä, että koronavirukseen menehtyneille on merkitty jokin muu kuolinsyy – keuhkokuume.

Ukrainan koronavirustilanne 26. maaliskuuta 2020.




















Mikä laittaa epäilemään miehitetyn Itä-Ukrainan ”virallista” totuutta?

Ensinnä on syytä muistuttaa lukijoita siitä, että alueen väestöön kohdistetaan kaiken aikaa – jokainen päivä – mittavaa, valtiollisesti toteutettua, propagandaa. Viime aikoina eräs tärkeimpiä propagandasanomia on juuri kohdistunut koronavirukseen, etenkin siihen, että se ei ole uhka alueella, kuten se ei ole uhka Venäjälläkään – josta johtuen Venäjä pitää edelleen auki miehitettyjen alueiden ja Venäjän välistä (sen miehittämää) rajaa, vaikka maan muut ulkorajat onkin suljettu liikenteeltä.

Olemme keskustelleet useiden alueella edelleen asuvien kanssa, kuin myös henkilöiden, jotka ovat muuttaneet miehitetystä Itä-Ukrainasta, mutta joiden omaisia ja läheisiä asuu edelleen alueella. Viestit ovat yhteneväiset moneltakin osin, ensinnä on syytä huomioida se, että väestö miehitetyillä alueilla tuntuu olevan hyvin epätietoinen siitä millainen uhka koronavirus voi olla – kaikille ei ole edes selvää se, mikä se oikeasti on. Näyttää siltä, että osaan väkeä on uponnut disinformatiivinen tarina, jonka mukaan kyse on länsimaiden epäonnistuneesta virusaseesta.

Toisaalta moni rinnastaa koronaviruksen flunssaan tai influenssaan, eikä miellä sitä oikeana uhkana. Mutta samalla he ovat kuitenkin epävarmoja ja hiukan peloissaan, koska alueen asukkaat tiedostavat sen, että kaikkialla miehitetyssä Itä-Ukrainassa on pulaa lääkkeiden ohella myös ammattitaitoisesta henkilökunnasta – propagandakuvat toimivista sairaaloista eivät muuta tilannetta muuksi. Ja kun tiedostaa sen millainen tilanne alueella oikeasti on, ymmärtää paremmin sen ohjeen sairastumisen varalta, jonka eräs tuttumme sai työpaikallaan johtajalta –

Jos sairastutte, olkaa viikko kotona tervehtymässä, mutta älkää menkö sairaalaan.

Todennäköisesti johtajalla on itsekkäitä aikeita taustalla, mutta samalla ohjeistus kertoo karua kieltä siitä, kuinka korkealle alueelliseen eliittiin kuuluva arvostaa paikalliset sairaalat, tai sairaaloiksi kutsutut laitokset.

Sikäläinen propaganda, jota aiemmin mainittu Maja Pirogovakin välittää, on rakentanut narratiivin, jonka mukaan kyseessä on täysin ulkoinen läntinen uhka, jonka seurauksena liikkumista miehitetyiltä alueilta länteen, Ukrainaan, on rajoitettu tai estetty täysin. Vielä toissapäivänä alueellinen propaganda toisti narratiivia, jonka mukaan virus ei ole heidän tai Venäjän ongelma, samalla Venäjällä kansalle kerrottu tarina alkaa kuitenkin muuttua, josta voi koitua hyvin ikävät seuraukset miehitetyn Itä-Ukrainan asukkaille.

Alueella ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia hoitaa odotettavissa olevaa koronavirusepidemiaa, ja käynnissä oleva, Venäjän aloittama sota ja miehitys, ovat saaneet aikaan sen, että riskiryhmiin kuuluvia on runsaasti, ja sellaisiin ryhmiin kuuluvia on kyyditty Venäjältä alueelle jo vuosien ajan. Tarkoitan tällä ns. vapaaehtoisten siivellä alueelle siirrettyjä rangaistusvankeja, kodittomia, narkomaaneja jne. Toisaalta tuhansien venäläissotilaiden myötä tartunnansaaneita voi päätyä alueelle.

Tällaisen uhan olemassa olosta paikalliset eivät välttämättä ole tietoisia. Se viesti ja tieto, joka lännestä tai joidenkin venäläisten kansalaisjärjestöjen kautta alueelle kantautuu, hukkuu tavattoman nopeasti propagandan alle. Ja tälläkin kertaa heikoimmassa asemassa ovat he, joilla ei ole mahdollisuutta poistua alueelta.

On todennäköistä, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on jo kytemässä koronavirusepidemia. Ukrainan sisäministeri Arsen Avakovin mukaan, miehitetyn Horlivkan alueella on kahdellatoista ihmisellä todettu koronavirustartunta. (4) Tietoa ei ole vahvistettu miehitettyjen alueiden ”viranomaisten” tai venäläisviranomaisten taholta.

Edellä kuvailemieni propagandaviestien ohella myös muita – toistaiseksi vahvistamattomia – tietoja on kantautunut alueelta korviini. Mikäli saamani viestit pitävät paikkansa, on miehitetyltä Luhanskin alueelta toimitettu Venäjälle useita koronavirusnäytteitä ja osassa testitulos on ollut positiivinen. Lähteen mukaan 2-7 henkilöllä on koronavirustartunta Luhanskin alueella ja heidät on siirretty sairaalahoitoon, sairaalaan nro. 4.

Luhanskin alueella on määrätty karanteeniin parikymmentä henkilöä, keuhkokuumetartuntoja on todettu kymmenillä kansalaisilla, samoin ”akuutit hengitystieinfektiot” ovat maaliskuussa lisääntyneet merkittävästi.

Tilanne on samansuuntainen myös miehitetyn Donetskin alueella, jossa niin ikää keuhkokuumeeseen sairastuneiden ja hengitystieinfektion saaneiden lukumäärä on lisääntynyt merkittävästi helmi-maaliskuun aikana. Ja aivan kuten Venäjällä, keuhkokuumeeseen kuolleiden lukumäärä miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa kasvaa kasvamistaan.

Väistämättä herää kysymys, että kuinka kauan propaganda pystyy kätkemään todellisuuden kansalaisilta? Toisaalta tuhannet sodassa kuolleet on haudattu nimettömiin hautoihin Donbasin tasangoille, joten koronavirusepidemian tulevat uhrit ovat propagandisteille vain numeroita, joiden kuolemasta voi – aina – syyttää katalaa länttä.

Todellinen syyllinen löytyy kuitenkin ihan muualta kuin lännestä, Venäjältä. Krimin osalta Venäjän rooli on selkeä. Miehittäjävaltiona Venäjä on Geneven sopimusten mukaan vastuussa niemimaan asukkaiden terveydenhoidon järjestämisestä myös poikkeusoloissa. Itä-Ukrainassa Venäjä kieltää osallisuutensa sotaan, ikävä kyllä kansainvälinen yhteisö on niellyt tämän tarinan, joten pelkäänpä pahoin, että Venäjä yrittää luikerrella vastuustaan miehittäjänä, mutta moraalista vastuuta tämä ei kuitenkaan poista. Toivottavasti joku päivä Maja Pirogovan kaltaiset propagandan tuottajat joutuvat myös vastuuseen teoistaan. He eivät ole suoranaisesti tappaneet ihmisiä, mutta kätensä ovat veressä kyynärpäitä myöten. Propagandakin tappaa.


Marko



Ukrainan koronavirustartuntojen osalta lähteenä käytetty liveuamap.com -verkkosivua.

Minulle on kerrottu useiden, kuten L:n, toimesta lukuisia kertoja, monien haikailleen keväällä 2014 ns. kansantasavaltojen sijaan Neuvostoliittoa. Näyttää siltä, että ”tiedotusministeriön” Maja Pirogova kaipasi Neuvostoliittoa vielä viime joulukuussa: Это наша Родина! (Tämä on kotimaamme!)