Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin vajaat kuusi vuotta sitten huhtikuussa 2014, jolloin venäläisen Igor ”Strelkov” Girkinin johdolla Ukrainan itäosissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita – huhtikuun 12. päivä Igor Girkinin ryhmä aloitti operaation Slovjanskin ja Kramatorskin ”kaksoiskaupungeissa”, miehittäen hyvin nopeasti kummankin kaupungin avainkohteet ja ottaen lopulta haltuunsa kaupungit. Sota oli alkanut.

Igor ”Strelkov” Girkin on venäläinen imperialisti ja monarkisti, joka palveli Venäjän asevoimissa ja sen erikoisjoukoissa sekä GRU:ssa loppuvuoteen 2013, jolloin hän omien sanojensa mukaan erosi palveluksesta. On kuitenkin syytä huomioida, että hyvin moni venäläisupseeri, joka osallistui Venäjän Ukrainan operaatioden, (eli Krimin niemimaan miehitys ja sota Itä-Ukrainassa), ensivaiheisiin oli eronnut palveluksesta viikkoja ennen operaation alkua. Nämä operaatioiden ensivaiheet pitivät sisällään tiedustelun ohella erilaisia hybridisodankäyntiin kuuluvia tehtäviä, konfliktin alustamista, väkivaltaisuuksien organisointia ja järjestämistä sekä loppuvaiheessa erilaisten merkittävien rakennusten ja kohteiden valtauksia, joita seurasivat Venäjän proxy-joukot keväällä 2014 ja Venäjän asevoimat laajamittaisemmin loppukesästä 2014.

Tässä kirjoituksessa käyn hiukan tarkemmin läpi Venäjän varustamien, rahoittamien ja valtaosin miehittämien joukkojen kokoonpanoa Itä-Ukrainan alueella. Eräässä tapauksessa kyseessä on joukkoja, jotka ovat Venäjän asevoimiin tai valtiollisiin turvallisuuselimiin kuuluvia joukko-osastoja, eräissä taasen palkkasoturiyhtiöiden joukkoja, joita Venäjä käyttää useilla konfliktialueilla omien etujensa ajajana/ valvojana, mutta mikä tärkeintä, kaikissa tapauksissa miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivat joukot ovat alisteisia Venäjän asevoimien palveluksessa oleville komentajille, kuten jatkossa näemme.

Venäläisiä T-90A taistelupanssarivaunuja lokakuussa 2014 Luhanskin lentokentän tuntumassa, Fabrichnen alueella. (1)

Tätä kirjoitusta on syytä pitää päivitettynä versiona viime vuoden huhtikuulle ilmestyneelle blogille ”Venäjän miehitysjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainassa” – blogissa on kuitenkin sen verran uutta aineistoa, että on järkevämpää kirjoittaa uusi blogi kuin muokata aiempaa.

Seuraavaksi kartta, jonka pohja on Mil. UA:n (Ukrainan asevoimat) ja johon olen merkinnyt käytössäni olevien tietojen perusteella miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2. armeijakunnan operatiivisen toiminta-alueen, sekä Venäjän puolelle eräitä Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta merkittäviä kohteita, kuten Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin harjoitusalueet, ja Kamensk-Šahtinskin, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin eteläpuolella. Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Venäjän hallinnassa on n. 409 km Ukrainan vastaista rajaa. Karttapohjaan on Mil. UA:n toimesta merkitty myös demarkaatiolinja punaisella.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jakautuvat kahteen osaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin” – kumpaakaan niistä ei ole kansainvälisesti tunnustettu eikä niillä ole juridista statusta. Ne eivät olisi olemassa ilman Venäjän voimakasta tukea ja Venäjän asevoimien suoraa puuttumista sodankulkuun, joten käytännössä alueita on järkevä kutsua miehitetyiksi alueiksi ts. Venäjä miehittää osia Itä-Ukrainaa. Alueella toimivien joukkojen osalta karkeana jaotteluna voidaan pitää niiden jakoa kahteen osaan, 1. armeijakuntaan Donetskin alueella ja 2. armeijakuntaan Luhanskin alueella – operatiivisesti jaottelu ei aina noudata orjallisesti ”kansantasavaltojen” rajoja. Kumpikin armeijakunta on alisteinen Venäjän asevoimille, Venäjän Ukrainan sotatoimien esikunta sijaitsee Eteläisen sotilaspiirin alueella, Novotšerkasskissa (karttakuvassa: 12 HQ).

Donetskin ”kansantasavallan” alueella operoivan 1. armeijakunnan vahvuus on noin 20700 miestä, vastaavasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueella operoivan 2. armeijakunnan vahvuus on 14700 miestä, mikä tarkoittaa miehistön kokonaisvahvuudeksi yhteensä noin 35 400 taistelijaa. 1. ja 2. armeijakunnan yksiköt ovat vahvuudeltaan 85 % miehitetyt ja 97 % varustetut (tiedot vuodelta 2019). 1. ja 2. armeijakunnan operatiivinen reservi käsittää 12500 taistelijaa.

Taulukossa 1. ja 2. armeijakunnan kokonaisvahvuus ja kaluston lukumäärät. Lukemat ovat suuntaa antavia, eikä niihin sisälly esim. Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa, kuten ei Kamensk-Šahtinskin alueelle sijoitettua kalustoa, eikä operatiivisen reservin kalustoa Novotšerkasskissa.

	lukumäärä
kokonaisvahvuus	35410
taistelupanssarivaunut	481
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajon.	914
tykistö ja kranaatinheittimet	720
raketinheittimet	208
ilmatorjunta-aseistus/ -järjestelmät	680+

Ilmatorjunta-aseistusta lukuun ottamatta lukumäärät ovat vuoden 2019 lopulta.

Taistelupanssarivaunut ovat pääasiassa tyyppiä T-72 ja T-64 eri versioineen, toisinaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on myös havaittu T-90A taistelupanssarivaunuja.

Miehistönkuljetusajoneuvot ovat pääasiassa BTR-70 ja BTR-80 eri versioita, rynnäkkövaunut vastaavasti ikääntyneitä BMP-1 ja BMP-2 malleja.

Kenttätykistön rungon muodostavat 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitsi sekä 152 mm 2A65 ”Msta-B”, raketinheittimistä valtaosa on tyyppiä 122 mm BM-21 Grad ja 122 mm Grad-P – alueella on myös havaittu lukuisia kertoja BM-21 Gradin seuraajia 2B26 Grad-K raketinheittimiä.

Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetuilla joukoilla on käytössään runsaasti venäläisvalmisteisia olkapäältä laukaista ilmatorjuntaohjuksia kuin myös vanhempaa tykkiaseistusta (23 mm ZU-23-2), motorisoidusta kalustosta merkittävin osa on 9K35 Strela-10 (Nato: SA-13 ”Gopher”) lähi-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä sekä  9K33 Osa (Nato: SA-8 ”Gecko”) lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Mutta kuten tiedämme, Venäjä on toimittanut alueelle myös raskaampaa että modernimpaa ilmatorjuntakalustoa, kuten 9K37  M1 Buk ja 9K331 Tor-1M sekä  96K6 Pantsir-S1 -järjestelmiä.

1. ja 2. armeijakunnan joukot Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

1. armeijakunta (1 AC)	6x smrbde (smrreg) 1x ssofbde (sartbde)
2. armeijakunta (2 AC)	4x smrbde (smrreg) 1x ssofbde (sartbde)
	10x smrbde 2x ssofbde 40x mrbn = mekanisoitu kivääripataljoona 13x tbn = panssaripataljoona

Alla olevaan karttaan olen merkinnyt Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut joukot, sekä niiden huollon kannalta merkittävät tukikohdat ja varikkoalueet Venäjän puolella Kuzminkassa ja Kadamovskyissä sekä Kamensk-Šahtinskin eteläpuolella ja ammusvarikon Russokoyessa. Kartassa on myös muutamia muita joukkojen huollon kannalta tärkeintä merkintöjä.

Ja kuten aiemmin mainitsin, Venäjän Itä-Ukrainan sotilasoperaation esikunta sijaitsee Novotšerkasskissa (12. HQ), Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueella.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivien 1. ja 2. armeijakunnan komentajat tulevat Venäjän asevoimista. Novotšerkasskissa sijaitseva Ukraina operaation esikunta (12. HQ eli 12. reservin armeijan esikunta) toimii Venäjän maavoimien 8. armeijan rinnalla, mutta käytännössä 12. HQ on tiukemmin Venäjän asevoimien yleisesikunnan sekä Venäjän maavoimien kontrollissa, jolloin Eteläisen sotilaspiirin esikunta – sotilaspiirin komentajana toimii kenraalieversti Aleksandr Dvornikov – ja sotilaspiiriin kuuluvat armeijat tarvittaessa ohitetaan. Viimeisin tiedossani oleva 12. reservin armeijan komentaja on, Venäjän asevoimien yleisesikunnan apulaispäällikkönä toiminut, kenraalieversti Sergei Istrakov (tieto v. 2019 alkupuolelta). Venäjä sijoittaa 1. ja 2. armeijakunnan johtoon, kokemusta hankkimaan, pääasiassa maavoimien ja laskuvarjojoukkojen upseeristoa. Pääsääntöisesti kukin upseeri on tehtävässään puolenvuoden verran, poikkeuksiakin tosin on, kuten Venäjän maavoimien kenraalimajuri Valeri Sharagov, joka on toiminut 1. armeijakunnan varakomentajana vuoden verran elokuusta 2015 elokuuhun 2016, ja 2. armeijakunnan komentajana kesästä 2017 eteenpäin todennäköisesti kuuden kuukauden verran. Moldovan SNT:n alueella syntynyt Sharagov on käynyt koulunsa neuvostoaikana Blagoveshchenskin ylemmässä panssarikorkeakoulussa 80-luvulla, ja palvellut puna-armeijassa Afganistanin lisäksi Itä-Saksassa ja Ukrainan SNT:n alueella. Itsenäisen Venäjän asevoimissa, ennen siirtymistään Eteläisen sotilaspiiriin Rostovin alueelle, Sharagov on palvellut ainakin Itäisessä sotilaspiirissä 36. armeijakunnan yleisesikunnassa Ulan-Udessa. (2)

Seuraavaksi voimme poimia muutamia lukemia ETYJ:n Ukrainan monitorointimission 30. tammikuuta 2020 julkaisemasta raportista. (3) Lukemat koostuvat ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainnoista kolmella miehitetyillä alueilla sijaitsevassa kohteessa – Buhaivkassa, Miusynskissä ja Myrnessä, vastaavia merkittäviä venäläisjoukkojen käyttämiä varikko- ja tukikohta-alueita miehitetyillä alueilla on vähintäänkin 15, joiden lisäksi tulee kymmeniä muita tukikohtia ja varikkoja, joita Venäjän proxy-joukot käyttävät säännöllisesti. Kalustomäärät näillä varikkoalueilla ovat niin mittavia, että ne ovat verrattavissa monen eurooppalaisen valtion maavoimien kalustovahvuuteen.

Tulen lähiaikoina julkaisemaan lyhyen yhteenvedon venäläisjoukkojen merkittävimmistä varikko- ja tukikohta-alueista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Viime vuoden loppua, aivan kuten tämän vuoden alkua, läntisiä medioita on hallinnut ajatus Ukrainan ja Venäjän keskusteluyhteyksien paranemisesta, vankien vaihdosta ja edistysaskeleista, joita on otettu. Harvassa mediassa, jos ainoassakaan Suomessa, on kiinnitetty huomiota siihen, että mennyt tammikuu oli sotatoimialueella verisin vuosiin – Ukrainan asevoimat ja niitä tukevat joukko-osastot menettivät kaatuneina 11 sotilasta ja upseeria, vuosi sitten tammikuussa 2019 menehtyneitä oli kolme, ja tammikuussa 2018 kaatuneita oli 14. (4) Tammikuun traagisuutta lisäsi Ukrainan maavoimien upseerin Jurij ”Goodwin” Sergievin itsemurha rintamalla. Tämä helmikuu on alkanut aivan yhtä surullisissa merkeissä, kuun ensimmäisenä päivänä vihollisen kranaattitulessa menehtyi lääkintäkersantti Klavdiya ”Claudia” Sytnik, kahden ukrainalaissotilaan haavoittuessa. (5)

Tammikuussa kaatuneet ukrainalaiset.

Ukrainassa on sota, eikä se puheista – toiveista – huolimatta osoita hiipumisen merkkejä.

Слава Україні!

Marko

1. Prometheus kustannuksen: Donbas in Flames s. 67.

2. https://tsn.ua/ru/ato/rossiyskie-generaly-putina-na-donbasse-armageddon-teplinskiy-i-lyubitel-voennyh-paradov-sharagov-998380.html 

3. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/445123?download=true 

4. https://novynarnia.com/2020/02/01/zagybli-sichnya/ 

5. https://novynarnia.com/2020/02/01/pid-granatometnim-obstrilom-na-luganshhini-zaginula-medik-93-ombr-klavdiya-sitnik/ 

Lähteinä käytetty myös seuraavia julkaisuja tai julkaisijoita, kuten Obozrevatel’ia, Новинарня’aa, edesmenneen Dmitry Tymchukin raportteja, Ministry of Defense of Ukraine (verkkosivu) sekä The Kremlin’s puppets. The War Road in Donbas -julkaisua ja Razumkov Centre'n laajaa raporttia vuodelta 2019.