”Voiko vitutukseen kuolla” – kysytään keskustan puoluetoimistolla

Helmikuisen auringonkajon valaistessa lumetonta maata täällä etelässä, loihti Paavo Väyrynen lausumaan palaavansa takaisin keskustaan. (1)

Onpa Paavo Väyrysestä mitä mieltä tahansa, hän on ollut merkittävä tekijä suomalaisessa politiikassa vuosikymmenten ajan, sen sijaan viime vuodet hän on uinut kovin syvissä vesissä, monien mielestä ryvettäessä loputkin maineestaan. Lukiessani uutisen Väyrysen julistuksesta paluustaan keskustaan, mielessäni viivähti ensinnä ajatus, ettei keskusta puolueen suinkaan ole pakko ottaa häntä takaisin riveihinsä – mutta, mikäli olen ymmärtänyt asian oikein sosiaalisessa mediassa saamani opastuksen myötä, puolueella ei juurikaan taida olla sananvaltaa siihen, jos vaan joku jäsenyhdistys hyväksyy Väyrysen jäsenekseen, on hän täten puolueen jäsen. Lienee hyvin epätodennäköistä, että puoluejohto ryhtyy vastahankaan kokonaista jäsenyhdistystä vastaan.

Yleisradion julkaiseman uutisen mukaan Väyrynen liittyy puolueeseen ruotsinkieliseen piiriin kuuluvan Maalahdenseudun Keskustan (Centern i Malaxnejden rf) kautta, vastaavasti puolueen ruotsinkielinen piiri on ollut jo pidempään riidoissa puolueen johdon kanssa. (2) Väyrysen itsensä suunnitelmissa on perustaa Helsinkiin keskustalle ruotsinkielinen paikallisosasto. (3)

Niin pitkä (ja monien mielestä vaikuttava) poliittinen ura kuin Paavo Väyrysellä onkin, niin tässä kirjoituksessa en aio uhrata riviäkään hänen poliittisen uran mittavuuden ja historian tarkasteluun, sen sijaan luon silmäyksen siihen mitä kaikkea viime vuosina on tapahtunut ja keiden kanssa Väyrynen on – enemmän tai vähemmän sopuisasti – tehnyt yhteistyötä.

Vaiheikkaan prosessin jälkeen 25. huhtikuuta 2018 Väyrynen ilmoitti eroavansa keskustasta, mutta saadaksemme paremman käsityksen siitä, mitä väyrynen on viime vuosina tehnyt, meidän on syytä siirtää katse helmikuun 4. päivään 2016, jolloin Väyrynen ilmoitti perustavansa – aikanaan kohuakin herättäneen – Kansalaispuolueen, joka merkittiin yhdistysrekisteriin maaliskuussa 2016 ja puoluerekisteriin joulukuussa 2016.

Väyrysen aikakaudella Kansalaispuolueessa huomio kiinnittyi suureen joukkoon asiantuntijajäseniä, joiden jousta löytyi runsaasti henkilöitä, jotka herättivät voimakastakin keskustelua turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneissa kansalaisissa.

Kirjoitin 24. marraskuuta 2016 SSS-Radion blogiin ensimmäisen kerran Väyrysen Kansalaispuolueesta otsikolla ”Merkillisiä asiantuntijajäseniä Kansalaispuolueessa”, palasin teemaan Vartiopaikalla-blogissani kirjoituksella ”Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä”, jossa kirjoituksessa huomioin muutamia puolueen yli kolmestakymmenestä asiantuntijajäsenestä. Näiden asiantuntijajäsenten joukossa oli lukuisia taustaltaan varsin arveluttavia henkilöitä, joiden asiantuntijuuskin herätti runsaasti kysymyksiä, joukossa oli muun muassa KTM Jarmo Ekman, joka vielä tuolloin asui miehitetyssä Donetskissa Helsingin sijaan, ja joka työskenteli propagandistisessa DONi Newsissä toimittajana suomalaissyntyisen Janus Putkosen alaisuudessa. Putkonen sitä vastoin toimii nykyään disinformaatio- ja vihajulkaisu MV-lehden päätoimittelijana.

Puolueen asiantuntijajäseninä toimii myös, tuolloin Vastavalkeaan kirjoittanut, valtiotieteiden maisteri, LL.M Sakari Linden, joka saamieni tietojen mukaan on Brysselissä kovin hyvää pataa Venäjän etua ajavien tahojen kanssa. Niin ikää asiantuntijajäsen-tittelillä oli siunattu Sarastus-lehteen kirjoitellutta Tuula Komsia (Muutos 2011 eduskuntavaaliehdokas v. 2015), paikkansapitämättömiä väitteitä Krimin niemimaan anneksiosta viljellyt Kari K. Arvola, samalla tapaa Kreml-mielistä disinformaatiota toisti filosofian tohtori Mikko Punkari sekä Jukka Davidssonia, joka esiintyi puhujana Putinia tukevan eurooppalaisen äärioikeiston kokoontumisessa Pietarissa jokunen vuosi sitten, samaisessa tilaisuudessa vieraili myös Timo Isosaari, joka niin ikää toimi hetken Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä. Toki asiantuntijajäseninä toimi jossain määrin tolkullisempiakin suomalaisia, kuten entiset keskustalaiset Pia Kattelus ja Sami Kilpeläinen.

Oma lukunsa Kansalaispuolueen perustamisessa on Johan Bäckmanin onnitteluviesti Väyryselle puolueen perustamisesta noin viikkoa ennen Väyrysen ilmoitusta Kansalaispuolueen perustamisesta! No, ehkäpä tälle ennenaikaiselle onnitteluviestille löytyy joku luonnollinen selitys…

Väyrynen pyrki presidentiksi vuoden 2018 presidentinvaaleissa valitsijayhdistyksen kautta, kannattajakorttien kerääjien joukossa oli joulukuun 2017 alkupuolelta lukien myös ”kansallismielinen” Suomi Ensin -ryhmittymä, jonka johdossa oli tuolloin erilaisiin lokakampanjoihin osallistunut, Johan Bäckmanin sosiaalisen median verkostoon kuuluva ”Putinin turisti” Marco de Wit.

Tämä ”kansallismielinen” liikehdintä jatkaa edelleen toimintaansa, luoden jännitteitä, häiriten ja herjaten aktiivisia kansalaisia, osallistuen lokakampanjoihin ja toistaen hyvin usein Janus Putkosen, Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin toimitteleman MV-lehden kautta välittyvää pro-Kreml-propagandaa.

Presidentinvaalien alla Väyrynen sai tukijakseen lisää Kremlin propagandaa Suomessa toistavia tahoja – Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:n ja sen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin muodossa. Skippari-Smirnov on organisoinut Suomeen ensimmäiset kuolemattoman rykmentin marssit, hän on osallistunut propagandamatkalle Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle parisen vuotta sitten – jonka eräs seuraus oli päätyminen Ukrainan sanktioimien henkilöiden listalle, kyseisellä listalla on myös toinen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä toiminut henkilö – Jarmo Ekman.

Kuvakaappaus Daria Skippari-Smirnovin Facebook-tililtä.

Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:stä kirjoitin laajemmin blogiin reilut kaksi vuotta sitten otsikolla ”Mikä se RuFi oikein on?”, joka tekstinä toki ansaitsisi päivitystä, sillä näihin pariin vuoteen mahtuu lukuisia tapahtumia, joissa yhdistys tai sen jäsenet ovat olleet näkyvästi esillä puolustaen Venäjän hallinnon imperialistisia ja militaristisia toimia.

Ja jos joku kuvitteli, että Väyrynen oli jo saavuttanut pohjan Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenten ja presidentinvaalikampanjan aktiivisten tukijoidensa myötä, niin hän on väärässä. Se todennäköisin poliittisen uran pohjakosketus saavutettiin 28. kesäkuuta 2018 perustetun Seitsemän tähden liikkeen myötä helmikuussa 2019 Väyrysen ilmoittaessa disinformatiivisen, häirintä-loka-vihakampanjoinnissa hyödynnetyn MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin ryhtyvän Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaaksi kevään eduskunta- ja eurovaaleissa, samalla julkaistiin myös Pirkko Turpeinen-Saaren ryhtyvän liikkeen ehdokkaaksi vaaleissa. Turpeinen-Saarella oli aiempaa kokemusta kansanedustajana toimimisesta, vuosina 1983-1986 hän oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kansanedustaja ja vuosina 1986–1987 Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmässä.

Myös Tähtiliikkeen ehdokkaat hyödynsivät MV-lehteä vaalimainonnassa, kuva via Aki Leppälä. (4)

Demarit tunnetusti on iso kansanliike, jossa seinät on leveällä ja katto korkealla, vaan näyttää siltä, että keskustan ”jalasmökissä” ei ole seiniä katosta puhumattakaan.

Marko

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006393840.html 

2. https://yle.fi/uutiset/3-11193603 

3. https://www.is.fi/politiikka/art-2000006395593.html 

4. https://twitter.com/grimmen8/status/1115589896859578370?s=20