Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä

Kirjoitin 24. marraskuuta 2016 SSS-Radion blogiin Paavo Väyrysen Kansalaispuolueesta otsikolla ”Merkillisiä asiantuntijajäseniä Kansalaispuolueessa” (1) – kyseinen kirjoitus saa toimia perustana tälle kirjoitukselle, jossa yritän tarkastella puoluetta aiempaa blogikirjoitusta monipuolisemmin.

Kansalaispuolueen tavoitteista puolueen kotisivuilta lainattuna:

”Kansalaispuolueen tarkoituksena on vaikuttaa Suomen, Euroopan unionin ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi puolue pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon sekä suoraan että edustuksellisen demokratian keinoin.

Kansalaispuolue ry. on perustettu 4.2.2016 ja se on merkitty yhdistysrekisteriin 8.3.2016. Kansalaispuolue ry. on rekisteröity puolueeksi 15.12.2016.

Suomen linjaan Kansalaispuolue pyrkii vaikuttamaan ennen muuta eduskuntavaalien kautta.

Kansalaispuolue toimii siten, että se voi olla mukana kokoamassa laajemminkin yhteen samanmielisiä poliittisia voimia. Raja-aitoja ei rakenneta.

Kansalaispuolue puolustaa maamme itsenäisyyttä ja puolueettomuutta. Tämä edellyttää Euroopan unionin kehittämistä itsenäisten valtioiden liittona ja maamme säilymistä sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.” (2)

Puolueen periaatteiden perusteella voi tehdä sen päätelmän, että Suomen puolueettomuutta korostetaan, mikä tarkoittaa sitä, että – kuten puolueen tavoitteisiin on kirjattu – nykymuotoinen Euroopan unioni on muutettava itsenäisten valtioiden liitoksi, jonka jäsen Suomi täten olisi. Nyt puolueen Facebook-sivuilla esiintyy korostetusti termi ”suverenismi” – joka terminä heijastelee voimakkaasti menneisyyttä, aivan kuten heijastelee termin ”puolueeton” toistaminen.

Kansalaispuolueen teemana ”suverenismi” (Kuvakaappaus Kansalaispuolueen Facebook-sivuilta).

Puolueen kotisivuilla viljelty retoriikka heijastelee mennyttä aikaa – onkohan Paavo Väyrynen mennyttä aikaa etsimässä Proustin tapaan. Puolueen perustajan ohella ainakin osa puolueen asiantuntijajäsenistä tuntuu haikailevan aikaa, jolloin Suomi oli määrittelemättömällä harmaalla vyöhykkeellä idän ja lännen välillä – puolueeton, kuten me itse itsellemme tuolloin uskottelimme. Toistimme termiä ”puolueeton” niin usein, että aloimme uskoa siihen itsekin, aloimme uskoa olevamme puolueettomia, vaikka olimmekin kaikkea muuta kuin puolueettomia – olimme kahlittuja Kremlin muuriin paksulla kettingillä.

Siinä missä Suomessa tulisi suunnata katse länteen, sitoutua entistä voimakkaammin läntisiin yhteisöihin – hakeutua NATO:n jäseneksi – Kansalaispuolueen tavoitteet ovat toisaalla. Käytännössä sen tavoittelema tilanne tarkoittaisi Suomen jonkinasteista eristäytymistä läntisestä yhteisöstä. Suomi olisi nykyistä olennaisesti yksinäisempi, mikä väistämättä tarkoittaisi sitä, että Venäjän vaikutusvalta Suomeen kasvaisi entisestään. En ryhdy spekuloimaan sillä, päätyisikö Suomi lopulta Valko-Venäjän tapaan tiukasti Venäjän etupiiriin vai kykenisikö Suomi säilyttämään laajemman liikkumavaran. Tämän päivän (17.elokuuta 2017) Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ”Suomen EU-ero on Putinin märkä uni” (3) nostetaan esille se, ketä Suomen mahdollinen EU-ero eniten hyödyttäisi – Putinin Venäjää. EU-eroa merkittävässä määrin ajaa Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari. Suomen EU-ero, etenkin ilman NATO-jäsenyyttä – jota, NATO-jäsenyyttä, Huhtasaari kuin myös Väyrynen vastustaa – asemoisi Suomen samaan viiteryhmään Valko-Venäjän kanssa, viiteryhmään, josta Ukraina on voimakkaasti siirtymässä pois länsi-integraation myötä. Halu ajaa Suomi Venäjän syliin on maamme kannalta äärimmäisen tuhoisaa politiikkaa, eikä se myöskään lisää liikkumavaraamme tai vakautta Itämeren alueella – ennemminkin toisinpäin.

Tarkasteltaessa näiltä osin Kansalaispuoluetta ja tämän hetken Perussuomalaisia, havaitsemme yllättävän paljon samanhenkisyyttä ajattelutavassa – ja retoriikassa. Etenkin kansalaispuolueen presidenttiehdokas Paavo Väyrysen ja Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren sanankäytöstä löytyy paljonkin yhteneväisyyttä, kumpikin tuntuu suhtautuvan Venäjän harjoittamaan aggressiivisen imperialistiseen politiikkaan ymmärtäväisyyden lisäksi hyväksyen – Paavo Väyrynen ei lainkaan kätke sitä, että Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan osalta hän sälyttää huomattavan vastuun lännen harteille, Venäjän osallisuus sen sijaan jää lukijan pääteltäväksi:

”Nulandin saama erokirje on ilmeinen merkki siitä, että Donald Trumpin johtama hallitus on arvioimassa uudelleen Yhdysvaltain suhtautumisen Ukrainan kriisiin. Se voi olla alku prosessille, jossa länsimaat Yhdysvaltain johdolla myöntävät, että niillä on osavastuu Ukrainan sisällissodan ja siihen liittyneen kansainvälisen kriisin syttymisestä.” (4)

En nyt tässä kirjoituksessa ryhdy käsittelemään lainaamaani kohtaa ja sen terminologisia virheitä – kuten termin ”sisällissota” käyttöä, niiden olemassa olon olen huomioinut aiemmin blogissa ”Ukrainassa on ”sisällissota” – myytti murrettu”. (5)

Sen ohella, että puolueen perustaja Paavo Väyrynen ymmärtää Venäjän toimia ja toistaa tavattoman usein Venäjän tarinaa, löytyy puolueen asiantuntijajäsenistön joukosta kokojoukko ”asiantuntijoita”, joiden kohdalla ihmettelen, millä meriitillä he ovat asiantuntijajäseniksi päässeet. Mutta kun tarkastelemme tarkemmin, yhdistäviäkin tekijöitä löytyy, sellaisia, jotka heittävät varjon – eivät Väyrysen vaan koko puolueen – ylle.

Tällä hetkellä puolueella on jo yli 30 asiantuntijajäsentä, heinäkuussa puolue nimesi asiantuntijajäseneksi keskustalaisen paikallispoliitikko Pia Katteluksen Seinäjoelta. (6) Tämän vuoden tammikuussa puolueen asiantuntijajäseneksi nimettiin – tätä nykyä puolueen puheenjohtajana toimiva – keskustalainen Sami Kilpeläinen. (7) Puolueen viimeisimpänä ”kaappauksena” voidaan pitää puolueeseen loikannutta Keskustanuorten Uudenmaan piirin puheenjohtajan toiminutta Sami Ronkolaa. Edellä lueteltua keskustalaiskolmikkoa voitaneen pitää puolueen tulevaisuutena, mutta asiantuntijajäsenten joukosta – jollainen Ronkola ei ole – löytyy meriiteiltään olennaisesti arveluttavampia henkilöitä. Juuri he heittävät varjon koko puolueen ylle pannen pohtimaan kenen pussiin puolue loppujen lopuksi pelaa? Onko kyse vain ja ainoastaan Paavo Väyrysen hyväntahtoisesta projektista vaiko jostain pidemmälle menevästä?

Seuraavaksi lyhyelti eräistä Kansalaispuolueen ajatuksia herättävistä asiantuntijajäsenistä.

Kuten yllä mainittu, puolueeseen on nimetty yli 30 asiantuntijajäsentä, puolueen verkkosivuilla mainitaan seuraavaa asiantuntijajäsenistä ”Valitut jäsenet edustavat monipuolisesti eri alojen asiantuntemusta. Myöhemmin Kansalaispuolue ottaa lisää asiantuntijajäseniä” – voimme aloittaa tarkastelun 24.11.2016 nimetyistä kolmesta asiantuntijajäsenestä, ekonomi Jukka Davidssonista, KTM Jarmo Ekmanista – jonka tosiasiallinen asuinpaikka ei suinkaan ole Helsinki vaan miehitetty Donetsk, jossa hän toimii propagandistisessa DONi Newsissä toimittajana suomalaissyntyisen Janus Putkosen alaisuudessa, sekä agrologi Timo Isosaaresta.

Pirkanmaalainen kansanedustajaehdokas Jukka Davidsson on esiintynyt puhujana Putinia tukevan eurooppalaisen äärioikeiston kokoontumisessa Pietarissa, myös Timo Isosaari on vieraillut samaisessa tapaamisessa ja vieläpä samaan aikaan Davidssonin kanssa. (8) Venäläisen, Putinin pääideologistiksi nimetyn, Aleksandr Duginin vieraillessa taannoin Helsingissä, paikalla oli myös Jukka Davidsson yhdessä Johan Bäckmanin kanssa – mukana oli myös suomalais-venäläisen RuFin Daria Skippari-Smirnov, jolla on myös tiiviit suhteet Johan Bäckmaniin. Erityisesti Jukka Davidssonin ja Jarmo Ekmanin linkit venäläistahoihin ovat selkeät ja olemassa olevat, Ekmanin kohdalla huomioitavaa on myös hänen aktiivinen toimintansa ”kansantasavaltalaisessa” propagandamediassa Ukrainalta miehitetyllä alueella, alueella, jonne hän on mennyt laittomasti Venäjän kautta ja jossa hänen toimintansa on, Ukrainan lakien mukaan laitonta ja rangaistavaa. Tämä ei kuitenkaan tunnu Paavo Väyrystä haittaavan, kuten ei muitakaan puolueeseen loikanneita keskustalaisia, voimme siis päätellä, että Kansalaispuolueen katto on korkealla ja seinät leveällä.

Kansalaispuolueen asiantuntijajäseninä toimii myös Vastavalkeaan kirjoittava valtiotieteiden maisteri, LL.M Sakari Linden, joka elokuisessa kirjoituksessaan nostaa esille termin ”suverenismi” – ”Ranskan presidentinvaalit olivat suverenismin esiinmarssi”. (9) Hän näkee suverinismille suotuisaa kasvualustaa, huomionarvoista on myös se, että päätelmänsä mukaan – jota pidän oikeana – myös osa vasemmistosta tukee muodossa tai toisessa suverinismia, Ranskassa tämä ryhmittymä on Lindenin mukaan radikaalivasemmistolainen La France Insoumise -kansanliikke ja etenkin sen presidenttiehdokkaana toiminut  Jean-Luc Mélenchon.

Suverinismia, jonka kannattaja Kansalaispuoluekin on, on pidettävä EU:n yhtenäisyyttä hajottavana voimana, josta voidaan tehdä se päätelmä, että samalla se on suuntaus, joka hyödyttää Venäjää, koska Venäjälle parasta on heikko ja epäyhtenäinen EU, jonka jäsenmaiden kanssa olisi mahdollista tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia, mikä entisestään parantaisi mahdollisuuksia purkaa pakotteita tai hyötyä asetelmasta muulla tavalla. Retoriikkana ja keinona toimia suverinismi on siis juuri sitä, mitä Venäjän presidentti Vladimir Putin toivoo ja haluaa.

Kansalaispuolueen asiantuntijoiden joukossa on muitakin henkilöitä, joiden aiemmat lausunnot näyttäytyvät varsin epämääräisiltä. Toki on huomioitava, että nämä esimerkit on erotettu asiayhteydestään ja voivat näin näyttyä entistä oudoksuttavammilta, tästä huolimatta ne kuitenkin kuvaavat jollain tapaa lausujansa aatemaailmaa. Puolueen asiantuntijajoukon laajuuden tähden on kuitenkin mahdotonta laatia kattavaa kattausta asiantuntijajäsenten poliittisista ja yhteiskunnallisista näkökulmista. Poimitaan joukosta muutama tarkasteltavaksi, ensinnä lainaus Kari K. Arvolan blogikirjoituksesta:

”Venäjä ei liittänyt Krimiä väkivallalla jäseneksi federaatioon. Kyseessä ei ollut kansainvälisen oikeuden termein annektio eli pakkoliitos, vaan sekessio, irtisanoutuminen nykyisestä isäntämaasta. Sitä seurasi tahdonilmaisu liittyä toiseen valtioon, Venäjän federaatioon.”

Blogikirjoitusta voi näiltä osin pitää totuutta melkoisesti vääristelevänä, samalla se johdonmukaisesti toistaa Venäjä-narratiivia Krimin anneksion osalta. Kun tarkastellaan koko blogikirjoitusta, siinä toistuu johdonmukaisesti se tarina, jota Venäjä on välittänyt eteenpäin, jopa niin pitkälle vietynä, että kirjoitetaan Maidanin ohjailusta ”false-flag-operaatioksi”, havainto, jota vastaan puhuvat useat tekijät, viimeksi Surkov Leaksin yhteydessä julkaistu aineisto. Sama pätee Itä-Ukrainaan Venäjän toimesta synnytettyyn ”separatismiin” ja seuranneeseen sotaan. Järjestelmällistä totuudenvääristelyä, kaiken jälkeen Kari K. Arvola tekee johtopäätöksen:

”Oma näkemykseni on, ettei Venäjän hallinto tai ”Putin” ole rohkaissut Donbasin kansalaisia aseelliseen kapinaan.”

Mikä väite sekin on osoitettu paikkansapitämättömäksi useita kertoja, viimeksi Surkov Leaksin yhteydessä.

Filosofian tohtori Mikko Punkarin viesti vastauksena Saara Jantusen kirjoitukseen ”Trolliarmeija, eli Venäjän informaatio-psykologinen sodankäynti” (10) ansaitsee myös tarkastelua. Lainaus Punkarilta ”Käsittämätöntä tässä artikkelissa on otta ”Novorossia” – sana esimerkiksi jostakin historiallisesta taustasta, mitä Venäjä olisi nyt nostamassa esiin. Tosiasiassa Novorossia niminen valtio perustettiin alueen kansan tahdosta juuri tuona päivänä 24/5 kun Internet-haut asiasta alkoivat ja Venäjällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa…” on joko osoitus tietämättömyydestä tai totuuden vääristelystä.

Novorossija-termillä on vankka historiallinen tausta, itse asiassa sillä on varsin pitkä historia, jonka aikana se on säännönmukaisesti – syystä tai toisesta – nostettu esille. Lähihistoriassa se on mainittu ensimmäisen kerran vuosia ennen EuroMaidania seurannutta separatismia Itä-Ukrainassa. Tätä ennen idea ja ajatus Itä-Ukrainan eroamisesta Ukrainasta esitettiin edellisen kerran Ukrainan itsenäistyttyä, tuolloin alueen itsenäistyminen ei saanut merkittävää kannatusta ja niinpä se hautautui, kunnes nousi seuraavan kerran esille 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Mutta NovoRossija-idean historia ulottuu kauemmas menneisyyteen. Novorossija (ven. Новоро́ссия, ukr. Новоросія eli "Uusi Venäjä") on nimitys alueelle, jonka Venäjän keisarikunta valloitti Osmanien valtakunnalta. NovoRossija oli Venäjän keisarikunnan kuvernementtina ensimmäisen kerran vuosina 1764–1783, aiempaa laajempana 1797-1802, kunnes se pilkottiin useampaan osaan, pienemmiksi kuvernementeiksi. Vielä tämän jälkeen Venäjän keisarikunnan eteläosissa sijaitsi Uuden Venäjän aluepiiri (Novorossijski krai) ja tietosanakirjoissa tämänkin jälkeen kyseistä aluetta kutsuttiin nimellä Etelä- eli Uusi-Venäjä (esim. Nordisk familjebok v. 1916).

Historiallisesti alueen väestöstä valtaosa on ollut ukrainalaisia, Venäjän imperiumin myötä Venäjältä muutti alueelle asukkaita, mutta vielä 1800-luvun lopulla valtaosa alueen asukkaista puhui ukrainaa ja oli etnisesti ukrainalaisia. Alueen merkittävin venäläistäminen sijoittuu neuvostoaikoihin, ensinnä 30-luvulle ja myöhemmin Stalinin jälkeiseen aikaan. Tämä kaikki on helposti googletettavissa ja näin myös filosofian tohtori Mikko Punkari olisi havainnut NovoRossija-termillä olevan varsin pitkän historian, nimen viitatessa hyvin voimakkaasti Venäjän imperiumin laajenemisen aikoihin (imperialismiin) ja myöhemmin siihen, kuinka alueen vakautta on horjutettu erilaisin venäläisjärjestöjen toimin ja kuinka näiden toimien myötä NovoRossija nousi uudelleen esille EuroMaidanin jälkeisenä aikana. Vetoamalla historiaan Venäjä pyrkii todistamaan ”oikeutensa” alueisiin – vastaavasti häivyttämällä tämän historian, Punkari pyrkii päinvastaiseen eli pyyhkimään Venäjän vaikutuksen sodan syttymiseen Ukrainassa olemattomiin.

Poimitaan vielä puolueen asiantuntijajäsenen – Sarastus-lehteen kirjoitelleen, Muutos 2011 eduskuntavaaliehdokkaan 2015-vaaleissa – Tuula Komsi. Hänen poliittista linjaa kuvannee lainaus hänen kotisivuilta, linja on yhdistettävissä täysin Kansalaispuolueen tavoitteisiin:

”Politiikassani kannatan suomalaista hyvinvointivaltiota ja vastustan sekä ylikansallisten markkinavoimien että EU:n hallitsevaa otetta maamme kehityksessä.”

Sekä

”Suomen teollisuutta ja ulkomaankauppaa on tuettava itsekkäästi Suomen etua silmällä pitäen. Niinhän tekevät kaikki muutkin.” (11)

Hänkin on voimakas EU-vastustaja, ajaen kauppapolitiikassa itsekkäästi Suomen etua. Herää kuitenkin kysymys, että onko hän valmis tähän millaisin ehdoin tahansa ja missä tilanteessa tahansa? Onko hänkin valmis siihen, että EU-eron myötä Suomi asemoituu ei-läntiseen viiteryhmään, etenkin jos Suomi jättää liittymättä puolustusliitto NATO:on?

Kansalaispuolueen, Perussuomalaisten ynnä eräiden pienpuolueiden ja -ryhmien agendana on läntisen yhteisön hajottaminen, ja samalla Suomen aseman heikentäminen. Yksinäinen Suomi on – kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kuvattiin – Putinin märkäuni ja toteutuessaan kaikkea muuta kuin Suomen liikkumavaraa lisäävä.

Näin loppuun, en malta olla huomioimatta Johan Bäckmanin Paavo Väyryselle lähettämää kannatusviestiä loistavasta puoluehankkeesta, viesti lähetetty 25. tammikuuta 2016 ja muistetaan samalla se, Väyrynen ilmoitti puolueen perustamisesta kotisivuillaan helmikuun alussa ja sanomalehti Kaleva uutisoi aiheesta 4. helmikuuta 2016.

Tuolloin Bäckman osoitti voimakkaasti tukensa kansalaispuolueelle, useammassa puolueen asiantuntijajäsenessä näyttää näkyvän bäckmanilainen kädenjälki. Ilman riittävää todisteaineistoa on kuitenkin parempi, että liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Bäckmanin osuudesta ei pidä ryhtyä tekemään – henkinen tuki muodossa tai toisella lienee varmaa, vaikka nyt Bäckman näyttää antavan voimakasta tukea myös Perussuomalaisille – etenkin Laura Huhtasaarelle kuin myös Jussi Halla-aholle, mikä sekin sopii Venäjän toimintatapaan tänä päivänä. Tukea muodossa tai toisessa osoitetaan suurelle joukolle puolueita, kansalaisjärjestöjä sekä ääriryhmiä oikealta vasemmalle.

Vaikeampi on sitten sanoa, kuinka paljon Bäckmanin tuki auttaa em. tahoja – se voi osoittautua eräänlaiseksi kuolemansuudelmaksi huomioidessamme Bäckmanin hahmoon liittyvän ristiriitaisuuden, vai riittääkö Väyrysen ynnä Perussuomalaisissa Halla-ahon ja Huhtasaaren vakuuttelut hälventämään mahdolliset epäilyt vehkeilystä.

Marko

1. http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-merkillisia-asiantuntijajasenia-kansalaispuolueessa 

2. http://kansalaispuolue.fi/kansalaispuolue/ 

3. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005328343.html?share=56dea0a971fb6086eddd8315a6df81ea 

4. https://www.paavovayrynen.fi/2017/01/31/ukraina-2/ 

5. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/07/ukrainassa-on-sisallissota-myytti.html 

6. http://kansalaispuolue.fi/ajankohtaista/ 

7.  http://www.suomenmaa.fi/uutiset/kansalaispuolueelle-uusia-jasenia--sami-kilpelainen-hyppaa-vayrysen-kelkkaan-6.3.194392.6110c58903 

8. https://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/pietarin-reissun-rioikeistolaiset 

9. https://vastavalkea.fi/2017/05/08/ranskan-presidentinvaalit-olivat-suverenismin-esiinmarssi/ 

10. https://fmashiri.wordpress.com/2014/09/18/trolliarmeija-eli-venajan-informaatio-psykologinen-sodankaynti/ 

11. http://www.komsituula.julkaisee.fi/ 

Suosittelen myös lukemaan turpo-bloggari Rysky Riiheläisen blogikirjoituksen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenistä:

http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2016/05/kansalaispuolueen-asiantuntijajasenet.html