Kasakka-armeija Venäjän hallinnon likaisentyöntekijöinä

 

Tämä kirjoitus on päivitetty versio huhtikuussa 2020 julkaisemastani blogista ”Kasakkojen puolisotilaalliset joukot Venäjällä likaisentyöntekijöinä”, lisättynä lyhyellä Suomea käsittelevällä osuudella. Käyn kirjoituksessani kertauksenomaisesti läpi Venäjän hallinnon tapaa hyödyntää kasakkajoukkojaan maan Ukrainalta miehittämillä alueilla kuin myös silloisen (todellisen) opposition järjestämien mielenosoitusten väkivaltaisissa hajottamisissa, jonka jälkeen tarkastelen Venäjän hallinnolle lojaalien kasakkaryhmien toimintaa nykyään.

Haluan myös tähdentää, ettei venäläisiä kasakkaorganisaatioita pidä tässä asiayhteydessä sekoittaa millään tapaa ukrainalaisiin kasakoihin ja heidän muodostamiin organisaatioihin ja perinnejoukkoihin. Ei, vaikka esim. Venäjällä Donin kasakat ovatkin perustelleet osallisuuttaan sotaan vuodesta 2014 historiallisilla alueilla, jotka Don joen alueella ulottuvat heidän mielestä nykyisen Ukrainan alueelle saakka Donbasissa. Tällaiset esitykset ovat enemminkin ilmentymä nyky-Venäjän imperialismia. Sitä, kuinka erilaiset ryhmittymät sitoutetaan palvelemaan Venäjän valtiota, kyetäkseen näkyvästi harjoittamaan toimintaansa.

2010-luvulla näimme, kuinka Venäjällä hallinto turvautui puolisotilaallisiin kasakkajoukkoihin oppositiomielenosoitusten väkivaltaisissa hajottamisissa sekä opposition edustajien pelottelussa ja häirinnässä. (1) Hallinnon silloinen toiminta ei ollut millään tavalla yllättävää, koska se turvautui tuolloin samoihin keinoihin nujertaakseen siviilivastarintaa ja kansalaisaktivismia Ukrainalta miehittämiltään alueilla. (Huom. Ukrainalta miehitettyihin alueisiin laskin tuolloin myös Itä-Ukrainan miehitetyt alueet). Metodeissa oli toki erojakin, kuten se, että Venäjän miehittämillä alueilla keinovalikoima on vieläkin brutaalimpi, pitäen sisällään fyysisen ja henkisen väkivallan rinnalla kiduttamisen ynnä murhat sekä kollektiiviset, yhteisöihin kohdistuneet rangaistukset.

Vladimir Putinin valtakaudella kasakoiden rooli Venäjällä on kokenut melkoisen muutoksen. Vuosituhannen alkupuolella, joulukuussa 2005, hyväksyttiin laki ”rekisteröidyistä kasakoista Venäjän federaatiossa”. Kyseinen laki ei kuitenkaan edellytä, että kasakat olisivat sukujuuriltaan etnisiä kasakoita. (2) Putinin esittämä lakiesitys salli rekisteröityneiden kasakkajärjestöjen jäsenten palvelemisen sotilasyksiköissä ja poliisivoimissa – voinemme todeta, että tuolloin Venäjällä alkoi rekisteröityneiden kasakkajärjestöjen kytkeminen valtion väkivaltakoneistoon. Venäjälle jäi tuolloin itsenäisiä kasakkajärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään kasakkakulttuuria.

Vuoden 2005 lain jälkeen Venäjällä perustettiin uusia kasakkajoukko-osastoja alueille, jotka eivät olleet perinteisiä kasakka-alueilta. Vuonna 2018 rekisteröidyt kasakkajärjestöt yhdistettiin Venäjällä hallinnolle lojaalin Venäjän federaation rekisteröidyt kasakat eli VSKO:n (ven. Всероссийское казачье общество) alaisuuteen ja seuraavana vuonna Venäjän duuma antoi Putinille yksinomaisen vallan nimittää kasakoiden kansallisen atamanin. (3) Venäjä-asiantuntija Paul Globen mukaan Putin pyrkii syrjäyttämään perinteiset kasakkaryhmät samalla, kun ”hänen omiin tarkoituksiinsa luomillaan ryhmillä” on ”tärkeä rooli sotilaallisessa ja isänmaallisessa koulutuksessa”. (4)

Venäjällä maalailtiin jo viime vuosikymmenen alkupuolella suunnitelmia kasakoiden kytkemiseksi entistä tiiviimmin osaksi asevoimien organisaatiota. Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkönä toiminut kenraali Nikolai Makarov hahmotteli Izvestijalle vuonna 2012 antamassaan haastattelussa ajatuksen kasakoista muodostettavista joukko-osastoista, siten, että jokaisessa sotilaspiirissä olisi vähintään yksi kasakkaprikaati. (5) Tämä kehityskulku otti ensiaskeleita jo viime vuosikymmenen puolella, jolloin Rostovin alueella (v. 2016) aloitettiin kasakkareserviläisten rekrytointi Venäjän asevoimiin, ja maaliskuussa 2017 Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n Astrahanin alueen ja Kalmukian tasavallan rajavartioinnista vastanneen osaston varapäällikkö eversti Dmitri Prokopovin käynnistämä projekti eteni siihen pisteeseen, että ensimmäiset kasakoista kootut rajapartio-osastot aloittivat toimintansa.

Sama kehityskulku oli havaittavissa myös Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Kubanin kasakka-armeijan jäsenet osallistuivat Krimin niemimaan valtausoperaatioon, he soluttautuivat niemimaalle pyhiinvaeltajina esiintyen. (6) Itä-Ukrainan sotatoimiin ja miehitysoperaatioon osallistui v. 2014 kasakkajoukkoja rekisteröitymättömistä Donin kasakoista, joista koottiin nk. Donin kasakka-armeija. Loppuvuonna 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla – etenkin miehitetyn Luhanskin alueella – käydyn valtataistelun kasakkajoukot hävisivät, jonka seurauksena osa kasakkajoukkojen komentajista vangittiin tai kuoli. Donin kasakoiden johtaja, ataman Nikolai Kozitsyn sitä vastoin pakeni Venäjälle marraskuussa 2014. Valtataistelun seurauksena suurin osa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetuista kasakkajoukoista yhdistettiin alueelle perustettuihin joukko-osastoihin: aluepuolustusprikaateihin. Poikkeuksen muodostivat eräät kasakkojen kansalliskaartin (ven. Казачья Национальная гвардия) osastot, joiden Yhdysvaltojen ulkoministeriö on epäillyt olevan osa Venäjän asevoimien erikoisjoukkoja. (7)

Alexander ”Babai” Možajev aurinkolasit kasvoillaan kuvattuna Kramatorskissa 2014. Hänet eliminoitiin miehitetyn Zaporižžjan alueella lokakuussa 2023.

Miehitetylle Krimin niemimaalle perustettiin niin kutsuttuja Krimin aluepuolustusprikaateja Venäjän miehityksen seurauksena, perustettujen organisaatioiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (8) Miehitykseen osallistuneet ja sitä tukeneet kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla sijoitettiin näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käytti tuolloin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Aivan kuten miehitetyllä Krimin niemimaalla, myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa siviileihin kohdistuvan terrorin toteuttajina toimivat nämä aluepuolustusprikaatit.

Miehitetyn Krimin niemimaan lisäksi venäläisten kasakkajoukkojen tiedetään syyllistyneen ihmisoikeusrikkomuksiin sekä sotarikoksiin Itä-Ukrainassa. Todisteiden mukaan kasakkajoukkoihin kuuluneet taistelijat ovat syyllistyneet muun muassa ukrainalaisten sotavankien teloituksiin vuonna 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa.

Krimin niemimaan miehitys sekä Itä-Ukrainan sota eivät olleet ensimmäiset konfliktit ja sodat, joihin Venäjän kasakat ovat osallistuneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kasakoita osallistui yhteenottoihin ja taisteluihin Moldovassa käydyssä Transnistrian sodassa (2. maaliskuuta – 21. heinäkuuta 1992) sekä Georgian alueella käydyssä Abhasian sodassa (14. elokuuta 1992–27. syyskuuta 1993). (9) Aiemmin mainittu Nikolai Kozitsyn neuvotteli myös Jugoslaviassa Donin kasakkojen puolesta vuonna 1999. Monilla Krimin niemimaan miehitykseen ja sotatoimiin Itä-Ukrainassa osallistuneista kasakoista on/oli kertynyt jonkin asteista taistelukokemusta Venäjän aiemmin käymistä sodista, vanhimmat heistä olivat sotineet neuvostoarmeijassa Afganistanissa.

Venäjän suurhyökkäyksen seuraukset

Jo ennen suurhyökkäyksen alkua Venäjä perusti ensimmäiset VSKO:n alaiset kasakkajoukot Ukrainalta miehitetyille alueille. Venäläisten toimesta Krimin niemimaalle perustettiin Mustanmeren kasakka-armeija niinkin varhain, kuin vuonna 2018. (10) Suurhyökkäyksen alun jälkeen kasakka-armeijoita on perustettu muillekin Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille – Hersonin, Zaporižžjan ja Donetskin sekä Luhanskin alueille. Miehitetyn Luhanskin alueella, alueen johtajana toimiva Leonid Pasetšnik palkittiin VSKO:n atamanin Vitali Kuznetsovin toimesta kesäkuussa 2025 kolmen kasakkakadettijoukon perustamisesta alueelle. (11)

Bellingcatin artikkeliin kommentoinut tohtori Fantoni kertoi venäläisten kasakkajärjestöjen olevan ”erittäin aktiivisia Ukrainalta miehitetyillä alueilla”. Venäläiset järjestöt ”rekrytoivat paikallisia asukkaita ja käyttävät heitä sitten kulttuuri- ja sotilaallisiin tarkoituksiin”, mikä antaa Venäjälle mahdollisuuden ”kiistää ja jopa kaapata Ukrainan kansallisen identiteetin keskeisen periaatteen – kasakkuuden”.

Venäjällä VSKO:n ’atamanin’ Vitali Kuznetsovin mukaan ”sotilaallisten kasakkayhteisöjen kehittämisen on tapahduttava yhteiskunnan kaikilla tahoilla: koulutuksessa, kulttuurissa ja historiassa mutta ennen kaikkea nuorison kautta. Kaikki nuorten kautta”. Tämä ”kehittäminen” alkaa päiväkodeista ja päättyy yliopistoihin sekä kasakkakadettijoukkoihin. Venäjällä on tällä hetkellä yhteensä 31 kasakkakadettijoukkoa, joista viimeisimmät perustettiin Venäjän Kaukoitään vuonna 2024. (12)

Vuonna 2022 julkaistujen tietojen mukaan Venäjällä opiskelee 210 000 lasta ja nuorta joko kasakkakouluissa tai normaaleissa kouluissa, joihin on perustettu kasakkayhdistys. Viimeisimpien tietojen mukaan oppilaiden ja koulujen määrä on kasvanut merkittävästi muutaman viimevuoden kuluessa (oppilaita kouluissa voi olla jopa yli 300 000). Venäjällä on myös erillinen Venäjän kasakkanuorten liitto (ven. Союз казачьей молодежи России), johon kuului vuonna 2022 yli 163 000 jäsentä. Vuosittain yli 5 500 kasakkanuorta osallistuu sotilasharjoituksiin harjoitusalueilla (luku vuodelta 2023). (13)

Venäjällä otettiin käyttöön vuonna 2015 BARS-järjestelmä, jossa reserviläiset voivat tehdä asevoimien kanssa sopimuksen jäämisestä asevoimien reserviin mobilisaatiota varten. Järjestelmää tehostettiin Venäjän suurhyökkäyksen alla vuonna 2021. Järjestelmään liittyneet BARS-taistelijat allekirjoittavat sopimuksen puolustusministeriön kanssa ja saavat palkkaa. Arvioiden mukaan BARS-pataljoonien kokonaismäärä on Venäjällä noussut yli 30:een, ja 10 on avoimesti sidoksissa kasakoihin. Esim. 15. toukokuuta 2022 perustettu BARS-15 on kasakkapataljoona ja nimetty Ermakiksi historiallisen ataman Ermak Timofejevitš’in mukaan. (14) Pataljoonan kerrotaan osallistuneen muun muassa Avdijivkan taisteluihin, jonka kiivain vaihe nähtiin 10. lokakuuta 2023–17. helmikuuta 2024, jolloin kaupunki päätyi Venäjän käsiin. Pataljoonan rekrytointi-ilmoituksen mukaan BARS-15-koulutus kestää kolme viikkoa, mikä on normi Venäjän asevoimien BARS-pataljoonissa. BARS-koulutusta kuitenkin kuvailtiin ”heikkolaatuiseksi ja tehottomaksi”.

Vuonna 2024 Brittiläisen professori Rod Thornton vuodelta 2024 olevan arvion mukaan BARS-joukkoihin kuuluu Ukrainassa jopa 30 000 sotilasta. (15) BARS-pataljoonien lisäksi kasakat toimivat osastoina myös muissa joukko-osastoissa tai yhtymissä. Kasakoiden tekemien laskelmien mukaan helmikuussa 2025 etulinjajoukkoihin Ukrainassa kuului yli 18 500 kasakkaa, vielä tätäkin korkeampia lukuja on esitetty (toukokuussa 2025 ensimmäinen valtakunnallinen atamani Nikolai Doluda kertoi 46 000 kasakan palvelevan sotatoimialueella. (16)

Mediazonan projektin mukaan vapaaehtoissotilaiden, joihin kasakat pääsääntöisesti kuuluvat, kuolemat Venäjällä muodostivat 12,8 prosenttia kaikista tappioista vuonna 2022 ja 21,9 prosenttia vuonna 2023. Vuonna 2024 kuolemat nousivat jo 45,7 prosenttiin. Marraskuun 21. päivään mennessä vapaaehtoissotilaiden todennettujen kuolemien osuus vuonna 2025 oli 42,8 prosenttia. Aiemmin mainittu ”heikkolaatuinen ja tehoton” BARS-koulutus selittänee omalta osaltaan vapaaehtoissotilaiden korkeita tappioita. Mutta kasakkajoukkojen edustajat ovat kertoneet avoimesti kasakkaryhmien täyttäneen taistelukentällä PMC Wagnerin poistumisen jättämän tyhjiön. (17) Mikä voi tarkoittaa myös sitä, että näitä joukko-osastoja käytetään samankaltaisissa tehtävissä, kuin PMC Wagnerin palkkasotilaita, josta seuraa suuret tappiot. Toisaalta tällaiset lausunnot vahvistavat arvioita siitä, että Kreml on kaiken aikaa riippuvainen yksityisten palkkasotilasyhtiöiden tarjoamista palveluista hyökkäyssodassa Ukrainaan.

Bellingcatin artikkeli ”From School to Battlefield to Grave” kuvaa sitä, kuinka tie Venäjällä vie kasakkanuorista BARS:in tai jonkin muun organisaation kautta rintamalle Ukrainaan, ja lopulta hautaan: heikkolaatuinen ja tehoton koulutus.

Putinia ylistävät elämäntapakasakat Suomessa

Suomessa toimivasta Venäjän hallinnolle lojaalista kasakkayhteisöstä kirjoitti Outi Salovaaran Seurassa muutama vuosi sitten, (18) yhteisöä on käsitelty myös muissa artikkeleissa ja julkaisuissa. Tarkennan lukijoille jo tässä vaiheessa sen, ettei Andrei Šestakovin johtaman jurtan kasakoita pidä sekoittaa Suomessa ennen maamme itsenäistymistä asuneisiin kasakoihin, jotka viimeistään itsenäisyyttä seuranneen kansalaissodan aikana poistuivat Suomesta muiden venäläissotilaiden kanssa. Tsaarinvallalle uskolliset kasakat joutuivat vainotuiksi neuvosto-Venäjällä ja sittemmin Neuvostoliitossa, ja osa Suomessa asuneista kasakoista palasi epäonnistuneen Kronstadtin kapinan (v. 1921) jälkeen takaisin perustaen Haminaan kubanilaisen kasakkakylän. Muutaman vuoden kuluttua tiivis joukko alkoi vähitellen sulautua valtaväestöön.

Šestakovin johtaman jurtan jäsenyys ei edellytä sukusiteitä etnisiin kasakoihin, heitä voikin huoletta kutsua elämäntapakasakoiksi. Kasakka-aate on Venäjälläkin levinnyt voimakkaasti valtion tuella sellaisilla alueilla, joita ei pidetä perinteisinä kasakka-alueina kuin myös sellaiseen väestönosaan, jolla ei ole sukusiteitä kasakkasukuihin. Seurassa julkaistussa artikkelissa Šestakov painottaa uusien jäsenten kohdalla sitoutumista kasakka-arvoihin, kuten ortodoksisuuteen. Tässä kohdin on ehkäpä hyvä huomioida, että Venäjällä kasakka-aatetta levitetään myös muslimeiden keskuuteen (kunhan vain pysyvät lojaaleina Kremlille), mikä kertoo Kremlin sekä VSKO:n tarkoitusperistä enemmän kuin tarpeeksi.

Sekään ei yllätä, että Suomessakin venäläiskasakoiden toiminta on aktivoitunut Venäjän valtion taustatuella. Virallinen järjestäytyminen tapahtui vuonna 2017, jolloin Helsinkiin perustettiin kasakkayhteisö eli jurtta. (19) Šestakovin johtaman jurtan alaisuudessa on kasakoita myös Ruotsista, Virosta ja Latviasta. Jurtan toimintaa johdetaan kuitenkin Moskovasta, Šestakovin jurtta on Venäjän ja ulkomaiden sotilaskasakkaneuvoston eli SKVRiZ:n alainen. (20)

Venäjän hallinnolle lojaalin Andrei Šestakovin jurtan jäseniä, kuvakaappaus seura.fi-sivulta.

Venäjän hallinnolle lojaalin Šestakovin jurtan jäsenet harjoittelevat Suomessa myös sotilaallisia taitoja. Vuosikymmenen alkupuolella Šestakov kertoi VK:ssa, kuinka hän ja kaksi muuta jurtan jäsentä järjestivät marssiharjoituksen, jonka kuluessa harjoiteltiin myös ammuntaa ilmapistoolilla, suunnistusta ja maastoutumista. Kyseessä ei ollut ensimmäinen tällainen harjoite. (21) Aiemmin kymmenkunnan miehen ja pojan joukko oli järjestänyt metsäleirin Etelä-Suomessa. Tälläkin leirillä harjoiteltiin myös ampumista.

Ampumisen harjoittelu ei ole mikään yllätys, kun on puhe venäläistaustaisista miehistä. Airsoft eri pelimuodoissaan kuuluu nykyään monen Suomessa asuvan venäläistaustaisen miehen ”harrastuksiin”. Sitä harrasti myös Venäjän proxy-joukoissa Donbasissa reilu vuosikymmen sotinut Pavel. (22) Sivusin aihetta heinäkuussa 2023 julkaisemassani blogissa ”Ne ’tavalliset Suomessa asuvat venäläiset’ sotimassa Venäjän riveissä – kytköksiä venäläisiin ekstremisteihin”. Airsoft näyttäisi olevan heille muutakin, kuin viaton harrastus. Se mahdollisti ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua harrastajille tiiviin yhteydenpidon venäläisiin harrastajiin, joista monella näytti jo tuolloin olevan kontakteja venäläisiin imperialistisiin ja/ tai äärioikeistolaisiin ryhmiin, kuten Russian Imperial Movementiin.

Kiinnostavaa on myös se, että Šestakov on tarjonnut joukkojaan järjestyksenvalvojantehtäviin Suomessa:  ”Jos Suomen hallitus pyytää, voimme olla poliisin apuna esimerkiksi järjestyksenvalvontatehtävissä”. (23) Toisaalta tarjous ei sinänsä yllätä, kun sitä tarkastellaan siinä kontekstissa, jossa Venäjän hallinto sille lojaaleja kasakkajoukkoja käyttää maassa. Pidänkin Šestakovin tarjousta haastattelun yhteydessä toteutettuna julkisuustemppuna, jota he voivat samalla hyödyntää viestinnässä Venäjän suurlähetystön (ja hallinnon) suuntaan osoittamaan omaa toimeliaisuuttaan yhdistettynä Suomen torjuvaan asenteeseen. Šestakovin jurttaan kuuluu – hänen sanojensa mukaan – kymmenkunta perhettä, joten jokainen ymmärtänee viestin kärjen olleen aivan jotain muuta, kuin sen ottaminen kirjaimellisesti.

Kokonaisuus huomioiden Suomessa toimiva kasakkajoukko tuskin on merkittävä uhka, mutta kuten Richard Arnold (Muskingumin yliopiston valtiotieteen apulaisprofessori) Verkkouutisille toteaa:

”He voivat olla keihäänkärki, jolla yritetään luoda jakolinjoja suomalaiseen yhteiskuntaan. Kasakat myös levittävät Venäjä-mielisiä narratiiveja”. (24)

Eli ei tällaista joukkoa voi täysin vaille huomiota (ja tarkkailua) jättää. Eikä meidän suomalaistenkaan pitäisi olla liian naiiveja tällaisten henkilöiden ja ryhmien toiminnan motiivien ja tarkoitusperien suhteen. Ehkäpä meidänkin olisi syytä turvautua joihinkin virolaisten hyväksikäyttämiin metodeihin: Viro karkotti maassa pitkään asuneen venäläisen kansalliseen turvallisuuteen liittyvien syiden tähden.

Kansainvälisten kasakkajärjestöjen piirissä Šestakovia ei katsota hyvällä. Länsi-Euroopan kasakkajärjestön ja siihen kuuluvan Ranskan-järjestön johtaja Gennadi Šmyrjov kutsuu Šestakovia huijariksi. (25) Eikä Venäjällä kokoontunut ortodoksikasakoiden maailmankokous kohdellut Suomen jurttaa sen paremmin. Se nimitettiin kasakoiden kunniaa loukkaavaksi valeorganisaatioksi vuonna 2021. (26) Edelliset eivät kuitenkaan näytä haittaavan Kremliin ja Venäjän Helsingin-suurlähetystöön nojaavan jurtan toimintaa, mikä omalta osaltaan kertonee riittävästi Helsingin-jurtan toiminnan tarkoitusperästä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.rferl.org/a/the-mayor-s-muscle-moscow-leans-on-cossack-brawn-to-put-down-dissent/29215357.html

2. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

3. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

4. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

5. https://iz.ru/news/532117

6. https://www.ku.fi/artikkeli/3952947-kasakat-ovat-vanha-laake-uuden-venajan-haasteisiin

7. https://www.theguardian.com/world/2014/apr/22/-sp-does-us-evidence-prove-russian-special-forces-are-in-eastern-ukraine

8. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/

9. https://www.prif.org/fileadmin/Daten/Publikationen/Prif_Working_Papers/Anh%C3%A4nge/Georgia__Abkhazia__1992-1993.pdf  s. 5.

10. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

11. https://vsko.ru/ataman-vserossijskogo-kazachego-obshhestva-vitalij-kuzneczov-provel-vstrechu-s-glavoj-luganskoj-narodnoj-respubliki-leonidom-pasechnikom/

12. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/ 

13. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/

14. https://orenburg.bezformata.com/listnews/otryadu-bars-6-prioritetnoe-napravlenie/130806118/

15. https://www.bellingcat.com/news/2025/12/05/from-school-to-battlefield-to-grave-how-russian-cossacks-drive-young-people-to-war/ 

16. https://www.pnp.ru/social/v-gosdume-rasskazali-kakim-budet-zakon-dlya-kazakov.html

17. https://jamestown.org/cossack-warriors-from-russia-and-abroad-meet-in-moscow/

18. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

19. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

20. https://kubantoday.ru/polpred-sojuza-atamanov-kazachih-obshhin-v-evrope-my-rossija-s-toboj/

21. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

22. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

23. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

24. https://www.verkkouutiset.fi/a/hs-kasakkajoukko-toimii-suomessa-luodaan-jakolinjoja/#6a6aad62

25. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

26. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/ 

Lähdemateriaalina olen käyttänyt myös majuri Justin Bristow’n analyysia ”Russian Private Military Companies: An Evolving Set of Tools in Russian Military Strategy”.

Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja II

 

Palatkaamme ”kirjoitussarjaan” Venäjän vaikuttamisesta Suomessa. Tätä kirjoitusta voi pitää eräänlaisena jatko-osana lokakuun puolivälissä julkaisemalleni kirjoitukselle ”Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja I”, jonka kantavana ajatuksena oli venäläistoimijoiden huomion kohdistuminen maidemme väliseen rajaan ja rajasulkuun liittyviin ilmiöihin. Esiin nousivat rajan avaamista ajavan Aleksanterinliiton toimintaan ja yhdistyksen aktiivien viestintään liittyvät havainnot. Viestinnässä on havaittavissa merkittäviäkin eroja sen suhteen, onko viestinnän kohdeyleisö suomenkielistä vaiko venäjänkielistä – tarvittaessa totuuden rajoja venytetään, tai vaihtoehtoisesti levitetään Venäjän narratiivia tukevaa disinformaatiota. Aleksanterinliiton toimiessa Suomessa, on Venäjälläkin havaittu eriasteista aktivismia rajavyöhykkeen alueella Baltic Rally-motoristitapahtuman kuin myös rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin eli DShRG Rusitšin toiminnan kautta.

Tarkoituksenani on tässäkin kirjoituksessa käydä läpi Suomeen kohdistuvaa vaikuttamista erilaisten esimerkkien kautta ja pysytellä toiminnassa, jota harjoittavat erilaiset kansalaisjärjestöt tai kooltaan pienet yhteisöt ja organisaatiot (eräissä tapauksissa yritykset, joihin kiinnitän huomioni ”havaintoja III” -osassa). Perustelen tarkastelukulmaa sillä, että omien havaintojeni mukaan Venäjä ja sen operaattorit sekä kohdemaan ”halukkaat tukijat” pyrkivät luomaan erilaisia vaikuttamisverkostoja ja -ryhmiä, jotka yhteiskunnallisen koheesion heikentämisen rinnalla voivat epävakauttamisvaiheessa synnyttää riittävässä määrin epätietoisuutta, joka riittää hidastamaan vastatoimiin ryhtymistä ratkaisevasti. Sen ohella, että Venäjä oli korruptoinut yhteiskunnan rakenteita Ukrainassa huipulle saakka, sen rahoituksen ja varustelu sekä koulutustuen turvin Ukrainaan syntyi erilaisten ryhmien verkosto, jotka vuosien ajan harjoittelivat ja valmistautuivat ”tulevaa varten” (ja tämä tuleva nähtiin kevättalvella ja keväällä 2014). Kirjoitukseni kannalta olisi houkuttelevaa tarkastella syvällisemminkin Venäjän Ukrainaan kohdistamaa vaikutustyötä ja etsiä esimerkkien kautta mahdollisia samanlaisuuksia Venäjän toiminnassa. Niin seikkaperäinen tarkastelu laajentaisi kirjoitustani aivan liikaa, joten kehotan lukijoita tutustuman maaliskuussa 2020 kirjoittamani blogiin ”Ukrainan sodan taustaa – havaintoja Venäjän vaikutustyöstä Ukrainassa” sekä lähdeaineistona käytettyihin Anton Shekhovtsovin sekä Andreas Umlandin teksteihin.

Suomessa on myös havaittavissa samanlaisia kehityskulkuja, joita Shekhovtsov kuvasi How Alexander Dugin's Neo-Eurasianists geared up for the Russian-Ukrainian war in 2005–2013-kirjoituksessaan, jossa hän esitteli Aleksander Duginin ajatuksiin ja ideoihin perustuvien verkostojen rakentamista, joiden eräs muoto olivat Venäjällä järjestetyt Evraziyskiy soyuz molodezhi eli ESM-leirit (engl. Eurasian Youth Union). (1) Leireille osallistuneet ”nuoret” saivat ideologisen kasvatuksen ja opetuksen rinnalla oppia myös erilaisten henkilökohtaisten aseiden käsittelylle. Suomessa hiukan vastaavaa toimintaa voi olla air-soft, joka on yllättävän suosittu harrastus maassamme asuvien venäläistaustaisten miesten keskuudessa. Keravalla toimii myös venäläistaustaisen henkilön omistama air-soft-areena. (2)

Tässä yhteydessä on huomioitava myös se, että Suomessa asuvilla venäläistaustaisilla air-soft-harrastajilla on yhteyksiä venäläisten air-soft-harrastajien ohella venäläisiin ääriryhmiin, joille air-soft on todennäköisesti vain yksi kulissi, jonka taustalla kouluttaa henkilöitä venäläisiin vapaaehtoisjoukkoihin tai eurooppalaisiin ääriryhmiin sekä luoda verkostoja samoin ajattelevien välille. Air-soft nousi myös esille Helsingin Sanomien artikkelissa, jossa haastateltiin Suomessa asuvia Venäjän proxy-joukkoihin Donbasin sotaan Ukrainassa värväytyneitä henkilöitä. (3) Yksi Donbasissa Venäjän proxy-joukoissa sotinut venäläistaustainen Pavel N. osallistui aktiivisesti air-soft-toimintaan jo ennen värväytymistään Venäjän proxy-joukkoihin Donbasissa. Sosiaaliseen mediaan ladattujen kuvien perusteella on pääteltävissä hänen osallistuneen air-soft-toimintaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Pavel N., osakuva alkuperäisestä kuvasta.

Air-softin lisäksi on syytä mainita moottoripyöräily harrastuksena, jonka harrastajia Venäjä on pyrkinyt kontaktoimaan (ja värväämään) lisätäkseen omaa vaikutusvaltaa kohdealueella. Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa sivusin jo moottoripyöräilyä Baltic Rally-motoristitapahtuman osalta. (4) Venäläiset moottoripyöräjengit ovat rantautuneet myös Suomeen, (5) joskaan ei niin tehokkaina organisaatioina, kuin olemme nähneet niiden toimivan lukuisissa muissa maissa. Yön susien Suomen osasto ei päässyt kunnolla vauhtiin perustamistaan seuranneina vuosina. Meidän on kuitenkin muistettava, että suomalaisia sekä Suomessa asuvia venäläisiä on liittynyt myös venäläisiin Yön susien kerhoihin, kuten Petroskoissa toimivaan MC Kareliaan. Lisäksi maassamme toimii Yön susien rinnalla myös Finnish-Russian Bikers Association ry, jossa toimivista henkilöistä ainakin osalla on kytköksiä muun muassa Venäjällä toimiviin Yön susien osastoihin. Ei vain teoriassa vaan myös käytännössä Suomesta motoristiverkoston ”renkaanjälkeä” on mahdollista seurata aina Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille saakka, esim. Janus Putkosella on yhteydet harmaalla vyöhykkeellä liikkuviin suomalaismotoristeihin ja toisaalta Yön susien Luhanskissa toimivaan osastoon.

Venäjä hyödynsi sille lojaaleja motoristijengejä ja -ryhmiä Krimin niemimaan miehityksen toteutuksessa kuin myös sen jälkeen miehitettyjen alueiden kontrolloinnissa. Samaan se turvautui Itä-Ukrainassa reilua kuukautta Krimin niemimaan miehityksen jälkeen, ja aivan kuten Krimillä on Venäjä hyödyntänyt Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla esim. Yön susia rikollisten toimintojen ohella myös ns. kurinpitäjinä sekä likaisen työn tekijöinä. Sodan alkupuolelta lähtien motoristijengien jäseniä värväytyi myös Venäjän proxy-joukkoihin Donbasissa.

Maassamme asuvien Venäjälle lojaaleiden yksityishenkilöiden sekä erilaisten ryhmien lisäksi venäläisillä sotilaskasakoilla on toimintaa Suomessa. Sotilaskasakat ovat Kremlille lojaaleja ja epäilemättä valmiit ajamaan sen etua, tarvittaessa vaikka voimakeinoin. Atamaani Andrei Šestakovin johtama kasakkajoukkio harjoittelee myös aseiden kanssa suomalaisissa metsissä – sopii kysyä, että miksi? (6) Putinin hallinto turvautui kasakkajoukkoihin hajottaessaan opposition mielenosoituksia väkivaltaisesti Venäjällä, (7) samoin se on turvautunut niihin nujertaessaan vastarintaa ja kansalaisaktivismia Ukrainalta miehittämiltään alueilla. Se turvautui kasakkajoukkoihin likaisen työn tekijöinä miehitetyllä Krimin niemimaalla välittömästi miehitystä seuranneina viikkoina ja kuukausina (v. 2014).

Venäjän toimintakaavio on näiltä osin hyvin selkeä. Se pyrkii ujuttamaan kohdemaahan erilaisia (aseelliseen toimintaankin pystyviä ryhmiä) vuosien ajan ennen oletettua tarvetta. Meidän on myös huomioitava se, ettei Venäjän tarve aktiivisille toimille ole jokaisessa maassa välttämättä yhtä suuri, esim. Suomi voi toimia vain ”sivunäyttämönä” varsinaisen toiminnan kohteen ollessa jokin muu maa. Me suomalaiset kehumme usein sillä, että meidät on ”äidinmaidossa rokotettu” Venäjän toimia vastaan. Kyllä! tämä pitää paikkansa Venäjän aktiivisien toimien kohdalla mutta entäpä kun Venäjän toiminnan taso on matala mutta samalla aktiivisuutta hitaasti lisäävä? Yleiseurooppalainen suuntaus näyttää valitettavasti siltä, että Venäjän vaikuttamistoimia (hybridisotaa) katsotaan entistä enemmän läpi sormien, jonka seurauksena näyttää käyneen siten, että kynnys aktiivisiin vastatoimiin ryhtymiselle on kasvanut entistä korkeammaksi.

 

Sotilaskasakoista rauhan aktivismiin

Meidän ei myöskään pidä unohtaa toista ”vaakakuppia”. Venäjää tarvittaessa avustavien motoristijengien ja sotilaskasakoiden lisäksi sen etua ajavat suoraan tai välillisesti erilaiset rauhanliikkeet, jotka pyrkivät myös vaikuttamaan yhteiskuntaamme ja heikentämään varautumista (ja varustautumista) – usein myös ihmisoikeuksiin vetoamalla. Useimmilla rauhanliikkeillä on pitkä historia, niiden synnyn ajoittuessa aikaan, jolloin Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan usein eri tavoin – onnistuenkin siinä. Neuvostoliiton synnyttämät tai sen inspiroimat rauhanliikkeet olivat yleiseurooppalainen vitsaus aina neuvostovaltion hajoamiseen saakka. Eivätkä ne lakanneet olemasta olemassa Neuvostoliiton hajottua, jolloin punaliput korkeintaan häivytettiin niiden toiminnassa taka-alalle retoriikan juurikaan muuttumatta.

Venäjän tuhoamissodan Ukrainassa alettua (24. helmikuuta 2022) osassa rauhanliikkeistä ja -organisaatioista tehtiin pesäeroa Venäjään. Sen sijaan Suomen NATO-jäsenyydellä näyttä olleen se seuraus, että retoriikassa ja toiminnassa rauhanliikkeet toistavat edelleen kylmänsodan ajoilta kumpuavia disinformatiivisia teemoja. Näihin liikkeisiin on myös hakeutunut ihmisoikeusaktivisteja – kuten Syksy Räsänen, jotka levittävät laajalle yleisölle Venäjän narratiivia tukevaa disinformaatiota. (8) Esimerkkinä tämän verkoston toiminnasta voidaan ottaa viime toukokuussa järjestetylle Maailma kylässä -festivaalille masinoitu, ukrainalaisen toimittaja Illia Ponomarenkon vastainen kampanja. Kampanjassa näkyvästi mukana oli esim. SUMUD – Suomen Palestiina-verkosto ry, Kommunistinuoret ry, Palestiinalaisten siirtokuntayhdistys ry. (9) SUMUD – Suomen Palestiina-verkosto ry:n postiosoite on sama kuin Suomen Rauhanpuolustajilla. (10) Onneksi festivaalien järjestäjä ei taipunut ulkoisen painostuksen alla, vaan saimme nähdä Ponomarenkon Helsingissä.

Joukko suomalaisia ”rauhanaktivisteja” osallistui syyskuussa Pietarissa järjestettyyn konferenssiin, jonka julkilausumassa –

”Osallistujat vaativat Ukrainan sodan eskaloitumisen välitöntä lopettamista ja vaativat länsivaltoja lopettamaan asetoimitukset Ukrainaan”. (11)

Huomioitavaa on se, ettei konferenssin yhteydessä laaditussa julistuksessa mainita Pohjois-Korean Venäjän tueksi lähettämiä sotilaita tai mittavaa materiaaliapua (esim. tykistökranaatit ja ballistiset ohjukset), kuten ei Iranin Venäjälle myymiä ohjuksia tai itsemurhalennokkeja tai Kiinan epäsuoraa tukea Venäjälle – vaatimus asetoimitusten lopettamisesta kohdistetaan vain Ukrainan läntisille tukijoille. Konferenssin puhujat, aivan kuten julistuksen allekirjoittajatkin toimivat vain Venäjän disinformaation kaikukoppana. Konferenssin puhujien joukossa oli kolme suomalaista (Ulla Klötzer, Lea Launokari ja Olli Tammilehto), heistä ainakin osa oli paikanpäällä Pietarissa. (12) Konferenssissa laaditun julistuksen allekirjoittaneiden joukossa on toistakymmentä suomalaista, (13) osa Pietarin konferenssin suomalaisista esiintyjistä sekä allekirjoittajista kuuluu Naisasialiitto Unionin ’Naiset rauhan puolesta’ -toimintaryhmään. (14) Naiset rauhan puolesta -toimintaryhmä kuuluu Global Women United for Peace Against Nato eli GWUAN-liikkeeseen.

Meidän on hyvä muistaa, että rauhanliikkeiden sekä erilaisten ihmisoikeusryhmien joukossa on henkilöitä, jotka ovat vilpittömin mielin liikkeellä, kuvitellen olevansa hyvällä asialla. Toisaalta tällainen joukko ihmisiä on helpohkoa aktivoida mukaan kansalaisaktivismiin, koska yhdistysten ja ryhmien taustalta löytyy monissa tapauksissa ideologisesti valveutuneita henkilöitä, joista kaikki eivät välttämättä enää ole vilpittömin mielin liikkeellä. Viittaan esim. siihen, että tällaisten henkilöiden on mahdollista vaikuttaa yhdellä kertaa laajaan ihmisjoukkoon ja tarvittaessa ohjailla näiden toimintaa. Kyseeseen voi tulla vaikuttaminen laitavasemmistoon kuuluviin ryhmiin sekä palestiinalaisverkostoihin Suomessa.* Huomautan myös, etteivät kaikki ryhmät välttämättä ole Venäjämielisiä tai putinistisia pohtiessamme sitä, miksi joku ryhtyy yhteistyöhön Venäjän kanssa. Lainaan Aleksandr Duginia tässä kohdin: ”Tärkeintä ei ole se, ovatko ryhmät Venäjämielisiä vaiko eivät. Se, mitä he vastustavat on tärkeämpää. Vihollisesi vihollinen on ystäväsi”. (15)

Ja kuten toisessa kappaleessa viittasin, Venäjä vaikuttaa Suomeen myös erilaisten pienten yritysten kautta, joihin kiinnitän huomioni seuraavassa, ja toivottavasti viimeisessä ”osassa”.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html

2. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/kerava-areena-oy/21543856/paattajat

3. Helsingin Sanomat: Venäjän puolella, 27. kesäkuuta 2023. Linkki: https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html (artikkeli maksumuurin takana).

4. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010571717.html

5. https://seura.fi/asiat/tutkivat/tallaisia-ovat-suomen-yon-sudet/

6. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

7. https://www.rferl.org/a/the-mayor-s-muscle-moscow-leans-on-cossack-brawn-to-put-down-dissent/29215357.html

8. https://vatniksoup.com/en/soups/99/

9. https://www.facebook.com/sumud.fin/posts/maailma-kyl%C3%A4ss%C3%A4-festivaalin-pit%C3%A4%C3%A4-vastustaa-%C3%A4%C3%A4rioikeistoa-ja-rasismia-illia-pono/122153144858113054/

10. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/sumud-suomen-palestiina-verkosto-ry/33746984/rekisteritiedot

11. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/julistus-rauhaa-luontoa-yhteistyota-itamerella-ja-arktisilla-alueilla-konferenssi-21-22-syyskuuta-2024/

12. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/peace-nature-cooperationin-the-balticandarcticregions/

13. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/julistus-rauhaa-luontoa-yhteistyota-itamerella-ja-arktisilla-alueilla-konferenssi-21-22-syyskuuta-2024/

14. https://naisunioni.fi/toimintaryhmat/

15. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda  (Luettu 24. tammikuuta 2023)

*: Monen muun eurooppalaisen valtion lailla Suomessakin laitavasemmistoon kuuluvilla aktivisteilla on tiiviit yhteydet palestiinalaisverkostoihin. Esim. toimittaja Illia Ponomarenkon vastainen kampanja viime keväänä ennen Maailma kylässä -festivaalia, siihen osallistuneine taustaryhmineen ”piirsi” kuvan tällaisesta verkostosta. Ainakin osin samat ryhmät ovat aktiivisia Free Palestine -mielenosoituksissa. Arvostetuimmista ihmisoikeusaktivisteista esim. Syksy Räsänen kampanjoi hyvin aktiivisesti palestiinalaisten puolesta mutta levittää myös Venäjää ja Syyrian hallintoa tukevaa disinformaatiota. Huomioikaa myös Dugin-lainaukseni tässä kohdin. Syksy Räsäsestä blogissa ’Kosmologi liikkuu harmaalla vyöhykkeellä’.

Näitä reittejä Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa – OSA I

 

Venäjän Ukrainan kohdistaman suurhyökkäyksen alun ja Suomen NATO-jäsenyyden myötä Venäjä ja sen Ukrainassa käymä sota kuin myös sen vaikuttamisyritykset Suomeen ja länteen ovat nousseet erilaisten vastamedioiden sekä disinformaatio- ja propagandakanavien teemoiksi Suomessakin. Tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa pyrin luomaan katsauksen kanaviin, joita myöten Venäjän propagandaa ja disinformaatiota tai Venäjän narratiivia tukevaa viestiä levitetään Suomeen. Toisin kuin viime vuoden lokakuussa julkaisemassani kirjoituksessa suomalaisista propaganda- ja vastamedioista, tässä kirjoitussarjassa en keskity pelkästään suomalaisiin vastamedioihin ja yksittäisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin, vaan tarkoitukseni on käydä läpi kokonaisuutta laajemmin. Näkökulman takia yksittäinen osa-alue ei välttämättä saa riittävän syvällistä huomiota osakseen. Pyrin kuitenkin hyödyntämään lähdeluetteloa tai tekstiin upotettuja linkkejä syventämään teemoja.

Tunnistan myös aiheen laajuuden, joten minun on suosiolla rajattava tiettyjä leviämiskanavia ja -väyliä tarkastelun ulkopuolelle. Tällaisia ovat merkittävät perinteiset mediat yksittäisiä esimerkinomaisia huomioita lukuun ottamatta (palaan niihin kirjoituksen toisessa osassa) kuin myös eduskuntapuolueet ja niiden julkaisukanavat, tilanne huomioiden poliitikkoja tulen kuitenkin mainitsemaan. Hyvin vähälle huomiolle jäävät myös vieraskieliset propaganda-alustat sekä -kanavat.

Miettiessämme kuinka Venäjän propaganda ja disinformaatio leviävät maassamme, mieleemme tulevat useimmiten ensimmäisenä disinformaatiota levittävät vastamediat ja erilaiset verkon keskusteluohjelmat sekä sosiaalisen median alustat, joita yksittäiset henkilöt tai ryhmät hyödyttävät. Kokonaiskuva on kuitenkin huomattavasti laajempi, väyliä disinformaation ja propagandan levittämiseen on paljon enemmän – usein tämä disinformaatiota levittävä operaattori hyödyntää joko yhtä tai useampaa edellä mainitsemistani väylistä.

Yllä oleva kuvakollaasi johdattaa meidät syvemmälle tämän aiheen pariin, jokainen kuvista muistuttaa meitä vähintäänkin yhdestä väylästä, jota myöten Venäjän vaikuttaminen, propaganda ja disinformaatio leviävät yhteiskuntaamme. Seuraavaksi sitten jokaisesta ”osasesta” havaintoja, jotka pyrin sitomaan tähän hetkeen. Muistutan lukijaa vielä kertaalleen siitä, että osa kuvan elementeistä (henkilöistä, yhdistyksistä jne.) on sellaisia, jotka tekevät Venäjän hyväksi työtä useammalla osa-alueella. He voivat kampanjoida sosiaalisessa mediassa, olla aktiivisia perinteisemmissä medioissa sekä kustantaa ja tuottaa erilaista materiaalia, kirjoista muihin julkaisuihin.

Maastamme löytyy eduskuntapuolueiden ja niiden julkaisukanavien ulkopuolelta puolueita, joiden jäseniä yhdistää Venäjän narratiivia tukevan aineiston jakaminen erilaisilla somealustoilla. Hyvin usein näiden puolueiden jäsenistöä yhdistää myös erilaisten salaliittotarinoiden levittäminen. Tällä hetkellä näistä puolueista otsikoissa on Vapauden liitto, otsikoihin pääsemisestä saamme kiittää europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraista, joka on tulevissa eurovaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana vapauden liiton listalla. (1) Ossi Tiihosen perustama kansalliskonservatiivinen Vapauden liitto on perustamisestaan lähtien profiloitunut puolueena, jonka näkyvät ehdokkaat ovat joko aktiivisesti levittäneet erilaisia salaliittoteorioita tai toistaneet Venäjän narratiivia – tai tehneet kumpaakin. Mikä ei ole mikään ihme, sillä puolueen perustajan Ossi Tiihosen viime vuosien ”poliittista uraa” ovat sävyttäneet vaalivilppiepäilyjen ylläpitämisen ohella myös muille salaliittoteorioiden jakaminen tai niille tilan antaminen. (2) Tiihosen tie Vapauden liiton perustajaksi kävi perussuomalaisten ja Kreml-mielisen Valta kuuluu kansalle -puolueen kautta.

Tällä hetkellä Valta kuuluu kansalle eli VKK on tuuliajolla. Taannoin puolueen perustaja Ano Turtiainen erotettiin puolueen puheenjohtajan paikalta ylimääräisessä puoluekokouksessa, jolloin puolue sanoutui irti Turtiaisen Venäjä-yhteyksistä. (3) Tällä hetkellä Turtiainen itse jatkaa Venäjän narratiivin jakamista osallistuen edelleen tapahtumiin Venäjällä. (4) Katsotaan mihin suuntaan uusi puoluejohto johdattaa puoluetta. Tosin puolueelle en ennusta kovinkaan pitkää ikää, se on keikkunut kuilunpartaalla jo pidemmän aikaa.

Suomen puoluekentän molemmista ääripäistä löytyy puolueita, joiden voi katsoa suhtautuvan myönteisesti Venäjään tai jonkin tekijän (esim. antiamerikkalaisuus) tähden näkevän Venäjän tarvittavana vastavoimana, mikä heijastuu näiden puolueiden poliittiseen toimintaan. Itse pidän Suomessa oikean äärilaidan puolueita yhteiskunnallisesti ongelmallisempina (ts. vakavampana uhkatekijänä) kuin vasemman äärilaidan puolueita, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että emme pitäisi silmällä sitä, mitä äärivasemmalla tapahtuu. Vasempaan äärilaitaan (eli Vasemmistoliitosta vasemmalle) lasken kuuluvaksi SKP:n eli Suomen Kommunistisen Puolueen, kyseessä on rekisteröity puolue kuin myös KTP:n eli Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta, joka toimii yhdistyksenä puolueen tavoin. Jos Suomessa äärimmäinen vasemmisto on marginaalissa, niin osassa Eurooppaa kommunistiset puolueet ja laitavasemmiston liikkeet ovat näkyvä osa yhteiskunnallista toimintaa kannattaen edelleen hyvin radikaaleja toimintametodeja. Venäjä löytää edelleen hengenheimolaisia myös laitavasemmistosta. Todennäköisesti laitavasemmistoa ajaa osaltaan Venäjän syliin voimakas antiamerikkalaisuus ja amerikkalaisen imperialismin vastustaminen sekä ”peace and neutrality”-retoriikka. (5) Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että laajemmat kansanjoukot Venäjä tavoittaa laita- ja äärioikeiston taholta.

Hallituksen päätettyä lopettavansa oikeusministeriön kautta jaetun valtiorahoituksen rauhanjärjestöiltä, (6) niiden Venäjään hyödyttävä toiminta nousi jälleen otsikoihin. Tästä voimmekin siirtyä seuraavaan Venäjän vaikutusväylään kansalaisyhteiskuntaamme – yhdistyksiin ja kansalaisjärjestöihin. Edellisessä kappaleessa mainittu KTP kuuluu käytännössä tähän kategoriaan, koska kyseessä on yhdistys eikä rekisteröity puolue, mutta historiallisen ja ideologisen taustan tähden oli relevanttia huomioida se edellä. Tänään suomalaisten rauhanjärjestöjen Venäjää myötäilevä työ on hienovaraisempaa kuin se oli menneisyydessä, jolloin ne avoimesti työskentelivät Neuvostoliiton hyväksi taistellessaan rauhanaatteen puolesta mutta samalla myös amerikkalaista imperialismia vastaan.

Suomalainen rauhanliike ennen ja nyt – mikään ei ole muuttunut.

Rauhanjärjestöistä ensinnä tulee mieleen Rauhanpuolustajat, jonka edustajat viestinnässään pyrkivät muistuttamaan, kuinka tuomitsevat Venäjän sotatoimet Syyriassa ja Ukrainassa. Kyllä, tekevät näin, mutta puheiden ja tekojen välillä vallitsee kuitenkin suuren suuri ristiriita. Rauhanpuolustajien kohdalla meidän on hyvä muistaa sen punainen historia. Toukokuussa 1949 perustettu Suomen Rauhanpuolustajat – Fredskämparna i Finland ry kuului Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon, jonka päämaja sijaitsi Helsingissä. SKDL (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) oli puolestaan Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen äärivasemmistolaisen puolueen lakkauttamista. 1960-luvulla Rauhanpuolustajat tuki sissiliikkeiden aseellista itsenäisyystaistelua monissa maissa katsoen näiden toiminnan olevan leniniläisen imperialismiteorian oikeuttamaa. Mielestäni liike ei edelleenkään ole tehnyt riittävää pesäeroa menneisyyteensä, josta eräänä osoituksena sekin, että puheenjohtajana toimii entinen taistolainen, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja, Markku Kangaspuro. Tämä näkyy myös yhdistyksen toiminnassa suhteessa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa vuosien 2014 ja 2022 alku välillä, jolloin yhdistyksen aktiivijäseniä osallistui jatkuvasti Venäjän narratiivin (propagandan) levittämiseen, jolloin yhdistyksen verkkosivut ja lehti toimivat tällaisen disinformaation jakoalustana, yhdistyksen paikallisosastot jopa kutsuivat vieraille henkilöitä, jotka avoimesti hyväksyivät Venäjän rikolliset toimet (Krimin niemimaan miehityksen ja anneksaation sekä sodan Donbasissa). (7 ja 8) Rauhanpuolustajien lisäksi Suomessa toimii muitakin rauhajärjestöjä, joiden taustalta löytyy tulipunainen aate, ja jotka eivät ole tehneet riittävää pesäeroa menneeseen.

Rauhanliikkeet ovat vain yksi vaikutuskanava, jota myöten Venäjään ymmärtävästi suhtautuva narratiivi tai Venäjän propaganda leviää maahamme. Samaan kategoriaan voimme laskea ystävyys- ja kulttuuriyhdistykset, joiden toiminnassa on mukana Venäjän valtiollisia elimiä. Ne eivät ole enää aikoihin olleet täysin itsenäisiä toimijoita vaan vähimmillään elementtejä, jotka kuuluvat Venäjän pehmeän vaikuttamisen (Soft Power) keinoihin. Tähän joukkoon kuului luonnollisesti Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perillinen Suomi-Venäjä-Seura. Seuran suomalaiset aktiivit ja johto pyrkivät kiistämään tämän elementin näkyvän olemassaolon ja korostamaan seuran merkitystä kulttuurivaihdon ja kansalaistoiminnan saralla. Seuran tuomittua Venäjän helmikuussa 2022 toteuttaman hyökkäyksen Ukrainaan, Venäjän ulkoministeriö ilmoitti lopettavansa yhteistyön seuran kanssa. (9) (Huom. lokakuussa 2023 opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti lopettavansa seuran valtionavun kokonaan, v. 2023 seuralle oli myönnetty valtionapua 486 000 euroa).

Kyseenalaisten yhdistysten joukkoon lasken myös Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö ry:n sekä Venäjänkielisten liitto FARO:n, jotka kumpikin saavat valtionavustuksia Suomeen tulleiden ukrainalaispakolaisten tukemiseen. Yhdistykset eivät kuitenkaan kykene tai halua tuomita Venäjän tuhoamissotaa Ukrainassa. Hiljaisuus on kannanotto, puhumattakaan, että kannanoton ilmentää näin:

”Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä”, vastasi Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön edustaja Olga Liukkonen Ylelle haastattelussa. (10) Itse en heille antaisi senttiäkään valtionavustuksia!

Läheskään kaikki Venäjän narratiivia toistavat yhdistykset eivät ole suuria ja näkyviä toimijoita, kuten Rauhanpuolustajat tai Suomi-Venäjä-Seura, vaan Naapuriseura ry:n kaltaisia pienempiä operaattoreita, joilla on kuitenkin hyvin läheiset suhteet Venäjän valtion edustajiin. (11) Tai harrastustoiminnan pohjalle perustettuja yhdistyksiä, jolloin varsinainen aktiviteetti voi olla air-soft-harjoittelua tai moottoripyöräilyä*, mutta tämä harrastustoiminta voi myös toimia kontaktialustana venäläisille operaattoreille.

Tiedossamme on, että Suomessa asuvat venäläiset kokoontuvat yhteen air-soft-harrastuksen pariin, Keravalla toimii myös venäläisomistuksessa oleva air-soft-areena. Mutta me tiedämme myös, että Suomessa asuvia venäläisiä sekä kaksoiskansalaisia on värväytynyt Venäjän joukkoihin ja lähtenyt sotimaan Ukrainaan. (12) Osa heistä lähti sinne jo keväällä 2014 alkaneeseen sotaan, värväytyen venäläisiin vapaaehtoisjoukkoihin. Samat henkilöt ovat Suomessa osallistuneet aktiivisesti air-soft-toimintaan. Tähän joukkoon kuuluvilla on myös suoria yhteyksiä venäläisiin air-soft-harrastajiin sekä venäläisiin ääriryhmiin, joille air-soft on todennäköisesti vain yksi kulissi, jonka taustalla kouluttaa henkilöitä venäläisiin vapaaehtoisjoukkoihin tai eurooppalaisiin ääriryhmiin ja luoda verkostoja samoin ajattelevien välille. Venäjällä, Pietarin alueella, Russian Imperial Movementin eli RIM:in sotilaallisen siiven järjestämille aseellisen koulutuksen -kursseille on osallistunut saksalaismedioiden mukaan myös suomalaisia uusnatseja. (13) Vastaavalle kurssille on osallistunut myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäseniä, kuten Anton Thulin ja Viktor Melin. (14) Kirjasin ylös havaintojani Suomessa asuvien venäläisten kytköksistä venäläisiin ekstremisteihin heinäkuussa 2023 julkaisemassani blogissa. (15)

Toiminta voi myös olla hienovaraisempaa, jolloin Venäjän vaikutus tulee havaittavaksi vasta pidemmän seuraamisen myötä. Usein tällaisten yhdistysten välittämä viesti ei ole suoraviivaista propagandaa ja disinformaatiota, vaan asetelmaa lähestytään näennäisen neutraalisti – puolueettomasti. Venäjäntoiminnalle löytyy ymmärrystä mutta usein myös jonkin asteista hyväksyntää, joka pyritään häivyttämään mutkuttelun (what-aboutismi) taa. Useampikin vasemmistolainen ajattelija löytyy Vapaus valita toisin ry:n taustalta, samaa sarjaa on Suomen Geopoliittinen Seura ry, jonka kautta ääneen pääsee Venäjä-sympatioista tunnettuja henkilöitä, kuten entinen suurlähettiläs Heikki Talvitie.

Venäjälle erilaiset uskonnolliset järjestöt ovat yksi vaikuttamisväylä kohdevaltioihin (tai kansalaisryhmiin kohdevaltiossa). Suomessa toimivilla (venäläistaustaisilla) sotilaskasakoilla on tiivis yhteys Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja Moskovan patriarkaattiin. (16) Suomen kasakoiden kotiseurakunta on Pyhän Nikolauksen seurakunta, jonka kirkko sijaitsee Helsingin Hietaniemessä. Tässä yhteydessä on syytä kirjoittaa muutama sana enemmän Suomen kasakoista. Seurassa julkaistiin Outi Salovaaran artikkeli tsaarinaikaa ihailevista kasakoista huhtikuussa 2022, jossa kerrottiin venäläiskasakoiden toiminnan aktivoituneen Suomessa Venäjän valtion taustatuella. (17) Heidän kasakkajohtajana toimivan Andrei Šestakovin mukaan kasakat järjestäytyivät virallisesti v. 2017, kun Helsinkiin perustettiin kasakkayhteisö – jurtta. Toimintaa johdetaan Moskovasta, sillä Šestakovin jurtta on Venäjän ja ulkomaiden sotilaskasakkaneuvoston alainen, joka on tiiviissä yhteydessä maan puolustusministeriöön.

Venäjä käytti kasakkajoukkoja Krimin niemimaan miehityksen yhteydessä lopputalvella 2014 ja myöhemmin samana keväänä Donbasissa vapaaehtoisjoukkoina sekä miehityksen vakiinnuttua järjestyksen pitoon sekä siviiliväestön terrorisointiin. (18) Vladimir Putinin hallinto on käyttänyt kasakkoja myös Venäjällä hallinnolle lojaaleina joukkoina kurinpitoon ja mielenosoitusten hajottamiseen, etenkin viime vuosikymmenen puolella, jolloin Venäjällä järjestettiin enemmän organisoidumpia hallinnon vastaisia mielenosoituksia. Aivan kuten Suomessa toimivan Šestakovin jurtan kasakat, joita ei pidä sekoittaa Haminan kasakoiden jälkeläisiin, Venäjän kasakat ovat ehdottoman lojaaleja Vladimir Putinille sekä Moskovan patriarkaatille.

Suomen ortodoksisen kirkon verkkojulkaisussa (3. toukokuuta 2024) tarkastellaan, kuinka Suomen ortodoksisen kirkon autonomista aluetta haastetaan käytännössä Moskovan patriarkaatin toimesta. Moskovan patriarkaatin alaisen Kiovan metropoliitta Onufrin johtama ortodoksinen kirkko (UOC, Ukrainian Orthodox Church) on ryhtynyt aktiivisesti etsimään Suomesta jalansijaa vedoten ukrainalaisten sielunhoidollisiin tarpeisiin. (19) Ukrainan ortodoksinen kirkko on jakautunut kahtia, ekumeeniselta patriarkaatilta vuonna 2018 autokefalian saaneeseen metropoliitta Epifanioksen johtamaan ortodoksiseen kirkkoon (OCU, Orthodox Church of Ukraine) sekä Moskovan patriarkaattiin kuuluvaan, Kiovan metropoliitta Onufrin johtamaan ortodoksiseen kirkkoon (UOC, Ukrainian Orthodox Church). 

Ortodoksisen kirkon ohella Venäjä hyödyntää myös muita uskonnollisia ryhmiä viestinsä saamiseksi läpi tai saadakseen vaikutusvaltaa kohdemaassa. Puolaa saattaisi pitää hyvinkin epäotollisena alustana Venäjälle mutta sielläkin sen on onnistunut soluttautua konservatiiviseen kirkkoon saaden kaikupohjaa viestilleen. Meidän on syytä muistaa se, ettei Venäjä pelkästään etsi yhteistyökumppanikseen venäjämielisiä ryhmiä vaan yhteinen vihollinen riittää syyksi yhteistyöhön ryhtymiseen. Tämä yhteinen vihollinen on liberaali länsi ja siinä sivussa läntiset arvot. Venäjä esittäytyy liberaalien arvojen vastavoimana, perinteisten arvojen vaalijana, mikä houkuttaa vanhoillisia kansalliskonservatiivisia puolueita sekä laita- ja äärioikealle asemoituvia ryhmiä ryhtymään yhteistyöhön sen kanssa. Venäjän omat lopulliset tarkoitusperät eroavat usein merkittävästi kohdevaltioiden kansalliskonservatiivien sekä äärioikealle asemoituvien ryhmien tahtotilasta – sama pätee myös kirkkoon ja uskonnollisiin ryhmiin. Ei Venäjän lopullisena tavoitteena ole tasapuolinen ja tasa-arvoinen työskentely vaan hyötyminen, joka lopulta johtaa kohteen alistamiseen ja tarvittaessa nujertamiseen.

Venäjän luoma illuusio arvoista ja siitä liberaalin lännen vastavoimana, perinteiden vaalijana, on varmasti yksi tekijä, miksi se nähdään sopivana yhteistyökumppanina eri uskonnollisissa ryhmissä ja liikkeissä. Suomessa kaikupohjaa löytyy Jussi-Pekka Saarelan perustamasta Rapsodia-sivustosta, jonka kautta levitetään uskonnolliseen kaapuun puettua disinformaatiota ja salaliittoteorioita. Rapsodia-sivuston kautta leviää myös Venäjän miehittämässä Luhanskissa asuvan Janus Putkosen päätoimitteleman UMV-median aineistoa. Rapsodian toiminnassa mukana olevia henkilöitä osallistui Janus Putkosen organisoimalle Saattue Murmanskiin-propagandamatkalle joulukuussa 2022. Saattueeseen osallistuneen Eveliina Riikolan juontamissa ohjelmissa Venäjä ja etenkin venäläiset esitettiin uhreina, josta esimerkiksi suomalainen media julkaisee propagandaa. (20) Tämä kaikki propaganda ja disinformaatio höystettynä rauhan ja jumalan sanalla.

Yhdysvalloissa Donald Trumpia lähellä olevat uuskarismaattiset liikkeet ovat myös altistuneet Venäjän propagandalle, niiden jäsenistön nähdessä demokraatit Vladimir Putinia ja Venäjää pahempana vihollisena. Näillä liikkeillä yhdessä Trumpia tukevan laitaoikeiston kanssa on selkeä ja näkyvä vaikutus republikaaniseen puolueeseen. Osa puolueen ns. MAGA-uskovaisista edustajista toistaa hyvinkin näkyvästi Venäjän narratiivia. (21) Niinpä Suomessakin on nähtävissä se, että osa Venäjä-narratiivisista salaliittoteorioista saapuu maahamme lännestä, ei suoraan Venäjältä. Todennäköisesti ainakin osa niistä on myös ideoitu Yhdysvalloissa sikäläisen yleisön tarpeisiin.

Kirjoituksen toisessa osassa tarkastelen sosiaalisen median aktiiveja ja kanavia, lyhyelti Venäjään myönteisesti suhtautuvia vastamedioita sekä muita tahoja, joiden kautta Venäjän propaganda ja disinformaatio saa jalansijaa maassamme. Toisessa osassa nostan myös esiin eräitä perinteisen median epäonnistumisia Venäjä-uutisoinnissa ja tilan antamisessa Venäjän välittämälle narratiiville.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20086548 

2. https://ossitiihonen.com/tag/vaalivilppi/ 

3. https://yle.fi/a/74-20080739 

4. https://www.youtube.com/watch?v=MNJ2JV-Am5s 

5. https://www.opendemocracy.net/en/odr/don-t-ignore-left-connections-between-europe-s-radical-left-and-ru/ 

6. https://demokraatti.fi/hallitus-yllatti-rauhanjarjestot-lakkauttaa-muun-muassa-rauhanpuolustajien-tuet-kokonaan-vuonna-2025 

7. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/02/rauhanpuolustajat-tyota-rauhanohjusten.html

8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/05/kenen-joukoissa-seisot-rauhanpuolustajat.html 

9. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008907370.html 

10. https://yle.fi/a/74-20078543

11. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c 

12. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

13. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html 

14. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

15. Ne ”tavalliset Suomessa asuvat venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä – kytköksiä venäläisiin ekstremisteihin. 

16. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010391282.html 

17. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/ 

18. https://informnapalm.org/en/is-russia-preparing-new-occupier-forces-at-the-ukrainian-border/ 

19. https://aamunkoitto.fi/ajassa/suomen-ortodoksisen-kirkon-autonomista-aluetta-haastetaan-nain-arkkipiispa-leo-kommentoi

20. https://www.youtube.com/watch?v=fnu1wd9wCtk 

21. https://www.nytimes.com/2024/02/08/opinion/why-maga-loves-russia-and-hates-ukraine.html 

*: Suomeen vuosia sitten perustetun Suomen Yön susien ohella täällä toimii myös Finnish-Russian Bikers Association ry, jonka taustatahoilla on kytköksiä muun muassa Venäjällä toimiviin Yön susien kerhoihin.

Mediassa vähemmälle huomiolle on myös jäänyt se, että yksittäisiä suomalaisia on liittynyt Yön susien venäläisiin kerhoihin, esim. Yön susien Karjalan kerhoon, jonka kotipaikka on Petroskoissa.

Kasakkojen puolisotilaalliset joukot Venäjällä likaisentyöntekijöinä

Viime vuosina olemme nähneet uutisista, kuinka Venäjällä maan hallinto on turvautunut puolisotilaallisiin kasakkajoukkoihin oppositiomielenosoitusten väkivaltaisissa hajottamisissa. (1) Venäjän hallinnon toiminta ei kuitenkaan millään muotoa yllätä, koska näyttää siltä, että – sen todellisen opposition – pelotteluun Venäjän hallinto, ainakin jollain tasolla, käyttää samoja keinoja, joilla se on nujertanut vastarintaa ja kansalaisaktivismia Ukrainalta miehittämiltään alueilla, kuin myös muilla alueilla, joita Venäjän hallinto, tai sen kontrolloima ja varustama ryhmittymä, miehittää. Erojakin toki on, kuten se, että Venäjän miehittämillä alueilla keinovalikoima on vieläkin brutaalimpi, pitäen sisällään fyysisen ja henkisen väkivallan rinnalla kiduttamiset ynnä murhat sekä kollektiiviset rangaistukset.

Tässä kirjoituksessa luon lyhyen katsauksen kasakkaryhmien toimintaan Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, yhtenä hallinnon nyrkeistä toteuttamaan miehitettyjen alueiden pelolla- ja väkivallalla kontrollointia ja hallintaa, jotta siviilivastarinta pysyisi mahdollisimman vähäisenä. Itä-Ukrainassa osa näistä kasakkayksiköistä on myös osallistunut taisteluihin alueiden hallinnan ja kontrolloinnin ohella, kyseiset yksiköt on useimmiten sisällytetty ns. aluepuolustusprikaateihin, niiden todellisen taisteluarvon ollessa vähäisen.

Venäläisiä kasakoita miehitetyllä Krimin niemimaalla. (2)

Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainalta helmikuussa 2014, varsinaista miehitysoperaatioon osallistuvia Venäjän asevoimien ja turvallisuuselinten joukkoja tuki erilaisia puolisotilaallisia joukkoja sekä puolirikollisia ryhmiä, tähän ryhmään kuului myös pääasiassa Kubanin alueen kasakoista kootut yksiköt. Sama kuvio toistui hiukan myöhemmin saman kevään kuluessa venäläisjohtoisten joukkojen aloittaessa Itä-Ukrainassa operaation, joka johti kaaoksen ja puolittaisen anarkian jälkeen käynnissä olevaan sotaan, ja tässä operaatioon Venäjältä osallistui vapaaehtoisina, pääasiassa, Donin kasakoista koottuja yksiköitä, joiden taistelukyky oli hyvin vaihteleva, eräiden yksiköiden kyetessä lähinnä valvomaan ja kontrolloimaan miehitettyjä alueita ja pitämään yllä näennäistä – voimaan perustuvaa – järjestystä, jossa miehitystä vastustaviin henkilöihin ja ihmisryhmiin voitiin kohdistaa hyvinkin brutaalia voimaa.

Edelleen Ukrainalta miehitetyssä osassa Donbasia vallitsee tila, jossa valta perustuu voimaan eikä lakiin ja oikeudenmukaisuuteen, mutta etenkin sodan ensimmäisen vuoden puolentoista aikana asetelma oli vieläkin selkeämmin se, että sillä oli valta, jolla oli voimakkaimmat aseet tai liittolaiset, mikä johti siviileiden olemattomien oikeuksien sortamiseen, rikollisuuteen, korruptioon ja ikävimmillään brutaaliin väkivaltaan. Tässä(kin) kuviossa kasakkajoukkioilla oli oma roolinsa – eivät ne toki olleet muita miehittäjän puolirikollisia joukkioita pahempia mutta eivät parempiakaan. Miten tähän on sitten ajauduttu?

Tunnustan alkuun, etten ole tarpeeksi hyvin perehtynyt Venäjän kasakoiden historiaan, siihen kuinka he luovivat neuvostoaikojen läpi, joten tyydyn ulottamaan katseeni 90-luvun alkupuolelle ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiin vuosiin.

Tässä yhteydessä on myös syytä huomioida se, että venäläisiä kasakkaorganisaatioita ei tässä asiayhteydessä ole syytä sekoittaa ukrainalaisiin kasakoihin ja heidän muodostamiin organisaatioihin ja perinnejoukkoihin. Ei, vaikka esim. Venäjällä Donin kasakat ovatkin perustelleet osallisuuttaan sotaan historiallisilla alueilla, jotka Don joen alueella ulottuvat – heidän mielestä – Ukrainalle kuuluvan Donbasin alueelle saakka. Tämäkin on enemminkin ilmentymä nyky-Venäjän imperialismia, sitä, kuinka erilaiset ryhmittymät sitoutetaan palvelemaan Venäjän johtoa saadakseen vastalahjaksi oikeuden harjoittaa (näkyvästi) omaa toimintaansa.

Venäjän kasakat ovat nyky-Venäjälläkin osallistuneet vapaaehtoisina maan käymiin sotiin 90-luvulta lähtien, Moldovassa käytyyn Transnistrian sotaan (2. maaliskuuta – 21. heinäkuuta 1992) sekä Georgian alueella käytyyn Abhasian sotaan (14. elokuuta 1992 – 27. syyskuuta 1993). (3) Näihin sotiin on osallistunut henkilöitä, jotka osallistuivat venäläisen kasakka-ataman Nikolai Kozitsynin perustaman organisaation riveissä sotaan Ukrainassa.

Nykyään kasakkayksikköjä on kaikkialla Venäjällä, niin alueilla, joilla niitä on ollut historiallisesti, kuten Donin, Kuban ja Volgan sekä eteläisen Uralin alueella kuin myös alueilla, joilla ei ole omaa kasakkahistoriaa, kuten keskisellä ei-mustanmullan-alueella. Moni, nykyisistä puolisotilaallisista kasakkayksiköistä, oli alun perin luonteeltaan lähinnä edustuksellisia – eivät vielä organisaatioina puolisotilaallisia toimijoita (vaikka jäseninä sellaisia olikin). (3)

Mutta Vladimir Putinin valtakaudella kasakoiden rooli toimijana on kokenut melkoisen muutoksen, vuosituhannen alkupuolella, joulukuussa 2005, hyväksyttiin laki ”rekisteröidyistä kasakoista Venäjän federaatiossa” ja viime vuoden (2019) lopulla Venäjän lainsäädäntöön tehtiin kasakkoja asemaa koskevia muutoksia, asettaen heille tiukemman valtionkontrollin, mikä voi muiden muutosten ohella viitata siihen, että Venäjällä on tarkoitus käyttää kasakoista koottuja puolisotilaallisia joukkoja erilaisiin valtiollisiin tarkoituksiin, joihin voi sisältyä erilaisia operaatioita Venäjän rajojen tuntumassa tai kolmansissa maissa, kuten Ukrainassa tai Ukrainalta miehitetyillä alueilla.

Tässä yhteydessä mieleen palaa suunnitelma, jonka Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkönä toiminut kenraali Nikolai Makarov hahmotteli Izvestijalle antamassaan haastattelussa vuonna 2012, jonka mukaan ”Muodostamme kasakoista joukko-osastoja, jokaisessa sotilaspiirissä on oltava vähintään yksi kasakkaprikaati” (4) – ja näyttää todellakin siltä, että Venäjä on ruvennut toteuttamaan tätä suunnitelmaa – ajatusta – viime vuosina, josta voimme poimia esimerkkeinä seuraavat tapahtumat Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan rinnalla.

Vuonna 2014, Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n Astrahanin alueen ja Kalmukian tasavallan rajavartioinnista vastanneen osaston varapäällikkö eversti Dmitri Prokopov aloitti projektin, joka johti kasakoista koottujen rajapartio-osastojen muodostamiseen ja sijoittamiseen FSB:n alaisuuteen – ensimmäiset tällaiset yksiköt aloittivat toimintansa maaliskuussa 2017.

Muutama vuosi sitten, vuonna 2016, Rostovin alueella, aloitettiin kasakkareserviläisten rekrytointi Venäjän asevoimiin. Näitä reserviläisiä harjoitutetaan Ukrainan rajan tuntumassa Kamensk-Šahtinskin kaupungin alueelle sijoitetun 11. pioneeriprikaatin tukikohdassa 2-3 päivänä kuukaudessa sekä kerran vuodessa pidemmän periodin verran (noin kolme viikkoa). Nämä kasakkayksiköt ovat ottaneet osaa Venäjän viime vuosien suurimpiin sotaharjoituksiin, kuten Zapad-2017, Vostok-2018 ja Tsentr-2019, unohtamatta pienempiä harjoituksia. (5)

Krimin niemimaan miehitykseen osallistunut venäläinen ataman Nikolai Doluda.

Aiemmin viittasin viime vuoden lopulla Venäjällä tehtyihin lakimuutoksiin (asetukset 543 ja 544), joiden myötä lakeihin saatiin aikaan joukko muutoksia, joiden avulla tehostetaan ja keskitetään kasakkayksiköiden ja -kokoonpanojen toimintaan. Asetuksen 544 muutoksen myötä kasakka ataman Nikolai Doluda nimitettiin asetuksessa 543 nimetyn kasakkaorganisaation päämajan, käytännössä esikunnan, koska kyse on puolisotilaallisista yhtymistä, johtoon. (5)

Nikolai Doluda nimettiin vuonna 2006 Krasnodarin alueen kuvernööriksi, vuodesta 2007 alkaen hän toimi Kubanin alueen puolisotilaallisten kasakkajoukkojen komentajana, ottaen osaa joukkoineen Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehitykseen vuodesta 2014 alkaen.

Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle perustettiin ns. Krimin aluepuolustusprikaateja Venäjän miehityksen seurauksena, tämän organisaation taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (6) Miehitystä tukeneet kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla, on sijoitettu näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käyttää hyvin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Eräissä tapauksissa näiden ryhmien toiminta on itsenäistä, ohittaen virallisen komentoketjun. Näiden aluepuolustusprikaatien ”työalueeseen” kuuluu näennäisen järjestyksenpidon ohella erilaiset kurinpidolliset ja terrorin toimet, jotka kohdistetaan – poikkeuksetta – miehitystä vastustaviin aktivisteihin ja ryhmiin, kuten Krimin tataarien kulttuuria ja yhtenäisyyttä vaaliviin ryhmiin, jotka Venäjä on nimennyt terroristiorganisaatioiksi. Viime aikoina Venäjä on määrännyt käytettäväksi näitä puolisotilaallisia joukkoja (mukaan lukien kasakat) valvomaan miehitetylle niemimaalle määrättyä koronaviruskaranteenia yhdessä poliisin ja kansalliskaartin (Rosgvardia) kanssa, (7) mikä on herättänyt suurta huolta ihmisoikeusaktivisteissa, heidän epäillessä koronaviruskaranteenien varjolla syyllistyttävän laajamittaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, joihin näiden puolisotilaallisten joukkojen on tiedetty aiemminkin miehitetyllä niemimaalla syyllistyneen.

Nämä Venäjän toimet Krimillä herättävät sitten ajatuksen siitä, että millainen mahtaa olla tilanne Venäjän miehittämässä osassa Donbasia? Myös tällä alueella on määrätty ulkonaliikkumiskieltoja sekä eriasteisia karanteeneja myös koronavirusepidemian vuoksi, sääntöjen rikkojille voidaan langettaa mittavat sakot (jotka voi myös maksaa dollareissa), mutta aivan kuten Krimin niemimaalla, myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa on suurena pelkona ja epävarmuuden synnyttäjänä se, että epidemiaa käytetään tekosyynä kontrollin tiukentamiselle sekä ei-toivottujen henkilöiden (esim. miehityksen vastustajien) pidätyksille.

Saamieni tietojen mukaan, miehitetyssä Itä-Ukrainassa ihmiset pelkäävät koronaviruksen johtavan huteran talouden romahtamiseen ja sen seurauksena laajoihin irtisanomisiin, niiden kohdistuessa henkilöihin, joilla on vääriä mielipiteitä Venäjästä, hallinnosta ja hallinnon nimeämistä toimijoista.

Aivan kuten Krimillä, myös Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa siviileihin kohdistuvan kurinpidon nyrkkinä toimivat ns. aluepuolustusprikaatit, joihin valtaosa kasakkaosastoistakin on sisällytetty, poikkeuksen muodostavat eräät kasakkojen kansalliskaartin (ven. Казачья Национальная гвардия) osastot, joiden Yhdysvaltojen ulkoministeriö on epäillyt olevan osa Venäjän asevoimien erikoisjoukkoja. (8) Tämän miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivan kasakkaorganisaation komentajana toimi marraskuuhun 2014 saakka ataman Nikolai Kozitsyn, kasakkojen kansalliskaartin kuuluessa virallisesti hänen perustamaansa Suuren Donin armeijan (ven. Всевеликое войско Донское; engl. Great Host of Don Cossacks) organisaatioon.

Miehitetyn Krimin ohella puolisotilaallisten kasakkajoukkojen tiedetään syyllistyneen ihmisoikeusrikkomuksiin Itä-Ukrainassa, ihmisoikeusrikkomusten ohella niillä on todisteiden mukaan tilillä myös sotarikoksia (esim. ukrainalaisten sotavankien teloituksia). (9)

Donin kasakkoja Perevalskissa, miehitetyssä Itä-Ukrainassa, syksyllä 2014.

Ukrainaan kohdistuva uhka koillisessa kasvaa? 

Venäjän toiminta ja rajajoukkojen ryhmittely Ukrainan rajantuntumassa Voronezhin, Belgorodin ja Kurskin sekä Brjanskin alueilla herättää ymmärrettävästi huolta Ukrainassa. Se mitä Venäjällä tapahtui etelässä – Rostovin ja Krasnodarin alueilla ennen Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa, näyttää nyt toistuvan pohjoisempana puolisotilaallisten kasakkajoukkojen ryhmittelyn muodossa. Alla havainnollistava kuva Venäjän toimista Ukrainan rajan tuntumassa em. alueilla.

Venäjä liitti Belgorodin alueelle sijoitettuun Petrokuvskin mekanisoituun rykmenttiin kasakoiden puolisotilaallisista joukoista kootun osaston. Petrokuvskin mekanisoitu rykmentti on sijoitettu Valuikin ja Solotin alueille lähelle Ukrainan rajaa (n. 25 km rajalle).

Belgorodin alueella Oktjabr’skissa, on osaksi Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n rajajoukkoja sijoitettu kasakoista koottu joukko-osasto. Myös Voronezhin alueella on siirrytty samanlaiseen järjestelyyn Ukrainan rajalla. (10) On todennäköistä, että myös Kurskin ja Brjanskin alueilla on kasakka-osastoja sijoitettu, tai sijoittamassa, joko FSB:n alaisiin joukko-osastoihin rajan pintaan tai asevoimien yhtymiin.

Rajavalvonnasta vastaavien joukkojen vahvistamisen ohella Venäjä on vahvistanut Ukrainan vastaiselle rajalle sijoittamia asevoimien yksiköitä käytännössä koko sodan ajan, eräiltä osin vahvistaminen alkoi jo ennen sota, v. 2013 kuluessa. Aihetta sivuan blogissa ”Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla”.

Marko

1. https://www.rferl.org/a/the-mayor-s-muscle-moscow-leans-on-cossack-brawn-to-put-down-dissent/29215357.html 

2. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/ 

3. https://informnapalm.org/en/is-russia-preparing-new-occupier-forces-at-the-ukrainian-border/ 

4. https://iz.ru/news/532117 

5. https://informnapalm.org/en/is-russia-preparing-new-occupier-forces-at-the-ukrainian-border/ 

6. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/ 

7. http://khpg.org/en/index.php?id=1586718841 

8. https://www.theguardian.com/world/2014/apr/22/-sp-does-us-evidence-prove-russian-special-forces-are-in-eastern-ukraine 

9. http://khpg.org/en/index.php?id=1575588809 

10. https://informnapalm.org/en/is-russia-preparing-new-occupier-forces-at-the-ukrainian-border/ 

Lähdemateriaalina käytetty myös majuri Justin Bristow’n analyysia ”Russian Private Military Companies: An Evolving Set of Tools in Russian Military Strategy”.