Tämä kirjoitus on päivitetty
versio huhtikuussa 2020 julkaisemastani blogista ”Kasakkojen puolisotilaalliset joukot Venäjällä likaisentyöntekijöinä”, lisättynä lyhyellä
Suomea käsittelevällä osuudella. Käyn kirjoituksessani kertauksenomaisesti läpi
Venäjän hallinnon tapaa hyödyntää kasakkajoukkojaan maan Ukrainalta
miehittämillä alueilla kuin myös silloisen (todellisen) opposition järjestämien
mielenosoitusten väkivaltaisissa hajottamisissa, jonka jälkeen tarkastelen
Venäjän hallinnolle lojaalien kasakkaryhmien toimintaa nykyään.
Haluan myös tähdentää, ettei
venäläisiä kasakkaorganisaatioita pidä tässä asiayhteydessä sekoittaa millään
tapaa ukrainalaisiin kasakoihin ja heidän muodostamiin organisaatioihin ja
perinnejoukkoihin. Ei, vaikka esim. Venäjällä Donin kasakat ovatkin
perustelleet osallisuuttaan sotaan vuodesta 2014 historiallisilla alueilla,
jotka Don joen alueella ulottuvat heidän mielestä nykyisen Ukrainan alueelle
saakka Donbasissa. Tällaiset esitykset ovat enemminkin ilmentymä nyky-Venäjän
imperialismia. Sitä, kuinka erilaiset ryhmittymät sitoutetaan palvelemaan
Venäjän valtiota, kyetäkseen näkyvästi harjoittamaan toimintaansa.
2010-luvulla näimme, kuinka
Venäjällä hallinto turvautui puolisotilaallisiin kasakkajoukkoihin
oppositiomielenosoitusten väkivaltaisissa hajottamisissa sekä opposition
edustajien pelottelussa ja häirinnässä. (1) Hallinnon silloinen toiminta ei ollut
millään tavalla yllättävää, koska se turvautui tuolloin samoihin keinoihin
nujertaakseen siviilivastarintaa ja kansalaisaktivismia Ukrainalta
miehittämiltään alueilla. (Huom. Ukrainalta miehitettyihin alueisiin laskin
tuolloin myös Itä-Ukrainan miehitetyt alueet). Metodeissa oli toki erojakin, kuten
se, että Venäjän miehittämillä alueilla keinovalikoima on vieläkin brutaalimpi,
pitäen sisällään fyysisen ja henkisen väkivallan rinnalla kiduttamisen ynnä
murhat sekä kollektiiviset, yhteisöihin kohdistuneet rangaistukset.
Vladimir Putinin
valtakaudella kasakoiden rooli Venäjällä on kokenut melkoisen muutoksen. Vuosituhannen
alkupuolella, joulukuussa 2005, hyväksyttiin laki ”rekisteröidyistä
kasakoista Venäjän federaatiossa”. Kyseinen laki ei kuitenkaan edellytä,
että kasakat olisivat sukujuuriltaan etnisiä kasakoita. (2) Putinin esittämä
lakiesitys salli rekisteröityneiden kasakkajärjestöjen jäsenten palvelemisen
sotilasyksiköissä ja poliisivoimissa – voinemme todeta, että tuolloin Venäjällä
alkoi rekisteröityneiden kasakkajärjestöjen kytkeminen valtion
väkivaltakoneistoon. Venäjälle jäi tuolloin itsenäisiä kasakkajärjestöjä, jotka
pyrkivät edistämään kasakkakulttuuria.
Vuoden 2005 lain jälkeen
Venäjällä perustettiin uusia kasakkajoukko-osastoja alueille, jotka eivät
olleet perinteisiä kasakka-alueilta. Vuonna 2018 rekisteröidyt kasakkajärjestöt
yhdistettiin Venäjällä hallinnolle lojaalin Venäjän federaation
rekisteröidyt kasakat eli VSKO:n (ven. Всероссийское казачье
общество) alaisuuteen ja seuraavana vuonna Venäjän duuma antoi
Putinille yksinomaisen vallan nimittää kasakoiden kansallisen atamanin. (3) Venäjä-asiantuntija
Paul Globen mukaan Putin pyrkii syrjäyttämään perinteiset kasakkaryhmät
samalla, kun ”hänen omiin tarkoituksiinsa luomillaan ryhmillä” on ”tärkeä
rooli sotilaallisessa ja isänmaallisessa koulutuksessa”. (4)
Venäjällä maalailtiin jo viime
vuosikymmenen alkupuolella suunnitelmia kasakoiden kytkemiseksi entistä
tiiviimmin osaksi asevoimien organisaatiota. Venäjän asevoimien yleisesikunnan
päällikkönä toiminut kenraali Nikolai Makarov hahmotteli Izvestijalle
vuonna 2012 antamassaan haastattelussa ajatuksen kasakoista muodostettavista
joukko-osastoista, siten, että jokaisessa sotilaspiirissä olisi vähintään yksi
kasakkaprikaati. (5) Tämä kehityskulku otti ensiaskeleita jo viime
vuosikymmenen puolella, jolloin Rostovin alueella (v. 2016) aloitettiin
kasakkareserviläisten rekrytointi Venäjän asevoimiin, ja maaliskuussa 2017 Venäjän
federaation turvallisuuspalvelu FSB:n Astrahanin alueen ja Kalmukian tasavallan
rajavartioinnista vastanneen osaston varapäällikkö eversti Dmitri Prokopovin
käynnistämä projekti eteni siihen pisteeseen, että ensimmäiset kasakoista
kootut rajapartio-osastot aloittivat toimintansa.
Sama kehityskulku oli
havaittavissa myös Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla. Kubanin kasakka-armeijan jäsenet osallistuivat Krimin
niemimaan valtausoperaatioon, he soluttautuivat niemimaalle pyhiinvaeltajina
esiintyen. (6) Itä-Ukrainan sotatoimiin ja miehitysoperaatioon osallistui v.
2014 kasakkajoukkoja rekisteröitymättömistä Donin kasakoista, joista koottiin
nk. Donin kasakka-armeija. Loppuvuonna 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä
alueilla – etenkin miehitetyn Luhanskin alueella – käydyn valtataistelun
kasakkajoukot hävisivät, jonka seurauksena osa kasakkajoukkojen komentajista
vangittiin tai kuoli. Donin kasakoiden johtaja, ataman Nikolai Kozitsyn
sitä vastoin pakeni Venäjälle marraskuussa 2014. Valtataistelun seurauksena
suurin osa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetuista kasakkajoukoista
yhdistettiin alueelle perustettuihin joukko-osastoihin: aluepuolustusprikaateihin.
Poikkeuksen muodostivat eräät kasakkojen kansalliskaartin (ven. Казачья
Национальная гвардия) osastot, joiden Yhdysvaltojen ulkoministeriö on epäillyt
olevan osa Venäjän asevoimien erikoisjoukkoja. (7)
![]() |
Alexander ”Babai” Možajev
aurinkolasit kasvoillaan kuvattuna Kramatorskissa 2014. Hänet eliminoitiin
miehitetyn Zaporižžjan alueella lokakuussa 2023. |
Miehitetylle Krimin niemimaalle
perustettiin niin kutsuttuja Krimin aluepuolustusprikaateja Venäjän
miehityksen seurauksena, perustettujen organisaatioiden taustalta löytyy
venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (8) Miehitykseen osallistuneet ja
sitä tukeneet kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla
sijoitettiin näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käytti tuolloin
vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Aivan kuten miehitetyllä
Krimin niemimaalla, myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa siviileihin kohdistuvan terrorin
toteuttajina toimivat nämä aluepuolustusprikaatit.
Miehitetyn Krimin niemimaan
lisäksi venäläisten kasakkajoukkojen tiedetään syyllistyneen
ihmisoikeusrikkomuksiin sekä sotarikoksiin Itä-Ukrainassa. Todisteiden mukaan kasakkajoukkoihin
kuuluneet taistelijat ovat syyllistyneet muun muassa ukrainalaisten sotavankien
teloituksiin vuonna 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa.
Krimin niemimaan miehitys sekä Itä-Ukrainan
sota eivät olleet ensimmäiset konfliktit ja sodat, joihin Venäjän kasakat ovat
osallistuneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kasakoita osallistui
yhteenottoihin ja taisteluihin Moldovassa käydyssä Transnistrian sodassa (2.
maaliskuuta – 21. heinäkuuta 1992) sekä Georgian alueella käydyssä Abhasian sodassa
(14. elokuuta 1992–27. syyskuuta 1993). (9) Aiemmin mainittu Nikolai Kozitsyn
neuvotteli myös Jugoslaviassa Donin kasakkojen puolesta vuonna 1999. Monilla
Krimin niemimaan miehitykseen ja sotatoimiin Itä-Ukrainassa osallistuneista
kasakoista on/oli kertynyt jonkin asteista taistelukokemusta Venäjän aiemmin
käymistä sodista, vanhimmat heistä olivat sotineet neuvostoarmeijassa
Afganistanissa.
Venäjän suurhyökkäyksen
seuraukset
Jo ennen suurhyökkäyksen alkua
Venäjä perusti ensimmäiset VSKO:n alaiset kasakkajoukot Ukrainalta
miehitetyille alueille. Venäläisten toimesta Krimin niemimaalle perustettiin
Mustanmeren kasakka-armeija niinkin varhain, kuin vuonna 2018. (10)
Suurhyökkäyksen alun jälkeen kasakka-armeijoita on perustettu muillekin Venäjän
Ukrainalta miehittämille alueille – Hersonin, Zaporižžjan ja Donetskin sekä
Luhanskin alueille. Miehitetyn Luhanskin alueella, alueen johtajana toimiva Leonid
Pasetšnik palkittiin VSKO:n atamanin Vitali Kuznetsovin toimesta
kesäkuussa 2025 kolmen kasakkakadettijoukon perustamisesta alueelle. (11)
Bellingcatin artikkeliin
kommentoinut tohtori Fantoni kertoi venäläisten kasakkajärjestöjen
olevan ”erittäin aktiivisia Ukrainalta miehitetyillä alueilla”.
Venäläiset järjestöt ”rekrytoivat paikallisia asukkaita ja käyttävät heitä
sitten kulttuuri- ja sotilaallisiin tarkoituksiin”, mikä antaa Venäjälle
mahdollisuuden ”kiistää ja jopa kaapata Ukrainan kansallisen identiteetin
keskeisen periaatteen – kasakkuuden”.
Venäjällä VSKO:n ’atamanin’
Vitali Kuznetsovin mukaan ”sotilaallisten kasakkayhteisöjen kehittämisen on
tapahduttava yhteiskunnan kaikilla tahoilla: koulutuksessa, kulttuurissa ja
historiassa mutta ennen kaikkea nuorison kautta. Kaikki nuorten kautta”.
Tämä ”kehittäminen” alkaa päiväkodeista ja päättyy yliopistoihin sekä kasakkakadettijoukkoihin.
Venäjällä on tällä hetkellä yhteensä 31 kasakkakadettijoukkoa, joista
viimeisimmät perustettiin Venäjän Kaukoitään vuonna 2024. (12)
Vuonna 2022 julkaistujen tietojen
mukaan Venäjällä opiskelee 210 000 lasta ja nuorta joko kasakkakouluissa
tai normaaleissa kouluissa, joihin on perustettu kasakkayhdistys. Viimeisimpien
tietojen mukaan oppilaiden ja koulujen määrä on kasvanut merkittävästi muutaman
viimevuoden kuluessa (oppilaita kouluissa voi olla jopa yli 300 000).
Venäjällä on myös erillinen Venäjän kasakkanuorten liitto (ven. Союз
казачьей молодежи России), johon kuului vuonna 2022 yli 163 000 jäsentä.
Vuosittain yli 5 500 kasakkanuorta osallistuu sotilasharjoituksiin
harjoitusalueilla (luku vuodelta 2023). (13)
Venäjällä otettiin käyttöön
vuonna 2015 BARS-järjestelmä, jossa reserviläiset voivat tehdä asevoimien
kanssa sopimuksen jäämisestä asevoimien reserviin mobilisaatiota varten.
Järjestelmää tehostettiin Venäjän suurhyökkäyksen alla vuonna 2021.
Järjestelmään liittyneet BARS-taistelijat allekirjoittavat sopimuksen
puolustusministeriön kanssa ja saavat palkkaa. Arvioiden mukaan
BARS-pataljoonien kokonaismäärä on Venäjällä noussut yli 30:een, ja 10 on
avoimesti sidoksissa kasakoihin. Esim. 15. toukokuuta 2022 perustettu BARS-15
on kasakkapataljoona ja nimetty Ermakiksi historiallisen ataman Ermak
Timofejevitš’in mukaan. (14) Pataljoonan kerrotaan osallistuneen muun
muassa Avdijivkan taisteluihin, jonka kiivain vaihe nähtiin 10. lokakuuta
2023–17. helmikuuta 2024, jolloin kaupunki päätyi Venäjän käsiin. Pataljoonan
rekrytointi-ilmoituksen mukaan BARS-15-koulutus kestää kolme viikkoa, mikä on
normi Venäjän asevoimien BARS-pataljoonissa. BARS-koulutusta kuitenkin
kuvailtiin ”heikkolaatuiseksi ja tehottomaksi”.
Vuonna 2024 Brittiläisen
professori Rod Thornton vuodelta 2024 olevan arvion mukaan
BARS-joukkoihin kuuluu Ukrainassa jopa 30 000 sotilasta. (15) BARS-pataljoonien
lisäksi kasakat toimivat osastoina myös muissa joukko-osastoissa tai yhtymissä.
Kasakoiden tekemien laskelmien mukaan helmikuussa 2025 etulinjajoukkoihin
Ukrainassa kuului yli 18 500 kasakkaa, vielä tätäkin korkeampia lukuja on
esitetty (toukokuussa 2025 ensimmäinen valtakunnallinen atamani Nikolai
Doluda kertoi 46 000 kasakan palvelevan sotatoimialueella. (16)
Mediazonan projektin
mukaan vapaaehtoissotilaiden, joihin kasakat pääsääntöisesti kuuluvat, kuolemat
Venäjällä muodostivat 12,8 prosenttia kaikista tappioista vuonna 2022 ja 21,9 prosenttia
vuonna 2023. Vuonna 2024 kuolemat nousivat jo 45,7 prosenttiin. Marraskuun 21.
päivään mennessä vapaaehtoissotilaiden todennettujen kuolemien osuus vuonna
2025 oli 42,8 prosenttia. Aiemmin mainittu ”heikkolaatuinen ja tehoton”
BARS-koulutus selittänee omalta osaltaan vapaaehtoissotilaiden korkeita
tappioita. Mutta kasakkajoukkojen edustajat ovat kertoneet avoimesti
kasakkaryhmien täyttäneen taistelukentällä PMC Wagnerin poistumisen
jättämän tyhjiön. (17) Mikä voi tarkoittaa myös sitä, että näitä
joukko-osastoja käytetään samankaltaisissa tehtävissä, kuin PMC Wagnerin
palkkasotilaita, josta seuraa suuret tappiot. Toisaalta tällaiset lausunnot
vahvistavat arvioita siitä, että Kreml on kaiken aikaa riippuvainen yksityisten
palkkasotilasyhtiöiden tarjoamista palveluista hyökkäyssodassa Ukrainaan.
Bellingcatin artikkeli ”From School to Battlefield to Grave” kuvaa sitä, kuinka tie Venäjällä vie kasakkanuorista BARS:in tai jonkin muun organisaation kautta rintamalle Ukrainaan, ja lopulta
hautaan: heikkolaatuinen ja tehoton koulutus.
Putinia ylistävät
elämäntapakasakat Suomessa
Suomessa toimivasta Venäjän
hallinnolle lojaalista kasakkayhteisöstä kirjoitti Outi Salovaaran Seurassa
muutama vuosi sitten, (18) yhteisöä on käsitelty myös muissa artikkeleissa ja
julkaisuissa. Tarkennan lukijoille jo tässä vaiheessa sen, ettei Andrei
Šestakovin johtaman jurtan kasakoita pidä sekoittaa Suomessa ennen maamme
itsenäistymistä asuneisiin kasakoihin, jotka viimeistään itsenäisyyttä
seuranneen kansalaissodan aikana poistuivat Suomesta muiden venäläissotilaiden
kanssa. Tsaarinvallalle uskolliset kasakat joutuivat vainotuiksi
neuvosto-Venäjällä ja sittemmin Neuvostoliitossa, ja osa Suomessa asuneista
kasakoista palasi epäonnistuneen Kronstadtin kapinan (v. 1921) jälkeen
takaisin perustaen Haminaan kubanilaisen kasakkakylän. Muutaman vuoden kuluttua
tiivis joukko alkoi vähitellen sulautua valtaväestöön.
Šestakovin johtaman jurtan jäsenyys ei edellytä sukusiteitä etnisiin kasakoihin, heitä voikin huoletta kutsua elämäntapakasakoiksi. Kasakka-aate on Venäjälläkin levinnyt voimakkaasti valtion tuella sellaisilla alueilla, joita ei pidetä perinteisinä kasakka-alueina kuin myös sellaiseen väestönosaan, jolla ei ole sukusiteitä kasakkasukuihin. Seurassa julkaistussa artikkelissa Šestakov painottaa uusien jäsenten kohdalla sitoutumista kasakka-arvoihin, kuten ortodoksisuuteen. Tässä kohdin on ehkäpä hyvä huomioida, että Venäjällä kasakka-aatetta levitetään myös muslimeiden keskuuteen (kunhan vain pysyvät lojaaleina Kremlille), mikä kertoo Kremlin sekä VSKO:n tarkoitusperistä enemmän kuin tarpeeksi.
Sekään ei yllätä, että Suomessakin venäläiskasakoiden toiminta
on aktivoitunut Venäjän valtion taustatuella. Virallinen järjestäytyminen
tapahtui vuonna 2017, jolloin Helsinkiin perustettiin kasakkayhteisö eli
jurtta. (19) Šestakovin johtaman jurtan alaisuudessa on kasakoita myös Ruotsista,
Virosta ja Latviasta. Jurtan toimintaa johdetaan kuitenkin Moskovasta,
Šestakovin jurtta on Venäjän ja ulkomaiden sotilaskasakkaneuvoston eli SKVRiZ:n
alainen. (20)
![]() |
Venäjän hallinnolle lojaalin
Andrei Šestakovin jurtan jäseniä, kuvakaappaus seura.fi-sivulta. |
Venäjän hallinnolle lojaalin Šestakovin
jurtan jäsenet harjoittelevat Suomessa myös sotilaallisia taitoja. Vuosikymmenen
alkupuolella Šestakov kertoi VK:ssa, kuinka hän ja kaksi muuta jurtan jäsentä
järjestivät marssiharjoituksen, jonka kuluessa harjoiteltiin myös ammuntaa
ilmapistoolilla, suunnistusta ja maastoutumista. Kyseessä ei ollut ensimmäinen
tällainen harjoite. (21) Aiemmin kymmenkunnan miehen ja pojan joukko oli järjestänyt
metsäleirin Etelä-Suomessa. Tälläkin leirillä harjoiteltiin myös ampumista.
Ampumisen harjoittelu ei ole
mikään yllätys, kun on puhe venäläistaustaisista miehistä. Airsoft eri
pelimuodoissaan kuuluu nykyään monen Suomessa asuvan venäläistaustaisen miehen
”harrastuksiin”. Sitä harrasti myös Venäjän proxy-joukoissa Donbasissa reilu
vuosikymmen sotinut Pavel. (22) Sivusin aihetta heinäkuussa 2023
julkaisemassani blogissa ”Ne ’tavalliset Suomessa asuvat venäläiset’ sotimassa Venäjän riveissä – kytköksiä venäläisiin ekstremisteihin”.
Airsoft näyttäisi olevan heille muutakin, kuin viaton harrastus. Se mahdollisti
ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua harrastajille tiiviin yhteydenpidon
venäläisiin harrastajiin, joista monella näytti jo tuolloin olevan kontakteja
venäläisiin imperialistisiin ja/ tai äärioikeistolaisiin ryhmiin, kuten Russian
Imperial Movementiin.
Kiinnostavaa on myös se, että Šestakov
on tarjonnut joukkojaan järjestyksenvalvojantehtäviin Suomessa: ”Jos Suomen hallitus pyytää, voimme olla
poliisin apuna esimerkiksi järjestyksenvalvontatehtävissä”. (23) Toisaalta
tarjous ei sinänsä yllätä, kun sitä tarkastellaan siinä kontekstissa, jossa
Venäjän hallinto sille lojaaleja kasakkajoukkoja käyttää maassa. Pidänkin Šestakovin
tarjousta haastattelun yhteydessä toteutettuna julkisuustemppuna, jota he
voivat samalla hyödyntää viestinnässä Venäjän suurlähetystön (ja hallinnon)
suuntaan osoittamaan omaa toimeliaisuuttaan yhdistettynä Suomen torjuvaan
asenteeseen. Šestakovin jurttaan kuuluu – hänen sanojensa mukaan – kymmenkunta
perhettä, joten jokainen ymmärtänee viestin kärjen olleen aivan jotain muuta,
kuin sen ottaminen kirjaimellisesti.
Kokonaisuus huomioiden Suomessa
toimiva kasakkajoukko tuskin on merkittävä uhka, mutta kuten Richard Arnold
(Muskingumin yliopiston valtiotieteen apulaisprofessori) Verkkouutisille
toteaa:
”He voivat olla keihäänkärki,
jolla yritetään luoda jakolinjoja suomalaiseen yhteiskuntaan. Kasakat myös
levittävät Venäjä-mielisiä narratiiveja”. (24)
Eli ei tällaista joukkoa voi
täysin vaille huomiota (ja tarkkailua) jättää. Eikä meidän suomalaistenkaan
pitäisi olla liian naiiveja tällaisten henkilöiden ja ryhmien toiminnan
motiivien ja tarkoitusperien suhteen. Ehkäpä meidänkin olisi syytä turvautua
joihinkin virolaisten hyväksikäyttämiin metodeihin: Viro karkotti maassa pitkään asuneen venäläisen kansalliseen turvallisuuteen liittyvien syiden tähden.
Kansainvälisten kasakkajärjestöjen
piirissä Šestakovia ei katsota hyvällä. Länsi-Euroopan kasakkajärjestön ja siihen
kuuluvan Ranskan-järjestön johtaja Gennadi Šmyrjov kutsuu Šestakovia
huijariksi. (25) Eikä Venäjällä kokoontunut ortodoksikasakoiden maailmankokous kohdellut
Suomen jurttaa sen paremmin. Se nimitettiin kasakoiden kunniaa loukkaavaksi
valeorganisaatioksi vuonna 2021. (26) Edelliset eivät kuitenkaan näytä
haittaavan Kremliin ja Venäjän Helsingin-suurlähetystöön nojaavan jurtan
toimintaa, mikä omalta osaltaan kertonee riittävästi Helsingin-jurtan toiminnan
tarkoitusperästä.
Marko
Lähteet:
6. https://www.ku.fi/artikkeli/3952947-kasakat-ovat-vanha-laake-uuden-venajan-haasteisiin
8. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/
14. https://orenburg.bezformata.com/listnews/otryadu-bars-6-prioritetnoe-napravlenie/130806118/
16. https://www.pnp.ru/social/v-gosdume-rasskazali-kakim-budet-zakon-dlya-kazakov.html
17. https://jamestown.org/cossack-warriors-from-russia-and-abroad-meet-in-moscow/
20. https://kubantoday.ru/polpred-sojuza-atamanov-kazachih-obshhin-v-evrope-my-rossija-s-toboj/
22. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html
24. https://www.verkkouutiset.fi/a/hs-kasakkajoukko-toimii-suomessa-luodaan-jakolinjoja/#6a6aad62
Lähdemateriaalina olen käyttänyt myös majuri Justin
Bristow’n analyysia ”Russian Private Military Companies: An Evolving Set of Tools in Russian Military Strategy”.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.