“Olemme tyrmistyneitä” - sanoja, jotka ovat Venäjälle merkityksettömiä

Venäjän FSB:n alaisen rannikkovartioston hyökättyä maan asevoimien tuella viikko sitten sunnuntaina Ukrainan laivaston aluksia vastaan Kertšinsalmen suulla ja Mustalla merellä kv. merialueella,* ja vangittua alusten miehistön, moni odotti EU:n ja laajemmin läntisen yhteisön reagoivan Venäjän avoimeen hyökkäykseen voimakkaasti, turvautuen sanojen ohella myös tekoihin.

Mitään tällaista ei kuitenkaan nähty, EU ei kiristänyt pakoteruuvia. EU:n kollektiivinen viesti on “Olemme tyrmistyneitä” (1)- siinä kaikki. EU ei kyennyt voimakkaaseen - yhteiseen - vastatoimeen, jollainen olisi ollut ainakin jonkin tason signaali Venäjän hallinnolle. Valitessaan tekemättömyyden EU vahvistaa sitä, paikkansa pitävää, mielikuvaa siitä, että EU on heikko ja kyvytön reagoimaan voimakkaasti ja kohdistamaan Venäjään ankaria vastatoimia. 

EU:lta ei löydy tarvittavaa johtajuutta, Saksasta ei siihen ole frau Merkelin pelatessa ainakin kaksilla korteilla. Ja vaikka Ukraina ei olekaan EU:n jäsenvaltio, Suomessa olisi hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, mikä EU:n halu ja kyky on tukea ja avustaa Suomea, mikäli maamme joutuisi vihamielisen aggression kohteeksi Venäjän taholta. “Olemme tyrmistyneitä” mutta kehotamme osapuolia malttiin, kuten äänet nyt Brysselin suunnalta kuorossa toistavat.

Jos EU välitti merkityksettömän viestin, samalla tasolla olivat läntiseen yhteisöön kuuluvien maiden tai niiden edustajien “deeply concerned” -viestit:

We are deeply concerned by the escalating tensions in the #AzovSea and expect Russia to restore freedom of passage at the #KerchStrait. We call for immediate de-escalation of the situation. Slovenia fully supports Ukraine's sovereignty and territorial integrity.

@MZZRS @vladaRS (MFA Slovenia)

#Soini: deeply concerned on risen tensions in the Azov Sea and Kerch Strait. Need to avoid escalation of the situation. Important to restore free navigation at the Kerch Strait, release captured vessels and their crew, and respect #Ukraine's sovereignty and territorial integrity. (Ulkoministeriö)

Concerned by reports of confrontation between Russian and Ukrainian ships in the Sea of Azov and blockage of the Kerch straits. Urge caution but UK position is clear: ships must be allowed free passage to Ukrainian ports @MFA_Ukraine (Sir Alain Duncan)

Seriously concerned about the military escalation btw #Russia and #Ukraine in the Kerch Strait. Both sides must refrain from using military force. On AT initiative, #EU to discuss appropriate steps. (Karin Kneissl)

Lisää vastaavia koottu @SovietSergeyn twitter tilille:

https://twitter.com/SovietSergey/status/1067038237955379200?s=19

Suomalaisena en voinut olla huomaamatta poliitikkojemme reaktioita. Pääministeri Juha Sipilän lausunto Yhdysvalloista, Washingtonista, oli kaikella tapaa onneton, jonka kruunasi vaade itsenäisestä kansainvälisestä tutkinnasta. Samalla tavalla kuin Malaysia Airlinesin lennon MH17 kv.tutkinta, jota sitäkin Venäjä on sabotoinut?

Kriisin hetkellä EU jäsenmaineen näyttää heikkoutensa, osa taiteilee Suomen tapaan kahdella tuolilla. Saksalle ja frau Merkelille on jälleen kerran kaksi Venäjää. Se paha Venäjä, joka miehitti Krimin niemimaan ja kylvää kuolemaa Ukrainaan (ja jolle heristetään sormea) ja Venäjä, jonka kanssa käydään miljardikauppaa ja jonka energiaan sitoudutaan, samalla tapaa kuin Suomikin tekee. Saksa esittäytyy hyväntekijänä, todellisuuden ollessa raadollinen ja kyyninen - piittaamatokin. 

Kyynistä ja julmaa. 

Mutta sanonnan mukaan synkeimmässäkin pilvessä on hopeareunus. Kyynisen, piittaamattoman ja kenties pelokkaankin Euroopan harmaan massan rikkoo Viron presidentti Kersti Kaljulaid sosiaalisessa mediassa jakamallaan twiittiketjulla, josta ensimmäinen twiitti alla kuvakaappauksena. 

This is war in Europe, sitä tämä on - sotaa Euroopassa, sotaa, jonka aloittaja ja ylläpitäjä on Venäjä. Kyseessä ei ole kriisi, ei sisällissota vaan sota. 

Venäjän presidentin Vladimir Putinin viimeisimmät syytökset ovat suora ja selkeä todiste siitä, että kyseessä on valtioiden välisestä konfliktista - sodasta:

“Ukrainan sota jatkuu niin kauan kuin maan nykyinen hallitus on vallassa

Venäjän johtajan mukaan Ukrainan nykyjohdolla ei ole kiinnostusta maiden välisen konfliktin ratkaisemiseen.” (2)

Tapojensa mukaan hän puhuu muunneltua totuutta - valehtelee - Venäjältä tämä halu ja kiinnostus puuttuu. Venäjä on sotaa ylläpitävä voima, se on suorittanut intervention naapurimaataan Ukrainaa vastaan.

Putinin mukaan sota jatkuu niin kauan kuin Ukrainassa on nykyinen hallinto. Venäjällä ei siis ole mikään muu mielessä kuin mieleisensä hallinnon nostaminen valtaan Ukrainaan. Vastenmielistä etupiiripolitiikkaa, jossa itsenäisen valtion valintojen yli ollaan valmiit marssimaan voimaa käyttäen. 

Entäpä mitä tekee länsi? Ostaa rauhaa meidän ajaksemme? Toivon vaan, etteivät lapsemme ja lapsiemme lapset joudu esittämään syytöksiä meille: Näitte mitä oli tulossa, joten miksi ette tehneet mitään? 

Marko 

1. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c0cf1a96-3a05-44bf-9c5e-e0890bb43c4f 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10535722 

*: Venäjän hyökkäyksestä blogissa "Venäjä käytti sotilaallista voimaa Kertšinsalmessa estäessään ukrainalaislaivueen liikkeen": 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/11/venaja-kaytti-voimaa-kertsinsalmessa.html?m=1

Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa – Boycott Russia World Cup 2018

Kirjoitin joulukuun 14. 2016 SSS-Radioon blogin ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, vol. 2”, joka alkaa seuraavalla tapaa:

”Suomi markkinoi itseään ihmisoikeuksien mallimaana, yleisesti ottaen väitettä voidaan pitää totena – Suomessa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on korkeassa kurssissa, voidaan sanoa, että niiden kunnioittamista pidetään itsestään selvänä asiana. Minun on vaikea kuvitella, että marginaalissa olevia ryhmiä lukuun ottamatta, kukaan olisi sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei pitäisi kunnioittaa, että niillä ei ole kokonaiskuvan kannalta merkitystä. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta voidaan pitää merkityksellisenä Amnestyn Suomen sivuilta löytyvää tietoiskua:

”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet’.”

Tämän jälkeen olen kirjoittanut Vartiopaikalla-blogiin otsikolla ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, (vol. 3)” (1) jolloin toivoin, ettei minun enää tarvitsisi palata tähän teemaan mutta tänään kesäkuun 11. päivä – muutama päivä ennen jalkapallon MM-kisojen alkua Venäjällä – huomaan jälleen palaavani tämän teeman pariin, koskapa olen perin juurin pettynyt siihen, kuinka maamme valtiojohto on tekojen kautta reagoinut Venäjän tapahtumiin kisojen alla. Ehkäpä tämä on suomalaiskansallinen erityispiirre – meidän geeneissä, koska varomme reagoimasta voimakkaasti Venäjän tekoihin, niin miksi… Pelkäämmekö me Venäjää, pelkäämmekö me sanoa Vladimir Putinille mitä todella ajattelemme Venäjän harjoittamasta politiikasta? Se ei ole russofobiaa, mikäli puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Ja vaikka tosiasiat todennäköisesti käännettäisi venäläisvastaisuudeksi Venäjällä, on syytä muistaa se, että kritiikki kohdistuu Venäjän johtoon ja maan hallinnon tekoihin – ei kansaan, vaikka pian saatamme olla tilanteessa, jossa vastuuta ei enää voida siirtää pois kansankaan harteilta.

Miksi sitten nyt jalkapallon MM-kisojen alla tämä teema palasi mieleeni kummittelemaan? Viron presidentti Kersti Kaljulaid kohdisti Ukrainan vierailullaan toukokuun lopulla voimakkaiden sanojen ohella teoin sormensa Venäjään osallistuessaan #FreeSentsov-kampanjaan. Tuolloin lähestyin asian tiimoilta suomalaispoliitikkoja sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, saamatta vastakaikua – niinpä tänään, muutamaa päivää ennen Venäjällä pidettäviä jalkapallon MM-kisoja – tämä asia kummittelee jälleen mielessäni.

Kuvakaappaus twitter-tililtäni 24.5.2018.

Jalkapallon MM-kisojen aikana Venäjä – itse asiassa Putin – pääsee patsastelemaan valokeilassa muutaman viikon ajan, samalla maan vankiloissa on kymmeniä vangittuja ukrainalaisia poliittisia vankeja – ihmisiä, jotka on tuomittu vuosien tai jopa vuosikymmenten vankeuteen näytösoikeudenkäynneissä aivan kuten Stalinin hirmuvallan aikana Neuvostoliitossa tehtiin. Ja maamme poliittinen johto on hiljaa, ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esittää toiveita, joiden mukaan Venäjän mustamaalaamisen pitäisi loppua. Mikä on suorastaan käsittämätön toive – vaade – aikana, jolloin Venäjä jatkaa valehteluaan, sotimista Ukrainassa ja Krimin niemimaan miehittämistä, kansalaisoikeuksien polkemista, että terrorismin tukemista, monen muun toimen ohella.

Tasavallan presidentti Niinistö, kuten ei pääministeri Juha Sipiläkään aio vierailla jalkapallon MM-kisoissa. Heidän mukaan kyse ei kuitenkaan ole kisojen boikotoinnista. (2)

Timo Soini päätyi taannoin otsikoihin osoittaessaan mieltä abortinvastustajien rinnalla Kanadassa. Onpa abortinvastustajien rinnalla seisomisesta sitten mitä mieltä tahansa – itse en seisoisi heidän rinnalla, Soinin teko oli poikkeuksellinen, se keräsi myös osakseen, ymmärrettävistä syistä johtuen, voimakasta kritiikkiä. Vastaavaan ”myrskynsilmään” joutuminen #FreeSentsov-protestin myötä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä – tai sellaisen taustalla saattaisi olla jokin irrationaalinen Venäjä-pelko, jossa ”pelätään” Kremlin reagointia tällaiseen mielenilmaukseen. Ehkäpä taustalla on myös pelko meidän suomalaisten reagoinnista, eräiden selkärankaan näyttää iskostuneen halu reagoida hyvinkin voimakkaasti, mikäli joku kehtaa arvostella Venäjän toimia. Tällaisen kritiikin kohdalla onkin hyvä vain esittää kysymys ”Eivätkö ihmisoikeudet olekaan yhteismitallisia?” Aivan kuten on syytä pohtia, onko Venäjää syytä arvioida eri standardein kuin länsimaita, ja jos on, niin miksi?

Miksi hyväksyisimme Venäjältä tekoja, joita emme missään nimessä hyväksyisi muilta mailta? Tarja Halonen on asemoitunut seksuaalivähemmistöjen puolustajaksi, mitä ei kylläkään uskoisi todeksi, kun tarkasteli hänen kommentointia Tšetšenian homovainojen ollessa otsikoissa – hän ei kommentoinut, hän oli hiljaa. Aivan kuten hän on ollut hiljaa Venäjän näytösoikeudenkäyntienkin aikaan. Kovin on valikoivaa tämä tällainen ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ajaminen! Mutta ei hän ole ainoa laatuaan, samaa sakkia löytyy Eduskunnasta parinsadan pään verran, joista osalle ihmisoikeudet näyttäisivät olevan puheiden perusteella merkitykselliset, mutta vain puheiden. Todellisia tekoja, arvojohtajuutta puuttuu, silloin kun sormi pitäisi kohdistaa Venäjään.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi taannoin, Suomessakin laajalti lainatussa, Financial Timesin haastattelussa,

Suomalaiset eivät tue (Nato-jäsenyyttä) ja minä olen suomalainen.

Blogini alkupuolella lukee:

”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet”.

Niin, että miten se on tasavallan presidentti, vai onko tämä suomalaisuus perin valikoivaa tyyliä…

Nyky-Venäjällä on ukrainalaisten ohella suuri joukko muitakin poliittisia vankeja – yhteensä 158 poliittista vankia. Venäläinen Memorial Human Rights Center on julkaissut tiedoston heistä. (3)

Ukrainalaiset poliittiset vangit miehitetyllä Krimillä ja Venäjällä.

Oma sukupolveni kritisoi isovanhempiaan siitä, että he eivät tehneet mitään 30-luvulla pysäyttääkseen Hitlerin Saksan, toivottavasti lastemme lapsien ei tarvitse kysyä meiltä ”Miksi ette tehneet mitään?”

Marko 

#BoycottRussiaWC2018

1. http://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/07/ihmisoikeuksien-mallimaa-suomi-on.html 

2. https://www.iltalehti.fi/jalkapallon-mm-2018/201806082201001111_ly.shtml 

3. https://www.greens-efa.eu/files/greens_efa/wmrussia/List_of_Political_Prisoners_en.pdf 

Venäjälle energia on muutakin kuin bisnestä

Suomessa Venäjän kanssa tehtävä ”energiayhteistyö” ja kauppa pitävät sisällään ”institutionaalisia totuuksia”, joilla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa – tällaisena valtiollisena totuutena voidaan pitää pääministeri Juha Sipilän hokemaa siitä, että Nord Stream 2 on vain ja ainoastaan ympäristökysymys – ja vähäisessä määrin talouskysymys. Turvallisuuspoliittiseen keskusteluun Nord Streamin kohdalla on suhtauduttu torjuvan vihamielisesti, monelta osin sama pätee myös Pyhäjoen Hanhikivi 1 -ydinvoimalahankkeeseen, jossa RosAtom ja sen myötä Venäjän valtio on voimakkaasti mukana.

Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa ja samalla Nord Stream -kaasuputkien reitteillä, samoin kuin lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut Nord Stream 2 -kaasuputkesta, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

“I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations, …”. (1)

Kuin eräänlaisena nuijan kopautuksena ”umpisokeiden” poliitikkojemme päähän, Nord Stream 2 -yhtiön saatua kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan, Venäjällä on kohdistettu Fortumiin – ja samalla Suomeen – erittäin aggressiivista viestintää. (2) Itse tulkitsen tällaisen viestinnän Venäjän taholta muistutukseksi siitä, että ”köysi on kaulalla”. Se, että valtiojohto ei sitä suoraan ole sanonut, on tässä eräällä tapaa sivuseikka, viestiä on toistettu riittävän monta kertaa ja riittävän vaikutusvaltaisten henkilöiden taholta, jotta ei voi välttyä ajatukselta, että sillä on valtiollinen hyväksyntä.

Yllä olevaa on toistettu toistamistaan eri tahojen toimesta, on varoitettu poliittista johtoa liiallisesta sinisilmäisyydestä ja herkkäuskoisuudesta, itse palaan teemaan vaihteeksi kerran Ukrainasta kantautuneiden uutisten myötä.

Ukrainassa syyttäjäviranomainen Ruslan Kravchenko toimitti Obolonskyin käräjäoikeudelle Kiovassa tiedot kahdesta Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Ukrainan edelliselle presidentille Viktor Janukovitšille toimittamasta tiedonannosta, joissa varoitettiin Venäjän uhasta Ukrainan kansalliselle turvallisuudelle.

Tiedonannoista viimeisin toimitettiin Ukrainan silloiselle presidentille Viktor Janukovitšille vain muutamaa päivää ennen tämän pakoa Kiovasta helmikuun 17. 2014. Tuolloin SBU:n johtaja Jakimenko varoitti tätä ”ulkovallan synnyttämän separatismin” vaarasta.

Tiedonannoista ensimmäinen on kuitenkin se, mikä meidän suomalaistenkin olisi syytä huomioida, se toimitettiin Viktor Janukovitšille 15. tammikuuta 2013, siinä Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n johtaja Igor Kalinin informoi Janukovitšia Venäjälle perustetusta virastojen välisestä komissiosta, jonka tarkoituksena oli ”luoda poliittisia, humanitaarisia ja taloudellisia edellytyksiä, jotka olisivat suotuisia Ukrainan interventioon”, tiedonannossa todettiin Venäjän presidentin koordinoivan komissiota. Sen mukaan Venäjän federaation tavoitteet olivat "venäläisten energiayhtiöiden hallitsevan aseman vahvistaminen Ukrainan markkinoilla ja saavuttaa vaikutusvaltaa viestinnässä, koneenrakennuksessa, merenkulussa ja muilla elintärkeillä aloilla". (3) Huomio on syytä kohdistaa boldattuun kohtaan lainausta: venäläisten energiayhtiöiden hallitsevan aseman vahvistaminen Ukrainan markkinoilla…

Kuvakaappaus: hromadskeradio.org. (4)

Venäjälle energia on muutakin kuin bisnestä, suuntaviivoja tästä luotiin jo reilu vuosikymmen sitten.

Mihail Zygar ”Putinin sisäpiiri” – ”energiasupervalta” s. 163.

Strategia ”energiasupervallasta” ei välttämättä sellaisenaan toteutunut, mutta ei voi välttyä ajatukselta, etteikö Venäjä eräiltä osin pyri hyödyntämään tämän strategian keinoja pyrkiessään saamaan valtioita riippuvaisiksi venäläisestä energiasta ja samalla Venäjästä. Venäjä on saanut vipuvartta eurooppalaisiin valtioihin myös leiriinsä värväämien poliittisten päättäjien myötä, suomalaisista Paavo Lipponen on konsultoinut Nord Stream -kaasuputkihankkeessa, vastaavasti Esko Aho on venäläisen Sberbank-pankin hallituksen jäsen.

Olen kuullut viimeisimpien vuosien kuluessa monet kerrat sanotun ”Suomi ei ole Ukraina”, mikä pitää paikkansa, Suomi ei ole Ukraina, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä voi kohdistaa myös Suomeen sellaisia vaikuttamisen keinoja joita se on testannut aiemmin muissa maissa, kuten vaikkapa venäläisten energiayhtiöiden hallitsevan aseman vahvistamista XX markkinoilla.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku" – olisiko aika ruveta tunnustamaan niitä tosiasioita, ja samalla kuunnella asiantuntijoita, jotka ovat varoittaneet Venäjään liittyvistä riskeistä. (5)

Marko

1. https://www.politico.eu/article/merkel-says-no-nord-stream-2-without-clarifying-ukraines-transit-role/ 

2. https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000005645261.html 

3. https://en.hromadske.ua/posts/sbu-warned-yanukovych-of-russia-threat 

4. https://hromadskeradio.org/news/2018/04/18/eks-kerivnyk-sbu-kalinin-poperedzhav-yanukovycha-pro-rosiysku-ekspansiyu-u-2013-roci-dokument 

5. https://yle.fi/uutiset/3-9120188 

Avoinkirje pääministeri Juha Sipilän hallitukselle

Kuten tiedettyä Nord Stream 2 -yhtiö sai kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan.

Uutinen Nord Stream 2 kaasuputken saamasta luvasta ”piilotettu” Helsingin Sanomissa sivun A29 alanurkkaan.

Hallitus on pääministeri Juha Sipilän suulla toistanut useammankin kerran Nord Stream 2-hankkeen olevan Suomelle ympäristökysymyksen (ja talouskysymyksen) – puheet turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä on joko ohitettu tahi niihin on suurella närkästyksellä puututtu painottaen, ettei kyseessä ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa, lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

“I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations,…”. (1)

En nyt kuitenkaan syytä hallitusta valehtelusta, epäilen kuitenkin, että syystä tai toisesta, vastuuministerit kieltäytyvät puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä – niinpä esitän teille ajatuksen, että tosiasioiden kieltämisen sijaan ryhtyisitte puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, etenkin Nord Stream 2-kaasuputken kaltaisten hankkeiden yhteydessä. Me suomalaiset emme enää ole alamaisia, joita pitää suojella ikäviltä asioilta, vaikka niin ehkäpä joku tässä maassa edelleen saattaa kuvitella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä voi tuntua tuskalliselta, ehkäpä se pelottaakin, jos – kun – on uskallettava sanoa ääneen hankkeeseen, jossa Venäjä on voimakkaasti mukana, liittyvän turvallisuuspoliittisia elementtejä, joista on puhuttava, jotka on huomioitava, joista myös kansan on hyvä tietää kieltämisen ja tuohtumuksen sijaan.

Venäjä on kasvattanut Itämerellä sotilaallista voimaa, Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan myötä Venäjä on entisestään lisännyt aktiivisuuttaan sotaharjoitusten muodossa Itämerellä, toisinaan sotaharjoituksiin ja Venäjän asevoimien muuhun toimintaan liittyy aggressiivisia elementtejä. Nord Stream 2-kaasuputken myötä Venäjällä on yksi syy lisää sitouttaa voimaa alueelle, Venäjän muusta toiminnasta välittyy väistämättä kuva siitä, että maa haluaa sitouttaa sen projekteihin eurooppalaisia johtajia – Suomesta entinen pääministeri Paavo Lipponen on ollut voimakkaasti mukana Nord Stream -hankkeissa, vastaavasti Esko Aho on sidottu venäläiseen pankkimaailmaan. Millainen vaikutus tällaisilla sitouttamisille on haluun – kykyyn – tarkastella hankkeita, joissa Venäjä on mukana tarpeen vaatimalla kriittisyydellä? Maamme kohdalla on syytä vielä huomioida menneisyys – suomettuneisuuden aika, jota emme ikävä kyllä ole peranneet ja käyneet läpi.

Poliittisen johdon ynnä presidentin puheista kuultaa suuren suuri närkästys puheen kääntyessä Venäjän muodostamaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan. Kuinka oikeassa silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies olikaan, linjatessaan syyskuussa 2007 CSIS-instituutissa pitämässään puheessa Suomen kolme pääasiallisinta turvallisuushaastetta seuraavasti: Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Olisiko aika ruveta tunnustamaan näitä tosiasioita?

Marko Enqvist

1. https://www.politico.eu/article/merkel-says-no-nord-stream-2-without-clarifying-ukraines-transit-role/ 

"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku"

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."

Tänään Suomen poliittiselta johdolta vaaditaan juuri tätä – tosiasioiden tunnustamista, tämän tosiasioiden tunnustamisen jälkeen on tehtävä oikeat johtopäätökset ja niiden jälkeen määrätietoisesti ryhdyttävä toteuttamaan strategiaa, joka johtaa johtopäätösten täytäntöönpanoon.

Tämä hiukan kryptinen aloitus on laadittu tarkoituksellisesti täten, aivan kuin koettaisin asettautua tasavallan presidentti Sauli Niinistön saappaisiin ja pukea ajatusta sanoiksi sanomatta kuitenkaan mitään selkeää ja konkreettista – sen konkreettisen aika ja paikka on tulevilla riveillä.

Sauli Niinistö vaalikampanjan aikaan joulukuussa 2017:

”Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä…”. (1)

Levada-keskus julkaisi helmikuussa 2018 kyselytutkimuksen tuloksen, tutkimuksessa venäläisiltä tiedusteltiin maan vihollisista – onko Venäjällä sellaisia. Kyselyyn vastanneiden venäläisten mielestä kolme merkittävintä vihollista olivat: Yhdysvallat, Ukraina ja EU/Länsi-Eurooppa – NATO:n ollessa vasta sijalla seitsemän. (2 ja 3)

Kyselytutkimuksen julkaisun – puhumattakaan sen tekemisen – jälkeen asetelma on kriisiytynyt entisestään. Iso-Britanniassa asuneeseen kaksoisagentti Sergei Skripaliin ja hänen tyttäreensä kohdistuneen hermomyrkkyiskun, jonka tekijäksi epäillään Venäjää, seurauksena läntiseen maailmaan kuuluvien valtioiden liittolaisineen vastatessa verrattain voimakkaasti karkottamalla yhteensä yli 150 venäläisdiplomaattia – Suomen karkottaessa yhden. (4) Tässä tapauksessa EU ei kuitenkaan ollut yhtenäinen, osa valtioista – kuten Itävalta – lipesi rintamasta.

Venäjän vastaus on diplomaattien karkottaminen, jonka ohella se sulkee Yhdysvaltojen Pietarin konsulaatin – mutta ajallisesti samaan yhteyteen ajoittuu myös Venäjän ohjuskokeet, joita järjestetään muun muassa Ruotsin rannikolla ensi viikon keskiviikkoaamusta alkaen. Harjoituksesta tekee erityisen huomionarvoisen se, että se ammunnat suoritetaan Ruotsin FIR:n sisällä, mikä on tavallisesta poikkeavaa. Ruotsalaisen puolustusbloggari ja upseeri Carl Bergqvistin mukaan: ”En ole koskaan aiemmin nähnyt toisen valtion suorittavan ammuntoja Ruotsin FIR:n sisällä lukuun ottamatta yhteisharjoituksia Ruotsin kanssa.” (5)

Seuraavaksi kuva, jolle @Twitt_Skipper on sijoittanut kaikki kolme harjoitusaluetta, Ruotsin rannikon tuntumassa sijaitsevan harjoitusalueen lisäksi Venäjä harjoittelee Puolan rannikon tuntumassa sekä Latvian tuntumassa.

Kuva @Twitt_Skipper.

Seuraavaksi onkin sitten sopivaa laittaa havainnekuva Nord Stream 1 ja Nord Stream 2 reiteistä Itämerellä.

Kuten voidaan havaita nykyinen Nord Stream 1 ja tuleva Nord Stream 2 putken reitti kulkee aivan tulevan Venäjän harjoituksen keskiössä – kuva kertoo saman paremmin kuin tuhat sanaa.

Kuvassa hyödynnetty @Twitt_Skipperin ja www.nord-stream2.com havainnekuvia.

Harjoitukseen liittyy myös mahdollisia ballististen ohjusten laukaisuja Kaliningradin alueelta. (6) Venäjän harjoitusten seurauksena iso osa Itämerestä sulkeutuu 36 tunniksi ensi viikolla.

Tämän yksinkertaisenkin esityksen perusteella on mahdollista päätellä Venäjän tavoitteista, vaikka Nord Stream -putkien linjat kulkevat harjoitusalueen keskiössä – mikä tuskin on sattuma – on kuitenkin syytä tarkastella kokonaisuutta, jonka jälkeen on hyvä tunnustaa niitä tosiasioita, joiden perusteella voidaan todeta muun muassa seuraavaa:

a) Nord Stream 1 ja 2 ovat vasta toissijaisesti talous ja ympäristökysymyksiä – sen, että kieltää kyseessä olevan turvallisuuspoliittinen kysymys on samalla tosiasioiden kieltämistä.

b) Venäjän harjoitusta Ruotsin FIR:n sisällä voidaan pitää tarkoituksellisena provokaationa, samalla on hyvä uhrata ajatus sille, että kuinka tällainen harjoitus koskettaa Suomea.

c) Harjoituksen vaikutusalue on koko eteläinen Itämeri, mikäli kyseessä olisi jotain muuta kuin harjoitus tai jos harjoituksesta siirrytään todelliseen offensiiviin, heijasteet ulottuvat Suomeen asti.

d) Viitaten yllä kirjoitettuun, harjoituksen kuluessa osia Itämerestä suljetaan täysin 36 tunnin ajaksi lyhyellä varoitusajalla.

e) Baltian eristäminen.

Samalla on syytä todeta, että kyseessä on vain yksi harjoituskokonaisuus, samalla muun muassa merijalkaväki suorittaa harjoitteita, joissa harjoitustavoitteena on nopeus hälytyksestä rantautumiseen. Venäjän asevoimien erikoisjoukoilla on tai on ollut myös muita harjoituksia Suomen lähivesillä sekä Venäjän läntisen sotilaspiirin alueella. (8)

Niin, että Sauli Niinistö – milloin koittaa aika tunnustaa niitä tosiasioita, entäpä arvon pääministeri Juha Sipilä – milloin Nord Stream 2 kaasuputkesta ryhdytään puhumaan käyttäen oikeita nimiä höpöhöpön sijaan, jossa on kyse kaikesta muusta kuin ympäristökysymyksestä, vai jatkammeko tosiasioiden kieltämistä?

Marko

1. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/237429-nakokulma-nyt-se-tuli-sauli-niiniston-nato-kanta 

2. https://www.statista.com/chart/12492/who-russians-consider-their-greatest-enemies/ 

3. https://www.levada.ru/en/2018/02/02/enemies/ 

4. https://www.nytimes.com/2018/03/29/world/europe/russia-expels-diplomats.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/lento-ja-laivaliikennetta-varoitettu-venaja-ampuu-ohjuksia-lahella-ruotsin-rannikkoa/ 

6. https://twitter.com/Twitt_Skipper/status/979823017588150272 

7. https://www.baltictimes.com/russia_to_fire_missiles_over_latvia_s_exclusive_economic_zone_-_defense_ministry/#.Wr8Zz5ZUBqM.twitter 

8. https://www.verkkouutiset.fi/venajan-erikoisjoukot-harjoittelivat-suomenlahdella-30-kilometrin-paassa-kotkasta/