Kirjoitin joulukuun 14. 2016 SSS-Radioon blogin ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, vol. 2”, joka alkaa
seuraavalla tapaa:
”Suomi markkinoi itseään ihmisoikeuksien mallimaana, yleisesti ottaen
väitettä voidaan pitää totena – Suomessa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on
korkeassa kurssissa, voidaan sanoa, että niiden kunnioittamista pidetään
itsestään selvänä asiana. Minun on vaikea kuvitella, että marginaalissa olevia
ryhmiä lukuun ottamatta, kukaan olisi sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei
pitäisi kunnioittaa, että niillä ei ole kokonaiskuvan kannalta merkitystä.
Ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta voidaan pitää merkityksellisenä
Amnestyn Suomen sivuilta löytyvää tietoiskua:
”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa
ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset
suhteet’.”
Tämän jälkeen olen kirjoittanut Vartiopaikalla-blogiin otsikolla ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa,
(vol. 3)” (1) jolloin toivoin, ettei minun enää tarvitsisi palata tähän
teemaan mutta tänään kesäkuun 11. päivä – muutama päivä ennen jalkapallon
MM-kisojen alkua Venäjällä – huomaan jälleen palaavani tämän teeman pariin,
koskapa olen perin juurin pettynyt siihen, kuinka maamme valtiojohto on tekojen
kautta reagoinut Venäjän tapahtumiin kisojen alla. Ehkäpä tämä on
suomalaiskansallinen erityispiirre – meidän geeneissä, koska varomme
reagoimasta voimakkaasti Venäjän tekoihin, niin miksi… Pelkäämmekö me Venäjää,
pelkäämmekö me sanoa Vladimir Putinille
mitä todella ajattelemme Venäjän harjoittamasta politiikasta? Se ei ole russofobiaa, mikäli puhumme asioista
niiden oikeilla nimillä. Ja vaikka tosiasiat todennäköisesti käännettäisi
venäläisvastaisuudeksi Venäjällä, on syytä muistaa se, että kritiikki kohdistuu
Venäjän johtoon ja maan hallinnon tekoihin – ei kansaan, vaikka pian saatamme
olla tilanteessa, jossa vastuuta ei enää voida siirtää pois kansankaan
harteilta.
Miksi sitten nyt jalkapallon
MM-kisojen alla tämä teema palasi mieleeni kummittelemaan? Viron presidentti Kersti Kaljulaid kohdisti Ukrainan
vierailullaan toukokuun lopulla voimakkaiden sanojen ohella teoin sormensa
Venäjään osallistuessaan #FreeSentsov-kampanjaan.
Tuolloin lähestyin asian tiimoilta suomalaispoliitikkoja sekä tasavallan
presidentti Sauli Niinistöä,
saamatta vastakaikua – niinpä tänään, muutamaa päivää ennen Venäjällä
pidettäviä jalkapallon MM-kisoja – tämä asia kummittelee jälleen mielessäni.
Kuvakaappaus twitter-tililtäni 24.5.2018. |
Jalkapallon MM-kisojen aikana Venäjä
– itse asiassa Putin – pääsee patsastelemaan valokeilassa muutaman viikon ajan,
samalla maan vankiloissa on kymmeniä vangittuja ukrainalaisia poliittisia
vankeja – ihmisiä, jotka on tuomittu vuosien tai jopa vuosikymmenten vankeuteen
näytösoikeudenkäynneissä aivan kuten Stalinin hirmuvallan aikana
Neuvostoliitossa tehtiin. Ja maamme poliittinen johto on hiljaa, ja Euroopan
komission puheenjohtaja Jean-Claude
Juncker esittää toiveita, joiden mukaan Venäjän mustamaalaamisen pitäisi
loppua. Mikä on suorastaan käsittämätön toive – vaade – aikana, jolloin Venäjä
jatkaa valehteluaan, sotimista Ukrainassa ja Krimin niemimaan miehittämistä,
kansalaisoikeuksien polkemista, että terrorismin tukemista, monen muun toimen
ohella.
Tasavallan presidentti Niinistö,
kuten ei pääministeri Juha Sipiläkään
aio vierailla jalkapallon MM-kisoissa. Heidän mukaan kyse ei kuitenkaan ole
kisojen boikotoinnista. (2)
Timo Soini päätyi taannoin otsikoihin osoittaessaan mieltä
abortinvastustajien rinnalla Kanadassa. Onpa abortinvastustajien rinnalla
seisomisesta sitten mitä mieltä tahansa – itse en seisoisi heidän rinnalla,
Soinin teko oli poikkeuksellinen, se keräsi myös osakseen, ymmärrettävistä
syistä johtuen, voimakasta kritiikkiä. Vastaavaan ”myrskynsilmään” joutuminen #FreeSentsov-protestin
myötä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä – tai sellaisen taustalla saattaisi olla
jokin irrationaalinen Venäjä-pelko, jossa ”pelätään”
Kremlin reagointia tällaiseen mielenilmaukseen. Ehkäpä taustalla on myös pelko
meidän suomalaisten reagoinnista, eräiden selkärankaan näyttää iskostuneen halu
reagoida hyvinkin voimakkaasti, mikäli joku kehtaa arvostella Venäjän toimia.
Tällaisen kritiikin kohdalla onkin hyvä vain esittää kysymys ”Eivätkö ihmisoikeudet olekaan
yhteismitallisia?” Aivan kuten on syytä pohtia, onko Venäjää syytä arvioida
eri standardein kuin länsimaita, ja jos on, niin miksi?
Miksi hyväksyisimme Venäjältä
tekoja, joita emme missään nimessä hyväksyisi muilta mailta? Tarja Halonen on asemoitunut
seksuaalivähemmistöjen puolustajaksi, mitä ei kylläkään uskoisi todeksi, kun
tarkasteli hänen kommentointia Tšetšenian homovainojen ollessa otsikoissa – hän
ei kommentoinut, hän oli hiljaa. Aivan kuten hän on ollut hiljaa Venäjän
näytösoikeudenkäyntienkin aikaan. Kovin on valikoivaa tämä tällainen
ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ajaminen! Mutta ei hän ole ainoa
laatuaan, samaa sakkia löytyy Eduskunnasta parinsadan pään verran, joista osalle ihmisoikeudet näyttäisivät olevan puheiden perusteella merkitykselliset, mutta vain puheiden. Todellisia tekoja, arvojohtajuutta puuttuu, silloin kun sormi pitäisi kohdistaa Venäjään.
Tasavallan presidentti Sauli
Niinistö sanoi taannoin, Suomessakin laajalti lainatussa, Financial Timesin haastattelussa,
Suomalaiset eivät tue (Nato-jäsenyyttä) ja minä olen suomalainen.
Blogini alkupuolella lukee:
”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa
ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset
suhteet”.
Niin, että miten se on tasavallan
presidentti, vai onko tämä suomalaisuus perin valikoivaa tyyliä…
Nyky-Venäjällä on ukrainalaisten
ohella suuri joukko muitakin poliittisia vankeja – yhteensä 158 poliittista
vankia. Venäläinen Memorial Human Rights
Center on julkaissut tiedoston heistä. (3)
Ukrainalaiset poliittiset vangit miehitetyllä Krimillä ja Venäjällä. |
Oma sukupolveni kritisoi
isovanhempiaan siitä, että he eivät tehneet mitään 30-luvulla pysäyttääkseen
Hitlerin Saksan, toivottavasti lastemme lapsien ei tarvitse kysyä meiltä ”Miksi ette tehneet mitään?”
Marko
#BoycottRussiaWC2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.