maanantai 11. kesäkuuta 2018

Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa – Boycott Russia World Cup 2018


Kirjoitin joulukuun 14. 2016 SSS-Radioon blogin ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, vol. 2”, joka alkaa seuraavalla tapaa:

Suomi markkinoi itseään ihmisoikeuksien mallimaana, yleisesti ottaen väitettä voidaan pitää totena – Suomessa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on korkeassa kurssissa, voidaan sanoa, että niiden kunnioittamista pidetään itsestään selvänä asiana. Minun on vaikea kuvitella, että marginaalissa olevia ryhmiä lukuun ottamatta, kukaan olisi sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei pitäisi kunnioittaa, että niillä ei ole kokonaiskuvan kannalta merkitystä. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta voidaan pitää merkityksellisenä Amnestyn Suomen sivuilta löytyvää tietoiskua:

”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet’.”

Tämän jälkeen olen kirjoittanut Vartiopaikalla-blogiin otsikolla ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, (vol. 3)” (1) jolloin toivoin, ettei minun enää tarvitsisi palata tähän teemaan mutta tänään kesäkuun 11. päivä – muutama päivä ennen jalkapallon MM-kisojen alkua Venäjällä – huomaan jälleen palaavani tämän teeman pariin, koskapa olen perin juurin pettynyt siihen, kuinka maamme valtiojohto on tekojen kautta reagoinut Venäjän tapahtumiin kisojen alla. Ehkäpä tämä on suomalaiskansallinen erityispiirre – meidän geeneissä, koska varomme reagoimasta voimakkaasti Venäjän tekoihin, niin miksi… Pelkäämmekö me Venäjää, pelkäämmekö me sanoa Vladimir Putinille mitä todella ajattelemme Venäjän harjoittamasta politiikasta? Se ei ole russofobiaa, mikäli puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Ja vaikka tosiasiat todennäköisesti käännettäisi venäläisvastaisuudeksi Venäjällä, on syytä muistaa se, että kritiikki kohdistuu Venäjän johtoon ja maan hallinnon tekoihin – ei kansaan, vaikka pian saatamme olla tilanteessa, jossa vastuuta ei enää voida siirtää pois kansankaan harteilta.

Miksi sitten nyt jalkapallon MM-kisojen alla tämä teema palasi mieleeni kummittelemaan? Viron presidentti Kersti Kaljulaid kohdisti Ukrainan vierailullaan toukokuun lopulla voimakkaiden sanojen ohella teoin sormensa Venäjään osallistuessaan #FreeSentsov-kampanjaan. Tuolloin lähestyin asian tiimoilta suomalaispoliitikkoja sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, saamatta vastakaikua – niinpä tänään, muutamaa päivää ennen Venäjällä pidettäviä jalkapallon MM-kisoja – tämä asia kummittelee jälleen mielessäni.

Kuvakaappaus twitter-tililtäni 24.5.2018.

























Jalkapallon MM-kisojen aikana Venäjä – itse asiassa Putin – pääsee patsastelemaan valokeilassa muutaman viikon ajan, samalla maan vankiloissa on kymmeniä vangittuja ukrainalaisia poliittisia vankeja – ihmisiä, jotka on tuomittu vuosien tai jopa vuosikymmenten vankeuteen näytösoikeudenkäynneissä aivan kuten Stalinin hirmuvallan aikana Neuvostoliitossa tehtiin. Ja maamme poliittinen johto on hiljaa, ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esittää toiveita, joiden mukaan Venäjän mustamaalaamisen pitäisi loppua. Mikä on suorastaan käsittämätön toive – vaade – aikana, jolloin Venäjä jatkaa valehteluaan, sotimista Ukrainassa ja Krimin niemimaan miehittämistä, kansalaisoikeuksien polkemista, että terrorismin tukemista, monen muun toimen ohella.


Tasavallan presidentti Niinistö, kuten ei pääministeri Juha Sipiläkään aio vierailla jalkapallon MM-kisoissa. Heidän mukaan kyse ei kuitenkaan ole kisojen boikotoinnista. (2)

Timo Soini päätyi taannoin otsikoihin osoittaessaan mieltä abortinvastustajien rinnalla Kanadassa. Onpa abortinvastustajien rinnalla seisomisesta sitten mitä mieltä tahansa – itse en seisoisi heidän rinnalla, Soinin teko oli poikkeuksellinen, se keräsi myös osakseen, ymmärrettävistä syistä johtuen, voimakasta kritiikkiä. Vastaavaan ”myrskynsilmään” joutuminen #FreeSentsov-protestin myötä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä – tai sellaisen taustalla saattaisi olla jokin irrationaalinen Venäjä-pelko, jossa ”pelätään” Kremlin reagointia tällaiseen mielenilmaukseen. Ehkäpä taustalla on myös pelko meidän suomalaisten reagoinnista, eräiden selkärankaan näyttää iskostuneen halu reagoida hyvinkin voimakkaasti, mikäli joku kehtaa arvostella Venäjän toimia. Tällaisen kritiikin kohdalla onkin hyvä vain esittää kysymys ”Eivätkö ihmisoikeudet olekaan yhteismitallisia?” Aivan kuten on syytä pohtia, onko Venäjää syytä arvioida eri standardein kuin länsimaita, ja jos on, niin miksi?

Miksi hyväksyisimme Venäjältä tekoja, joita emme missään nimessä hyväksyisi muilta mailta? Tarja Halonen on asemoitunut seksuaalivähemmistöjen puolustajaksi, mitä ei kylläkään uskoisi todeksi, kun tarkasteli hänen kommentointia Tšetšenian homovainojen ollessa otsikoissa – hän ei kommentoinut, hän oli hiljaa. Aivan kuten hän on ollut hiljaa Venäjän näytösoikeudenkäyntienkin aikaan. Kovin on valikoivaa tämä tällainen ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ajaminen! Mutta ei hän ole ainoa laatuaan, samaa sakkia löytyy Eduskunnasta parinsadan pään verran, joista osalle ihmisoikeudet näyttäisivät olevan puheiden perusteella merkitykselliset, mutta vain puheiden. Todellisia tekoja, arvojohtajuutta puuttuu, silloin kun sormi pitäisi kohdistaa Venäjään.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi taannoin, Suomessakin laajalti lainatussa, Financial Timesin haastattelussa,

Suomalaiset eivät tue (Nato-jäsenyyttä) ja minä olen suomalainen.

Blogini alkupuolella lukee:

53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet”.

Niin, että miten se on tasavallan presidentti, vai onko tämä suomalaisuus perin valikoivaa tyyliä…

Nyky-Venäjällä on ukrainalaisten ohella suuri joukko muitakin poliittisia vankeja – yhteensä 158 poliittista vankia. Venäläinen Memorial Human Rights Center on julkaissut tiedoston heistä. (3)

Ukrainalaiset poliittiset vangit miehitetyllä Krimillä ja Venäjällä.


















Oma sukupolveni kritisoi isovanhempiaan siitä, että he eivät tehneet mitään 30-luvulla pysäyttääkseen Hitlerin Saksan, toivottavasti lastemme lapsien ei tarvitse kysyä meiltä ”Miksi ette tehneet mitään?

Marko 

#BoycottRussiaWC2018



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toistaiseksi ei kommentointia.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.