Asiantuntijalausunto vuosikymmenen takaa: ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”

 

Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro arvioi maaliskuun alkupuolella 2014, ettei ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”. (1) En nyt käy tämän tarkemmin analysoimaan kyseistä, vuosikymmenen takaista Kangaspuron lausuntoa. Se saa kuitenkin toimia aasinsiltana itse asiaan eli siihen, että todellisuudessa Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan ensitahdit lyötiin jo vuosikymmen sitten Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainalta.

Helmikuussa 2014, samanaikaisesti Sotšin talviolympialaisten aikaan, Venäjä käynnisti operaation, joka tähtäsi Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehitykseen.

”Pieniä vihreitä miehiä” Krimin niemimaalla. (2) 

Venäjä käynnisti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Hetkenä, jolloin kansalaisten veri virtasi Kiovan kaduilla Janukovitšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän voimakkaalla tuella, ukrainalaisten taistelun vapauden ja demokratian puolesta. Kiovassa kello oli jo lyönyt viimeiset lyöntinsä Viktor Janukovitšille ja hänen hallinnolleen, kansalaisiaan murhaavan hallinnon taholta kyse oli enää hävityn kamppailun venyttämisestä, mutta satoja kilometrejä Kiovasta etelään Krimin niemimaalla kello oli liikahtamassa juuri päinvastaiseen suuntaan.

Lukijan on hyvä tietää, että Krimin niemimaalle oli tuolloin (v. 2014) sijoitettu Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen perusteella pääosa Venäjän Mustanmerenlaivaston joukoista. Niemimaalle sijoitettuihin joukkoihin kuului muun muassa 68. rannikkopuolustusprikaati, Sevastopoliin sijoitettu 810. erillinen merijalkaväenprikaati, Hvardiisken ja Katšan lentokentille sijoitettuja joukkoja kalustoineen: lisäksi Venäjän Mustanmeren laivaston 31. koekeskus toimi Feodosiassa. Venäjän Krimin niemimaalle sijoitettujen joukkojen kokonaisvahvuus oli vuoden 2014 alussa noin 11 000 sotilasta, mutta ainoastaan 810. erillisen merijalkaväkiprikaatin 2 000 sotilasta saatettiin laskea taistelukykyiseksi joukko-osastoksi.

Vuoden 2014 alussa Ukrainan asevoimien joukkojen kokonaisvahvuus Krimin niemimaalla oli 22 000 sotilasta, joista suurin osa kuului merivoimiin. Joukkoihin kuului muun muassa 36. erillinen mekanisoitu rannikkopuolustusprikaati Perevalnessa, 1. erillinen merijalkaväkipataljoona Feodosiassa ja 501. erillinen merijalkaväkipataljoona Kertšissä sekä 56. erillinen kaartinpataljoona Sevastopolissa. Simferopoliin oli sijoitettu 406. erillisen prikaatin tykistöryhmä, Sevastopoliin 25. ja 85. erilliset meritorjuntaohjuspataljoonat sekä ilmatorjuntarykmentit Feodosiaan, Jevapatorijaan ja Sevastopoliin. Lisäksi Krimillä oli Ukrainan sisäministeriön alaisia aseistettuja joukkoja 2 500 henkilön verran sekä Ukrainan rajavartiopalvelun 5. rannikkovartio-osasto Balaklavassa, 23. rannikkovartio-osasto Kertšissä ja erillinen Spetsnaz-pataljoona sijoitettuna Jaltaan.

 

Venäjän miehitysoperaation alku

Vahvistamattomien tietojen mukaan ensimmäiset havainnot venäläisten poikkeuksellisesta aktiivisuudesta Krimin niemimaalla tehtiin jo tammikuussa 2014, sen sijaan ensimmäiset varmistetut tulevaan sotilasoperaatioon viittaavat toimet toteutettiin 20. helmikuuta 2014. Tuolloin 810. erillinen merijalkaväkiprikaati ryhmitti joukkoja Hvardiisken lentotukikohdan alueelle sekä tehosti vartiointia ja valmiutta Sevastopolissa. Edellä kuvatut toimenpiteet olivat todennäköisesti osa Krimille laadittua ja vuosien ajan ylläpidettyä varautumissuunnitelmaa.

Samaan aikaan (20. helmikuuta) Moskovassa vierailulla ollut Krimin korkeimman neuvoston puhemies Vladimir Konstantinov ilmoitti, ettei hän sulje pois mahdollisuutta Krimin erottamiseen Ukrainasta, mikäli tilanne maassa heikkenee. Krimintataarien Mejlisin puhemies Refat Çubarov kritisoi tuolloin  voimakkaasti Konstantinovia, tämän esitettyä avoimen pyynnön Venäjälle lähettää turvallisuusjoukkoja niemimaalle. (3)

Venäjällä heitettiin helmikuussa ”vettä myllyyn” valedokumentilla Korsun-Ševtšenkivskyissä tapahtuneesta ”Korsunin pogromista”, jossa propagandatarinoiden mukaan menehtyi useita Kiovaan busseilla matkalla olleita Janukovitšin hallinnon tukijoita. Ihmisoikeusaktivistien tutkiessa tapahtunutta ja koettaessa ottaa yhteyttä dokumentin tekijöihin, paljastui, ettei dokumentin julkaissutta organisaatiota ollut olemassakaan. Dokumentin tekijöiden taustoja tutkineet tahot, päättelivät kyseessä olleen pro-Kreml-tahon luoma Euromaidanin ja Ukrainan vastainen propagandakampanja. (4) 

Viitteitä Venäjän laajemmasta operaatiosta saatiin pari päivää myöhemmin 22. helmikuuta 2014, kun maahanlaskujoukkojen eli VDV:n 45. erillinen Spetsnaz-prikaati lähti tukikohdastaan Kubinkasta koko vahvuudellaan todennäköisesti Anapaan. Myös Toljattiin sijoitetun 3. erillisen Spetsnaz-prikaatin ja Tamboviin sijoitetun 16. erillisen Spetsnaz-prikaatin valmiutta kohotettiin ja niistä siirrettiin osastot todennäköisesti Rostov-na-Donuun. Tuolloin Mustanmeren itärannikolle, Novorossijskin lähelle Venäjälle sijoitetun 7. ilmarynnäkködivisioonan valmiutta kohotettiin. On todennäköistä, että Venäjä tavoitteli joukkosiirtojen ajoittamisella Sotšin olympialaisten ajalle harhauttavaa vaikutusta. Sotšin kaupunki ja olympia-alue sijaitsivat Mustanmeren itärannikolla noin 200 km Novorossijskista kaakkoon.

Varsinaiset joukkojen siirrot Venäjältä Krimille käynnistyivät 23. helmikuuta kuluessa, jolloin venäläissotilaiden havaittiin nousevan maihinnousualuksiin Novorossijskin satamassa. Helmikuun 24. päivä Sevastopolin edustalle saapui viisi maihinnousualusta, jotka kiinnittyivät laituriin 25. päivän kuluessa. Venäjän Mustanmeren laivaston kuljetuskapasiteetti huomioiden osastolla on kyetty kuljettamaan noin 1 500–2 000 sotilasta. Julkaistujen tietojen mukaan lopullinen päätös Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneestä operaatiosta tehtiin 22. – 23.helmikuuta 2014 välisenä yönä Vladimir Putinin ja Venäjän turvallisuudesta vastaavien elinten johdon välisessä tapaamisessa. Tapaamisen päätteeksi Vladimir Putin totesi: ”Meidän on aloitettava työ Krimin palauttamiseksi osaksi Venäjää”. (5)

Joukkosiirrot osoittavat, että Venäjä oli aloittanut Vakkauksen mainitseman operatiivistaktisen muodostelman tai Vahruševin esille tuoman itsenäisen operaatioryhmän muodostamisen sotilaallista operaatiota varten. (Viittaan lähteissä mainitun kapteeni Jarkko Koistisen diplomityön havaintoihin, alalukuun 3,5).

Alueellisen ”separatismin” kasvualustaksi muodostui kansallisen juhlapäivän vietto 23. helmikuuta, jolloin Sevastopolissa, ja muissa kaupungeissa venäläismielisten (käytännössä kyse oli Kremlin harjoittamaa politiikkaa tukevia henkilöitä) järjestämissä kansankokouksissa kiistettiin Ukrainan uuden hallinnon laillisuus. Kansankokouksissa vaadittiin myös ”itsepuolustuksellisten” miliisijoukkojen perustamista, samalla aloitettiin väen rekrytointi niihin. Krimin parlamentin jäsen Sergei Aksjonov vetosi myös julkisesti Venäjän presidentti Vladimir Putiniin avun saamiseksi niemimaalle.

Moldavialaistaustaisen Sergei Aksjonovin isä, Valeri Aksjonov oli entinen puna-armeijan upseeri ja Pohjois-Moldavian venäläisyhteisön johtaja Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi Moldavian itäosien, Transnistrian alueen, venäläismiehitystä tukevana johtohahmona. Sergei Aksjonov muutti 1989 Moldavian alueelta Krimin niemimaalle kirjautuen alueella sijainneeseen sotilasakatemiaan. Neuvostoliiton hajottua Aksjonov kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa Ukrainalle, vuonna 1993 hän valmistui Simferopolin rakennusteknisestä sotilaskorkeakoulusta.

Aksjonov tunnettiin 90-luvulla kutsumanimellä ”Goblin”, hänen ollessa poliisiraporttien mukaan Krimin suurimman rikollisjärjestön Seilemin (Salem) jäsen.

Aksjonovin poliittinen ura alkoi Krimillä vuonna 2008, jolloin hänestä tuli Krimin venäläisyhteisön (ven. Русская община Крыма) jäsen sekä venäläismielisen Krimin kansalaisaktivistiliikkeen jäsen. Vuosien 2008–2009 välillä Aksjonov lainasi lähes viisi miljoonaa dollaria Mykola Kyryltšukilta perustaakseen niemimaalle venäläisnationalistisen Venäjän yhtenäisyys -puolueen (ven. Русское Единство). Puolueen kannatus ei koskaan noussut suuren suureksi. Venäjän miehittäessä niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, puolueella oli kolme edustajaa Krimin niemimaan satapaikkaisessa alueparlamentissa.

Tietyt toimet ja tapahtumat todistavat sen puolesta, että ajatus ”itsepuolustusjoukoista” oli ulkosyntyistä. Todennäköisesti aiemmissa niemimaan haltuunottoon tähdänneissä harjoituksissa hiottuja skenaarioita, joilla pyrittiin harhauttamaan ja synnyttämään kuvaa paikallisesta, sisäsyntyisestä, toiminnasta. Se, että juuri muodostettuihin ”itsepuolustusjoukkoihin” solutettiin välittömästi venäläisiä erikoiskoulutuksen saaneita henkilöitä, todistaa omalta osaltaan tämän puolesta.

Paria päivää myöhemmin (25. helmikuuta 2014) Sevastopoliin johtavalle tielle ja niemimaan mantereesta erottavalle Perekopin kannakselle perustettiin kulunvalvontapaikkoja. Tarkastuspisteiden toimeenpanijoiksi osoittautuivat Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovitšille uskolliset, Kiovasta palanneet ja Venäjän riveihin siirtyneet, Berkut-mellakkapoliisit (huom. osa Berkut-mellakkapoliiseina esiintyneistä oli itse asiassa Venäjän erikoisjoukkoihin kuuluneita sotilaita*) yhdessä Krimin kasakoiden ja Venäjältä tulleiden Kubanin kasakoiden kanssa. Myöhemmin näitä joukkoja täydennettiin venäläisiin erikoisjoukkoihin kuuluvilla sotilailla. Kasakoiden tehtävänkuvana kerrotaan olleen Sevastopolin suojaaminen sekä alkuvaiheessa niemimaalle sijoitettujen ukrainalaisjoukkojen saartaminen ja uhkailu. Myöhemmin kulunvalvontapaikkoja miehittivät myös venäläisten moottoripyöräkerhojen – pääasiassa Yön susien – jäsenet, jotka kertoivat saapuneensa Krimille turvaamaan niemimaan Venäjään liittämistä sekä auttaakseen taistelussa Kiovan ”fasisteja” vastaan.

Tiedetään myös, että Ukrainan alueella toimineiden Yön susien jäseniä siirtyi tuolloin Krimin niemimaalle turvaamaan Venäjän ”etuja”, myöhemmin saman nähtiin toteutuvan Itä-Ukrainassa. Venäjän toimet kevättalvella ja keväällä 2014 olivat niin läpinäkyviä, että suorastaan hämmästyttää se, kuinka lännessä Venäjän disinformatiivinen tarina ”separatismista” Donbasin kohdalla meni läpi niin helposti. Uskoisin, että ainakin eräiltä osin kyse on poliittisesta päätöksestä, jonka läntiset poliitikot tekivät. Oli poliittisesti helpompi uskotella itselleen Venäjän narratiivin paikkansapitävyys, jonka seurauksena oli mahdollista ”palata” takaisin entiseen aikaan ja kuvitella, että Venäjä on jollain tapaa mahdollista sitouttaa yhteistyöhön energiakaupan jne. avulla. Kaikki tämä perustui hyväuskoisuuteen ja suunnattomaan itsepetokseen! Unohtamatta sitä, että poliitikkojen itsepetoksella ja totuuden kiertelyllä (lue valehtelulla) on lopulta vaikutusta myös ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

Krimin niemimaan miehitykseen tähtäävän operaation ensimmäisen vaiheen varsinaiset sotilaalliset toimet alkoivat 26. helmikuuta 2014. Tuolloin Simferopolin ympäristössä havaittiin Venäjän asevoimien BTR-miehistönkuljetusajoneuvoilla liikkuvia osastoja. Todennäköisesti kyseessä oli seuraavana yönä toimeenpannun, Simferopolissa sijainneen, Krimin parlamenttirakennuksen valtausoperaation tiedustelu-, eristys- tai tukijoukkojen ryhmittymisestä. Näkyvän esiintymisen toissijainen tarkoitus saattoi olla tarkoituksellinen voimannäyttö ja samalla tuen osoitus niemimaalle perustetuille ”itsepuolustusjoukoille” ja muille Venäjän hallintoa tukeville ryhmille. Nimittäin samana päivänä (26. helmikuuta) tuhansia Krimin tataareja ja Krimin Euromaidan liikkeen jäseniä kokoontui Simferopolissa Krimin parlamentin edustalle osoittamaan tukea yhtenäiselle Ukrainalle ja Ukrainan uudelle hallinnolle. (6) Samana päivänä Krimin tataarit yhdessä niemimaan muiden kansallisuuksien perusti omat itsepuolustusjoukot turvaamaan moskeijoita, kirkkoja ja muita kohteita venäläismielisiltä ”itsepuolustusjoukoilta”. Helmikuun 26. päivän yhteenotoissa eri ryhmien välillä Simferopolissa kuoli kaksi siviiliä parin tusinan saadessa eri asteisia vammoja.

Simferopol, Krimin niemimaa, 26. helmikuuta 2014.

Aktiivinen sotilaallinen toiminta käynnistyi aamuyöstä 27. helmikuuta 2014, jolloin 50–60 ”itsepuolustusjoukkojen” taistelijaksi itseään väittänyttä tunnuksetonta taistelijaa valtasi Krimin alueparlamentin, nostaen Venäjän lipun rakennuksen katolle. Myöhemmin kävi ilmi, kyseisen osaston koostuneen Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen sotilaista.

Iltapäivällä (27. helmikuuta) parlamentille saapui Krimin parlamentin jäseniä, jotka aloittivat hätäkokouksen venäläisjoukkojen miehittämässä parlamenttirakennuksessa. Ylivoimaisella enemmistöllä päätettiin muiden muassa erottaa Ukrainan uudelle hallitukselle uskollinen Krimin autonominen hallitus ja järjestää toukokuussa kansanäänestys niemimaan asemasta. Krimin parlamentin kokoontuminen (vajaalukuisena) venäläisjoukkojen valtaamaan rakennukseen – päättämään niemimaan asemasta – vahvistaa käsityksen tämän ”separatismin” organisoimisesta ennalta. Ennen ”äänestystä” edustajilta kerättiin matkapuhelimet ja muut viestintälaitteet pois, puolueettomien medioiden edustajien ei sallittu olla läsnä äänestyksissä. Eräiden parlamentaarikkojen mukaan heitä uhattiin ennen ”äänestystä”; myös sellaisille parlamentaarikoille, jotka eivät olleet paikalla äänestyshetkinä merkittiin annettu ääni. Venäläinen tiedustelu-upseeri Igor Girkin kertoi tammikuussa 2015 antamassaan haastattelussa Krimin niemimaan alueparlamentin jäsenten äänestäneen pakotettuna – pistooli ohimoilla – Venäjän anneksaation puolesta. (7)

Venäjän asevoimien onnistui miehittää Krimin niemimaan Ukrainalta nopeasti ja tehokkaasti. Kyse on miehittämisestä, mikä on itsessään määritelmänä hyvin merkittävä, koska Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisi jonkin väestönosan tahtotila. (8)

Venäjän Läntisessä sotilaspiirissä ja osassa Keskistä sotilaspiiriä käynnistettiin laaja valmiustarkastus 26. helmikuuta 2014. Vaikka suurin osa harjoitusjoukoista keskitettiin Ukrainasta kaukana sijaitseviin kohteisiin, tuhansia Spetsnaz- ja maahanlaskujoukkojen sotilaita siirtyi sen aikana Krimille, kun Uljanovskin lentotukikohdasta lähti 26.–27. helmikuuta 2014 neljäkymmentä Iljushin Il-76 kuljetuskonetta. Yli kymmenen koneista laskeutui Mustanmeren itärannikolla sijainneen Anapan lentokentälle. Seuraavana päivänä (28. helmikuuta) joitakin niistä havaittiin Krimillä. Toisaalta valmiusharjoituksen ilmoitetun vahvuuden 150 000 sotilasta muodostivat Ukrainan hallituksen näkökulmasta uhkaavan hyökkäysvoiman, jota se ei voinut jättää huomiotta. Tämän hyökkäysvoiman uhka vaikutti myös siihen, ettei Ukrainan uusi hallitus ryhtynyt aktiivisiin vastatoimiin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, tilanteessa, jossa koko maan asema ja turvallisuus oli vaakalaudalla.

 

Toisen vaiheen sotilaalliset operaatiot Krimin niemimaalla

Aamuyöllä 28. helmikuuta 2014 noin komppanian vahvuinen venäläisosasto eteni vapaasti Ukrainan 204. taktisen lentoprikaatin tukikohtaan Belbekissä, Krimin niemimaan länsirannikolla. Samanaikaisesti venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat ottavat haltuun Simferopolin kansainvälisen lentoaseman sekä kentän lennonjohdon.

Samaisena aamuna Kertšinsalmen yli lensi kolme keskiraskasta Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria, kahdeksan luvattomasti ilmatilaan tulleen Mi-35M Hind-E-taisteluhelikopterin saattamana. Helikoptereissa kuljetettiin 431. erillisen meritiedustelun Spetsnaz-aseman joukkoja niemimaan länsiosaan.

Myöhemmin  samana päivänä ainakin kahdeksan Anapan alueelta lähtenyttä ja kuljetuskapasiteettinsa puolesta noin 1 500 sotilaan siirtämisen mahdollistanutta Iljušin Il-76 -kuljetuslentokonetta laskeutui ilman lupaa Gvardiisken lentokentälle Simferopolin pohjoispuolelle. Edelleen samana päivänä Ukraina lähetti ilmaan kaksi Sukhoi Su-27 ilmaherruushävittäjää ilmoittaen varautuvansa pudottamaan kaikki ilmatilaansa loukkaavat lentokoneet. Uhkaus keskeytti Venäjän aloittamat ilmakuljetteisten joukkojen siirtolennot Krimin niemimaalle useiksi vuorokausiksi.

Iltapäivällä 28. helmikuuta Sevastopolissa luvallisesti laituriin kiinnittyneestä Venäjän Mustanmeren laivaston maihinnousualuksesta jalkautui ilman Ukrainan lupaa 300 merijalkaväen sotilasta, sotilaat kuuluivat 382. erilliseen merijalkaväen pataljoonaan. Edelleen samana päivänä Sevastopoliin kuljetettiin meritse noin komppanian vahvuiset osastot 10. ja 24. Spetsnaz-prikaateista.

Venäjällä, Vladimir Putin pyysi maaliskuun 1. päivä 2014 Venäjän parlamentilta lupaa asevoimien joukkojen käytölle Krimillä ”etnisten venäläisten suojelemiseksi”.

Suurin osa operaation toiseen vaiheeseen kuuluvien joukkojen noin 3 000–3 500 sotilaasta siirrettiin Krimin niemimaalle vain kolmessa vuorokaudessa ilma- ja merikuljetuksilla. Keskeisen sijaintinsa ansiosta operaation logistiseksi keskukseksi muodostui Venäjällä Anapan lentokenttä, jonne joukkoja keskitettiin kauempaa Venäjältä jo operaation alkuvaiheessa. Lentokenttä sijaitsee merikuljetusten lähtösatamina käytetyistä Kertšin-salmen lauttaterminaalista 70 kilometrin ja Novorossijskin laivastotukikohdasta 50 kilometriä päässä. Anapasta toteutettiin myös suoria ilmakuljetuksia Krimin lentokentille, esim. Hvardiiskeen 28. helmikuuta 2014.

Helmikuun 28. ja maaliskuun 11. välisenä aikana venäläiset laivaston alukset kävivät Krimin satamissa 15 kertaa, venäläisiä helikoptereita ja lentokoneita niemimaalle laskeutui 48 kertaa ja Kertšin-salmen ylitti kymmenen saattuetta yhteensä 139 ajoneuvon vahvuudella.

Lisäjoukkojen saapuminen edellytti logistisen kapasiteetin kasvattamista myös Krimillä. Venäläisen yliopiston osin käyttämille ja muuten tyhjillään olleille, 1800-luvulta peräisin oleville Lazarevskijen kasarmeille Sevastopoliin perustettiin logistinen keskus, jota käytettiin samalla joukkojen majoittamiseen.

Operaation toinen vaihe laajeni maapuolustuksen kohteisiin 2. maaliskuuta. Tuolloin eri puolella niemimaata havaittiin pataljoonan ja komppanian suuruisia kuorma-autoilla ja panssaroiduilla Tigr-ajoneuvoilla liikkuvia osastoja, jotka saivat edetä kohtaamatta vastarintaa silloinkin, kun sotilaat ryhmittyivät kohteilleen.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin mukaan maan pidättyväinen linja johtui ennen kaikkea pyrkimyksestä varmistaa miehitetyn Krimin niemimaan asemaa koskevan ”kansanäänestyksen” häiriötön toteutus 16. maaliskuuta 2014. Toisaalta korostetaan myös käytetyn psykologista painostuksen ja Venäjän puolelle loikkaamaan houkuttelemisen vuorottelua valittuna menetelmänä, jota tuettiin Venäjän valtionjohdon strategisella viestinnällä.

Esitetyt arviot Venäjän joukkojen toiminta-ajatuksesta ovat oikeansuuntaisia. Krim ja sen sotilaallinen infrastruktuuri haluttiin Venäjän hallintaan pysyvästi ja alueen väestö haluttiin sitouttaa uuteen asetelmaan alusta alkaen. Taistelut ukrainalaisjoukkojen kanssa olisivat todennäköisesti heikentäneet venäläisjoukkojen osakseen saamaa hyväksyntää ja kiistäneet ”separatismin” käynnistämisvaiheessa toimille hankitun näennäisen oikeutuksen. On mahdotonta tietää, olisiko operaatio keskeytetty, jos Ukrainan joukot olisivat ryhtyneet merkittäviin vastatoimiin ja aiheuttaneet venäläisille huomattavia tappioita. Selvää on, että operaation korkeaa riskitasoa pyrittiin kompensoimaan venäläisjoukkojen läsnäolon kiistämisellä sekä ”itsepuolustusjoukkoja” ja ulkoistettuja toimijoita, kuten Yön susia, käyttämällä.

 

Krimin niemimaan miehitys ei ollut veretön

Usein kuulee väitettävän Krimin niemimaan miehitysoperaation olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa. Osapuolet eivät kärsineet merkittäviä sotilaallisia tappioita (ihmishengissä mitattuna) mutta tässä yhtälössä jätämme huomiotta miehitystä seuranneen sorron ja siviileiden edelleen jatkuvat kärsimykset. Venäjän Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation kuluessa (20. helmikuuta – 26. maaliskuuta 2014) menehtyi kaksi Ukrainan asevoimien sotilasta ja yksi Krimin niemimaan venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” militantti. Mielenosoituksissa ja muissa yhteenotoissa menehtyi yhteensä kolme siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa merkittävästi suuremmaksi. Varsinaisen sotilasoperaation kuluessa venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta pidätettiin tai kaapattiin lukuisia yhtenäistä Ukrainaa tukeneita paikallisia – heidän joukossa oli myös rauhanomaisesti miehitystä vastustanut Krimin tataari Reşat Amet, joka kaapattiin ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta maaliskuun 3. päivä. 2014. Maaliskuun 16. päivä hänen runneltu ruumiinsa löydettiin Belogorskin ulkopuolelta. (9) Reşat Ametille on myönnetty postuumisti Ukrainan sankarin arvonimi. (10)

Venäjän miehitystä rauhanomaisesti vastustavien niemimaan asukkaiden painajainen alkoi helmikuussa 2014 jatkuen edelleen. Venäjän poliittisen vainon ja sorron ensisijainen kohde oli vuoteen 2022 saakka Krimin tataarit. Venäjän miehitysvuosina vangitsemista 204 poliittisesta vangista 123 on Krimin tataareja (noin 60 prosenttia poliittisista vangeista, niemimaan väestöstä heitä oli Ukrainassa vuonna 2001 tehdyn väestölaskennan mukaan 12,1 prosenttia).

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhla Kiovassa, toukokuussa 2016. Banderollissa Krimin tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana. © Marko Enqvist.

 

Voidaan sanoa, että länsi sulki silmänsä Venäjän toteuttamilta, räikeiltä, ihmisoikeusrikoksilta miehittämillään alueilla voidakseen jatkaa elämää ”kuten ennenkin”. Halpa energia oli tärkeämpää kuin ihmisoikeudet ja niiden puolustaminen. Seinä tuli vastaan helmikuun 24. päivä 2022.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2014030418093330 

2. ”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

3. https://www.pravda.com.ua/news/2014/02/20/7015235/ 

4. https://www.kyivpost.com/post/7285 

5. https://web.archive.org/web/20151216131755/http://news.yahoo.com/putin-describes-secret-operation-seize-crimea-212858356.html 

”’We ended at about seven in the morning,’ Putin says. ‘When we were parting, I said to my colleagues: we must start working on returning Crimea to Russia’.”

6. https://www.liveinternet.ru/users/6209540/post450433531/ 

7. https://www.kyivpost.com/post/9020 

”In a televised interview on Jan. 24 Igor Girkin, a former defense minister of the self-proclaimed Donetsk People’s Republic, said that the local parliament members were basically held at gunpoint to support the annexation. “Militants literally had to gather Crimean deputies in the hall so they would vote.”

8. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

9. https://www.hrw.org/news/2014/03/18/crimea-disappeared-man-found-killed 

10. https://zakon.rada.gov.ua/laws/show/134/2017#Text 

Lähteenä käytetty myös Prometheus NGO:n kustantamaa “Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone” ja Maanpuolustuskorkeakoulun Yleisesikuntaupseerikurssilla tehtyä kapteeni Jarkko Koistisen diplomityötä “GEORGIASTA UKRAINAAN – VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA” ja ”Crimea Platform; important facts” sekä UNHCR:n julkaisu March 16, 2014.

*: Ukrainalaisia, Krimille sijoitettuja, Berkut-yksiköitä oli miehitetty kevättalvella 2014 myös venäläisillä sotilailla. Informnapalmin artikkelissa ”How ‘Ukrainian Berkut Officer’ from Russian Ulyanovsk Assaulted Crimean Parliament Back in 2014” lisää aiheesta. 

#CrimeaIsUkraine

Venäjän miehittämä Krim: uppoamattomasta ”lentotukialuksesta” kelluvaksi hylyksi

 

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014, se ryhtyi miehitysvuosina vahvistamaan ja laajentamaan niemimaan puolustusta sijoittaen niemimaalle runsaasti uusia asejärjestelmiä: Venäjä vahvisti niemimaan ilmapuolustusta siirtämälle niemimaalle uusien monitoimihävittäjien ohella modernia ilmapuolustuskalustoa, vastaavasti rannikkopuolustusta vahvistettiin niemimaalle siirrettyjen meritorjuntaohjusten myötä.

Illuusio uppoamattomasta lentotukialuksesta rikkoutui viimeistään 23. syyskuuta Ukrainan iskettyä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan Sevastopolissa. (1)

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota, niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta. Miehitysvuosien ja edellä kuvatun niemimaan sotilaallisen voiman lisäämisen myötä Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä on noussut noin 32 000 sotilaaseen vuoteen 2021 mennessä. Usein niemimaan alueella oli reilusti enemmän kuin arvioidut 32 000 sotilasta, johtuen niemimaalla säännöllisesti muualta Venäjältä harjoittelemassa käyvien yksiköiden määrästä.

Kevään 2021 ja helmikuun 2022 välillä Venäjä harjoitteli joukoillaan säännöllisesti niemimaalla, huomioitavaa oli se, että kevään 2021 jälkeen niemimaalla harjoitelleet joukot jättivät entistä useammin kalustoaan niemimaalle. Tätä kalustoa varastoitiin materiaalivarastojen lisäksi harjoitusalueille (usein taivasalle), kuten Opukin niemen harjoitusalueella.

Venäjän maavoimien niemimaalle sijoitetut joukko-osastot muodostivat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский корпус). Helmikuussa 2017 perustetun armeijakunnan esikunta sijaitsi Simferopolissa. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli vaatimaton 7500 miestä, vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10 000 sotilaaseen – 22. armeijakunnan vahvistaminen jatkui aina Venäjän suurhyökkäyksen alkuun helmikuuhun 2022 saakka. 22. armeijakunnan komentajaksi nimettiin kenraalimajuri Arkadi Marzojev marraskuussa 2021, joka sai kenraaliluutnantin arvon heinäkuussa 2022. Tämän vuoden puolella 22. armeijakunta muodosti uuden 18. armeijan ytimen, kenraaliluutnantti Marzojevin jatkaessa 18. armeijan komentajana. 22. armeijakunnan joukkojen lisäksi 18. armeijaan kuuluu pääasiassa mobilisoituja joukkoja, armeijan pääasiallisen tehtävän ollessa puolustuksellisen Venäjän Ukrainalta miehittämällä Hersonin alueella. (2)

Venäjän maavoimien ohella miehitetylle Krimin niemimaalle tukeutui Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat. Edellisten lisäksi Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle oli sijoitettu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja muiden turvallisuuselinten, kuten Venäjän kansalliskaartin eli Rosgvardijan joukkoja, joita tuki vapaaehtoisista kootut puolisotilaalliset joukot, kuten venäläiset kasakkaorganisaatiot.

Niemimaalle kohdistaman huomion ja varusteluohjelman myötä Venäjän onnistui synnyttää mielikuva ”uppoamattomasta lentotukialuksesta”, josta käsin sen olisi mahdollista kontrolloida niemimaata ympäröivää ilmatilaa ja merialueita satojen kilometrien syvyydeltä. Ja etenkin Mustanmeren pohjois- ja luoteisosia sekä niemimaan etelään sijaitsevia merialueita. Tätä illuusiota vahvisti Sevastopolista operoivat Venäjän Mustanmeren laivaston pinta-alukset (sekä sukellusveneet) lippulaivansa Moskvan johdolla. En usko, että Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan aattona kovinkaan moni osasi ennakoida skenaariota, jossa vähäisellä rannikkolaivastolla varustettu Ukraina kykenisi riistämään herruuden merellä Venäjältä – käytännössä tilanne on tänään tämä. Venäjä on menettänyt asemansa Mustallamerellä, tänään (syyskuussa 2023) Ukraina moukaroi risteilyohjuksin sekä itsemurhalennokein sen tärkeintä tukikohtaa sekä laivaston esikuntaa Sevastopolissa. (3) Uppoamaton tukialus alkaa muistuttaa pinnalla juuri ja juuri kelluvaa hylkyä.

Tähän mennessä tapahtuneen johdosta voinemme todeta, että sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota on rikollinen, on tämä hyökkäyssota kokonaisuudessaan rikollisen kehnosti suunniteltu ja toteutettu – mikä on luonnollisesti Ukrainan ja ukrainalaisten kannalta erinomainen asia.

Venäjän Mustanmeren laivaston osalta kulissien takainen todellisuus alkoi paljastua Käärmesaaren valtausta seuranneina viikkoina Ukrainan onnistuessa ensin upottamaan Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan (Projekti 1164 Atlant-luokka) kahdella R-360 Neptune pintamaaliohjuksella 14. huhtikuuta 2022, (huom. ohjukset osuivat alukseen illalla 13. huhtikuuta 2022 ja alus upposi ennen kello 03:00, 14. huhtikuuta). (4) Moskvan menetyksen jälkeen Venäjän oli olennaisesti hankalampaa huoltaa Käärmesaarelle sijoittamiaan joukkoja. Moskvan upottamisen ja saaren takaisin valtauksen (kesä-heinäkuun vaihde 2022) välillä Ukrainan onnistui upottaa useita saarelle sijoitettujen joukkojen huoltoon osallistuneita tai huoltoaluksia suojanneita pinta-aluksia, joukossa muun muassa Mustanmeren laivaston Projekti 22870-luokan hinaajan/ pelastusalus Spasatel Vasily Bekh’in (SB-739) sekä Projekti 11770 Serna-luokan maihinnousuvene.*

Elokuun 9. 2022 räjähdykset vavisuttivat Sakin lentotukikohtaa Novofedorivkan naapurissa, miehitetyn Krimin niemimaan länsirannikolla, tuhoten ja vaurioittaen lentokoneita sekä tuhoten ammusvarikon (-varikkoja). Tiedossa ei ole, millä asejärjestelmällä Ukraina kyseisen iskun toteutti, kuitenkin 7. syyskuuta Ukrainan asevoimien ylipäällikkö, kenraali Valeri Zalužnyi kertoi kyseessä olleen Ukrainan ohjusiskun. (5) Onnistunut ohjushyökkäys oli samalla nöyryytys Venäjän alueelle sijoittamalle ilmatorjunnalle, jonka ytimen muodosti Jevpatorijan ja Novofedorivkan alueella S-400 Triumpf ilmatorjuntajärjestelmä ja sitä tukevat alue- ja lähi-ilmatorjuntajärjestelmät. Ukrainan viime vuonna miehitetylle Krimin niemimaalle kohdistamista operaatioista Kremlin perustuksia järisytti melkoisella todennäköisyydellä eniten aamulla lokakuun 8. päivä toteutettu puoliperävaunuyhdistelmän räjäyttäminen  Kertšinsalmen ylittävällä sillalla. Sillalla, joka on Vladimir Putinin ”lempilapsi”.  

Edellä kuvailtujen tapahtumien jälkeen Ukrainan asevoimien sekä turvallisuuspalvelu SBU:n erikoisjoukkojen on onnistunut toteuttaa operaatioita Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja sitä ympäröivillä merialueilla ilmasta sekä mereltä mutta todennäköisesti myös maalta käsin. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla toimii myös aktiivisia vastarintasoluja, jotka vähintäänkin välittävät tietoa kohteista Ukrainan asevoimille mutta tietyissä tapauksissa näyttävät myös ottavan aktiivisempaa roolia vastarintataistelussa miehittäjää vastaan.

Ukrainan viimeisimmissä operaatioissa näyttää toistuneen selkeä kaava, mereltä ja ilmasta on isketty Venäjän tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä sekä ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan. Näihin operaatioihin lasken kuuluvaksi myös Ukrainan sotilastiedustelun eli GUR:n erikoisjoukkojen operaation, jossa ne ottivat haltuunsa ns. Boiko-torneiksi kutsutut, Venäjän miehittämät öljyn- ja kaasunporauslautat pohjoisella Mustallamerellä, Käärmesaaren ja miehitetyn Krimin niemimaan välisellä merialueella. (6) 24. helmikuuta 2022 jälkeen Venäjä on käyttänyt kyseisiä lauttoja myös sotilaallisiin tarkoituksiin sijoittaen lautoille tutkajärjestelmiä sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä ja muuta kalustoa. Ukrainan onnistuneen operaation myötä Venäjä menetti ainakin yhden lautoille sijoittamansa Neva-merivalvontatutkan.

Venäjän menetettyä merkittäviä osia sen tärkeimmistä pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmistä Krimin niemimaan länsiosissa (ks. karttakuva), maa joutuu myös kohtaamaan uuden ongelman, kuinka korvata menetykset? Ennen 24. helmikuuta 2022 Venäjä oli sijoittanut miehittämälleen Krimin niemimaalle S-300 ja S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä, helmikuussa 2022 alkaneen offensiivin jälkeen se siirsi yhden S-400 patterin lisää Molotšnen lähelle, Solene järven ja Mustanmeren väliselle kannakselle. Kyseisen patterin Ukrainan asevoimat poisti ”muonavahvuudesta” miehistöineen viikonpäivät sitten (14. syyskuuta 2023) laajan ilma- ja ohjushyökkäyksen voimin. Krimin niemimaan pohjois- ja itäosia (kuten Kertšinsalmen siltaa) suojaamaan Venäjä on sijoittanut pitkänkantaman ilmatorjuntajärjestelmiä Džankoin, Feodosijan ja Kertšin ympäristöön sekä sen omalle maaperälle, Kertšinsalmen itärannalle (noin 7000 metriä Tamanista länteen). Edellä lueteltujen paikkakuntien alueelle (pois lukien Taman) Ukraina vaikuttaa myös säännöllisesti, joten kyseisiä järjestelmiä Venäjän on vaikea siirtää lännemmäksi. Mikäli se siirtää omalta maaperältään esim. S-400 pattereita lisää Krimin niemimaalle, alkavat tällaiset siirrot heikentää a) sen omaa ilmapuolustusta omalla maaperällään b) se todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin menettää (tuhoutuneena) miehittämilleen alueille siirtämänsä järjestelmät.

Ukrainan onnistuessa puhkomaan entistä useammin reikiä Venäjän ilmapuolustukseen miehitetyllä Krimin niemimaalla, tämä vaikuttaa merkittävästi venäläisten kykyyn operoida niemimaalta käsin laivastollaan ja ilmavoimillaan. Sevastopolin Eteläisen lahden rannalla sijainneeseen kuivatelakkaan kohdistuneen iskun seurauksena Venäjä on vetänyt Sevastopolin laivastotukikohtaan sijoittamansa Kilo-luokan sukellusveneet pois. (7) Emme vielä näe sitä, mikä seuraus Ukrainan onnistuneella ohjushyökkäyksellä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan tulee olemaan. Tiedossa on se, ettei Venäjän rampautuneen (?) ilmatorjunnan onnistunut pudottaa ainoatakaan Ukrainan laukaisemaa Storm Shadow/ SCALP ALCM-risteilyohjusta. Tulevaisuudessa Ukrainan kyky iskeä kohteisiin miehitetyllä Krimin niemimaalla vain paranee entisestään Yhdysvaltojen luvattua toimittaa sille ATACMS-ohjuksia M142 HIMARS/ M270 MLRS raketinheitinjärjestelmään. Riippuen ohjuksen taistelukärjestä, Ukrainan on mahdollista iskeä tehokkaasti piste- sekä aluemaaleihin, kuten lentotukikohtiin tai huoltovarikoihin.

Entäpä missä vaiheessa Kertšinsalmen ylittävään siltaan kohdistuu sellainen hyökkäys, että koko silta (maantiesilta ja rautatiesilta) on poissa käytöstä? Toisaalta nykyinenkin tilanne voi olla Ukrainalle riittävä, jossa siltojen kauttakulkukapasiteetti on rajallinen ja joissa niihin vaikutetaan säännöllisesti, pitäen samalla yllä tilannetta, jossa Venäjän on sidottava (vähiä) resurssejaan siltojen turvaamiseen mereltä ja ilmasta tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan.

Tulevaisuutta ei pitäisi ryhtyä ennustamaan, enkä siihen ryhdykään, vaan totean, että Ukraina – osin Venäjästä itsestään johtuvista syistä – on muuttanut asetelmaa Krimin niemimaalla ja siihen rajoittuvilla alueilla sellaiseksi, jossa sillä on etu Venäjään nähden. Tämä etu ja kuinka Ukrainan on mahdollista hyödyntää tilannetta, voi vaikuttaa merkittävällä tapaa siihen, kuinka Ukrainan vastahyökkäys tulevina viikkoina (talven alla) kehittyy etelässä Zaporižžjan ja Hersonin alueilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20051583 

2. https://twitter.com/DefenceHQ/status/1693498113212699085 

3. https://yle.fi/a/74-20051583  ja https://www.pravda.com.ua/eng/news/2023/09/13/7419588/ 

4. https://www.telegraph.co.uk/world-news/2022/04/14/russian-warship-notorious-firing-snake-island-defenders-seriously/ 

5. ”In an article for national news agency Ukrinform, Kyiv's top commander Valeriy Zaluzhnyi said Ukrainian rockets had targeted a number of Crimean military sites, including the Saky airbase which was rocked by multiple explosions on 9 August.”

https://www.bbc.com/news/world-europe-62821044 

6. https://www.bbc.com/news/66779639 

7. https://x.com/UKikaski/status/1704623114523472159 

Lähteinä käytetty myös Informnapalmin artikkelia, venäläisen S-400 ilmatorjuntajärjestelmän patterin tuhoamista käsittelevää uutista sekä seuraavia twiittejä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 ja 13 sekä 14.

*: Käärmesaaren taistelusta lähteineen blogissa: Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!  

 

#CrimeaIsUkraine

Me emme unohda: 18. toukokuuta 1944

 

Toukokuun 18. päivä 1944 alkoi Krimin tataarien karkottaminen (krimin tataariksi Qırımtatar halqınıñ sürgünligi). Käytännössä kyseessä oli etninen puhdistus, joka kohdistui kaikkiin Krimin niemimaalla asuviin Krimin tataareihin riippumatta yksilön taustasta ja henkilöhistoriasta. Myös puna-armeijassa palvelleita Krimin tataareja karkotettiin, useimmat vasta Berliinin valloittamisen ja sodan päättymisen jälkeen vietettyään ensin vuosia työleireillä, joista he saivat muuttaa perheidensä luo karkotusalueille. Karkotettujen joukkoon päätyi myös sellaisia Krimin tataareja, joita voi kuvailla vakaumuksellisiksi kommunisteiksi.

Karkotuksen toimeenpani NKVD:n eli sisäasiainkansankomissariaatin johtaja Lavrenti Berija, määräyksen tullessa maan ylimmältä johdolta – käskyn antaja oli Josif Stalin. Käsky perustui puolustuskomitean 11. toukokuuta 1944 antamaan päätöslauselmaan. Käskyn toteuttivat NKVD:n joukot 18. – 21. toukokuuta 1944, toteutukseen ne saivat apua puna-armeijalta sekä Gulag-hallinnolta.

Virallinen syy karkotukselle oli, epäilys joidenkin Krimin tataarien ryhtymisestä yhteistyöhön saksalaisten kanssa, näiden miehittäessä Krimin niemimaata. Natsi-Saksa aloitti operaation Krimin niemimaan valloittamiseksi syyskuussa 1941, taisteluita niemimaalla käytiin saksalaisten ja sen liittolaisten sekä puna-armeijan välillä 4. heinäkuuta 1942 saakka, jolloin puna-armeijan viimeinen linnake Sevastopol antautui. Nykyään arvioidaan syyn karkotukseen olleen paljon raadollisemman eli kyseessä olisi ollut osa Neuvostoliiton harjoittamaa politiikkaa, jossa yhdistyi suunnitelma päästä Dardanelleille sekä tavoite poistaa vähemmistöjä Neuvostoliiton raja-alueilta ja näin vahvistaa Kremlin otetta suuren valtakunnan reuna-alueista.

Krimin tataarit lastattiin NKVD:n sotilaiden ja niitä avustaneiden joukkojen ja henkilöiden toimesta 67 karjajunaan 18. – 21. toukokuuta 1944. Junien määränpää oli kaukana idässä Keski-Aasian alueella, valtaosa (78 prosenttia) karkotetuista Krimin tataareista sijoitettiin Uzbekistanin SNT:n alueelle. Vähäisempiä määriä Kazakstanin SNT:n alueelle sekä Kemerovon oblastiin, Marin tasavaltaan ja muille alueille Venäjän SFNT:n alueelle. (1) Yksistään karkotusvaiheessa ja pitkien junamatkojen aikana menehtyi tuhansia Krimin tataareja, pääasiassa naisia ja lapsia. Tulevina vuosina karkotuksessa ja pakkotöissä puuvillapelloilla, tehtaissa sekä kaivoksilla menehtyi vähintäänkin kymmeniätuhansia Krimin tataareja, joidenkin arvioiden mukaan jopa 46,2 prosenttia Krimin tataareista eli yli 195 000 ihmistä.

Nikita Hruštšov tuomitsi 1965 Stalinin politiikan, myös etnisten ryhmien karkotukset. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt Krimin tataarien paluuta Krimin niemimaalle. Krimin tataarien lisäksi Volgan saksalaisiin tai meskhetinturkkilaisiin ei sovellettu rehabilitointia. Krimin tataarit elivät karkotuksessa Keski-Aasian alueella 1980-luvulle asti, jolloin Mikhail Gorbatšov antoi heidän palata kotiseuduilleen. Krimin korkein neuvosto julisti 14. marraskuuta 1986 karkotuksen rikokseksi.

Krimin tataareiden karkotuksen on tunnustanut kansanmurhaksi Ukraina vuonna 2015 sekä Latvia, Liettua ja Kanada vuonna 2019.

Krimin tataareiden karkotus nousi meidän kaikkien tietoisuuteen viimeistään keväällä 2016, jolloin Euroviisuissa Ukrainan edustaja Jamala eli Susana Jamaladinova esitti kappaleen 1944, joka käsitteli Krimin tataarien karkottamista ja oli omistettu Jamalan omien sanojen mukaan hänen isoisoäidilleen, joka lapsineen joutui karkotetuksi toukokuussa 1944. (2)

Kansaan, Krimin tataareihin, kohdistuneen vainon rinnalla Krimin niemimaalla toteutettiin neuvostohallinnon toimesta vuosina 1944-48 paikkakuntien ja paikkojen uudelleennimeäminen, jolloin lähes kaikki krimintataaripohjaiset paikannimet muutettiin venäläisiksi.

Tänään miehitetyllä Krimillä elävät Krimin tataarit ovat etnisen ja uskonnollisen vainon kohteina, vainoajina ovat Venäjän hallinnon turvallisuuselimet, Krimin ”aluepuolustusjoukot”, erilaiset Venäjän hallinnolle työskentelevät ”vapaaehtoisjoukot” ja ryhmät sekä PMC-organisaatiot. Vainon kohdistuessa yksilöihin, etniseen ryhmään ja Krimin tataarien solidaarisuusliikkeeseen; ihmisiin kohdistuvan vainon rinnalla Venäjä on vaikeuttaa uskonnon ja kulttuurin harjoittamista, se on tuhonnut uskonnollisia ja kulttuurikohteita jne. Tämä siis järjestelmällisenä valtiojohtoisena sortona alkaen helmi-maaliskuussa 2014.

Venäjän sortotoimet miehittämällään niemimaalla jatkuvat edelleen, ovat jatkuneet muuttumattomina 24. helmikuuta 2022 alkaneen koko Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen jälkeenkin. Venäläiset pidättävät ja vangitsevat ihmisiä olemattomien (tekaistujen) syiden perusteella. Vangitut tuomitaan näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin ja siirretään usein tuhansien kilometrien päähän kotiseuduilta. Olot pidätyskeskuksissa ja vankiloissa ovat kehnot, vangituilta evätään jatkuvasti heidän tarvitsemansa lääkärihoito sekä tarvitsemansa lääkkeet.

Miehityksen ensimmäisiä uhreja kevättalvella 2014 oli Krimin tataari, kolmen lapsen isä Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. (3) Hänen runneltu ja kidutettu ruumiinsa löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ketään ei ole rangaistu murhasta, itse asiassa sitä tuskin on edes tutkittu Venäjän viranomaisten toimesta. Sittemmin Reşat Ametille myönnettiin postuumisti Ukrainan sankarin arvo.

Vladimir Putinin oppi-isä Josif Stalin totesi, että ”yksi kuolema on tragedia ja miljoona kuolemaa on tilasto”, mutta hän näyttää olleen väärässä. Me ohitimme olkia kohautellen yhden ihmisen kidutusmurhan, kymmenien ihmisten kidutusmurhat – tuntui, että suljimme niiltä silmämme, jotta rattaat tehtaissamme pyörisivät ja elintasomme kohenisi. Ehkäpä ajattelimme ja toivoimme, ettei meidän vuoro koittaisi…

Toukokuun 18. 2016 olin Kiovassa muistotilaisuudessa, jossa muistettiin Krimin tataarien karkotusta ja niemimaan helmikuussa 2014 alkanutta miehitystä, alla muutama kuva Kiovan Itsenäisyysaukiolta – Maidan Nezalezhnostilta.

Krimin tataareiden lippu Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden karkotuksen muistotilaisuus Maidan Nezalezhnostilla, toukokuu 2016.

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhlassa Kiovassa, toukokuu 2016. Banderollissa tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana.

Me emme unohda, 18. toukokuuta 1944.

Marko

 

Lähteet:

1. https://iccrimea.org/reports/timeline2019.html

2. https://yle.fi/a/3-8882659

3. https://khpg.org/en/1551563339 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Deportation of the Crimean Tatars Memorial Day -kirjoitusta sekä Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone -julkaisua.

Kuvat: Marko Enqvist.

#LiberateCrimea-mielenosoituksessa Tehtaankadulla, helmikuu 2018.

#CrimeaIsUkraine #18Mayis1944 #LiberateCrimea

Lisää pohdintaa logistiikasta – Venäjän miehittämä eteläinen Ukraina

 

Lokakuun 1. päivä julkaisemassani kirjoituksessani Venäjän osittaisesta liikekannallepanosta (Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle) ja sen kokemista ongelmista, viittasin Venäjän huoltoon luvaten palata teemaan tarkemmin lähitulevaisuudessa. Lähitulevaisuus on epämääräinen käsite, viikonpäivät sitten julkaisin kirjoitukseni ”Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina”, jonka luonnollinen jatko tämä kirjoitus on. Tässä blogissani keskityn tarkemmin Venäjän miehittämään Krimin niemimaan ja etenkin Venäjän 24. helmikuuta 2022 jälkeen miehittämiin Hersonin ja Zaporižžjan alueisiin.

Kuten edellisessäkin kirjoituksessani viittasin, Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rautatieverkon hyödyntämiseen. Käytännössä hyödynnettävissä oleva rataverkko on Venäjän sodankäynnin kannalta elintärkeä, joka konkreettisella tavalla tuli osoitettua todeksi Venäjän helmikuun lopulla alkaneen offensiivin kuluessa, jolloin usea Venäjän hyökkäyskärki hyytyi sen jälkeen, kun niiden ei onnistunut saada haltuunsa elintärkeitä rataverkon osia. Ukrainan pohjoisosissa Venäjä ei onnistunut miehittämään Tšernihiviä, kuten ei Sumyakaan ympäristöineen, Harkovaankin kohdistuneiden hyökkäysten terä taittui kehäteillä.

Epäonnistuminen näiden alueiden valtauksessa yhdessä muutenkin yltiöpäisen suunnitelman kanssa, sai aikaan sen, ettei Venäjän onnistunut huoltaa joukkojaan Kiovan, Tšernihivin kuten ei Sumynkaan alueilla. Harkovan alueella asetelma oli Venäjälle otollisempi pitkälle kesään, kunnes raskaat taistelut yhdistettynä Ukrainan epäsuorantulen vaikutukseen romahduttivat joukkojen taistelutahdon (ja ne lähtivät lipettiin jättäen taakseen runsaasti kalustoa ja materiaalia).

Sen sijaan Ukrainan eteläosissa Venäjän onnistui saavuttaa joukkojen huollon kannalta avainkohteita hyvin pian 24. helmikuuta alkaneen laajan, monen rintaman, offensiivin alun jälkeen. Venäläisten onnistui saavuttaa offensiivin ensimmäisinä päivänä Dneprin etelärannan Hersonia vastapäätä ja saada haltuunsa vahingoittumattomina Dneprin ylittävän Antonivskyin maantiesillan ja siitä ylävirtaan sijaitsevan rautatiesillan. Aivan kuten miehitetyltä Krimin niemimaalta luoteeseen, Dneprille suuntautunut offensiivi alkoi onnistuneesti, saavuttivat miehitetyltä Krimin niemimaalta koilliseen, kohti Melitopolia hyökänneet joukot, menestystä jo ensimmäisinä päivinä.

Ukrainan puolustussodan kannalta epäonnistuminen oli se, että miehitetyltä Krimiltä Džankoista koilliseen Novooleksiivkaan rakennettu rautatie päätyi Venäjän haltuun vahingoittumattomana alkuosaltaan, mukaan lukien Syvašin eli Mätämeren ylittävä pengerrettyrautatie siltoineen. Venäläisten hyökkäyskärki saavutti Melitopolin jo 25. helmikuuta – taisteluita kaupungista käytiin 1. maaliskuuta saakka, jolloin Venäjä oli saanut Melitopolin keskeiset osat haltuunsa. Sittemmin Melitopolin alueesta on kehittynyt eräs eteläisen Ukrainan vastarintataistelun ja sodankäynnin keskeisiä alueita.

Venäjän onnistuneet operaatiot Hersonin ja Melitopolin suunnalla edesauttoivat sitä järjestämään joukkojen huollon alueella sen saadessa rautatiekuljetukset toimimaan jo maaliskuun alkupuolella. Toisaalta pitkälle kevääseen etelässäkin Venäjän tosiasiallisesti hallitsema alue käsitti useimmiten kaupungit ja isommat taajamat sekä näiden välisen tie- ja rautatieverkon. Laajat maaseutualueet olivat (ja ovat edelleenkin) etenkin öisin vastarintajoukkojen toimialuetta, josta ne suorittivat yhdessä Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen kanssa hyökkäyksiä venäläisten huoltoverkkoa ja tukikohtia vastaan – uskaliaimmat hyökkäykset kohdistuivat Melitopolin lentokentän sekä Hersonin kansainvälisen lentokentän alueelle perustettuja venäläistukikohtia vastaan.

Venäläisten ammusvarikko Nova Kah’ovkassa Ukrainan HIMARS-iskun jäljiltä.

Ennen tämänhetkiseen tilanteeseen perehtymistä on järkevää vilkaista alueen karttaan, jotta Venäjän kannalta merkityksellisestä rataverkosta saa paremman kuvan – karttaan olen tehnyt jonkin verran merkintöjä, ratapihojen ohella olen merkinnyt eräitä Venäjän logistiikan kannalta merkityksellisiä paikkakuntia. Kartta pohjautuu liveuamap.com verkkosivulla julkaistuun karttaan. Huomioitavaa kuitenkin on se, etteivät kaupunkien sisäiset rataverkot näy kartalla täydessä tarkkuudessaan.

Venäjän miehittämästä Krimin niemimaasta on myöhemmin oma erillinen, tarkempi, kartta. Alla olevaan karttaan olen kuitenkin merkinnyt olennaisia kohteita Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta.

Siitä huolimatta, että Asovanmeren pohjoisrannikko on Mariupolista Hersonin alueelle Venäjän miehittämää, alueelle sijoitettujen joukkojen huolto ei välttämättä ole niin helppoa kuin ensinäkemältä kuvittelisi, etenkin kun Venäjä joutuu enenevissä määrin turvautumaan maantiekuljetuksiin, jolloin sen kapasiteetin riittämättömyys tulee ilmi. Donetskin etelä- ja lounaispuolella kuukausien ajan käytyjen raskaiden taisteluiden myötä alueen liikenneyhteydet ovat väistämättä kehnossa kunnossa – liikennöitävässä kunnossa olevaa ratayhteyttä ei nähdäkseni ole lainkaan miehitetyn Donetskin sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden välillä Venäjän aiheutettua tykistöllään ja panssarikalustollaan Volnovakhan alueen infralle hyvin suuria vahinkoja. Kaupungin rakennuskannasta suurin osa vaurioitui vakavasti tai tuhoutui täysin 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa. Donetskista etelään rakennetun H-20 pikatien linjaus kulkee lähimmillään alle seitsemän kilometrin päässä rintamasta. Mikäli tie edes on liikennöitävässä kunnossa, on se Ukrainan tykistön kantaman piirissä.

Mariupoliin on maantieyhteys Venäjältä (Taganrogista), kaupunkia on myös mahdollista huoltaa meritse sekä lännestä, Berdjanskin suunnasta M-14 pikatietä myöten. Berdjanskiin on todennäköisesti edelleen toimiva huoltoyhteys maantien ohella myös rautateitse Tsernihivkan kautta, joten materiaalin toimitus miehitetyltä Krimin niemimaalta alueelle on mahdollista, joskin osalta matkaa yhteydet ovat Ukrainan vaikuttamiselle alttiit. Aivan kuten Mariupolin, myös Berdjanskin satamaa Venäjä on käyttänyt joukkojen huoltoon. Toisaalta Berdjansk on myös Ukrainan ballististen ohjusten kantaman piirissä. Ukraina on hyökännyt kaupungin satamaa vastaan ballistisilla ohjuksilla (OTR-21 Totška-U), (1) lisäksi ukrainalaiset vastarintataistelijat sekä erikoisjoukot ovat tehneet iskuja myös Berdjanskin alueella.

Venäjän huoltoa Melitopolista pohjoiseen ja Novobohdanivkan kautta itään sekä länteen vaikeuttaa ukrainalaisten erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden operointi alueella, rataverkko on ollut jo kuukausien ajan heidän kohteena. Tarvittaessa rataa vastaan ja radan varrella sijaitsevia varastoja vastaan voi iskeä myös tykistöllä sekä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä. Etenkin ratalinja Novobohdanivkasta itään on Ukrainan epäsuoran tulen vaikutuspiirissä. Novobohdanivkasta länteen Ukraina on kohdistanut tulta erityisesti Nova Kah’ovkan alueelle sekä Dneprin poikki rakennettua Kah’ovkan vesivoimalaitoksen patoa ja sen päälle rakennettua tietä ja rautatietä vastaan. (2) Ukraina on tulittanut patotietä etenkin M142 HIMARS raketinheittimillä aiheuttaen tielle huomattavia vahinkoja. Venäläisten raskain kalusto ei välttämättä voi ylittää Dnepriä Kah’ovkan patotietä myöten. Etelämpää Hersonin kohdalta Dneprin ylittäminen raskaammalla kalustolla Antonivskyin maantiesiltaa kuin myös ylävirtaan sijaitsevaa rautatiesiltaa myöten on mahdotonta, niinpä Venäjä joutuukin turvautumaan erilaisiin lauttoihin kyetäkseen huoltamaan Dneprin länsirannalla sijaitsevat joukkonsa.

Arvioiden mukaan Dneprin länsirannalla sijaitsevat venäläisjoukot tarvitsevat 400 kuorma-autolastillista materiaalia päivässä taistelussa ollessaan. (3) Todennäköisesti Venäjä ei ole kyennyt toimittamaan tätä määrää materiaalia Dneprin länsirannalle pitkiin aikoihin, mikä lienee eräs syy venäläisten rintaman romahtamiselle taannoin Dneprin läntisen rannan miehitysalueen pohjoisosissa. Viimepäivien viestit alueelta venäläisten heikosta taistelutahdosta ja kurittomuudesta kertovat ongelmien jatkumisesta ja Venäjän kyvyttömyydestä ratkaista niitä. (4)

Koska itä-länsi-suuntainen huoltoreitti Asovanmeren pohjoisrannikon poikki Zaporižžjan ja Hersonin alueille on Ukrainan vaikutukselle altis, Venäjän miehitysjoukkojen huollon kannalta Krimin niemimaa on avainasemassa. Niemimaa, josta Venäjä on yrittänyt rakentaa ”uppoamatonta lentotukialusta” miehitysvuosien kuluessa, (tähän mennessä nähdyn perusteella onnistumatta siinä). Venäjän sotakoneen toiminnan kannalta keskeisessä asemassa on miehitetyn Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitseva Džankoin kaupunki, joka on niemimaan rautatieliikenteen merkittävin risteysasema, samalla myös tärkeimpiä yksittäisiä kohteita Kertšinsalmen ylittävien siltojen ohella, jos Venäjän huoltoon alueella haluaa vaikuttaa.

Käsittelen Krimin niemimaan erityisluonnetta hiukan myöhemmin, mutta nyt muutama olennainen huomio Džankoin asemaan logistisena keskuksena sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden huollon logistisena keskuksena. Kuten alustuksessa viittasin Džankoista koilliseen rakennettu rautatieyhteys päättyi offensiivi vaiheessa Venäjän haltuun vahingoittumattomana. Niinpä Venäjän oli   mahdollista toimittaa materiaalia Syvašin eli Mätämeren ylittävää pengerrettyä, sillalla varustettua, junarataa myöten Novooleksiivkaan ja myöhemmin kaupungista eteenpäin Venäjän saatua rataverkon haltuunsa. Venäjän huoltoa alueella helpotti myös se, että miehitetyltä Krimiltä Henitšeskiin johtavat sillat jäivät sen haltuun ehjinä yhtä lukuun ottamatta, jonka ukrainalainen sotilas henkensä uhraten räjäytti.

Alueelta saamieni tietojen mukaan Novooleksiivkan ja Melitopolin välisen rataosuuden pieniin kyliin ja kaupunkeihin Venäjä on perustanut lukuisia ammus- ja polttoainevarikoita sillä ajatuksella, että kylien asukkaat toimivat ihmiskilpinä estäen näin Ukrainaa iskemästä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä tai ballistisilla ohjuksilla näihin varastoihin. Saman suuntaisesti junaradan kanssa on rakennettu E-105 pikatie Novooleksiivkasta Melitopoliin, tie ylittää Syvašin siltaa myöten ja miehitetyllä Krimin niemimaalla, Džankoissa, tie yhtyy niemimaan tieverkostoon.

Džankoi on keskeisessä roolissa myös Krimin niemimaan ja Hersonin välisessä liikenteessä. Kaupungista luoteeseen rakennetun rautatien toinen pää on Dneprin vastarannalla Hersonissa, jossa se vasta yhtyy Ukrainan muuhun rataverkkoon. Koska Dneprin ylittävä rautatiesiltakaan ei ole liikennöitävässä kunnossa, venäläisten huoltojunat on purettava viimeistään Poiman alueella. Poiman ulkopuolella (luoteeseen) Konkan ja Verkhnya Konkan yhtymäkohdan lähellä on myös purku- ja lastausalue sekä jokirannassa sovelias paikka, jossa lauttoja voi lastata, ja uittaa Dneprille ja Hersoniin asti. Poimasta Oleškiin on teollisuusrata, jossa on myös mahdollista purkaa ja lastata junia sekä uittaa lautoilla raskasta kalustoa vesireittejä Hersoniin.

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Perekopin kannaksen kautta Hersonin alueelle vie E97 pikatie sekä T2202 kantatie. Armiansk kapealla Perekopin kannaksella on luode-kaakko-liikenteen merkittävimpiä keskuksia. Kaupungin koillispuolella, Filativkan kylän alueella, sijaitsi yksi venäläisten miehitysvuosien aikana käyttöön ottama kenttätukikohta ja materiaalivarasto, johon se myös siirsi miehistöä ja kalustoa ennen 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia.

 

Erityishuomioita miehitetystä Krimin niemimaasta

Venäjän tarkoituksena oli rakentaa miehittämästään Krimin niemimaasta eräänlainen ”uppoamaton lentotukialus” – linnoitus – jolta hallita koko Mustanmeren aluetta. Ukraina on onnistunut tähän mennessä toteuttamaan useita merkittäviä iskuja niemimaan alueella, sen ohjushyökkäys Sakin lentotukikohtaan oli ensimmäinen todella merkittävä isku niemimaalle. Operaatio Džankoin kaakkoispuolella sijainneelle ammusvarikolle, osoitti Venäjän huollon haavoittuvuuden – iskun seurauksena vaurioitui myös Džankoin ja Azovsken välinen junarata (rata oli poissa käytöstä joitain päiviä). (5)

Merkittävin operaatio oli kuitenkin 8. lokakuuta toteutettu hyökkäys Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan. (6) Todennäköisesti rekka-autolla kuljetettu räjähdelasti räjäytettiin salmen ylittävällä maantiesillalla (rekka oli matkalla Venäjältä miehitetylle Krimin niemimaalle). (7) Räjähdys romahdutti yhden autokaistaparin kokonaisuudessaan vaurioittaen toista. Räjähdyksen seurauksena viereisellä junaradalla ollut polttonesteitä kuljettanut juna syttyi palamaan. Tunteja kestäneen polttonestepalon kuumuus on vaurioittanut vähintäänkin junarataa (kenties molempia niistä), mahdollisesti myös rautatiesillan rakenteita.

Venäjän miehittämän Krimin niemimaan erityislaatuisuudesta julkaisin kirjoituksen 15. syyskuuta 2022 – ”Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle”.

Mutta viime aikojen tapahtumien vuoksi on järkevää huomioida niemimaan tilanne vielä kertaalleen. Etenkin kun on ilmeistä, ettei se ole sellainen ”uppoamaton tukialus”, kuten Venäjällä toivottiin sen olevan. Niemimaallakin on omat haavoittuvuutensa, jotka vain korostuvat nyt kun liikennöinti Kertšinsalmen ylittävillä silloilla on hyvin rajoittunutta tai korjausten vuoksi täysin estynyttä viime lauantaisen (8. lokakuuta) iskun jäljiltä. Tällä hetkellä Venäjä turvautuu perinteiseen lauttaliikenteeseen huoltaakseen niemimaata ja siellä sijaitsevia joukkoja. Raskas kalusto ei voi tällä hetkellä käyttää lainkaan salmen ylittävää maantiesiltaa. Ennen Kertšinsalmen ylittävien siltojen rakentamista, maantie- ja rautatiekuljetukset niemimaalle kulkivat lauttaliikenteellä salmen poikki.   Tärkein lauttareitti kulki jo ennen Venäjän miehitystä Kertšin kaupungin ja Port Krymin (Krim, Ukraina) ja Port Kavkazin (Venäjä) välillä.

Liikennöintimäärät Kertšinsalmen ylittävillä silloilla olivat merkittävät ennen iskua ja siltojen merkittävää vaurioitumista (yksi ajoratapari sortui usean siltapilarin matkalta täysin).

Keskimääräiset liikennöintimäärät Kertšinsalmen ylittävillä silloilla vuorokaudessa (ennen 8. lokakuuta 2022):

luokka	kappaletta
henkilöautot tms.	15 000
linja-autot	160
kuorma-autot tms.	860
matkustajajunat	3–4
tavarajunat	12 (kumpaankin suuntaan)

Siltojen kautta kuljetettiin miehitetylle Krimin niemimaalle lastia yli 13 miljoonaa tonnia vuodessa.

Venäjä avasi sillat liikenteelle näytösluontoisesti vuorokausi iskun jälkeen, jolloin rautatiesiltaa myöten salmen ylitti väitetysti 1–2 lyhyttä tavarajunaa hidasta vauhtia ajaen. Lokakuun 9. ja 10. päivä maantiesiltaa myöten ajettiin henkilöautoja saattueissa (10 autoa per saattue) puolen tunnin välein, kriittisissä osissa vain yksi ajokaista oli käytössä. Viime päivinä, siltojen kunnostus- ja korjaustöiden ollessa käynnissä liikennöintiä ei ilmeisesti ole ollut lainkaan. On myös hyvin epätodennäköistä, että rautatiesilta kestäisi säännöllistä tavarajunaliikennettä. (8)

Venäjän miehittämällä niemimaalla Kertšin ja Port Krymin alueella on useiden kilometrien mittaisia rekkasumia. Ukrainalaisen uutissivusto Krym realiin mukaan jonossa on yli tuhat rekkaa, ja että venäläisillä on kuljetuksiin käytössä vain neljä lossia. (9)

Toimiva rataverkko on Venäjälle joukkojen huollon kannalta merkittävä, Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on sille elintärkeä reitti – etenkin kun laivaston mahdollisuus operoida niemimaan lännenpuoleisilla merialueilla on vähintäänkin rajoittunut sen jälkeen, kun Ukrainan onnistui vallata Käärmesaari takaisin ja ulottaa iskut miehitetyn Krimin niemimaan länsirannikolle saakka. Iskuja on tehty useita, aiemmin luettelemieni merkittävien lisäksi pienempiä lennokeilla sekä mahdollisesti erikoistoimintamiesten ja paikallisten vastarintataistelijoiden yhteisoperaatioina. Isku Kertšinsalmen siltoja vastaan on ainakin osin halvaannuttanut Venäjän huollon, miehitetylle niemimaalle koottujen varastojen avulla sen on mahdollista huoltaa joukkojaan miehittämillään alueilla jonkin aikaa. Toisaalta alueelta kantautuneiden tietojen mukaan, venäläissotilaiden tilanne on jo nyt kehno. Tuhannet sotilaat ovat olleet rintamalla kuukausia, puutteellisella huollolla ja vähällä levolla. Aiheellinen kysymys lienee se, että onko Venäjällä nyt kykyä huoltaa joukkojaan alueella.

Venäjän ongelmia lisäävät Ukrainan säännölliset iskut sen huoltoverkkoa vastaan miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sen ohella, että Ukraina ulottaa vaikuttamisensa myös miehitetylle Krimin niemimaalle. Keväällä ja kesällä Ukraina toteutti iskunsa joko epäsuoraan tuleen turvautumalla tai erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden operaatioilla, syksyn myötä Ukrainan ilmavoimat on toteuttanut useita taistelulentoja Dneprin varrella sijaitsevia venäläisten huoltotukikohtia vastaan. Samalla myös aselajit ovat toteuttaneet yhteisoperaatioita poistaakseen pelistä venäläisten raskasta ilmatorjuntaa, jota on käytetty ilmatorjunnan ohella myös maamaalien pommittamiseen (käytännössä kohteet ovat olleet laajoja siviilikohteita ja venäläisten iskut luonteeltaan terroripommituksia).

Ukrainan onnistunut vastahyökkäys Hersonin alueen länsiosassa (vastahyökkäys jatkuu edelleen), onnistunut operaatio Kertšinsalmen ylittäviä siltoja vastaan ja pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän huoltoverkkoon voi tarkoittaa myös sitä, että Ukraina – Venäjän heikkouksia – hyödyntäen valmistelee kolmatta laajaa offensiivia venäläisiä vastaan. Tapahtuuko tämä Zaporižžjan alueella vai jossain muualla – entä mikä vaikutus Valko-Venäjän joukkojen siirroilla on Ukrainan mahdollisiin tuleviin operaatioihin. Uhka pohjoisesta voi pakottaa Ukrainaa huomioimaan selustansa tarkemmin, mikä saattaisi tuoda Venäjälle sen tarvitsemaa aikaa huoltaa ja varustaa joukkonsa ennen talvea. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissani arvioinut, en usko, Venäjän valmistautuneen talvisodankäyntiin, joten jollei se pysty huoltamaan ja varustamaan joukkojaan kunnolla, edessä tulee olemaan sille hyvin ankara talvi (miestappiot nousevat suuriksi, etenkin jos Ukraina onnistuu vaikuttamaan logistiseen ketjuun tulevinakin viikkoina).

Venäjä ei ole tähän mennessä osoittanut kyvykkyyttä muokata toimintatapojaan korjatakseen puutteitaan. En oikein jaksa uskoa, että se pystyy siihen tulevienkaan viikkojen ja kuukausien kuluessa, etenkin kun edessä on rospuuttokausi ja lopulta talvi, riittävän kylmine säineen, että se riittää romahduttamaan sotilaiden kyvyn sotia, jos varusteet eivät ole kunnollisia eikä huolto pelaa riittävän hyvin. Viime viikkojen kuvat ja videot ukrainalaisten iskuista huoltokolonnia vastaan antavat ymmärtää sen, että ukrainalaiset tietävät Venäjän akilleenkantapään ja suuntaavat iskujaan myös sitä vastaan.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://news.usni.org/2022/03/25/satellite-images-confirm-russian-navy-landing-ship-was-sunk-at-berdyansk

2. https://en.defence-ua.com/news/another_strike_on_a_dam_in_southern_ukraine_completely_disables_russian_supplies_in_the_area_video-3839.html 

3. https://twitter.com/PToveri/status/1564565282173198336 

4. https://twitter.com/Flash_news_ua/status/1580458807192215552 

5. https://twitter.com/Archer83Able/status/1559524995495329792 

6. http://www.hisutton.com/Attack-On-Kerch-Bridge.html 

7. https://yle.fi/uutiset/74-20000988 

8. https://twitter.com/AlderForrest/status/1578657816079843328 

9. https://yle.fi/uutiset/3-12658867 

Blogissani olen myös hyödyntänyt myös Trent Telenkon sekä Thomas C. Theinerin logistiikkaan liittyviä havaintoja, joiden lisäksi olen käyttänyt tässä kuin myös aiemmassa blogissani paikallisia kontaktejani ja heidän havaintoja. Donetskin alueen osalta myös omia kokemuksiani alueesta. 

#StandWithUkraine