Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina

 

Kirjoituksessani Venäjän osittaisesta liikekannallepanosta (Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle) ja sen kokemista ongelmista, viittasin Venäjän huoltoon ja sen todennäköisestä toimimattomuudesta seuraaviin ongelmiin rintamalla. Niin ikää logistiikan ongelmakohtiin olen viitannut myös syyskuisissa kirjoituksissani ”Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla” sekä ”Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle” ja nyt palaan teemaan parin kirjoituksen verran, joissa karttoja hyödyntäen pohdiskelen logistiikkaa Venäjän kannalta ensin miehitetyn itäisen Ukrainan osalta ja toisessa kirjoituksessa miehitetyn Krimin niemimaan sekä miehitettyjen Hersonin ja Zaporižžjan alueiden osalta.

Kuten tiedettyä, Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjällä tavoitteena on se, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai lähemmäs. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se lisää ongelmia Venäjän huollolle.

Kevään lopulla ja kesän ensimmäisellä puoliskolla Venäjä kykeni hyödyntämään rataverkkoja eräillä rintamalohkoilla, mikä osaltaan vahvisti sen kykyä suorittaa massiiviseen tulekäyttöön perustuvaa hyökkäystä osassa Luhanskin ja Donetskin alueita sekä Harkovan alueen eteläisimmissä osissa Venäjän koettaessa valloittaa Donbasin alueen. Voimakkaasta tulenkäytöstä huolimatta Venäjän ei kuitenkaan saavuttanut tavoitettaan Ukrainan itäosissa, läpimurtoa Donbasissa. Yksi merkittävä syy Venäjän hyökkäyksen hyytymiselle varhaisessa vaiheessa kesää on nähdäkseni Ukrainan länneltä saama aseapu, jolla kyettiin vaikuttamaan kohteisiin kymmenien kilometrien päässä rintamasta. Esim. kesäkuun 19. päivä Ukrainan asevoimat tuhosi merkittävän ammusvarikon miehitetyssä Itä-Ukrainassa Hrustalnyissa 80 kilometriä rintamalta. (1) Eikä Hrustalnyissa sijainneen ammusvarikon tuhoaminen jäänyt ainoaksi laatuaan. Loppukevään jälkeen Ukrainan asevoimat on päivittäin vaikuttanut sellaisiin kohteisiin Venäjän miehittämillä alueilla, jotka ovat joukkojen huollon kannalta merkittäviä. (2)

Luonnollisestikaan Ukrainan kyky vaikuttaa vihollisen huoltoon ei heti näkynyt menestyksenä rintamalla. Arvioisin tämän osaltaan johtuneen siitä, että Venäjän oli ollut mahdollista valmistella joukkojaan alueella riittävän kauan aikaa. Keväällä 2014 alkaneen sodan kuluessa Venäjä on perustanut miehitetyn Itä-Ukrainan alueelle suuren joukon merkittäviä huoltotukikohtia ja vielä suuremman joukon erikokoisia ammusvarikoita, joista osa sijoitettiin aivan kaupunkien ytimeen – kuten Donetskissa tehtiin sijoittamalla useita ammusvarastoja, varastoja ja logistisia keskuksia keskustan tuntumaan tai kaupunkialueelle. (3) Expodonbas on näyttely- ja messuhalli Donbas Arenan pohjoispuolella oli tällainen kohde, joka on ollut valokuvien, satelliittikuvien ja videoiden perusteella sotilaallisessa käytössä sotavuosien ajan, ja säästynyt Ukrainan iskuilta aina 17. kesäkuuta 2022 asti, jolloin Ukrainan asevoimat kohdisti tuli-iskun messuhalliin. (4)

Jos lähtökohtanamme on se, että Ukrainalla oli ennalta suunnitellut vaikuttamisensa tietyllä tapaa (esim. ensimmäisessä vaiheessa ammusvarikot ja huoltovarikot, toisessa vaiheessa ratapihat, kolmannessa vaiheessa esikunnat, kasarmit jne.) Tällä hetkellä Ukraina näyttää kohdistavan iskuja idän miehitetyillä alueilla ammusvarikoiden ohella merkittävässä määrin liikenteen solmukohtiin ja ratapihoille sekä tiedettyihin (tunnistettuihin) esikuntakohteisiin – kuten PMC Wagnerin esikunnan Venäjän miehittämässä Popasnassa, Ukrainan itäosissa. (5)

Ilovaiskin ratapihaa aamulla 8. lokakuuta 2022, Ukrainan öisen keskityksen jälkeen.

Iskut ratapihoille alkoivat jo kesällä, jolloin Donetsk-Jasunuvata-alueella Ukrainan asevoimat toteutti tykistöllään lukuisia iskuja raideverkkoa vastaan. Iskuja on kohdistettu myös Ilovaiskiin (noin 40 kilometriä rintamasta), joka on merkittävä – jollei merkittävin – Venäjältä miehitetyn Donetskin alueelle suuntautuvan raideliikenteen risteysasema. (6) Ilovaiskissa Venäjältä, Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta, Ukrainaan vedetty ratalinja haarautuu Donetskin ja Makiivkan kaupunkeihin suuntautuviin, pääasiassa rahtiliikenteen käyttämiin ratoihin ja sitten pohjoiseen suuntautuvaan ratalinjaan, joka Krynytšnassa haarautuu useampaan suuntaan, joista yksi vie Jasynuvatan kautta Donetskin päärautatieasemalle ja sieltä kaupungin halki lounaaseen.

Helmikuun 24. päivä alkaneessa offensiivissa venäläisten panssarijoukot ja tykistö tuhosi Volnovakhan Donetskin eteläpuolella lähes täydellisesti, on siis hyvin epätodennäköistä, että Donetskista länteen ja etelään suuntautuva rataverkko liikennöitävässä kunnossa alueella. Toiseksi Donetskin ja Volnovakhan välillä rintama on paikoin vain parin kilometrin päässä ratalinjasta, mikä omalta osaltaan rajoittaa kaikkea liikennöintiä alueella (myös liikennöintiä alueen tiestöllä).

Tässä vaiheessa on luontevaa perehtyä karttaan tarkemmin, koska jatkossa tulen kohdistamaan huomion entistä tarkemmin rataverkkoon ja eräisiin logistiikan kannalta tärkeisiin paikkakuntiin. Kartta pohjautuu liveuamap.com verkkosivulla julkaistuun karttaan, johon olen tehnyt omia merkintöjä. Huomioitavaa on kuitenkin se, ettei kartalla näy kaupunkien sisäiset rataverkot täydessä tarkkuudessa.

Osia Donetskin ja Luhanskin alueista on ollut Venäjän miehittämä ja hallinnassa keväällä 2014 alkaneesta sodasta lähtien. Kyseiselle alueelle Venäjä ehti perustaa lukuisia huoltotukikohtia ja varikoita lähes kahdeksan vuotisen sodan kuluessa. Olen aiempina vuosina blogikirjoituksissani käsitellyt kyseisten huoltotukikohtien verkostoa, jonka merkittävimmät tukikohdat sijaitsivat alueilla, joille oli vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjasta jopa yli 50 kilometriä, ja joihin Ukraina ei tuolloin saanut vaikuttaa (Minskin sopimukset) ja joiden rakentamisen edessä kansainvälinen yhteisö osoittautui voimattomaksi ollen samalla haluton vaikuttamaan Venäjään pakotteilla tms. Huoltotukikohtia sijaitsi muun muassa Torezin ympäristössä, samoin H’rustalnyin alueella sekä Buhaivkan ympäristössä. Samoin lukuisten miehitetyillä alueilla sijaitsevien kaupunkien alueilla oli erilaisia varastoja ja varikkoja, kuten kirjoituksessani aiemmin viittasin.

Venäjän, vuodesta 2014 lähtien, miehittämille Donbasin alueille johtaa kaksi merkittävää ratalinjaa. Toisen, Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta kulkevan ratalinjan kuvailin aiemmin, kyseinen linja ylittää Venäjän miehittämän rajan Avilo-Uspenkan kohdalla. Omien havaintojeni mukaan vuosien 2014 ja 2022 alun välillä venäläisten kannalta merkittävämpi oli se, joka ylitti rajalinjan miehitetyille alueille Gukovon kohdalla Venäjältä ja jonka tarkkailu oli erityisen haasteellista (ja jolla ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden ei ollut mahdollista vierailla – tarkkailu oli suoritettava kuulohavaintojen perusteella ja tuolloinkin rajoitetusti). Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ensimmäinen merkittävä raideliikenteen keskus on lähes välittömästi rajan ylittämisen jälkeen Dovžanskissa (ent. Sverdlovsk), josta rata haarautuu pohjoiseen edeten Krasnodonin kautta kohti Luhanskin kaupunkialuetta ja länteen, jossa ratalinjan toinen pää sijaitsee Debaltsevessa, joka on alueen poikittaisen raideliikenteen merkittävin risteysasema. Mikä on syy sille, miksi kaupungista taisteltiin niin raskaasti tammi-helmikuussa 2015 ja miksi Venäjä käytti kaupungin valtaamiseen runsaasti asevoimiensa joukkoja.

Venäjän 24. helmikuuta jälkeen miehittämiin Ukrainan itä- ja pohjoisosiin johtaa Venäjältä enää yksi ratalinja. Valuykista Urazovon kautta Venäjän miehittämään Troitskeen (noin 20 kilometriä Ukrainan takaisin valtaamista alueilta), josta raidelinja on mahdollisesti koko matkalta Stanytsia Luhanskaan saakka liikennöitävässä kunnossa. Huomioitavaa on kuitenkin se, että Ukraina pystyy vaikuttamaan tykistöllään ja raketinheittimillä ainakin Starobilskiin saakka.

Vastaavasti Venäjältä Troitsken kautta Svatoveen johtava P-66-tie on koko matkaltaan Ukrainan tykistön ja raketinheittimien vaikutuspiirissä. Svatove on alueella Ukrainan vastahyökkäyksen merkittävimpiä kohteita toimiessaan venäläisten logistisena keskuksena. Tien katkaisu tai Svatoven valtaus vaikeuttaisi merkittävästi alueelle sijoitettujen venäläisten huoltoa, etenkin kun samalla Kreminnaan (etelässä) kohdistuu paine Lymanin suunnalta.

Huomio kannattaa kiinnittää siihen, että koko miehitetyn Luhanskin alueen pohjoisosan kantatieverkosto on hyvin harvaa. Sjeverodonetskin aluetta lukuun ottamatta alueella ei myöskään ole merkittäviä kaupunkikeskittymiä, ratalinjojakin Venäjältä johtaa alueelle vain yksi, mikäli idässä Stanytsia Luhanskan ja Millerovon, Venäjällä, välistä rataosuutta ei ole kunnostettu ja paikoin rakennettu uudelleen. Edellisten ohella on syytä pitää mielessä se, että alueelle sijoitettujen venäläisjoukkojen määrä on alueen kokoon verrattuna varsin vähäinen ja näistäkin joukoista huomattava osa on sijoitettu pitkälle rintamalle sekä etelässä Bakhmutin lohkolle, jossa venäläiset iskevät päätään seinään yrittäessään valloittaa kaupungin. Operaatioon osallistuvat joukot koostuvat pääasiassa PMC Wagnerin taistelijoista sekä (pakko)värvätyistä ja mobilisoiduista joukoista.

Ukrainan kannalta haasteellisin miehityksestä vapautettava alue sijaitsee Donetsk-Horlivka-Sjeverodonetsk alueella ja siitä itään kohti Venäjää menevällä vyöhykkeellä, jossa Venäjän on mahdollista turvautua ratalinjoihin joukkojen huollossa (junaradat miehitetylle alueelle Avilo-Uspenkan ja Gukovon kautta) sekä urbaanin ja paikoin hyvinkin tiheästi rakennetun alueen tarjoamiin puolustusasemiin. Toisaalta voimakas vastahyökkäys Luhanskin alueen pohjoisosien kautta saattaisi avata Ukrainalle mahdollisuuden vaikuttaa huoltolinjoihin nykyistä merkittävästi syvemmälle miehitetyille alueille. Pidän todennäköisimpänä sitä, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Donbasin keskeisimmille alueille sijoitettujen venäläisjoukkojen huoltoon pitkäkestoisella kampanjalla, heikentäen näin venäläisten taistelukykyä ja sen myötä taistelutahtoa.

Mikäli Ukraina aloittaa pitkän tykistökampanjan Venäjän keskeisimpiä raideliikenteen keskuksia vastaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, näkisin, että sen on mahdollista pakottaa Venäjä operoimaan aiempaa kauempana rintamasta olevilla ratapihoilla ja näin pidemmällä aikavälillä kuormittaa venäläisten huoltoa. Vuodesta 2014 miehitettyjen alueiden tieverkko on paikallistenkin mukaan monin paikoin hyvin huonossa kunnossa, teiden asfaltoinnit ja kunnostukset ovat jääneet tekemättä, mikä omalta osaltaan vaikuttaisi myös venäläisten käytössä olevan kaluston kuntoon. (Keskeisimpien raideliikenteen keskusten joukkoon kuuluvat Ilovaisk, Debaltseve ja Altševsk).

Vaikka Asovanmeren pohjoisrannikko on Donbasista Hersonin alueelle Venäjän miehittämää, alueelle sijoitettujen joukkojen huolto ei ole niin helppoa kuin ensinäkemältä kuvittelisi. Donetskin etelä- ja lounaispuolella on käyty raskaita taisteluita kuukausien ajan, liikenneyhteydet ovat väistämättä kehnossa kunnossa – liikennöitävässä kunnossa olevaa ratayhteyttä ei nähdäkseni ole lainkaan miehitetyn Donetskin sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden välillä.

Mariupoliin on maantieyhteys Venäjältä (Taganrogista), Mariupolista on vastaavasti maantieyhteys miehitettyyn Berdjanskiin (M-14 pikatie), jonne on todennäköisesti edelleen toimiva huoltoyhteys rautateitse Tsernihivkan kautta, joten materiaalin toimitus miehitetyltä Krimin niemimaalta alueelle on teoriassa mahdollista, joskin Ukrainan vaikuttamiselle altis. Raideyhteys Melitopolista pohjoiseen ja Novobohdanivkan kautta itään on ollut jo kuukausien ajan ukrainalaisten vastarintataistelijoiden ja erikoisjoukkojen kohteena, tarvittaessa rataa vastaan voi iskeä myös tykistöllä sekä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä.

Viime aikoina on pohdittu jo sitä, että toteuttaako Ukraina vastahyökkäyksen seuraavaksi Zaporižžjan alueella. Rohkeimmissa visioissa se kohdistuisi jopa Melitopoliin saakka, entäpä maltillisempi operaatio Tokmakiin ulottuen (noin 30 kilometriä nykyiseltä rintamalinjalta) ratalinjan katkaisten, jonka seurauksena Venäjän poikittainen huolto alueella vaikeutuisi entisestään. Tokmakiakin houkuttelevampi kohde voisi olla Novobohdanivka (53 kilometriä rintamasta), jolloin poikittaisen ratalinjan ohella Melitopolin ja Hersonin välinen suorahko raideyhteys katkeaisi. Riippumatta siitä millaisen operaation Ukraina alueella suorittaa, on sillä vaikutusta Venäjän itä-länsi-suuntaiseen huoltoon. Ja vaikka Ukraina ei ryhtyisi alueella mihinkään laajempaan operaatioon maavoimillaan, pystyy se jo nyt vaikuttamaan ja vaikeuttamaan Venäjän huoltoa alueella.

Useiden viikkojen tykistökampanja erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden iskuilla höystettynä heikentäisi Venäjän alueelle sijoittamia joukkoja, vaikeuttaen myös niiden varustautumista talveen (mikäli kunnollinen varustautuminen on edes mahdollista, koska Venäjällä näyttää olevan myös pula sotilaiden talvivarusteista). Keskitalvella Venäjän miehittämillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla lämpötila laskee lähelle nollaa tai hiukan sen alle, mikä tarkoittaa sitä, että Venäjän on kyettävä toimittamaan joukoille riittävästi elintarvikkeita, polttoainetta ja muuta varustusta, jotta joukot selviävät talvesta, joten jo pelkkä huoltoon vaikuttaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa miehittäjän kyky käydä puolustustaistelua romahtaa.

Tässä kirjoituksessa on kuitenkaan käsittele tämän syvällisemmin Venäjän miehittämiä Hersonin ja Zaporižžjan alueita, kuten en Venäjän miehittämää Krimin niemimaatakaan, palaan tähän teemaan seuraavassa kirjoituksessani. Kyseisten alueiden huoltoon vaikuttaa merkittävästi myös varhain tänään (8. lokakuuta 2022) toteutettu isku Kertšinsalmen siltaa ja rinnalla kulkevaa rautatiesiltaa vastaan. (7) Iskun seurauksena maantiesillan toinen autokaistapari romahti parista kohtaa, toisen vaurioituessa huomattavasti. Rautatiesilta vaurioitui myös pahoin öljyä (polttoainetta) kuljettaneen junan pitkään kestäneen palon seurauksena. Oma osaamiseni ei riitä arvioimaan kuinka kauan kestää, kunnes rautatiesilta saadaan liikennöitävään kuntoon, vai saadaanko sitä ollenkaan. Onko kuumuus vaurioittanut rakenteita liikaa.

Siltojen ollessa poissa käytöstä, Venäjä pyrkii huoltamaan miehittämäänsä Krimin niemimaata lauttojen avulla  Kertšinsalmen poikki, kuten ennen siltojen rakentamista.* Venäjän kannalta ongelmana vaan on se, että sillan valmistumisen jälkeen se on siirtänyt näitä lauttoja muualle, kysymys kuuluukin, että kuinka pian se saa lauttoja alueella ja kuinka moni niistä on edelleen liikennöitävässä kunnossa. Huolto on myös järjestettävissä rahtilaivoilla ja vähäisemmässä määrin ilmasillan avulla.

Pyrin lähipäivinä kirjoittamaan vastaavan koosteen Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden sekä miehitetyn Krimin niemimaan huollosta, huomioiden myös Kertšinsalmen sillan tuhon.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://ukrainetoday.org/2022/06/19/warehouse-of-the-entire-ammunition-details-about-the-destroyed-stocks-of-the-invaders-in-khrustalny/ 

2. Ukrainan epäsuorantulen kampanjoista Venäjän miehittämille alueille muun muassa seuraavissa blogeissani lähteineen: 12. toukokuuta, 18. kesäkuuta ja 11. heinäkuuta 2022.

3. https://informnapalm.org/19471-tanks-donetsk-reaktivs-himik/ 

4. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1537845992996884480 

5. https://mil.in.ua/en/news/wagner-pmc-base-attacked-in-popasna/ 

6. https://twitter.com/Flash_news_ua/status/1578622785827454977

7. https://meduza.io/en/news/2022/10/08/large-explosion-reported-at-bridge-connecting-russia-to-crimea 

Blogissani olen myös hyödyntänyt myös Trent Telenkon sekä Thomas C. Theinerin logistiikkaan liittyviä havaintoja.

*: Ennen Krimin niemimaan miehitystä lauttaliikenne Kertšinsalmessa Venäjän ja niemimaan väliä oli säännöllistä. Tärkein reitti oli Kertšin kaupungin (Krim, Ukraina) ja Port Kavkazin (Venäjä) välillä.

#StandWithUkraine