Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle

 

Kirjoitin keväällä, kuinka miehittäjälle työskentelevät palkkasotilaat sekä venäläiset erikoistoimintamiehet vievät Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla isät lastensa silmien edestä tai pojat äitiensä matkasta kokoamakeskuksiin, joista pakkovärvätyt useimmiten lähetetään täydennysmiehinä rintamalle, joukko-osastoihin, joiden vahvuudesta huomattavan suuri osa on samankaltaisia pakolla värvättyjä miehiä ja nuorukaisia. Näitä miehiä nuorukaisia nimitetään miehitetyillä alueilla kuvaavasti jauhelihaksi – nimi tulee siitä, ettei heistä rintamalle jouduttuaan ja mielipuolisessa sodassa kuoltuaan jää tuskin mitään tunnistettavaa jäljelle. He ovat lihaa, jonka venäläiset ajavat lihamyllyn läpi!

Nyt samat näkymät välittyvät maailmalle venäläisistä kylistä ja kaupungeista, kuinka poliisi ja Venäjän kansalliskaarti koettaa raahata väkisin nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä rintamalle jauhautumaan jauhelihaksi. Mutta toisin kuin alkuvuonna ja keväällä, jolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla miehiä suorastaan metsästettiin täydennysmiehiksi rintamalle Venäjän toimesta ja jolloin näiden miesten kohtalo ohitettiin olkia kohautellen tai muutamalla rivillä uutisvirrassa, nyt monet meistä ovat huolissaan näiden nuorten (ja hiukan vanhempienkin) venäläisten kohtalosta – olen ehkäpä ikävä ihminen, mutta en itke heidän tähden. En vuodata kyyneliä, en etenkään Moskovan ja Pietarin poikien ja isien tähden – syrjäseutujen nuorukaiset ja vähemmistöjen edustajat minua surettavat sillä heidän mahdollisuutensa tehdä valintoja elämässään on olennaisesti rajallisempi. Heidän puolesta on heitetty noppaa Kremlissä.

Viikko sitten keskiviikkona (21. syyskuuta 2022) Vladimir Putin julisti televisiopuheessaan maahan osittaisen liikekannallepanon. Puolustusministerin Sergei Šoigun mukaan osittainen liikekannallepano merkitsee 300 000 reserviläisen kutsumista palvelukseen. Mitä tämä käytännössä merkitsee?

Lainaan alkuun puolustusvoimien pääesikunnan entistä tiedustelupäällikköä Pekka Toveria kuvatakseni yleistilannetta:

”Koska Venäjällä ei ole julistettu sotaa, yleinen liikekannallepano ei taida olla mahdollinen. Toisaalta heillä ei ole resurssejakaan. Siellä on teoreettisesti parin miljoonan sotilaan reservi, mutta käytännössä ei ole liikekannallepanojärjestelmää”.

Sittemmin on kuitenkin kyseenalaistettu se, että kyseessä olisi vain osittainen liikekannallepano. Yleisradion haastattelussa kenraalimajuri Harri Ohra-aho toteaa, että Venäjällä on käynnissä vaiheittainen yleinen liikekannallepano. (2)

Venäjän tapauksessa merkittävää on se, ettei maalla ole toimivaa liikekannallepanojärjestelmää, ja sellaisen puute paljastuu nyt kaikessa karuudessaan tavallisille venäläisille. (Epäilen, ettei Venäjällä vallan ytimeen kuuluvia tällainen puutos lopulta sen suuremmin harmita, lievä kaaos voi palvella heidän tarpeita jopa enemmän kuin tehokkaasti ja moitteettomasti toimiva järjestelmä).

Toverin 21. syyskuuta antamien lausuntojen mukaan osittaisella liikekannallepanolla Venäjä saisi reservistä poimittua käsin oikean koulutuksen omaavia taistelupanssarivaunumiehiä, moottoroituja jalkaväkimiehiä ja tykkimiehiä. Mutta kuten olemme viime päivinä nähneet, Venäjän toiminta on jotain aivan muuta kuin sellaista, jossa reservistä otetaan ne oikean koulutuksen omaavat miehet. Venäjällä toiminta on kaoottista ja organisoimattomalta näyttävää, mutta epäilen, että eräissä tapauksissa sen on tarkoituskin näyttää siltä, koska sellaisen toiminnan varjolla lihamyllyyn on helpompi lähettää myös sellaisia yksilöitä ja kansanryhmiä, joiden katoaminen muonavahvuudesta on Kremlille helpotus.

Toisaalta, mikäli toiminta Venäjällä olisi ollut organisoitua ja säntillistä, olisi tämä yllättänyt minut, koska Venäjän aiemmista brutaaliin hyökkäyssotaan liittyvistä toimista yksikään ei näytä kunnolla suunnitellulta, eikä suunnitelmallisuutta myöskään esiinny Itä-Ukrainan miehitetyille alueille tänä vuonna kohdistetuissa pakkomobilisoinneissa. Nekin ovat olleet summittaisia, joissa miehiä on koottu kaduilta ja työpaikoilta, jonka jälkeen heille on annettu viikon parin koulutus ja lähetetty rintamalle. Ainoa merkittävä poikkeus löytyy viime vuoden loppupuolelta, jolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettiin rekrytointeja ns. aluepuolustusprikaateihin, joihin värvättiin henkilöstöä osaamisen mukaan (tuolloin etsittiin kuorma-autokuljettajia, teknikoita, asentajia ja vartijoita). (3)

Tällä hetkellä Venäjän toiminnasta paistaa myös läpi paniikinomainen kiire, ilmeisesti Ukrainan vastahyökkäys Harkovan alueella on ollut niin musertava, että aallot ravisuttavat Kremlin muurejakin. Mikäli osittainenkin liikekannallepano toteutettaisi suunnitelmallisesti ja harkitusti, veisi miehistön varustaminen ja koulutus viikoista kuukausiin eli näin toteutettuna Venäjältä loppuisi miesten ohella myös aika. Tällä hetkellä Ukraina hallitsee sotatoimia, se pystyy iskemään syvyyteen ja vaihtamaan painopistettä nopeasti, toisin kuin Venäjä, joka näyttää paikkaavan kaikki puutteensa miesvoimalla (ts. turvautumalla lukumäärään), joten ainakin liikekannallepanon alkuvaiheessa Venäjä heittää miehiä rintamalle puutteellisella koulutuksella tai jopa ilman koulutusta.

Heitä odottaa lihamylly Ukrainassa...

Kun tarkastellaan Venäjän olematonta sotamenestystä rintamalla (ts. Harkovan alueen katastrofia) ja lähes täysin hyytynyttä valloitussotaa Donetskin alueella (Venäjän on onnistunut edetä viime aikoina vain muutamia kilometrejä Bakhmutin alueella, siinäpä ne ”onnistumiset”), niin yhtälö näyttää siltä, että Venäjä on aloittanut liikekannallepanon useita kuukausia liian myöhään. Havaintojen mukaan Venäjä myös lähettää 21. syyskuuta jälkeen värvättyjä reserviläisiä ilman koulutusta rintamalle. Osa heistä on jo kaatunut, samoin heitä on jäänyt sotavangiksi suurin joukoin.

Syksyn saapuminen ei myöskään paranna venäläisten asemaa, päinvastoin. Venäjällä on pula kouluttajista, aivan kuten varusteista (on hyvin epätodennäköistä, että Venäjä on varustautunut tulevaan sotaan talviolosuhteissa) sekä kalustosta. Venäjä voi saada koottua riittävästi miehistöä, mutta on aivan toinen asia koota näistä miehistö taistelupotentiaalia omaavia joukko-osastoja, kun Venäjällä on jo nyt pulaa modernista kalustosta (Millerovoon Venäjällä – Ukrainan rajan tuntumaan, saapui 11. syyskuuta junalastillinen modernisoituja T-62M taistelupanssarivaunuja) ja muusta varustuksesta – julkaistujen videoiden ja kuvien perusteella ainakin osa joukko-osastoista on lähetetty rintamalle puutteellisesti varustettuna, henkilökohtaisen suojavarustuksen ollessa vuosikymmenten takaa ja ensiapupakkausten yli puolenvuosisadan ikäisiä. Kun edellinen yhdistetään puutteellisesti koulutettuun – tai jopa kouluttamattomaan – miehistöön, kylmeneviin ja kosteisiin syyspäiviin ja -öihin, todennäköiseen huollon romahtamiseen monilla rintamalohkoilla, niin jokainen ymmärtänee ilman rautalankaakin, ettei tällaisella armeijalla valloiteta ja miehitetä valtioita.

Puna-armeija saattoi suorittaa hyökkäyksiä 40-luvulla ”ihmisaaltoperiaatteella”, niin absurdilta kuin se tuntuukin, Venäjä näyttää valmistautuvan vastaaviin operaatioihin käynnissä olevan (osittaisen) liikekannallepanon myötä mutta ilman tykistöylivoimaa en usko Venäjän saavuttavan sen kummempaa menestystä tällä taktiikalla rintamaolosuhteissa, etenkin kun huomioimme vielä puutteellisen varustelun ja huollon synnyttämät ongelmat.

Edellä kirjoittamieni havaintojen jälkeen olisi luontevaa kirjoittaa hiukan enemmän Venäjän huollon pullonkauloista. En kuitenkaan tällä kertaa halua harhautua liiaksi alkuperäisestä aiheesta eli (osittaisesta) liikekannallepanosta, joten palaan aiheeseen tulevaisuudessa.*

Venäjällä hyökkäykset värväyskeskuksiin ovat lisääntyneet merkittävästi 21. syyskuuta 2022 annetun (osittaisen) liikekannallepanoilmoituksen jälkeen. Oheiseen karttaan olen merkinnyt 21.–30. syyskuuta 2022 välillä värväyskeskuksiin tehdyt polttopulloiskut ja muut iskut sekä merkittävimmät liikekannallepanoilmoituksen jälkeen järjestetyt liikekannallepanoa ja sotaa vastustavat mielenilmaukset. Merkitsevää on juuri se, että mielenilmaukset ovat kohdistuneet entistä enemmän itse sotaa ja Kremliä vastaan ei niinkään osittaista liikekannallepanoa vastaan. Venäjällä on kyllä järjestetty muitakin liikekannallepanonvastaisia mielenosoituksia, mutta mielenosoitukset Dagestanissa ja Sahan tasavallassa sekä muutamilla muilla alueilla kohdistuvat entistä enemmän itse sotaa ja Kremliä vastaan.

Ust-Ilimskissä, Irkutskin alueella, Ruslan Zinin tulitti katkaistulla haulikolla värväystilaisuudessa toimituksesta vastannutta komentajaa. (4) Ennen tulittamista Zinin totesi ”Kukaan ei lähde sotaan, me kaikki lähdemme kotiin”.

Liikekannallepanoilmoituksen jälkeen entistä useammat Venäjän vähemmistöistä ovat ryhtyneet syyttämään Kremliä imperialismista ja etnisistä puhdistuksista. Venäjällä liikekannallepanoilmoituksia on lähetetty myös miehitetyllä Krimin niemimaalla asuville Krimin tataareille. (5) Oman arvioni mukaan Venäjän tarkoituksena on saada näin syy tuhansien Krimin tataarien vangitsemiseen ja sen myötä siirtämiseen pois miehittämältään niemimaalta. Todennäköisesti kyse on valmistautumisesta Ukrainan mahdolliseen (odotettavissa olevaan) niemimaan vapautusoperaatioon, jota miehitysvuosien aikana sorretut Krimin tataarit todennäköisesti tukevat, muodostaen mahdollisesti jopa venäläisten selustassa operoivan vastarinta-armeijan.  

Syyskuun loppuun mennessä laajimmat mobilisaation vastaiset mielenosoitukset on nähty Dagestanissa sekä Sahan tasavallassa eli Jakutiassa mutta merkittäviä liikekannallepanonvastaisia mielenosoituksia on nähty myös Burjatian sekä Tuvan alueilla. Näillä alueilla liikekannallepano kohdistuu erityisesti köyhiin ja vähemmistökansallisuuksiin. Venäjän liikekannallepanossa on havaittavissa korostuneesti sama suuntaus, joka on havaittu aiemminkin rekrytoinneissa – ne kohdistuvat erityisesti köyhissä oloissa eläviin vähemmistöihin.

Venäjän 24. helmikuuta alkaneessa, Ukrainaan kohdistuvassa laajamittaisessa hyökkäyssodassa, sota on koetellut Venäjällä erityisen raskaasti köyhimpiä alueita, joissa vähemmistökansallisuuksien osuus on jopa hyvinkin suuri. Dagestanin ohella Venäjä on värvännyt tähän mennessä huomattavan paljon sopimussotilaita Tuvan ja Burjatian alueilta sekä Taka-Baikalian aluepiiristä (eli Zabaikalski kraista), mikä näkyy myös siinä, että näiden alueiden hautuumaat ovat täyttyneet kaatuneista. (6) Äärimmäisen köyhistä oloista tuleville nuorukaisille armeija sekä sisäisen turvallisuuden joukot ovat tarjonneet väylän pois köyhyydestä – tähän asti nämä nuorukaiset ovat toimineet Kremlille reservinä, josta värvätään nuoria sen käymiin (kuluttaviin) sotiin. Nyt näyttää siltä, että ilmapiirissä on tapahtumassa muutos, naiset ovat lähteneet vastustamaan sotaa mutta myös Kremliä. Tällainen liikehdintä voi kääntyä lopulta meidän kaikkien eduksi, ei vain näiden sorrettujen vähemmistöjen. Ikävää kuviossa on se, että omalta osaltaan länsi on ollut mahdollistamassa näiden kansojen pitkään jatkuvan sorron meidän sulkiessa silmämme näiden kansojen hyväksikäytöltä ja miksi? Saadaksemme öljyä ja kaasua kohtuuhintaan.

Haastattelussa moskovalainen äiti totesi (naiivisti): ”Pojat juoksevat ympäriinsä [Ukrainassa], he menettävät painoa muutaman kilon, sen jälkeen kaikki on jälleen ok!” (7) Ukrainassa heitä odotetaan.

Tämän venäläisnuorukaisen juoksut on juostu.

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12632523 

2. https://yle.fi/uutiset/3-12640444 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/01/havaintoja-miehitetysta-ita-ukrainasta_21.html 

4. https://www.themoscowtimes.com/2022/09/27/ust-ilimsks-che-guevara-violence-flares-across-russia-amid-mobilization-a78906 

5. https://khpg.org/en/1608811193 

6. https://ridl.io/who-is-dying-for-the-russian-world/ 

7. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1574485858593525760 

*: Pohdin lyhyelti aihetta 8. syyskuuta julkaisemassani blogissa ”Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla”, mutta aihe kaivannee syventämistä esim. Venäjän huollon kannalta olennaisen rataverkon tarkastelun osalta, johon on syytä palata tuonnempana.