Venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin ohjeet ukrainalaisten sotavankien kiduttamiseen ja tappamiseen

 

Venäjä laajentaessa sotaa Ukrainaa vastaan aamuyöstä 24. helmikuuta 2022, sen eräänä tavoitteena oli Ukrainan pääkaupungin Kiova valtaus muutamassa päivässä. Todennäköisten tavoitteiden joukkoon kuului myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin sekä muutamien muiden merkittävien poliitikkojen ja päättäjien vangitseminen (mahdollisesti jopa murhaaminen) ja eräänlaisen pseudovaltion muodostaminen tuhotun Ukrainan tilalle.

Ukrainalaisten ryhtyessä päättäväiseen vastarintaan, torjuessa hyökkääjän monella rintamalla, Kremlin unelma nopeasta voitosta katosi tuhkana tuuleen – samalla venäläisten likainen sodankäyntitapa muuttui entistä rumemmaksi ja brutaalimmaksi. Kokonaisia kyliä ja kaupunkeja tuhottiin venäläistykistön tulimyrskyssä ja kun ukrainalaisten päättäväinen vastarinta pakotti Venäjän vetäytymään monilla alueilla – ensin Kiovan ympäristöstä ja seuranneiden päivien aikana myös Tšernihivin ja Sumyn alueilta, ja myöhemmin miehittämiltään Harkovan oblastin alueilta, ovat paenneet joukot jättäneet jälkeensä suurin määrin surmattuja ja murhattuja siviileitä kuin myös kidutettuja ja raiskattuja paikallisia. Kostonhimoisten venäläissotilaiden käsittelyltä eivät ole säästyneet lapset kuten eivät vanhuksetkaan.

Siinä missä Venäjän asevoimat toiminnallaan ruokkii sotilaitaan rikolliseen käyttäytymiseen, samaa tapahtuu myös asevoimien rinnalla Ukrainassa sotivien palkkasotilaspalveluita tarjoavien yritysten joukko-osastoissa – usein asevoimiakin näkyvämmin ja hyväksyvämmin. Taannoin venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin telegram-kanavalla julkaistiin ohjeistus siitä, kuinka kiduttaa ja tappaa (ukrainalainen) sotavanki. (1)

Petrovsky (kypärä päässä) ja Miltšakov jossain päin Itä-Ukrainaa keväällä 2022.

Ennen tämän ohjeen tarkastelua, lyhyt kertaus siitä, millainen joukko-osasto tämä rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš oikein on ja keitä sen taustalta löytyy. Joukko-osaston taustalta löytyy venäläistaustainen uusnatsi Aleksei Miltšakov tukenaan Jan Petrovsky, joka niin ikää on vannoutunut kansallissosialisti. Miltšakov perusti Rusitšin aihion jo vuonna 2009, jolloin perustettiin myös yksityinen koulutuskeskus ”sotilaalliseen harjoitteluun”. Venäjän masinoima sota Itä-Ukrainassa käynnistyi huhtikuussa 2014, noihin aikoihin rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš eli DShRG Rusitš osallistui Venäjällä Russian Imperial Movementiin (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) kuuluvan Keisarillisen legioonan järjestämän puolisotilaallisten joukkojen koulutusohjelman, Partizanin. (2)*

Läpäistyään koulutusohjelman, joukko-osasto oli jo kesäkuussa 2014 siirtynyt Itä-Ukrainaan taistelemaan Ukrainan hallintoa ja sitä tukevia vapaaehtoisjoukkoja vastaan osana Venäjän proxy-armeijaa. Joukko-osaston ensimmäinen komennus Itä-Ukrainassa kesti heinäkuuhun 2015 asti. Vuoden 2015 puolella DShRG Rusitš liitettiin ensin osaksi Prizrak prikaatia, jota tuolloin komensi Aleksei Mozgovoi (likvidoitiin attentaatissa toukokuussa 2015) ja lopulta osaksi Viking pataljoonaa ennen Donbasista Venäjälle vetämistä heinäkuussa 2015.

DShRG Rusitšin komentaja Miltšakov osallistui vuoden 2015 lopun ja tämän vuoden (2022) alun välillä muun muassa Syyrian sotaan, jossa hän on ollut ainakin vuoden 2017 puolella. Lisäksi Miltšakov on toiminut lapsille ja nuorille suunnattujen sotilasleirien kouluttajana Venäjällä ja Valko-Venäjällä. (3) Ainakin eräiden leirien organisoinnista ja koulutuksesta on vastannut venäläinen PMC E.N.O.T Corp.

Nykyään rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich on osa suurempaa, palkkasotilaspalveluita tarjoavaa, PMC Wagneria, jonka rahoittaja on Vladimir Putinin kokkinakin tunnettu Jevgeni Prigožin. PMC Wagnerin operatiivinen johtaja on tiettävästi Venäjän tiedustelupäähallinnon eli GRU:n reservin everstiluutnantti Dmitri Utkin, joka on palvellut myös Pihkovaan sijoitetussa 76. kaartin ilmarynnäkködivisioonassa, jossa Aleksei Miltšakov on suorittanut varusmiespalveluksensa.

Venäjän aloittaessa tämän vuoden helmikuussa laajan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, myös DShRG Rusitš komentajinaan Aleksei Miltšakov ja Jan Petrovsky lähetettiin rintamalle. Kumpaankin on sittemmin kohdennettu henkilökohtaisia sanktioita Yhdysvaltojen toimesta, (4) syynä ”erityinen raakuus” Harkovan alueen taisteluissa.

 

DShRG Rusitšin ”ohjeet” ukrainalaisten sotavankien kiduttamiseen ja tapaamiseen

Jotta ymmärtäisimme, miksi joukko-osasto jakaa avoimesti ohjeita sotarikosten tekoon, on perusteltua avata hiukan Aleksei Miltšakovin taustaa, kertoa enemmänkin, kuin se, että hän on uusnatsi, minkä hän on tunnustanut haastatteluissa useammankin kerran.

Venäläisen YouTube-kanava Царское Телевидение eli Czar.tv:n haastattelussa joulukuussa 2020 Miltšakov kertoo sodasta Itä-Ukrainassa, Luhanskissa, vuonna 2014 ja kuinka hän nautti leikellessään ukrainalaissotilaiden korvia ja haistellessaan palavan ihmislihan hajua. Miltšakov on ollut sadistinen luonteeltaan jo ennen palkkasotilaan uraa, nuorempana hän muun muassa kidutti ja lopulta tappoi koiranpennun leikkaamalla sen pään irti veitsellä. Hän myös kuvasi koko kidutussession ladaten videon tämän jälkeen nettiin.

Yleisesti ottaen Miltšakovin toiminnan eräs elementti näyttää olevan se, ettei hän kätke sadismiaan. Hän kuvaa sitä, julkaisee aineistoa ja tunnustaa haastatteluissa avoimesti sadistisen luonteensa.

DShRG Rusitš Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ensimmäisen ”komennuksen” aikana (v. 2014–2015).

DShRG Rusitšin jäsenten tiedetään syyllistyneen lukuisiin raakuuksiin ja sotarikoksiin joukko-osaston osallistuessa Ukrainan sotaan vuosien 2014 ja 2015 kuluessa. Sodankäynnin sääntöjen rikkomisen ohella joukko-osaston taistelijoita yhdistää myös ääriajattelu, useampi heistä on Miltšakovin lailla avoimesti uusnatseja.

Yllä oleva ohjeistus on alun perin julkaistu DShRG Rusitšin virallisella telegram-kanavalla, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että toiminta (sotavankien kidutus ja murhaaminen sekä omaisten kiristäminen) on joukko-osastossa hyväksyttyä, samalla on huomioitavaa, että ohjeen ensimmäisessä kohdassa muistutetaan taistelijaa siitä, että jos suinkin mahdollista, niin sotavangista (sotilas tai upseeri) ei tule raportoida eteenpäin. Ymmärrän tarkoitettavan joukko-osaston ulkopuolisia korkeampia upseereita. Mikäli raportointi on kuitenkin ehditty tehdä, opastetaan ilmoittamaan vangitun sotilaan haavoittuneen ja mahdollisesti kuolevan (vaikka asia ei olisikaan näin).

Seuraavaksi ohjeistetaan kuulustelemaan vangittua sotilasta, aluksi ilman fyysistä painostusta ja tämän jälkeen uudelleen fyysistä kipua aiheuttaviin keinoihin turvautuen (eli käytännössä voimme puhua kidutuksesta), kuten sormien katkomiseen ja korvien irti leikkaamiseen, nivusiin ja niveliin kohdistuviin lyönteihin ja potkuihin, iskemällä neuloja kynsien alle. Ohjeissa muistutetaan siitä, että kuulusteltavan on kyettävä tietoisesti vastaamaan kysymyksiin. Seuraavaksi luetellaan joukko esimerkkikysymyksiä, joita on kysyttävä, kuten arvo, sotilasyksikkö, jonka jälkeen seuraa joukko joukko-osastoa, asemia, huoltoa ja huoltoreittejä, taistelutahtoa jne. koskevia kysymyksiä.

Tässä kohdin on syytä muistuttaa lukijaa siitä, että Geneven sopimuksissa on määritelty kuinka sotavankeja tulee kohdella ja mitä tietoja sotavanki on velvollinen itsestään antamaan. Näihin tietoihin kuuluvat nimi, sotilasarvo, syntymäaika ja tuntolevyn numero tai vastaavat muut tunnistetiedot. Erityisen huomioitavaa on se, että sotavankeja ei saa pakottaa antamaan muita tietoja. Eli josta pääsemme siihen, että yllä olevien ohjeiden kysymyspatteri pitää sisällään myös sellaisia kysymyksiä, joihin sotavangin ei ole pakko vastata. Arvaamme mitä sellaiselle sotavangille käy DShRG Rusitšin kuulustelijoiden käsissä, joka kieltäytyy vastaamasta esitettyihin kysymyksiin. Itsessään koko prosessi jo ennen kuulusteluiden alkua pitää sisällään sodankäynnin lakien vastaista toimintaa, puhumattakaan jatkosta.

Kuulusteluiden jälkeen vanki on joko ammuttava tai muulla tavalla tapettava (kuitenkin siten, että vältytään turhalta huomionherättämiseltä). Viestin laatija muistuttaa myös siitä, että on toivottavaa, että jokainen joukko-osastoon kuuluva osallistuu toimintaan, jotta tieto toiminnasta ei leviä – ts. ajatuksena on se, että kun kaikki osallistuvat rikolliseen toimintaan (sotavankien kiduttamiseen ja tappamiseen) he myös kollektiivisesti suojelevat toinen toisiaan, koska jokainen on yhtä syyllinen tapahtuneeseen. Tarkoituksena on myös ehkäpä jakaa kollektiivisesti vastuuta, kun kukaan ei voi väistää vastuuta. Toiminta on kuin rikollisjengissä, jossa jokainen jäsen on osallinen rikoksiin ja jossa lopulta päädytään tilanteeseen, jossa hierarkiassa alemmalla tasolla olevat yrittävät suojella johtajiaan.

Surmaamisen rinnalle annetaan myös toinen vaihtoehto, kuulustellut sotavangit lähetetään sairaalaan mutta ennen tätä ohjeistetaan tekemään ampumalla haava maksan ja nivusten alueelle. Ohjeiden kirjoittaja kuvaa seikkaperäisesti, kuinka on ammuttava lyhyeltä etäisyydeltä suojaliivien läpi, jotta vammat näyttävät luonnollisilta. Hän myös muistuttaa, ettei pidä pelätä vankien tappamista. Tappamisesta ei seuraa rangaistusta, koska korkean prioriteetin kohteet eivät ole rintamalla ts. ohjeen laatijan mielestä joukko-osaston saamat vangit ovat kohteina merkityksettömiä (eli tavallisia sotilaita). Ah, kuinka venäläinen ajattelutapa!

Ohjeistus loppuu osioon, jolla ohjeen laatija kertoo ja kuvailee kuinka kuolleellakin vihollissotilaalla voi vielä ansaita rahaa, mikäli hänet tunnistaa (nimi jne.) Tässä tapauksessa ohjeistetaan ottamaan tunnistetun kuolleen (tapetun) sotilaan omaisiin yhteyttä ja maksua vastaan kertomaan mihin hänet on haudattu, jotta omaiset pääsevät hautaamaan läheisensä. Näistä tiedoista on mahdollista saada jopa useita tuhansia dollareita, jotka voi siirtää bitcoineina (ja joilla voi ostaa varusteita jne.)

Luonnollisesti toivon, että Ukrainan nujerrettua Venäjän myös Miltšakovin kaltaiset sotarikolliset päätyvät oikeuteen ja sen jälkeen loppuelämäkseen vankeuteen.

Päätän tämän kirjoituksen lyhyeseen, aivot nyrjäyttävään, lainaukseen Johan Bäckmanin blogikirjoituksesta Pietarin konservatiivifoorumista –

”Siksi määrätyt Yhdysvaltain etuja ajavat ’värivallankumoukselliset’ kirjoittajat hyökkäsivät konferenssia vastaan syyttäen sitä ’uusnatsistiseksi’ tai ’äärioikeistolaiseksi’ esim. parissa suomalaisessa mediassa sekä Venäjän länsirahoitteisessa tai ääriliberaalissa marginaalimediassa. Mitään uusnatsista tai äärioikeistolaista -- esimerkiksi Jussi Halla-ahon tyyppistä avoimen fasistista vihapuhetta -- ei tilaisuuden sisällöstä tietenkään löytynyt.” (5)

Aivot nyrjäyttäväksi tämän tekee erityisesti se, että kyseiseen konservatiivifoorumiin osallistui esiintyjänä myös DShRG Rusitšin komentaja ja perustaja Aleksei Miltšakov.

Aleksei Miltšakov Pietarin konservatiivifoorumissa 2015. (6) 

Marko 

Lähteet:

1. https://twitter.com/sweetgroove69/status/1572938888527716353 

2. https://www.thedailybeast.com/wagners-rusich-neo-nazi-attack-unit-hints-its-going-back-into-ukraine-undercover 

3. https://khpg.org/en/1577103087 

4. https://home.treasury.gov/policy-issues/financial-sanctions/recent-actions/20220915 

5. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/03/totuus-pietarin-konservatiivifoorumista.html 

6. https://glavcom.ua/columns/denyskazanskiy/128918-spustja-70-let-natsisty-vse-taki-vzjali-peterburg.html

 

*: Russian Imperial Movementin eli RIM:in organisoimaan aseelliseen koulutukseen Partizan kurssilla on osallistunut uusnatseja myös Ruotsista ja Saksasta, saksalaisten uutislähteiden mukaan myös Suomesta. Blogini aiheesta Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot (julk. 8. kesäkuuta 2020).

#StandWithUkraine