”Kansallismielisten” puolueprojektit haiskahtavat…

(jokainen saa kuvitella otsikon jatkon)

Kesäkuun 13. alkoi oikeudenkäynti Johan Bäckmania ja Ilja Janitskinia sekä toista MV-lehden toiminnassa mukana ollutta henkilöä vastaan Helsingin oikeustalolla. Samaisena päivänä pienehkö joukko ”kansallismielisinä” itseään pitäviä kokoontui Janitskinin tukimielenosoitukseen Helsingin oikeustalon ulkopuolelle – paikalla puheita pidettiin ja iskulauseita huudettiin. Iljakin piti vapauttaa!

Seurasin tuolloista mielenilmausta jonkin aikaa, kuuntelin muutaman lyhyen puheen iskulauseineen, puheissa etenkin Panu Huuhtanen kehotti kansalaisia äänestämään ”kansallismielisiä” puolueita, nähtävästi oikeamielisten ihmisten puolueita – erikseen mainittiin kolme puolueprojektia, jotka näyttävät saaneen hyväksynnän tältä porukalta perussuomalaisten ohella, joka on tämänhetkisistä merkittävistä puolueita ainoa, jolle nämä ”kansallismieliset” antavat hyväksyntänsä. Ennen kuin käyn lyhyelti läpi tämän arveluttavan kolmikon – Reformin, Suomen Kansa Ensin ry:n ja Kansan yhtenäisyys ry:n – muutama sana siitä, miksi asetan nämä kansallismieliset lainausmerkkien sisään.

Kansan yhtenäisyys ry:n taustalla on Vastarintaliikkeen jäseniä.

Itseään nämä ”kansallismieliset” pitävät Suomen suurimpina ystävinä, epäilemättä joukossa on paljonkin sellaisia, jotka kuvittelevat toimivansa Suomen etujen mukaisella tavalla, mutta heitä voinemme tässä tapauksessa pitää hyödyllisinä idiootteina, joita ja joiden ideologista sokeutta jotkut muut tahot käyttävät häikäilemättä hyväksi.

Tämän liikehdinnän konkreettisena alkuna voidaan pitää vuotta 2015, jolloin Eurooppaan ja lopulta Suomeen saapui huomattavan paljon turvapaikanhakijoita, Suomeenkin kymmeniätuhansia. Rehellisyyden nimissä on todettava, että pakolaiskriisiksi kutsutun tapahtumasarjan hoito oli puutteellista monella tasolla, minkä johdosta yhteiskuntiin oli mahdollista kohdentaa informaatiovaikuttamista ja kylvää disinformaatiota ja sen myötä lisätä epävarmuutta ja epäluottamusta kansalaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä. Tätä tehtävää helpotti omalta osaltaan etenkin loppukesän ja syksyn 2015 kuluessa perinteisen median naiivi uutisointi asian tiimoilta, kriittisiä äänenpainoja alkoi kuulua vasta talven koittaessa ja tuolloin uutisointi alkoi hiljalleen asettua uomiinsa, mutta tänä aikana etenkin MV-media ja siihen linkittyvät verkostot olivat ehtineet kylvää runsaasti disinformaatiota sekä räikeitä valheita, joihin liittyi MV-lehden foorumeilla maalittamista sekä kehottamista väkivaltaan.

Tuolloin MV-lehden (ja sen foorumeiden) toimintaa saattoi pitää ”totuuden ivaamisena ja tuhoamisena ” (Destroy and ridicule the idea of truth; Nine Lessons of Russian Propaganda – Roman Skaskiw), mukaan alkoi kuitenkin entistä enemmän tulla elementtejä muista Roman Skaskiwn esille nostamista elementeistä, kuten ”myrkytä informaatioavaruus” (Pollute the information space) sekä ”Putin on vahva, Venäjä on vahva” -retoriikka ("Putin is strong.  Russia is strong") – jota myös ”kansallismielisinä” itseään pitävät ryhtyivät toistamaan, jolloin toki jokainen fiksu ja ajatteleva herää kysymään itseltään, että miksi ”kansallismieliset” toistavat Venäjän propagandassaan usein toistamaan teemaa Putinin ja Venäjän vahvuudesta? Sehän nyt on niin kaukana kansallismielisyydestä kuin olla ja voi! Aivan kuten on Venäjän erilaisten vaikutuskanavien sekä disinformaatiokanavien toiminnasta kirjoittavien henkilöiden vainoaminen ja häiritseminen. Jokainen fiksu kysyy tuolloin itseltään: Miksi kansallismieliset jahtaavat henkilöitä, jotka tarkastelevat Venäjän vaikutuskanavia ja Venäjän harjoittamaa informaatiosotaa? Niinpä…

Tämäpä se vasta onkin kansallismielistä puhetta!

Ymmärrän eräitä osia kansallismielisyydestä, enkä itsekään välttämättä kaikessa ole mikään ”riemumielisin” globalisti, mutta jos jätämme huomiotta naiivin ajattelun paluusta impivaaralaisuuteen, niin kansallismielisessäkin ajattelussa on syytä ymmärtää ainakin tiettyjä yhteiskunnallisia realiteetteja politiikan saralta, on ymmärrettävä turvallisuuspolitiikkaan liittyviä teemoja – Suomi ei ole enää puolueeton maa, Suomi on osa EU:ta ja länttä, Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, samalla Suomella on kahdenkeskisiä sopimuksia eri maiden välillä. Kansallismielisenkin suomalaisen on hyväksyttävä tiettyjä turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, enää ei ole paluuta tähän kuviteltuun ”puolueettomuuden” tilaan, Suomi ei voi jättäytyä yksin nyky-Venäjän naapuriin. Venäjä ei ole ystävä! Samalla tapaa kansallismielisen on hyvä ymmärtää tiettyjä kauppaan ja vapaaseen liikkumiseen liittyviä tekijöitä, enkä nyt tällä vapaalla liikkumisella tarkoita hallitsematonta liikkumista vaan sääntöihin ja sopimuksiin perustuvaa toimintaa.

Yllä esille nostamieni ja sivuamieni seikkojen tähden, minun on vaikea pitää näitä ”kansallismielisten” puolueprojekteja sellaisia, jotka aidosti ajavat Suomen asiaa, ja tästä teemasta voimme jatkaa käsittelemällä lyhyelti näitä puolueprojekteja, aloittakaamme Reformista, jonka kansanedustajaehdokkaiden joukosta löytyvät muun muassa seuraavat henkilöt: Ilja Janitskin, James Hirvisaari, Mika Ranta ja Johan Bäckman. (1)

Reformin ehdokkaat. (1)

Reformin ehdokaslistalta löytyy Helsingin oikeudenkäynnissä oleva kolmikko – Janitskin, Bäckman, Tuominen. Yllä mainituista Mika Ranta tunnetaan entisenä Vastarintaliike aktiivina – hän on myös henkilö katupartiointia suorittavan Soldiers of Odinin taustalla. Juha Korhonen on MV-median tämänhetkinen omistaja, Panu Huuhtanen on näitä tunnetumpia ”kansallismielisen”-skenen aktiiveja.

Reformin – edelleen täydentyvää – ehdokaslistaa ei ole tarkoituksenmukaista käydä kokonaan läpi, mutta kun listalta löytyy muun muassa entistä uusnatsia sekä Venäjän presidentinhallinnon alaiselle ajatushautomolle – RISI:lle – työskentelevä dosentti, niin tällaista joukkoa on varsin hankala pitää sellaisena, joka ihan aidosti ajaa Suomen asiaa.

Suomen Kansa Ensin ry:n puheenjohtajana toimii tällä hetkellä kahtia hajonneen Suomi Ensin liikkeen aktivisti – Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016 laittomasti vieraillut propagandisti Janus Putkosta haastatellut – Marco de Wit. (2)

Marco de Wit haastattelemassa Janus Putkosta jossain päin Donetskia heinäkuussa 2016.*

Marco de Wit oli hyvin näkyvästi mukana Suomi Ensin -liikkeessä, joka hajosi sisäisten ristiriitojen seurauksena kahtia. Suomi Ensin -liikkeen toiminta muistutti eräiltä osin, kuten järjestetyt mielenilmaukset kautta Suomen ja Suomi Ensin Maidan Rautatientorilla, ns. Putinin turistien toimintaa Itä-Ukrainassa kevättalvella 2014 ennen käynnissä olevaksi sodaksi laajentunutta ”separatismia”. Liikkeen toiminnassa oli muitakin sellaisia piirteitä, jotka antoivat ymmärtää, että joku on opastanut ja ohjeistanut kuinka toimia, kuinka lyödä kiilaa suomalaisen yhteiskunnan eri osasten välille. En ota kantaa tässä siihen kuka tämä henkilö tahi taho on ollut, en kuitenkaan ole voinut olla huomioimatta sitä, kuinka Marco de Wit on veljeillyt Bäckmanin ja Putkosen kanssa, ja kuinka hänen johdolla Suomi Ensin -liike oli mukana mielenilmauksissa, joissa yhtenä osapuolena on pro-Putin-porukkaa, kuten Daria Skippari-Smirnovin kipparoima RuFi ry.

Suomessa tämän ”kansallismielisten” pienryhmien liikehdinnän näkyvimpänä toimijana on ollut jo jonkin aikaa kansallissosialistinen Vastarintaliike, joka samalla on lakkautusuhan alla. Viime syksyn oikeudenkäynnissä Pirkanmaan käräjäoikeus kielsi Vastarintaliikkeen toiminnan, se miksi Vastarintaliike edelleen näkyvästi toimii, johtunee siitä, että Turun hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikaiseen toimintakieltoon määräämisestä. (3)

Vastarintaliikkeen aktiiveista Petri Nordman ja Janne Moilanen ovat uuden Kansan yhtenäisyys ry:n taustalla. (4) Ilja Janitskinin tukimielenosoituksessa 13. kesäkuuta aktivistit keräsivät nimiä yhdistyksen kannattajakortteihin, tarkoituksena on saavuttaa riittävä määrä nimiä puolueeksi rekisteröimistä varten. Mikäli Kansan yhtenäisyys ry:n ja Vastarintaliikkeen väliset linkit onnistutaan häivyttämään, on toki mahdollista, että kannattajamäärä nousee kymmenistä satoihin – ehkäpä tuhanteenkin, mutta tällä hetkellä on vaikea nähdä tällekään projektille kovinkaan pitkää ikää, kuten Homma Forumilla ”Hämeenlinnan Oraakkeli” tuumasi:

”keräävätten muutama sata korttia ja kyllästyvät. Itse en laittaisi tällaisen taustan omaavien puoluehankkeeseen nimeä.

100% varmuudella epäonnistuva hanke.”

Luottamus onnistumiseen ei taida suuren suurta olla!

Koska hankkeen taustalla on Vastarintaliikkeen aktiiveja – kansallissosialisteja – on tämä hyvä mainita tässä yhteydessä. Kuinka moni sitten pitää kansallissosialistista ideologiaa kovinkaan kansallismielisenä? Minun on hyvin vaikea nähdä mitään kansallismielistä tahi isänmaallista kansallissosialistisessa liikehdinnässä – kyse on epädemokraattisesta voimasta, vaikka se demokratian keinoin valta-asemaan, jälleen, pyrkisikin. Vastarintaliikkeen kohdalla on hyvä muistaa se, että Suomen Vastarintaliike on osa Pohjoismaista Vastarintaliikettä (Nordic Resistance Movement):

”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen.” (5)

Heidän lopullisena tavoitteena on:

”Kaikki toimintamme tähtää lopulta pohjoismaiseen vallankumoukseen sekä oikeudenmukaisen, turvallisen ja voimakkaan yhteiskunnan rakentamiseen.” (5)

Mihinkä se mainostettu kansallismielisyys ja isänmaallisuus katosi Vastarintaliikkeestä? No, eihän sitä ole ollutkaan, ei muuta kuin ”juhlapuheissa”. Näin he todellisissa tavoitteissaan julistavat:

”7. Pohjoismaisen valtakunnan julkistaminen” (6)

Vastarintaliikkeen kohdalla on hyvä pitää mielessä tämä pohjoismainen aspekti ja mitä kaikkia kytkentöjä siihen lopulta kuuluukaan. Tässä kohdin on hyvä muistuttaa, että Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (Nordic Resistance Movement) jäseniä otti vast’ikää osaa Venäjällä Vladimir Žirinovskin Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen järjestämään “World Congress of Peace-loving Forces” -tapaamiseen:

”The SUR also stated that, during the conference, they “had established friendly relations with representatives of the National-Democratic Party of Germany [Nationaldemokratische Partei Deutschlands, NPD] and [the Danish chapter of the] Nordic Resistance Movement”. The NPD is a fascist party party, while the Nordic Resistance is a pan-Scandinavian neo-Nazi movement.”

Tapaamisesta enemmän Anton Shekhovtsovin kirjoituksessa ”Russian active measures, European neo-Nazis and the Kremlin’s French connection”. (7) Samalla on syytä palautella mieliin Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Ruotsin osaston ja venäläisen, imperialistisen, Russkoe Imperskoe Dvizhenien (eli RID:n) yhteistyöstä syksyllä 2015, jolloin RID:n taholta lahjoitettiin tuntematon summa rahaa puolueen perustamista varten. (8) En väitä, että Suomeen olisi näitä rahoja kulkeutunut. Suomessa Vastarintaliikkeen merkittävin rahoittaja lienee ääriajattelusta sekä uusnatsikytköksistä tunnettu Juha Kärkkäinen.

Vuosi sitten Ruotsissa julkaistiin uutinen, jonka mukaan kaksi kolmesta ruotsalaisesta Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenestä, jotka olivat Göteborgin iskujen taustalla, oli saanut puolisotilaallista koulutusta Venäjällä. Koulutus piti sisällään aseenkäsittelyä sekä pommien rakentamista etc. (9 ja 10) Venäjällä Pietarin alueella Partizan-organisaatiossa koulutusta saaneet jäsenet olivat Anton Thulin ja Viktor Melin. Väistämättä mieleen nousee kysymys siitä, että onko suomalaisia uusnatseja – tai ketään muita – ollut vastaavassa organisaatiossa saamassa koulutusta esim. terrorisodankäyntiin, jota kohdistettaisi Suomea tahi EU:ta vastaan?

Todennäköisesti uutisessa mainittu pietarilainen Partizan-organisaatio on sama, joka vast’ikää nousi esille EuroMaidan Pressin artikkelissa ”Three largest Russian militant training facilities identified”:

”…the Partisan Center in St. Petersburg. In contrast to the heads of the other centers, Obozrevatel says, Denis Vasilyev, the head of the Partisan Center, “does not conceal the fact that he is preparing militants for war in the eastern part of Ukraine…”. (11)

Tämän lyhyehkön katsauksen jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että näiden ”kansallismielisinä” itseään pitävien puolueprojektit haiskahtavat hyvin vahvasti – kaalisopalta. Niistä on kansallismielisyys, isänmaallisuus ja Suomen edun ajaminen hyvin kaukana.

Marko

1. https://reformime.wordpress.com/ehdokkaat/ 

2. https://suomenkansaensin.fi/puoluehallitus/ 

3. https://yle.fi/uutiset/3-10079602 

4. http://kansanyhtenäisyys.fi/ 

5. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/ 

6. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/tavoitteistamme-lyhyesti/ 

7. http://www.tango-noir.com/2018/06/20/russian-active-measures-european-neo-nazis-and-the-kremlins-french-connection/ 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

9. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

10. https://www.thelocal.se/20170609/gothenburg-sweden-two-men-charged-over-refugee-home-bomb-attack-received-military-training-in-russia 

11. http://euromaidanpress.com/2018/06/16/three-largest-russian-militant-training-facilities-identified/ 

*: kuvankaappaus videolta, joka on jo poistettu youtubesta. 

ETYJ puun ja kuoren välissä Itä-Ukrainassa

Olen itsekin lukuisia kertoja kirjoittanut arvostelevaan sävyyn ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoista ja ETYJ:n roolista Ukrainassa. Tällä kertaa en kuitenkaan ryhdy ruotimaan ETYJ:n epäkiitollista roolia sodan tarkkailijana ja raportoijana, oman näkemykseni mukaan nyt tilanne on jonkin verran parempi kuin sodan ensimmäisinä vuosina, jolloin ehkäpä ETYJ:nkään piirissä ei oltu ymmärretty sitä, mitä Venäjän kaksoisrooli tuo muassaan tai kuinka maa hyödyntää sille myötämielisiä tahoja. Kaksoisrooli sikäli, että samalla kun Venäjä on sodan osapuoli, se on ETYJ:n jäsenmaana mukana ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio-operaatiossa, ja vain, koska Venäjä ei ole virallisesti tunnustanut olevansa sodan osapuoli, jonka myötä sen kansalaisia toimii yhtäältä tarkkailijoina ja toisaalta sotimassa ukrainalaisia vastaan.

ETYJ:n tarkkailijoiden asema oli varsin epäkiitollinen, osaltaan tämä johtuu järjestön venäläisten tarkkailijoiden sekä yhteysupseerien toiminnasta. Esimerkin voimme ottaa sodan ensimmäiseltä vuodelta (v. 2014/2015) jolloin Venäjän Maavoimien silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, liikkui hyvin vapaasti alueella – käytännössä hänen oli mahdollista liikkua ETYJ:n tarkkailijoita hyödyntäen demarkaatiolinjan molemmin puolin. Robert McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Debaltsevossa käytiin tuolloin ratkaisutaisteluita, Ukrainan lopulta menettäessä kaupungin helmikuussa 2015. (1)

Venäjän maavoimien kenraaliluutnantti A. Lentsov Itä-Ukrainassa keväällä 2015. (2)

ETYJ:in operaatioon toisinaan kohdistamastani kritiikistä huolimatta, tässä kirjoituksessa kiinnitän huomiota niihin vaikeisiin olosuhteisiin, joissa tarkkailijat joutuvat nyt tekemään työtään. Tähän mennessä suoraan sodan seurauksena yksi ETYJ:n tarkkailija on menettänyt henkensä, huhtikuussa 2017 Pryshybin lähellä Luhanskin ”kansantasavallan” alueella liikkeellä olleen partion ensimmäinen auto ajoi tienvarsipommiin tai maamiinaan tuhoisin seurauksin – autossa ollut tarkkailija Joseph Stone (USA) kuoli, vammautuneet saksalainen ja tsekkitarkkailija toimitettiin sairaalahoitoon. (3)

Sota Itä-Ukrainassa on jatkunut jo reilut neljä vuotta, ETYJ:n tarkkailijoita on ollut alueella ensimmäisestä kesästä lähtien. Sodan osapuolten välillä on selkeät sopimukset ETYJ:n tarkkailijoiden liikkumisesta alueella – tästä huolimatta sopimusrikkomukset ovat viikoittaisia, toisinaan niitä tapahtuu päivittäin.

ETYJ:n tarkkailijoita on häiritty ja uhkailtu sanallisesti, naispuolisia tarkkailijoita on uhkailtu ja häiritty seksuaalisesti (ja seksuaalissävytteisesti). Sanallisen uhkailun ohella toisinaan, itse asiassa, varsin usein, on siirrytty tekoihin. Tekoina voi olla kulun estäminen, aseella latausliikkeiden tekeminen tarkkailijoiden edessä, ilmaan ampuminen ja äärimmäisissä tapauksissa kohti ampuminen. Toiminta voi kohdistua myös ETYJ:n tarkkailupartioiden ajoneuvoihin. Tyhjiä autoja kohti on ammuttu, niidellä liikkumista en estetty ja rajoitettu – onpa niitä myös poltettu, parkkeerattuja ajoneuvoja on maalattu tai muulla tavoin vandalisoitu. Oma lukunsa ovat sitten tilanteet, jolloin tarkkailijat ovat autossa ja sitä kohti ammutaan, sen kimppuun hyökätään etc.

Tuhottu ETYJ:n partioauto, Donetsk – elokuu 2015.

Sopimusten vastaista toimintaa on myös kaikenlaisten miinoitteiden – myös merkittyjen – sijoittelu demarkaatiolinjalle. Vaikka miinoitteet olisivat valvottuja/merkittyjä ja esim. puolustuksellisesti perusteltuja, ETYJ:n silmissä kyseessä on laiton toiminta, joka voi vaarantaa siviileiden terveyden ja samalla hidastaa tai vaikeuttaa tarkkailijoiden työtä – tehdä sen toisinaan myös mahdottomaksi. Alla ETYJ:n tiedustelulennokin ottama kuva Dolomitnen alueelta demarkaatiolinjalta (rintamalinjalta), jossa havaittavissa sodan osapuolten asettamia miinoitteita.

Kuvankaappaus @OSCE_SSM-tililtä, kuva otettu 8. kesäkuuta 2018. (4)

Satelliittikuva alueesta, demarkaatiolinjan sijainti 21. kesäkuuta 2018.

ETYJ hyödyntää tarkkailussa paljon elektroniikkaa sekä erilaisia miehittämättömiä tiedustelulennokkeja/-helikoptereita. Osa näistä on pienikokoisia, joita lennätetään partion toimesta hyvin rajatulla alueella, osan ollessa pitkän kantaman miehittämättömiä lennokkeja, joilla on tuntien lentoaika ja joilla voidaan suorittaa valvontaa laajoilla alueilla. Tiedustelulennokkien avulla ETYJ:n tarkkailijat ovat saaneet hyvin paljon todistusaineistoa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla (eli nämä ”kansantasavallat”) sijaitsevista tukikohdista ja siitä millaista kalustoa niiden alueella varastoidaan – usein nämä samalla toimivat todisteena Minsk II-sopimuksen rikkomisesta.

Myrnen alue, Luhanskin "kansantasavalta" 22. syyskuuta 2017.

Tämän kesäkuun aikana Itä-Ukrainassa ETYJ:n erikokoisia tiedustelulennokkeja kohti on ammuttu laukauksia pienikaliiperisilla aseilla sekä järeämmillä ilmatorjunta-aseilla, niitä on myös yritetty häiritä elektronisesti. Seuraavaksi paneudun eräisiin esimerkkitapauksiin tältä kesältä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi kesäkuun 15.  tiedustelulennokista kuvatun videon, jolla näkyy kuinka ETYJ:n tiedustelulennokkia kohti ammutaan ilmatorjuntaohjus. Ohjus ammuttiin geolokaatiotietojen perusteella Panteleimonivkan kylän luoteispuolelta alueelta, joka on venäläisjoukkojen hallinnassa. Kyseinen alue on osa Venäjän toimesta perustettua Donetskin ”kansantasavaltaa”. ETYJ:n tiedustelulennokki oli kuvaushetkellä Betmanoven (Krasnyi Partizanin) yllä noin 3,5 – 4 km lounaaseen ilmatorjuntaohjuksen laukaisupaikasta.

Kuvankaappaus videolta "OSCE SMM UAV targeted near Betmanove. (4)

Kuvankaappaus sivulta infolight.org.ua, punaisella ympyrällä merkitty 9K33 Osan sijainti.

ETYJ:n tiedustelulennokkia kohti laukaistu ohjus ei tuhonnut kohdetta. Kyseinen Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, josta ohjus laukaistiin oli mallia 9K33 Osa (tunnetaan NATO-maissa koodilla SA-8). Lennokkia kohti ammuttiin yhteensä kaksi ohjusta – toinen ohjuksista ammuttiin kaakkoon Panteleimonivkasta, kumpikin meni ohi maalin. Alueelta, jolla 9K33 Osa ilmatorjuntaohjusjärjestelmä sijaitsi, ammuttiin muutama laukaus ilmatorjuntatykillä kohti tiedustelulennokkia. (5)

Aiemmin 9. kesäkuuta niin ikään 9K33 Osa -ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä maalivalaistiin ETYJ:n tiedustelulennokki Itä-Ukrainassa Ukrainsken alueella noin 35 km Mariupolista koilliseen ja 8. kesäkuuta ETYJ:n tiedustelulennokkia seurattiin 9K35 Strela-10 (NATO-koodi SA-13) lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä Holmivskyin kylän lähistöllä Horlivkan koillispuolella. (6)  Kumpikaan em. alueista ei ole Ukrainan hallituksen valvonnassa.

Kirjoituksen loppuun muutama suora lainaus @OSCE_SMM twitter-tililtä:

19. kesäkuuta: Latest #OSCE SMM: Small arms were fired in the direction of an SMM unmanned aerial vehicle (UAV) near Petrivske, assessed as targeting the UAV.

15. kesäkuuta: #OSCE Hug: Despite commitments to de-mine, we continue to see that the sides have not done so. On 8 June near Dolomitne, SMM UAV spotted 11 anti-tank mines in a government-controlled area and 500 in an area not controlled by the Government.

15. kesäkuuta: Spot Report by the OSCE Special Monitoring Mission to Ukraine (SMM): Warning shots fired 50m from SMM in Pikuzy.

6. kesäkuuta: Small arms were fired in direction of SMM mini-unmanned aerial vehicle near Zaitseve and an SMM long-range UAV was jammed near Horlivka. The SMM followed up on reports of two civilian casualties, in Vozdvyzhenka and in an area close to the contact line.

4. kesäkuuta: Latest from #OSCE SMM: Small arms fire was directed at an SMM mini-unmanned aerial vehicle near non-government-controlled Teplychne in Luhansk region. The SMM followed up on a civilian casualty near Panteleimonivka.

ETYJ:n tehtävä Itä-Ukrainassa ei ole helppo, eikä sitä lainkaan helpota Venäjän rooli ja toiminta, sekä piittaamattomuus allekirjoitettujen sopimusten noudattamisesta. Se omalta osaltaan ajaa Ukrainaa tilanteeseen, jossa sopimuksista on entistä vaikeampi – perustellusti – pitää kiinni.

Miksi pyrkiä noudattamaan, kun sodan toinen osapuoli ei niitä noudata, on kysymys, joka on esitetty ukrainalaisten keskuudessa tavattoman usein. Mitä en todellakaan ihmettele!

Marko

1. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

2. https://twitter.com/GorseFires/status/588307336969748480 

3. https://medium.com/dfrlab/first-osce-monitor-dies-in-ukrainian-conflict-544acc4cd523 

4. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1007557601754796032 

5. https://www.youtube.com/watch?v=sirVhEQ9b8c&feature=youtu.be 

6. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/384642 

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/384081 

Venäläinen sotapropaganda käy kovilla kierroksilla

Venäjällä käynnissä olevat jalkapallon MM-kisat eivät ole hiljentäneet maan sotapropagandaa, itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, sotapropaganda ja disinformaatio levitettynä eri väylien kautta on samanaikaisesti kiihtynyt kisojen alun kanssa. Reilua viikkoa ennen kisoja Venäjän presidentti Vladimir Putin varoitti Ukrainaa ryhtymästä provokaatioihin kisojen aikana:

“I hope that there won’t be any provocations but, if it happens, I think it would have very serious consequences for Ukrainian statehood in general” (1)

Tämä disinformaation ja propagandan levittäminen alkoi näiltä osin jo toukokuun lopulla, jolloin esim. Donetskissa alkoi liikkua huhuja Ukrainan suunnittelemasta provokatiivisesta hyökkäyksestä/iskusta jalkapallon MM-kisojen aikana. Sittemmin samaista uutista levitettiin venäläisten ja venäläistaustaisten mediatalojen toimesta useilla eri kielillä. Kuten oletettavaa, uutista jaettiin eteenpäin jotakuinkin samanmuotoisena myös merkittävissä venäläismedioissa ei yksistään marginaalijulkaisuissa.

Pienehkön Fort-Russ Newsin suorasanainen otsikko - lisätty teksti ”пропаганда”. (2) 

Sputnik Newsin epäsuorempi "Kiev May Launch..." alkuinen otsikko. (3)

Valtakunnallisella Venäjän puolustusministeriön TV-kanava Zvezdalla (Телеканал Звезда) spekuloitiin toukokuun lopulla Ukrainan aikeista suorittaa ”rankaisuoperaatio” Itä-Ukrainassa jalkapallon MM-kisojen alla.

tvzvezda.ru 30. toukokuuta 2018.

Kisojen alettua, venäläispropagandan ennakkomaalailuista huolimatta, Ukrainan asevoimat ei ole hyökännyt Donbasissa – mikä onkin aivan ymmärrettävää. Minkäänlainen laajempi hyökkääminen Itä-Ukrainassa kisojen alla tai kisojen ollessa käynnissä ei ole Ukrainan kannalta järkevä toimenpide, hyökkäyksen jälkeinen propagandasota kääntyisi tällaisessa tapauksessa väistämättä sille tappiolliseksi hyökkäyksen ollessa samalla myös tahra ukrainalaisten kilvessä.

Kisojen aikana erilaiset propagandasivut ja verkostot ovat jatkaneet disinformatiivisten (valheellisten) uutisten levittämistä. Päivittäin saa lukea ”uutisia” sotatoimista, joita ei todellisuudessa ole tapahtunut, tai ei ole tapahtunut kuvatussa laajuudessa. Venäläisverkostot maalailevat kaiken aikaa kuvia Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisten hyökkäyksistä, disinformatiivisia uutisia vailla lähteitä tai taustoitusta levitetään muun muassa sosiaalisen median kautta. Näitä uutisia höystetään usein kuvilla, joilla ei ole mitään tekemistä itse valheellisen uutisen kanssa. Kuvilla yritetään vain tukea disinformatiivista tarinaa – yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuvalla voi myös vahvistaa tarinaa.

Alla kuvakollaasi, jossa vasemmalla ”kansantasavaltalaista” propagandaa jakavan Maurice Schleepen twiitti ja oikealla alkuperäinen lokakuulta 2016 oleva Alex longin kuva.

Vasemmalla disinformaatiota, oikealla alkuperäinen kuva 25. lokakuuta 2016.

Maurice Schleepen turvautuu jatkuvasti samaan taktiikkaan sosiaalisessa mediassa, vastaavia disinformatiivisia twiittejä tulee päivittäin lukuisia, toisinaan viestien kuva on vuosien takaa – usein myös eri konfliktialueelta tai kolmannesta maasta. Alla kuvakollaasi, jossa käytetty kuvituksessa valokuvaa, jossa brittien 81 mm kranaatinheitinryhmä harjoittelee. Kyseistä kuvan kyseinen käyttäjä liittää twiitteihinsä varsin usein.

Oikealla defence-update.com:issa 1. helmikuuta 2012 julkaistu kuva. (4)

Venäläismedioissa maalaillaan kauhukuvia tulevasta suurhyökkäyksestä, niissäkin hyödynnetään disinformatiivisiin tarkoituksiin kuva- ja videoaineistoa vääristämällä alkuperäisen aineiston sanomaa merkittävällä tavalla. Ukrainan asevoimien harjoitus muuttui venäläiskoosteella ukrainalaisten massiivisella joukolla suorittaman hyökkäyksen harjoitteluksi, todellisuudessa harjoituksessa harjoiteltiin haavoittuneiden evakuointia, panssarikaluston evakuointia taistelukentältä, miinan raivausta tms. Toimintaa ei millään muotoa voi kuvata ”massiivisin joukoin suoritettavan hyökkäyksen valmisteluksi”.

Kuvakaappaus Russia Insight youtube-kanava. (5)

Kuvakaappaus alkuperäiseltä Військове телебачення України’n videolta. (6)

Samalla tapaa RIA Novostissa maaliskuussa 2014 julkaistu kuva ukrainalaisjoukkojen evakuoinnista Krimiltä muuttui Jacques Frère-nimisellä twitter-tilillä Ukrainan asevoimien kohti Donetskia matkaavaksi kolonnaksi.

Vasemmalla Frèren disinformatiivinen twiitti, oikealla kuvakaappaus RIA Novostin kuvapankista. (7)

Vuosia jatkunut valtiojohtoinen propaganda on saanut aikaan sen, että entistä suurempi osa venäläisistä uskoo propagandaa ja kuvittelee maansa olevan jatkuvan hyökkäysuhan alla, että Venäjä on uhri eikä hyökkääjä, kuten se todellisuudessa on. Venäjän aggressiivinen ja expansiivinen politiikka juontaa juurensa itse asiassa 90-luvulle, mutta räikeimmät – näkyvimmät – muotonsa se on saanut vasta tällä vuosituhannella Georgiassa v. 2008 käydyn viiden päivän sodan jälkeen.

Länsimaisesta tiedonvälityksestä huolimatta, meiltä lännestäkin löytyy kokojoukko ihmisiä, jotka toistavat Venäjän narratiivia maasta uhrina – heidän silmissä Venäjä on uhri, joka puolustautuu aggressiivisen lännen toimien edessä. Tässä kirjoituksessa en nyt ryhdy käymään läpi syitä tällaiseen toimintaan, osalla taustalla on voimakas antiamerikkalaisuus, mikä ohjaa heidän käyttäytymistä ja toimintaa, jonka seurauksena totalitaarinen ihmisoikeuksia polkeva vieraan valtion alueella sotiva Venäjä näyttäytyy uhrina. Eräillä edelliseen nivoutuu vieläpä kommunismin ja sosialismin perintö – taakka – jonka seurauksena Venäjä nähdään edelleen jollain tapaa neuvostovaltion perillisenä, tai ainakin pienempänä pahana Yhdysvaltoihin verrattuna. Tässä suuressa heterogeenisessa joukossa on mukana myös pahansuopia ja vihamielisiä ihmisiä, jotka eivät yksistään tyydy levittämään disinformaatiota ja propagandaa vaan sen ohella he uhkailevat ja panettelevat – häiriköivät – ihmisiä ja yhteisöjä, joita pitävät Venäjän vihollisena ja täten myös heidän vihollisena. Osalla tähän ryhmään kuuluvista kannustimena voivat olla taloudelliset syyt, mutta melkoista joukkoa ajaa eteenpäin vimmaisesti ideologiset tekijät – uskoisin, että Suomessa ideologia on monen kannustimena. Enkä nyt ideologialla tarkoita vain poliittista vasemmistolaista vakaumusta vaan hyvin monella vakaumus löytyy poliittisen laidan toisesta ääripäästä, aivan kuten kannustimena monella on ideologinen EU:n ja länsimaiden vastustaminen, siinä ”pelissä” Venäjäkin nähdään liittolaisena.

Venäjällä pelataan potkupalloa kisoissa, joita en aio katsoa, samalla Venäjällä lietsotaan sotaa propagandan ynnä disinformaation keinoin, josta yllä vain vähäinen määrä esimerkinomaisina huomioina. Surullisinta tässä koko kuviossa on se, että miljoonat jalkapallofanit sokaistuvat kisahuumasta unohtaen siinä samassa sodan, tuhannet kuolleet, alas ammutun matkustajakoneen, Krimin niemimaan miehityksen, Venäjän vankiloissa viruvat poliittiset vangit…

Marko

1. https://www.reuters.com/article/us-russia-putin-ukraine/putin-warns-ukraine-against-military-action-in-east-during-world-cup-idUSKCN1J31G5 

2. https://www.fort-russ.com/2018/05/captured-ukrainian-soldiers-say-offensive-planned-for-world-cup/ 

3. https://sputniknews.com/military/201805241064743503-donbass-kiev-ukraine-offensive-fifa/ 

4. https://defense-update.com/20120201_rgcm_81mm_guided_mortar_bomb.html 

5. https://www.youtube.com/watch?v=2oeAgD2wtzo&feature=youtu.be 

6. https://www.youtube.com/watch?v=OafndMx8Fhk 

7. http://visualrian.ru/story/list_381323/2404798.html 

Havaintoja Helsingin oikeustalolta (13. kesäkuuta 2018)

Tänään alkoi oikeudenkäynti Johan Bäckmania ja MV-lehden perustanutta Ilja Janitskinia vastaan Helsingin käräjäoikeudessa, koska pääsy saliin oli rajattu – vain 12 sivullista katsojaa – tämä kirjoitus ei pidä minkään sortin paljastuksia tämänpäiväisestä istunnosta.

Kolmas syytetty, syyttäjän mukaan MV-lehden keskustelufoorumin ylläpitäjänä ja Ilja Janitskinin sijaisena toiminut, Tuominen ei saapunut tänään oikeuteen. (1)

Uskoisin, että blogini lukijoilla on tiedossa nostetut syytteet, joten kertaan tämän puolen vain hyvin lyhyesti. Johan Bäckmania vastaan on nostettu syyte Ylen toimittajan Jessikka Aron vainoamisesta ja kunnianloukkauksesta, (2) Ilja Janitskinia vastaan on nostettu syyte muun muassa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – tänään alkaneen oikeudenkäynnin yhteydessä käsitellään kaikkiaan parisenkymmentä syytettä, keskiviikkona käsiteltiin nimenomaan toimittaja Aroon liittyviä syytteitä.

Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläisen mukaan ”Näistä Jessikka Aroon kohdistunut kokonaisuus on mittasuhteiltaan omassa luokassaan” ja ”Hän on työssään kirjoittamiensa artikkelien vuoksi joutunut ensin Bäckmanin ja sitten MV-lehden maalitauluksi. Sitten on alkanut organisoitu kampanja, jossa Aron kohtelu on ollut suomalaisessa mittakaavassa aika ainutlaatuista.” (3)

Johan Bäckman matkalla saliin 510.

Kolmanteen syytettyyn Tuomiseen on myös liitetty epäilys toimimisesta MV-lehden T2 nimimerkin takana, haastehakemuksen mukaan henkilötodistelussa todistajana toimii Mario Argenta, kahtiajakautuneen Suomi Ensin ry:n puheenjohtaja. Johtivatko Suomi Ensin ry:n sisäiset erimielisyydet Marco de Witin ja Mario Argentan välillä ensin yhdistyksen hajoamiseen ja tämän jälkeen Argentan suorittamaan ilmiantoon? Oikeudenkäynti antanee vastauksen tähän kysymykseen.

Kuva via @Dimmu141. (4)

Yllä olevasta kuvasta lainauksena:

”…toimittaja-nimimerkkien käyttötapa (1 henkilö / nimimerkki)” paljastaa sen, että henkilöä kohden oli yksi nimimerkki. MV-lehden toimintaa pidemmän aikaa seuranneet ovat pohtineet ja arvuutelleet näiden toimittajanimimerkkien taustalla piileviä henkilöitä. En nyt ryhdy spekuloimaan mahdollisilla nimillä, ehkäpä oikeudenkäynnin myötä saamme pitäviä todisteita muidenkin toimittajanimimerkkien taustalla piilevistä todellisista henkilöistä. Nimimerkeistä T9 on arvuuteltu useammankin kerran, nimimerkillä julkaistujen kirjoitusten vertaaminen muihin täsmälleen vastaaviin kirjoituksiin on rajannut vaihtoehdot pieneen joukkoon henkilöitä.

En voi kieltää sitä, ettenkö olisi ollut tänään enemmän kuin mielelläni istuntosalissa 510 seuraamassa käynnissä ollutta, kovakurista, istuntoa. Voin kuitenkin lohduttautua sillä ajatuksella, että minun ohella moni muu jäi mustien ovien karmeja kolisuttelemaan pääsemättä seuraamaan – tätä merkittävää – oikeudenkäyntiä intiimimmin. Väistämättä tulin kuulleeksi tunteenpurkauksia, joissa ”suvakkimediaa” syytettiin myös siitä, että oikeutta käydään niinkin pienessä salissa. Tällaiset tunteenpurkaukset yhdistettynä oikeustalon ulkopuolella lausuttuihin, varsin koviin iskulauseisiin, ennakoivat sitä, että Janitskinin vähälukuinen kannattajajoukko tulee jatkamaan toimintaa tulevien päivien aikana, mutta myös oikeudenkäynnin jälkeen.

Mikäli – tai kun – tuomioita jaetaan, en pidä ihmeenä sitä, etteikö oikeuslaitosta ryhdytä syyttämään korruptoituneeksi, merkkejä tästä riippui ilmassa Helsingin oikeustalon edustalla oikeudenkäynnin aikaisen Janitskinin tukimielenosoituksen iskulauseita kuunnellessani:

”Sananvapaudenkupan raiskaama oikeuslaitos” – oikeuslaitos sana toki korjattiin hyvin pian ”vääryyslaitokseksi”.

Vaikka suhtaudunkin tähän porukkaan vakavasti, olin tänään enemmän kuin tyytyväinen nähdessäni Ilja Janitskinin tukimielenosoitukseen kerääntyneen, laskujeni mukaan reilut 30 kannattajaa, joista osan rooli oli hyvin epämääräinen – saattoivat olla kaltaisiani tarkkailijoita.

Ei tällä joukolla vielä katuja vallata.

Uhontäyteisten puheiden perusteella olisi helppoa kuvitella taustalla olevan laajemminkin väkeä, tämän päivä – MV-mediassa esitetyistä toiveista huolimatta – näytti osoittavan sen, että paikalle ei suuren suurta joukkoa kannattajia ja tukijoita saatu. Taisipa joidenkin mielestä olla vielä liian varhainen hetki päivästä, että olisi pitänyt iltapäivällä istunto aloittaa, mikä on varsin outo vaatimus huomioiden käsillä olevan asian ja aineiston kokonaismäärän.

Havaintojeni perusteella paikalta jaettiin useampaa striimiä. MV-medialla oli omansa, Pertti Nykänen jakoi liikkuvaa kuvaa VKontakteen – näin asian ymmärsin. Puhumassakin käynyt Panu Huuhtanen jakoi niin ikää livestriimiä etc. Oma asiansa on sitten se kuinka suuri yleisö näillä livelähetyksillä todellisuudessa on. Viime viikolla MV-median Livestriimissä Korhonen ja Johan Bäckman jutustelivat tuttavallisesti, kyseistä lähetystä katsoi parhaimmillaan noin 800 silmäparia – arkiaamuna lukumäärä on todennäköisesti olennaisesti vähäisempi, uskaltaisin myös väittää, että yhdet ja samat henkilöt seuraavat useampaa striimiä, mikä sekin vääristää lukemia.

Pidetyissä puheissa kohdistettiin hyvin voimakasta kritiikkiä ns. ei-kansallismielisiä puolueita kohtaan, jotka mahdollistivat vuoden 2015 pakolaiskriisin synnyn, puheiden pitäjien mukaan:

”kokoomuksen kannattajilla ei ole varaa arvostella mitään”

”suvakkipuolueita äänestäneillä ei ole oikeutta valittaa”

Sen sijaan

”vain kansallismielisiä äänestämällä on oikeus valittaa”

Josta päästään seuraavaan eli näihin ”kansallismielisiin puolueisiin”, joista Reformin riveissä seisoo Panu Huuhtanen. Kannattajakortteja kerää puolueeksi tähtäävä Suomen Kansa Ensin ry. Suomen Kansa Ensin ry:n puheenjohtajana on entinen Suomi Ensin -vaikuttaja – Donetskissa propagandamatkalla käynyt ja Janus Putkosta haastatellut – Marco de Wit. (5) Yhdistyksen aktiivit keräsivät nimiä kannattajakortteihin myös Puolustusvoimien juhlaviikon aikana Helsingissä, Kaivopuistossa aika näytti kuluvan enemmän keskinäiseen jutusteluun kuin toimintaan – hyvä niin. Mitä vähemmän nimiä sen parempi.

Eilen nimiä kerättiin myös Kansan yhtenäisyys ry:n kannattajakortteihin. Tämän ”kansallismielisen yhdistyksen” ja puolueprojektin taustalla on kansallissosialistinen Vastarintaliike. (6) Eli nimi tähän korttiin tarkoittaa samalla nimeä (ja välillistä tukea) kansallissosialistiselle Vastarintaliikkeelle ts. uusnatseille.

Vastarintaliikkeestä on hyvä huomioida sen monikansallisuus:

”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen.” (7)

Kuin myös seuraava uutinen vuodelta 2015:

”Most importantly, however, the Swedish report on the meeting states that, during its visit to Sweden, the Russian delegation has donated money to the Swedish fascists as a contribution to the building of a political party on the basis of the "Nordic Resistance". The information about the donation has been confirmed by the RID itself. The amount of the donation remains has not been disclosed.” (8)

Nordic Resistance Movement eli Pohjoismainen Vastarintaliike, onko tämä juuri sellainen ”kansallismielinen” puoluehanke, jolle haluat osoittaa tukesi? Ja kun tarkastellaan näitä muitakin ”kansallismielisiä” uusia puoluehankkeita (esim. Reformi, Suomen Kansa Ensin) niin niiden taustat herättävät runsaasti kysymyksiä todellisista tarkoitusperistä kuin myös halusta ajaa Suomen asiaa – kertoa Suomen tarinaa? Onko Suomen tarina ”etnonationalismin” sävyttämä, sana jota viljeltiin eilen mielenosoituksessa. Todennäköisesti saamelaisillakin olisi sanansa sanottavana puheissa esitettyyn väitteeseen suomalaisten ”olemisesta alkuperäiskansa täällä” – kovin on lavea määritelmä alkuperäiskansalle tämä tällainen, jota mielenosoituksessa käytettiin.

Tässä yhteydessä jätän tarkoituksellisesti huomioimatta sen tarkemmin Jussi Halla-ahon kipparoiman perussuomalaiset, joka puolueena mainittiin hyväksyvästi eilisissä puheissa.

Eilinen näytelmä oli näkemältäni osin koko lailla irvokasta teatteria ”Free Ilja” -iskulauseineen, jollainen tänä päivänä tuntuu halvalta markkinointikikalta, kun maailmalla on poliittisia vankeja, joita oikeasti vainotaan ja joiden eteen onkin syytä tehdä työtä, jotta heidät saadaan vapautettua. Yksistään Venäjällä, jonka riveissä Johan Bäckmankin seisoo, on yli 150 poliittista vankia, joukossa näytösoikeudenkäynneissä tuomittuja ukrainalaisia – kuten elokuvaohjaaja Oleg Sentsov, krimiläinen maanviljelijä Volodymyr Balukh.

* * *

Eilisen tapahtumista mietitytti myös lyhyt episodi salin 510 ulkopuolella. Median edustajien kuvatessa sohvalla istunutta Johan Bäckmania, minäkin kävelin hiukan lähemmäs ottamaan muutamia kuvia ”kohudosentista”. Bäckman pyrki olemaan kiinnittämättä huomiota kuvaajiin, sitten hän nosti katseensa – katsoi minuun hetken kysyen ”Oletko sinä Marko”. Nyökkäsin hyväksyvästi, koska sinä hetkenä moisen kieltäminen olisi ollut – hmmm – silkkaa idiotismia. Se olisi kääntynyt minua vastaan. Bäckman nousi, asteli luokseni vaihtaen muutaman sanan kanssani. Hän tuumasi lukevansa blogiani, tiedustelipa siinä mistä nimi ”Vartiopaikalla” tulee. Vastaukseni jäi siinä kameroiden räiskeessä hiukan vajavaiseksi, joten vastataan tässä loppuun. Aloittaessani oman blogin, tiedustelin twitterissä soveliaita nimiä – sain joitain ehdotuksia, joukossa ”vartiopaikka”, josta blogini nimi muovautui. Vartiopaikkahan se on, vartiopaikka idän ja lännen välillä Ukrainan aroilla. Mikä tämän huomionosoituksen tarkoitus oli? Psykologiaa, testi, vaiko jotain muuta… Pohdinnat pidän omana tietonani, kyseisen sananvaihdon aikana halusin olla paljastamatta tunteitani.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10251282 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10133892 

3. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

4. https://twitter.com/Dimmu141/status/1006817595687915521 

5. https://suomenkansaensin.fi/puoluehallitus/ 

6. https://www.vastarinta.com/uusi-puoluehanke-tiedottaa/ 

7. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/ 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html

(Huom. blogi kirjoitettu 13.6.2018 - julkaistu 14.6.2018).

Ukrainan sota – jännite kasvaa Asovanmerellä

Kertšinsalmen ylittävä, Venäjän ja miehitetyn Krimin niemimaan yhdistävä, silta avattiin toukokuun puolella, tämän jälkeen tilanne itse salmessa kuin myös Asovanmerellä on muuttunut aiempaa olennaisesti jännittyneemmäksi, koto-Suomen medioissa tähän ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota. (1)

Asovanmeri.

Ukrainalaisen Hromadske Radion (Громадському радіо) välittämän uutisen mukaan 31. toukokuuta 2018 kello 04:30 – 05:30 FSB:n alainen Venäjän rannikkovartiosto pysäytti Kertšinsalmessa tarkastusta varten viisi rahtialusta, jotka olivat matkalla Asovanmeren rannikolla sijaitseviin ukrainalaisiin Mariupolin ja Berdjanskin satamiin. Ukrainan rajavartiolaitoksen edustajan mukaan Venäjän rannikkovartiosto suoritti tarkastuksen, alusten miehistöä ei pidätetty. Rahtialukset pysäytettiin Ukrainalle kuuluvalla merialueella salmessa. Näiden laittomina pidettyjen pysäytysten aikana aluksiin nousseet venäläiset rannikkovartijat/rajavartijat tutkivat alusten rahdin, kopioivat rahtidokumentteja ja muita asiakirjoja sekä kuulustelivat alusten kapteeneja.

Ukrainan viranomaislähteiden mukaan kesäkuun 1. 2018 Kertšinsalmessa tarkastettiin Panaman lipun alla purjehtinut ukrainalaiseen Berdjanskin satamaan matkalla ollut EREN C rahtialus.

Nämä entistä säännöllisemmiksi muuttuneet, laittomina pidetyt, alusten purjehtimista ukrainalaissatamiin olennaisesti vaikeuttavat, pysäytykset ja alusten miehistöjen kuulustelut sekä erilaisten dokumenttien perusteettomat kopioinnit ovat nostaneet jännitystä alueella entisestään. Toisinaan aluksia on pysäytetty ja tarkastettu Asovanmerellä Venäjän toimesta alle kymmenen merimailin päässä satamasta. Eräissä ukrainalaismedioissa Asovanmeren kiristynyttä tilannetta on verrattu ”kolmenteen rintamaan” Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan sotatoimialueen jälkeen.

Ukrainalaislähteiden mukaan Venäjä on myös vahvistanut voimiaan Asovanmerellä sekä Kertšinsalmessa, kyseisille merialueille on siirretty kuusi pinta-alusta, joiden avulla Venäjän on mahdollista nykyistä aktiivisemmin suorittaa rahtialusten valvontaa ja tarkastuksia. Osa Asovanmerelle siirretyistä aluksista kuuluu Kaspian laivueeseen (Каспийская флотилия).

luokka	tyyppi	lukumäärä
Project 1204 Shmel	tykkivene	2
Project 1400M Grif-M	partiovene	1
Project 1496M1 Lamantin	partiovene	1
Project 23040	SAR	1
Project 705M	hinaaja	1

Kesäkuun 4. Novostjam Donbassa (Новостям Донбасса) uutisoi, lainaten Ukrainan laivaston lehdistötiedottaja Oleg Chalykia, Ukrainan sulkevan osia Asovanmeren rannikosta 1. kesäkuuta – 1. syyskuuta 2018 väliseksi ajaksi ”jatkuvien harjoitusten” vuoksi. Suljetut alueet sijaitsevat rannikolla Mariupolista itään, sekä Melekinon ja Belosarayaskayan niemien alueella, kuin myös Berdjanskin itäpuolella. Toimea pidetään yleisesti vastauksena Venäjän laivaston ja FSB:n alaisen rannikkovartioston lisääntyneeseen aktiivisuuteen, tämän ohella Ukrainassa on spekuloitu mahdollisuudella Venäjän suorittamasta maihinnoususta Ukrainan hallinnassa olevalle osalle Asovanmeren rannikkoa. (2) Tämän kaltaista maihinnousua on harjoiteltu myös venäläisjoukkojen toimesta Ukrainalta miehitetyllä rannikko-osuudella (esim. elokuussa 2016).

Venäjä on myös lisännyt lentotiedustelua merialueen yllä sillan avaamisen jälkeen esim. touko-kesäkuun vaihteessa Venäjän ilmavoimat sekä merivoimien ilmavoimat suoritti useita tiedustelulentoja Asovanmeren yllä Ukrainan ilmatilan tuntumassa. Lentokoneiden ja helikoptereiden ohella lentotiedustelua toteutetaan myös tiedustelulennokeilla.

Suljetut merialueet, kuva päätoimittaja Andrii Klymenko, BlackSea News.

Maihinnousuharjoitus, elokuu 2016 - mukana myös Venäjän asevoimien joukkoja. Kuva Oleg Nikitin.

Maiorskin ”checkpoint”

Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan voi ylittää Hnutoven, Novotroitsken, Marinkan, Maiorsken ja Stanytsia Luhanskan tarkastusasemien kautta. Tällä hetkellä suljettuina ovat Zoloten sekä Fenolnan, Artemivsk 2, Svitlanoven ja Horodniin tarkastusasemat, joista neljä viimeisintä on rautatieyhteyksiä. Kuukausittain tarkastusasemien kautta demarkaatiolinjan ylittää 900 000 – 1200 000 siviiliä, kesällä aktiivisuus on talvea suurempi. Tarkastusasemista suurimmat ovat Marinka Donetskin lounaispuolella, Maiorske Horlivkan pohjoispuolella sekä Stanytsia Luhanska Luhanskin koillispuolella.

Maiorsken eli Maiorskin tarkastusasema.

Toukokuussa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat raportoivat Maiorskin tarkastusaseman aluetta tulitetun ja tulituksen vaarantaneen siviilien hengen. Tarkastusasemat ovat luonteeltaan sellaisia, että ”rajavyöhykkeellä” olevat siviilit ovat usein haluttomia kertomaan sen tarkemmin tapahtumista, useimmille tärkeintä on päästä alueelta niin nopeasti pois kuin mahdollista – ylimääräisiä tunteja niillä ei mielellään vietetä, kun demarkaatiolinjan ylittäminen muutenkin vie usein tunteja. Haluttomuus antaa lausuntoja korostuu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Alueella asuva tuttumme ylitti demarkaatiolinjan toukokuussa kumpaankin suuntaan Maiorskin kautta. Demarkaatiolinjan ylittämisen osalta hänen kertomansa oli yksiselitteistä, ongelmallisin on paluumatka, ja ongelmallisin alue on Donetskin ”kansantasavallan” militanttien valvoma puoli. Ukrainan puolella ongelmia ei ole ollut aikoihin, vaaditut dokumentit esittämällä matkaa pääsee jatkamaan tilanne huomioiden jouhevasti, sen sijaan saapuminen militanttien valvomalle vyöhykkeelle tarkoittaa sitä, että jokaisessa pisteessä ja jokaiselle militantille pitäisi maksaa ylimääräistä, jotta matkanteko olisi joutuisaa. Yhä edelleen ostoksia saatetaan takavarikoida ilman syytä – tai johonkin epämääräiseen ”viranomaismääräys”-syyhyn vedoten. Ne joilla on varaa maksaa, useimmiten maksavat ja selviävät nopeammin tarkastuspisteistä – joista osa on tosiasiassa epävirallisia ja perustettu vain rahastustarkoituksessa.

Kerron seuraavaksi yhden esimerkin vallitsevasta tilanteesta, esimerkki tosin on lopputalvelta 2016. Myös tuolloin tuttumme saapui miehitetylle alueelle Maiorskin kautta, hän kertoi kuinka ihmisiä käskettiin autoista talvipakkaseen kävelemään, ja kuinka militantit takavarikoivat säilykkeitä ”viranomaismääräykseen” vedoten. Tuttumme kuitenkin näki, kuinka näitä samoja säilykkeitä kannettiin säkkikaupalla militanttien nuotiotulille, jossa lepäämässä olleet taistelijat joko söivät säilykkeitä tai jakoivat rosvoamiaan tölkkejä keskenään. He eivät edes yrittäneet salata toimintaansa sivullisilta, ei heidän tarvinnut, koska alueella valta on heillä joilla on ase, eikä miehitetyillä alueilla ole toimivaa oikeuslaitosta – on vain sellaisen irvikuva.

Horlivkan alueella on taisteltu rajusti toukokuun puolivälistä lähtien, pienikaliiperisten aseiden ohella käytetään päivittäin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimiä sekä erilaista tykistöä, ajoittain taisteluihin on ottanut osaa panssarihaupitsien ohella taistelupanssarivaunuja.

Maiorsken tarkastusaseman itä ja eteläpuolella on Venäjän proxy-joukkojen sekä venäläisjoukkojen asemia, kauempana etelässä ja osin lounaassa sijaitsee kaivosalueita, joille venäläisjoukot ovat sijoittaneet ja varastoineet kranaatinheitinkaluston ohella tykistöä sekä panssarikalustoa.

Tiedustellessamme hienovaraisesti mistä ilmansuunnasta ja kuka Maiorskin aluetta toukokuussa tulitti, vastaus oli hyvin yksiselitteinen, aluetta ammuttiin etelästä kaivosten ja varastojen suunnalta. Samaa sanoivat käytännössä kaikki toukokuun päivinä Maiorskin kautta kulkeneet. Venäläisjoukot ampuvat Maiorskin yli Zaitseven lohkolle, jossa on myös käyty raskaita taisteluita kevään ja alkukesän aikana, mutta myös itse Maiorskea mahdollisista siviiliuhreista piittaamatta.

Tämä on tietty vain yksittäinen maininta, mutta samalla on hyvä muistaa se, että käynnissä olevan sodan ajalta löytyy lukuisia mainintoja ja silminnäkijähavaintoja, kuinka Horlivkan teollisuusalueita käytetään ase- ja ammusvarastoina ja kuinka hiilikaivosalueiden halleihin on kätketty raskasta kalustoa ja kuinka näitä alueita hyödynnetään sodankäynnissä venäläisjoukkojen toimesta. Nämä alueet ovat hyvin usein ETYJ:n tarkkailijoiden ulottumattomissa. Silminnäkijähavaintoja on myös siitä, kuinka Venäjän proxy-joukot tulittavat Horlivkaa. (3 ja 4)

Marko

1. https://jamestown.org/program/russias-boa-constrictor-strategy-in-the-sea-of-azov-a-prelude-to-amphibious-landings/ 

2. http://euromaidanpress.com/2018/05/26/russia-positioning-to-attack-ukraine-from-sea-of-azov-ukrainian-general-says/ 

3. https://www.unian.info/war/1103829-russian-proxies-shelling-horlivka.html 

4. http://www.interpretermag.com/a-resident-of-horlivka-says-separatists-have-brought-hunger-suffering-and-destruction/