Venäjän ”hyödylliset idiootit” ja ”auliit apurit” –

 

eli Venäjän tukijoita ja ymmärtäjiä armaassa Suomen maassa

Kirjoitin vuosi sitten kesällä useampiosaisen katsauksen Venäjän ja ”auliiden apureiden” sekä erilaisten vastamedioiden Suomeen kohdistamista vaikutusyrityksistä palaan nyt teemaan, mutta hiukan tiiviimmän koosteen myötä. Kirjoitukseni koostuu esimerkinomaisista havainnoista Venäjän ”hyödyllisten idioottien” ja ”auliiden apureiden” Suomeen kohdistamasta vaikuttamisesta ja mielipiteenmuokkauksesta. Pyydän lukijoilta armoa sen suhteen, etten huomio Venäjällä haahuilevan ja maan kansalaisuudesta haaveilevan Ano Turtiaisen ja hänen puolisonsa jok’ ikistä julkaisemaansa videota – en edes murto-osaa niistä. Kansanedustaja Turtiaisen sanoilla oli olennaisesti suurempi merkitys, kuin Venäjälle velkojaan paenneen entisen kansanedustajan mutinoilla.

Rajaan tällä kertaa kokonaisuuden tarkastelua siten, etten myöskään huomioi esimerkiksi Venäjän varjolaivaston toimia Suomenlahdella tai Venäjän valtion Suomeen tai Suomen lähialueille kohdistamia toimia. Kirjoituksessani en myöskään huomioi maahamme harhautuneita (tai ohjattuja) Ukrainan OWA-lennokkeja, kyseiset tapahtumat on syytä huomioida tuonnempana kirjoituksessani Venäjämielisistä vasta- ja vihamedioista.

Palautetaanpa alkuun mieleen se, mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen ja auttaa sitä toisinaan saavuttamaan tulostakin. Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Saavuttaakseen tarvittavaa menestystä Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. Kirjoitukseni laajenisi liikaa, mikäli ryhtyisin tarkemmin pohtimaan tai tarkastelemaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmisen työskentelemään Venäjän hyväksi, joten tyydyn yksinkertaistaen toteamaan:

Taustalla piilevät henkilökohtaiset syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tai siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä, ja materiaalia hyödyntäen (esim. kiristämällä) saa tämän työskentelemään hyväkseen.

Suomessa on kiinnitetty huomiota eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston Venäjä-sympatioihin sekä Venäjän edun ajamiseen. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen laitavasemmiston vastaaviin sympatioihin on kiinnitetty merkittävästi vähemmän huomiota, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä-sympatioita tai myötämielisyyttä olisi olemassa. Kyllä on, minkä näimme tänä keväänä Moskovan antifasistisen foorumin kokoontuessa Venäjän pääkaupungissa. Suomen kommunistinen puolue (SKP) oli myös lähettänyt edustajan paikalle – puolueen entisen puheenjohtajan Liisa Taskisen. (2)

Puolueesta kertoo jotain se, että se lähettää edustajansa Venäjällä järjestettyyn antifasistiseen foorumiin. Maahan, joka käy tuhoamissotaa naapurimaassaan ja jonka johdossa on kansalaisiaan sortava despootti. Tuhoamissodan rinnalla Venäjä militarisoi tulevaisuuttaan. Eikä maata voi ”antifasistisena” pitää, onhan sen eräänlainen ideologia Rusismi (ukr. рашизм) – venäläinen versio fasismista.

Propagandistit Lebedev-Heiskanen ja Hietanen sekä SKP:n Taskinen, kuvan lähde Kosti Heiskanen.

Venäjän kommunistisen puolueen järjestämässä ”antifasistisessa” foorumissa hyväksyttiin yksimielisesti päätöslauselma, jossa ilmaistiin tuki Venäjän hyökkäyssodalle. Ja kyllä, yksimielisesti tarkoittaa sitä, että myös SKP:n Taskinen hyväksyi kyseisen päätöslauselman, mikä samalla tarkoittaa sitä, että puolueena SKP tuli samalla hyväksyneeksi Venäjän hyökkäyssotansa kuluessa tekemät tuhannet sotarikokset. Puolueen puolueohjelmassa kirjoitetaan yleviä rauhasta ja solidaarisuudesta todellisuuden ollessa jotain muuta. (3)

Muistutan lukijoita myös siitä, että SKP:n Liisa Taskinen kuului niiden suomalaisten joukkoon, jotka allekirjoittivat Pietarissa syyskuussa 2024 pidetyn kansainvälisen ’RAUHAA, LUONTOA, YHTEISTYÖTÄ ITÄMERELLÄ JA ARKTISILLA ALUEILLA’ konferenssin julistuksen, jossa länsivaltoja vaadittiin lopettamaan asetoimitukset Ukrainaan. (4) Venäjän liittolaisiltaan ja tukijoiltaan saamasta runsaasta ase- ja materiaalituesta konferenssissa oltiinkin aivan hiljaa.

SKP ei suinkaan ole ainoa maamme puolueista, jonka kanta Venäjään tekojen myötä on avoimen hyväksyvä. Poliittisen janan vastakkaisesta päästä löytyy Ossi Tiihosen perustama Vapauden liitto, jonka riveistä löytyy useita avoimen Venäjä-myönteisiä jäseniä, kuten Olli Kotro ja Sakari Linden sekä taikurinakin tutuksi tullut Tatu Tyni.  Puolueen lähtölaukaus ensi vuoden eduskuntavaaleihin on alleviivaava: Kumman puolen sinä valitset? Venäjää ei suoraan mainita, mutta puolueen ja sen jäsenten Venäjää-kosiskeleva toiminta ei jätä tulkinnanvaraa: EU, NATO:n ja Ukrainan hylkääminen ja Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen toisi rauhan ja vakauden Suomeen. Tämä Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyminen tuntuu olevan useamman poliittisen ääriliikkeen ydinajatuksia, jota myös ”markkinoidaan” aktiivisesti kansalaisille, kuin iskeäkseen kiilaa Suomen eri osien välille. 

Vapauden liitto – otteita puolueen, jäsenten ja kannattajien somesta. 

SKP ja Vapauden liitto symboloivat tässä kirjoituksessa maamme poliittisen kentän ääripäiden samanhenkisyyttä. Kummassakin vastustetaan läntistä puolustusyhteistyötä ja läntistä arvoyhteisöä – vaikka SKP koettaakin puolueohjelmassaan alleviivata ainoastaan sotilaallista yhteistyötä ja kuinka siitä tulisi irrottautua. Toisaalta kumpikin ääripää näyttää löytävän yhteisen tukijan idästä – Venäjästä. Yksittäisinä tekijöinä nämä puolueet eivät nähdäkseni aiheuta merkittävää uhkaa Suomelle, mutta – kuten havainnot Ukrainasta keväältä 2014 osoittavat – kriittisenä hetkenä yksittäisen ihmisen päätöksillä voi olla ”kokoaan” suurempi merkitys eli huomiotta en tällaisiakaan puolueita tai ryhmiä jättäisi. Maamme pienpuoluekentästä löytyy muitakin puolueita, joiden toiminta hyödyttää tavalla tai toisella Suomeen vihamielisesti suhtautuvia valtioita ja tahoja – Venäjä ei ole ainoa laatuaan.

 

Suomi yhdistystoiminnan luvattu maa

Suomea kutsutaan yhdistystoiminnan luvatuksi maaksi. Yhdistys on helpohko perustaa, asia, jota esimerkiksi Johan Bäckman hyödynsi lukuisia kertoja viime vuosikymmenen puolella. Hän lähipiirinsä kanssa perusti maahamme lukuisia yhdistyksiä, joista osa vaikutti perustetun odottamaan otollista hetkeä, ja osalla vastaavasti oli selkeä tarkoitusperä. Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluivat Euroopan hybridiosaamiskeskusta nimellään jäljitellyt yhdistys aivan kuten Toimittajaliitokin. (5 ja 6) Toimittajaliiton perustana oli muutamia vuosia aiemmin perustettu  Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka taustahenkilöihin Bäckmankin kuului. Yhdistysten perustamisen helppoutta ja yhdistystoimintaa itsessään Venäjä hyödyntää auliiden apureidensa ja operaattoreidensa kautta pyrkiessään  vaikuttamaan yhteiskuntaamme. Ja koska Suomessa on käytännössä kannustettu kansalaisaktivismiin ja vaikuttamiseen yhdistystoiminnan kautta, emme ole huomioineet riittävällä vakavuudella yhdistystoiminnan käyttöä meitä ja kansalaisyhteiskuntaamme vastaan – ja samalla rapauttamaan luottamustamme yhdistystoimintaa kohtaan. Luottamuksen rapauttaminen ei välttämättä ole ollut tarkoituksena, mutta häikäilemättömän yhdistystoiminnan paljastumisen seurauksena on myös kylvetty epäilyksen siemen tiettyjen ryhmien aloittamaa yhdistystoimintaa kohtaan.

Reilut pari vuotta sitten nousi pienimuotoinen kohu, kun paljastui STEA:n (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) myöntäneen venäjänkielisille ukrainalaispakolaisia auttaneille järjestöille yli miljoona euroa samalla kuitenkin hylänneen lähes kaikki Suomen ukrainalaisten hakemukset. Yleisradion toimittajien ottaessa yhteyttä kahteen merkittävään tukea saaneeseen yhdistykseen (Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö ja Vantaan venäläinen klubi) tiedustellakseen yhdistysten kantaa Venäjän käynnistämään brutaaliin hyökkäyssotaan. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön edustaja Olga Liukkonen kehotti puhelinkeskustelussa Ylen toimittajia tiedustelemaan kantaa Venäjän suurlähetystöltä:

”Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä”. (7) Myöskään Vantaan venäläinen klubi ei ilmaissut mitään kantaa Venäjän käymään tuhoamissotaan. Minulle tämä kertoo riittävästi näiden yhdistysten toiminnan tarkoitusperästä – toivon, ettei STEA ole myöntänyt (ainakaan ukrainalaispakolaisten tukemiseen) enää euroakaan kyseisille yhdistyksille. Parasta olisi, jos yhteiskuntamme ei tukisi kyseisiä yhdistyksiä enää lainkaan.

Epäilen kuitenkin suuresti sitä, että valtio tai kunnat olisivat heränneet ruususen unesta kuluneiden vuosien aikana. Epäilystäni vahvistaa Helsingin Sanomissa huhtikuussa julkaistu artikkeli, jossa paljastettiin Helsingin kaupungin maksaneen Sun Ray ry:n kolmen työntekijän palkat kokonaan, samaan aikaan kyseinen yhdistys teki yhteistyötä EU:n pakotelistalla olevan Artek-leirikeskuksen kanssa. (8) Myöhemmin paljastui toinenkin Helsingin kaupungin ja Suomen valtion rahoittama yhdistys, joka järjesti lapsia Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. Huhtikuun lopulla (paljastusuutisen jälkeen) Sun Ray ry asetettiin konkurssiin. (9)

Kuvakaappauksia Helsingin Sanomista.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perillinen Suomi-Venäjä-Seura on tällä hetkellä jakautunut kahtia. Yhdistyksen hallinto sekä pääosa paikallisyhdistyksistä noudattaa ”valtiollista” suhtautumista Venäjään, mikä aiheuttaa kentällä närää niin paljon, että osa paikallisyhdistyksistä ryhtyi tekemään omaa ”Venäjä politiikkaa” eli käytännössä ne toimivat edelleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut 24. helmikuuta 2022. (10) Esimerkiksi aktiivinen Kallio-Vallila Venäjä-seura ry pitää edelleen yllä tiiviitä Venäjä-suhteita keskinäisin vierailuin Venäjän lähetystön kanssa. Yhdistys on myös löytänyt luontevan yhteistyökumppanin Venäjä-mielisestä Naapuriseura ry:stä. (11) Naapuriseura ry:n perustajajäseniin kuuluu toimittaja Mauno Saari sekä sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko ja varapuheenjohtajana sekä Naapuriseuran Sanomien päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”, (12) Saaren siirryttyä nauttimaan ”eläkepäivistä”.

Piirien pienuudesta kertoo sitten se, että Naapuriseura ry:n puheenjohtaja Jauri Varvikko on toisen, Tehtaankatuun tiiviissä yhteydessä olevan, yhdistyksen Suomen Uusi Strategia – SUS ry:n varapuheenjohtaja. SUS ry:n puheenjohtajana on itseään putinistiksi kuvaileva Jussi Särkelä. Hän on entinen sosialidemokraattien vantaalainen kuntapoliitikko ja taustaltaan liittotoimija. Särkelä joutui luopumaan ehdokkuudestaan sosialidemokraattien listoilla edellisissä kuntavaaleissa (v. 2025) ilmoitettuaan toistuvasti tunnustautuvansa putinistiksi. (13)

Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluu myös Olli Kotro, joka toimii Europarlamentissa saksalaisen laita-/ äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen eli AfD:n Volker Schnurrbuschin avustajana. (14) AfD tunnetaan Venäjää myötäilevästä ja Venäjän näkökantoja tukevasta politiikasta. Useat AfD:n aktiivit ovat vierailleet Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla vuoden 2014 jälkeen, esim. Hamburgische Bürgerschaftin jäsen Olga Petersen tammikuussa 2025 miehitetyssä Donbasissa. (15)

Edellä kuvaillut yhdistykset (Naapuriseura ry ja SUS ry) eivät ole jäsenmäärältään merkittäviä, mutta jo julkisten esiintymisten perusteella voi päätellä, niiden olevan verkostoituneita ja niillä olevan yhteyksiä Venäjän valtion edustajien lisäksi kolmansien maiden vastaaviin Venäjään myönteisesti suhtautuviin (ja Venäjän soluttamiin) yhdistyksiin. Väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että missä määrin yhdistysten ja Venäjän edustajien välillä vaihdetaan tietoja ja kuinka sensitiivistä tämä tieto voi olla. Osalla tässäkin kirjoituksessa mainituista henkilöistä on taustaa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa tehdystä yhteistyöstä ja tiedonvälityksestä.

Tammikuussa 2024 rekisteröidyn Aleksanterinliitto ry:n julkisena tavoitteena on rajasulun päättäminen eli itärajan avaaminen. Väittäisinkin, että tämä lähestymiskulma, jossa nostettiin esiin itärajan sulun erottamat perheet, vetoaa osaan suomalaisista, mikä nähdäkseni lisäsi jonkin verran heihin kohdistuvaa myötätuntoa. Yhdistyksen ja sen jäsenten toiminnan tarkastelu paljastaa kuitenkin sen, että toimintaan liittyy puolia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Yhdistyksen selkeänä pyrkimyksenä on politisoida itärajan sulku ja nostaa se teemana esiin yhteyksissä, joiden toimivaltaan raja-asiat eivät kuulu. Keväällä 2025 järjestetyissä kunta- ja aluevaaleissa yhdistys kokosi ja julkaisi ns. raja-auki-listaa eli listaa ehdokkaista (ja puolueista), jotka suhtautuivat myönteisesti itärajan avaamiseen. Kirjoitin havainnoistani blogiin  Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki”.

Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita kehotan lukemaan Outi Salovaaran artikkelin ”Tällainen on Aleksanterinliitto, jonka mielestä venäjänkielisten oikeuksia rikotaan”. (16)

Suomessa on myös lukuisia yhdistyksiä, jotka toiminnallaan edesauttavat Venäjää tai auttoivat jo sen edeltäjää Neuvostoliittoa, vaikka yhdistyksiä itsessään ei välttämättä suuren yleisön silmissä suoraan rinnasteta Venäjämielisiin toimijoihin. Nostan tässä esimerkkinä esiin Suomen Rauhanpuolustajat – Fredskämparna i Finland ry:n  eli lyhyemmin Rauhanpuolustajat, enkä pelkästään yhdistyksen punaisen taustan vuoksi. Yhdistys perustettiin toukokuussa 1949, ja se kuului Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon. Rauhanpuolustajat tuomitsivat yhdessä Aseistakieltäytyjäliiton (AKL) ja Rauhanliiton sekä Sadankomitean kanssa Venäjän rikollisen hyökkäyssodan helmikuussa 2022 mutta jäsenistönsä toiminnalla se edesauttaa edelleen Venäjän narratiivin leviämistä Suomeen. Osa Rauhanpuolustajien kanssa läheisessä yhteistyössä toimivista yhdistyksistä on toiminut hyvin aggressiivisesti Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan, kuten Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry. (17) Sumud on myös rekisteröity samaan postiosoitteeseen, kuin Rauhanpuolustajat ry. Sen hallitukseen kuuluu muun muassa kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen (varapuheenjohtaja), joka on tullut tunnetuksi myös ”punaruskean” propagandan ja disinformaation levittäjänä ja ukrainalaisten mustamaalaajana.

Yhdistysten lisäksi Suomesta löytyy huomattava joukko yksilöitä, jotka ovat toiminnallaan edesauttaneet Venäjän narratiivin leviämistä vuosien tai vuosikymmenten ajan – osa on sujuvasti siirtynyt Neuvostoliiton tukemisesta Venäjän sanansaattajaksi. Se tietty pohdituttaa, että mikä lopulta saa tulipunaisen vasemmistolaisen tukemaan nyky-Venäjää? Juontaako se juurensa ideologisesta Amerikan vastustamisesta vai löytyykö taustalta muitakin syitä? Imperialismin vastustaminenkaan ei oikein käy perusteeksi, koska jos jokin maa tänään on imperialistinen, niin Venäjä. Ehkäpä Venäjällä imperialismikin on parempaa imperialismia…

Vaikka jättäisimme näistä yksilöistä huomiotta Heikki Talvitien ja Paavo Väyrysen kaltaiset eläköityneet menneisyyden reliikit, on tähänkin ryhmään tunkua aivan riittämiin. Joukosta löytyy Vasemmistoliitossa sivuraiteille ajautunut Johannes Yrttiaho Turusta, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki kuin myös perinteisten medioiden toimittajia, joiden teksteistä paitaa läpi Venäjämyönteisyys sekä lukuisia vasta- ja valemedioiden ylläpitäjiä, joihin palaan tulevaisuudessa tarkastellessani maamme Venäjämielistä vastamediakenttää.

 

Tie Suomeen käy tšasounan kautta

Oma lukunsa Venäjän vaikuttamisväylänä on ortodoksinen kirkko, sen ohella Venäjä todennäköisesti hyödyntää myös muita uskontokuntia ja uskonnollisia ryhmiä narratiivinsa levittäjänä tahi yhteiskuntamme koheesion hajottajana. Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen arkkipiispakunta ja  Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä, Suomen ortodoksisen kirkon asemasta huolimatta Moskovan patriarkaatti on ulottanut lonkeronsa maahamme, huomattavan osan Suomessa asuvista venäläisistä tunnustaessa Moskovan patriarkaatin aseman. Luonnollisesti Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa asuviin venäläisiin ja kaksoiskansalaisiin uskonnon ja kulttuurin lisäksi myös erilaisten yhdistysten ja liikkeiden sekä maanmiespolitiikan kautta.

Myös Suomen ortodoksisen kirkon sisällä on havaittavissa jakolinjoja, joissa näkyy Moskovan vaikutus, sen yrittäessä vaikuttaa ortodoksipappien kautta seurakunnissa järjestettäviin kirkonmenoihin. Osassa ortodoksisia seurakuntia on jopa menty niin pitkälle, ettei ”poliittisiin asioihin” – kuten Ukrainan sotaan – oteta kantaa. Ortodoksisen kirkon Aamun koitto-verkkojulkaisussa julkaistiin keväällä 2024 artikkeli, jossa kuvailtiin Moskovan patriarkaatin pyrkimyksistä saada tukevampaa jalansijaa Suomeen. Tässä toimessa sen välikätenä toimi Moskovan patriarkaatin alaisen Kiovan metropoliitta Onufrin johtama ortodoksinen kirkko. (18) Ukrainassa on myös itsenäinen ortodoksinen kirkko, jonka johtajana on metropoliitta Epifani I.

Toisaalta, vaikka maamme ortodoksista kirkkoa on varoitettu Venäjän vaikuttamispyrkimyksistä, sen piirissä on ollut vähintäänkin kohtuullista lapsenuskoa, josta esimerkkinä käy Ylen artikkeli Venäjältä Suomeen saapuneesta ortodoksipappi Alexander Zanemonetsista. (19)

Moskovan patriarkaatti näyttää myös varautuneen sitä koskeviin rajoituksiin perustamalla Suomeen varjokirkon. Tätä toimintaa tukee vuonna 2022 rekisteröity Ortodoksiset ystävät -yhdyskunta, jonka hallintaan Moskovan patriarkaatti on siirtänyt kaikessa hiljaisuudessa omaisuuttaan. (20) Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tässä kirjoituksessa ulottaa tarkastelua tämän syvällisemmin Venäjän kaksoiskansalaisiin tai Suomessa asuviin venäläisiin vaikuttamiseen tai painostamiseen saadakseen heidät toimimaan toivomallaan tavalla. Tällöinkin kuvioihin tulee usein mukaan yhdistystoiminta tai harrastetoiminta, kuten esim. Suomessa Venäjän hallinnolle lojaaleiden kasakkayhteisöiden kohdalla. (21)

Käytännössä kirjoitukseni on vasta pintaraapaisu teemaan. Venäjän näkyvyys urheilun ja kulttuurin saralla lisääntyy kansainvälisillä areenoilla kaiken aikaa, mikä väistämättä heijastelee Suomeenkin. Urheilu ja kulttuuri taasen kuuluvat Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton työkalupakkiin – ne ovat osa ”pehmeää voimaa”. Kielestä ja kulttuurista Venäjän aseina olen kirjoittanut aiemminkin, aivan kuten urheilusta osana Venäjän ”pehmeää voimaa”. Olemme myös nähneet viime aikoina entistä useamman ”idänkaupan asiantuntijan” heräilevän talviuniltaan – motiiveja heidän toimiin voimme vain arvailla. Niin houkuttelevaa, kuin näihin ulostuloihin olisi tarttua, jätän sen asian paremmin tuntevien käsiin. Sen sijaan syksyn koittaessa tulen uppoutumaan maamme Venäjämielisten vasta- ja vihamedioiden tarjontaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://kansanaani.org/maailman-edistykselliset-voimat-kokoontuivat-moskovan-antifasistisessa-foorumissa/

3. https://skp.fi/asiakirjat/skpn-puolueohjelma/

4. https://www.naisetrauhanpuolesta.org/julistus-rauhaa-luontoa-yhteistyota-itamerella-ja-arktisilla-alueilla-konferenssi-21-22-syyskuuta-2024/

5. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011891556.html

9. https://yle.fi/a/74-20223172

10. https://kansanaani.org/kallio-vallilan-venaja-seura-taytti-80-vuotta-venajan-ystavat-juhlivat-vihan-ilmapiirista-piittaamatta/

11. https://naapuriseura.fi/uhka-ja-toivo-pilkahtivat-pikkujoulussa/

12. https://naapuriseura.fi/naapuriseura-ry-2/

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/uusi-itameren-rauhanyhdistys-vaatii-rajaa-auki-ja-pietaria-uhkaavia-ohjuksia-pois/#077e92a7

14. https://www.europarl.europa.eu/meps/en/267485/VOLKER_SCHNURRBUSCH/assistants

15. https://www.facebook.com/reel/635368555597986

16. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

17. https://threadreaderapp.com/thread/1793182205012775056.html

18. https://aamunkoitto.fi/ajassa/suomen-ortodoksisen-kirkon-autonomista-aluetta-haastetaan-nain-arkkipiispa-leo-kommentoi/

19. https://yle.fi/a/74-20189658

20. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000012015249.html

21. https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tsaarinaikaa-ihailevat-kasakat-asuvat-yha-suomessa-nain-he-ylistavat-vladimir-putinia-ja-harjoittelevat-sotataitoja/

Olen hyödyntänyt lähteinä myös Vapauden liiton, Olli Kotron ja Sakari Lindenin tilejä X:ssä sekä eräitä kirjoituksiani.  

Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki” –

 

kuinka idealismi tai Venäjän etujen ajaminen ajaa turvallisuuden edelle

Edellisten, keväällä 2021 järjestettyjen kuntavaalien edellä Johan Bäckman piti sosiaalisen median alustoilla esillä vaalivilppi-teemaa.  Lisätäkseen aiheen saamaa huomiota, hän kirjoitti myös Vaalivilppi Suomessa -kirjasen, jossa hän heitti epäilyn ääntenlaskentaa, vaalitarkkailua, vaaliuurnien leväperäistä säilytystä, lyijykynällä äänestämistä ja montaa muuta seikkaa kohtaan. (1) Tämän kevään kunta- ja aluevaaleissa vaalivilppi-epäilyt eivät nousseet ennen vaaleja merkittävään rooliin, sen sijaan osalla kunta- ja aluevaalien ehdokkaista teemana oli myös Suomen ja Venäjän välisen rajan sulku. Kymmenet ehdokkaat kautta Suomen vaativat rajaa auki – osan ehdokkaista pitäessä suljettua rajaa rasistisena.

Ennen aiheen tarkempaa käsittelyä, on hyvä kerrata se, mistä kunta- ja aluevaaleissa äänestetään. Millaisista asioista valtuustoihin valitut valtuutetut päättävät.

”Aluevaaleissa valitaan valtuutetut aluevaltuustoihin, jotka vastaavat hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä.

Kuntavaaleissa valitaan valtuutetut kuntien valtuustoihin, jotka päättävät kunnan toiminnasta ja taloudesta.” (2)

Jos oikein laveasti tulkitsemme kuntien tehtäviä, niin on ymmärrettävää, että osassa maamme kuntia ”valtion rajat ylittävään yhteistyöhön” kiinnitetään huomiota niinkin paljon, että ehdokas katsoo aiheelliseksi nostaa teeman esiin omassa vaalityössään. Mutta tarkasteltaessa aihetta siltä kantilta, kuinka Aleksanterinliitto asettaa ”ehtoja” listalle pääsyyn – ”Alla on luettelo ehdokkaista, jotka julkisesti kannattavat rajan välittömästä avaamisesta laillisille matkustajille” – niin kyse ei ole pelkästään ”valtion rajat ylittävästä yhteistyöstä” vaan itärajan välittömästä avaamisesta laillisille matkustajille, käytännössä vaaditaan rajan avaamista turismillekin. (3)

Aleksanterinliiton kokoamalta ”itäraja auki”-listalta löytyy yli 20 Vapauden liiton listoilla ollutta ehdokasta. Ehdokkaiden joukossa on puolueen puheenjohtaja Ossi Tiihonen (Lohja, Länsi-Uusimaa) ja Olli Kotro (Helsinki) sekä sitoutumattomana ehdokkaana Aleksanterinliiton varapj. Alexey Bulavtsev (Sulkava, Etelä-Savo). Huomioitavaa on se, että rajan avaamista kannattavia tai vaaliteemaksi nostavia Vapauden liiton ehdokkaita löytyy koko maasta, etelästä Raaseporista pohjoiseen Rovaniemelle sekä lännestä Porista itään Savon sydänmaille Sulkavalle saakka, jossa ehdolla on edellä mainittu Aleksanterinliiton varapuheenjohtaja Bulavtsev. Huikan yllättäen Vapauden liiton ”itäraja auki”-aktiiveja löytyi myös muilta, kuin puolueen listoilta, Vapauden liiton 2. varapuheenjohtaja Niko A. Kauko pyrki Lahden valtuustoon sitoutumattomien Pro Lahden listalta. (4) Kauko on jo vuosien ajan levittänyt eri sosiaalisen median alustoilla Venäjän narratiivia tukevia ajatuksia, hänen kanssa samaan sarjaan ”Venäjän ääniä” kuului Kouvolasta Vapauden liiton listalla sitoutumattomana ehdokkaana ollut Juha Huhtala.

Lukuisia Vapauden liiton ehdokkaita yhdistää itä rajan avaamisen lisäksi myönteinen suhtautuminen Venäjään sekä Venäjää tukevan disinformaation ja propagandan tuottaminen ja levittäminen, joukossa on myös ilmeisiä salaliittoteoreetikoita. Osalla Vapauden liiton ehdokkaista on pitkä historia erilaisissa vastamedioissa tai niitä tukevissa projekteissa, kuten Toimittajaliitossa. Olli Kotro on toiminut myös Laura Huhtasaaren (persut) avustajana europarlamentissa, jolloin hän on luonut yhteyksiä eurooppalaiseen Venäjä-myönteiseen laita- ja äärioikeistoon, jota on edesauttanut yhteistyö Johan Bäckmanin kanssa.

Vapauden liiton ohella muidenkin puolueiden tai liikkeiden listoilta löytyi kiinnostavia ehdokkaita, joiden vaaliteemassa itärajan avaaminen on muodossa tai toisessa esillä. Tähän joukkoon kuuluivat Ivan Deviatkin ja Ekaterina ’Katja’ Marova Lappeenrannasta, kumpikin oli ehdolla Vasemmistoliiton listalta. He ovat myös entisiä Aleksanterinliiton aktiiveja, Deviatkin kuuluessa yhdistyksen perustajajäseniin. (5) Sitoutumattomana Keskustan listalta löytyy Aleksanterinliiton jäsen Ekaterina Turunen Kouvolasta.

Onkohan ’Katja’ Marova edelleen sitä mieltä, että median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma? Venäjän helmikuussa 2022 aloittamaa hyökkäyssotaa seuranneina kuukausina Marova herätti huomiota kommenteillaan, joissa hän toisti Venäjän narratiivia sodalle, toivoen tiedotusvälineiltä myös uutisia, joissa kerrottaisiin myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten Naton laajentumisen pelosta. (6) Tai ”peukuttamalla” viestiä, jossa levitettiin Venäjän disinformaatiota Butšan verilöylyn paljastumisen jälkeen. Kun Suomeen kotoutunut kouluttautunut venäläistaustainen henkilö esittää toiveen medialle, kertoa Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, on toiveen taustalla oltava ainakin jollain henkilökohtaisella tasolla usko siihen, että Venäjän irrationaalinen pelko Naton hyökkäyksestä maahan on paikkansa pitävä.

Leimaavaa Marovan tämän päivän kansalaisaktivismille on turvallisuuspolitiikan ohittava idealismi, josta tekee huolestuttavamman se, että aktivismissaan hän edistää samalla Venäjän intressejä. Kritiikin kärki näyttää kohdistuvan Suomeen, ei ongelmien juurisyyhyn eli Venäjään. En nyt ota kantaa siihen, toimiiko hän tarkoituksellisesti ja pahantahtoisesti vai onko hän vain hyödyllinen idiootti.

Aleksanterinliiton hallituksen jäsen Enrique Tessieri on demareiden ehdokkaana Mikkelissä. Kirjoitustensa ja aktivisminsa perusteella hänellä on hyvin selkeä kanta rajalakiin hänen vastustaessa hallituksen rajaturvallisuutta lisääviä toimia. (7) Mutta mikä on hänen suhtautumisensa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan, viimeaikoina hän ei huomioi Venäjän brutaalia tuhoamissotaa sosiaalisen median kirjoituksissaan lainkaan. Tämä tuntuu oudolta, kun hänellä kuitenkin vastustaa rajalakia ja itärajan sulkua, jotka ovat seurausta Venäjän aloittamasta hyökkäyssodasta Ukrainaan sekä sen Suomeen (ja laajemmin länsimaihin) kohdistamasta hybridisodankäynnistä. Tämän hybridisodankäynnin eräs ilmentymä on organisoitu ihmisten (turvapaikanhakijoiden) ohjaaminen kolmansien maiden rajoille sekä näiden ihmisjoukkojen käyttäminen esim. operaattoreiden soluttamiseen kohdevaltion alueelle. Vastaavaan toimintaan Venäjä turvautui esim. Ukrainassa ”venäläisen kevään” aikana vuonna 2014. Meidän on myös huomioitava se, että uhka ei välttämättä suoraan kohdistu vain Suomeen, vaan voimme toimia kauttakulkumaana.

Tessieri toimittaa yhdessä muutaman muun henkilön kanssa ”Migrant Tales”-kirjoituksia, joista eräästäkin käy ilmi Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n rajajoukkojen toiminta ihmisten ohjaamisessa itärajalle:

”Amir said he had stayed in Russia at a hotel in Vyborg and was told to leave at 7 am to the border. At noon, he was taken to another checkpoint about 8 km from the Finnish border, where he was interviewed, registered, fingerprinted and passport stamped.

‘The guards asked us if there was anyone smuggling people and who was going to seek asylum but everyone remained silent,’ said Khalid. ‘We all bought bikes. Mine cost 300 euros.’

The money for the bike included a ride to the border. ‘When we got out of the car, the Russian guards told us to ride ahead and not look back. We did what they said.’” (8)

Tessierin kohdalla hänen näkökantansa pohtiminen Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan on perusteltua hänen kansalaisaktivisminsa sekä puoluetaustansa tähden. Lappeenrannassa ehdolla ollut Ivan Deviatkin kieltäytyi julkisesti tuomitsemasta Venäjän Ukrainassa käymää hyökkäyssotaa, jonka jälkeen demareiden paikallisjärjestöt ilmoittivat, ettei häntä hyväksytä puolueen ehdokkaaksi kunta- ja aluevaaleihin. (9) Vasemmistoliiton kunta- ja aluevaalilistoille Deviatkin kuitenkin kelpasi, saaden äänestäjiltä riittävästi kannatusta valtuustopaikkaan Lappeenrannassa. (10) Mikä on siis demari-Tessierin kanta Venäjän rikolliseen hyökkäyssotaan?

En pidä perusteltuna käydä seikkaperäisesti läpi niitä kymmeniä Aleksanterinliiton listalleen kokoamia, itärajan avaamista vaatineita ehdokkaita. Suomen turvallisuuden kannalta huomion kiinnittäminen Etelä- ja Kaakkois-Suomen alueiden ehdokkaisiin on perusteltua, nimekkäitä rajan avaamista vaatineita ehdokkaita löytyy muualtakin Suomesta, kuten Turusta. Asukkaiden Turku-listalla ollut Johannes Yrttiaho pitää ”rajan sulkemista kansalaisten oikeuksien loukkauksena”. (11) Yrttiaho on tunnettu Nato-vastaisuudestaan sekä Venäjä myönteisyydestään, Kansan Uutisissakin Yrttiahon Nato-gallupkritiikkiä verrattiin putinistin puheeseen. (12) Asukkaiden Turku -lista koostuu vasemmistoliiton ehdokkuudesta Turun kuntavaaleissa marraskuussa luopuneista ehdokkaista. (13) Yrttiaho pyrki kunta- ja aluevaltuustoihin alkujaan Vasemmistoliiton listoilta, luottamuspula yhdistettynä Venäjä-mielisiin lausuntoihin ja toimintaan oli lopulta kamelin selkärangan katkaissut korsi: hän poistettiin ensin Vasemmistoliiton kuntavaalilistalta ja pian myös aluevaalilistalta.

* * *

Aleksanterinliiton kokoamalta listalta valittiin joko kunnanvaltuustoon tai aluevaltuustoon seuraavat ehdokkaat: Niko A. Kauko (Pro Lahti, Vapauden liiton 2. varapuheenjohtaja) Lahden kaupunginvaltuusto: Ivan Deviatkin (Vasemmistoliitto) Lappeenrannan kaupunginvaltuusto: Katja Marova (Vasemmistoliitto) Etelä-Karjalan aluevaltuusto: Maxim Dubrovin (Vihreät) Imatran kaupunginvaltuusto: Enrique Tessieri (SDP) Mikkelin kaupunginvaltuusto: Johannes Yrttiaho (Asukkaiden Turku) Turun kaupunginvaltuusto: Mahmoud Machaal (SDP) Tampereen kaupunginvaltuusto, varasijalla Pirkanmaan aluevaltuusto.

Äänten jakautuminen Lappeenrannassa kahden vasemmistoliiton ehdokkaan, Ivan Deviatkinin ja Katja Marovan, kesken on herättänyt pohdintoja äänten keskittämisestä vaaleissa. En lainkaan ihmettele, että tällainen vaihtoehto on noussut esille. Marova nimittäin on monivuotinen vasemmistoliiton paikallisvaikuttaja Lappeenrannassa, vuoden 2021 kuntavaaleissa hänestä  tuli valtuustoon vasemmistoliiton toinen varajäsen. (14) Tällä kertaa hän jäi kauas valtuustopaikasta 51 äänellä, sen sijaan vasemmistoliittoon lopputalvesta liittynyt Deviatkin sai kuntavaaleissa 541 ääntä ollen puolueensa ääniharava kuntavaaleissa. (15) Aluevaaleissa Marova vastaavasti oli vasemmistoliiton ääniharava, saaden 500 ääntä. (16) Deviatkin ei ollut ehdolla aluevaaleissa. Kunnallisvaaleissa sekä aluevaaleissa vasemmistoliiton toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas oli Sara Backman, kuntavaaleissa hän sai 340 ääntä ja aluevaaleissa 337 ääntä.

Kirjoituksessani olen käsitellyt vain niitä ehdokkaita, jotka on nimetty Aleksanterinliiton kokoamalla listalla. Lista tuskin on täydellinen, eikä siinä huomioida joidenkin puolueiden yleisluontoisia itärajan sulkua koskevia näkökantoja. Esimerkiksi Suomen Kommunistisen Puolueen ’EU-vaaliohjelma 2024’ nostetaan rajakysymys esille:

”Suomen hallinnon omat lisäpakotteet ja laillisen rajan ylittämisen vaikeuttaminen omalla Venäjän vastaisella rajallaan vaarantavat kansainvälisten ihmisoikeuksien ja pakolaissopimuksen toteutumisen ja siitä on luovuttava. Tosiasiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa on taattava.” (14)

Voimme olettaa, että puolueen kunta- ja aluevaaliehdokkaat jakavat saman kannan, mutta eivät välttämättä tuo sitä korostetusti esille, koska rajalakiin tai itärajan sulkuun kunnanvaltuustoilla tai aluevaltuustoilla ei ole päätäntävaltaa. Olisiko meidän noudatettava edesmenneen valtioneuvos Johannes Virolaisen opetusta ”kansanvalta on puhunut, pulinat pois” ja tyytyä vaalitulokseen vai jatkaa ”pulisemista” ja seurata suurennuslasin kanssa tapahtumia? Kansalaisina meillä ehkäpä on oikeus jatkaa pulisemista ja tapahtumien seuraamista ja tarvittaessa päätösten kritisointia.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.adlibris.com/fi/kirja/vaalivilppi-suomessa-9789525412468

2. https://vaalit.fi/alue-ja-kuntavaalit

3. https://aliitto.fi/fi/vaalit2025

4. https://yle.fi/a/74-20153934

5. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010869300.html

6. https://www.hs.fi/suomi/art-2000009239132.html

7. https://migranttales.net/cossing-the-finnish-russian-border-during-difficult-times/

8. https://migranttales.net/cossing-the-finnish-russian-border-during-difficult-times/

9. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011077875.html

10. https://yle.fi/a/74-20155791

11. https://aliitto.fi/fi/vaalit2025

12. https://www.ku.fi/artikkeli/4705380-kommentti-yrttiaho-aiheutti-suuren-vahingon-vasemmistoliitolle

13. https://yle.fi/a/74-20146049

14. https://yle.fi/a/3-12149510

15. https://vaalit.yle.fi/kv2025/tulospalvelu/fi/municipalities/405/parties/15/

16. https://vaalit.yle.fi/av2025/tulospalvelu/fi/municipalities/405/parties/15/

17. https://skp.fi/asiakirjat/skpn-eu-vaaliohjelma-2024-protestoi-sotaa-nest-rauhaa 

Aleksanterinliitosta Seurassa toukokuussa 2024 julkaistussa artikkelissa:

https://seura.fi/asiat/tutkivat/seura-tutki-tallainen-on-aleksanterinliitto-jonka-mielesta-venajankielisten-oikeuksia-rikotaan/

Elon Musk: Only the AfD can save Germany

 

Mikroblogipalvelu X:n eli entisen Twitterin omistaja miljardööri Elon Muskin kommentti ”Only the AfD can save Germany” on herättänyt aiheellista huomiota ja pohdintoja pyrkiikö hän vaikuttamaan Saksan ennenaikaisiin liittopäivävaaleihin, jotka on määrä pitää ensivuoden helmikuun lopulla. (1 ja 2) Tässä kohdin moni saattaa pysähtyä pohtimaan, onko yhdellä twiitillä väliä? Luonnollisestikaan ei olisi, mikäli kyseessä olisi tavallisen ”matti meikäläisen” twiitti, mutta kyseessä on X:n omistajan sekä Donald Trumpin tukijan, ja tämän hallinnon uuden tehokkaan hallinnon toimielimen eli DOGE:n (Department of Government Efficiency) johtaja, joten mikroblogipalvelu X:ssä yli 208 miljoonan seuraajan sanoilla on luonnollisesti merkitystä – etenkin kun Musk on arvostellut Saksaa sekä Olaf Scholzin hallintoa lukuisissa twiiteissä. Saksan ohella Muskin hampaisiin on joutunut perinteinen media, mikä näkyy suoran hyökkäyksen ohella erilaisten ”kansalaisjournalistien” julkaisuiden jakamisena sekä vaihtoehtomedioiden nostamisena esille.

Perinteinen media ei missään nimessä ole arvostelun yläpuolella mutta arvostelun ja kritiikin tulisi perustua tosiseikkoihin ja olla perusteltua. Sama pätee Saksaan kohdistuvaan arvosteluun, myös sen tulisi perustua tosiseikkoihin ja olla perusteltua – mikäli äänestäjille tarjotaan vaihtoehtoa, herättäähän se kysymyksiä, jos niitä on vain yksi ja sekin kuuluu laita- tai äärioikeistoon ja on tunnettu tiiviistä Venäjä-yhteistyöstä. Kirjoitukseni keihäänkärki osuu nimenomaan tähän Muskin ”tarjoamaan” vaihtoehtoon eli Alternative für Deutschland-puolueeseen (Vaihtoehto Saksalle) ja sen Venäjä-kytköksiin. Puolueeseen liittyvien muiden ongelmien tarkastelu jää tässä kirjoituksessa korkeintaan maininnoiksi sivulauseessa, koska niiden huomioiminen venyttäisi kirjoitustani liikaa. Näihin muihin ongelmiin kuuluu muun muassa verkostoituminen (ja kampanjointi) rokotevastaisissa ryhmissä Covid-19 pandemian kuluessa. (3) Saksan kotimaantiedustelu BfV on luokitellut AfD:n jaostoja sekä puolueen nuorisojärjestön (Junge Alternative) äärijärjestöksi.

Kuvakaappauksia Elon Muskin twiiteistä 20. ja 21. joulukuuta 2024.

Venäjä ja Alternative für Deutschland eli AfD

Alternative für Deutschland ei suinkaan ole ensimmäinen eurooppalainen laita- tai äärioikeistoon kuuluva puolue, jolle Elon Musk on osoittanut tukeaan tai jota hän tavalla tai toisella sympatisoi. Aiemmin hän on ilmaissut halunsa tukea Nigel Faragen ja  Catherine Blaiklock’in perustamaa Reform UK-puoluetta, jonka perustajista Faragella on myös omat kytköksensä Venäjän propagandaa ja disinformaatiota suoltaviin (valtiorahoitteisiin) medioihin. Ja vanhaa sanontaa lainatakseni, ei kahta ilman kolmatta eli samaan aikaan, kun AfD sai Muskin varauksettoman tuen, näyttää hän ”liputtavan” myös Italian oikeistopopulistisen Pohjoisen liiton (eli Legan) puheenjohtajan Matteo Salvinin puolesta. (4) Pysähtykäämme hetkeksi ja pohtikaamme, mikä edellä mainittuja (AfD:tä, Farage’a ja Salvinia) yhdistää? Oikeistopopulismin lisäksi Venäjä. Josta pääsemme siihen, että Elon Muskin yhdistää edellisiin myöskin Venäjä.

Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman, Ukrainan tuhoamissodan seurauksena on myös paljastunut, Muskin tiivis yhteydenpito Venäjään. Hänen ja Vladimir Putinin välisen keskusteluyhteyden väitetään olevan tiiviin. (5) Luonnollisesti Muskilla ja oikeistopopulistisilla (ja laitaoikeistoon kuuluvilla) puolueilla voi olla muitakin – ideologisia – yhdistäviä tekijöitä, mutta en jättäisi huomiotta myöskään Venäjän Muskiin kohdistamaa vaikuttamista. Muskin kasvuympäristö lapsena Etelä-Afrikassa oli sellainen, jonka hengenheimolaisia löytyy tänään oikeistopopulistisista liikkeistä ja -puolueista sekä laita- ja äärioikeistosta. Vertailtaessa Elon Muskin ja hänen äitinsä viestintää, on todettu, ettei ”omena ole kauas puusta pudonnut”. Tapa nähdä maailmaa on todennäköisesti kotikasvatuksen tulosta. Mutta siirtykäämme nyt itse asiaan eli AfD:n Venäjä-kytköksiin.

Puolueen historiasta on hyvä tietää ainakin se, että puolueen taustalla on ryhmä, joka vastusti Euroopan rahaliittoa ja EU:n tukilainoja Kreikalle, ja joka (ryhmä) julkaisi syyskuussa 2012 ”Vaalivaihtoehto 2013”-manifestin europolitiikkaa vastaan. Puolueen perustamiskokouksessa huhtikuussa 2013 sen puheenjohtajiksi valittiin Bernd Lucke (Hampurin yliopiston taloustieteen professori), yrittäjä Frauke Petry ja Konrad Adam (Frankfurter Allgemeine Zeitung’in entinen päätoimittaja) valittiin perustetun puolueen puheenjohtajistoon. Puolueen alkuvaiheessa sitä pidettiin porvarillisena talousliberaalina arvokonservatiivisena ”professoripuolueena”, joka vastusti euroa mutta ei EU:ta. (6) Puolueen perustajiin kuulunut Bernd Lucke erosi puolueesta heinäkuussa 2015, koska hänen euroskeptisenä perustamansa puolue oli muuttunut ulkomaalaisvastaiseksi puolueeksi alkaen rakentaa tiiviimpiä suhteita Venäjään. Puolueen jakautuminen oli jo alkanut aiemmin samana vuonna, toukokuussa 2015, jolloin se jakautui Lucken euroskeptikoihin ja Petryn maahanmuuttokriitikoihin. Petry valittiinkin puolueen johtoon kesäkuussa 2015 – hänen kaudellansa puolueen maahanmuuttokriittisyys kasvoi, puolue alkoi myös tiivistämään siteitä Venäjään. Syksyn 2017 liittopäivävaalien edellä puolueen johto oli ajautunut keskenään erimielisyyksiin, samalla puolue oli tehnyt lopullisen siirtymän arvokonservatiivisesta puolueesta laitaoikeistoon. Erimielisyyksien seurauksena Frauke Petry jättäytyi oma-aloitteisesti syrjään puolueen ykkösehdokkaan asemasta, ja liittopäivävaalien jälkeen hän erosi ensin puolueen puheenjohtajuudesta ja myöhemmin koko puolueesta. Syksyn 2017 liittopäivävaalien myötä AfD sai ensimmäiset edustajansa Saksan liittopäiville (puolue sai 12,6 prosenttia äänistä, huomioitavaa on se, että entisen Itä-Saksan alueella puolueen äänisaalis oli merkittävästi parempi: 21,9 prosenttia äänistä). (7)

Sisäisistä ristiriidoista huolimatta puolueen kasvua vauhditti Saksan liittokansleri Angela Merkelin pakolaismyönteinen politiikka, jonka seurauksena Saksa piti rajoja auki Lähi-idästä ja Afrikasta saapuville pakolaisille syksyllä 2015. Saksan valitseman politiikan ongelmallisuutta lisäsi se, että samalla (monin paikoin) lähes kaikki maahanmuuttokriittinen keskustelu tukahdutettiin, ja siihen liittyviä turvallisuusuhkia vähäteltiin, jonka seurauksena EU:n sisäisen koheesion hajottamiseen pyrkivät tahot saivat aseen lisää keinovalikoimaansa. Suomen sortuminen itärajalla kahdenkeskiseen sopimukseen Venäjän kanssa, jälkimmäinen sai mitä halusi – sopimuksen ohi EU:n ja Brysselin. Suomen kannalta sopimus Venäjän kanssa toi tavoitellun lopputuloksen (Venäjä lopetti välineellistetyn maahanmuuton Suomeen), (8) samalla se on syytä nähdä osana Venäjän kokonaisstrategiaa, jonka tavoitteena on heikentää EU:ta. Tämän kokonaisstrategian yksi osa on vaikuttaa EU:n ja sen jäsenmaiden päätöksentekoon puolueiden kautta.

Venäjä ryhtyi syventämään yhteistyötä eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kanssa jo ennen vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Italiassa venäläisen ortodoksioligarkki-kutsumanimelläkin tunnetun, kansallismielisen  Konstantin Malofejevin työtovereihin kuuluva Aleksei Komov osallistui Lega-kongressiin v. 2013. (9) Kyseisen kongressin aikana Matteo Salvini valittiin puolueen johtoon. Seuraavana vuonna (toukokuussa 2014) Itävallan Wienissä järjestettiin suljettujen ovien takana tapaaminen, jota isännöivät Konstantin Malofejev ja Aleksandr Dugin, ja johon osallistui joukko eurooppalaiseen laita- ja äärioikeistoon sekä oikeistopopulistisiin puolueisiin kuuluvia vaikuttajia, kuten Itävallan vapauspuolueen FPÖ:n Heinz-Christian Strache sekä Ranskan Kansallisen rintaman (nyk. Kansallinen liittouma) Marion Maréchal-Le Pen. (10) Tapahtuman eräänä tarkoituksena oli mobilisoida Venäjän tukijat sen kansainvälisen eristämisen vähentämiseksi, joka oli seurausta Krimin niemimaan miehityksestä ja laittomasta anneksoinnista. Malofejevin rooli oli merkittävä keväällä 2014, Venäjän operaattoreiden aloittaessa miehitykseen johtaneet sotatoimet Ukrainan itäosissa.

Venäjä järjesti miehittämällään Krimin niemimaalla laittoman ja kansainvälisten sopimusten vastaisen ”kansanäänestyksen” Venäjään liittymisestä. Näitä laittomia vaaleja tarkkailemaan Venäjä kutsui joukon kolmansien maiden kansalaisia, joiden tehtävänä oli antaa disinformatiivisia lausuntoja medialle sekä luoda illuusio todellisista ”vaaleista” tarkkailijoineen – vaikuttamisen kohteena oli ensisijaisesti venäläiset sekä Venäjään suopeasti suhtautuvat tahot. Krimin niemimaalla toimineet ns. tarkkailijat tulivat pääasiassa eurooppalaisesta ja globaalista laitavasemmistosta sekä laitaoikeistosta (sekä oikeistopopulistisista liikkeistä), niinpä ”kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen Kansallisen rintaman Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin – myös Johan Bäckman osallistui Venäjän propagandistiseen ”vaalitarkkailuoperaatioon”. (11)

AfD:n näkyviä edustajia ei osallistunut ”tarkkailuoperaatioon” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014. Sen sijaan ns. kansanäänestyksen aikana Krimin niemimaalla oli kutsuttuna äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja Manuel Ochsenreiter, joka myöhemmin teki tiivistä yhteistyötä Venäjän lisäksi myös AfD:n kanssa. Miehitetyllä Krimin niemimaalla kuin myös reilua puolta vuotta myöhemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyissä ”aluevaaleissa” Ochsenreiter toimi myös ”vaalitarkkailijana”. Ochsenreiterista tuli kommentaattorina erilaisten venäläismedioiden vakiokasvo tulevina vuosina. Hän toimikommentaattorina niin RT:lle kuin myös Sputnik News’ille. (12)

Ochsenreiterin nimi nousi esiin myös helmikuussa 2018 Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa tapahtuneen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tutkinnan yhteydessä. Tuhopolton toteuttaneet puolalaiset tekijät jäivät kiinni, ja joutuivat oikeuteen Krakovassa Puolassa. Pääsyytetyn Michał Prokopowicz’in (puolalaisen äärikansallismielisen Kremliä tukevan Obóz Narodowo-Radykalny- ja fasistisen Falanga-ryhmien sekä Zmiana-puolueen jäsen) mukaan Ochsentreiter toimi tuhopolton tilaajana ja rahoittajana (Venäjän laskuun). (13) Ochsentreiterin tekoja tutkittiin Berliinin syyttäjänviraston toimesta, vastaavasti Puolan yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen ”terrorismin rahoituksesta”. Ochsenreiter kiisti syytteet. Oikeutta häntä vastaan ei ole käyty, Ochsenreiter pakeni mahdollisia oikeudenkäyntejä Venäjälle, hän kuoli sydänkohtaukseen Moskovassa elokuussa 2021.

Ochsentreiter työskenteli asiantuntijana (syyskuusta 2018 tammikuuhun 2019) AfD:n parlamentaarikko Markus Frohnmaierin liittopäivätoimistossa. Sen jälkeen, kun Ochsenreiteriin kohdistui syytöksiä Užhorodin tuhopolttoiskun myötä, hän pyysi Frohnmaieria irtisanomaan työsuhteensa suuremman vahingon välttämiseksi. Tammikuussa 2019 DW julkaisi uutisen Ochsenreiteriin kohdistuvista syytöksistä, uutisessa nousi Ochsenreiteriin kohdistuvien syytösten ohella selkeästi esille hänen työskentelynsä AfD:n työntekijänä Saksa liittopäivillä. (14) Venäjällä Vladimir Putinin presidentinhallinnon viime vuosikymmenellä laatimassa strategia-asiakirjassa Frohnmaieria kuvataan ”täysin [Venäjän] hallinnassa olevaksi parlamentin jäseneksi”. (15) Frohnmaier on EU:n Venäjä-pakotteiden ankara vastustaja.

Frohnmaier on vieraillut lukuisia kertoja Venäjällä sekä Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Aleksandr Duginin Frohnmaier tapasi Pietarissa 2015, kohua herätti myös vierailu miehitettyyn Donetskiin keväällä 2015 sekä osallistuminen 2016 venäläisen säätiön rahoittamalle matkalle miehitetylle Krimin niemimaalle yhdessä Marcus Pretzell’in kanssa, jossa he osallistuivat Jaltan ”talousfoorumiin”. Pretzell oli AfD:n jäsen 2013–2017 sekä europarlamentaarikko v. 2016–2019. Miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestettyyn Jaltan ”talousfoorumiin” on osallistunut muitakin AfD:n jäseniä, esim. Stefan Keuter osallistui ”talousfoorumiin” v. 2018 (seuraavana vuonna hän osallistui Venäjän kontrolloimassa Abhasiassa järjestettyjen ”presidentinvaalien” ”vaalitarkkailuun”).

Sen ohella, että AfD pyrkii vaikuttamaan ja muokkaamaan politiikkaa Venäjä-myönteisemäksi Saksassa ja EU:ssa, mikä näkyy ja on näkynyt jälkimmäisessä esim. äänestyskäyttäytymisessä ja Venäjä-sanktioiden vastustamisena, ovat puolueen edustajat ja näkyvät jäsenet osallistuneet vuosien ajan erilaisten ”vaalien” tarkkailuun Venäjällä sekä alueilla, joita Venäjä miehittää (tai kontrolloi). Näiden vaalien tarkoitus on yksinomaa propagandistinen, joille kolmansista maista tulevien ns. tarkkailijoiden on tarkoitus tuoda uskottavuutta sekä muodostaa illuusio ”vaalien” ”laillisuudesta”. Edellä esiin nousseiden nimien ohella ”vaalitarkkailuun” tai muihin propagandistisiin tilaisuuksiin AfD:n riveistä Venäjän miehittämillä alueilla on osallistunut lukuisia kertoja Gunnar N. Lindemann; Ulrich Oehme osallistui parlamentaarikkona ollessaan ”vaalitarkkailuun” miehitetyllä Krimin niemimaalla, Der Spiegelin ja poliittisen aikakauslehti Kontrasten kesäkuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan Venäjän parlamentti rahoitti kyseisen matkan; lokakuussa järjestettyjen Georgian parlamenttivaalien vaalitarkkailuun osallistui AfD:n Ulrich Singer, hän kuuluu siihen joukkoon ”vaalitarkkailijoita”, jotka EPDE laskee kuuluvaksi ”valetarkkailijoiden” ryhmään. (16) Singer on Baijerin osavaltioparlamentin jäsen. 

Bernhard Ulrich Oehme, Johan Bäckman ja Manuel Ochsenreiter miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Luonnollisesti Venäjän etujen ajaminen ja runsas edustaminen Venäjällä ja sen miehittämillä alueilla on johtanut lukuisiin esiintymisiin venäläisissä medioissa sekä Venäjä-myönteisissä propagandamedioissa, käytännössä nämä esiintymiset ovat luonteeltaan disinformatiivisia ja propagandistisia. Usein niissä annetut lausunnot ovat täysin irrallaan todellisuudesta, kuten Frohnmaierin lausunto Venäjä-myönteisen Free West Median haastattelussa ”There is no ’possible Russian aggression’ against Europe. Moscow didn’t make any move which would justify such a massive military reaction by NATO. - - -.” (17)

Venäjän Ukrainalta ja Georgialta miehittämillä alueilla lukuisia kertoja vieraillut AfD:n Gunnar N. Lindemann julisti miehitetyssä Luhanskissa Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkoselle: ”Ukrainan entinen presidentti, Petro Poroshenko, tulee vangita ja laittaa kansainvälisen oikeuden eteen sotarikoksistaan Ukrainan sisällissodassa.” (18)

Varsin usein näihin vierailuihin ja esiintymisiin liittyy absurdejakin piirteitä tai elementtejä, kuten Gunnar N. Lindemannin  palkitseminen ”fasismin vastaisesta työstä”. (19) Toisaalta Lindemannin palkitseminenkin alleviivaa sitä, että nyky-Venäjällä fasismin vastainen taistelu on ennen kaikkea Venäjän hallintoa tukevan politiikan (ja toiminnan) harjoittamista, todellisen antifasismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tai, kuten miehitetystä Donetskista kotoisin oleva L. totesi jo vuosia sitten: ”Minusta tuli Euromaidanin jälkeen yhdessä yössä vihollisista ultimaattisin – fasisti. Neuvostoliitossa viholliset olivat fasisteja, Venäjällä viholliset ovat fasisteja.”

Niin, silmissäni AfD ei näyttäydy puolueena, joka olisi pelastamassa Saksaa (tai Eurooppaa), vaan ajamassa meitä heikkoina ja eripuraisina Venäjän käsiin. Meidän olisi myös syytä tunnustaa itsellemme se, että Euroopan on oltava valmiimpi torjumaan meihin useammalta ilmansuunnalta kohdistuvaa ilkeämielistä vaikuttamista. Elon Muskin toiminta osoittaa sen, että näennäisesti valtioista erillään olevilla tahoillakin voi olla intressejä, joiden saavuttamiseksi he ovat valmiit käyttämään asemaansa. Samalla meidän [Euroopan] on myös oltava entistä valmiimpia puolustamaan demokratiaamme ulkoisten uhkien ja vaikuttajien hyökkäyksiä vastaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/elonmusk/status/1869986946031988780

2. https://yle.fi/a/74-20124023

3. https://www.france24.com/en/europe/20210922-far-right-afd-campaigns-on-anti-vax-platform-in-germany-s-bautzen-ahead-of-polls

4. https://x.com/elonmusk/status/1835063964218409052

5. https://www.wsj.com/world/russia/musk-putin-secret-conversations-37e1c187?mod=e2tw

6. https://www.bbc.com/news/world-europe-23847838

7. https://web.archive.org/web/20191010121756/https://wahl.tagesschau.de/wahlen/2017-09-24-BT-DE/index.shtml

8. https://yle.fi/a/3-8808386

9. https://carnegieendowment.org/research/2020/02/with-friends-like-these-the-kremlins-far-right-and-populist-connections-in-italy-and-austria?lang=en

10. https://carnegieendowment.org/research/2020/02/with-friends-like-these-the-kremlins-far-right-and-populist-connections-in-italy-and-austria?lang=en

11. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

12. https://www.fakeobservers.org/fake-election-observers/details/ochsenreiter-manuel.html

13. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618

14. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618

15. https://www.focus.de/politik/deutschland/afd-frohnmaier-russland_id_10555974.html

16. https://epde.org/

17. https://freewestmedia.com/2017/01/14/afd-youth-leader-russia-is-no-threat-to-europe/  (linkki ei ole aktiivinen)

18. https://mvlehti.net/2019/04/30/poroshenko-tulee-vangita-sotarikoksistaan-saksalaispoliitikko-umv-lehdelle/  (linkki ei ole aktiivinen)

19. https://x.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1160178662030958593

Blogin kirjoittamisessa on hyödyntänyt lähteiden lisäksi muuta aineistoa, kuten The European Platform for Democratic Elections’in (EPDE) ”Fake Observers”-tiedostoa, Anton Shekhovtsovin havaintoja Venäjän miehittämillään alueilla järjestämistä näytösvaaleista ja ns. kansanäänestyksistä (kuten a, b, c), Janne Riiheläisen havaintoja AfD:stä. Aihetta sivuavat toukokuussa 2021 kirjoittamani blogit ”Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla” sekä ”Eurooppalainen äärioikeistosotimassa Venäjän rinnalla Ukrainassa”. What-aboutismiin sortuville tiedoksi, eurooppalainen laita- ja äärivasemmisto on saanut vähintäänkin yhtä laajan huomion kirjoituksissani – etsivä löytää. 

Fasismin vastaisesta työstä palkittu Gunnar N. Lindemann. (19)

MH17: sivujuonteita ja havaintoja

 

Tarkastellessamme tapahtumia Ukrainan kaakkoisosissa kesällä 2014, huomaamme Ukrainan ja Venäjän välisellä rajaseudulla tapahtuneen tavattoman paljon samoihin aikoihin Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen kanssa. Luonnollisesti en nyt tarkoita eksaktia ajankohtaa vaan samaa ”aikaikkunaa” kesä-heinäkuussa 2014. Palaan nyt noiden viikkojen havaintoihin ja tapahtumiin, huomioni kohdistuessa erityisesti Ukrainan ja Venäjän väliseen rajaseutuun Amvrosijivkasta itään.

 

Ukrainan ja Venäjän välinen rajaseutu

Malaysia Airlinesin lento MH17 Amsterdamista (Schiphol) Kuala Lumpuriin pudotettiin kello 16:20,xx 17. heinäkuuta 2014 mutta jo viikkojen ajan Venäjä oli hyvin konkreettisella tavalla osallistunut sotaan Ukrainan kaakkois- ja itäosissa sen ohella, että sota Donbasissa alkoi venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin komennossa olleiden joukkojen (Krimin ryhmä ja sitä tukeneet vapaaehtoiset ja kollaboraattorit) toimesta. (1) Venäjän maaperältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa kranaatinheittimillä, tykistöllä ja raketinheittimillä kymmeniä kertoja ennen Malaysia Airlinesin MH17 pudottamista. (2) Voimme pohtia, että jos tällainen tulitoiminta ei ole sodankäyntiä, niin mitä se sitten on? Kysymyksen voi kääntää myös toisinpäin, mikä on sodankäyntiä, jollei tämä ole sitä? Tästä huolimatta eturivin poliitikot puhuivat ”separatismista” Ukrainassa.

Tuhoa Zelenopilljassa Venäjän rakettikeskityksen jälkeen, 11. heinäkuuta 2014.

Vajaata viikkoa ennen MH17 pudottamista, 11. heinäkuuta 2014 (noin kello 04:30), Venäjä toteutti huomattavan raskaan raketinheitinkeskityksen Zelenopilljan kylän lähelle Ukrainan eteläosiin, noin 7000 metriä maiden välisestä rajasta. Zelenopilljan kylän tuntumaan oli leiriytynyt väliaikaiseen kenttätukikohtaan osia Ukrainan maavoimien 24. ja 72. mekanisoidusta prikaatista sekä 79. ilmakuljetteisesta prikaatista, ja Ukrainan rajavartiolaitoksesta. Ukrainan asevoimien yksiköillä ja rajavartiostolla oli tuolloin käynnissä operaatio Ukrainan ja Venäjän välisen rajaseudun varmistamiseksi.

Venäjä tulitti Zelenopilljan kylän länsi- ja luoteispuolella sijainnutta kenttäleiriä omalta maaperältään 122 mm BM-21 Grad ja 2B26 Grad-K raketinheittimillä. Alueelle ammuttiin ainakin 40 rakettia. Aluetta tulitettiin myös kolmella 120 mm kranaatinheittimellä, kranaatinheitintuli kohdistettiin alueelle Zelenopilljasta luoteeseen, Ukrainan alueelta, jota Venäjän proxy-joukot tuolloin miehittivät. Venäjä käytti tiedusteluun ja tulen kohdistamiseen lennokkeja, menettäen kyseisenä aamuna yhden Orlan-10 tiedustelulennokin. Vain muutaman minuutin kestäneen keskityksen seurauksena yhteensä 37 ukrainalaissotilasta ja upseeria menehtyi, osa kuolleista kuului Ukrainan rajavartiojoukkoihin. Haavoittuneiden sotilaiden lukumäärän noustessa sataan. (3) Ennen kyseistä aamua ja päivää Venäjän maaperältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa kranaatinheittimillä, tykistöllä sekä raketinheittimillä kymmeniä kertoja (ensimmäisen kerran 29. kesäkuuta 2014). (4)

Girkin ja Borodai vierailulla Pervomaisk’yin eteläpuolella 15. heinäkuuta 2014.

Heinäkuun 15. 2014 kuvatulla videolla Igor Girkin ja miehitettyyn Donetskiin Venäjän toimesta perustetun nukketasavallan johtoon kuulunut Aleksandr Borodai vierailivat noin 3 kilometriä etelään Pervomaisk’yin kylästä. Alueella oli ryhmän vierailun aikana myös yksi (videolla näkyvä) lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettu 9K35 Strela-10 ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. (5) Kyseisellä rajaseudulla Ukraina käynnisti seuraavana päivänä (16. heinäkuuta 2014) asevoimien ja asevoimia tukevien joukkojen kanssa operaation huoltolinjojen katkaisemiseksi Venäjältä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Saman päivän (16. heinäkuuta) iltana käydään puhelinkeskustelu kahden henkilön välillä – keskustelun sanoma on hyvin selkeä. Ukrainan itäosien nukketasavalloissa Venäjän proxy-joukkojen asema on käynyt hyvin tukalaksi Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien joukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Huolta lisäsi myös rajaseudulla alkanut operaatio sekä Ukrainan ilmavoimien lisääntynyt aktiivisuus alueella. Puhelinkeskustelun aikana Venäjältä toivottiin lähetettävän joukoille Buk (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmä), jollainen heille luvattiin toimittaa. (6) Heinäkuun 16. 2014 käynnistyneestä nk. Šah’tarskin piirin taistelun alkuvaiheesta tarkemmin kirjoituksessani ”MH17-oikeudenkäynnin sivujuonteita”.

 

Oliko MH17 pudottaminen vahinko?

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen yhteydessä on usein pohdittu kysymystä, oliko kyse vahingosta vaiko tahallisesta teosta? Siinä mielessä teko oli tahallinen, että tarkoitus oli pudottaa lentokone mutta todennäköisesti vahinko siinä mielessä, että tarkoitus ei ollut pudottaa matkustajakonetta ts. kohde oli väärä. Vajaat kymmenen minuuttia MH17 pudottamisen jälkeen Igor Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä laitettiin viesti, jossa mainittiin pudotetun Antonov An-26 kuljetuskone:

”In the area Torez we just hit down An-26, it’s lying somewhere in the mine ‘Progress’… ‘We warned you — do not fly in ‘our sky’. And here is the video confirmation of the ‘bird dropping’.” (7)

On epävarmaa, kuka Girkinin lähipiiristä kyseisenä iltapäivänä käytti, arvioiden mukaan se ei kuitenkaan ollut Girkin itse. Käytyä ilmi, ettei kyseessä ollut Ukrainan ilmavoimien (kuljetus)kone vaan Malaysia Airlinesin lento MH17 (Boeing 777-200ER), Girkinin viesti poistettiin. ”Tieto” pudotetusta ukrainalaisesta kuljetuskoneesta päätyi myös venäläisuutisiin sekä medioihin, kuten Tass:in verkkosivuille, josta uutinen löytyy edelleen päivittämättömänä. (8 ja 9)

Tassin uutinen 14. heinäkuuta 2014. Pudotettu lentokone ei ollut Antonov An-26 vaan Boeing 777-200ER eli lento MH17.

Eri alustoilla käyty viestintä omalta osaltaan paljastaa sen, ettei alueella olleilla venäläisupseereilla ollut varmuutta siitä, millainen lentokone tuolloin pudotettiin. Ohjuslavetin (eli TELAR nro. 332) omalla tutkalla ei kyetty muodostamaan kattavaa tilannekuvaa. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli myös Igor ”Bez” Beslerin johtaman osaston, Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Havainnon seurauksena Snižnen eteläpuolella asemissa ollut Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Toisin kuin Girkin, Venäjän GRU:ssa (GU) palvellut tiedustelu-upseeri Sergei Dubinski totesi heinäkuun 17. päivä nauhoitetussa puhelinkeskustelussa Leonid Khartšenkolle (?) –

“They are at the spot and have already downed one Sushka”. (10) Sushkalla tarkoitettiin Sukhoi Su-25 rynnäkkökonetta. Dubinski toimi Donetskin ”nukketasavallan” sotilastiedustelun päällikkönä keväällä ja kesällä 2014.

Medioissa on vähemmän kiinnitetty huomiota havaintoihin siitä, että viimeistään 20. heinäkuuta, mutta mahdollisesti jo ennen tätä, Ukrainan rajan tuntumaan Kuibyshevon venäläiskylän itäpuolelle sijoitettiin asemiin Buk-patteri, joka kuului hyvin suurella todennäköisyydellä Venäjän maavoimien 58. armeijan 67. ilmatorjuntaprikaatille. Kyseisen prikaatin sijoituspaikka/tukikohta sijaitsi Vladikavkaz’issa Kaukasuksella, Georgian rajan tuntumassa Pohjois-Ossetian alueella. (11) Kuibyshevon itäpuolelle oli sijoitettu täysin varusteltu patteri, jonka tutkavaunulla kyetään luomaan aivan toisenlainen tilannekuva, kuin MH17 alas ampuneen Buk-M1 TELAR:in omalla ”Fire Dome” -tutkalla (huom.: Fire Dome on NATO:n käyttämä nimi kyseisestä tutkasta). Mikäli kyseinen patteri oli toimintavalmiina 17. heinäkuuta 2014, sen apuun tukeutuen, Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaneen Buk-M1 TELAR:in nro. 332 miehistö olisi kyennyt muodostamaan olennaisesti paremman tilannekuvan ympäröivästä ilmatilasta.

Kävin viestinvaihtoa heinäkuussa 2014 MH17 pudottamisen jälkeen henkilöiden kanssa, joilla on kokemusta Buk-operoinnista Puolustusvoimissa. Toinen henkilöistä kertoi, ettei Buk TELAR:in tutkalla kyetä luomaan kattavaa tilannekuvaa ilmatilasta, siihen tarvitaan patterin muita yksiköitä (merkittävimmät näiltä osin johtokeskus 9S470 M1 ja maalinosoitustutka 9S18 M1). Hänen mukaansa Buk TELAR:in oman tutkan avulla ei esim. kyetä määrittämään kohteen lentokorkeutta riittävän tarkasti, mikä voi johtaa siihen, että paineistetussa tilanteessa, jollainen taistelutilanne kuitenkin on, päätös voidaan tehdä liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin – ikävin seuraamuksin.

Painotan, ettei edellisen perusteella voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä suuntaan tahi toiseen. Venäjän yhteistyöhaluttomuuden tähden palapelistä puuttuu paljon paloja. Tiedossamme kuitenkin on se, että venäläisten tutkatietojen perusteella 17. heinäkuuta 2014 Malaysia Airlinesin lennon MH17 lähellä ei ollut muita lentokoneita – toisin kuin Venäjä propagandassaan väittää. Sen sijaan kyseisenä hetkenä Ukrainan ja Venäjän välisen rajan tuntumassa, Kuibyshevon alueen yllä lensi matalalla tiedustelulennokki (mikäli venäläisten esittämä aineisto on näiltä osin manipuloimatonta). (12)

Ukrainan puolella rajaa käynnissä oleva sota, johon Venäjäkin otti osaa, vaikka muuta väittikin, on yksi mahdollinen syy operointiin lennokilla alueella. Kuten kirjoituksen alkupuolella viittasin, tiedämme Venäjän tulittaneen omalta maaperältään Ukrainan maaperällä sijaitsevia kohteita kesäkuun lopusta 2014 alkaen. Mahdollisten kohteiden tiedustelu, tulenjohto tai rajaseudun valvonta ovat mahdollisia syitä operointiin lennokilla alueella. Meidän on myös huomioitava, että Kuibyshevon kylä sijaitsee kyseisellä rajaseudulla. Eikä kyseiseltä alueelta (Kuibyshevon kylästä) ole kuin noin 20 kilometriä alueelle, jolta Buk-M1 TELAR nro. 322 laukaisi ilmatorjuntaohjuksen kohti Malaysia Airlinesin lentoa MH17 iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014. Venäjä myös menetti yksittäisiä lennokkeja Ukrainan lähi-ilmatorjuntatulessa kyseisellä rajaseudulla kesällä 2014. Tässä kohdin on kuitenkin syytä muistuttaa, ettei kyseiseltä alueelta Venäjältä tulitettu 17. heinäkuuta 2014 alueita Ukrainassa. Aiheesta lähteineen kesäkuussa 2018 kirjoittamassani blogissa ”Oliko Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen vahinko?”.

Venäjän hallinnon toimien tähden tuskin tulemme saamaan vastausta olennaisiin kysymyksiin. Tiedämme kyllä mistä (alue) MH17 pudottanut ohjus laukaistiin: tiedämme, mistä (maa) Buk-M1 TELAR nro. 322 toimitettiin Ukrainaan: tiedämme, minkä joukko-osaston kalustoon kyseinen Buk-M1 TELAR kuului kesällä 2014. Emme tiedä kuka konkreettisesti laukaisi kyseisen ohjuksen, tiedossamme on kuitenkin joukko oikeuden nimeämiä vastuullisia: Igor Girkin, Sergei Dubinski ja Leonid Khartšenko. (13) Todellisuudessa vastuullisten joukko on olennaisesti suurempi, käsittäen myös Venäjän valtiojohdon – Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä, jotka tekivät päätöksen Krimin niemimaa miehittämisestä kevättalvella 2014, joka oli lähtölaukaus tapahtumaketjulle, jonka yksi lenkki MH17 pudottaminen on. Luonnollisestikaan Krimin niemimaan miehitys ei ollut ensimmäinen lenkki ketjussa, vaan jo sitä oli edeltänyt tekoja ja tapahtumia, jotka vaikuttivat olennaisella tapaa Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä päätöksentekoon. Tämän kirjoituksen kannalta ei kuitenkaan ole olennaista ulottaa tarkastelua Krimin niemimaan miehitystä varhaisempiin tapahtumiin.  

Venäjä siis tarjoili lännelle hopealautaselta mahdollisuuksia ryhtyä ankariin vastatoimiin keväällä ja kesällä 2014. Se tarjoili niitä vielä Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen esim. loppukesästä 2014 käydyn Ilovaiskin taistelun aikana rikkoessaan Ukrainan kanssa tehdyn sopimuksen ja tulittaessa rajusti Ilovaiskin kattilasta vetäytyviä ukrainalaisjoukkoja ja tunkeutuessaan tuolloin maavoimillaan Ukrainaan. (14) Ankarien vastatoimien sijaan länsi tyytyi toistuvasti katsomaan läpi sormiensa Venäjän ja sen proxy-joukkojen rikollisia tekoja Ukrainalta miehittämillään alueilla (sekä Venäjän toimia esim. Syyriassa).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://mil.in.ua/en/articles/and-so-began-sloviansk/ 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/12/21/russian-artillery-strikes-against-ukraine/

3. https://www.unian.ua/politics/939160-soldati-v-zelenopilli-zaginuli-vid-novitnogo-rosiyskogo-tornado-g-zmi.html 

4. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/12/21/russian-artillery-strikes-against-ukraine/

5. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 (josta löytyy linkki alkuperäislähteeseen).

6. https://www.bbc.com/news/av/world-europe-37499811 

7. https://www.news.com.au/world/prorussian-separatist-commander-igor-the-terrible-strelkov-allegedly-appears-on-mobile-phone-video-of-mh17-crash-saying-that-was-a-blast/news-story/be76f273256c9b428c50b4dcf57a3c3f 

8. https://www.youtube.com/watch?v=tSiy5pl3Se4 

9. https://tass.com/world/741164 

10. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

11. https://informnapalm.org/en/67th-air-defense-missile-brigade-russia-ukraine/ 

12. https://riamediabank.ru/story/list_532267/ 

13. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/11/mh17-nelja-epailtya-kolme-syyllista.html 

14. Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila: Maavoimien tutkimuskeskus.

Olen hyödyntänyt taustatyössä Putin@war’in kirjoitamia (ja kritisoituja) tekstejä ”Newly published satellite images show Russian BUK battery East of Kuybyshevo was operational before July 20th 2014” ja ”One soldiers VK-album gives more info on the Russian BUKs South of Marinovka”. Näitä tekstejä tarkasteltiin kriittisesti www.whathappenedtoflightmh17.com/ -verkkosivulla julkaistussa kirjoituksessa ”It is very unlikely Russian BUKs were stationed near Kuybyshevo in mid July 2014”. Satelliittikuvat kuitenkin paljastivat sen, että Kuibyshevon alueella oli poikkeuksellista aktiivisuutta jo ennen MH17 pudottamista eli ennen heinäkuun 2014 puoliväliä. Todennäköisesti tämä poikkeuksellinen aktiivisuus liittyy Venäjän tykistöiskuihin rajaseudulta Ukrainan maaperälle.

Blogitekstissä ”One soldiers VK-album gives more info on the Russian BUKs South of Marinovka” esitellään Venäjän asevoimien 67. ilmatorjuntaohjusprikaatissa palvelleen Eshi-Zhalsan Dorzhievin VK-sivuston sisältöä. Osia yksiköstä (Dorzhiev mukaan luettuna) oli sijoitettuna Kuibyshevon alueelle kesällä 2014. 

Muistutan lukijaa siitä, että blogiteksti sisältään avainsanojen ja virkkeiden muodossa linkkejä aihetta syventäviin teksteihin.