MH17-oikeudenkäynnin sivujuonteita

 

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä päähuomio kohdistuu itse asiaan eli Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen ja neljän nimetyn pääepäillyn toimintaa Itä-Ukrainan sotatoimialueella kyseisenä ajankohtana, mutta tästä pääjuonteesta on eronnut ”puroja”, jotka omalta osaltaan todistavat sen puolesta, että Venäjä oli jo keskikesällä 2014 voimallisesti mukana Ukrainan sodassa ja tässä kirjoituksessa kiinnitän huomioni näihin ”puroihin” antaen itse tragedian – MH17 pudottamisen – häilyä hiljaa taustalla eräänlaisena muistutuksena siinä, ettei Venäjä ole kantanut vastuuta teosta. Itse asiassa vastuunkannon sijaan maa heittää edelleen keppejä rattaisiin vaikeuttaessaan JIT:n ja kansainvälisen yhteisön työskentelyä.

Koskapa lukijoiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät muista, keitä syytettynä on, niin muistutan teitä siitä, että Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi 19. kesäkuuta 2019 nelikon – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinskyn ja Oleg “Gyurza” Pulatovin sekä ukrainalaistaustaisen Leonid ”Krot” Khartšenkon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. (1) Samalla minun on muistutettava lukijoita siitä, että kuten JIT:n tahollakin on todettu, syytteeseen asetettu nelikko ei vastannut ohjuksen ampumisesta. Omalla toiminnallaan he kuitenkin mahdollistivat ampumisen, joten siitä johtuen JIT pitää heitä tällä hetkellä ensisijaisesti vastuullisina Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen.

MH17 pudottanut 9K37M1 Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen, tarkkaan ottaen sen 3. pataljoonan kalustoon. Huomioitavaa kuitenkin on se, että Ukrainan rajalle lähetettiin kesäkuun 2014 lopulla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoona, mutta kyseisen pataljoonan varustukseen kuulunut Buk-M1 TELAR nro. 222 korvattiin saman prikaatin 3. pataljoonan Buk-M1 TELARilla nro. 332, joka sitten siirrettiin Venäjältä Ukrainan puolelle heinäkuussa nähdyin seurauksin. Tiedossa ei ole kumman pataljoonan miehistö operoi kyseisellä TELARilla Millerovon alueella, sekään ei ole (julkisessa) tiedossa millä miehistöllä kyseistä TELARia operoitiin iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, jolloin Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin.

Voimme kuitenkin varmuudella sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 TELARin miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä tai tilanteen poikkeuslaatuisuus huomioiden tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta joukko-osastosta kootulla miehistöllä.

Viimeinen viesti MH17 ohjaamosta lennonjohdolle oli kello 16:19:56 VHF-radiolla annettu vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” (2) – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Kello 16:20: … Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatille kuuluneesta Buk-TELARista nro. 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella.

MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR nro. 332, 17. heinäkuuta 2014 Snižnessä.

Yllä kuvailtu on se pääjuonne, joka omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjän rooli oli muuta mitä se väittää, että kyse oli muustakin kuin ”vapaaehtoisista”, jotka lähtivät sotimaan Ukrainaan. Kyseessä on savuverho, jonka taa Venäjän valtio on piiloutunut, tai asia selkeämmin ilmaistuna annettu piiloutua, koska länsi ei ole aktiivisesti haastanut Venäjän disinformaatiota ja propagandaa.

Näistä sivupuroista merkittävimpiin kuuluvat ne, joissa tarkastellaan Venäjän sotimista Ukrainassa kesällä 2014, aikana ennen elokuun loppupuolen sodankulun kääntänyttä offensiivia. Ja kun edellä kirjoitin Venäjän sotimista Ukrainassa, niin tarkoitan Venäjän asevoimien yksiköitä, joiden toimien seurauksena ukrainalaisia sotilaita kuoli Ukrainan maaperällä. Aiheen laajuus huomioiden, nyt kiinnitän huomioni vain pieneen hetkeen heinäkuun puolivälin tietämillä, aloittaen heinäkuun 15. päivästä, jolloin Venäjän varustamien, miehitetyn Donetskin alueen, joukkojen komentaja Igor Girkin vieraili alueen siviilijohtoon kuuluneen Aleksandr Borodain kanssa noin parin kilometrin päässä Stepanivkan kylän luoteispuolella, päättäen tarkastelun 23. heinäkuuta 2014, jolloin Ukrainan asevoimat yhdessä kansalliskaartin ja rajajoukkojen kanssa aloittaa Šah’tarskin piirissä laajan vastahyökkäyksen katkaistakseen Venäjän asevoimien avulla avatun huoltokäytävän miehitettyjen alueiden ja Venäjän välillä.

Osa Šah’tarskin piirin taistelusta, heinäkuu 2014.

Heinäkuun 16. 2014 venäläinen, propagandatarkoituksissa usein käytetty, Life News julkaisi videon, joka oli kuvattu edellisenä päivänä kolmisen kilometriä Pervomaiskyin kylän eteläpuolella. (3 ja 4) Videolla, Igor Girkin ja tuolloin miehitettyyn Donetskiin perustetun ”kansantasavallan” johtoon kuuluneen Aleksandr Borodain ohella näkyy myös lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettu 9K35 Strela-10-järjestelmä.

Vierailun todennäköisin tarkoitus oli joukkojen valmistelu tulevaan offensiiviin alueella, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli avata huoltokäytävä Snižnen eteläpuolelta Venäjälle. Operaation tarkoituksena oli lyhentää miehitetyn Donetskin alueen joukkojen huoltoa, koska Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen operaation myötä merkittävä osa rajaseudusta oli jälleen Ukrainan kontrollissa. Heinäkuussa 2014 Venäjä ja sen varustamat joukot kontrolloivat täysin vain osaa miehitetyn Luhanskin alueen itäisimmän osan rajaseudusta.

Snižnen eteläpuolella Igor Girkinin ja hänen kenttäkomentajiensa johtama operaatio eteni kylä kylältä kohti rajaa. Stepanivkan kylän joukot miehittivät heinäkuun puolivälissä, ja jo samana päivänä pölyäviä teitä myöten joukot lähtivät etenemään kohti Marynivkaa. Girkinillä käytössä olevien joukkojen toinen kärki otti haltuunsa merkittävän Savur-Mohylan muistomerkin kukkulan, kukkulalta oli esteetön näköala ympäröivälle alueelle. Girkinin joukot hyödynsivät kukkulaa myös tulenjohdossa, alueelta osoitettiin tulta Venäjän maavoimien tykistölle, jota oli keskitetty muun muassa Kuybyshevon kylän ympäristöön.

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä yleinen syyttäjä Ward Ferdinandusse esitti –

“Pulatov also asks if the ‘eastern neighbor’ can arrange hell for the Ukrainian army near Hryhorivka, and Hryhorivka is a village behind Stepanivka, near the Ukrainian-Russian border. A number of other intercepted telephone conversations also contained requests from the ‘DNR’ for artillery support from the Russian side,” jatkaen –

“Many sources in the case claim that the DNR received combat support in the form of artillery fire from the territory of the Russian Federation”, Ferdinandusse lisäsi Venäjän kieltävän tämänkin asian. (5)

Se miksi Girkin ja hänen kenttäkomentajansa tarvitsivat tulitukea Venäjältä, käy ymmärrettävämmäksi, kun tutustuu Girkinin marraskuussa 2014 äärioikeistolaiselle Zavtralle antamaan haastatteluun, jossa hän kertoo joukkojen kärsineen heinäkuussa, kahden päivän aikana yrittäessään avata huoltokäytävää Venäjälle, 120 taistelijan tappiot. (6) Lukema on aivan jotain muuta mitä saimme lukea kesällä 2014 disinformatiivisista tiedotteista.

Stepanivkasta Girkin joukot etenivät Marynivkaan venäläistykistön tuella. On enemmän kuin todennäköistä, että Venäjän taholta Igor Girkinin joukkoja tuettiin jo tuolloin muullakin tapaa kuin tykistö- ja raketinheitinkeskityksin.

Illalla, 16. heinäkuuta 2014 Ukrainan ilmavoimat menetti Amvrosiivkan lähellä Sukhoi Su-25 maataistelukoneen. Pudotetun koneen lentäjän mukaan, konetta tulitettiin ilmasta ilmaan ohjuksella Venäjän ilmatilasta käsin. (7) Väite on uskottava, alue on noin 16 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja alue oli lounaaseen Saur-Mohilasta, jonka suunnalla on käynnissä edellä kuvattu operaatio huoltokäytävän avaamiseksi miehitetyiltä alueilta Venäjälle.

Varhain edellisen päivän aamuna (15. heinäkuuta 2014) kolme ukrainalaissotilasta kaatui ja yli kymmenen  haavoittui Amvrosiivkan lähellä sijainneeseen 72. prikaatin 3 pataljoonan tukikohtaan kohdistetussa rakettikeskityksessä. Tukikohtaan ammuttiin 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä Venäjän puolelta.

Niin ikää Amvrosiivkan alueella Ukrainan ilmavoimat menetti kaksi muuta Sukhoi Su-25 maataistelukonetta 23. heinäkuuta 2014. Koneet pudotettiin ohjusilmatorjunnalla.

Ukrainalle Amvrosiivkan alue oli tärkeä tukialue joukkojen huollolle, kyseessä oli myös rajan hallinnan kannalta merkittävästä kohteesta. Kaupungista on tie- ja raideyhteys Venäjälle.  

Bellingcatin analyysien mukaan 16. heinäkuuta 2014, Kuybyshevon alueelta tulitetaan Venäjän maavoimien toimesta neljästä pisteestä Ukrainan puolelle. Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä viitataan myös Bellingcatin julkaisemiin seikkaperäisiin havaintoihin Venäjän puolelta suoritetuista tuli-iskuista Ukrainan puolelle. Nämä tykistö- ja raketinheitinkeskitykset sitovat Venäjän asevoimat ja samalla Venäjän valtion Ukrainan sotaan. Kesällä 2014 erilaisille sosiaalisen median alustoille jaetuissa videoissa ja kuvissa näkyy todistetusti, kuinka kyse on Venäjän maavoimien kalustosta ja julkaistun aineiston perusteella voidaan myös todistaa tulituksen kohdistuneen alueille Ukrainassa. Kyse ei missään nimessä ole yksittäisistä keskityksistä vaan sadoista keskityksistä, joissa Venäjän asevoimat on käyttänyt tykistöä, kranaatinheittimiä sekä raketinheittimiä.

Iltapäivällä 17. heinäkuuta kello 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 ohjaamosta annettiin VHF-radiolla lennonjohdolle vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, samalla päättyi 298 ihmisen elo.

Niin ikää 17. heinäkuuta 2014 MH17 oikeudenkäynnissä syytettynä oleva, Venäjän maahanlaskujoukoissa (VDV) palvellut ex. everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov pyysi nauhoitetussa keskustelussa tykistökeskitystä Hryhorivkan kylän lähellä sijainneeseen ukrainalaisjoukkojen leiriin. Oikeudenkäynnissä syytettynä olevista henkilöistä Pulatov oli tuolloin (17.7.2014) Snižne-Pervomaisky-Marynivka-alueella, aivan kuten oli toinenkin syytetty – Leonid ”Krot” Khartšenkon. (8)

Seuraavana päivänä, 18. heinäkuuta 2014, taistelut etenivät rajalle ja taistelu Marynivkan raja-aseman hallinnasta alkoi.

Seuranneiden päivien aikana Venäjän proxy-joukot pyrkivät Venäjän tuella laajentamaan miehitetyiltä alueilta Venäjälle avattua huoltokäytävää. Igor Girkinin ilmoituksen mukaan illalla 22. heinäkuuta joukot olivat edenneet rajaa myöten idässä Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kyliin asti. Taranyn kylän alueelta lähtenyt hyökkäyskärki oli myös saavuttanut rajan, laajentaen huoltokäytävää etelän ja lounaan suuntaan.

Varhain seuraavana aamuna (23. heinäkuuta) Ukrainan maavoimat, laskuvarjojoukot ja kansalliskaarti aloittivat alueella vastahyökkäyksen osana Šah’tarskin piirissä aloitettua laajempaa operaatiokokonaisuutta. Samana päivänä ukrainalaisjoukot vapauttivat Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kylien ohella Marynivkan kylän.

Tätä operaatiota tuki lännempänä, Ukrainan käynnistämä operaatio, jossa joukot etenivät Amvrosiivkasta tien T0517 suuntaisesti kohti pohjoista, Blagodatnea. Operaation tarkoituksena oli laajentaa turvavyöhykettä rajalla ja tukea sivustalta Savur-Mohylan alueella käynnissä olevaa operaatiota. Ukrainan ilmavoimat tukivat maavoimien, laskuvarjojoukkojen ja kansalliskaartin yhteisoperaatiota.

Kyseinen rajaseutu pysyi Ukrainan kontrollissa aina elokuun 2014 loppupuolelle saakka, jolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot aloittivat laajan operaation Itä-Ukrainassa. Elokuun 23. päivä venäläisjoukot etenivät Avilo-Uspenkasta tien T0507 suuntaisesti kohti Amvrosiivkaa ja lounaassa, ukrainalaisen Uljanivsken kylän länsipuolelta rajan ylittäen, kohti Starobeševeä, jonka alue muodosti Ilovaiskin kattilan suun. Tänään Amvrosiivka, kuin myös koko kyseinen rajaseutu, on tiukasti Venäjän miehittämä.

 

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-10838895 

2. https://www.bbc.com/news/world-europe-29122816 

3. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

4. http://lifenews.ru/news/136703 (Huom. linkki ei enää ohjaa suoraan kyseiseen videoon).

5. http://euromaidanpress.com/2021/07/12/mh17-trial-donbas-rebels-sent-targets-for-russias-artillery-attacks-on-ukrainian-bases/ 

6. https://twitter.com/XSovietNews/status/1405467782720983041 

7. https://www.mil.gov.ua/news/2014/07/17/rosijskij-vijskovij-litak-zbiv-ukrainskij-su-25-v-nebi-donbasu/ 

8. https://twitter.com/XSovietNews/status/1402906807769706497 

Kirjoituksessani olen myös hyödyntänyt Bellingcatin julkaisemaa aineistoa Venäjän tykistökeskityksistä Ukrainaan 2014.

Kuvan lähde Bellingcat.

Kuvan Venäjältä Ukrainaan tehdyistä tykistö- ja raketinheitinkeskityksistä antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17. kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan maavoimat, rajajoukot ja vapaaehtoisjoukot sekä laskuvarjojoukot operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.

Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia keskityksiä, esim. Ilovaiskin kattilan Venäjän asevoimien epäsuoratuli puuttuu lähes täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut määritellystä rajan yli tulittamisesta.

Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45 oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun 11. päivän rakettikeskitys Zelenopillijaan, jossa kaatui 37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes sadan haavoittuessa.