Tšuhnaa vedetään nenästä

 

OSA ---

Olen viimeisimmät vuodet kirjoittanut pääasiassa pitkiä ja vielä pidempiä blogeja, epäilemättä monien mielestä liiankin pitkiä yhdellä istumalla luettaviksi. Minun olisi syytä opetella tiivistämisen taidon ohella kirjoittamaan myös yksittäisistä havainnosta ja huomioista lyhyitä (ja toivottavasti myös kiinnostavia) blogeja, mitä harrastinkin vuosia sitten. Tämän kirjoituksen myötä yritän nyt palata vanhaan, toki uutisen takia minun on taustoitettava tapahtumia hiukan, mutta yritän tässäkin kohdin pysytellä olennaisessa.

Helsingin Sanomat (jatkossa Hesari) uutisoi pari päivää sitten, 10. syyskuuta: Helsinki aikoo sittenkin antaa 10  000 euron avustuksen yhdistykselle, jolla oli yhteys Krimille – lainaan uutisesta ensimmäiset kappaleet:

”Helsingin kaupunki ei aio periä takaisin avustusrahoja yhdistyksellä, joka on lähettänyt lapsen Krimillä sijaitsevaan leirikeskukseen.

Yhdistykselle aiotaan myös myöntää 10 000 euron vuosiavustus, jonka valmistelu pysäytettiin sen jälkeen, kun HS uutisoi huhtikuussa yhdistyksen Venäjä-kytköksistä.

Pelikan-yhdistys on saanut vuosittain tuhansien eurojen avustusta Helsingin kaupungilta. Yhdistys on saanut tukea myös Taide- ja kulttuurivirastolta. - - -”. (1)

Kyseinen Pelikan-yhdistys on saanut vuosittain tuhansien eurojen avustusta Helsingin kaupungilta. Helsingin kaupunki tilasi konsulttiyhtiö KPMG Oy:lta selvityksen yhdistyksen Venäjä-kytköksistä asian noustua julkisuuteen aiemmin tänä vuonna. (2) Yhdistykseltä pyydettiin selvitystä avustusten käytöstä sekä mahdollisesta pakoterikkomuksesta. Konsulttiyhtiö KPMG:n selvityksen mukaan Pelikan-yhdistys ei ole rikkonut pakotevelvoitteita eikä avustuksiin liittyviä ohjeistuksia. (3)

”Živaja klassika -säätiön toiminta on hyvin patrioottista. Tällä hetkellä sillä on käynnissä hanke, jossa lapset lukevat toisen maailmansodan eli venäläisittäin suuren isänmaallisen sodan aikana kirjoitettuja lasten päiväkirjoja” Outi Salovaara, HS 16.4.2026.

Helsingin kaupungin myöntämistä avustuksista nousi keväällä kohu, Hesarin uutisoidessa kaupungin myöntäneen avustuksia kahdelle Suomessa toimivalle yhdistykselle, jotka järjestivät Suomessa asuvia lapsia ja nuoria leirikeskukseen Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle.

Outi Salovaaran huhtikuun 16. julkaistussa artikkelissa kuvattiin edellä mainitun Pelikan-yhdistyksen toimintaa. (4) Joitakin päiviä aiemmin Hesari julkaisi Artem Vorobjovin ja Jarno Liskin kokoaman artikkelin, jossa paljastettiin Helsingin kaupungin rahoittaneen yli 45 000 eurolla Sun Ray -yhdistystä, joka lähetti lapsia Venäjän propagandaleirille miehitetyllä Krimin niemimaalla. (5) Helsingin kaupunki maksoi palkkatukia sittemmin konkurssin tehneelle Sun Ray ry:lle 45 000 euroa vuosina 2024–2026. (6) Kyseinen yhdistys teki yhteistyötä EU:n pakotelistalla olevan Artek-leirikeskuksen kanssa.

Entäpä tämä Pelikan-yhdistys, jolle Helsingin kaupunki aikoo konsulttiyhtiön selvityksen jälkeen antaa 10 000 euroa?

Lasten ja nuorten kulttuuriyhdistys Pelikan ry on saanut tukea Helsingin kaupungin ohella myös Taide- ja kulttuurivirastolta eli entiseltä Taiteen ja kulttuurin edistämiskeskus – Taikelta. Lisäksi yhdistys on saanut rahoitusta yksityisiltä säätiöiltä ainakin ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. (7) Pelikan ry on perustettu vuonna 2004 ja toiminta käynnistyi seuraavan vuonna. Yhdistyksen perustaja Tamara Sushina muutti Suomeen vuonna 2001 inkeriläisenä paluumuuttajana. Hän on ollut mukana muissakin venäläisten perustamissa järjestöissä ja on aktiivinen Kremlin maanmiestoiminnassa Suomessa.

Pelikan ry on lähettänyt järjestämiensä lausuntakilpailuiden voittajan Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle ainakin vuonna 2024 eli pari vuotta Venäjän helmikuussa 2022 käynnistämän suurhyökkäyksen jälkeen ja vuosikymmen Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen jälkeen (Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014). Voimme kiistatta todeta yhdistyksen toiminnallaan tukeneen Venäjän miehitystoimia Krimin niemimaalla kuin myös tukeneen valtiollista propagandakoneistoa suurhyökkäyksen alun jälkeenkin. Edellä kuvattu toiminta on ilmeisesti sallittua tai hyväksyttyä toimintaa, koska konsulttiyhtiö KPMG:n selvityksen mukaan yhdistys ei ole rikkonut avustuksiin liittyviä (Helsingin kaupungin) ohjeistuksia. Jos näin on, voimme myös kohdistaa syyttävän sormen Helsingin kaupungin suuntaan – sen avustuksiin liittyvät ohjeet näyttävät olevan niin sallivat, että ne hyväksyvät jopa ”miehitysvallan toiminnan tukemisen”. Jos näin ei kuitenkaan ole, Helsingin kaupungin on syytä harkita uudelleen sitä, aikooko se periä rahojaan takaisin Pelikan ry:ltä, kuin myös sitä, että myöntääkö se jatkossa yhdistykselle mitään avustuksia.

Lukijoiden on myös syytä huomioida se, että lähettäessään lausuntakilpailuiden voittajan miehitetylle Krimin niemimaalle, se samalla lähetti voittajan aktiiviselle sotatoimialueelle. (8) Lähettäessään voittajan (lapsen tai nuoren) miehitetylle alueelle, yhdistys jätti huomiotta sen, että Krimin niemimaa on de jure osa Ukrainaa – alueelle luvatta saapunut henkilö rikkoi vähäisimmilläänkin Ukrainan suvereniteettia syyllistyen laittomaan rajanylitykseen. Ilmeisesti yhdistyksen hallituksessa on ollut – on mahdollisesti edelleen – henkilöitä, joiden mielestä alue ei ole osa Ukrainaa. Venäjän imperialististen pyrkimysten tukemisen pitäisi automaattisesti tarkoittaa sitä, ettei yhdistys ole kelvollinen saamaan avustuksia julkisilta tahoilta tai julkisista varoista. Ei voi olla niin, että julkisin varoin tuemme yhdistyksiä, jotka toiminnallaan tukevat Venäjän valtiota esim. osallistumalla sen propagandatoimintaan miehitetyillä alueilla. Se, että yhdistys lähettää lapsen tai nuoren aktiiviselle sotatoimialueelle, kertoo omaa kieltään yhdistyksen toimintaperiaatteista. Katson asian siten, että yhdistyksen toiminta on tietoista, ja että se on tietoisesti päättänyt olla osa Venäjän vaikuttamis- ja propagandakoneistoa.

Muistuttaisin myös, että Ukraina kohdisti viime vuosikymmenen lopulla useaan suomalaiseen henkilökohtaisia sanktioita heidän aktiivisen Venäjää tukevan toimintansa takia. Sanktioitujen joukossa oli myös silloin otsikoissa olleen RuFi ry:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov, johon kohdistettujen sanktioiden taustalla oli muun muassa hänen aktiivinen Venäjän valtion toimien tukeminen miehitetyllä Krimin niemimaalla. Huhtikuussa 2019 julkaisemassani kirjoituksessa kävin läpi lyhyelti sanktioituja suomalaisia ja heidän toimintaansa. Sanktioiduista Skippari-Smirnovin ohella Johan Bäckman, Janus Putkonen ja Jarmo Ekman sekä Jon Hellevig (kuollut Moskovassa toukokuussa 2020) olivat tukeneet toiminnallaan aktiivisesti Venäjän miehitystoimia ja miehitysvaltaa Itä-Ukrainassa sekä Krimin niemimaalla. Samalla tapaa Pelikan ry ja Sun Ray ry ja muut Suomessa toimivat Venäjämieliset tai Venäjää tukevat yhdistykset edistävät Venäjän toimia miehitetyillä alueilla propagandan, vaikuttamisen, näennäisen vallan legitimoinnin jne. keinoin.

* * *

Kysynkin uudestaan, että eikö kaiken tämän perusteella ole aiheellista tarkastella uudelleen sitä, pitäisikö myönnettyjä tukirahoja periä Pelikan ry:ltä takaisin? Ja eivätkö yhdistyksen näytöt myös ole sitä luokkaa, ettei sille pitäisi myöntää näillä näytöillä mitään tukea?

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012265685.html

2. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011945247.html

3. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000012265685.html  

4. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011945247.html

5. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011891556.html

6. https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011971610.html 

7. ”20180153 Lasten ja nuorten yhdistys Pelikan ry, Vår stödverksamhet för ryska invandrarbarn i form av logopedmottagning och småbarnsfostran i grupp, 2 500,00 €”. https://www.sjundemars.fi/wp-content/uploads/2018/11/Beviljade-2018.pdf

8. Ukraina on vaikuttanut aktiivisesti erilaisin pitkän kantaman asejärjestelmin miehitetyn Krimin niemimaan sotilasinfrastruktuuriin sekä sodankäyntiä tukevaan infrastruktuuriin kesästä 2022 lähtien, esim. Sakin lentotukikohtaan iskettiin ohjuksin 9. elokuuta 2022. Lisäksi Venäjällä ja Venäjän miehittämillä alueilla toimivat vastarintaverkostot ovat iskeneet kohteisiin Krimin niemimaalla suurhyökkäyksen alun jälkeen.

Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja III

 

Palatkaamme viime vuoden puolella aloittamani kirjoitussarjan ”Venäjän vaikuttamisesta Suomessa” pariin. Tässä kolmannessa osassa huomioni kohdistuu pääasiassa sellaisiin toimijoihin ja operaattoreihin, joiden toimintaan suuri yleisö ei välttämättä kiinnitä huomiota tai joiden työskentelyä ei välttämättä mielletä osaksi vaikuttamista. Tapauksissa, joissa nostan esille jonkin nimetyn toimijan, pyrin perustelemaan kyseisen yhdistyksen tai yrityksen maininnan, eräissä tapauksissa viitaten Venäjän vastaavaan toimintaan muissa maissa.

Alkuun minun on syytä muistuttaa lukijoita merkittävästä, Venäjän vaikuttamisen mahdollistavasta, tekijästä:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Meidän on muistettava, että saavuttaakseen tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita eli auliita apureita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä operaatioissa. Huolestuttavampi kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös länsimaissa turvautua rikollisryhmiin tai -organisaatioihin tavoitteisiin pyrkiessään. Tällainen tavoite voi olla kohdemaan sisäisen koheesion rikkominen sekä turvattomuuden tunteen lisääminen, johon pyritään myös rikollisryhmiin tukeutumalla. Konkreettisten tekojen rinnalla Venäjä voi vahvistaa sanomaansa informaatiovaikuttamisen keinoin. Kirjoitussarjan edellisissä osissa olen huomioinut ryhmiä, jota hyödyntäen Venäjän olisi mahdollista lisätä turvattomuuden tunnetta maassamme, näihin ryhmiin ja niiden toimintaan kirjoitussarjan kolmannessa osassa palaa kuin korkeintaan lyhyinä huomioina ja mainintoina – poikkeuksena otsikoissakin viipynyt Aleksanterinliitto ry, johon liittyvistä havainnoista tuonnempana lisää.

Venäjä ja sen ”auliit apurit” vaikuttavat keskuudessamme.

Käytännössä Venäjä yritti ennen v. 2014 tapahtunutta Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa vaikuttaa Ukrainaan myös erilaisten poliittisten liikkeiden ja kansalaisaktivistien sekä ryhmien kautta koko tämän vuosituhannen ajan. Se ei arkaillut käyttää hyväksi puoluekentän kumpaakin ääripäätä, ja tarvittaessa luoda operaattoreineen lisää puolueita alue ja valtakunnan politiikkaan aiheuttamaan sekaannusta ja rikkomaan kansalaisyhteiskuntaa (viemään ihmisiltä luottamusta puolueisiin ja poliitikkoihin). Nimittäin sama mikä pätee informaatioon, pätee myös yhteiskunnalliseen luottamukseen. Venäjän propagandan tarkoitus ei suinkaan ole saada ihmisiä uskomaan siihen vaan saada heidät menettämään uskonsa luotettavaankin informaatioon. Lukuisten puolueiden ja ryhmien tarkoitus oli lopulta vain kylvää epäluottamusta ja aiheuttaa sekaannusta, jonka seurauksena ihmisten usko kaikkeen puoluepolitiikkaan rapautuisi entistä enemmän ja koska Ukraina ei ollut kansalaisyhteiskuntana vahva, Venäjällä kenties nähtiin tämä yhtenä varteenotettavana vaikuttamisväylänä. Ukrainalaiset eivät kuitenkaan alistuneet kaikkeen, siitä osoituksena Oranssi vallankumous sekä Euromaidan, joka kasvoi Arvokkuuden vallankumoukseksi.

Onneksemme Suomella on pidemmät kansalaisyhteiskunnan perinteet ja sen resilienssi on monia eurooppalaisia valtioita vahvempi, ei Venäjän ole niin helppoa horjuttaa yhteiskuntamme perusteita, mutta näkisin, että Venäjä käyttää Suomeen samoja keinoja, joihin se turvautui Ukrainassa (ja on turvautunut lukuisissa muissa maissa). Yhtenä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voidaan pitää viime vuosikymmenen puolella perustettuja Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry:tä sekä Suomi-Novorossia-Seura ry:tä, joiden toiminnassa oli tuolloin mukana tunnettuja suomalaisia kremliinejä, kuten Johan Bäckman ja Petri Krohn. Yhdistykset eivät vetäneet mukaansa merkittäviä kansanjoukkoja, mutta niiden toiminta huomioitiin Venäjällä ja venäläispropagandassa (kiitos Bäckmanin ”uutteruuden”).

Yhdistykset järjestivät myös tapahtumia, joihin osallistui henkilöitä erilaisista yhteiskuntaluokista ja väestöryhmistä – yhdistävänä tekijänä oli luonnollisesti myönteinen suhtautuminen Venäjään ja sen hallintoon (ja hallinnon tavoitteisiin). Näin jälkikäteen olen päätellyt eräiden pitäneen Venäjää Neuvostoliiton perillisenä ja tämä yhteys antoi Venäjälle ja venäläisille ”oikeuden” imperialistisiin pyrkimyksiinsä. Viime vuosikymmenellä näiden yhdistysten ja niiden yhteistyökumppaneiden toiminnassa liian vähälle huomiolle jäi mielestäni tavoite konfliktin luonnista, joka toteutuessaan olisi toiminut Venäjän edustajille todisteena suomalaisten russofobiasta. Myös tällaisen väestöryhmien välisen konfliktin rakentaminen on eräs Venäjän tavoitteista ja sellaisen toteutuminen olisi Venäjälle osoitus ”venäläisväestön suojelun tarpeesta”.

Yhdistysten järjestämien tapahtumien joukossa eräällä tapaa kiinnostavia ovat ns. DNR edustuston järjestämät pikkujoulut ja myöhemmin yhdistysten kanssa yhteistyötä tehneen RuFi:n organisoimat, useana vuonna järjestetyt, kuolemattoman rykmentin marssit. Yhdistysten järjestämiin pikkujouluihin osallistui kiinnostaviakin henkilöitä, kuten joulukuussa 2017 pikkujouluihin osallistunut, edellisen kuun puolella Lied-sävellyskilpailun voittanut Vladimir Agopov. (2) Hänen taustansa on sikäli kiinnostava, että hän on syntynyt Luhanskissa, Neuvostoliitossa, marraskuussa 1953. Hänellä on armenialaiset sukujuuret.

Agopov oli omalla tavallaan aktiivinen noina vuosina, marraskuussa 2014 hän kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle disinformatiivisen Yksi ainoa totuus, eli Suomen media ja Ukrainan kriisi-kirjoituksen, (3) jonka luettuaan ymmärtää sen, miksi hän osallistui joulukuussa 2017 järjestettyihin pikkujouluihin. Kiinnostavaa Agopovissa on myös se, että hän toimii edelleen Ruslania Books Oy:n hallituksen puheenjohtajana. (4) Yrityksen toimitusjohtajana toimii hänen poikansa Andreas Agopov, joka Yleisradion haastattelussa huhtikuussa 2022 määritteli itsensä ”ei-poliittiseksi henkilöksi”, joka ei halua kommentoida tapahtumia Ukrainassa. (5) Ja kyllä – hän käytti sanaa ”tapahtuma” (’events’) kyseisessä haastattelussa, aivan kuin kyse olisi ”urheilutapahtumasta” tuhoamissodan sijaan. Kirjakaupan verkkokapasta on edelleen ostettavissa esim. venäläistä sotapropagandaa (siis ”erikoisoperaatiopropagandaa”), Aleksandr Duginin tuotantoa kuin myös Johan Bäckmanin venäjäksi käännettyjä julkaisuja. 

Ruslaniasta saa kotiin kannettuna myös venäläistä (sekä suomalaista) sotapropagandaa.

Venäläisen kulttuurin puolustelu, johon poika-Agopov myös syyllistyy, on siinä mielessä tuttua retoriikkaa, että käytännössä aina näissä yhteyksissä venäläinen kulttuuri ja sen rikkaus nousee esille, ja sen kautta puolustellaan venäläisyyttä sekä yritetään tehdä eroa Venäjän hallintoon, joka ammentaa voimaa juuri siitä samasta kulttuurista, käyttäen sitä myös pehmeänä voimana (Soft Power), jolla valloittaa ihmisten mieliä. Valitettavasti Andreas Agopov näyttäytyy tässä kuviossa henkilönä, joka yrittää noukkia rusinoita pullasta!

Niin kiinnostavaa, kuin venäläisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista laajemmin olisi kiinnostavaa kirjoittaa enemmän osana Venäjän vaikuttamista ja pehmeää voimaa, on tätä kirjoitusta syytä jatkaa eteenpäin.

Yhteiskuntamme naiiviudesta venäläisten toiminnan edessä käy eräänä esimerkkinä STEA:n eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen myöntämä tuki venäjänkielisille avustusjärjestöille, jotka osallistuvat ukrainalaispakolaisten auttamiseen. Huomioitavaa tässä nimenomaan on se, että usea näistä venäjänkielisistä järjestöistä ei huomioi Venäjän aloittamaa tuhoamissotaa juuri millään tavalla, puhumattakaan, että yhdistyksillä olisi tuomitseva kanta Venäjän aloittamaan tuhoamissotaan. Ongelmallisimmissa tapauksissa yhdistysten edustajat pyytävät kääntymään Venäjän federaation suurlähetystön puoleen ja kysymään sieltä kantaa Venäjän tuhoamissotaan. (6) Tämä on käsittämättömän vastenmielistä vastuunpakoilua! Näiden yhdistysten toimintaan liittyy myös turvallisuusnäkökulma, johon apua tarvitsevat ukrainalaispakolaiset eivät välttämättä huomaa kiinnittää huomiota. Millaisia tietoja yhdistykset keräävät apua tarvitsevilta ja tukea hakevilta ukrainalaispakolaisilta? Tiedossamme on, että Venäjä pyrkii kontaktimaan ja painostamaan kolmansissa maissa asuvia ukrainalaispakolaisia. On myös aiheellista kysyä, että keiden käsiin kootut tiedot lopulta päätyvät? Samoja asioita pohtii myös Turun ”Suomen ukrainalaiset” -yhdistyksen Maksym Koshelev. (7)

Toteaisinkin näiden venäläisten operoimien venäjän kielisten avustusjärjestöjen aktivisteille kuin myös Ruslanian Andreas Agopoville, että tuhoamissodan tuomitseminen ei ole ”poliittinen kannanotto”, sen sijaan tuomitsematta jättäminen on!

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota lukuisten Suomessa toimivien, Venäjän kaksoiskansalaisten omistamien kuljetusfirmojen menestymisestä sekä näiden kaksoiskansalaisten omistamien kuljetusfirmojen toimintaan liittyvistä riskeistä, joihin sisältyy myös huoltovarmuustekijöihin liittyviä riskejä, joiden olemassa oloa maassamme ei aiemmin ole riittävästi huomioitu. (8 ja 9) Nämä havainnot ja tiedot yhdistettynä omiin havaintoihini ja saamiini vinkkeihin, johdattivat minut tutkimaan hiukan tarkemmin eräiden kansalaisaktivismiin osallistuneiden, Suomessa asuvien Venäjän kaksoiskansalaisten tai venäläistaustaisten Suomen kansalaisten toimintaa ja työhistoriaa.

Onko Aleksanterinliitolla muitakin tavoitteita, kuin rajan saaminen auki ”sukulaisveirailuille”?

En voi sanoa, että yllätyin, kun havaitsin Aleksanterinliitossakin näkyvästi esillä olleen henkilön työhistorian koostuvan vuosien ajan suurelta osin logistiikka-alan töistä avustajana, huolitsijana ja tällä hetkellä työskentelemässä kansainvälistä verkkokauppaa harjoittavan yrityksen taloushallinnossa. Työnantajayrityksistä löytyy yhdistävänä tekijänä omistajan tai yhden omistajista kaksoiskansalaisuus. Tällä hetkellä samaisen rajaa avattavaksi vaativan yhdistyksen hallituksen varajäsenenä on henkilö, jonka koulutustausta on varsin kiinnostava: rikospsykologiaa Pietarin valtionyliopiston psykologian laitoksella (opinnot päättyivät 2005), muutaman vuoden kuluttua opiskelupaikaksi ”valikoitui” Venäjän tulliakatemia, josta kyseinen henkilö valmistui tullioperaatioiden asiantuntijaksi.

En syytä ketään rikollisesta toiminnasta, mutta kun tarkastellaan kokonaiskuviota ja uutisointia Venäjään kohdistettujen sanktioiden eriasteisesta rikkomisesta, niin tällaisilla aloilla työskentely herättää kysymysten ohella myös epäilyjä. Mieleeni nousee myös ajatus siitä, että Aleksanterinliiton rajat auki-kampanjoinnissa on kyse eräänlaisesta maskirovkasta, jossa huomio kohdistetaan toisistaan irti revittyihin sukulaisiin, nostaen esiin erilaisia ihmiskohtaloita mutta samalla jätetään tyystin mainitsematta se, minkä rajojen avaaminen ja ”sukulaisvierailut” mahdollistaisi. Kyse on vaikuttamisesta tunteisiin vetoamisen kautta! Luimme aiemmin tällä viikolla siitä, kuinka Virossa Luhamaan raja-aseman kautta Venäjälle salakuljetetaan pakotteiden alaista tavaraa linja-autoilla. (10) Olisiko vastaavaa toimintaa mahdollista harjoittaa Suomesta Venäjälle (pienimuotoisesti) muulien avulla raja-asemien avauduttua ja liikkumisen vapauduttua? Epäilijä tässä vaiheessa kenties tuumii, että eivätköhän ne ole aika mitättömiä tavaravirtoja, joita ”turistien” matkassa Venäjälle menisi. Hyvin todennäköistä, mutta eikö Viron tapauskin todista sen puolesta, että Venäjä (ja venäläiset) turvautuvat erilaisiin reitteihin ja vaihtoehtoihin kyetäkseen ylläpitämään valtion toimintaa ja sen myötä kykyä jatkaa tuhoamissotaa Ukrainassa. Omalta osaltaan sellainen vaikuttaminen, joka mahdollistaa yhteiskunnan toimintojen ylläpitämisen ja auttaisi ylläpitämään illuusiota ”toimivista valtiorakenteista” hyödyttää Venäjän johtoa. Aleksanterinliiton toiminta on, pienimuotoisuudestaan huolimatta, mitä enenevissä määrin tällaista.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://yle.fi/aihe/a/20-202685 

“’We are passionate about the culture of the Russian-speaking world and do not have anything to do with Putin or his politics’, said Agopov, who describes himself as a ‘non-political’ person who did not wish to comment on events in Ukraine.”

3. https://avoin.media/2022/02/28/yksi-ainoa-totuus-eli-suomen-media-ja-ukrainan-kriisi/

4. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/ruslania-books-oy/06452788/paattajat

5. https://yle.fi/a/3-12408640

6. https://yle.fi/a/74-20078543

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/stt-n-selvitys-nain-venajan-kaksoiskansalaisten-kuljetusfirmat-ovat-porskuttaneet-suomessa-sodan-aikana/8980076

9. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010950328.html

10. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c6ac00c4-b2b5-42a1-be46-05f4faefcffb 

Aiemmat kirjoitukseni Venäjän vaikuttamisesta Suomessa: havaintoja I ja havaintoja II.

Ukraina langetti sanktioita suomalaisille ja Suomessa asuvalle venäläiselle

Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston päätti maaliskuun 19. 2019 kohdentavansa sanktioita suurta joukkoa yksityishenkilöitä kohtaan – joukossa myös suomalaisia sekä Suomessa asuva venäläinen, jolla on läheinen yhteys Gennadi Timtšenkoon ja Rotenbergin veljeksiin, ajattelin päivitysten sosiaaliseen mediaan riittävän aiheesta, ettei tarvetta blogikirjoitukselle ole, mutta tässä kuitenkin kirjoitan lyhyttä blogia aiheesta – lähinnä muistiinpanoksi itselleni mutta myös kiinnostuneille luettavaksi, koska huomasin ukrainalaisten julkaisemasta tiedostosta nousevan esille seikkoja, jotka eivät juurikaan saaneet huomiota suomalaismedioissa.

Maaliskuun 19. 2019 Ukrainan kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvoston päätöksen nojalla Ukraina kohdensi sanktioita yksityishenkilöitä kohtaan, (1) merkittävä suurta osaa sanktioituja yksityishenkilöitä yhdistävä tekijä on heidän osallistuminen ”vaalitarkkailuun” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sekä Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa järjestämiin vaaleihin, mutta sanktioille on olemassa myös muita syitä. Sanktioita kohdennetaan myös kuuteen Suomen kansalaiseen – Johan Bäckmaniin, Janus Putkoseen, Jarmo Ekmaniin, Jon Hellevigiin ja Kai Paanaseen sekä Daria Skippari-Smirnoviin, ja venäläiseen Oleg Usacheviin (sukunimestä käytetään myös eri dokumenteissa muotoa Usachov), kirjoituksessa käytän kuitenkin jatkossa sukunimestä muotoa Usatšov, kuten sukunimi virallisesti translitteroidaan Suomessa.

Kuvassa Ekman, Skippari-Smirnov, Bäckman, Paananen, Putkonen ja Hellevig sekä Usachev.

Ukrainan langettamat sanktiot koskettavat kuutta Suomen kansalaista, joista Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman ja Jon Hellevig ovat osallistuneet Venäjän Itä-Ukrainassa järjestämiin laittomiin ”vaaleihin” ns. vaalitarkkailijoina – Johan Bäckman on myös toiminut ”vaalitarkkailijana” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla järjestetyissä laittomissa vaaleissa, viides on RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov ja kuudes . Tässä lyhyessä kirjoituksessa en tarkemmin käy läpi kyseisen viisikon kaikkia Ukrainaan kohdistuneita tekoja, joita heille on kertynyt huomattava määrä, viittaan kuitenkin osan kohdalla näihin muihinkin tekoihin kirjoituksessani.

Kuvakaappaus: www.president.gov.ua (s. 23)

Johan Bäckmanin toimintaan on kiinnitetty tiedostossa (1) huomiota myös uudemman kerran sivulla 227, jossa huomioidaan hänen toimintaa erilaisissa rekisteröidyissä tai rekisteröitymättömissä yhdistyksistä, joista jälkimmäisestä mainitaan Bäckmanin perustama SAFKA. Myös Bäckmanin hallitusjäsenyys venäläisessä, oligarkki Boris Spiegelin perustamassa NGO:ssa The World Without Nazism’issa, aivan kuten hänen esiintymisensä Donetskin ”kansantasavallan” virallisena edustajana Suomessa nostetaan esille RISS:n edustajuuden ohella.

Ukraina on myös kohdistanut sanktioit venäläistaustaiseen Suomen kansalaiseen, Suomalais-venäläisen yhdistyksen RUFI:n, puheenjohtajaan Daria Skippari-Smirnoviin, joka hänkin esiintyi hyvin näkyvässä roolissa maaliskuussa 2018 Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla Suomesta matkaan lähteneen ”turistiryhmän” osana. Matkan aikana osa ryhmän jäsenistä osallistui Venäjän järjestämien laittomien ”presidentinvaalien” ”tarkkailuun” tai esiintyi näkyvästi julkisissa tilaisuuksissa – tässä roolissa Daria Skippari-Smirnov oli hyvin näkyvässä roolissa Johan Bäckmanin rinnalla. 

Kuvakaappaus: www.president.gov.ua (s. 241)

Skippari-Smirnovin kohdalla huomioidaan erityisesti hänen roolinsa RUFI:n puheenjohtajana ja RUFI:n tekemä yhteistyö venäläisten organisaatioiden, kuten, Venäjän presidentinhallinnon alaisen Russian Institute for Strategic Studies’in eli RISS:n – jonka edustaja myös Johan Bäckman on – kanssa sekä Venäjän tiede ja kulttuurikeskuksen kanssa ja tässä yhteistyössä merkittävässä roolissa on Venäjän Suomen suurlähetystö Helsingissä.

Ukrainan hallinnon julkaisemalta sanktiolistalla olevista henkilöistä on syytä huomioida Helsingissä asuva venäläinen Oleg Leonidoviš Usatšov, hän toimii muun muassa Gennadi Timtšenkon ja Rotenbergin veljesten "taloudellisten etujen valvojana” Suomessa. Ja kun Gennadi Timtšenkon sekä Rotenbergin veljesten nimet nousevat esille, vääjäämättä Jokerit ja KHL sekä Hjallis Harkimo pulpahtavat pintaan. Millainen suhde Harkimolla ja Usatšovilla mahtaa olla, pohdin ma.

Kuvakaappaus: www.president.gov.ua (s. 219)

Oleg Usatšov on jo aiemmin joutunut Yhdysvaltojen pakotelistalle heinäkuussa 2015, jolloin listalle lisättiin henkilöitä, jotka olivat Yhdysvaltojen mukaan auttaneet suomalais-venäläisiä liikemiehiä Gennadi Timtšenkoa ja Boris Rotenbergia kiertämään pakotteita. (2) Ylen uutisen mukaan Usatšov toimi tuolloin logistiikkajohtajana SET Petrochemicalsissa, jossa myös Kai Paananen on omistajana – myös Liike nyt! kansanedustajaehdokas Hjallis Harkimon ystävä Kai Paananen on liitetty Ukrainan toimesta sanktioitujen henkilöiden listalle (tiedosto s. 217). Yritystietojen mukaan Usatšov on myös SET Petrochemicalsin prokuristi.

Aiemmin viitatun Ylen uutisen mukaan Usatšov omisti vaimonsa kanssa Hartwall-areenalla aitiota vuokraavan yrityksen – OGTeamin. Tänään OGTeamin kaupparekisteriin merkitty vastuuhenkilö on Usatšova Svetlana (3)  ja Yritystelen mukaan varajäsen Alina Usatšova, (4) ensin mainitun ollessa todennäköisesti Oleg Usatšovin vaimon.

Edellä mainitut Ukrainan sanktioimat henkilöt saavat kolmen vuoden maahantulokiellon ohella eston käyttää (mahdollisia) omistamiaan kiinteistöjä ja varoja Ukrainassa, eston käyttää ukrainalaisia pankkitilejä. Kaikki rajoitteet ovat voimassa suomalaisten sekä Usatšovin osalta kolme vuotta.

Marko

1. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf?fbclid=IwAR3jBgJV-Ew1ZSlcmPlZPi1lC4_tkXUKH0DoXY6E-ExadLqhe6Vmuj6e7B4 

2. https://yle.fi/uutiset/3-8397246 

3. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/ogteam-oy/26566264/paattajat 

4. http://www.yritystele.fi/yrityksen-tiedot/ogteam-oy/taloustiedot/1115795 

Linkit Twitter-päivityksiini:

https://twitter.com/menqvist70/status/1108860925011001345

https://twitter.com/menqvist70/status/1111145829887369216 

https://twitter.com/menqvist70/status/1111209965161717760

https://twitter.com/menqvist70/status/1110851820945969152

Alla kuvakaappaukset Johan Bäckmanin s. 227 ja Kai Paanasen s. 217 tiedoista, kuvakaappaukset www.president.gov.ua.

Perussuomalaiset, eurooppalaisen laitaoikeiston tiellä?

Perussuomalaiset on puolueena vuosien ajan äänestänyt europarlamentissa johdonmukaisesti Venäjä-sanktioiden puolesta, tällä äänestyskäyttäytymisellä puolue on kuulunut siihen – harvalukuiseen – äärioikeistolaisten puolueiden joukkoon Euroopassa, jotka eivät syö Kremlin kädestä.

Perussuomalaisten kansanedustajien viime aikaiset lausunnot ovat kuitenkin sitä luokkaa, että on jo pakko ryhtyä pohtimaan sitä, onko puolue – hajoamisensa jälkeen – siirtymässä samalle tielle, jonka huomattava osa eurooppalaisista äärioikeistoon lasketuista puolueista on valinnut? Kansanedustajien Tom Packalénin ja Juho Eerolan Venäjää myötäilevissä lausunnoissa kuuluu vahvasti Kremlin kaiku taustalla – mikä ajaa heitä toistamaan Venäjän tarinaa, entä missä määrin tällainen ajattelu on leviämässä puolueeseen? Tähän mennessä puolueen nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ollut johdonmukainen Venäjä-kannassaan ts. kannattanut Venäjään kohdistuvia sanktioita, mutta nyt hänenkin lausunnoista kuultaa häivähdys ymmärrystä Packalénia kohtaan – vai kuvittelenko vain?

Tarkastelkaamme seuraavaksi Tom Packalénin kommentointia, ja jotta saisimme hiukan perspektiiviä hänen lausuntoihin, suunnataan katse Ukrainan sodan ensimmäiseen kesään. Packalén Verkkouutisissa elokuussa 2014:

”Kansanedustaja Tom Packalén (ps.) kaipaa todisteita siitä, että Venäjän joukot ovat osallistuneet Itä-Ukrainan tapahtumiin. Hän esittää pyyntönsä Facebookissa.

– Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin laittakaa tänne, se teidät vakuuttanut todiste, Packalén kirjoittaa.

Jos riittävän vakuuttava todiste löytyy, Packalén aikoo myöntää, että Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.

– Jos tarpeeksi vakuuttava todiste löytyy, jota jokainen sissikoulutuksen suomessa saanut henkilö ei pysty ampumaan alas, niin lupaan omalta osaltani vahvistaa venäläisten joukkojen läsnäolon Itä-Ukrainassa.” (1)

Uuden Suomen Puheenvuorossa muutama päivä sitten Packalén kirjoittaa seuraavaa:

”Jotta minua ei ymmärretä väärin, haluan tehdä selväksi kaksi asiaa. En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.

Miten perustelen sitä, etten usko Venäjän syyllisyyteen? Ensinnäkin Venäjältä puuttuu motiivi. Myrkytetty kaksoisagentti Sergei Skripal jäi kiinni vuonna 2004 ja istui vankilassa Venäjällä kuusi vuotta, kunnes hänet vapautettiin vuonna 2010 arvottomana vankienvaihdon yhteydessä. Briteissä asuu varmasti ihmisiä, jotka Venäjä haluaisi pois päiviltä, mutta Skripal ei kuulu heihin.

…

Myös Ukrainalle tilanne on hyödyllinen. Se haluaa ajaa Venäjän vastaisten pakotteiden jatkamista ja jopa lisäämistä.

En syytä tässä brittejä, jotka käyttivät luultavasti vain tilaisuutta hyväkseen, enkä syytä ketään muutakaan, mutta Venäjä ei olisi minun pääepäiltyni, jos kyseinen rikos olisi minun pöydälleni tullut. Ukraina on mainittu, mutta en usko, että se olisi valtiona sekaantunut tähän. Maassa on kuitenkin monenlaisia toimijoita.” (2)

Mikäli elokuussa 2014 asetelma olisi ollut vallan toinen, on ymmärrettävää, että Packalén perää todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan, mutta kun ennen tätä elokuuta on nähty muun muassa seuraavaa:

-Krimin niemimaan miehitys ja anneksointi Venäjään kevättalvella 2014, jonka jälkeen Putin pitkään kielsi Venäjän osallisuuden miehitykseen.

-kesäkuussa uutisoitiin ensimmäisen kerran panssarikaluston toimittamisesta Venäjältä Ukrainaan, mutta jo ennen tätä tuhansia ”vapaaehtoisia” oli saapunut Itä-Ukrainaan – muun muassa pääosin tšetšeeneistä koottu Vostok-pataljoona marssi toukokuussa 2014 Donetskiin.

-heinäkuun alkupuolella venäläistykistö tulitti ensimmäisen kerran Venäjän maaperältä kohteita Ukrainan alueella – tuolloin Ukraina ei vastannut tuleen.

-heinäkuun 17. Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” hallinnoimalla alueella venäläisestä Buk-M1 TELAR:ista ammutulla ilmatorjuntaohjuksella.

Laajamittaisempi Venäjän maaoperaatio alkoi elokuun 2014 loppupuolella, tähän operaatioon osallistui joukkoja jo elokuussa 2014 Suomenkin lähialueilta Pihkovasta (Pskov) 76. maahanlaskudivisioonan joukkojen myötä.

Packalén on ainakin kertaalleen iskenyt todistusvaatimuksissaan kirveensä kiveen, joten hänen taustalla olisi parempi olla nyt hiljaa ja olla esittämässä minkään sortin vaateita, etenkin kun hän ex. poliisina ja kansanedustajana varsin hyvin tietää, että tässä vaiheessa tutkintaa ulkopuolisille ei ole mahdollista toimittaa kaikkia käsillä olevia todisteita, ja kuten Aleksander Litvinenkon murhatutkinnan kohdalla olemme nähneet, todistusaineistoa on julistettu salaiseksi pitkiksi ajoiksi.

Kyseinen murha, kuin myös muut Venäjän valtion suorittamat/ tilaamat merkittävät murhat, osoittaa sen, että Venäjällä voidaan määrätä suoritettavaksi jokin aggressiivinen teko, vaikka sellaisessa ei meidän mielestä olisi mitään järkeä – sellainen saattaisi ennemminkin tuottaa lisää ongelmia ollen täten meidän mielestä järjetön, jollaisena sitä ei Kremlissä kuitenkaan nähdä.

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik kirjoittaa seuraavaa Kalevassa julkaistussa blogitekstissä, josta hahmottuu motiivi, jota Packalén perää ja joka osaltaan osoittaa sen, että Kremlistä käsin tapahtumia tarkastellaan toisesta näkövinkkelistä, jolloin teoilla on tarkoituksensa:

”Venäjä on jo yli kymmenen vuoden ajan viestinyt, että se on tyytymätön omaan asemaansa Euroopan turvallisuusjärjestyksessä ja maailmanpolitiikassa laajemmin. Salisburyn hermomyrkkyisku asettuu jatkoksi kovenevien viestien sarjaa. Sanoma on mennyt perille – eikä länsi voi antaa siihen myöntyvää vastausta, vaikka Venäjä kuinka huutaa ja häiriköi.” (3)

Tom Packalénia lainattu Sputnik Newsissä. (4)

Packalénin kommentointi on huomioitu laajalti myös Venäjällä. Kansanedustaja Packalénia on lainattu Sputnik Newsin verkkosivuilla englanniksi – uutisessa on syytä huomioida se, että tehdään ehdottoman selväksi kyseessä olevan kansanedustajan (parlamentaarikon) näkökanta. Myös venäjäksi kirjoitettuja uutisia on löydettävissä lukuisia, aiheesta tarkemmin Jouni Snellmannin blogitekstissä: ”Venäläismediat: Tom Packalen epäilee ukrainalaisia hermomyrkkyiskusta”. (5)

Packalén-uutisointia Venäjän puolustusministeriön Zvezda-kanavalla.

Snellman mainitsee Johan Bäckmanin mahdollisesti haastatelleen Packalénia, josta ei vielä löydy mainintaa Bäckmanin omasta blogista. Bäckman kuitenkin mainitsee blogissaan Packalénin esittämän protestoinnin erinomaisen myönteiseen sävyyn, vastaavasti Facebook-profiilissaan Bäckman linkittää runsaasti Packalén-uutisia Venäjältä, joten tuskin on kaukaa haettu ajatus, etteikö Bäckmanilla ole jollain tapaa sormensa pelissä tässä asiassa:

”Kansanedustajista sentään Tuomioja, Mustajärvi ja Packalén ovat esittäneet selvän protestinsa brittien ilmeisiin valheisiin. Kiinnostavin on Packalén, joka kokeneena rikostutkijana osasi hyvin blogissaan kiistää brittien version.” (lainaus Bäckmanin blogista, 6)

Perussuomalaisista kansanedustajista Packalén ei suinkaan ole ainoa Venäjästä myönteisiä, tai Venäjää puolustavia, kommentteja lausunut kansanedustaja. Puolueen presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren lausunnoista löytyy myös runsaasti Venäjää myötäileviä kannanottoja – ei kuitenkaan niin paljon, että hän olisi ollut putinistisen RuFi:n Daria Skippari-Smirnovin mieleinen ehdokas. Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolan mielestä Venäjä-pakotteet tulisi purkaa tehden samalla perioutoja Karjala-rinnastuksia – lausuntojensa perusteella hän myös näyttää uskovan Itä-Ukrainan asukkaiden oikeasti halunneen alueensa liitettävän Venäjään. (7) Mitä ilmeisimmin Eerola kuuluu siihen joukkoon isänmaallisia, jotka ovat valmiit antamaan ”pirulle pikkusormen” – haluamatta ymmärtää, että se piru hamuaa koko käden sijaan koko sielua.

Marko

1. https://www.verkkouutiset.fi/kansanedustaja-kaipaa-todisteita-venajan-lasnaolosta-ita-ukrainassa-24505/ 

2. http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista 

3. http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/venajan-toiveet-kaantyivat-kiukuksi/789172/ 

4. https://sputniknews.com/europe/201803301063083551-skripals-attack-russians-finnish-mp/ 

5. http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253181-venalaismediat-tom-packalen-epailee-ukrainalaisia-hermomyrkkyiskusta 

6. https://kohudosentti.blogspot.fi/2018/03/venajan-ulkoministerio-vastasi.html 

7. https://www.verkkouutiset.fi/psn-juho-eerola-vertaa-krimin-valloitusta-karjalaan-pakotteita-ei-asetettu-silloinkaan/  

Keskusta, onko maitokauppaan saatava vauhtia

Aiempina vuosina kesän koitettua alkavat puheet Venäjään kohdistettujen pakotteiden purusta, aiemmin keskustalaisista Jari Leppä on profiloitunut pakotepolitiikan purun puolestapuhujaksi (1), nyt maa- ja metsätalousministerinä hän joutunee jättämään tällaiset puheet väliin. Mutta ei hätää Keskustasta on aiemminkin löytynyt muita kansanedustajia, jotka mielellään ovat purkamassa pakotteita ja hajottamassa näin EU:n yhteistä rintamaa, nimeltä voidaan mainita ainakin seuraavat Anne Kalmari, Lasse Hautala ja Hannu Takkula.

Keskusta ei suinkaan ole ainoa puolue, jonka riveistä on esitetty puheita pakotteiden purun tai niiden uudelleen tarkastelun puolesta. Aiemmin kevättalvella Vasemmistoliiton presidenttiehdokas europarlamentaarikko Merja Kyllönen esitti Ilta-Sanomien haastattelussa ”EU:ssa pitäisi olla uskallusta viedä eteenpäin keskustelua siitä, että vaikkei nyt heti, niin minkälainen aikataulu ja valmius meillä on lähteä diplomaattista tietä purkamaan pakotteita”. (2) Hän ei sentään perustellut purkua ”maitokaupalla”, mutta eipä hänenkään perustelu sen kestävämmällä pohjalla ole, joita hän nosti esille 20.maaliskuuta kirjoittamassa blogissaan ”Sananen Venäjästä ja pakotteista”. (3)

Jotta tulevana kesänä – lomien koitettua - välttyisimme perusteettomilta ehdotuksilta pakotteiden purkamiseksi, muistuttaisin ministereiden ohella kansanedustajia ynnä europarlamentaarikkoja puolueeseen katsomatta siitä, että mikään ei ole Ukrainassa muuttunut sitten viime kesän – itse asiassa tilanne on tämän vuoden puolella luisunut entistä huonompaan suuntaan. Ukrainassa on sota – ei kriisi.

Vuoden alusta arviolta sata ukrainalaissotilasta on kuollut rintamalla ja yli 800 sotilasta on haavoittunut (4), samanaikaisesti ETYJ on huolestunut kasvavista, sotatoimista johtuvista, siviilikuolemista sotatoimialueella. Vuoden alun ja toukokuun 24. päivän välillä sotatoimialueella on kuollut sotatoimista johtuen 44 siviiliä, vammautuneiden määrä on noussut 181:een – vastaavana aikana edellisenä vuonna ETYJ raportoi 107 siviiliuhrista. (5) Tänään 1. kesäkuuta vammautuneiden määrä on jo parinsadan tuntumassa.

Yksin toukokuun aikana Venäjän asevoimat ja sen varustamat, tukemat ja rahoittamat ”vapaaehtoiset” ovat tulittaneet raskailla aseilla (tykistö, kranaatinheittimet ja raketinheittimet sekä panssarikalusto) lukuisia kertoja siviilikohteita Donetskin ja Mariupolin ympäristössä, sekä muualla demakraatiovyöhykkeen tuntumassa, seuraavaksi muutama esimerkki tapahtuneista terroripommituksista.

Toukokuun 13., päivänä jolloin Kiovassa juhlittiin Euroviisujen finaaleja, Donetskin ”kansantasavallan” alueelta suoritettiin Avdiivkaan tykistökeskitys. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, avdiivkalaisen omakotitalon takapihalla grillailtiin rauhassa, kunnes rauhan rikkoi piha-alueelle osunut 122 mm tykistökranaatti – 4 siviiliä kuoli, yksi mies loukkaantui vakavasti ja kaksi lasta jäi orvoiksi. (6)

23. toukokuuta 2017 Avdiivkaan kohdistuneen rakettikeskityksen tuhoja, kuva via @666_mancer.

Toukokuun 26. Krasnohorivkan kaupunki, Donetskin esikaupunkialueella, Donetskista länteen joutui tykistökeskityksen kohteeksi, kaupunkia tulitettiin miehitetyltä alueelta. Tykistökeskityksessä vaurioitui koulu nro. 3 (Школа № 3) ja sairaala sekä useampi asuinrakennus. (7) Tästä pari päivää eteenpäin, sunnuntaina 28. toukokuuta, Krasnohorivka joutui edellistä olennaisesti massiivisemman tykistökeskityksen kohteeksi. Tuolloin keskityksen ensimmäinen vaihe alkoi kello kuusi aamulla ja toinen vaihe kahtakymmentä vaille kahdeksan, kaupungin tulitus päättyi puoli yhdeksältä. Tällä kertaa kahdeksan siviiliä haavoittui, poliisit ja pelastusviranomaiset joutuivat evakuoimaan osumia saaneen sairaalaan potilaat ja henkilökunnan, myös koulu nro. 2 (Школа № 2) syttyi palamaan tulituksen seurauksena, niiden lisäksi kolmisenkymmentä asuinrakennusta vaurioitui.

28. toukokuuta Krasnohorivkaan kohdistetussa tykistö- ja raketinheitinkeskityksessä palamaan syttynyt koulu nro. 2 (Школа № 2), kuva via @666_mancer.

Esimerkkinä voin myös nostaa esille 18. toukokuuta Mariupolin alueelle kohdistetut tykistökeskitykset, joita Atlantic Council's Digital Forensic Research Lab käy läpi katsauksessa Violence Escalates Near Mariupol. (8)

Siviileihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt olennaisesti Itä-Ukrainassa, valtaosassa taustalla on sodankäynnin aktiivisin osapuoli Venäjä sen rahoittamine ja varustamine ”kansantasavaltalaisjoukkoineen”, joten ei pitäisi olla olemassa mitään perustetta sille, että ryhdytään puhumaan pakotteiden purkamisesta. Mikäli tällaisia puheita nyt alkaneena kesänä esiintyy poliittisten päättäjiemme taholta, en voi todeta muuta kuin olevani kovin pettynyt heihin, heidän selkärangattomuuteensa.

Entäpä eroavatko vallitsevaa pakotepolitiikkaa vastaan puhuvat päättäjämme millään muotoa muista EU:ta heikentävistä – Venäjää kosiskelevista – tahoista, kuten äärioikeistolaisesta Kansallisen rintaman Marine Le Penistä, laittomasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueella vierailleesta äärivasemmistolaisesta italialaismeppi Eleonora Forenzasta (PRC) tahi Unkarin pääministeri Viktor Orbánista? Eivät todellakaan eroa, minä lasken heidät kaikki vallitsevassa tilanteessa samaan ”koriin” kuuluviksi. Sanoillaan ja teoillaan he lisäävät Venäjän liikkumavaraa vaikka tämän vuoden sotanäyttämön tapahtumien perusteella Venäjän – sekä Vladimir Putinin – liikkumavaraa tulisi entisestään kaventaa, koska Venäjän sotatoimien seurauksena siviileiden kärsimykset ovat Donbassissa lisääntyneet entisestään. Havaintojeni mukaan Itä-Ukrainassa venäläisjoukkojen tykistökeskitysten kohteiksi valikoituu entistä enemmän sairaaloita ja muita siviilien elämän ja hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä kohteita, sellaisia joiden tulittaminen on sotarikos. Tai tässä kohdin lienee parempi todeta Venäjän palanneen takaisin vanhaan - kesän ja syksyn 2014 sekä talven 2015 metodeihin Ukrainan sodassa.

Puheet pakotteiden purkamisesta ovat vastuuttomia, aivan yhtä vastuutonta on Venäjän kertoman tarinan välittäminen eteenpäin – pahimmillaan disinformaation jakaminen, johon tähänkin osa poliitikoistamme on syyllistynyt – osa useammankin kerran. Venäjä kertoo mielellään tarinaa itsestään ”katalan lännen uhrina”, osa meistä on niellyt tämän Venäjän syöttämän tarinan koukkuineen päivineen. Tätä naiivia Venäjän tarinan uskomista ja välittämistä, voidaan pitää eräänä seurauksena siitä, että maassamme jäi suorittamatta lustraatio 90-luvulla Neuvostoliiton hajottua. Kuvittelimme Venäjän marssivan demokratian tielle kääntymättä enää takaisin totalitarismiin johtavalle tielle, joten jätimme oman pesän puhdistamatta – sen minkä taakseen jättää niin sen eestään löytää, sanonta pitää paikkansa. Olimme tuolloin naiiveja – osin olemme sitä edelleen kuvitellessamme yhteisen rintaman rikkomisen ajavan meidän asiaa.

Mitä sitä valloitussodista ja ihmisoikeusrikkomuksista kunhan vaan maitoa saadaan myytyä.

Marko

1. http://yle.fi/uutiset/3-9042580 

2. http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005133504.html 

3.  http://merjakyllonen.fi/2017/03/20/sananen-venajasta-ja-pakotteista/ 

4. https://www.unian.info/war/1947171-ukraines-defense-ministry-almost-100-soldiers-killed-in-donbas-in-2017-alone.html 

5. http://uacrisis.org/56663-osce-59 

6. http://euromaidanpress.com/2017/05/16/amid-eurovision-grand-final-russia-launches-rockets-kills-civilians/ 

7. http://uacrisis.org/56691-lysenko-28 

8. https://medium.com/dfrlab/violence-escalates-near-mariupol-ffe40ba3ad4f 

Sanoja vaan ei riittävästi tekoja

Johtavat teollisuusmaat - G7-maat - kokoontuivat Italian Taorminassa, kokouksen tiimoilta julkaistiin selkeäsanainen Ukrainan kriisiä (julkilausumassa käytettiin termiä ”kriisi”) koskeva julkilausuma, samalla G7-maat antavat kaiken tukensa Ukrainan itsenäisyydelle, alueelliselle koskemattomuudelle ja suvereniteetille.

Lainaus julkilausumasta:

“We stress the responsibility of the Russian Federation for the conflict and underline the role the role it needs to play to restore peace and stability. We reiterate our condemnation of the illegal annexation of the Crimea peninsula, reaffirm our policy of non-recognition, and fully support Ukraine’s independence, territorial integrity and sovereignty. We recall that the duration of sanctions is clearly linked to Russia’s complete implementation of its commitments in the Minsk Agreements and respect for Ukraine’s sovereignty.” (*: ks. kuva blogin lopussa)

Kuulostaa hienolta, johtavat teollisuusmaat antoivat julkilausumassaan kaiken tukensa Ukrainan itsenäisyydelle, alueelliselle koskemattomuudelle ja suvereniteetille – julkilausuma on sanamuodoltaan likipitäen yhtä juhlallinen, mitä on Budapestin sopimus joulukuulta 1994 (Budapest Memorandum on Security Assurances), jossa luvattiin Yhdysvaltojen, Venäjän ja Iso-Britannian toimesta seuraavaa ”Respect Belarusian, Kazakh and Ukrainian independence and sovereignty and the existing borders” vastaavasti kyseiset maat luopuivat alueillaan olleista ydinaseista sekä niiden kuljettamiseen tarkoitetuista strategisista pommikoneista sekä ohjuksista (toimitettiin Venäjälle tuhottavaksi). Kuten Ukrainan sota – ei kriisi – on osoittanut, Budapestin sopimuksella ei ollut mitään arvoa siinä vaiheessa kun Venäjä päätti rikkoa sen. Millainen arvo on siis annettava johtavien teollisuusmaiden julkilausumalle? Onko se jotain muutakin kuin ”tahroja paperilla”?

Ukrainassa on sodittu jo reilut kolme vuotta, Krimin niemimaa on ollut miehitettynä yli kolme vuotta, länsimaat ovat kohdistaneet Venäjään sekä useille Putinin hallintoa tukeville ja/ tai Krimin niemimaan miehitykseen ja Itä-Ukrainan sotaan konkreettisesti osallistuneille henkilöille pakotteita. Samanaikaisesti länsimaat ovat osoittaneet tukensa Ukrainalle julkilausumien ynnä tuen muodossa, samalla kuitenkin vaatien Ukrainan johdolta maan huomattavaa uudistamista, korruption vastaista taistelua – mikä on tietty Ukrainan tulevaisuuden kannalta hyvä asia, ulkoa tuleva paine voi nopeuttaa uudistusprosessia, jota maa todellakin kaipaa. Mutta onko Venäjän toiminnassa tapahtunut muutosta reilussa kolmessa vuodessa? Onko lännen pakotteista ollut hyötyä?

Mikäli Venäjään sekä eräisiin venäläisiin kohdistettujen pakotteiden tarkoituksena oli saada aikaan se, että Krimin niemimaan miehitys loppuu ja että sota Itä-Ukrainassa päättyy, voidaan yks’kantaan todeta se, että pakotepolitiikka on kaikella tapaa epäonnistunut. Pakotteilla ei tällöin ole ollut aiottua vaikutusta, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että pakotteet ovat keinona olleet hyödyttämiä tai että ne pitäisi poistaa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa olen ennemminkin valmis kääntymään sille kannalla, että toimet ovat olleet liian lieviä, pakotteet ovat olleet liian lieviä ja kohdistuneet osin vääriin henkilöihin ja kohdennettu väärällä tapaa. Niiden olisi pitänyt iskeä voimakkaammin ja suoraan Putinin lähipiiriin, sellaisiin henkilöihin ja yhtiöihin, joiden oma hyvinvointi on riippuvainen Venäjästä ja sen myötä Putinista ja joista Venäjä on riippuvainen.

Läntiset maat ovat kohdistaneet Venäjään pakotteita, tukeneet Ukrainaan useammalla tavalla, teho ei kuitenkaan ole ollut riittävä, kuten on nähty. Epäilen ettei tämä johtavien teollisuusmaiden julkilausuma osoittaudu miksikään muuksi kuin ”tahroiksi paperilla” – sillä ei ole todellista konkreettista vaikutusta, mikäli tätä olisi toivottu, siihen olisi ollut viisasta sitoa muita – konkreettisia – tuenosoituksia Ukrainalle, sellaisia jotka auttavat ukrainalaisia puolustamaan maataan. Mikäli joku epäilee sitä, ettei ole perusteita tälle muulle tuelle, tähän on syytä todeta, että tällaisia perusteita löytyy päivä päivältä enemmän.

Perusteita

On vaikea sanoa mikä merkitys Yhdysvaltojen presidentinvaalien lopputuloksella tai sillä, että Ranskassa Marine Le Pen kamppaili presidentintehtävästä kalkkiviivoille saakka, on Ukrainassa tapahtuneeseen hyvin epäsuotuisaan kehitykseen tammi-helmikuun vaihteesta alkaen, jolloin Venäjän tuella alkoi voimakas hyökkäys Donetskin pohjois- ja luoteispuolella kohdistuen etenkin Ukrainan hallinnassa olevaan Avdiivkan kaupunkiin? Arvioisin kuitenkin, että kumpikin tekijä on vaikuttanut siihen, että Venäjä on voinut nostaa intensiteettiä Ukrainassa – Donald Trump on omalla toiminnallaan luonut epävakautta Yhdysvalloissa levittäen sitä myös läntisiin liittolaisiinsa, samalla asetelma Ranskan presidentinvaaleissa oli Venäjälle suotuisa, oli hyvinkin mahdollista, että Venäjän voimakkaana tukijana tunnettu Marine Le Pen olisi voittanut vaalit. Tähän kuvioon kun vielä yhdistetään negatiiviset uutiset Saksasta, moni epäili – aiheellisestikin – Angela Merkelin asemaa, niin Vladimir Putinin kannalta katsoen pullat olivat hyvin uunissa. Ne ovat sitä vieläkin, siitä huolimatta, että Emmanuel Macron voitti Ranskan vaalit ja että Angela Merkel on osoittanut selkeää, kaivattua, johtajuutta, johtuen paljolti Trumpin synnyttämästä epävarmuudesta.

ETYJ:n tarkkailijat ovat panneet merkille tilanteen selkeän kiristymisen Itä-Ukrainassa sotatoimialueella, toukokuussa Venäjä ja sen tukemat militantit ovat suorittaneet lukuisia tykistökeskityksiä selkeitä siviilikohteita vastaan, eräät näistä tykistökeskityksistä on luokiteltavissa sotarikoksiksi. Kasvavat siviilitappiot lisäävät huolta ETYJ:n taholla. (1)

Toukokuun 13. päivänä jolloin Kiovassa juhlittiin Euroviisujen finaaleja, Donetskin ”kansantasavallan” alueelta suoritettiin Avdiivkaan tykistökeskitys. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, avdiivkalaisen omakotitalon takapihalla grillailtiin rauhassa, kunnes rauhan rikkoi piha-alueelle osunut 122 mm tykistökranaatti – 4 siviiliä kuoli, yksi mies loukkaantui vakavasti ja kaksi lasta jäi orvoiksi. (2)

Tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi huomattavaksi siviilikohteeseen kohdistuneeksi tykistökeskitykseksi toukokuussa - 26. toukokuuta Krasnohorivkan kaupunki, Donetskin esikaupunkialueella, Donetskista länteen joutui tykistökeskityksen kohteeksi, kaupunkia tulitettiin miehitetyltä alueelta. Tykistökeskityksessä vaurioitui koulu nro. 3 ja sairaala sekä useampi asuinrakennus. (3) Tästä pari päivää eteenpäin, sunnuntaina 28. toukokuuta, Krasnohorivka joutui edellistä olennaisesti massiivisemman tykistökeskityksen kohteeksi. Tuolloin keskityksen ensimmäinen vaihe alkoi kello kuusi aamulla ja toinen vaihe kahtakymmentä vaille kahdeksan, kaupungin tulitus päättyi puoli yhdeksältä. Tällä kertaa kahdeksan siviiliä haavoittui, poliisit ja pelastusviranomaiset joutuivat evakuoimaan osumia saaneen sairaalaan potilaat ja henkilökunnan, myös koulu nro. 2 syttyi palamaan tulituksen seurauksena. Samaisena päivänä Avdiivkaa tulitettiin tykistöllä ja kranaatinheittimillä 40 minuutin ajan.

28.5.2017 tykistökeskityksessä vaurioitunut koulu nro. 2 (Школа № 2), Krasnohorivka – Ukraina. Kuva via @666_mancer.

Yllä mainitsemani tapaukset ovat vain osa tämän kevättalven ja kevään huolestuttavasta suuntauksesta. Taannoin Mariupolin suunnalla useampi omakotitalo/ loma-asunto tuhoutui tykistökeskityksessä (4), siviilitappioilta vältyttiin, johtuen siitä, että alueella asuu enää jokunen kymmenen siviiliä – sota on ajanut suurimman osan alueen asukkaista evakkoon.

Ukrainan hallinnassa oleville alueille ammutun, siviilikohteisiin kohdistetun tulen, ohella Venäjän johtamat joukot ovat suurella todennäköisyydellä toukokuun 20. tapahtuneen Trudovskyin linja-autoaseman tulituksen taustalla (5). Trudovskyin linja-autoasema sijaitsee miehitetyllä alueella Donetskin läntisessä osassa, tulituksessa loukkaantui kaksi siviiliä. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta jolloin miehitetyillä alueilla tulitetaan provokatiivisessa tarkoituksessa joko siviilikohteita tai omia asemia ja propagandaviestinnässä vieritetään syy ukrainalaisjoukkojen harteille. Yksin Donetskissa vastaavia tapauksia on tapahtunut sodan kuluessa lukuisia kertoja, ikävimmillään iskuissa on tullut suuri joukko kuolleita tai aineelliset vauriot ovat olleet huomattavat, kuten kävi elokuun lopun (29. - 31.8.2016) kranaatinheitintulituksessa, jossa kahden yön aikana Donetskissa sekä sen ympäristössä – miehitetyillä alueilla – kymmeniin asuinrakennuksiin osui militanttien ampumia kranaatteja.

Kehityskulku Itä-Ukrainassa on äärimmäisen huolestuttava, on vaikea arvioida mikä näiden terroripommitusten perimmäinen tarkoitus on. Onko tarkoituksena tehdä siviileiden elämä niin vaikeaksi kuin mahdollista, jonka myötä he lähtevät alueelta evakkoon, josta voi seurata se, ettei alueiden puolustamista pidetä enää niin tarpeellisena? Ovatko nämä kenties laajemman offensiivin valmistelua, kulutussotaa, jonka toivotaan heikentävän puolustajan moraalia? Vai onko taustalla vain halu/ tarve testata sitä kuinka länsimaat reagoivat kun sotatoimia kohdistetaan entistä enemmän siviilikohteisiin? Mikäli on, reagoimattomuus tai Venäjää myötäilevät lausunnot ovat äärimmäisen huono signaali – ikävimmillään seuraus on se, että sodankäynnin intensiteetti lisääntyy entisestään Itä-Ukrainassa, että Venäjän johdolla siviilikohteita tulitetaan entistä rajummin.

Sodan kolmen vuoden kuluessa on huomattu, ettei Venäjällä ole todellista halua sitoutua Minsk II sopimukseen tai muihinkaan neuvoteltuihin sopimuksiin – ei edes paikallisiin tulitaukosopimuksiin Donbasin sotatoimialueella. Ongelmien voidaan todeta olevan seurausta Venäjän toiminnasta, joten mielestäni tämä asia tulisi uskaltaa sanoa entistä kuuluvammin myös poliitikkojenkin toimesta. Näiltä osin pidän ongelmallisena sitä, että aina muistetaan korostaa kummankin osapuolen roolia, kun todellisuus kuitenkin on sitä, että Venäjän toimien seurauksena Ukrainassa on sota ja rikkomuksiin syyllistytään rintamalla. Venäjä, ja sen ohella nämä ns. kansantasavallat ovat merkittävässä roolissa sen suhteen, etteivät sopimukset pidä, että helmikuusta 2015 sovittu Minsk II sopimus menetti käytännössä merkityksensä välittömästi taisteluiden jatkuessa Debaltsevossa niin kauan kunnes kaupunki siirtyi Venäjän tukemien joukkojen hallintaan.

Aiempien ja nykyisten tapahtumien perusteella on todellakin perusteita sille, että lännen tulisi reagoida voimakkaammin Itä-Ukrainassa tapahtuviin siviileihin kohdistettuihin terroripommituksiin. On oltava ”red line” – Barack Obamaa lainatakseni – jota Venäjän ei sovi ylittää ja mikäli ylittää, seurausten tulee olla riittävän voimakkaat ja riittävän nopeasti langetetut, jolloin selkeästi on ymmärrettävissä rangaistuksen seuraavan tekoa. Rangaistuksen tulisi seurata jokaista merkittävää rikollista tekoa ja niiden tulee olla muutakin kuin sanoja paperilla ja puheita. Venäjään kohdistetun pakotepolitiikan oheen tukea Ukrainalle sopisi laajentaa toimittamalla maahan ”tappavaa aseistusta” ei-tappavien asejärjestelmien rinnalle, kuten FGM-148 Javelineja (6) taisteluun Venäjän ”panssariarmadaa” vastaan.

Marko


1. https://uawire.org/news/osce-the-number-of-civilian-deaths-increases-in-the-donbas# 

2. http://euromaidanpress.com/2017/05/16/amid-eurovision-grand-final-russia-launches-rockets-kills-civilians/ 

3. http://uacrisis.org/56691-lysenko-28 

4. https://medium.com/dfrlab/violence-escalates-near-mariupol-ffe40ba3ad4f 

5. https://informnapalm.org/en/russian-occupiers-shelled-trudovskyi-bus-station-provocation/ 

6. https://www.youtube.com/watch?v=Ovxz1_hPJKQ 

*: 

G-7-maiden julkilausumasta, kuvakaappaus Judith Gough’n (Iso-Britannian Ukrainan suurlähettiläs) twittertililtä.