Yleisradion verkkosivuilla julkaistiin tänään kysymyksiä nostattanut katsaus “Ministeriö hylkäsi lähes kaikki Suomen ukrainalaisten järjestöjen hakemuksista – venäjänkieliset saivat yli miljoona euroa”, (1) jossa tarkasteltiin STEA:n eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen käytäntöjä. Ihmetystä herätti erityisesti se, että samalla kun Suomen ukrainalaisten perustamien järjestöjen avustushakemukset projekteihin ukrainalaispakolaisten auttamiseksi hylättiin järjestelmällisesti (yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) venäjänkielisille Suomen venäläisten operoimille järjestöille jaettiin samaan tarkoitukseen yli miljoona euroa. Vielä suurempi ihmetyksen aihe liittyi toki siihen, että osa ukrainalaispakolaisia avustavista venäjänkielisistä järjestöistä ei tuomitse sotaa, tai edes kutsu sotaa sodaksi - johon havaintoon palaan tuonnempana.
 |
| Yle, 14. maaliskuuta 2024. |
Aloitetaan “kielipolitiikalla” ja lainauksella katsauksesta:
“Listalla on kuitenkin myös venäjänkielisiä järjestöjä, jotka ovat saaneet avustuksia ukrainalaisten auttamiseen.
– STEA noudattaa toiminnassaan yhdenvertaisuuslakia, eikä avustusehdotuksen valmistelussa suljeta mitään ihmisryhmää toiminnan ulkopuolelle, Kotonen kertoo.
– Ukrainasta paenneista osa on ukrainankielisiä ja osa venäjänkielisiä, hän selittää.” (2)
Ensimmäisenä tulee mieleen se, että päätöksentekijät eivät näytä ymmärtävän sitä, että ensisijaisesti avuntarvitsijat ovat ukrainalaisia, jotka ovat paenneet Venäjän aloittamaa tuhoamissotaa. Kun tämän asian sisäistää, onkin syytä pohtia, että kuinka järkevää on ohjata tällaiset, mahdollisesti hyvinkin traumatisoituneet, pakolaiset hakemaan apua venäläisorganisaatioista, jolloin eteen voi jopa tulla tilanne, jossa ns. avustajien taholta kielletään Venäjän toiminta. Ei tunnusteta, että nämä ukrainalaiset pakolaiset ovat Venäjän tuhoamissodan uhreja. Ehkäpä yhdenvertaisuuslain taakse piiloutuvan STEA:n viestintäasiantuntija Johanna Kotosen olisi syytä tarkastella kysymystä myös tästä näkökulmasta. Tietty se voi olla mahdotonta, kun ei ole nähnyt ja kokenut sitä, mitä “katsapit” ovat tehneet itselle, perheelle, läheisille - kotikaupungille ja kotimaalle.
Ukrainassa on sodittu kevättalvesta 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja aloitti operaattoreillaan sodan Donbasissa. Siitä saakka olen joutunut muistuttamaan ihmisiä siitä, että kieli (venäjä) ei tarkoita sitä, että ihminen olisi venäläinen. Lähipiirini kuuluu ukrainalaisia, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet aikuisuuteen Neuvostoliitossa mutta joille ei opetettu koulussa isovanhempiensa kieltä ukrainaa vaan venäjää. Vielä 80-luvulla ukrainan puhumisesta rangaistiin, ja neuvostovaltiossa esim. Donbasin alueen venäläistäminen jatkui vuosikymmenen loppuun saakka. Neuvostoliiton hajottua 90-luvulla Venäjän kieli- ja kulttuurivaikutus ei lakannut, etenkin tämä näkyi Ukrainan itä- ja eteläosissa, vaikka Venäjälläkään ei ollut resursseja merkittävään vaikutukseen. Tämän vuosituhannen puolella moni asia muuttui, kuten Venäjän kyky ja halu vaikuttaa kielen ja kulttuurin avulla naapurimaihin. Venäjälle kieli, kulttuuri kuin myös urheilu ovat osa vaikuttamisen välineitä (Soft Power’ia). Toisin sanoen Venäjälle kieli ja kulttuuri ovat aseita. Enkä usko, että Suomessa toimivat venäjänkieliset järjestöt, jotka retoriikassaan toistavat Venäjän propagandaa, ovat muuta kuin instrumentti vaikuttamisessa (hybridisodankäynnissä).
Yleisradion katsauksessa mainitaan nimeltä useita suomenvenäläisten yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka saavat valtionavustuksia ukrainalaispakolaisten auttamiseen. Venäjänkielisten liiton FARO:n maininta palauttaa mieleen Polina Kopylovan kirjoituksen seitsemän vuoden takaa “Sattuiko STEA tietämättä tukemaan Venäjän vaikuttamistoimintaa?”. (3) Tuolloin yhdistyksessä kuohui, kun yhdistyksen kaikki viisi työntekijää lähtivät heidän riitauduttua yhdistyksen hallituksen kanssa. Irtisanoutuneiden työntekijöiden pyrkimys irtisanoutua kaikesta, mikä liittyi yhdistyksessä kasvavaan Pro Venäjä- eli venäjämieliseen politiikkaan.
En ryhdy käymään tarkemmin läpi FARO:n toimintaa nykyään, sen puheenjohtajana on kuitenkin edelleen samainen Natalja Nerman, joka Kopylovan kirjoituksen aikaan yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa vieraili elokuussa 2016 Yhdessä Venäjän kanssa -foorumissa, jossa Venäjän silloinen pääministeri Dmitri Medvedev piti kiihkeän puheen ulkovenäläisten etujen puolustamisesta. (4) Viime vuosikymmenellä FARO:n yhteydessä nousi usein esille liikemies Kyösti Kozloffin nimi (sukunimi kirjoitetaan usein muodossa Kozlov). Kozloff bongattiin myös Hjallis Harkimon Liike Nyt!-kansalaisliikkeen tilaisuuksissa liikkeen perustamisen aikoihin v. 2018.
Suhtautuminen Venäjän tuhoamissotaan
Merkittävästi eniten puhetta nostatti useiden yhdistysten suhtautuminen Venäjän aloittamaan tuhoamissotaan, lähinnäkin se, ettei moni ukrainalaispakolaisia avustavista venäjänkielisistä järjestöistä huomioi sotaa juuri millään tavalla, puhumattakaan, että yhdistyksellä olisi joki kanta Venäjän tuhoamissotaan. Seuraavaksi pari lainausta Ylen katsauksesta:
“Kun Yle kysyi suoraan Suomen venäjänkielisten keskusjärjestöltä heidän suhtautumisestaan sotaan, organisaatiosta kieltäydyttiin antamasta kommentteja.
– Suosittelen, että kysytte kantaa Venäjän federaation suurlähetystöstä, koska sieltä vastataan kysymyksiin kannoista. Meillä ei ole mitään kantaa eikä aikomustakaan ilmaista sitä, sanoi organisaation edustaja Olga Liukkonen Ylelle puhelimitse.” (5)
Se kertookin tärkeimmän, kun yhdistyksen taholta kehotetaan kääntymään Venäjän suurlähetystön puoleen. Tällainen yhdistys ei ansaitse euroakaan valtionavustuksia! Entäpä sitten Vantaan venäläinen klubi?
“Vantaan venäläinen klubi kieltäytyi myös sähköpostivastauksessaan ilmaisemasta kantaansa sotaan. Organisaatioiden edustajat eivät edes kutsu konfliktia sodaksi vastauksissaan.
– Sääntömme mukaan emme ole poliittinen rakenne emmekä ilmaise julkista kantaa poliittisiin kysymyksiin. Uskomme, että neutraalin kannan ylläpitäminen mahdollistaa meidän työskentelemään tehtävässämme tehokkaasti ja tarjoamaan apua kaikille poliittisista vakaumuksista riippumatta, kirjoitti Vantaan venäläisen klubin hallituksen puheenjohtaja Svetlana Tchistiakova.” (5)
Tällainen kiemurtelu on äärimmäisen vastenmielistä. Tuhoamissodan tuomitseminen ei ole "poliittinen kannanotto", sen sijaan tuomitsematta jättäminen on. Hiljaisuuskin on kannanotto, sitä edeltää valinta olla hiljaa. Olemalla hiljaa, annat samalla tilaa Venäjän hallinnon tukijoille - sodan hyväksyjille. Kysyn itseltäni: Luottaisinko yhdistykseen, joka ei pysty tuomitsemaan tuhoamissodan aloittanutta maata? EN!
Ehkäpä jotain Suomen venäjänkielisten keskusjärjestöstä ja sen edustajasta Olga Liukkosesta kertoo se, että hän on antanut haastattelun viime syksynä propagandistiselle ja Venäjää tukevalle Naapuriseuran Sanomille. (6) Haastattelussa toistuu tuttu terminologia, kuten "russofobia" ja "Ukrainan kriisi”. En yhtään ihmettele, että Liukkonenkin on saanut palautetta sähköpostiin, kun Venäjän propagandassaan viljelemät termit tulevat kuin “selkäytimestä”. Venäjän narratiivissa kaikki siihen kohdistuva kritiikki on russofobiaa: Krimin tataarien vainosta syyttäminen on russofobiaa, puna-armeijan arvostelu on myös russofobiaa. Sana on jo menettänyt merkityksensä, siitä saavat syyttää itseään ja sitä, etteivät pysty (halua) tarkastella tekojaan kriittisesti. Puhumattakaan, että kantaisivat niistä vastuun.
On myös todettava, että jaa’an Maksym Koshelevin artikkelissa esille nostaman Ukrainan kansalaisten henkilötietojen mahdollisen väärinkäytön. (7) Omien kokemusteni ja havaintojeni perusteella pelko on perusteltu, valitettavasti.
Marko
Lähteet:
1. https://yle.fi/a/74-20078543
2. https://yle.fi/a/74-20078543
5. https://yle.fi/a/74-20078543
6. https://naapuriseura.fi/syrjinta-on-suomen-venajankielisten-ongelma/
7. https://yle.fi/a/74-20078543
Artikkeli on luettavissa myös ukrainaksi:
Valitettavasti tekstin editointi viimeisten kappaleiden osalta ei onnistunut, joko kännykästä tai blogialustasta johtuvista syistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.