Z – Venäjä luisuu kohti pohjaa

 

Venäjän hallinto pyrkii vaikuttamaan kansaan myös symboleiden välityksellä, mikä ei ole uutta Venäjällä kuten ei aiemmin Neuvostoliitossakaan. Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Venäjällä kansalliseksi symboliksi nousi musta-oranssi Yrjön nauha, joka on sittemmin kielletty muutamissa maissa Venäjän toimien tähden. Yrjön nauha yhdistyy symbolisella tasolla nyky-Venäjän imperialistiseen laajenemispolitiikkaan. Nyt symbolirintamalla kokoavaksi voimaksi on valjastettu Z-kirjain, jonka voidaan tulkita tarkoittavan myös voittoa (Z eli Za pobedy = voitto), joka houkuttelee puoleensa myös maan rajojen ulkopuolelta Venäjää tukevia, laita- ja äärioikeistolaisia, ryhmiä.

Samainen Z-tunnus kahtena eri variaationa (Z ja Z neliön sisällä) esiintyy myös venäläiskalustossa Ukrainassa, jossa tunnus toimii tietyltä alueelta koottujen joukko-osastojen/ rintamalohkojen tunnuksena.* Tämä tunnus on luontevasti siirtynyt osaksi propagandaa, jonka tarkoituksena lienee yhdistää kansaa.

Yllä tuhoutunutta venäläiskalustoa Ukrainassa, panssaroiduissa Tigr-maastoajoneuvoissa tunnuksena Z neliön sisällä. (1)

Kyseistä symbolia toistetaan lukuisissa yhteyksissä, viestin välittäjäksi on valjastettu niin poliitikkoja kuin myös päiväkoti-ikäisiä lapsia heidän opettajineen. Myös urheilijoista löytyy heitä, jotka siekailematta (ja ilman pakkoa) esiintyvät Z-tunnus vaatteissaan.

Venäjän operaattori ja duuman jäsen Maria Butina Z:n mannekiinina.

Kazanilaisessa sairaalassa henkilökunta yhdessä potilaiden ja heidän omaistensa kanssa järjestivät flash mobin Venäjän ”erikoisoperaation” eli sodan tueksi.

Venäläisen voimistelijan Ivan Kuliakin käyttäytymistä voidaan pitää erityisen vastenmielisenä, etenkin kun hänen kilpakumppaneiden joukossa oli ukrainalaisia – onneksi palkintopallilla Kuliak joutui katsomaan voittanutta ukrainalaista ylöspäin.

Symboli levisi jo ensimmäisten päivien kuluessa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tunnuksella tukeaan Venäjän brutaalille sodalle Ukrainassa osoittavat maan rajojen ulkopuolella asuvat venäläiset kuin myös  Venäjää tukevat ryhmät ja yksittäiset operaattorit.

Kazakstanissa asuvat venäläiset osoittavat tukensa Venäjän Ukrainan offensiiville, he toimivat vastavoimana maassa esiintyvälle Нет войны!-liikehdinnälle.

Belgradissa Serbiassa serbinationalistit ovat osoittaneet tukeaan Venäjälle. Z-symbolia on maalattu asfalttiin sen ohella, että nationalistit ylpeinä sonnustautuvat siihen. Ei myöskään ole ihme, että eräät suomalaiset ”koristelevat” sosiaalisen median tilinsä kyseisellä symbolilla – toimikoon Johan Bäckman esimerkkinä tällaisesta vaikuttajasta.

Näyttää myös siltä, että symbolin ja muiden, Venäjän hallinnon pystyyn polkaisemien tai tukemien kampanjoiden kautta ukrainalaiset pyritään de-humanisoimaan, mikä Ukrainassa tarkoittaa yksinomaa sitä, että siviileihin ja sotavankeihin kohdistuvan väkivallan (kidutus, raiskaukset jne.) määrä lisääntyy merkittävästi samalla pidäkkeet murhaamiseen vähenevät entisestään. Siunauksensa puhdistukselle Vladimir Putin saa myös Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirilliltä. (2)

Kun tarkastellaan sitä kiihkoa ja vihaa, jota symbolinpalvonnan ympärillä esiintyy, niin ei ihme, että Venäjän toimia verrataan natsi-Saksaan – yhtymäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi, ja on olemassa pelko, että ilman riittävän voimakasta vastavoimaa, tämän kampanjan innoittamana ihmiset syyllistyvät tekoihin, jotka ovat julmia ja epäinhimillisiä. He kokevat tekevänsä oikein ryhtyessään taisteluun propagandan luomaa ”Kiovan natsijunttaa” vastaan, ja pelkään, että tulevina viikkoina ja kuukausina miljoonat ukrainalaiset joutuvat kokemaan miehittäjän harjoittamaa julmuutta heidän toteuttaessa Putinin hallinnon asettamia tavoitteita. Tämä arvelu perustuu yksinomaa siihen, mihin olen nähnyt venäläisten ja heidän tukijoidensa syyllistyneen Krimin niemimaan sekä Itä-Ukrainan osien miehityksen jälkeen miehittämillään alueilla: katoamisia, kidutuksia, kidutuskeskuksia, vankileirejä, siirtoja psykiatrisiin hoitolaitoksiin kärsimään rangaistusta jne.

Oikeastaan ukrainalaisten siviileiden vainoaminen ja murhaaminen on jo alkanut, venäläissotilaat sekä kadyrovitsit ovat pidättäneet ja pahoinpidelleet siviilejä, ryöstäneet heidän omaisuutensa ja jopa ryhtyneet teloittamaan heitä. Toisen maailmansodan jälkeen sanottiin, ettei enää koskaan – suljemmeko jälleen silmämme, koska vastassa on ydinasein varustautunut, meitä kiristävä ja ydinaseillaan uhkaava, valtio. Kansainvälisen yhteisön syytä siirtyä sanoista tekoihin ennen kuin on liian myöhäistä – Putin on kuten Josif Stalin, hän kunnioittaa voimaa ja hän pysähtyy vain riittävällä voimalla.  

Marko

 

Lähteet:

1. Alkuperäinen kuva Andrew Marienko.

2. https://twitter.com/ArtyomLukin/status/1500822744627179520 

Lähteenä käytetty myös Tri. Ian Garnerin ja Kamil Galeevin sekä Shannon R. Wattsin havaintoja.

*: Z: Kaukoidän sotilaspiirin alueelta tulleet joukot, operoivat pääsääntöisesti Ukrainan pohjois- ja koillisosissa.

Z neliön sisällä: pääasiassa etelästä Krimin suunnalta Ukrainaan hyökänneet joukot.

Z:lta ei voi välttyä missään.

Ei sotaa - Нет войны!

(on turvallista tekstata junassa matkalla kohti Vainikkalaa) 

Pahoitteluni röyhkeän suorasukaisesta aloituksesta, mutta olemmeko me suomalaiset naiiveja? Viime päivinä korviimme on kantautunut uutisia viimeisistä ”istuinpaikoista” kilpailevista, länteen haluavista, venäläisistä, jotka kertovat pakenemisensa syyksi totalitaarisen hallinnon ja pelon joutua sotaan.

Hallinto on totalitaarinen – mielipuolinen suorastaan ja sotaankin voivat joutua jos nyt maan hallintoa ryhtyvät vastustamaan, mutta, jotenkin minulla on sellainen tunne takaraivossa, että monen kohdalla se suurin syy pakenemiseen löytyy aivan jostain muualta, vai olenko turhan epäileväinen pakenevien kertomia tarinoita kohtaan?

Venäläisten on ollut mahdollista nousta Putinin hallintoa vastaan lukuisia kertoja viime vuosien aikana. Moni nuori ja vanhempi on osallistunut korruption vastaisiin mielenosoituksiin – heidän tekonsa on kunnioitettava, aivan kuten on niiden tuhansien, jotka näinä aikoina ovat osallistuneet sodan vastaisiin mielenosoituksiin Venäjällä ja osallistuvat niihin par’ aikaa, mutta entäpä kaikki muut? Heidän itkunsa on kärpäsen surinaa korvissani! Venäläisten on ollut mahdollista vastustaa sotaa Ukrainassa lukuisia kertoja, mutta kovin on hiljaista ollut niitä poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta, joiden määrä toivoakseni kasvaa tulevina viikkoina merkittävästi!

Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Vladimir Putinin kannatus nousi taivaisiin, ja vaikka kannatusluvuissa olisikin ollut manipulointia matkassa, niin silti selkeästi suurin osa venäläisistä kannatti Krimin miehitystä. Entäpä ne, jotka olivat hiljaa – tänään hiljaisuuskin on kannanotto!

* * *

Ja, jos tästä sodasta olisi tullut paraatimarssi Kiovaan, Putin patsastelisi nyt Kremlissä suurena johtajana, sen sijaan, että joutuu piileskelemään (ja pelkäämään omiaan) bunkkerissaan. Onneksi ei tullut paraatimarssia, ei!

* * *

Emme myöskään nähneet mittavia protesteja senkään jälkeen kun Venäjä masinoi kaaoksen ja sodan Itä-Ukrainaan; kansa ei noussut protestoimaan sotaa loppukesästä 2014, eikä talvella 2015 Debaltseven taisteluiden aikaan, jolloin venäläisiä sotilaita siirrettiin Burjatiasta sotimaan Ukrainaan. Myöskään Boris Nemtsovin murha ei saanut kansaa miljoonittain kadulle, vaikka todennäköisimpänä syynä murhalle oli Putinin vastustuksen ohella Nemtsovin tutkimustyöt Venäjän osallisuudesta Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa. Tuolloin näimme (ja näemme edelleen) yksittäisten rohkeiden venäläisten muistavan Nemtsovia ja samalla olevan piikki Putinin lihassa, mutta heidänkään urheus ei ole riittänyt avaamaan miljoonien venäläisten silmiä.

Niitä vastaan, jotka tuolloin muistivat ja kunnioittivat Nemtsovia, saivat kimppuunsa Putinin hallintoa tukevat tituškat muiden kansalaisten kävellessä ohi (kääntäessä päänsä pois – pois silmistä, pois mielestä!) Miljoonat venäläiset olivat myös hiljaa (ja katsoivat toisaalle) hallinnon tuhotessa Nemtsovin muistoksi tuodut kukat ja muistoesineet. Oma kysymyksensä on sitten se, että saivatko ne rohkeat ihmiset, jotka vuosia sitten nousivat Putinia vastaan, riittävästi tukea läntiseltä yhteisöltä? Oliko läntinen yhteisö riittävän voimakas ja määrätietoinen, mikä olisi heijastellut Venäjälle rohkaisten vielä suurempia kansanjoukkoja nousemaan tyranniaa vastaan? Ei, ei, ei – yhtälailla läntinen yhteisö oli heikko ja epäyhtenäinen ja halukkaampi löytämään keinoja sulkea silmänsä Vladimir Putinin hallinnon törkeyksiltä kuin auttaa Venäjän kansaa nousemaan niitä vastaan. Toivottavasti se aika on lopullisesti ohi…

”Нет войны!” – venäläisen taistelupanssarivaunun matkan pää Ukrainassa, v. 2022.

”Нет войны!” – kuollut venäläinen sotilas Harkivan ulkopuolella, v. 2022.

Tyrannian vastustaminen vaatii uhrauksia, samoin taisteleminen vapauden puolesta – ukrainalaiset täyttivät ensimmäisen Euromaidanin aikana noustessaan Viktor Janukovitšin kleptokraattista hallintoa ja sortokoneistoa vastaan marraskuussa 2013 ja saavuttaessaan suurin uhrauksin tavoitteensa helmikuussa 2014, ja keväästä 2014 eteenpäin ukrainalaiset ovat taistelleet vapautensa puolesta. Tänään he taistelevat koko tämän maanosan vapauden puolesta; ehkäpä venäläisten olisi aika nousta tyranniaan vastaan jos he todella ovat Vladimir Putinia vastaan ja ajatella tekevänsä uhrauksen, jos ei itsensä, niin tulevien sukupolvien puolesta.

Небесна Сотня – he nousivat tyranniaa vastaan. 

Tuhannet ukrainalaiset olivat antaneet henkensä vapauden puolesta sodassa Venäjää vastaan ennen helmikuun 24. päivää, jolloin sota laajeni kaikkialle Ukrainaan.

Helmikuun 24. päivä Venäjä toi sodan kaikkialle Ukrainaan.

Arvon venäläiset, hiljaisuuskin on kannanotto – valinta. Valitsemalla olla hiljaa, olet aktiivinen toimija, joka annat tilan tyrannille ja tyrannian tukijoille! Tämä on asia, joka Suomessakin asuvien venäläisten tulisi tiedostaa. Olemalla hiljaa teette tietoisen valinnan ja annatte tilaa Kremlin äänelle – pelaatte Kremlin pussiin halusittepa tahi ette. Välittämällä Нет войны!-viestiä venäläisille Suomessa ja Venäjällä viette tilan propagandalta mutta samalla – mikä tärkeintä – teette oikein ja murratte myyttiä venäläisistä tahdottomina johtajansa seuraajina.

Olen osallistunut lukuisiin Ukrainaa tukeviin mielenilmauksiin viime aikoina. Niihin on osallistunut joitain yksittäisiä Suomessa asuvia venäläisiä – heille haluan välittää vilpittömän kiitokseni! Enkä myöskään voi olla kylliksi kiittämättä heitä, jotka Venäjällä sanovat Нет войны – Ei sotaa!

 

Слава Україні!

 

Marko