MH17: neljä epäiltyä

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotusta käsittelevässä kirjoitussarjassa on edetty osaan, jossa käydään läpi eräitä Bellingcatin ja sen yhteistyökumppaneiden sekä JIT:n tutkimuksissa esille nousseita nimiä (epäiltyjä) taustoineen. Kirjoituksen keskiössä on JIT:n nimeämä nelikko – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinsky ja Oleg “Gyurza” Pulatov sekä ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko, joita vastaan käydään tällä hetkellä oikeutta Alankomaissa. Vaikka kirjoituksen nimi viittaa epäiltyihin, tässä kirjoituksessa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneen Buk-M1 TELARin miehistö on sivuosassa, vaikka tuona hetkenä vaunujohtajana toiminut henkilö, kantaa tietenkin suuren vastuun siitä, että ohjus laukaistiin lähestyvää lentokonetta kohti. Lentokonetta, jota TELARin miehistö tuskin oli tunnistanut lähestyväksi matkustajalentokoneeksi, todennäköisesti he kuvittelivat – puutteellisten tietojen perusteella – ampuvansa alas sotilaskoneen. On kuitenkin parempi, että en tämän enempää spekuloi, koska silmiä ei pidä sulkea miltään vaihtoehdolta – ei edes tarkoitukselliselta toiminnalta.

Kirjoituksessa en myöskään ota kantaa siihen keitä kyseisen Buk-M1 TELARin miehistöön tuolloin kuului. Tiedämme, että kyseinen Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon, prikaatin 3. pataljoonaan, mutta TELAR oli siirretty 2. pataljoonan varustukseen kesäkuun 2014 lopulla, jolloin osia 2. pataljoonasta siirrettiin tukikohdasta Marshala Zhukovan länsipuolelta Ukrainan ja Venäjän rajanpintaan Millerovon kaupungin länsi- ja lounaispuolelle.

Voimme varmuudella myös sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on hyvin todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 sen miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä. On kuitenkin mahdollista, että vakituisen miehistön sijaan tuolloin TELAR on ollut miehitettynä (tilanteen poikkeuslaatuisuuden tähden) tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta prikaatista tuodulla miehistöllä. Todistaja- ja silminnäkijälausuntojen mukaan miehistö oli pukeutunut samanlaisiin univormuihin sekä kypäriin, joissa oli korvasuojat/ -läpät, mikä omalta osaltaan indikoi sen puolesta, että miehistön haluttiin erottuvat alueella sotivista proxy-joukoista ja paikallisista kootuista militanttiryhmistä.

”Like M58, X48 was present at the firing location. In short, this witness states that on July 17, 2014 in the afternoon, near a blockade of the self-proclaimed DPR on the road from Snizhne to Saur-Mogila, he saw a Buk driving and hear minutes later that a missile was launched. X48 saw the field catch fire and pinpoints where the missile was launched. That is the same location as emerged in the satellite image study. X48 states that the Buk drove to the road after the missile’s launch and also that there were four soldiers in an equal uniform. The uniform was khaki, with a helmet with those ears attached. These soldiers looked different from those at the blockade post.” (1)

Bellingcat julkaisemassaan kirjoituksessa viittaa myös venäläiseen miehistöön:

”It is therefore difficult to say whether Pulatov or his colleagues in the so-called GRU DNR could have given direct orders to a Russian Buk crew to shoot down an aircraft.” (2)

Alla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun miehistö töissä, silminnäkijälausunnon kypärällä viitataan neuvostoajoilta periytyvään, yhä edelleen Venäjän asevoimilla käytössä olevaan vaunumiehistön päähineeseen. Suomessa asepalveluksen suorittaneet tuntevat päähineen kutsumanimellä ”nakkipipo”.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun nro. 333 miehistö töissä, (kuva todennäköisesti vuodelta 2010). (3)

Kesäkuun 19. 2019 Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi nelikon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta.

Entinen tiedustelu-upseeri, eversti, Igor ”Strelkov” Girkin, ”Ryhmä Krimin” komentaja ja ”DNR:n” ”puolustusministeri”. Dmytro Gordonin parin vuoden takaisessa haastattelussa Igor Girkin tunnusti olevansa henkilökohtaisesti vastuussa ainakin neljän ukrainalaisen teloittamisesta antaessaan teloitusmääräyksen, teloitettujen joukossa oli myös siviilejä. Siviilit teloitettiin vuodelta 1941 peräisin olevan Stalinin käyttöön ottaman sotatilalain perusteella, jota Girkin ryhtyi toteuttamaan Slovjanskin ja Kramatorskin alueella keväällä 2014.

Entinen Venäjän GRU:n (GU:n) tiedustelu-upseeri Sergei “Khmury” Dubinsky. Dubinsky toimi ”DNR:n” sotilastiedustelun päällikkönä keväällä ja kesällä 2014. Heinäkuun 17. päivä nauhoitetussa puhelinkeskustelussa Dubinsky toteaa Khartšenkolle (?) –

“they are at the spot and have already downed one Sushka [i.e. a Ukrainian ground-attack aircraft]” (4)

Puhelinkeskustelu käytiin noin 16:48, eli MH17 pudottamisen jälkeen mutta aikana, jolloin heillä ei ollut tietoa siitä, että Ukrainan ilmavoimien rynnäkkökoneen sijaan pudotettu kone kuului Malaysia Airlinesille. Kyseisenä päivänä (17.7.2014) Ukrainan ilmavoimat ei menettänyt ainoatakaan lentokonetta, ainoa sotatoimialueella pudotettu kone oli Malaysia Airlinesille kuulunut Boeing 777-200ER. Samana iltapäivänä Igor ”Strelkov” Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä laitettiin viesti, jossa mainittiin pudotetun Antonov An-26 kuljetuskone. On epävarmaa, kuka Girkinin lähipiiristä kyseisenä iltapäivänä käytti, arvioiden mukaan se ei kuitenkaan ollut Girkin itse. Kun kävi ilmi, että kyseessä ei ollut Ukrainan ilmavoimien (kuljetus)kone vaan MH17, Girkinin viesti poistettiin. Eri alustoilla käyty viestintä omalta osaltaan paljastaa sen, ettei alueella olleilla venäläisupseereilla ollut tietoa siitä, mikä kohde tuolloin  pudotettiin, eikä ohjuslavetin omalla tutkalla kyetty muodostamaan kattavaa tilannekuvaa. MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli Igor ”Bez” Beslerin osaston Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Ilmoituksen myötä Snižnen eteläpuolella asemissa ollut Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Tätä nykyä Dubinsky viettää rauhallisia eläkepäiviä Venäjällä ottamatta Alankomaissa käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä kovinkaan vakavasti.

Venäjän maahanlaskujoukkojen (VDV) entinen everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov, ”DNR:n” sotilastiedustelun toisen osaston (divisioonan) päällikkö. Pulatov on ainoa syytetyistä, joka on palkannut lakimiehiä puolustamaan itseään oikeudessa Alankomaissa, jossa hänen tiimiinsä kuuluu lakimiehet Boudewijn van Eijck ja Sabine ten Doesschate sekä venäläinen lakimies Elena Kutina. (5)

Pulatov oli todennäköisesti korkea-arvoisin proxy-joukkojen upseeri alueella, jolta Buk-M1 TELAR laukaisi MH17 pudottaneen ohjuksen. Samana päivänä (MH17 pudottamisen jälkeen) hän sai käskyn esimieheltään Dubinskyltä ottaa Buk-M1 TELAR vastaan Khartšenkolta Pervomaiskiyn kylän lähellä ja vastata sen vartioinnista ”laukaisupaikalla”.

Entinen Ukrainan asevoimien upseeri ja varuskunnan komentaja Leonid ”Krot” Khartšenko. Julkaistujen tietojen mukaan ukrainalaistaustaisen Khartšenkon ja eräiden hänen alaistensa vastuulla oli Buk-M1 TELARin siirto Ukrainan maaperällä Donetskista Snižnen alueelle, ja myöhemmin Dubinskyin määräyksestä siirtää Buk-M1 TELAR Snižnen alueelta Ukrainan ja Venäjän rajaseudulle. Todistajana esiintyneen, Khartšenkon kesällä 2014 komentaman tiedustelupataljoona ”Krotin” jäsenen ”S21” mukaan –

“Witness S21 states, in summary, that in the summer of 2014 they belonged to a separatist unit that was operating in the area around Donetsk. They reported to the defendant Kharchenko. S21’s duties included manning checkpoints, patrolling, and guarding locations and assets. On the day that flight MH17 was downed, S21 was deployed together with others in the evening to transport a Buk TELAR from Snizhne. They transferred the TELAR to others in the vicinity of Debaltseve.” (6)

Mikä käy yhteen muiden todisteiden sekä teletietojen kanssa.

Khartšenko oli todennäköisesti iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014 Pervomaiskiyn kylän alueella hetkenä, jolloin MH17 pudottanut ohjus laukaistiin.

Kuvakooste yllä: Prospekt Illitšan ja Makiivsken pikatien alue Donetskin itäosissa. Kyseisellä alueella Buk-M1 TELARin nro. 332 siirto-operaatio siirtyi Leonid Khartšenkon vastuulle aamupäivällä 17. heinäkuuta 2014.

Neljän epäillyn lisäksi toistaiseksi JIT ei ole haastanut oikeuteen muita MH17 pudottamiseen osallistuneita henkilöitä, kuten ei myöskään henkilöitä, joiden nimet ovat nousseet esiin Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen tutkinnan yhteydessä. Tutkinnan yhteydessä on esiin noussut useita nimiä, osa heistä kuulunut Venäjän proxy-joukkoihin (tai ”vapaaehtoisiin”) Snižnen alueella heinäkuussa 2014 ja osa on myös ollut mukana Buk-M1 TELARin piilottamisessa useiksi tunneiksi Snižnen taajama-alueelle 17. heinäkuuta 2014 iltapäivästä iltaan, kunnes Leonid Khartšenko – Dubinskyn käskystä – aloitti siirto-operaation kohti Ukrainan ja Venäjän välistä rajaa.

Vain osaa on oikeus tai viranomaiset päässeet kuulemaan, syitä on monia, eräs huomioitava on se, että sota siihen liittyvine tapahtumineen on koitunut muutamien kuolemaksi. Syyttäjän mukaan “several dozen people played a role in transporting and guarding the Buk-TELAR. Several of them could not be identified in the investigation, or have since died.” (7)

Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä toimillaan (salamurhat, attentaatit jne.) omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että moni tapahtumat nähnyt pysyy mieluummin hiljaa kuin antaisi todistajalausunnon edes tunnistamattomana.

Snižnen rintamalohkolla militanttikomentajana toimi heinäkuussa 2014 venäläistaustainen Sergei ”Kep” Velikorodni, jonka alainen tuolloin oli Vladimir Tsemakh, Snižnen ja Semjonovkan alueiden ilmatorjuntajoukkojen komentaja. Ukrainan viranomaiset vangitsivat Tsemakhin erikoisoperaatiossa kesällä 2019 salakuljettaen hänet miehitetyiltä alueilta Ukrainan alueelle. Myöhemmin Tsemakh toimitettiin laajan vankienvaihto-operaation yhteydessä Venäjälle. Tsemakh on antamissaan haastatteluissa todennut olleensa mukana Buk-M1 TELARin piilottamiseen useiksi tunneiksi Snižnen alueelle MH17 pudottamisen jälkeen. (8)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen on yksi, merkittävä, tapahtuma sodassa. Tarkastellessamme sitä, pitää ymmärtää Venäjän rooli Ukrainan sodassa ja samalla muistaa se, että maa tekee kaikkensa vetäytyäkseen vastuusta ja salatakseen komentoketjun ja päätöksentekokoneiston. Bellingcatin ja muiden tahojen tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi jälkien johtavan (käytännössä) Kremliin, ja aktiivisestikin mukana on ollut FSB:n korkeita upseereita, joista eräät – kuten Andrei Burlaka – vieraili vuosina 2014 ja 2015 säännöllisesti Rostovin alueella, myös 15.–18. heinäkuuta 2014 välillä eli hän oli Ukrainaan rajoittuvalla alueella aikana, jolloin MH17 pudotettiin.  (9) Andrei Burlaka on FSB:n rajavartiointiosaston 1. varajohtaja, hänen ollessa rajavartiointiin kuuluvan operaatio-osaston johtaja.

Toisinaan esiintyvään yhteistyöhalukkuuteenkin liittyy epäilyttäviä piirteitä kuin myös tarkoituksellista disinformaation ujuttamista tutkintamateriaalin ja muun aineiston joukkoon, joita (usein) tukee Venäjällä suoritetut omat ”tutkimukset”, joiden tarkoituksena on lähinnä tukea Venäjän valtion valheellista narratiivisia, (siis silloin kun tutkinnan järjestäjän on taho, joka linkittyy valtiollisiin organisaatioihin). (10)

Monilta venäläisten, myös osallisten, puheilta on pudonnut pohja pois tutkimuksissa ja haastatteluissa kerättyjen lausuntojen myötä. Useampi haastateltu tai todistajana esiintyvä on todennut Snižnen eteläpuolisella alueella olleen Buk-M1 TELARin kyseisenä iltapäivänä, osa on myös havainnut ohjuksen laukaisun kyseiseltä alueelta niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin. Muun muassa Vostok prikaatin komentajiin kuuluva  Oleg “Som” Sotnikov totesi alankomaalaiselle tv-yhtiölle jonkin alaisistaan nähneensä Savur-Mohylalta ohjuksen laukaisun Snižnen alueella kyseisenä iltapäivänä, niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin.

Valokuvat, todistajalausunnot ja silminnäkijähavainnot monien muiden todisteiden rinnalla sitovat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluvan Buk-M1 TELARin nro. 332 Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen. Todisteiden määrä on niin mittava, ettei sitä muuta propaganda eikä disinformaatiokaan miksikään. Seuraavassa, tämän kirjoitussarjan viimeisessä osassa, venäläismedioiden disinformaatiosta ja propagandasta, unohtamatta Venäjän aina niin uskollisia ulkomaisia avustajia.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.prosecutionservice.nl/topics/mh17-plane-crash/prosecution-and-trial/court-sessions-june-2020/conclusion-about-the-investigation 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

3. http://ukraineatwar.blogspot.com/2015/01/buk-photos-found-of-russian-53-brigade.html 

4. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

6. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

7. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2019/07/09/the-arrest-of-vladimir-tsemakh-and-its-implications-for-the-mh17-investigation/ 

9. https://www.bellingcat.com/news/2020/04/28/burlaka/ 

10. https://www.youtube.com/watch?v=8DmraSOdTYk 

Aiemmat MH17 projektini kirjoitukset, joissa myös tämän kirjoituksen kannalta huomioitavia linkkejä:

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle (julkaistu 12.12.2020).

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa (julkaistu 16.12.2020).

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati (julkaistu 9.1.2021).

Strategisten ilmavoimien museossa entisessä Poltava-4 lentotukikohdassa

Syyskuinen Ukrainan matkamme vei meidät Kramatorskista Pultavan kautta Kiovaan. Meille suomalaisille Pultava on tuttu vähintäänkin peruskoulun historiantunneilta, käytiinhän kaupungin alueella vuonna 1709 suuren Pohjan sodan ratkaiseva taistelu, jonka sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden. Suuri Pohjan sota käytiin vuosina 1700-1721 Ruotsin ja sitä vastustavan liittouman välillä. Pultavassa ruotsalaisten liittolaisina olivat Ukrainan kasakat Ivan Mazepan johdolla. Suuren Pohjan sodan aikana Suomen alueet kärsivät Venäjän miehityksestä – venäläisen ylivallan ajasta eli isovihasta vuosina 1713-1721, ajanjakso päättyi 30. elokuuta 1721 Ruotsin ja Venäjän välillä sovittuun Uudenkaupungin rauhaan. Rauhan myötä osa Vanhaa Suomea siirtyi Ruotsilta Venäjän hallintaan, aivan kuten Inkerinmaa, Viro ja Liivinmaa.

Pultavan pysähdyksen kuluessa vierailimme Pultavan taistelusta, ja laajemmin alueen historiasta, kertovassa museossa kuin myös entisessä Poltava-4 lentotukikohdassa, jonka alueella sijaitsee tätä nykyä Neuvostoliiton strategisten ilmavoimien kalustostoa esittelevä museo (Long-Range Aviation). Museon alueella on myös kalustoa, joka on ehtinyt palvella itsenäisen Ukrainan ilmavoimissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ja alueella sijaitsee myös suurehko museo, joka käsittelee Itä-Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Museokokonaisuudessa ei ole unohdettu lentokenttäalueen, kuten ei Pultavankaan, menneisyyttä toisen maailmansodan ja kylmän sodan ajalta.

Tupolev Tu-22M3, Tupolev Tu-160 ja kaistale Tupolev Tu-134UBL "Crustya".

Satelliittikuva Pultavan alueesta ja Poltava-4 lentotukikohdasta.

Lyhyt katsaus tukikohdan historiaan

Toisen maailmansodan aikana Pultavan alue oli saksalaisjoukkojen hallinnassa lokakuun lopusta 1941, jolloin Wehrmacht valtasi Pultavan 23. syyskuuta 1943, jolloin alue vaihtoi omistajaa puna-armeijan otettua Pultavan haltuunsa strategisessa Tšernihiv-Pultavan -offensiivissa osana Dneprin taistelua. Kentän ollessa saksalaisten miehittämän Luftwaffe perusti kentälle alueellisen esikunnan. Vetäytyessään lentokentän alueelta saksalaiset miinoittivat ja ansoittivat rakennuksia ja rakenteita.

Vuonna 1944 Pultavan lentotukikohtaa käytettiin osana yhdysvaltalaisten (US Army Air Forces eli USAAF) Operaatio Franticia, jossa Iso-Britanniasta ja Italian eteläosista operoivat pommikoneet Saksaa ja Saksan miehittämiä ja hallinnoimia alueita pommitettuaan laskeutuivat kolmelle lentokentälle puna-armeijan hallitsemille alueille Ukrainassa, kentistä yksi sijaitsi entisen Poltava-4 lentotukikohdan alueella. Ukrainan alueella sijaitsevilla kentillä USAAF:n koneet huollettiin ja valmisteltiin paluulennoille takaisin länteen, jolloin ne paluulennoilla niin ikää pommittivat kohteita Saksassa ja sen miehittämillä ynnä Saksan liittolaisten alueella.

Franticin aktiivinen operatiivinen vaihe ajoittui välille kesäkuu-syyskuu 1944, sisältäen yhteensä seitsemän edes-takaista pommitus-tehtävää (yhteensä 24 eri kohdetta Saksan ja sen liittolaismaiden alueella). Yhdysvaltalaisjoukkojen vahvuus operaation aikana Ukrainan alueella sijaitsevilla kentillä oli korkeimmillaan 1300 miestä. Viimeiset USAAF:n joukot poistuivat Pultavan alueelta vuoden 1945 puolella tyytyväisinä ilmapiirin käytyä hyvin vihamieliseksi heitä kohtaan.

Pultavassa sijaitsi myös yhdysvalaisten Eastern Command USAAF:n esikunta. Pultavan ohella yhdysvaltalaiset tukeutuivat Pyriatin ja Mirhorodin eli Mirgorod lentotukikohtiin. Poltavaan ja Mirhorodiin sijoittuivat raskaat pommikoneet B-17 Flying Fortressit ja B-24 Liberatorit, Pyriatiniin vastaavasti pitkän kantaman saattohävittäjät P-51 Mustangit ja P-38 Lightningit.

Poltavan alueen tukikohta joutui Operaatio Franticin aikana Luftwaffen mittavan pommitusoperaation kohteeksi, jolloin kymmeniä USAAF:n pommikoneita vaurioitui korjauskelvottomiksi; kymmeniä USAAF:n ja Neuvostoliiton ilmavoimien koneita vaurioitui, mutta saatiin myöhemmin korjattua; suuret määrät polttoainetta, öljyä ja muuta varustusta tuhoutui. Yhdysvaltalainen, Moskovaan sijoitettu, kenraali John Deane kritisoi raportissaan voimakkaasti puna-armeijan ilmatorjunnan ja ilmapuolustuksen kykyä (ja halua) torjua kyseistä monituntista hyökkäystä.

Operaatio Frantic huomioitiin myös museossa.

Toisen maailmasodan jälkeen tukikohta uudelleenrakennettiin, tukikohdan toimiessa Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen V-PVO:n tukikohtana, lentotukikohta tunnettiin myös koodilla lentotukikohta A2673. Tukikohdasta operoi vuodesta 1945 lähtien Neuvostoliiton ADD:n eli strategisten ilmavoimien kaartin 13. Dnepropetrovsko-Budapeshtskayan, Suvorovin ritarikunnan arvolla palkittu, strategisilla pommikoneilla varustettu divisioona (ven. авиационная дивизия engl. Aviation Division).

Neuvostoliiton hajottua Ukrainan ilmavoimien 185. GvTBAP operoi tukikohdasta muun muassa Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla. Yksikkö lakkautettiin vuonna 2006. Yksikön lakkauttamisen jälkeen sotilasilmailu lakkasi alueella, kunnes helmikuussa 2015 Ukrainan maavoimiin kuuluva helikopterirykmentti sijoitettiin tukikohtaan. Kyseisen rykmentin varustukseen kuuluu muun muassa Mil Mi-2MSB ja Mil Mi-8MSB kuljetushelikoptereita sekä Mil Mi-24P taisteluhelikoptereita.

Museon kokoelmiin kuuluva, Ukrainan väreissä oleva, Mil Mi-8.

Museon kokoelmissa

Seuraavaksi muutama kuva museon kokoelmissa olevista lentolaitteista unohtamatta muuta näytillä olevaa esineistöä, museon verkkosivut löytyvät osoitteesta: http://mvba.com.ua/2018/ 

Museovierailuun on hyvä varata reilusti aikaa, etenkin jos haluaa perehtyä tarkemmin rakennuksessa sijaitsevaan museoon, jossa on esiteltynä alueen kuin myös neuvostovaltion ja itsenäisen Ukrainan sotilasilmailua menneestä nykyisyyteen – itse asiassa aikajänne ulottuu eräiltä osin tsaarinvallan ajalle.

Igor Sikorskyn suunnittelema Ilja Muromets -pommikoneen pienoismalli.

Sisätiloissa sijaitsevassa näyttelyosuudessa käydään läpi myös Neuvostoliiton käymiä sotia, joista merkittävin on toinen maailmansota unohtamatta kuitenkaan Afganistanin sotaa ja pommituslentoja rynnäkkökoneilla sekä pommikoneilla Neuvostoliiton alueelta eripuolille Afganistania.

Pommituslentoja Afganistaniin (1979-1989).

Museossa huomioidaan myös Itä-Ukrainassa käynnissä oleva sota Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan. Käynnissä olevan sodan aikana Ukrainan ilmavoimat ja maavoimien alaisuudessa operoivat helikopterirykmentit ovat menettäneet lentäjiä sekä kalustoa. Lentäjien uhrauksia maansa puolesta ei ilmailumuseossa ole unohdettu, kuten ei muitakaan ATO:ssa ja sen seuraajassa JFO:ssa menehtyneitä sotilaita.

Euromaidanin ja sodan uhrien muistolle.

ZŠ-7 (ven. ЗШ-7) lentäjän kypärä.

Tupolev Tu-160 ohjaamo.

Kaksi alla olevaa kuvaa: Ukrainan ilmavoimien väreissä oleva Tupolev Tu-22M3 ja sen sivuvakaaja tunnuksineen. NATO:n koodinimi konetyypille ”Backfire”. Ylemmässä kuvassa siipiripustimeen asennettu pintamaaleja (laivat) vastaan tarkoitettu MKB Raduga Kh-22 -ohjus, ja alemmassa kuvassa nähtävissä myös kauko-ohjattu 1x 23 mm GSh-23 tykki.

Alla Tupolev Tu-22KD, NATO:n raportointinimi koneelle on ”Blinder”. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukrainan ilmavoimien ja laivaston ilmavoimien käyttöön jäi Tu-22 pommitus- ja tiedustelukoneita – nyt kaikki koneet on jo poistettu palvelukäytöstä. Kuvan konetyyppi Tu-22KD on ilmatankkausmahdollisuudella varustettu versio, joka on aseistettu yhdellä pintamaaleja vastaan tarkoitetulla Kh-22 ohjuksella.

Ukrainan ilmavoimien väreissä oleva Tupolev Tu-95MS (NATO:n käyttämä raportointinimi Bear-H), Neuvostoliiton hajottua Ukrainan haltuun jäi reilut parikymmentä Tu-95MS strategista pommikonetta. Alla olevista kuvista ylemmässä kuvassa etualalla joukko konventionaalisia pommeja, joista suurin on FAB-9000 (ven. ФАБ-9000) 9000 kg konventionaalinen HE-pommi. Alemmassa kuvassa ikkunasta näkymä kahteen koneen neljästä Kuznetsov NK-12 potkuturbiinimoottoriin, kyseinen moottori on tehokkain käyttöönotettu potkuturbiinimoottori.

Ulkonäyttelyssä oli esillä strategisten pommikoneiden rinnalla myös torjuntahävittäjiä, rynnäkkökoneita kuin myös koulukoneita, ja erilaisia pommeja ynnä ohjuksia – joista osa nähtävissä edellä olevissa kuvissa. Alla olevassa kuvassa Sukhoi Su-15UM, konemallin NATO:n raportointinimi on Flagon-G.

Alla Mikojan-Gurevitš MiG-27. Ukrainan ilmavoimilla ei ole enää käytössä ainoatakaan konetyypin konetta.

Museoalueelta poistuessa katse kohdistuu vielä museota ja tukikohta-aluetta ympäröivän aidan sisäpuolella kuviin menneisyydestä – Operaatio Frantic (ukr. Операція ”Френтік”).

Sisäänpääsymaksu museoon oli kohtuullinen, hintaa nostaa jonkin verran erillinen maksu, mikäli haluaa käydä tutustumassa muutamien koneiden ohjaamoihin. Minulle kokonaisuus oli kuitenkin sen verran tärkeä, että en pohdiskellut ylimääräisiä kustannuksia vaan maksoin tarvittavan summan hryvnioita päästäkseni myös tutustumaan ohjaamoihin ja koneiden, kieltämättä ahtaisiin, sisätiloihin. Ennalta on myös syytä ottaa selvää museon aukiolosta, vierailumme aikoihin museo oli ainakin maanantaisin suljettu yleisöltä.

Alla Tupolev Tu-134UBL:n ohjaamoa, meikäläisellä – lyhyen lännällä miehellä – ei juuri liikaa tilaa ollut.

Marko

Museon kotisivu: http://mvba.com.ua/2018/ 

#AviationPoltava

Huom. jätän nyt tarkoituksellisesti käymättä läpi museoalueella, ulkonäyttelyssä, olevan maavoimien käytössä olleen ja olevan kaluston esittelyn aiemmin huomioitua Mil Mi-8 kuljetushelikopteria lukuun ottamatta.  Kyseisen näyttelyosuuden huomioiminen laajentaisi kirjoitusta liian paljon. 

Kaikki valokuvat Marko Enqvist.