Kirjoitan tätä Kramatorskissa, itä-ukrainalaisessa teollisuuskaupungissa, jonka asukkaat ovat ehtineet kokea käynnissä olevan sodan aikana miehityksen julmuuksineen, ja vapautuksen heinäkuussa 2014.
Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin reilut viisi vuotta sitten huhtikuussa 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.
Kaaoksen alkuvaiheessa Venäjältä tulleiden agitaattoreiden johdolla mielenosoittajat miehittivät Donetskissa osia kaupungin aluehallintorakennuksesta, maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista.
Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle yhdessä Venäjältä saapuneiden ”Putinin turistien” sekä venäläisagitaattoreiden kanssa, maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät aukiolla alkoivat huveta – kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin Ukrainan ulkopuolelta johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.
Huhtikuun 6. 2014 reilut tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. Miljoonan asukkaan kaupungista löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”. Donetskissa torialue Маяк keskustasta luoteeseen oli todennäköisesti yksi keskeisiä kohteita venäläisten värväystoiminnan kannalta, alueella vaikutti ennen sotaa muun muassa rihkamakauppias Oleh ”Shamaani” Frolov, joka osallistui taisteluihin Donetskin lentokenttäalueella osaston komentajana, ja joka jo ennen sotaa vieraili aktiivisesti koulutusleireillä Venäjällä.
Samaan aikaan huhtikuun alussa Luhanskissa noin tuhat mielenosoittajaa ja Venäjän operaattoria hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen.
Tämän jälkeen tapahtumat etenivät entistä nopeammalla tahdilla Ukrainan itäosissa, huhtikuun 12. 2014 oli tulevien tapahtumien kannalta merkittävä päivä. Tuolloin Venäjän GRU:n tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta.
Saapuminen idän suunnalta Slovjanskiin, tällä paikalla otettiin rajusti yhteen alkukesästä 2014.
Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.
”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Sodan ja miehityksen Donetskissa keväällä ja kesällä 2014 kokenut L.
Sota alkoi huhtikuun 12. 2014 – Ukrainan käynnistämä operaatio nimettiin tuolloin Anti-Terrorist Operation’iksi ATO:ksi, mutta hyvin pian kävi selväksi, että kyseessä on paljon enemmän kuin pienimuotoinen terrorisminvastainen operaatio – kyseessä on kahden valtion välinen sota, jossa Venäjä, alkuun proxy-joukkojaan hyödyntäen, hyökkäsi Ukrainan itäisiin osiin miehittäen osia Donbasista. Mitä pidemmälle kesä eteni, sitä ilmeisemmäksi kävi Venäjän osallisuus sotatoimissa, kyse ei ollut enää vain proxy-joukoista vaan myös Venäjän asevoimien yksiköistä.
Kevään ja kesän 2014 alun kuluessa Mariupolin ohella merkittävimmät taistelut käytiin Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla. Slovjansk ja Kramatorsk olivat Igor Strelkovin komentamien joukkojen hallinnassa 12. huhtikuuta ja 5. heinäkuuta välisen ajan, Strelkovin komentamien proxy-joukkojen vetäytyessä – paetessa – kaupungeista 4. ja 5. heinäkuuta välillä M03 ja N20 eli P19 pikateitä myöten Artemivskin (nyk. Bakhmut) ja Kostiantynivkan kautta Horlivkaan ja Donetskiin, alueille, jotka olivat tuolloin Strelkovin komentamien joukkojen hallinnassa, kaupungit palasivat Ukrainan hallintaan – ne vapautettiin miehityksestä. Heinäkuun 5. 2014 Ukrainan lippu liehui jälleen kaupungeissa.
Reilut kaksi kuukautta ja kolme viikkoa kestänyt miehitys koetteli kaupunkien siviiliväestöä, miehitetyillä alueilla otettiin tuolloin käyttöön Igor Strelkovin määräyksestä Stalinin ajan sotatilalait vuodelta 1941, jotka johtivat teloituksiin Strelkovin joukkojen kontrolloimilla alueilla.
Huhtikuun 13. ja toukokuun 26. päivän välillä Slovjanskissa ja Kramatorskissa kuoli sotatoimien ja väkivaltaisuuksien seurauksena vajaat 30 siviiliä. Toukokuun 27. ja kaupunkien vapautuksen, 5. heinäkuuta 2014, välillä sotatoimien ja väkivaltaisuuksien vuoksi kuolleiden siviileiden lukumäärä ei ole tiedossa. Miehityksen aikana 17 siviiliä ja ulkomaalaista toimittajaa tms. kaapattiin, osa siviileistä on edelleen kateissa.
Kesäkuun 9. 2014 neljä helluntaiseurakuntaan kuulunutta teloitettiin militanttien toimesta. Helluntaiseurakuntalaiset teloittaneet militantit kuuluivat ”Russian Orthodox Armyyn”.
Venäläinen toimittaja sekä italialainen kuvaaja menehtyivät alueella sotatoimien seurauksena.
Alueen vapautuksen jälkeen, helmikuun 10. 2015 Kramatorskin aluetta pommitettiin venäläisjoukkojen toimesta 32 raketilla. Iskussa menehtyi yhdeksän siviiliä 35 siviilin vammautuessa tulituksessa. Iskun ensimmäinen aalto osui Kramatorskin kaakkoispuolella, lentokentän alueella, sijainneeseen ATO:n esikuntaan, jolloin menehtyi kahdeksan sotilasta 29:n haavoittuessa.
Ukrainan asevoimien ja sitä tukeneiden vapaaehtoisjoukkojen ja muiden turvallisuusorganisaatioiden tappiot Slovjanskin ja Kramatorskin taisteluissa kuuteenkymmeneen kaatuneeseen, kymmenien sotilaiden ja vapaaehtoisten jäädessä vangeiksi. Ukrainalaisjoukot menettivät myös jonkin verran kalustoa, maan ilmavoimat vastaavasti lukuisia lentokoneita ja helikoptereita, joista osa oli maavoimien ilmarynnäkköjoukoille alistettuna – kuten menetetyt Mil Mi-24 taisteluhelikopterit ja Mil Mi-8 keskiraskaat kuljetushelikopterit.
Vapaassa Kramatorskissa
Tänään Ukrainan lippu liehuu hallintorakennuksen katolla, kaupunki näyttää toipuneen lyhyestä miehityksestä ja sodasta – jossain pinnan alla on havaittavissa aavistus jännitystä ja epävarmuutta, epäilemättä Kramatorskin päätymisellä raketti-iskun kohteeksi helmikuussa 2015 on vaikutusta asiaan, kuin myös sillä, että rintama on kuitenkin vain 45 kilometrin päässä eli kaupunki on edelleen tykistön ja raketinheittimien ulottuvilla. Se mikä tapahtui helmikuun 10. 2015 voi toistua. Mutta leimaavaa kaupungissa vallitsevalle hengelle näyttää olevan toivo paremmasta tulevaisuudesta.
Nämä syyskuiset päivät tuovat mieleeni aiemmat vierailuni, vuosia sitten, Donetskissa ja Donbasin alueella. Auringon paahtama maa, kuuma - hetkittäin, jopa "aavikkoinen" - tuuli, joka ei virkistä lainkaan ja korkealle kaartuva taivas. Näitä maisemia olen kaivannut vuosia, junan tuodessa minut Kramatorskiin, tuntui kuin olisin saapunut kotiin.
Jos Kramatorskissa voi aavistaa toivon paremmasta, kaupungista etelään ja kaakkoon, lähempänä rintamaa, toivoa kuvastaa kasvava uusi sukupolvi, ilman heitä tulevaisuus saattaisi näyttäytyä liiankin lohduttomalta Toretskin (ent. Dzeržinsk) kaltaisissa kaupungeissa, joissa elämä on elämistä kranaatinheittimen kantaman piirissä. Sota on konkreettinen osa elämää, siihen on sopeuduttava - tai on lähdettävä, ja moni on lähtenyt. Lopullisesti.
Toretsk, Ukraina syyskuussa 2019, sodan tuhoamia ja arpeuttamia rakennuksia. Tuhoutuneesta hallintorakennuksesta on muotoutunut kaupunkiin sodan järjettömyyden muistomerkki. Rakennus syttyi tuleen venäläis-proxyjen tulituksen seurauksena. Rintamalinjalle ja "Mordorin" miehittämään alueeseen Donbasia on matkaa alle kymmenen kilometriä.
Laajemmin havainnoista, keskusteluista ja kokemuksista rintaman tuntumassa kotiuduttuani takaisin Suomeen.
Haaveena miehityksestä vapaa Donetsk, Donbas ja yhtenäinen Ukraina.
Marko
Raportti Kramatorskin raketti-iskusta 10. helmikuuta 2015:
Kuvat: Marko Enqvist.
Havainnollistava karttakuva: Marko Enqvist, pohjana halotrust.maps.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.