Vuosi Butšasta: me emme unohda, me emme anna anteeksi

 

Vuosi sitten, 31. maaliskuuta, Kiovan luoteispuolella sijainnut Butša vapautettiin venäläismiehityksestä. (1) Vapautusta seuranneina päivinä maailmalle alkoi virrata kuvia tuhosta, hävityksestä ynnä barbaarimaisesta murhaamisesta – ihmisten oli vaikea ymmärtää näkemäänsä, epäiltiin kyseessä olleen yksittäisten teloitusluonteisten murhien järjestäytyneen toiminnan sijaan. Mitä enemmän tietoja kuvien ohella miehityksestä vapautetuilta alueilta alkoi tihkua, aloimme ymmärtää toiminnan suunnitelmallisuuden ja laajuuden. Kyse ei ollut yksittäisistä, toisistaan irrallisista teoista, vaan kymmenistä ja taas kymmenistä raakalaismaisista murhista. Teoista, joihin järjestäytyneen armeijan ei uskottu ryhtyvän – teoista tuli mieleen raakalaismaisen rikollisjoukkion silmitön hyökkäys suojaamattoman siviiliyhteisön kimppuun. Puna-armeijan perillisenä Venäjän asevoimat ja asevoimien kintereillä liikkuneet turvallisuusjoukot sekä erilaiset palkka-armeijan yksiköt toteuttivat perinteisiä metodeja, niitä samoja, joihin isoisovanhempansa olivat syyllistyneet toisen maailmansodan aikana ja joihin Venäjän asevoimat oli syyllistynyt Syyriassa käynnissä olevassa sodassa kuin myös Tšetšenian sodissa ja joihin turvautumisesta oli kertynyt viitteitä jo Itä-Ukrainasta kuin myös miehitetyltä Krimin niemimaalta. Muistutan mitä Keir Giles kirjoittaa uusimmassa teoksessaan –

”Venäjän tapa käydä sotaa on pysynyt johdonmukaisena, koska se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia. Menetelmään kuuluvat asutettujen alueiden ottaminen maaliksi, mahdollisimman suuren kärsimyksen aiheuttaminen siviileille ja uhrien pakottaminen alistumaan kärsimysten lopettamiseksi. Murhat, raiskaukset, ryöstelyt ja humanitaaristen katastrofien tahallinen tehtailu mahdollisimman suuren inhimillisen kärsimyksen tuottamiseksi ovat jatkuneet samanlaisina läpi historian” ja ”Ukrainan kansalaisten karkotukset Venäjälle ovat uusi kammottava todistus siitä, että Venäjä pitää Stalinin menetelmiä vastauksena ongelmiinsa”. (2)

Osasin odottaa jotain näkemämme kaltaista sen perusteella, mitä olin nähnyt tapahtuvan aiemmin miehitetyssä Itä-Ukrainassa ja miehitetyn Krimin niemimaan alueella. Varautumisesta huolimatta Venäjän on onnistunut pahuudessa ja julmuudessa yllättää minut. En nimittäin uskonut, että SE kuitenkaan ryhtyy Ukrainassa tuhoamaan kokonaisia kaupunkeja tykistön ”teräsmyrskyillä” ja murhaamaan siviilejä kymmenin tuhansin maailman katsellessa voimattomana vierestä.

 

Mitä Butšassa tapahtui

Muistellessamme mitä Butšassa tapahtui, on meidän palattava ajassa takaisin vähintäänkin helmikuun 24. päivään (v. 2022) hetkeen, jolloin Venäjä laajensi sotaa Ukrainassa. Venäjän laajan offensiivin eräänä tavoitteena oli Ukrainan pääkaupungin Kiova valtaus muutamassa päivässä. Todennäköisimpien tavoitteiden joukossa oli myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ja merkittävimpien poliitikkojen vangitseminen (mahdollisesti murhaaminenkin) ja eräänlaisen pseudovaltion muodostaminen valloitetun ja tuhotun Ukrainan tilalle. Nyt tiedämme, ettei Venäjä ole onnistunut asettamissaan tavoitteissa, se on myös paljastunut merkittävästi kyvyttömämmäksi sotilaalliselta voimaltaan mitä oletimme sen olevan ennen 24. helmikuuta 2022.

Kiovan ohella Venäjä aloitti laajat maaoperaatiot (tavoitteisiin nähden aivan liian vähäisin voimin) usealla rintamalla kautta Ukrainan. Miehitetyn Krimin niemimaan alueelta Venäjän joukot etenivät Hersonin alueelle ja sieltä kohti Zaporižžjan aluetta: miehitetyn Itä-Ukrainan aluetta Venäjä käytti ponnahduslautana edetessään kohti Mariupolia sekä vapaata Luhanskin aluetta: Belgorodin alueelta Venäjältä sen hyökkäyskärjet etenivät kohti Harkovaa – ne pysäytettiin kaupungin porteille, ja Sumyn alueeseen rajoittuvilta alueilta Venäjältä, sen hyökkäyskiilat lähtivät kiirehtimään niin ikää kohti Kiovaa – hyytyen täälläkin kapeina kärkinä Kiovan itä- ja koillispuolelle joukkojen huollon romahtaessa.

Kiovaa Venäjä tavoitteli useammalla hyökkäyskärjellä, koillisesta Sumyn alueen kautta kohti Kiovaa eteni kaksi hyökkäyskiilaa; Valko-Venäjältä käsin venäläiset etenivät etelään ja kohti Kiovaa Dneprin molemmin puolin, Tšernihivin alueen sekä Tšernobylin suojavyöhykkeen kautta. Tšernihiv muodostui tulpaksi, jota venäläisten ei onnistunut kunnolla saarrostaa eikä ohittaa, Tšernobylin suojavyöhykkeen kautta edenneet joukot tavoittivat Kiovan suurkaupunkialueen liian myöhään kyetäkseen tukemaan Hostomelin lentokentälle maihinlaskun tehneitä maahanlaskujoukkoja, joista osan Ukrainan asevoimat yhdessä aluepuolustusjoukkojen kanssa pyyhkivät taisteluissa olemattomiin.

Venäjän ei onnistunut saarrostaa ja valloittaa Kiovaa suunnitelman mukaisessa ajassa, muuttui sen sodankäyntitapa kautta Ukrainan entistä totaalisempaan suuntaan – olemme nähneet venäläisten toteuttavan samaa aiemmin Syyrian Aleppossa sekä Groznyissa Tšetšeniassa. Epäonnistumisen jälkeen rikollisen sodankäyntitavan kohteeksi joutuu eurooppalaisia miljoonakaupunkeja, kuten Kiova ja Harkova sekä lähes Helsingin kokoinen Mariupol, jonka rakennuskannasta venäläinen ”teräsmyrsky” vaurioitti ja tuhosi merkittävän osan. Venäjälle tällainen kaupunkeja tykistöllä ja ilmaiskuilla murskaava sodankäyntitapa on taktiikka, jonka avulla on tarkoitus murskata kohteen vastarinta. Tehdä heidän elämästä helvettiä, mikä vähentäisi kansan (ja poliitikkojen) halua pitkittää sotaa – Ukrainan kohdalla tulos on täysin päinvastainen. Kuten olemme nähneet, ukrainalaiset eivät antaudu – brutaali sodankäyntitapa ei nujerra heitä, ennemminkin se lisää heidän halua taistella vastaan. Ukrainalaiset ymmärtävät mitä antautumisesta seuraa, sama kuin Butšassa, mutta monta kertaluokkaa suurempana. Butšassa näimme pienoiskoossa sen, mitä Venäjän miehittämässä Ukrainassa tapahtuisi – kansanmurha.

Venäläisten murhaamia siviilejä Butšassa, osalla murhatuista kädet oli sidottu kiinni selän taa.

Vuosi sitten, 31. maaliskuuta 2022, Kiovan luoteispuolella sijainnut Butša vapautettiin kuukauden kestäneestä venäläismiehityksestä. (3) Seuranneina päivinä maailmalle alkoi virrata kuvia tuhosta, hävityksestä ja brutaaleista siviileiden murhista. Ukrainalaisten viranomaislähteiden mukaan Butšan alueelta löydettiin miehityksen jälkeen 458 siviilin ruumiit, joukossa oli 9 lasta ja alle 18-vuotiasta nuorta. Kuolleista 419 oli tapettu ampumalla ja loput luonnollisista syistä, joista osa on todennäköisesti seurausta miehityksestä. (4) Aivan kuten Butšassa myös vapautetusta Irpinistä löytyi kymmenittäin murhattuja siviilejä. Muistamme myös perheen, joka menehtyi Irpinissä venäläisten tulittaessa kranaatinheittimillä evakuointikäytävällä edenneitä siviilejä 6. maaliskuuta 2022. 

Kiova – Žytomyr välinen E-40 moottoritie – kymmeniä siviiliuhreja lyhyellä matkalla.

Maailmaa järkyttivät myös julmat näyt Kiovasta länteen vievän E-40 moottoritien varrelta, alueella vierailleet toimittajat laskivat moottoritieltä lyhyeltä matkalta toistakymmentä ampumalla murhattua siviiliä. (5)

Miehityksen aikana Kiovan alueella menehtyi yhteensä 1374 siviiliä, joista 38 oli lapsia – huomattavalla osalla kuoleman aiheutti pienikaliiperiset aseet. Venäläisten miehityksen jäljiltä on Kiovan alueella edelleen siviilejä kateissa, osan venäläiset veivät vetäytyessään Valko-Venäjän kautta Venäjälle.

Huhtikuun 2. päivään mennessä koko Kiovan alue oli vapautettu, viranomaisten ilmoituksen mukaan Kiovan alueella ei ollut enää ainoatakaan miehittäjän sotilasta. Kiovan alueen ohella Venäjä vetäytyi vuosi sitten Tšernihivin alueelta ja lopulta myös Sumyn alueelta. Venäjän hyökkäyssodan tuoma painajainen ei kuitenkaan vielä päättynyt. Kiovan alueen taisteluiden päätyttyä, Venäjä on iskenyt Kiovaa ja Kiovan alueen siviilikohteita vastaan useita kertoja risteilyohjuksin sekä itsemurhalennokein, pääasiassa iranilaisvalmisteisin HESA:n Shahed 136 -itsemurhalennokein (osassa lennokeista on Geran-2 merkintä, jota nimeä Venäjällä järjestelmästä käytetään). Venäjä on myös iskenyt toistuvasti tykistöaseilla siihen rajoittuviin Ukrainan pohjois- ja koillisosiin Tšernihivin ja Sumyn alueilla.

Maailmaa on myös tyrmistyttänyt se, ettei Venäjä ole ryhtynyt minkäänlaisiin rangaistustoimenpiteisiin tunnistettuja sotarikoksiin syyllistyneitä sotilaita kohtaan, ennemminkin päinvastoin. Venäjä on nimittäin palkinnut joukko-osaston, jonka sotilaiden on tunnistettu syyllistyneen sotarikoksiin Kiovan alueella – huhtikuun 18. päivä Vladimir Putin nimesi 64. erillisen motorisoidun kivääriprikaatin kaartin -arvolla, prikaatin ajettua Putinin mukaan ”isänmaan ja valtion etua”, ylistäen prikaatin ”joukkosankaruutta ja urheutta sekä sitkeyttä ja rohkeutta”. (6) Useita kyseisen prikaatin sotilaita on tunnistettu, prikaatin komentajana toimi Butšan verilöylyn aikaan everstiluutnantti Azatbek A. Omurbekov. Ukrainan sotilastiedustelun keräämien ja julkistamien tietojen perusteella kyseinen prikaati on ollut sijoitettuna Butšan alueelle kaupungin miehityksen ajan Venäjän toteuttamaan joukkojen vetäytymiseen saakka. Tiedot on myös vahvistettu muiden lähteiden toimesta. 

64. erillisen motorisoidun prikaatin komentaja everstiluutnantti Azatbek A. Omurbekov.

64. erillisen motorisoidun prikaatin ohella Butšassa sotarikoksiin on varmuudella syyllistynyt joukkoja Pihkovaan sijoitetusta 76. kaartin ilmarynnäkködivisioonasta (Venäjän maahanlaskujoukot eli VDV) sekä Tšetšenian sisäministeriön joukkoja eli Kadyrovtsyja. Huomioitavaa on kuitenkin se, että Venäjän asevoimat etenivät Butšan kautta Irpiniin koettaessaan valloittaa Kiovan, joten siviileiden satunnaiseen murhaamiseen ja muihin veritöihin on voinut osallistua joukkoja useammistakin yksiköistä. Associated Press’in  eli AP:n mukaan Butšan alueen miehityshallintoa johdettiin 76. kaartin ilmarynnäkködivisioonan esikunnasta Jablunska kadulta, esikuntaan sijoitetut joukot koordinoivat myös siviiliväestöön kohdistuvia puhdistuksia, reserviin siirtyneiden ukrainalaissotilaiden etsintöjä kuin myös muita julmuuksia. Butšasta löytyi myös kuulustelu- ja kidutuskellareita sekä teloituskammio. Huomioitavaa on myös, että siviileitä teloitettiin kaduille venäläisten toimesta, ruumiit jätettiin niille sijoilleen eikä paikallisten annettu haudata niitä päiviin. Siviileitä teloitettiin myös metsiköihin kaivettuihin tilapäishautoihin jne. 

Suurin osa siviiliuhreista tuli miehityspäivien ja viikkojen kuluessa, vasta kaupungista käytyjen taisteluiden jälkeen. Taistelut kaupungista päättyivät 12. maaliskuuta 2022, jolloin koko kaupunki oli venäläisten hallussa, ja jonka jälkeen alkoivat siviiliväestön systemaattinen vainoaminen, kollaboraattoreiden ilmiantamien asukkaiden etsinnät ja kiduttaminen, mikä päättyi useiden kohdalla teloitukseen. Kaupungin pormestarin Anatoli Fedorukin 28. maaliskuuta antaman haastattelun mukaan venäläiset ovat syyllistyneet Butšassa ”rikoksiin ihmisyyttä vastaan”. (7) Butšassa ja Kiovan alueella on raportoitu tapahtuneen Venäjän miehityksen aikana 9000 sotarikosta.

Ukrainalaisten tuskaa on lisännyt Venäjän toistuva rikollisten tekojensa kiistäminen, väittäminen Butšan sotarikoksia lännen propagandaksi ja valheeksi, jota narratiivia omalla toiminnallaan Venäjälle työskentelevät propagandistit avustajineen ovat voimistaneet. Totuutta tämä ei luonnollisesti muuta miksikään, mutta Venäjän valtio on tuonut tämän julman valheen osaksi kansainvälistä diplomatiaa ja organisaatioiden työskentelyä, mikä on erityisen halveksuttavaa ja vastenmielistä. Häpyä ei myöskään ole Venäjän operaattoreiden ja propagandistien toiminnassa, samaa räikeiden valheiden toistamista nähtiin reilua viikkoa myöhemmin Venäjän tulittaessa Kramatorskin rautatieasemaa ballistisilla OTR-21 Totška-U-ohjuksilla 8. huhtikuuta 2022. (8)

Vuosi Butšan sotarikosten jälkeen Venäjä jatkaa valheiden levittämistä.

“When Bucha was de-occupied, we learned that the devil was not somewhere “out there” but was in fact here on Earth.” Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. (9)

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-april-1

2. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee, s. 178.

3. https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-april-1

4. https://babel.ua/en/news/82626-at-least-458-ukrainians-died-in-the-bucha-community-as-a-result-of-the-actions-of-the-russians 

5. https://www.youtube.com/watch?v=HNTPyAsMmxs 

6. https://www.rferl.org/a/russia-bucha-brigade-honorary-title-war-crimes/31809612.html 

7. https://web.archive.org/web/20220406114727/https://japantoday.com/category/world/russian-media-campaign-dismisses-bucha-deaths-as-fakes 

8. Esimerkiksi Janus Putkosen 8. huhtikuuta 2022 kirjoittama twiitti ja Sofia Kazakovin Facebook-päivitys 3. huhtikuuta 2022: Butšasta Kramatorskiin – Kremlin valhe leviää myös suomaisissa verkostoissa.

9. https://twitter.com/DefenceU/status/1641891268157493260 

Lähteinä hyödynnetty myös Informnapalmin toimittamaa aineistoa, GUR:n kokoamaa ja julkaisemaa tietoa ja Kyiv Independentin aineistoa.

#StandWithUkraine 

Venäjän kunniaton sota Ukrainassa

 

Venäjä laajentaessa sotaa Ukrainaa vastaan aamuyöstä 24. helmikuuta, sen eräänä tavoitteena oli Ukrainan pääkaupungin Kiova valtaus muutamassa päivässä, todennäköisten tavoitteiden joukkoon kuului myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ja muiden merkittävimpien poliitikkojen vangitseminen ja eräänlaisen pseudovaltion muodostaminen tuhotun Ukrainan tilalle. Suunnitelman epäonnistuttua sodankuvassa tapahtui muutos, ja jos tarkkoja olemme, suunnitelma epäonnistui jo ensimetreillä Ukrainan ryhdyttyä taistelemaan vastaan ja taistellessa jokaisesta metristä maata, jonka jälkeen silmiemme eteen alkoi vyöryä kuvia ja videoita tapahtumista, jotka olivat meille tuttuja Venäjän käymistä sodista Tšetšeniasta ja Syyriasta sekä pienimuotoisemmassa mitassa Itä-Ukrainasta.

Ensin näimme välähdyksiä venäläisen tykistön tuhoamista kortteleista Harkovassa, kerrostalojen tuhoutumisesta ilmapommituksissa Ukrainan pohjoisosissa, venäläistä tykistöä ja panssarijoukkoja moukaroimassa Mariupolia, ja aivan kuin tässä ei olisi ollut painajaiskuvia jo tarpeeksi, näkymä alkoi muuttua entistä mustanpuhuvammaksi –

On käynyt useamman kerran ilmi, ettei sana ”Дети” – lapsia, tuo turvaa vaan vetää venäläisten tulta puoleensa, maaliskuun 16. päivä venäläiset pommittivat Mariupolissa teatteria, jonka suojissa oli jopa tuhat siviiliä. Teatteria ympäröivälle puistomaiselle aukiolle oli kirjoitettu kahteen kertaan ”Дети” – lapsia, kertomaan venäläisille keitä teatterin suojissa on. Vaan sana oli ja on kuin magneetti, joka veti ja vetää tulta puoleensa (ja propagandisteja suoltamaan valheitaan).

Sairaaloiden, koulujen, päiväkotien ja teattereiden pommittaminen – siviili-infrastruktuurin järjetön tuhoaminen, kokonaisten kaupunkien ja kylien järjestelmällinen tuhoaminen toi monien mieleen hyvin henkilökohtaisia muistikuvia ja muistoja, moni suomalainen on kokenut ja nähnyt saman. He ovat nähneet kotiensa palavan, punaisten liekkien kohoavan korkeuksiin – Ukrainan julmuudet ovat meitä niin lähellä, että ne koskettavat meitä enemmän kuin samankaltaiset julmuudet, jotka tapahtuvat tuhansien kilometrien päässä. Tämä on inhimillistä, kokemuksen tekee koskettavammaksi vielä se, että moni meistä oli kaikesta huolimatta tuudittautunut uskoon, ettei tällaista voi tapahtua Euroopassa tällä vuosituhannella – olimme olleet sokeita, koska emme nähneet (tai halunneet nähdä) sitä, mitä tapahtui silmiemme edessä Venäjän toimesta toistuvasti tämän vuosituhannen puolella.

Kaikesta painajaismaisuudestaan huolimatta ukrainalaisten kaupunkien ja kylien tuhoaminen oli vasta alkusoittoa painajaisnäytelmälle, jonka Venäjä on meille päättänyt tarjoilla. Maalis-huhtikuun vaihteessa Venäjä vetäytyi ensin Kiovan alueelta ja hyvin pian Tšernihivin alueelta, tuskin olimme ehtineet huokaista helpotuksesta kun korviimme kantautui ensin kuiskauksena Kiovan suurkaupunkialueella sijaitsevan kaupungin nimi – Butša.

Kidutettuja ja teloitettuja ihmisiä, raakalaismaisesti piinattuja äitejä ja lapsia: raiskauksia, raajojen katkomisia, elossa olevien yli ajamisia: ruumiiden hävittämistä polttamalla, kaivoihin upottamalla, metsään hautaamalla, hylkäämällä niille sijoilleen eläinten syötäväksi.

Sama toistui lukuisilla paikkakunnilla Kiovan länsi ja luoteispuolella, samankaltaisia uutisia kantautui korviimme seuraavina päivinä ja viikkoina Tšernihivin ja Sumyn alueilta, seuduilta, joilta Venäjä oli joutunut pakenemaan – jossa ukrainalaiset olivat lyöneet puna-armeijan perillisen, joka näyttää myös omineen puna-armeijassa vallinneen kulttuurin, josta muun muassa Antony Beevor kirjassaan Berliini 1945 kirjoitti, ja jonka nyky-Venäjän johto kieltää:

”Koska kaikki ikkunat oli räjäytetty, berliiniläiset muistavat huutojen kuuluneen joka yö. Berliinin kahden pääsairaalan arviot raiskauksen uhreista vaihtelivat 95 000:sta 130 000:een. Eräs lääkäri päätteli, että Berliinin noin 100 000 raiskatusta naisesta noin 10 000 kuoli, useimmat tekivät itsemurhan. Kuolleisuuden arveltiin olleen paljon korkeampi 1,4 miljoonan naisen keskuudessa, jotka raiskattiin Itä-Preussissa, Pommerissa ja Sleesiassa. Kaikkiaan vähintään 2 miljoonan saksalaisnaisen arvellaan joutuneen raiskatuksi, ja huomattava vähemmistö, ellei peräti enemmistö, oli raiskattu moneen kertaan”. (1)

Ylläolevan lainauksen kirjoittamalla syyllistyn todennäköisesti puna-armeijan kunnian loukkaamiseen, mikä nyky-Venäjällä on merkittävä rikos. Huomautanpa vaan, että ensin on oltava kunnia, ennen kuin sitä voi loukata ja puna-armeijan lailla Venäjän armeija tekee kyllä parhaansa, jotta sille ei kertyisi kunniaa, jota vetää lokaan.

Beevor lainauksesta pääsemmekin siihen, että Ukrainassa Venäjä käyttää raiskausta aseena. Sen perusteella kuinka venäläiset toimivat, mihin valtiollinen propagandakoneisto yllyttää ja kuinka Putin ukaaseillaan palkitsee ja kuinka Ukrainasta on kirjoitettu ja kirjoitetaan edelleen, raiskaus on samalla tapaa ase kuin on pommit ja kranaatit –

”Over 400 Ukrainians raped by russian soldiers since 24/02. Reports from Ombudswoman Liudmyla Denisova. Getting the victims to talk to investigators and open cases is the biggest challenge.” (2)

Se on yksilöä mutta samalla myös yhteisöä vastaan käytetty ase. Luonnollisesti yksilölle raiskaus on trauma, jonka käsittely voi viedä vuosia mutta joka silti on osa minuutta ja psyykettä elämän loppuun asti, yksilön kokemusten rinnalla kulkee myös kollektiivinen trauma, jonka tällainen laajamittainen seksuaalinen väkivalta aiheuttaa ja jonka kohteiksi on joutunut äitejä kuin myös lapsia. Ikävä kyllä myös taaperoikäisiä pienokaisia, johon tekoon on syyllistynyt ainakin Pihkovassa, Venäjällä, palvellut Aleksei Bytškov, joka videoi taaperoikäisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskaukseen jakaen videon taistelutovereilleen ja ladaten sen pimeään verkkoon. Todennäköisesti teosta noussut kohu, vastaanpanemattomat todisteet, pakottivat Venäjän reagoimaan ja lopulta pidättämään Bytškovin, joka pidätyksen jälkeen katosi julkisuudesta. (3) En myöskään sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, että näennäisellä toiminnalla Venäjä voi valtiona ”puhdistaa kruununsa”: todistaa toimineensa ja rankaisseen tällaiseen pahuuteen syyllistynyttä, ja näin syytökset valtiotason piittaamattomuudesta – puhumattakaan rikollisiin tekoihin kannustamisesta – voidaan ohittaa merkityksettöminä. 

Aleksei Bytškovin VK-sivulta, kuva lokakuulta 2017.

Se kuinka venäläiset sotilaat ovat käyttäytyneet ja kuinka he ovat puhuneet raiskaamilleen ja kiduttamilleen äideille, tyttärille ja lapsille antaa ymmärtää, että toimintaan on vähintäänkin yllytetty upseeriston taholta. Kuvaavaa on myös se, että Vladimir Putin on ukaasillaan antanut ”kaartin” arvon  Butšassa moraalittomasti ja rikollisesti toimineelle, joukkosurmiin syyllistyneelle, erilliselle 64. mekanisoidulle prikaatille (sotilasyksikkö 51460), jonka komentajana toimii everstiluutnantti Azatbek A. Omurbekov. (4) Prikaatin sijoituspaikka rauhan aikana on Knjaze-Volkonskojen kylässä, Habarovskin alueella Venäjän Kaukoidässä. On liki mahdoton kuvitella, että läntisissä demokratioissa palkittaisi sotarikoksiin syyllistynyt prikaati vastaavalla tapaa – jotain tämäkin kertoo Venäjän asennoitumisesta Ukrainan sotaan. Voimmekin todeta, että prikaati palkittiin, koska se toteutti ainakin eräiltä osin sille asetetun tehtävän. Se osallistui ukrainalaisten joukkotuhontaan, mikä on selkeästi Venäjän eräs tavoite. Tuhota Ukraina valtiona ja kansana – tehtävä, jossa se ei kuitenkaan tule onnistumaan mutta joka tavoitteena on noussut esille viimeisimpien viikkojen kuluessa niin monella taholla ja sellaisissa yhteyksissä lausuttuna, että voimme ymmärtää kyseessä olevan valtakunnan tahtotilan herran vuonna 2022. Painakaamme ajatus uudelleen pääkoppaamme, Euroopassa on vuonna 2022 vallinnut valtiollinen tahtotila Venäjällä toiseen kansaan kohdistetun kansanmurhan suorittaminen. Mihin unohdimme sen ”ei enää ikinä”?

Ukrainan syyttäjäviranomaisten mukaan tähän mennessä (25. huhtikuuta), Venäjän 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa on menehtynyt reilut 3800 siviiliä –

“Confirmed: 3,818 UKR civilians dead and over 4,000 injured since the beginning of the invasion. The current figures are not accurate, however, since they disregard the besieged Mariupol and parts of Kyiv oblast. Only identified bodies included. - Prosecutor General”. (5)

Meidän on muistettava, että luku ei ole kattava. Lukuun sisältyvät vain tunnistetut ruumiit, lisäksi Ukrainassa on alueita, joilta ei ole mahdollista saada tarkkoja tietoja sodan tai miehittäjän toimien seurauksena. Huomiomme kohdistuu piiritettyyn Mariupoliin, jossa sodan seurauksena on menehtynyt tuhansia siviilejä. kaupungista ja kaupungin ympäristöstä on löydetty satelliittikuvia tutkimalla useita mahdollisia joukkohautoja, suurimpiin on saatettu haudata tuhansia kuolleita. Mariupolin ohella lukuisat muut paikkakunnat Itä-Ukrainan sotatoimialueella ovat pyyhkiytyneet kartalta venäläisten sotatoimien seurauksena – Novotoshkivske on kuin Mariupol pienoiskoossa, jäljellä on enää tykkitulen tuhoamia taloja ja kivikasoja. Vastaavia venäläistykistön ja panssarijoukkojen tuhoamia pikkukaupunkeja ja kyliä löytyy Ukrainan itäisistä osista jo kymmeniä. Tuhansia kuolleita lisää, ja miksi? Russkij Mir…

Novotoshkivsken kylä venäläisten tykkitulen pyyhittyä sen ylitse. Ennen helmikuun offensiivia Novotoshkivske oli Ukrainan hallinnassa, sijaitsen reilun kilometrin päässä rintamalinjasta, sittemmin kylä päätyi venäläisten haltuun. Nyt se on raunioitunut ja eloton.*

 

Marko 

 

Lähteet:

1. Antony Beevor, Berliini 1945 s. 460.

2. https://twitter.com/lesiavasylenko/status/1519212112798699523 

3. https://www.thesun.ie/news/8634354/russian-soldier-rapes-baby-ukraine-war-arrested/ 

4. https://twitter.com/Andrew__Roth/status/1516075783084777474 

5. https://twitter.com/StratcomCentre/status/1518594426368581636 

Kuvakaappaukseen, Butša, upotettujen lainausten lähteitä: Kyiv Independent, Volunteer Info, CNN, ABC, Mediazone ja Meduza.

*: Kuva Novotoshkivskesta, kuvakaappaus miehitetyn Luhanskin alueen ”viranomaisten” kuvaamasta videosta.

#BuchaMassacre