Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkilömiina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkilömiina. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Miinat ja räjähdeansat tappavat Ukrainassa

 

Käytännössä asemasotavaiheessa olevassa Ukrainan sodassa huomio kiinnittyy useimmiten ensimmäisenä Ukrainan asevoimien merkittäviin tappioihin, raskaiden asejärjestelmien käyttöön sotilas- tai siviilikohteita vastaan, tai Venäjä-johtoisten joukkojen paikallisiin offensiiveihin. Sen sijaan miinojen, räjähdeansojen ja muiden vastaavien ”näkymättömien” tappajien aiheuttamiin uhreihin kiinnitetään olennaisesti vähemmän huomiota – poikkeuksena tapaukset, jolloin uhreja tulee kerralla merkittävämpi määrä tai tapahtuneeseen liittyy muita, huomiota herättäviä, elementtejä.

Helmikuun 23. 2019 tapahtunut tila-auton panssarimiinaan ajo miehitetyillä alueilla, muutaman kilometrin päässä rintamalinjasta, Olenivkan kylän alueella oli traagisuudessaan poikkeuksellisen tuhoisa. Jostain syystä Donetskista Olenivkan suuntaan ajanut tila-auto päätyi tien pientareelle lähestyessään miehitetyillä alueilla olevaa tarkastusasema-aluetta, pientareella tila-auto ajoi panssarimiinaan räjähtäen, kaksi autossa ollutta siviiliä menehtyi räjähdyksessä kolmen joutessa sairaalahoitoon. Vielä traagisemmaksi tapahtuneen tekee se, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat olivat raportoineet tienpientareen miinoituksesta miehitettyjen alueiden ”viranomaisille” päiviä ennen tapaturmaa. Miinoitteille ei ollut tehty mitään, niitä oli runsaasti Olenivkan alueella tapaturma-aikaan. Kyseisen kevättalven ja kevään kuluessa kylän alueelle sijoitettiin maastoon sekä rakennetulle alueelle lisää panssarimiinoja sekä henkilömiinoja, ja kuten ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisemasta aineistosta voi päätellä, toiminta miehitetyillä alueilla ei ole muuttunut miksikään sotavuosien aikana, (alla oleva kuva Olenivkasta huhtikuulta 2021).










”On 13 April, in a field north of a road H-20, about 900m north-east of the forward position of the armed formations near Olenivka (non-government-controlled, 23km south-west of Donetsk), an SMM mini-UAV spotted 42 probable anti-tank mines, of which 34 for the first time and eight again, all assessed as belonging to the armed formations.” (1)

Ukrainan puolustusministeriön mukaan sodan alusta lukien 257 ukrainalaissotilasta on menehtynyt miinojen ja räjähdeansojen räjähdyksiin, haavoittuneiden lukumäärän noustessa 921. Hallituksesta riippumattomien, Itä-Ukrainan miinanraivaukseen osallistuvien ukrainalaisten- ja kansainvälisten organisaatioiden mukaan, Ukrainan kontrolloimilla alueilla on vuodesta 2014 lähtien kuollut 43 siviiliä miinojen ja erilaisten räjähdeansojen räjähdyksissä, vammautuneiden lukumäärän ollessa reilut 30, (2) mikä tarkoittaa sitä, että edellä kuvattu (23. helmikuuta 2019) tapahtunut panssarimiinaan ajo uhreineen ei näy näissä lukemissa, kuten ei miehitetyn Horlivkan lähellä henkilömiinan räjähdyksessä, lokakuussa 2018 kuolleet lapset ja vammautunut lapsi. (3)

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tämän vuoden toukokuussa julkaiseman raportin mukaan, raportointiajanjaksona (marraskuu 2019 – maaliskuu 2021) Itä-Ukrainan sotatoimialueella (sis. Ukrainan kontrolloimat alueet sekä miehitetyt alueet) on menehtynyt 20 siviiliä ja vammautunut 56 siviiliä miinojen, räjähdeansojen ja tunnistamattomien räjähteiden sekä erilaisten kranaattien aiheuttamissa räjähdyksissä (4) – eräissä tapauksissa kyse on siviileiden varomattomasta, löytämiensä räjähteiden ja ammusten, käsittelystä. Huomioitavaa on myös se, että ETYJ raportissaan laskee miinojen, räjähdeansojen, tunnistamattomien räjähteiden ja kranaattien tms. räjähdyksissä kuolleet ja vammautuneet yhteen, kun Ukrainan puolustusministeriön julkaisemassa aineistossa tarkastellaan vain miinojen ja räjähdeansojen aiheuttamia uhreja ts. luvut eivät ole täysin verrannollisia.

Huomioidaan vielä Michael Sheldonin kirjoittamassa artikkelissa ”Long-range mining in the Donbas” mainittuja lukuja –

“Mines and unexploded ordnance present serious hazards, threats, and security impediments to civilians in the Donbas. Eastern Ukraine is one of the most landmine contaminated areas in the world, with landmines and other explosive hazards causing over 40 percent of casualties among civilians in eastern Ukraine in 2018. From April 14, 2014 to March 31, 2020, mines, UXO, and other explosive remnants of war caused a total of 1,091 civilian casualties, including 329 deaths.” (5)

Toisin kuin Venäjä, Ukraina on ratifioinut Ottawan henkilömiinat kieltävän sopimuksen joulukuussa 2005. Sodan alettua maassa on käyty keskustelua Ottawan henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta vetäytymisestä sotilaallisten syiden (tekijöiden) tähden, toistaiseksi Ukraina ei kuitenkaan ole vetäytynyt sopimuksesta.

Ukrainan sotatoimialue kuuluu maailman miinoitetuimpiin alueisiin (laskennassa huomioitu miinojen ohella myös räjähtämättömät kranaatit, siroteammukset jne.). Sodan alkupuolella (ensimmäinen kesä ja syksy) sodan osapuolet käyttivät varsin vapaasti erilaisia siroteammuksia toisiaan vastaan, mutta jo ensimmäisenä talvena asetelma muuttui selkeästi ja siten, että Venäjä jatkoi siroteammusten holtittomampaa käyttöä siviilikohteita vastaan ja miinojen levittämistä myös siviilikohteisiin, mitä toimintaa Venäjän johtamat joukot harjoittavat edelleen levittämällä esim. POM-2 henkilömiinoja siviiliasutuksen keskelle. (6) Ukrainan käytäntöjen muutos johtunee nähdäkseni seuraavista tekijöistä, koulutuksesta ja asevoimissa käynnissä olevasta rakennemuutoksesta sekä pyrkimyksestä sitoutumaan kansainvälisiin sodankäyntiä rajoittaviin sopimuksiin kuin myös sitoutumaan sodan kuluessa laadittuihin sopimuksiin, jopa siinä määrin, että näin ulkopuolisesta Ukrainan toiminta (sitoutuminen) oudoksuttaa kun samaan aikaan Venäjän johtamat joukot rikkovat sopimuksia minkä ehtivät, osoittaen kaikella tapaa piittaamattomuutta sodankäynnin sääntöjä kohtaan. Vielä ikävämmäksi asian tekee se, että Venäjä, kuten eivät sen johtamat joukotkaan, joudu millään muotoa vastuuseen teoistaan rintamalla. Sen sijaan läntiseen yhteisöön kuuluvat maat, kuten Saksa, kampittavat Ukrainaa kamppailussaan hyökkääjää vastaan.

Itse asiassa ymmärtäisin erinomaisen hyvin sen, mikäli Ukraina vetäytyisi osasta ratifioimiaan kansainvälisiä sopimuksia, ymmärtäisin siksi, koska Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen myötä Budapestin sopimus vuodelta 1994 osoittautui sopimuksena arvottomaksi. Mutta palatkaamme Ukrainan sotaan ja hiljaisiin tappajiin – miinoihin, maastoon jääneisiin kranaatteihin ja muihin räjähteisiin sekä räjähdeansoihin.

Panssarimiinojen (yleisin ajoneuvoja vastaan käytetty miina on TM-62M) ohella Venäjän johtamat joukot käyttävät miinoitteissaan muun muassa seuraavia henkilömiinoja: POM-2, PMN-2, MON-50 ja -90 miinat sekä OZM-72-henkilömiinat. (7) Human Right Watchin teknisenraportin (4/2015) mukaan, edellisten lisäksi, myös seuraavat henkilömiinat olivat raportin laatimisen aikaan yleisessä käytössä: PMN-4, MON-90-henkilömiinat. Sotavuosina tekemieni havaintojen mukaan, venäläisjohtoiset joukot käyttävät edelleen kyseisessä raportissa mainittuja henkilömiinoja. 

Kuvakollaasi eräistä Venäjän johtamien joukkojen käyttämistä henkilömiinoista.*









Edellä mainitun, Human Right Watchin laatiman, teknisen raportin mukaan Ukraina on miinoittanut rantavyöhykkeitä Mariupolin itäpuolisella alueella PDM-1M-miinoilla, kyseinen miinatyyppi on tarkoitettu rannikoiden, vesistöjen jne. suojeluun vihollisen maihinnousuilta ja vesistöjen ylityksiltä. Havaintojen mukaan Širokinen rantakaistaleella miinoitteet olivat paikoilleen laskettuina ja merkittyinä vielä vuoden 2019 puolella.

Itä-Ukrainassa, rintamalinjan molemmin puolin, sotatoimialueella asuu satoja tuhansia ihmisiä – tuhansia ihmisiä asuu maaseutumaisilla pienillä paikkakunnilla vain muutaman kilometrin etäisyydellä rintamalinjasta. Näiden ihmisten, jotka ovat usein köyhiä ja iäkkäitä, elämä on hyvin riippuvaista siitä, miten huolto vaikeapääsyisille seuduille toimii, yhdistettynä siihen, miten he onnistuvat kasvattamaan satoa puutarhaviljelmillään ja/ tai maaseutumaisten taajamien ympäristössä.

Vieraillessani itse syyskesällä 2019 rintaman tuntumassa, Toretskin (ent. Dzeržinski) ja Tšasiv Jarin alueella, oppaani kuvailivat miinojen ja räjähteiden siviileille synnyttämää ongelmaa, siitä huolimatta, että Ukrainan asevoimat yhdessä ukrainalaisten ja kansainvälisten siviiliorganisaatioiden kanssa tekevät kaiken aikaa miinojen- ja räjähteiden raivausta alueella, niin mitään alueita rintaman tuntumassa ei kuitenkaan voi pitää täysin turvallisina – ei edes raivattuja, koska jo seuraavaan päivään mennessä alueelle on voitu kohdistaa epäsuoraa tulta ja ampua esim. POM-2 henkilömiinoja, joiden ansalankalaukaisinmekanismi tekee niistä erittäin vaarallisia siviileille, tai vihollisen partio on voinut yrittää miinoittaa alueen uudelleen, tai selustassa toimivat operaattorit ovat voineet käydä ansoittamassa alueen.

Ukrainan turvallisuusorganisaatiot tekevät säännöllisesti selustassa pidätyksiä, vangiten Venäjän värväämiä operaattoreita, myös ammus- ja asekätköjen löydöt ovat tavanomaisia. Osan kätköistä jättivät jälkeensä vihollisen joukot joutuessaan vetäytymään Ukrainan kevään- ja kesän 2014 operaatioiden edellä, mutta osa on todennäköisesti tehty jo ennen huhtikuun 2014 kaoottisia hetkiä, jolloin Igor Girkinin johtama ”ryhmä Krim” avustajineen aloitti operaatiot Slovjansk-Kramatorsk-alueella. Tällaisista kätköistä löytyy säännöllisesti myös, valmistenumeroiden mukaan, venäläisissä tehtaissa valmistettuja henkilö- ja panssarimiinoja.











Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n takavarikko Privilljan taajaman läheisyydestä tämän vuoden kesäkuulta. Takavarikoitujen aseiden ja ammusten joukossa oli myös useita miinoja, kaksi TM-62 panssarimiinaa ja neljä MON-50 henkilömiinaa sekä yksi OZM-72 hyppymiina, ja yksi kevyen singon erikoisammus, jollaista voidaan käyttää henkilömiinan (esim. POM-2) levittämiseen. (8) Kyseinen alue oli keväällä ja alkukesästä 2014 venäläisjohtoisten joukkojen ja ns. kansanmiliisin hallinnassa. Ukrainan asevoimat ja vapaaehtoisjoukot vapauttivat kyseisen alueen kesäkuun lopulla, alueen merkittävimpiin kuuluva kaupunki Rubižne vapautettiin 21. kesäkuuta 2021. Ukrainan turvallisuusviranomaisten arvion mukaan kätkö on peruja miehityskuukausilta keväältä 2014.

Tämän vuoden puolella venäläisjohtoiset joukot ovat erityisen aktiivisesti ampuneet Ukrainan kontrolloimille, rintamalinjaan rajoittuville alueille, POM-2 henkilömiinoja. Kyseisten miinojen levittämiseen voidaan käyttää joko kevyttä sinkoa varten suunniteltua erikoisammusta tai kranaatinheittimiin suunniteltua erikoiskranaattia, tällainen erikoiskranaatti löytyy niin 82 mm kuin 120 mm kranaatinheittimille. Yksistään tämän vuoden syyskuun kuluessa venäläisjoukot ovat ampuneet miehitetyiltä alueilta käsin useita kertoja POM-2 henkilömiinoja erilaisilla erikoisammuksilla Ukrainan hallinnoimille alueille.

Syyskuun 7. päivä (noin klo. 19:00) Ukrainan kontrolloiman Katerynivkan kylän alueelle kohdistuneen tulituksen yhteydessä, kylän alueelle ja ympäristöön ammuttiin miehitetyiltä alueilta käsin, Molodizhnen kylän suunnasta, yli kaksikymmentä POM-2 henkilömiinaa. Miinojen etälevittämiseen käytettiin tällä kertaa RPG-7 kevyttä sinkoa varten suunniteltua erikoisammusta.

POM-2 henkilömiinasta tekee erityisen ongelmallisen sen ansalankoihin perustuva laukaisumekanismi. Kyseisten miinojen levittäminen siviilikohteiden lähelle, alueille, joilla harjoitetaan pienimuotioista viljelyä, on hyvin kyynistä ja rikollista toimintaa.

RPG-7 kevyessä singossa käytettävä erikoisammus POM-2 henkilömiinojen levittämiseen.**










Sodan alkupuolella, vetäytyessään miehittämiltään alueilta keväällä ja kesällä 2014 Venäjän varustamat ja pääasiassa venäläisupseereiden johtamat joukot jättivät taakseen kirjavan joukon erilaisia räjähdeansoja ja ansapommeja – osa niistä oli kohdistettu ukrainalaisten vapauttamille alueille jääviä (tai palaavia) siviilejä vastaan, myös leluja tai lelujen näköisiä kohteita oli ansoitettu. Nykyään tällaisiin räjähdeansoihin törmää harvemmin, kuitenkin keväällä Širokinen alueelta löytyi lasten lennokki, joka oli varustettu räjähteellä. Ukrainan merijalkaväen pioneerit kävivät tuhoamassa kyseisen räjähdeansan. Alla muutama kuva räjähdeansoista, jollaisia on myös löytynyt kännyköistä, käsilaukuista jne.













Ylläolevat kuvat kuvakaappauksia Факти ICTV:n Youtube-videolta, alla kuvakooste Širokinen alueelta löydetystä lasten lennokista, jossa oli räjähdeansa.

















*: Kuvakollaasin kuvien miinat Itä-Ukrainan sotatoimialueelta.

**: Kuva via Операція об'єднаних сил / Joint Forces Operation, pressjfo.news.


keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Itärintamalta ei mitään uutta, sota Ukrainassa jatkuu

 

Viimeisin tulitaukosopimus allekirjoitettiin Ukrainan sodan osapuolten kesken 22. heinäkuuta 2020, kyseinen tulitaukosopimus astui voimaan muutamaa päivää myöhemmin, 27. heinäkuuta 2020. (1) Kyseisen tulitaukosopimuksen vuosipäivää vietettiin parisen kuukautta sitten – käytännössä kyseinen ”tulitaukosopimus” on merkityksetön, aivan kuten lukemattomat ”tulitaukosopimukset” sitä ennen.

Tämän vuoden kesäkuun alun ja heinäkuun viimeisen päivän välillä seitsemän ukrainalaissotilasta kaatui sotatoimien seurauksena, haavoittuneiden lukumäärän noustessa ainakin 42:een. Elokuussa venäläisjoukkojen tulenkäyttö lisääntyi alkukesään verrattuna. Tykistön, kranaatinheittimien sekä tarkka-ampujien toiminnan seurauksena elokuussa kaatui yhdeksän ukrainalaissotilasta, haavoittuneiden lukumäärän noustessa 27:ään. Olisi yksinkertaistettua todeta tämän kaiken johtuneen Ukrainan järjestämästä Krim-foorumista sekä maan 30-vuotis itsenäisyyspäivästä. Näin ei kuitenkaan nähdäkseni asianlaita ole, koska elokuun käännyttyä syyskuuksi, sotatoimiin liittyvissä tykistö- ja kranaatinheitiniskuissa ei ole tapahtunut laskua, sen sijaan Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat joukko-osastot ovat kärsineen vihollisen tykistö- ja kranaatinheitin tulessa merkittäviä tappioita, 1.–13. syyskuuta neljä ukrainalaissotilasta on kaatunut taisteluissa, haavoittuneita on ainakin 23.

Ovatko edelleen jatkuvat, hyvin provokatiiviset, tuli-iskut Venäjän strategisen Zapad2021-sotaharjoituksen sivujuonne? Hyvinkin mahdollista! Iskujen tarkoituksena voi olla Ukrainan provosointi vastahyökkäykseen, jota Venäjä voisi käyttää tekosyynä omiin ”vastatoimiinsa” ja koskapa läntisen median kiinnostus Ukrainan sotaan on olematonta, on varmaa, että Ukrainan mahdolliset vastatoimet nousisivat otsikoihin, todellisen syyn – Venäjän provokatiivisten hyökkäysten – jäädessä taustakohinaksi. Zapad-2021-sotaharjoituksen myötä Venäjällä on (jälleen) Ukrainan rajojen tuntumassa offensiivisia operaatioita harjoittelevia joukkoja. Rostovin alueella useampi tuhatta Venäjän maavoimien mekanisoituihin ja panssarijoukkoihin kuuluvaa sotilasta harjoittelee par ‘aikaa, vain kymmenien kilometrien päässä Ukrainalta miehitetystä osasta Donbasia.












Elokuussa yhdeksän ukrainalaissotilasta kaatui puolustaessaan maataan venäläisjoukkojen hyökkäykseltä, kuvan sotilaat ovat:

Kalynivkan kylästä, Sumyn alueelta kotoisin oleva Jaroslav Semenjaka; Ilovaiskin taisteluiden veteraani, Žytomyrin alueelta kotoisin oleva Oleksii Kaidanovitš; kolme kuukautta sitten naimisiin mennyt Artem Mazur; Soroki-Lvivskin kylästä kotoisin oleva Vasil Ostrovski; lapsena orvoksi jäänyt, isoäitinsä kasvattama, luutnantti Jurij Mikhailov; Kiovan kupeesta, Borispylistä kotoisin oleva Oleksandr Aksionov; Ukrainan itsenäisyyspäivänä kaatunut, sodassa vuodesta 2014 mukana ollut Vjatšeslav Pitko; Zaporižžjan alueelta kotoisin oleva, kahden lapsen isä, Andrij Viskrebets; Lvivin alueelta kotoisin oleva, viisi vuotta rintamalla ollut Roman Zadorožni. (2)

Sota tappaa monella tapaa, ei vain vihollisen luodista tahi kranaatin sirpaleesta, 5. elokuuta 47. pioneeriprikaatissa vuodesta 2015 palvellut, 32-vuotias, Oleksandr Tsybulski menehtyi rintamalla sairaskohtaukseen. Kuolemalla on myös pitkä käsi, elokuun 29. päivä menehtyi, heinäkuussa 2014 Luhanskin lentokentällä käydyissä taisteluissa vakavasti päähän haavoittunut, Ukrainan sankari, everstiluutnantti Oleksandr Petrakivski. (3)

Kevään ja alkukesän kuluessa Venäjän johtamat joukot syyllistyivät etenkin Donetskin ympäristössä lukuisiin provokatiivisiin kranaatinheitin- ja tykistökeskityksiin, jotka kohdistettiin pääsääntöisesti siviilikohteisiin. Näiden keskitysten joukossa oli selkeitä sotarikoksia, kuten illalla 4. toukokuuta suoritettu kranaatinheitinkeskitys, jonka kohteena oli Krasnohorivkan keskussairaala. (4) Vastaavat, siviilikohteisiin kohdistetut, hyökkäykset ovat jatkuneet elokuun ja syyskuun aikana, mutta toisin kuin keväällä, nyt niitä tapahtuu kautta rintaman. Tällainen hyökkäys koitui Ukrainan maavoimien 58. mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvelleen Jaroslav Semenjakan kohtaloksi. Hän sai kuolettavia vammoja 7. elokuuta Piskin kylässä, venäläisjoukkojen tulitettua prikaatin sotilaita, jotka olivat avustamassa siviileitä vihollisen kranaatinheitintulessa vaurioituneiden rakennusten korjaamisessa ja kunnostamisessa.

Seuraavaksi jokunen esimerkki viimeiseltä viikolta raskaammista, venäläisjoukkojen siviilikohteisiin kohdistamista, tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksistä.

Syyskuun 11. Venäjän johtamat joukot tulittivat 122 millin tykistöaseilla Ukrainan kontrolloimaa Novohnativkaa, tulituksessa vaurioitui myös siviilirakennuksia. Samana päivänä Verkhnotoretsken alueella junaliikenne jouduttiin keskeyttämään Skotovatan aseman lähellä vihollisen tykkitulen tähden. 

Tykkitulen aiheuttamia tuhoja Novohnativkassa.









Alkuillasta 8. syyskuuta venäläisjoukot tulittivat Kriakivkan kylää 122 millin tykistöllä. Tykistökeskitys alkoi illalla kello 18:30, kestäen reilut 40 minuuttia. Kriakivkan kylää tulitettiin Siverskyi Donetsin toiselta puolelta, Krasny Limanin suunnalta.

JCCC:n Ukrainan asevoimien edustaja Kriakivkassa 9. syyskuuta 2021.













Elokuun 5.  Krasnohorivkan itäosia tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin 100 mm MT12 Rapira panssarintorjuntatykillä, vul. Vostotšnaja 2:ssa sijainnut huoneisto sai tulituksessa täysosuman. Tulituksessa vakavasti loukkaantunut siviili menehtyi myöhemmin sairaalassa.

Tulituksen kohteeksi joutunut vulitsa Vostotšnajan alue sijaitsee vain puolen kilometrin päässä Krasnohorivkan keskussairaalasta, jota tulitettiin 4. toukokuuta venäläisjoukkojen toimesta 120 mm kranaatinheittimillä.

Krasnohorivka 5. elokuuta 2021.
















Ukrainan kontrolloimia alueita on tulitettu viime aikoina laajalla skaalalla Minsk-II-sopimuksessa kiellettyjä asejärjestelmiä, 122 mm kenttätykkien ja panssarihaupitsien sekä 100 mm MT12 Rapira panssarintorjuntatykkien lisäksi 120 mm ja 82 mm kranaatinheittimillä sekä erilaisilla panssarintorjuntaohjuksilla – muita aseita ja asejärjestelmiä unohtamatta. Oma lukunsa ovat ilmaiskut, jotka on tehty kustomoiduilla lennokeilla tai nelikoptereilla, viimeksi Niu-Jorkin (ukr. Нью-Йорк) eli entisen Novhorodsken alueelle kohdistetussa iskussa kustomoidusta lennokista pudotettiin 82 mm kranaatinheittimen kranaatteja.

Aamuvarhain syyskuun 6. päivä venäläisjoukot lennättivät Ukrainan kontrolloiman Zaitseven kylän ylle kustomoidun lennokin, suorittaen sillä ilmaiskun kylän pohjoisosien tuntumaan. Lennokista pudotettiin kaksi 3D-printattua räjähdettä – käytännössä kyse oli eräänlaisista improvisoiduista räjähteistä (engl. IED), jotka koostuivat 500 grammasta muoviräjähdettä sekä ”kaseteista”, joissa oli 6 millin teräspalloja. Pudotetuista räjähteistä (pommeista) toinen jäi ”suutariksi”, alla kuvia siitä.



























Tavanomaisesti venäläisjoukot ovat pudottaneet kustomoiduista nelikoptereista 30 mm kranaattikonekiväärin VOG-17 tai VOG-17M kranaatteja, toisinaan lennokki tai nelikopteri on varustettu sirpaloituvalla räjähdepanoksella. Tällöin tarkoituksena on törmätä lennokki tai nelikopteri suoraan kohteeseen. Omien havaintojeni mukaan sellaisella on ainakin kerran isketty myös siviilikohteeseen, Marinkaan Donetskin lounaispuolella.

Tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksistä ja satunnaisista ilmaiskuista huolimatta rintaman tuntumassa asuvien siviileiden elämälle suurimman vaaran tuottavat erilaiset räjähtämättömät ammukset sekä erilaiset ansapommit ja miinat, joita vihollisen tiedustelupartiot tai heidän operaattorinsa käyvät alueelle asentamassa, tai joita kaukolevitetään Ukrainan kontrolloimille alueille miehitetyiltä alueilta käsin. Tällä hetkellä tavanomaisin kaukolevitetty miina on POM-2-henkilömiina, jota voidaan levittää joko 82 mm tai 120 mm kranaatinheittimillä tai esim. RPG-7 kevyellä singolla ammuttavalla erikoisammuksella (kuva alla).










Syyskuun 7. päivän iltana, noin klo. 19:00 Ukrainan kontrolloiman Katerynivkan kylän alueelle kohdistuneen tulituksen yhteydessä alueelle ammuttiin miehitetyiltä alueilta käsin, Molodizhnen kylän suunnasta, useita POM-2 henkilömiinoja. Miinojen etälevittämiseen käytettiin tällä kertaa, edellä mainittua, RPG-7 kevyen singon erikoisammusta.

Miehitetyiltä alueilta käsin kylän alueelle ammuttiin yli kaksikymmentä POM-2 henkilömiinaa. POM-2 henkilömiinasta tekee erityisen ongelmallisen sen ansalankoihin perustuva laukaisumekanismi. Kyseisten miinojen levittäminen siviilikohteiden lähelle, alueille, joilla harjoitetaan pienimuotioista viljelyä, on hyvin kyynistä ja rikollista toimintaa.

Zaitseven kylään tämän vuoden huhtikuussa ammuttu POM-2 henkilömiina sekä RPG-7:n erikoisammuksia.












Huhtikuun 12. päivä venäläisjoukot ampuivat miehitetyn Horlivkan pohjoispuolella sijaitsevan Zaitseven kylän alueelle useita kaukolevitteisiä POM-2 henkilömiinoja. Yksi miinoja kuljettaneista RPG-7 kevyen singon erikoisammuksista osui eläkeläisten asuttamaan pientaloon, läpäisten rakennuksen katon. Onneksi pientalossa asunut eläkeläispariskunta ei vammautunut iskussa.

Ukrainan maavoimien pioneerien oli käytävä tuhoamassa rakennuksen sisällä ollut POM-2 henkilömiina. Miinan erikoislaatuisen mallin vuoksi sitä ei voi tehdä vaarattomaksi muuten kuin räjäyttämällä sen.

Osa räjähdeansoista on suunniteltu siten, että ne varmuudella kiinnostavat lapsia. Tällaisena voidaan pitää Shirokinesta tänä keväänä löytynyttä lasten lennokkia, joka oli varustettu räjähteellä. Tuolloin Ukrainan merijalkaväen pioneerit kävivät tuhoamassa lennokin.*

Kranaatinheitinkeskitykset kuten eivät tykistökeskityksetkään taajamiin ylitä uutiskynnystä täällä Suomessa. Ukrainassa elokuussa järjestetyn Krim-foorumin, johon tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistui, ja Ukrainan itsenäisyyspäivän myötä Ukraina oli hetken otsikoissa, mutta muutoin Ukrainan sota tuntuu suomalaismedioilta. (5 ja 6) Median vaikeneminen palvelee sekin Venäjää, koska se avaa pelikentän sen tuottamalle disinformaatiolle ja propagandalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/chairmanship/457885 

2. https://novynarnia.com/2021/09/01/zahybli-serpnia-2021/ 

3. https://novynarnia.com/2021/08/29/petrakivsky-died/ 

4. https://twitter.com/Hromadske/status/1389869699228475392 

5. https://www.presidentti.fi/tiedote/presidentti-niinisto-osallistuu-krim-foorumiin-kiovassa/ 

6. https://yle.fi/uutiset/3-12085044 

Lähteenä käytetty myös Ukrainan Joint Forces Operation Facebook-sivua ja Міністерство оборони України-verkkosivua sekä muuta Новинарня’n julkaisemaa materiaalia.

*:




















sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 5


Blogisarja ”Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa” kääntyy tämän kirjoituksen myötä päätökseen. Sarjassa olen käynyt läpi sellaista Venäjällä valmistettua kalustoa, jota ei ole myyty Ukrainaan ja harvoissakin tapauksissa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tähän mennessä aiemmissa osissa olen käynyt läpi kalustoa taistelupanssarivaunuista rynnäkkövaunuihin sekä miehistönkuljetusajoneuvoihin, olen myös huomioinut tykistön ynnä kranaatinheittimet, en unohtanut raketinheittimiä enkä ilmatorjuntaakaan. Kolmannessa osassa vuorossa olivat elektronisen sodankäynnin kalusto, tutkat, viestintäkalusto, ja edellisessä – neljännessä – huomio kiinnittyi tiedustelulennokkeihin. Alla linkit aiempiin osiin, joista ensimmäisessä osassa laajempi taustoitus asetelmasta Ukrainassa:


Tässä viidennessä osassa vuorossa ovat pienikaliiperiset aseet, henkilökohtainen varustus ja muu aseistus, kuten panssarintorjuntaohjukset ja henkilömiinat. Lopussa lyhyt summausta kaluston myötä muusta välillisestä todisteesta, että Itä-Ukrainassa sotii muitakin kuin ”vapaaehtoisia” Venäjältä.

Lukijoille huomioksi se, että seuraavaksi tulen käymään läpi konekiväärien, tarkkuuskiväärien ja antimateria -kiväärien osalta eräitä selkeimpiä todisteita sen puolesta, että Venäjältä  Itä-Ukrainassa sotiville joukoille toimitetaan aseistusta ja varustusta suoraan ”pakasta”. Venäjä ei edes pyri salaamaan toimintaansa millään muotoa, vaan sen joukoilla on henkilökohtaista aseistusta, jota maan asevoimillekin – pääasiassa erikoisjoukoille – on ryhdytty toimittamaan vasta tämän vuosikymmenen puolella.




















Itä-Ukrainassa Venäjän proxy-joukkoihin kuuluvan Sparta-pataljoonan taistelija esittelee venäläisvalmisteista 7,62 mm Pecheneg konekivääriä, joka on kehitetty PK eli Пулемёт Калашникова konekivääristä. (1)

Pecheneg konekivääri on käytössä Venäjän asevoimilla sekä venäläisillä “palkkasotilaspalveluita” tarjoavilla ryhmillä, kuten PMC Wagnerilla ja Itä-Ukrainassa Venäjän proxy-joukoilla, jotka käytännössä operoivat venäläisen sotilasjohdon alaisuudessa.




















Yllä olevassa kuvassa niin ikää Sparta-pataljoonaan kuuluva taistelija esittelee 12,7 mm raskasta konekivääri Kordia. Kordin toimitukset Venäjän asevoimille alkoivat 1998, sillä korvataan vanhat NSV 12,7 mm raskaat konekiväärit.


Venäjällä Kordia on toimitettu asevoimien ohella sisäministeriölle, ja Venäjän kansalliskaartille, josta käytetään usein epävirallista nimeä Rosgvardiya (ven. Росгвардия). Venäjän ulkopuolella kauppoja on tehty ainakin Syyrian ja Namibian kanssa.
















Venäläinen erikoisjoukkojen sotilas varustautuneena AS Val rynnäkkökiväärillä Sanzharivkan kylän lähistöllä Debaltseven pohjoispuolella. (2 ja 3) AS Val rynnäkkökivääriin on integroitu äänenvaimennin, se jakaa 70% komponenteistaan VSS Vintorez -tarkkuuskiväärin kanssa.

Venäjän ohella AS Val rynnäkkökivääriä on viety Georgiaan. 




















Yllä olevassa kuvassa venäläisvapaaehtoinen Vladimir S. VSS Vintorez tarkkuuskiväärinsä kanssa kuvattuna Donetskin alueella miehitetyssä Itä-Ukrainassa kesäkuussa 2017. (4)

Venäjällä VSS Vintorezia on toimitettu asevoimien erikoisjoukkojen ohella FSB:lle sekä sisäministeriön erikoisjoukoille, joista osa on siirretty Venäjän kansalliskaartiin.

Ennen Euromaidania ja Ukrainan sotaa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-ryhmällä oli käytössään Venäjän toimittamia VSS Vintorez tarkkuuskiväärejä. Ei ole varmuutta millaisia määriä kyseisiä tarkkuuskiväärejä jäi Ukrainaan Viktor Janukovytšille uskollisten joukkojen siirryttyä Venäjälle tai Venäjän proxy-joukkoihin vallan Ukrainassa vaihduttua Euromaidanin myötä.

Itä-Ukrainan sotatoimialueella VSS Vintorez tarkkuuskiväärejä on havaittu sen verran usein, että merkittäviä määriä on tullut Venäjältä alueelle. VSS Vintorezin korkea hinta (noin 10 000 $) yhdessä erikoisammuksien kanssa tarkoittaa sitä, että asetta jaetaan vain koulutuksen saaneille henkilöille. (5)





















Venäläisen 12,7 mm ASVK antimateriaalikiväärin toimitukset maan asevoimien erikoisjoukoille alkoivat 1999, tuotantomäärä ei ole noussut suureksi.

Venäläisjoukot ovat käyttäneet ASVK antimateriaalikivääriä Ukrainan sodan (kuva) ohella toisessa Tšetšenian sodassa ja Syyrian sodassa, jossa sitä on toimitettu myös Syyrian hallinnolle lojaaleille joukoille. Vietnam on valmistanut versiota ASVK:sta Thanh Hoássa sijaitsevassa Z111:den tehtaassa.
















Kuvassa Venäjän proxy-joukoissa taistelevalla serbialaislähtöisellä militantti ”Dekillä” on olallaan uusi venäläinen Orsis T-5000 tarkka-ampujien käyttöön tarkoitettu kivääri (7,62x51 mm NATO).

Venäjällä Orsis T-5000 on pääasiassa erikoisjoukkojen käytössä, sitä on myös viety ulkomaille: Irakiin, Saudi-Arabiaan, Vietnamiin ja Kiinaan sekä Syyriaa, on vaikea sanoa, onko Syyrian kohdalla kyse varsinaisista kaupoista vaiko venäläisjoukkojen mukanaan tuomasta varustuksesta, jota on luovutettu Syyrian hallintoa tukeville joukoille. 














MRO-A termobaarisella taistelukärjellä varustettu sinko, järjestelmästä on myös saatavilla versiot MRO-D (savukranaatti) ja MRO-Z (perinteinen ”palopommi”).

MRO-A:ta on toimitettu vuodesta 2003 alkaen Venäjän asevoimille, kauppoja kolmansiin maihin ei ole tehty. Venäläisjoukoilla MRO-A:ta on ollut toisessa Tšetšenian sodassa sekä Ukrainan sodassa.


9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksen laukaisuputki, kuva: Maria Tsvetkova, Reuters. (6)

























Ukrainan sodassa venäläisjoukoilla on ollut käytössä myös 9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksia. Venäjän asevoimille 9M133 Kornetin toimitukset alkoivat 1998, ohjuksia on myös myyty kolmansiin maihin – ei kuitenkaan Ukrainaan. (7) Ensimmäiset havainnot 9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksista Itä-Ukrainassa tehtiin Donetskista kaakkoon sijaitsevan Starobesheven kylän lähellä lokakuun 2. 2014.

Kuva alla osa 9M133F-1 Kornet panssarintorjuntaohjuksesta, jolla ammuttiin ukrainalaisjoukkojen asemia Zholobokin kylän lähellä Luhanskin oblastissa huhtikuussa 2015.  (8 ja 9)




















2K25 Krasnopol -laserohjatun tykistökranaatin kappaleita.















Venäjä on käyttänyt Ukrainan sodassa myös sellaisia tykistökranaatteja sekä kranaatinheittimien kranaatteja, joita ei ole myyty Ukrainalle, kuten 2K25 Krasnopol -laserohjattuja 152 mm tykistökranaatteja, jollaisen jäänne on yllä olevassa kuvassa – kuva yllä Анатолий Штефан Штирлиц:n Facebook-sivulta.

Venäläisjoukot tulittivat 2K25 Krasnopol -laserohjatuilla tykistökranaateilla ukrainalaiskohteita viimeksi 26. kesäkuuta 2018 Mariupolin koillispuolella sijaitsevan Vodianen alueella. Tykistökranaattien ohella venäläisjoukot ovat tulittaneet ukrainalaiskohteita sellaisilla kranaatinheittimien kranaateilla, joita ei tuoteta Ukrainassa tai joita ei ole tuotu laillisesti Ukrainaan. Alla kuva 82 mm kranaatinheittimen kranaatin pyrstöosasta (stabilizing fin), joka löydettiin Majorsken tarkastusaseman läheltä sen jälkeen, kun aluetta tulitettiin 3. – 4. toukokuuta 2018. Pyrstöosan tunnuksen (76-4-93) kaltaisia 82 mm heittimen kranaatteja ei tuoteta Ukrainassa, ne on toimitettu alueelle Venäjältä.




















Ukraina on ratifioinut Ottawan sopimuksen eli henkilömiinat kieltävän sopimuksen 18. elokuuta 1997, ja tuhosi kaikki käytössään olevat henkilömiinat vuoteen 2005 mennessä. Sen sijaan sopimuksen ulkopuolella oleva Venäjä on kylvänyt Itä-Ukrainan sotatoimialueelle tuhansittain erilaisia miinoja, joukossa myös PMN-2 henkilömiinoja, jollaisia ukrainalaiset pioneerit raivasivat kesäkuussa 2018 Vodianen kylän lähistöltä 25 kappaletta.

Venäläisiä PMN-2 henkilömiinoja.




















Venäjän asevoimien yksiköt ja Venäjän proxy-joukot ovat miinoittaneet laajoja alueita myös miehittämillään alueilla sen ohella, että he pyrkivät uudelleen ansoittamaan ja miinoittamaan alueita, jotka Ukraina on ottanut takaisin haltuunsa käynnissä olevan sodan kuluessa.

ETYJ on kritisoinut voimakkaasti ansoitteiden ja – usein merkitsemättömien – miinakenttien tekemistä. Ne muodostavat suuren uhan siviileille, tällä hetkellä eräät osat Ukrainan itäosia kuuluvat maailman miinoitetuimpiin alueisiin, ja sodan siviiliuhreista suurin osa on nykyään seurausta miinojen ja ansojen räjähdyksistä. Kuvassa alla venäläisvalmisteinen MON-50 viuhkamiina, jonka alle kätketty ML-8 miina, jota valmistetaan vain Venäjällä ja jota on käytössä Venäjän asevoimilla. (10)

























Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa operoivilla venäläisjoukoilla on käytössään myös erilaisia miinoitteiden raivaukseen tarkoitettuja järjestelmiä, alla olevassa kuvassa kuorma-auton lavalle on sijoitettu UR-83P miinanraivausjärjestelmä. Järjestelmän voi myös sijoittaa MT-LB kuljetuspanssarivaunun katolle, tai asentaa maahan sijoitettavalle alustalle.

Ukrainassa sotivilla venäläisjoukoilla on käytössään myös muita vastaavan kaltaisia miinoitteiden raivaamiseen tarkoitettuja järjestelmiä, kuten UR-77 sekä uusia BMP-3 alustalle rakennettuja UR-07M miinanraivausjärjestelmiä, jollaisia Venäjän asevoimille on luovutettu vasta vuodesta 2013 lähtien, ja jollaisista on tehty yksittäishavaintoja myös sotatoimialueella. (11)

UR-83P miinanraivausjärjestelmä kuorma-auton lavalla.



















Tällaisessa kirjoituksessa on mahdotonta käydä läpi koko todisteketjua, joka osoittaa Venäjän valtiona olevan osallisena Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan ohella Itä-Ukrainan alueiden miehityksessä. Taistelijoiden henkilökohtaiseen varustukseen voi kuulua välineitä tai aseisiin kiinnitettävää optiikkaa, jollainen Venäjällä on tarkoitettu vain sotilaskäyttöön. Samoin raskaampaan kalustoon on voitu tehdä muutostöitä, asennettu optiikkaa tai muita järjestelmiä, jollaisia Venäjä ei ole myynyt kolmansiin maihin – ei etenkään Ukrainaan, jotka omalta osaltaan käyvät todisteesta Venäjän osallisuudesta.

Venäläisten tuhottu BTR-80 panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo, kuva M. Enqvist.



















Kuvan venäläinen BTR-80 panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo tuhottiin Ukrainan asevoimien 95. erillisen ilmakuljetteisen prikaatin sotilaiden toimesta Itä-Ukrainassa RPG-26 singolla sekä kranaatinheitintulella. BTR-80:nen konekivääriampujalle oli asennettu uusi tähtäin-pimeänäkölaitteisto, jollaisia on modifiointitöissä asennettu vain Venäjän asevoimille toimitettavaan kalustoon. Tuhotussa BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvossa oli myös uudet venäläiset KI-126 renkaat.

Näin tämä blogisarja on tullut päätökseen, on kuitenkin todennäköistä, että palaan teemaan vielä lähitulevaisuudessa yhden kirjoituksen muodossa, johon kokoan kaikki aihetta käsittelevät kirjoitukseni linkkeinä sekä karttoina, joihin on merkitty vähintään yksi havainnon sijaintitieto kuvauksineen eri asejärjestelmiltä.


Marko


2. Donbas in Flames s. 69.