Havaintoja lennokkisodankäynnistä Ukrainassa: FPV-droonit sodassa

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan lennokit ja erilaiset hiipivät asejärjestelmät ovat merkittävässä roolissa niin hyökkääjän Venäjä, kuin myös puolustuskamppailua käyvän Ukrainan joukoilla. Eräillä rintamalohkoilla lennokit ja hiipivät asejärjestelmät sekä erilaiset nelikopterit ovat  merkittävässä roolissa. Ukraina on miehistöpulaa helpottaakseen sälyttänyt eräillä rintamalohkoilla erilaisilla drooneilla operoiville joukoille huomattavan suuren vastuun puolustussodankäyntiin. (1) Varsinaisten sotatoimien lisäksi Ukraina on käyttänyt drooneja siviileiden avustamiseen rintamavyöhykkeellä tai jopa alueilla, jotka ovat Venäjän miehittämät. Jälkimmäiseen Ukraina ryhtyi kesällä 2023 Venäjän räjäytettyä Nova Kah’ovkan padon ja jättäessä tuhansia alajuoksulla asuneita siviilejä tulvaveden armoille. (2) Tässä droonisodankäyntiä tarkastelevassa kirjoituksessa huomioni kohdistuu erityisesti FPV-droonien eli First Person View-drone käyttöön rintamalla. Painotan myös sitä, että teen havaintoni maallikkona, en sodankäynnin asiantuntijana, pyrkimyksenäni on esittää joitain perusteita havainnoilleni. Alkuun kuitenkin suppea katsaus historiaan: Ukrainan asevoimat ja miehittämättömät ilma-alukset.

 

Historia: miehittämättömät ilma-alukset Ukrainan asevoimilla

Sodan Itä-Ukrainassa alettua keväällä 2014, Ukrainan asevoimilla oli käytössään hyvin vähäinen määrä lennokkeja. Niinpä ”aukkoa paikkaamaan” Ukraina otti käyttöönsä neuvostoajoilta periytyviä Tupolev Tu-141 Striž (ven. Стриж) (3) ja Tupolev Tu-143 Reys tiedustelulennokkeja, jollainen päätyi Venäjän johtamien joukkojen haltuun elokuussa 2014. (4) Sodan alkuvaiheessa kyseisiä lennokkeja käytettiin tiedusteluun, joskin aika oli jo tuolloin ajanut kummastakin ohi. Tu-141 Striž’in sekä Tu-143 Reys’in kohdalla on hiukan arveluttavaa puhua lennokeista, kummankin ollessa pienen hävittäjäkoneen kokoinen.

Sodan kuluessa Yhdysvallat toimitti Ukrainan asevoimille aseapuna lyhyen kantaman AeroVironment RQ-11 Raven tiedustelulennokkeja, joilla on pääasiassa koulutettu joukkoja ja operaattoreita Ukrainassa. RQ-11 Raven ei täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia varsinaisessa toimintaympäristössään Itä-Ukrainassa. Tämän takia Ukrainan asevoimat ja niitä tukevat joukot turvautuivat Itä-Ukrainan sodassa suureen joukkoon erilaisia siviilikäyttöön tarkoitettuja lennokkeja ja nelikoptereita. Näitä lennokkeja ja nelikoptereita hyödynnettiin tiedustelussa, tulenosoituksessa sekä alueiden valvonnassa. Sotavuosien kuluessa yksityisyritykset ja vapaaehtoisryhmät sekä Ukrainan valtio käynnistivät mittavampia ja teknisesti vaativampia projekteja.

Ukraina siirtyi lennokkien käytössä tälle vuosituhannelle ryhdyttyään yhteistyöhön Turkin kanssa. Yhteistyön seurauksena Ukraina solmi Turkin kanssa kaupat kahdestatoista Bayraktar TB2 lennokista. (5) Merkittävää oli se, että TB2 lennokilla voitiin operoida ilmasta maahan. Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa Ukrainan tilauskanta käsitti 48 Bayraktar TB2 lennokkia, operatiivisessa käytössä niitä oli vuoden 2021 lopulla vasta kuusi. Venäjän suurhyökkäyksen alettua, Turkki on toimittanut Ukrainalle lisää TB2 lennokkeja.

Keväällä 2014 Itä-Ukrainassa alkaneen sodan aikana Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat vapaaehtoisjoukot tehostivat tiedustelulennokkien ja nelikoptereiden käyttöä tiedustelussa, tulenjohtamisessa sekä alueiden valvonnassa. Bayraktar TB2 lennokkien tuodessa todellisen kyvyn operoida ilmasta maahan vasta vuoden 2021 aikana. Sitä ennen Itä-Ukrainan sotatoimialueella ilmasta maahan operaatioita olivat suorittaneet pääasiassa Venäjän johtamat ja varustamat joukot kustomoiduilla nelikoptereilla ja lennokeilla. Myös Ukrainalla vastaavia, itse kehittämiään, lennokkeja suunnittelupöydällä tai testivaiheessa vuosikymmenen vaihtuessa. Kaupat Bayraktar TB2 lennokeista helpottivat Ukrainan tilannetta olennaisesti, sen saadessa kyvykkyyksiä, joita sillä ei ollut (mutta joita se tarvitsi). Lennokkien käytölle Itä-Ukrainan sotatoimialueella oli asetettu rajoituksia sopimuksissa. Näitä rajoituksia Venäjä tai sen proxy-joukot eivät kunnioittaneet.

Itä-Ukrainan sotatoimialueella Ukrainan ilmavoimat suoritti ensimmäiset tiedustelulennot Bayraktar TB2 lennokilla keväällä 2021. (6) Samaisen vuoden lokakuun 26. päivä sotatoimialueella siirryttiin uuteen vaiheeseen Ukrainan suorittaessa ensimmäisen ilmasta maahan operaation Bayraktar TB2 lennokilla, iskiessään Venäjän johtamien joukkojen tykistöpatteria vastaan sen jälkeen, kun nämä olivat tulittaneet Ukrainan kontrolloimia alueita Hranitnen kylän ympäristössä. (7)

 

FPV-droonit sodassa

Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa hyökkääjä Venäjä kuin myös puolustustaistelua käyvä Ukraina ovat ottaneet käyttöön runsaasti erilaisia miehittämättömiä (ase)järjestelmiä. Merkittävin huomio on Ukrainan kohdalla kohdistunut sen kehittämiin miehittämättömiin pinta-aluksiin, joita se on käyttänyt Mustanmeren alueella niin tehokkaasti, että Venäjän kyky operoida pinta-aluksilla on kaventunut merkittävästi. Miehittämättömien pinta-alusten rinnalla huomio on kohdistunut Ukrainan kykyyn kehittää pitkänkantaman lennokkeja sekä runsaaseen FPV-droonien käyttöön, joilla maa on paikannut olemassa olevia puutteitaan rintamalla.

FPV-droonien käytön sanotaan muuttaneen sodankäyntiä Ukrainassa merkittävästi, toisaalta samaan hengenvetoon on todettu, että vielä ei voida varmuudella sanoa, kuinka merkittävä tai pysyvä tämä muutos on. Tällä hetkellä käynnissä on kilpajuoksu aseen ja vasta-aseen kehittämisen välillä. Joskin juuri nyt näyttää siltä, että FPV-droonien ja niiden käytön evoluutio on niin nopeaa, että ei suoranaisesti voida puhua vasta-aseen kehittämisestä vrt. panssarivaunu ja panssarintorjunta-ase vaan tällä hetkellä ensisijaiset vastatoimet ovat passiivisia: erilaisia suojarakennelmia ja -verkkoja, elektronista häirintää, liikkuvuuteen panostamista (Venäjä toteuttaa tätä siirtymällä nopeasti liikkuvien motoristien muodostamiin joukko-osastoihin, joihin kuuluu pienimmillään vain muutamia sotilaita – Ukrainan asevoimat on myös perustanut ensimmäiset vastaavat joukko-osastot) jne. Ukrainan asevoimissa vapaaehtoisena sotiva suomalaistaustainen ”Mikko” kuvaa Yleisradion artikkelissa droonisodankäynnin aiheuttamaa muutosta:

”Jokaiseen autoon ja jopa yksittäisiin jalkaväen sotilaisiin Ukrainassa on kiinnitetty elektronisen häirinnän järjestelmä, jolla pyritään estämään vihollisen droonit - - -”. (8)

Samalla on kuitenkin huomioitava se, että Ukraina kuin myös Venäjä kehittävät kaiken aikaa lennokkien ja hiipivien asejärjestelmien torjuntaan suunniteltuja järjestelmiä, joukossa on myös lennokkeja, joilla metsästetään vihollisen lennokkeja. Tähän mennessä ukrainalaisyksiköiden kohteet ovat pääasiassa venäläisiä tiedustelulennokkeja, joita metsästetään muun muassa FPV-drooneilla. Tiedustelulennokkien ohella FPV-drooneilla on onnistuttu pudottamaan myös hiipiviä asejärjestelmiä ja jopa helikoptereita. (9 ja 10)

Viime vuoden marraskuussa julkaistujen tietojen mukaan edellisen puolen vuoden kuluessa Ukraina oli pudottanut reilut 500 venäläistä tiedustelulennokkia yksistään FPV-drooneilla. (11) FPV-drooneilla pudotettujen venäläisten tiedustelulennokkien joukossa oli muun muassa 57 kpl Orlan-10 ja Orlan-30 mallisia tiedustelulennokkeja, yli 260 kpl Zala Aeron valmistamaa tiedustelulennokkia ja yli 160 kpl Supercam’in valmistamaa tiedustelulennokkia jne. Tiedustelulennokkien pudotukset vaikuttivat omalta osaltaan siihen, että Venäjän Lancet 3-kamikazedrooneilla suorittamien iskujen määrä laski merkittävästi. Tiedustelulennokkien lisäksi Ukrainan on onnistunut pudottaa yksittäisiä (11 kpl) Lancet-mallisia tappajalennokkeja/ kamikazedrooneja. Pudotusten seurauksena Ukrainan onnistui vaikuttaa merkittävästi (ainakin lyhytaikaisesti) Venäjän Lancet-taktiikkaan: Ukraina onnistui katkaisemaan ”Killing Chain’n” eli ”tappoketjun”, joka käsittää kohteen löytämisen, tunnistamisen, sijainnin määrittämisen, Lancetin ampumisen kohteeseen ja maalin tuhoamisen sekä vaikutuksen arvioinnin. (12)

FPV-droonit eivät tapa pelkästään ilmassa, vaan ne tappavat myös maalla. Venäjän puolustusministeriö julkaisi tämän vuoden maaliskuussa tilaston, joka perustui 6000 Ukrainassa sotineen ja ei-aktiivisessa hyökkäysvaiheessa haavoittuneen sotilaan haastatteluun. Aineiston mukaan 75,x prosentissa tapauksista haavoittuminen oli seurausta Ukrainan lennokki-iskusta (valtaosa rintamalla toteutetuista lennokki-iskuista tehdään FPV-drooneilla); 20,x prosentissa haavoittuminen oli seurausta epäsuoran tulen käytöstä ja vain 4 prosentissa haavoittuminen oli seurausta pienikaliiperisten aseiden tulesta. (13) Huomautan mainitusta reunaehdosta eli venäläisten mukaan aineisto käsittää epä-aktiivisessa hyökkäysvaiheessa haavoittuneet.

Paljon keskustellaan siitä, ovatko FPV-droonit niin mullistava asejärjestelmä, miltä tällä hetkellä näyttää: vääristyykö asetelma julkaistujen droonivideoiden runsaan määrän myötä? Toinen kysymys, mikä meitä suomalaisia luonnollisesti kiinnostaa on se, ovatko taistelukentät Suomen ja Ukrainan välillä verrannollisia? Yleisradio julkaisi huhtikuussa keskustelua herättäneen artikkelin ”Suomalaiset taistelijat Ukrainassa”, jossa sivuttiin myös modernia droonisodankäyntiä useaan otteeseen, kummankin haastatellun sotilaan painottaessa sitä, ettei Suomessa täysin ymmärretä sitä, kuinka paljon Venäjä käyttää taistelukentällä drooneja. (14) Kritiikissä on muun muassa todettu kyseessä olleen vain kahden sotilaan näkemys, joilla tuskin on todellista kuvaa Suomen tämänhetkisestä tilanteesta. Toisaalta aiheeseen paremminkin perehtyneet tahot ovat esittäneet kriittisiä arvioita sen suhteen, kuinka hyvin Nato-maat ovat valmistautunet moderniin droonisodankäyntiin, kuten tanskalainen upseeri ja sotilasanalyytikko Anders Puck Nielsen, Tanskan maanpuolustusakatemiasta (Forsvarsakademiet, FAK). (15)

Nato-mailla on puolellaan se etu, että ne voivat seurata droonisodankäynnin kehittymistä Ukrainassa, pyrkiä ennakoimaan sen suuntaa ja samalla ottaa käyttöön Ukrainassa tehokkaiksi havaittuja keinoja käydä droonisotaa mutta myös tehostaa omaa puolustautumista laajamittaista droonien käyttöä vastaan. Ukrainassa yksistään jo droonien runsas kappalemäärä aiheuttaa ongelmia. Eräs suuren kappalemäärän seurauksista on se, ettei juuri mitään voi tehdä täysin salassa. Entäpä antaako Suomen peitteisempi maasto tarvittavaa lisäsuojaa? Todennäköisesti jonkin verran, mutta toivottavasti emme luota liikaa sen tarjoamaan lisäsuojaan. Ukrainan asevoimien 59. prikaatin droonipataljoonaan kuuluva Oleksandr Ilta-Sanomien julkaisemassa artikkelissa:

”Tavalliset dronet eivät kykene lentämään metsässä latvusten alla, sillä puut häiritsevät signaalia. Viime aikoina rintamalla on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti valokuitukaapeleihin kytkettyjen dronejen käyttö.

Jos lennättäjä osaa asiansa, valokuitudrone pujottelee sujuvasti myös puiden lomassa metsässä matalalla, tuottaen samalla kirkasta kuvavirtaa. Niiden käyttö on kalliimpaa, mutta ne eivät ole alttiina elektroniselle häirinnälle.” (16)

Suomessa Puolustusvoimat on yhä edelleen vaitonainen isoista linjoista, Mighty Arrow 25 -sotaharjoituksen yhteydessä Maavoimat julkaisi videon, jossa näkyi ensimmäistä kertaa käytössä Ukrainassa laajassa käytössä olevia FPV-drooneja. (17) Reserviläisen julkaisemassa artikkelissa Maavoimien ilmailun päällikön everstiluutnantti Jaakko Kauppisen mukaan Ukraina kokemuksia erilaisista drooneista on seurattu hyvin tarkasti sodan alusta lähtien. Everstiluutnantti Kauppinen myös toteaa: ”Yksittäinen järjestelmä ei itsessään ole sateentekijä, mutta kerrostettuina eri toimijoiden kanssa ne muodostavat merkittävän osan tämän päivän sodankäyntiin. Esimerkiksi merkittävä osa tulenkäytöstä tehdään lennokeilla”. (18) Toistaiseksi Maavoimat ei kuitenkaan tule tämän tarkemmin julkisuuteen FPV-strategiastaan, käytössä olevasta kalustosta, aikatauluista tai muusta toteutuksesta. Kauppisen mukaan Suomessa hankitaan tällä hetkellä kokemusta ja kehitetään suorituskykyä.

Suomalaiset vapaaehtoiset Ukrainan apuna – hyödymmehän me suomalaisetkin tästä

Suomalaiset vapaaehtoisjärjestöt ja -yhteisöt ovat toimittaneet Ukrainaan eri joukko-osastoille yksittäisiä nelikoptereita, joita käytetään esim. tiedusteluun, alueiden valvontaan ja tulenosoitukseen. Ukrainaan toimitettavan koulutusavun lisäksi Lion Defence Team ry on toimittanut tukitehtäviin Ukrainaan jo yli 80 droonia. Lion Defence Team ei suinkaan ole ainoa suomalainen yhdistys tai ryhmä, joka on toimittanut sodankäynnin kannalta elintärkeitä drooneja (lennokit, nelikopterit jne.) Ukrainaan. Sodankäynnin lisäksi droonit ovat tärkeitä myös siviilipelastustyössä sekä miinanraivauksessa. Näen tämän kokonaisuuden hyödyttävän myös suomalaisia maanpuolustusaktiiveja, joille kertyy kokemusta Ukrainassa tehdyistä havainnoista, joita he voivat jalostaa Suomen oloihin sopiviksi toimintamalleiksi.

Droonien lahjoittamisen rinnalla suomalaisvapaaehtoiset ovat mukana esimerkiksi Social Drone UA-projektissa, josta tarkemmin verkkosivulla: https://www.socialdrone.com.ua/. Toiminnan on tarkoitus olla monikansallista mutta ukrainalaisten ehdoilla tehtävää. Aiheesta kirjoitti suomeksi Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa Henry Björklid jo reilu vuosi sitten, tammikuussa 2024: ”Rakenna Ukrainan armeijan tarvitsema drone” -rakennussarja ja ohjeet – aktivoi nuoriso hyvään maanpuolustusharrastukseen. (19)

Reserviläisille ja miksei kaikille suomalaisille viisaita sanoja Ukrainassa puolustustaisteluun osallistuneelta suomalaisveteraanilta:

”Veteraanien muistoa kunnioittaen, reserviläiset hankkikaa esim. radiomasterin ohjain ja liftoff, tai ukrainalainen fpv-simulaattori ja opetelkaa vapaa-ajalla uusi taito maanpuolustukseen, jottei uhraus mene hukkaan.” (20)

Ukrainalaisille erilaisten droonien kanssa operoinnista oli kertynyt kokemusta jo vuodesta 2014 (jolloin sota Donbasissa alkoi). Kertyneestä kokemuksesta huolimatta Ukrainassakin operointia drooneilla väheksyttiin Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa, tähän joukkoon kuului silloinen puolustusministeri Oleksi Reznikov, joka vielä vuoden 2023 puolella haastattelussa esitti väheksyviä arvioita ”nelikoptereista” sodankäynnin välineenä. Ukrainalaisen ”droonisodankäynnin äiti” Marija Berlinska suomi näitä luutuneita asenteita Hromadskelle antamassaan haastattelussa. (21) Meidän on syytä kysyä itseltämme, onko Suomella varaa lukkiutuneisiin ajatusrakennelmiin mitä tulee droonisodankäyntiin.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.kyivpost.com/post/46756 

2. https://www.youtube.com/watch?v=EDyvPJzWaTY

3. https://medium.com/war-is-boring/ukraine-resurrects-soviet-era-super-drones-3403f80c51ba

4. https://theaviationist.com/2014/08/02/tu-143-in-field/

5. https://www.dailysabah.com/defense/2019/01/12/ukraine-turkey-have-signed-deal-for-12-bayraktar-tb2-uavs-poroshenko-says

6. https://www.aerotime.aero/articles/27677-ukraine-flies-its-first-turkish-made-armed-drone-over-donbas

7. https://militarnyi.com/uk/news/genshtab-zsu-bayraktar-tb2-zastosuvaly-u-vidpovid-na-zagybel-nashogo-bijtsya/

8. https://yle.fi/a/74-20153507 

9. https://x.com/Archer83Able/status/1831606730775568584

10. https://x.com/Archer83Able/status/1856392327025308055

11. https://x.com/Maks_NAFO_FELLA/status/1861011276651986955

12. https://suomensotilas.fi/2024/12/29/ukraina-onnistunut-tappajalennokkien-torjunnassa/

13. https://istories.media/en/news/2025/03/25/uavs-injures/

14. https://yle.fi/a/74-20153507

15. https://www.logicofwar.com/nato-has-missed-the-drone-revolution/

16. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011237528.html

17. Heavy Armoured Thunder – Mighty Arrow 25: https://www.youtube.com/watch?v=GLP9QxcEbXk 

(ajassa 1:33).

18. https://reservilainen.fi/maavoimat-valaytti-fpv-droonikykyaan-mutta-on-yha-vaitonainen-isoista-linjoista/

19. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/saaristo/rakenna-ukrainan-armeijan-tarvitsema-drone-rakennussarja-ja-ohjeet-aktivoi-nuoriso-hyvaan-maanpuolustusharrastukseen/

20. https://x.com/Hobbit_ua/status/1916497885174132966 

21. https://hromadske.ua/en/posts/either-we-invest-all-our-resources-in-technology-and-protection-against-enemy-technology-or-we-lose-mariia-berlinska 

Hromadsken artikkelin pohjalta Henry Björklid on kirjoittanut suomeksi blogin:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/saaristo/mariia-berlinska-ukrainan-dronejen-aiti-ja-isa-kaikki-kunnia-hanelle/ 

Taustatyössä ja muuna lähdeaineistona olen hyödyntänyt marraskuussa 2021 kirjoittamaani ”’Droonisotaa’ Itä-Ukrainassa, Ukraina on siirtynyt kivikaudelta tälle vuosituhannelle” -blogia lähteineen sekä The Insiderin analyysia ”This won’t fly. Why Moscow's air defense struggles to fend off Ukrainian drones”, ja suomalaisten avustusorganisaatioiden sosiaalisen median tilejä sekä verkkosivuja. 

Katsaus menneeseen: venäläisten kiinteistö- ja tonttikaupoista Suomessa –

olemmeko oppineet mitään?

Venäjän Ukrainaan kevättalvella 2022 kohdistamasta suurhyökkäyksestä lähtien Suomessa on käyty aaltoilevaa keskustelua venäläisten kiinteistö- ja tonttikauppojen kieltämisestä – puheista ei kuitenkaan ole edetty vielä konkreettisten tekojen asteelle. Aiemmin syyskuussa puolustusministeri Antti Häkkänen kielsi kuusi kiinteistökauppaa, joiden taustalla on puolustusministeriön mukaan kytköksiä Venäjän valtiollisiin toimijoihin. (1) Venäläisten kiinteistö- ja tonttikauppojen rajoittaminen tai kieltäminen on ollut säännönmukaisesti otsikoissa viime vuosikymmenen puolelta lähtien, sikäli aihe ei ole tuore, mutta tähän päivään mennessä Suomessa ei ole edetty yksittäisiä rajoitus- ja estotoimia pidemmälle. Häkkäsen kuuden kiinteistökaupan estäminen on muistini mukaan jopa poikkeuksellinen toimi, yleensä on kyse ollut yksittäisten kauppojen estämisestä. (Huom. tavallisesti estämistä esittää Puolustusvoimat).

Satelliittikuva venäläismiljardöörin omistamasta Kotasaaresta.  Laittomasti rakennettu helikopterikenttä näkyy vaaleana alueena saaren keskiosassa. Tätä nykyä kiinteistö on takavarikossa.

Aiheen oltua älleen pitkään pinnalla, päätin kaivella omia arkistojani ja tutustua uudelleen (kertauksenomaisesti) siihen mitä aiheesta olen kirjannut ylös. Aineiston runsauden vuoksi tämä kirjoitus koostuu muutamista kirjoituksiini ja muistiinpanoihini merkkaamista maininnoista ja havainnoista – pääasiassa vuosilta 2015 ja 2016. Olen myös sivunnut aihetta heinäkuussa 2020 kirjoittamassani blogissa ”Tuula Malin: Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa”.

Vuonna 2016 Suomen Sotilas julkaisi artikkelin, joka perustui sen selvitystyöhön ulkomaalaisten kiinteistöostoista Suomessa. (2) Kyseiseen artikkeliin Suomen Sotilas keräsi julkisista lähteistä saatavilla olevat tiedot ulkomaalaisten kiinteistöostoista kuluneen 16 vuoden aikana. Tietojen pohjalta artikkeliin oli koottu taulukko kiinteistöostoista kansallisuuksittain vuodesta 2000 alkaen. Artikkelin mukaan ennen vuotta 2009 ostajien kansallisuutta ei tallennettu systemaattisesti, joten Suomen Sotilas teki selvitystyön useiden eri rekisterilähteiden tietoja yhdistäen.

Suomen Sotilaan mukaan tuolloin (v. 2000–2016) ulkomaalaistaustan selvittäminen on kohtuullisen helppoa vain yksityishenkilöiden osalta, joten esimerkiksi ulkomaalaisten omistamien mutta Suomeen rekisteröityjen yritysten kiinteistökaupat eivät heidän tilastossansa näkyneet. Tähän joukkoon kuului esimerkiksi Turun laivaväylien läheisyyteen sijoittuvien ja venäläisomistuksessa olevan Airiston Helmi Oy:n kiinteistökaupat. Airiston Helmi nousi otsikoihin 22. syyskuuta 2018, poliisin tehdessä yhdessä tullin kanssa ratsian Airiston Helmeen. (3) Airiston Helmen tapausta en kuitenkaan tässä kirjoituksessa tämän enempää tarkastele, mikäli tarkastelisin, kaappaisi se leijonanosan kirjoituksen sisällöstä.

Suomen Sotilaan kokoama tilasto ei myöskään paljastanut Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvan Rotenbergin perheen tai Gennadi Timtšenkon yritysten kiinteistöomistuksia. Boris Rotenbergillä kuin myös hänen pojallansa Romanilla on Suomen kansalaisuus, aivan kuten on Gennadi Timtšenkollakin. (Huom. alkuperäisten muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen Yhdysvaltojen ohella Euroopan Unioni on kohdistanut pakotteita Rotenbergin suvun jäseniin sekä Timtšenkoon).

Suomen Sotilaan kokoamasta tilastosta selviää, että venäläiset olivat tuolloin suurin yksittäinen ulkomaalaisryhmä, joka hankki kiinteistöomistuksia Suomesta. Venäläiset ovat tehneet vuodesta 2000 lähtien yhteensä 5309 kiinteistökauppaa (vuoteen 2016 mennessä). Vilkkaimmat kaupantekovuodet olivat olleet 2007, 2008 ja 2011 mutta vielä 2013 tehtiin yli neljäsataa kauppaa. Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa seurannut kansainvälisen tilanteen kiristyminen vähensi vuosi vuodelta venäläisten kiinteistöostoja Suomesta. Mutta kuten Häkkäsen päätöstä tältä vuodelta osoittaa, Venäjän valtiollisiin toimijoihin liittyvät ostajat yrittävät edelleen ostaa kiinteistöjä Suomesta.

Vuosien 2000–2016 välillä venäläiset olivat suurin yksittäinen ulkomaalaisten kiinteistöomistajien ryhmä (5309 kiinteistöä). Venäläisten jälkeen seuraavina tulivat ruotsalaiset 1927 kiinteistöä ja virolaiset 1537 kiinteistöä sekä saksalaiset 567 kiinteistöä. (Huom. koko taulukko kommentteineen kirjoituksen lopussa, lähteiden jälkeen). Suomen Sotilaan selvitystyön myötä paljastui jo tuolloin eräs merkittävä ongelma. Nimittäin se, ettei käytössä olevien lähteiden perusteella, (ainakaan kovinkaan helposti), ole aivan kaikki omistajatahot selvitettävissä: ”Ulkomaalaisten omistamien mutta Suomeen rekisteröityjen yritysten kiinteistökaupat eivät listauksessa näy”. Lisäksi erilaisten bulvaanien käyttö, johon Tuula Malin kirjassaan viittaa, mahdollistavat jälkien häivyttämisen.

Suomen Sotilas -lehden numerossa 2/2015 käsiteltiin myös maakauppoja, niihin perehtyneen Hannu Luotolan (prikaatinkenraali evp) artikkelissa ”Kaikki Kaupan”. Luotolan artikkelin ohella teemaa käsiteltiin myös Jaakko Puuperän kommentissa ”Konstit on monet”. Huomioitavaa on, että Luotolan artikkelin kirjoitushetkeen mennessä ”Eduskunnassa on tehty vuodesta 2008 alkaen lukuisia toimenpiteitä – tai ainakin aloitteita – lainsäädännön kehittämiseksi, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään.” (4) Jo tuolloin ongelma oli ollut olemassa vuosien ajan, mutta riittävää poliittista tahtoa ei ollut löytynyt, jotta se olisi kyetty ratkaisemaan millään tasolla. Hämmentävintä kokonaisuudessa on se, ettei tätä tahtoa ole löytynyt vieläkään. Syitä kyllä löydetään sille, miksi ongelmaa ei voida ratkaista.

Samaisesta Suomen Sotilaan numerosta löytyy lyhyt mutta huomionarvoinen kirjoitus ”Hämärän rajalla”, joka on ilmeisesti myös Luotolan käsialaa, kirjoituksen lopussa on nimikirjaimet HL. Lainaan kirjoituksesta pari kappaletta:

”Venäjä ei ole demokratia, eikä siellä vallitse EU:n kaltainen oikeusjärjestys. Venäläiset toimivat maansa ulkopuolella tottumansa yhteiskuntaelämän ’lakien’ tai ’lainalaisuuksien’ mukaisesti. Tämä aiheuttaa vastakkainasetteluja ja ongelmia.

Suomeen on syntynyt puutteellisen lainsäädännön myötä moraalin suuruinen aukko. Suomeen on tuotu sen yhteiskunnalle vieraita toimintaperiaatteita, jotka liittyvät omistuksen hämärtämiseen ja rahanpesuun. Ongelmana on myös rahanpesulaki, joka estää rikollisten itse pesemän rahan takavarikoinnin Suomessa”. (5)

Eli se, että maakaupat itsessään aiheuttavat ongelmia on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Oli syytä keskustella enemmän myös siitä, että kokonaisuus aiheuttaa myös muita ongelmia ja juurruttaa Suomeen epätyypillisiä toimintatapoja, jotka ovat meille uusia ja joita ei voida pitää myönteisenä kehityksenä. Ne avaavat myös tietä muille yhteiskunnallisille lieveilmiöille kuten korruptiolle ja vaikuttamiselle. Aivan kuten ne voivat lisätä houkutusta muihin rikoksiin, kuten rahanpesuun. Entisen Neuvostoliiton alueen oligarkkien kiinteistökaupat ovat synnyttäneet ympärilleen ikäviä lieveilmiöitä (esim. Iso-Britanniaan), tuskin me Suomessakaan olemme sellaisilta täysin suojassa. Tuula Malinin teos antaa näyttöä sen puolesta, että venäläisten kiinteistö- ja maakauppojen ympärille on kehittynyt epätervettä toimintaa.

Nähdäkseni Suomen olisi ollut mahdollista puuttua jo aiemmin Venäjän kiinteistö- ja tonttikauppoihin vetoamalla siihen, ettei Venäjällä toteudu vastavuoroisuuden periaate. Itse asiassa Venäjä on jatkuvasti kiristänyt ulkomaalaisten mahdollisuutta omistaa tai vuokrata kiinteistöjä/maata Venäjällä muun muassa seuraavalla tapaa (havainnot v. 2015):

- 2011 Venäjä teki päätöksiä, jotka estävät ulkomaalaisilta kiinteistöjen oston alueilta, joihin suomalaiset tuntevat mielenkiintoa.

- 2012 Venäjä ilmoitti lunastavansa Karjalassa olevat parisataa suomalaisten omistuksessa olevaa kiinteistöä.

- 2013 lopulla tuli tieto siitä, että ulkomaalaisten kiinteistökaupat ja myös vuokrasopimukset ovat tulossa luvanvaraisiksi koko Venäjän alueella vuoden 2015 alusta.

- Venäjä ei raja-alueilla Suomenkaan kohdalla myy maataan ulkomaalaisille turvallisuussyistä, raja-alueet ovat kymmeniä kilometrejä, jopa yli sata kilometriä leveitä vyöhykkeitä. (Lähteenä: Suomen Sotilas 2/2015).

Vielä vuosina 2015 ja 2016 olin sitä mieltä, ettei aivan kaikkea venäläistaustaista kiinteistö- ja maakauppaa pitäisi kieltää mutta harkintaa olisi syytä käyttää olennaisesti enemmän kuin silloin käytettiin. Näiltä osin asetelma on muuttunut niin paljon (oli jo ennen helmikuuta 2022), että toistaiseksi kaikki kiinteistö- ja maakaupat venäläisten kanssa tulisi kieltää.

Luonnollisesti myös Venäjä pyrki tuolloin (v. 2015 ja 2016) vaikuttamaan siihen, ettei Suomessa ryhdyttäisi rajoittamaan venäläisten kiinteistö- ja tonttikappoja: Venäjän ulkoministeriön mukaan huoli maakaupoista oli russofobiaa. (6) Mutta kyllä me suomalaisetkin tuolloin varoimme julkisesti puhumasta Venäjästä. Tarvittaessa ryhdyimme puhumaan mustaa valkoiseksi, kuten Ilkka Kanerva teki painottaessaan, ettei Supon eduskunnalle toimittamassa lausunnossa (syyskuussa 2016) puhuta nimenomaan Venäjästä, viitatessa hybridivaikuttamisen kohdalla ”maakauppoihin”. (7 ja 8) Täysin tarpeetonta valkopesua Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kanervalta.

Edellä kirjoitetuista havainnoista, muutamaa huomautusta lukuun ottamatta, on vierähtänyt lähes vuosikymmen. Katsellessani taaksepäin, voin todeta, että tilanne oli tuolloin paljon huonompi, mitä itsekään uskoin. Itse kuitenkin kuuluin siihen joukkoon, joka suhtautui kriittisesti venäläisten omistuksiin ja joka, perustellusti, epäili sitä, että viranomaisemme todellisuudessa kontrolloisivat tilannetta vuosi pari Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen jälkeen. Tuula Malinin teos ”Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa” julkaistiin v. 2020 (Docendon toimesta). Sen ohella, että teoksen olisi tullut toimia herätyskellona meille kaikille, se paljasti myös sen karun tosiasian, ettei viranomaisillamme ollut teoksen kirjoitusta edeltävinä vuosina todellista selkoa siitä kuka omistaa ja missä. Ongelmia oli jopa tietää, että kuka osti maata, kiinteistöjä jne. puolustusvoimien alueiden tuntumasta – tai kuka oli lopullinen omistaja myyjien ja ostajien ketjussa.

Teos antoi myös varsin karun kuvan suomalaisten kuntapäättäjien harkintakyvystä. Venäläisosapuolen ryhtyessä puhumaan miljoonista, harkinta näyttää pettäneen aivan liian monella kuntapäättäjällä. Eräissä kriisikunnissa se on pettänyt vieläkin helpommin. Retorisena kysymyksenä, onko puheiden ja pienten ”tuliaisten” lisäksi mikään muu vaihtanut omistajaa näissä neuvotteluissa. Kuntapäättäjien harkintakyvyn pettämisen ohella olisi myös syytä keskustella entistä enemmän viranomaisvalvonnan onnistumisesta – tai monissa tapauksissa siitä, miksi valvonta epäonnistui. Kuten miten venäläismiljardööri Igor Kasaevin tapauksessa. Hänen onnistuessa rakentaa (käytännössä) kenenkään huomaamatta omistamaansa Kotasaareen helikopterikenttä. (9) Toki meidän olisi ollut, tapahtuneen paljastuessa, syytä kysyä itseltämme, että miten Venäjän turvallisuuselimiin linkitetyn miljardöörin edes onnistui ostaa saari Saimaan syväväylän tuntumasta.

Parasta mitä me voimme nyt tehdä, ottaa opiksi – eikä vain Suomessa vaan laajemmin Euroopassa ja varmistaa, ettei kriittistä infrastruktuuria päädy, nykyistä enempää, vihamielisten maiden hallintaan. Meidän on myös kyettävä puhumaan uhkakuvista nykyistä enemmän ja rehellisemmin. Suomessa Venäjän synnyttämää uhkaa valkopestiin ja väheksyttiin aina viime vuosiin saakka. Valkopesun ohella ryhdyimme myös harjoittamaan itsesensuuria – vaiensimme hetkittäin jopa kovaäänisesti kriittisimpiä äänenpainoja.

* * *

Ei tänne enää tulla kuin hollitupaan, toivottavasti. Nimittäin rajoitustoimenpiteisiinkin on ryhdytty – 1. tammikuuta 2020, ulkomaalaisten tekemiä maakauppoja rajoittava laki astui voimaan. Ja viimeisimpänä, puolustusministeri Antti Häkkänen esittää täyskieltoa venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa. Voisin sanoa, että vihdoinkin!

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20109903

2. http://www.suomensotilas.fi/suomen-sotilas-selvitti-ulkomaalaisten-kiinteistoostot-kansallisuuksittain/  (4. marraskuuta 2016).

3. Suomen Kuvalehti 5. lokakuuta 2018, s. 27.

4. Suomen Sotilas -lehti nro. 2/2015, Hannu Luotola ”Kaikki Kaupan” s. 6 eteenpäin.

5. Suomen Sotilas -lehti nro. 2/2015, HL ”Hämärän rajalla”.

6. https://yle.fi/a/3-9271573

7. https://yle.fi/a/3-9265561

8. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2016-AK-75745.pdf 

9. https://yle.fi/a/3-12337243 

Ulkomaalaisten yksityishenkilöiden kiinteistöostot Suomessa vuosina 2000–2016, lähde: Suomen Sotilas.

Kerran vielä LoveFM

Helsingin Sanomien taannoinen, jonkin asteista kuohuntaa herättänyt, uutisartikkeli ”Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin” (1) palautti mieleeni pienimuotoisen mediakohun kesältä 2016, jolloin kuohunnan kohteena oli Love FM -radiokanava, etenkin sen Venäjä uutiset –”uutislähetys”. Love FM palautui mieleeni Helsingin Sanomien Puolustusvoimien Viestikoekeskus uutisessa mainitun paikkakunnan – Jyväskylän kyljessä lepäävän Tikkakosken – myötä, mutta ennen kuin siirrymme Keski-Suomeen, käännämme katseemme Tampereen suuntaan, koska juuri havainnot Pirkanmaalta nostattivat Love FM:n hetkeksi tietoisuuteemme.

Love FM nousi otsikoihin hyvin pian maanpuolustus.net-foorumilla avatun LOVE FM - Moskovan tiltu? -ketjun myötä, (2) foorumiaktiivien tarkkasilmäisyyden myötä hyvin pian kasaan saatiin kattavasti aineistoa tästä – perin hämäräperäiseksi jääneestä – radiokanavasta.

Tuolloin kävi ilmi, että Love FM lähetti lähetyksensä Nokialta samasta antennista Järviradion kanssa. Mediamonitorin ilmoituksen mukaan aseman omisti Love FM Oy, toisaalta Järviradion Markku Mäenpään ilmoituksen mukaan he vuokrasivat lähetinantennia Love FM:lle. Mitä tästä omistussuhteesta voi sitten seurata? Mikäli LoveFM:n edustajilla on vapaa pääsy mastoon suorittamaan lähetinasennuksia, heillä on mahdollisesti myös pääsy myös muihin tiloihin, mikäli sellaisia sijaitsee maston yhteydessä. Mastojen yhteyteen sijoitettuihin teletiloihin voi olla sijoitettuna esim. erilaisia runkoverkkojen palvelimia. Kyseinen lähetin sijaitsee Nokian Linnavuorella. (3) Kiinnostavaksi paikan tekee muun muassa se, että kyseisellä alueella toimi(i) myös Patria Aviation Oy:n konehuolto, jossa huolletaan myös ilmavoimien hävittäjämoottorit.

Järviradion levittäytyessä tuolloin ympäri Suomea, myös Love FM teki samaa, Järviradion levittäytyessä Keski-Suomeen (Jyväskylään) myös Love FM haki yhteistaajuutta alueelta – saamieni tietojen mukaan heidän tarkoituksena oli saada lähetin linkkimastoon, joka sijaitsi Jyväskylän Keljossa Puolustusvoimien järjestelmäkeskuksen naapurissa. Love FM:n osalta hanketta pyrittiin torppaamaan – näin minulle on asia ilmaistu.

Alku vuodesta uutisoitiin Johan Bäckmanin aikeista ostaa 95 % Love FM:n osakkeista, tuolloin Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi mahdolliseen kauppaan lausuntoa myös Suojelupoliisilta (Supo):

”Suojelupoliisi on liikenne- ja viestintäministeriön siltä pyytämässä lausunnossa päätynyt siihen, että Love FM:n ohjelmistoluvan peruuttamatta jättäminen ilmeisellä tavalla vaarantaa kansallista turvallisuutta, jos ohjelmistoluvan määräysvalta muuttuu hakemuksessa esitetyllä tavalla, liikenne- ja viestintäministeriö kertoo tiedotteessa.” (4)

Asia selkeästi ilmaistuna, Suojelupoliisin kanta on se, että Johan Bäckmanin aietta ostaa 95 % Love FM:n osakkeita voidaan pitää kansallista turvallisuutta uhkaavana asiana.

Tässä kuviossa Järviradion rooli oli mielenkiintoinen, muutama vuosi sitten (v. 2014) Järviradion aikomuksena oli selvittää lupa- ja valvontaviranomaisten suhtautumisen Venäjä tänään -yhtiön eli Russia Todayn kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tuolloin viestintäministeri Krista Kiurun kanta oli seuraava:

”Näkemyksemme on, että viranomaistoimilla ei pidä edistää vieraan valtion pyrkimyksiä ajavaa radiokanavaa tai ohjelma-aikaa ja sen syntymistä Suomeen.” (5)

Tästä pari vuotta eteenpäin ja Järviradio tekee ilmeistä yhteistyötä radiokanavan kanssa, jonka taustat ovat varsin hämärät, jonka päätoimittajasta ei saatu lukuisten tiedustelujen jälkeen selvyyttä. Laitoin myös itse sähköpostiviestin Järviradioon (1. elokuuta 2016), jossa tiedustelin Love FM-kuvioon liittyviä asioita saamatta kysymyksiini vastausta. Koska tuolloin Raimo Viljam Vistbacka toimi Järviradion hallituksen puheenjohtajana, laitoin tiedustelua myös Perussuomalaisiin, jonka puolueen jäsen Vistbacka vielä kesällä 2016 oli. (6) Tuolloin puolueen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo vastasi esittämiini kysymyksiini. Perussuomalaiset r.p:llä ei ollut tuolloin mitään kytköksiä Järviradioon kuten ei mihinkään muuhunkaan radiokanavaan, joten kun Järviradion taholta kysymyksiini ei vastattu, eikä Perussuomalaisilla ollut puolueena olemassa olevaa kytköstä Järviradioon, kysymykseni jäivät vaille vastausta. Täten jäi myös selvittämättä se millainen suhde Järviradiolla ja Love FM:llä tuolloin oli; kuka on omistaja ja kuka vuokralainen, kuka vastaa asennuksesta etc.

Mediamonitorin mukaan aseman omistaa Love FM, Järviradion Mäenpään mukaan he vuokraavat lähetinantennia Love FM:lle.

* * *

Love FM radiokanavaan tuskin olisi nähdyssä määrin kiinnitetty huomiota, jollei sen kautta olisi päässyt ääneen kokojoukko ”bäckmanilaisia” eli henkilöitä, joilla on hyvin tiiviit suhteet kohudosentti Johan Bäckmaniin, kuten uutistenlukijanakin toiminut Jaana-Marika Kurtilla eli Jaana Koolla, joka työskenteli tuolloin propagandatehtävissä Donetskissa suomalaissyntyisen Janus Putkosen ”kipparoimassa” propagandayhtiö DONi Newsissä.

Jaana Koo mainostaa – sittemmin poistetussa – FB-päivityksessä rooliaan Venäjä uutisia -lähetyksessä.

Venäjällä asuva henkilö arveli tuolloin (elokuussa 2016), että Venäjä uutisten taustalla saattaisi olla venäläinen nationalistinen kansalaisjärjestö NOD eli National Liberation Movement/ Национально-Освободительное Движение – joiden kanssa Johan Bäckman on tekemisissä, tavaten muun muassa NOD:n puheenjohtaja Jevgeni Fjodorovin maaliskuussa 2015. Tämän päätelmän hän teki tutustuttuaan Venäjä uutisten uutisvirtaan, se oli hyvin pitkälti toisintoa NOD:in omasta uutisvirrasta - ei yksi yhteen mutta huomattavaa yhteneväisyyttä oli havaittavissa. NOD taasen on tietojeni mukaan levittäytynyt erilaisten medioiden kautta useampaankin maahan ja on pyrkinyt saamaan jalansijaa myös Suomesta. Oliko Love FM:n Venäjä uutiset NOD:in projekti – tai NOD:in ja Bäckmanin? Suomessa NOD:n koordinaattorina toimii Demla ry:n jäsen, lakimies – RuFi:ssakin luennoinut – Olga Tchijik-Kinnunen.

Suomessa LoveFM:n kuvio näyttää erehdyttävän paljon samalta kuin Virossa JumorFM:n pyrkimys työntyä Viron radioverkkoon. Viron Kaitsepolitseiamet eli Kapo vuosikatsauksessaan venäläisistä mediaprojekteista:

”Russian media projects are being created to influence the Russian-speaking people in foreign countries and also the policies of their countries of residence. Although the desired result is often not achieved, such attempts are not being waived but are rather becoming more consolidated.” (7)

Virossa vallitsevaa tilannetta käsittelin keväällä SSS-Radion blogissa ”Huumoriradio ja Rakkauden radio”. (8) Viron ja Suomen tilanne ei aivan suoraan ollut rinnastettavissa, koska Love FM:n uutiset ja lähetys olivat suomen kielisiä – emme kuitenkaan tiedä millaisia suunnitelmia Johan Bäckmanilla tuolloin oli, oliko hänen aikomuksena muokata radiokanavan toimintaa vielä enemmän venäjämielisemmäksi? Kaukaa viisaasti Suojelupoliisi sulki oven Bäckmanin nenän edessä.

Taajuushallinnon johtaja Jarno Ilmen mukaan Suomessa on käytännössä propagandistisessa tarkoituksessa harjoitettavaan toimintaan hankala puuttua. LoveFM:n tapauksessa omistussuhteen olennainen muutos oli tekijä, mikä sai Suojelupoliisin toimimaan – propagandaa sinänsä ei nähty uhkana, sen sijaan Johan Bäckman nähtiin. Olemmekohan me suomalaiset hiukan liian naiiveja tässä suhteessa? Tulisiko asettaa edes joitain vaatimuksia radio – tai tv-kanavan – ohjelmasisällölle? Iso-Britanniassa tiedotusvälineitä vahtii Ofcom niminen viranomainen ja sen Ofcom Broadcast Code vaatii enemmän, muun muassa objektiivisuutta ja reiluutta.

Love FM-kuviossa oli lukuisia kysymyksiä herättäviä tekijöitä, mieleen tulee myös ajatus siitä, että kyseessä oli koepallo – ei ensimmäinen, tuskin viimeinenkään. Omalta osaltaan se myös paljasti yhteiskuntamme haavoittuvuuden. Hetkittäin myös tuntuu siltä, että olemme hiukan liian naiiveja, ettemme kovinkaan mielellämme tunnusta sitä, että meihin on vaikutettu ja pyritään vaikuttamaan kaiken aikaa. Kuvittelemme suhteemme Venäjään jollain muotoa erityislaatuiseksi. Onko se kuitenkaan sitä, vai olemmeko vain hyväuskoisia hölmöjä (jälleen kerran)? Valhe ei kuitenkaan muutu todeksi, vaikka sitä miljoonasti toistaisimme – saatamme toki tulla sokeaksi valheelle ja ryhtyä itse uskomaan omaan erityislaatuisuuteemme.

Kaikki tämä palautui mieleeni joulukuun 16. lukiessani Helsingin Sanomissa julkaistua, Laura Halmisen ja Tuomo Pietiläisen, laatimaa artikkelia ”Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin” – minä en omiin kysymyksiini Järviradion ja Love FM:n suhteesta saanut vastauksia, Raimo Vistbackan rooli jäi hiukan avoimeksi – sisältyykö siihen muutakin kuin toimiminen hallituksen puheenjohtajana? Toivottavasti HS-Gaten nostattamiin kysymyksiin – kuka on vuotaja ja miksi – saadaan vastaukset nopeammin, etteivät ne jää samalla tapaa avoimiksi mieltä kaihertamaan.

Marko

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html 

2. https://maanpuolustus.net/threads/love-fm-moskovan-tiltu.5239/ 

3. https://www.mediamonitori.fi/palvelut/taajuuslista/all.php 

4. https://yle.fi/uutiset/3-9437985 

5. https://yle.fi/uutiset/3-7421795 

6. https://www.finder.fi/Mainosmedioita/J%C3%A4rviradio/Alaj%C3%A4rvi/yhteystiedot/143144 

7. https://www.kapo.ee/en/content/annual-reviews.html (Media Projects s. 9)

8. http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-huumoriradio-ja-rakkauden-radio 

SSS-Radioon kirjoittamani blogit, joissa käsitelty tahi sivuttu Järviradiota ja Love FM:ää:

http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-jarviradiosta-ja-lovefm-sta 

http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/article-9 

Ukraina Venäjän sodankäyntilaboratoriona

The Wall Street Journalissa julkaistiin eilen laaja uutiskatsaus ”Russia Targets NATO Soldier Smartphones, Western Officials Say”, (1) joka alkaa seuraavalla tapaa:

”Russia has opened a new battlefront with NATO, according to Western military officials, by exploiting a point of vulnerability for almost all allied soldiers: their personal smartphones.”

Venäjän viranomaistahot kieltävät olevansa näiden “hyökkäysten” takana, kuitenkin läntisten viranmaistahojen mukaan:

”U.S. and other Western officials said they have no doubt Russia is behind the campaign. They said its nature suggests state-level coordination, and added that the equipment used, such as sophisticated drones equipped with surveillance electronics, is beyond the reach of most civilians.”

The Wall Street Journalin katsauksessa esille nousseet menetelmät ja toimintatavat ovat tuttuja Ukrainan sotaa tarkemmin seuraaville, katsauksessa huomiota kiinnitettiin erityisesti matkapuhelimiin ja niiden haltuunottoon – mitä sitäkin on havaittu toteutetun Ukrainan sotatoimialueella Ukrainalta miehitetyiltä alueilta käsin.

Ukrainan sotatoimialueella Venäjän asevoimien yksiköt turvautuvat laajaan joukkoon muitakin keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan joko suurempaan joukkoon ukrainalaissotilaita tai vaihtoehtoisesti vaikutusyritys on hyvin henkilökohtaista, joko sosiaalista mediaa tai matkapuhelinta hyödyntäen.

Ukrainan sodassa ensimmäiset rintamajoukoille kohdennetut häiritsevät ja uhkaavat tekstiviestit lähetettiin konfliktin – sodan – alkuhetkillä vuoden 2014 puolella. Viestien tarkoituksena oli romahduttaa rintamalla taistelevien joukkojen moraali, vaikuttaa sotilaiden psyykeseen – saada heidät epäilemään sodankäynnin mielekkyyttä. Viestit olivat kohdennettuja tietylle alueelle, sotilaat saivat niitä, vaikka alueella ei ollut toimivaa matkapuhelinkenttää, mikä tukee sitä päätelmää, että viestit lähetettiin elektronisen sodankäynnin järjestelmillä (elso). (2)

Helmikuussa 2017 Avdiivkan ympäristössä, Donetskin pohjoispuolella, käytiin raskaista taisteluita useiden viikkojen ajan. Tuolloin Venäjän voimakkaalla tuella ukrainalaisjoukot yritettiin häätää pois kaupungin ympäristöstä kuin myös itse kaupungista. Myös tuolloin ukrainalaisjoukoille kohdennettiin lukuisia kertoja erityyppisiä tekstiviestejä. Viestien tyylilaji oli usein seuraava: ”Et ole muuta kuin lihaa komentajillesi!” tai ”Ruumiisi löytyy, kun lumi sulaa!”

Kuvakollaasi Christopher Millerin twiitistä 2. helmikuuta 2017. Tekstiviestejä, jollaisia ukrainalaissotilaille kohdennettiin tuolloin. (3)

Toimittaja Raphael Satterin twiitistä.

Toimittaja Raphael Satter (@razhael) twiittasi toukokuun 11. 2017: ”This is the kind of thing that pops up on Ukrainian soldiers' smartphones when they're at the front. I've documented 40+ such SMS messages.”

Hybrid warfare handbookissa on kuvattu edellä kerrottua toimintaa ja tapahtumia yksityiskohtaisesti. Ukrainalaisjoukot ovat myös saaneet tykistökeskitysten jälkeen puhelimiin viestejä, joiden sisältönä oli mm. ”Nautitteko esityksestä?” – niiden lisäksi sotilaiden matkapuhelimiin on lähetetty kuvia esim. perheenjäsenistä, jolloin viestintä on kohdennettu yksilötasolle saakka ja lähettäjän on täytynyt nähdä olennaisesti enemmän vaivaa verrattuna ”joukkoviesteihin”. Henkilökohtainen – kohdennettu viestintä – aiheuttanee vastaanottajassa voimakkaamman reaktion verrattuna joukkoviesteihin, joiden voima on määrässä ja jos sellaisia tulee päivien tai viikkojen aikana useita, myös se voi vaikuttaa ainakin osaan vastaanottajista. Tehokkain keino tällaista vastaan taisteluun olisi kaikkien kännyköiden tai tablettien takavarikointi rintamalle sijoitelluilta joukoilta, kuinka helppoa se sitten on nykyaikana, jolloin moni on ”kasvanut” puhelin kädessä? Mikäli tällainen vastakeino otettaisi käyttöön, tulisi miehistölle järjestää keino viestiä kotiin säännöllisesti.

Venäjä on yrittänyt vaikuttaa myös selustaan sotilaiden omaisiin ja läheisiin sosiaalisen median välityksellä sekä muulla propagandalla, vaikuttamisena voitaneen myös pitää sotavankien julmaa kohtelua, jollaisella pyritään vähentämään halukkuutta lähteä sotimaan ja toisaalta synnyttää omaisissa voimakas tunnereaktio, jonka seurauksena omaiset yrittäisivät vaikuttaa sotilaisiin taistelumoraalia heikentävällä tavalla. Ukrainassa kiellettiin ennen kesää venäläisen sosiaalisen median, venäläisen hakukone Yandexin sekä sähköpostiohjelma Mail.ru:n käyttö – sen ohella, että ainakin osa niistä on Venäjän hallinnon työkaluja, ovat ne myös tarjonneet lisäväylän tiedonhankinnan ohella vaikuttamiseen. (4) Sääntöjen ja rajoitusten avulla käyttäjiä on pyritty ohjailemaan toisten sosiaalisten medioiden pariin. Kuukausi kiellon jälkeen – kesäkuun puolella – DFRLabin katsauksessa VK Vanishing in Ukraine? todetaan:

”Our data shows us that many Ukrainians living on the front lines of the war in the Donbas are migrating to Facebook from VK.

…

While there has been a noticeable shift in Ukrainian user engagement on Facebook and disengagement from VK, it is important to not overstate this shift, as VK is still far more popular than Facebook throughout Ukraine.”

Venäjä on pyrkinyt myös vaikuttamaan rintamalla taistelevien ukrainalaisten taistelutahtoon viestinnällä, joka antaisi ymmärtää valtiojohdon hylänneen heidät tai tehneen sopimuksia heidän vihollisen eli ”kansantasavaltojen” tai Venäjän kanssa.

Kuvakaappaus English Lugansk - @loogunda  - twittertililtä.

Yksittäisellä viestillä ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä, mutta esim. tammi-helmikuussa Avdiivkan alueella venäläisjoukot kohdistivat lukuisia eriasteisia kampanjoita ukrainalaisjoukkoihin, josta seuraa se, että määrällä voi olla jo vaikutusta, jos ei muuta se ärsyttää ja hermostuttaa ja sitä kautta vaikuttaa mielialoihin. Sotilas, joka ei ole keskittynyt täysillä tehtäväänsä voi rintamaolosuhteissa tehdä sen ratkaisevan virheen, jonka seurauksena voi vaarantua – ei pelkästään hänen – vaan myös taistelutovereiden henki.

Näiden tekstiviestien lähettämiseen Venäjä on käyttänyt Itä-Ukrainassa esim. RB-341V Leer-3 elektronisen sodankäynnin yksikköä, joka hyödyntää kerrallaan kolmea Orlan-10 tiedustelulennokkia häiritessään matkapuhelinverkkoja ja lähettäessään joko tekstiviestejä tai ääniviestejä kaapattujen linkkimastojen kautta. 

Venäjän asevoimien RB-341V Leer-3 kuvattuna keväällä 2016 Itä-Ukrainassa.

Väitteiden mukaan Venäjän olisi onnistunut Ukrainassa käynnissä olevan sodan aikana vaihtaa ukrainalaisten tykistön POPR-D30 Android tulenjohto-appis hakkeroituun versioon, joka olisi lähettänyt tulenjohto-appisin paikkatiedot venäläisille. Jeffrey Carr artikkelissaan ”The GRU-Ukraine Artillery Hack That May Never Have Happened” kyseenalaistaa väittämän hakkeroiduista POPR-D30 Androidin tulenjohto-appista.

Ukrainassa Venäjä on kohdistanut ukrainalaisjoukkoihin ja laajemmin ukrainalaisiin – etenkin sotilaiden omaisiin – propagandan ohella häirinnän keinoja, jollaisia ei The Wall Street Journalin katsauksessa mainittu, aivan kuten aiemmin viittasin. Voitaneen kuitenkin päätellä, että jollei Venäjä kohdenna näitä keinoja tällä hetkellä länsimaita vastaan, se tullee tulevien vuosien kuluessa häiritsemään entistä aktiivisemmin sotilaita ja heidän omaisiaan, todennäköisesti myös luomaan lisää kontakteja sotilaisiin, jotka jostain syystä johtuen (esim. ideologinen syy) jakaisivat auliisti tietoa venäläisille. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla paikkatietojen jakamisesta venäläistaholle, jolloin aiempien tietojen perusteella voidaan päätellä missä kyseinen yksikkö on.

Ukrainan sodan perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, että sotilaiden sosiaalisessa mediassa jakamat tiedot (kuvat, videot tms.) mahdollisine lokaatiotietoineen tarjoavat OSINT-tutkinnalle mittavan ”aarreaitan” – niiden avulla on kyetty selvittämään joukkojen liikkeitä ja keräämään todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan. Venäjällä on suunnitteilla laki, jonka myötä sopimussotilaiden ja asevoimien henkilökunnan sekä muiden turvallisuusorganisaatioiden työntekijöiden ei ole sallittua jakaa sosiaaliseen mediaan tietoja itsestään tai joukkojen liikkeistä. Tämä on seurausta kokemuksista Ukrainasta ja Syyriasta, jossa sosiaaliseen mediaan jaettu tieto on johtanut myös lukuisien sotarikosten paljastamiseen.

Suomessa varusmiehille on tähdennetty sitä, ettei ihan mitä tahansa pidä jakaa sosiaaliseen mediaan – toinen asia on sitten se, että ymmärtävätkö kaikki varusmiehet sen kuinka vakavasta asiasta on kyse. (Toivoakseni kantahenkilökunta ja kouluttajat ymmärtävät). Ukrainan ja nyt myös NATO-maiden kokemusten perusteella, huomiota on kenties syytä kiinnittää myös Venäjän ja sen värväämien tahojen muuhun työskentelyyn, se voi pitää sisällään disinformaation levittämisen ohella häirintää sekä suoranaista värväystä. Omien havaintojeni perusteella kohteena voi olla myös muita kuin kantahenkilökuntaan kuuluvia, disinformaatiota ja propagandaa levitetään kaikenikäisille ja taustaisille, osaan heistä näytetään otettavan yhteyttä suomalaisten – Venäjän laskuun – työskentelevien henkilöiden taholta.

Kuten Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė asian ilmaisi “We are already in an unconventional cyberwar, ... We know what neighborhood we live in.”

Ukraina on koelaboratorio ja testikenttä, ne toimiviksi havaitsemansa keinot, joita Venäjä siellä testaa ja toteuttaa, siirtyvät kohdennettaviksi länsimaita kohtaan – joitain niistä kohdistetaan myös Suomeen ja suomalaisiin.

Marko

1. https://www.wsj.com/articles/russia-targets-soldier-smartphones-western-officials-say-1507109402 

2. https://medium.com/dfrlab/electronic-warfare-by-drone-and-sms-7fec6aa7d696 

3. https://twitter.com/ChristopherJM/status/827157599325941766 

4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/05/ukraina-kielsi-venalaisen-sosiaalisen.html 

Ajatuksia Puolustusvoimain lippujuhlan jälkeen

Vietin sunnuntain Helsingissä, ohjelmassa oli Puolustusvoimain lippujuhlapäivän valtakunnallisen paraatin seuraamista, kalustonäyttelyssä vierailua sekä merivoimien aluksiin tutustumista. Ohjelmaa yhdelle päivälle oli enemmän kuin tarpeeksi, illalla saapuessa bussilla kotiin tunsin aavistuksen väsymystä jaloissa mutta mieli oli virkeä onnistuneesta päivästä. Päivän kruunasi aurinkoinen ilma ja raikas merituuli, jotka hellivät minua – meitä – koko päivän ajan.

Päivä alkoi marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaalta (4.6.2017).

Tämä oli toinen kerta jolloin seurasin lippujuhlapäivän valtakunnallista paraatia Helsingissä, edellisestä kerrasta onkin ehtinyt vierähtää jo tovi aikaa – tuolloin elettiin 90-luvun alkuvuosia, Neuvostoliitto oli juuri hajonnut ja maailmalle levisi toiveikas henkäys peruuttamattomasta muutoksesta – ehkäpä itsekin nielin kuvitelman muutoksesta koukkuineen päivineen. Tänään – vuonna 2017 – peruuttamaton muutos on haudattu jo aikaa sitten, Venäjästä ei tullut demokratiaa vaan se on luisunut Putinin alaisuudessa takaisin totalitaristiseksi valtioksi. Stalin on rehabilitoitu, maahan perustettua – käytännössä Vladimir Putinille alisteista - kansalliskaartia verrataan yksintein Stalinin kauden pahamaineiseen NKVD:hen. (1) Siitä huolimatta, että Euroopan taivaalla on runsas joukko synkkiä pilviä, sunnuntaina – Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä – auringon ja raikkaan merituulen helliessä minua, kyseiset ajatukset työntyivät hetkeksi taka-alalle lapsuuden innon vallatessa mieleni minun seuratessa paraatia, vieraillessa kalustonäyttelyssä sekä Eteläsatamassa merivoimien aluksia kuvaamassa ja niihin tutustumassa.

Etualalla merivoimien Hamina-luokan ohjusvene Hamina (80).

Muistan edelleen kuinka kävin ensimmäisen kerran sotilasparaatissa, kyseessä oli itsenäisyyspäivänparaati ja elettiin 70-lukua - taisin olla tuolloin ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Siitä alkoi monivuotinen perinne, vuosi vuoden jälkeen pyöräilin joulukuun 6:s Lappeenrannan keskustaan katsomaan itsenäisyyspäivän paraatia, ja ottamaan - useimmiten epäonnistuneita - kuvia laatikkokamerallani. Jossain vaiheessa ohjelmaan tuli Puolustusvoimain lippujuhlapäivän paraatin seuraaminen kesäkuun 4.

Paraatit herättivät kiinnostuksen sotahistoriaan, kirjasto auttoi tähän nälkään kirjojen ja lukemattomien lehtien muodossa, vuosien vieriessä tämä kiinnostus kasvoi ja laajeni käsittämään muutakin kuin sotahistorian seuraamisen (sotilastekniikkaan tutustumisen ohella) – tuolloin 80-luvulla ei kansan keskuudessa juurikaan käytetty termiä ”turvallisuuspolitiikka” vaikka sitä se keskustelu, usein vajavaisin tiedoin, oli. Keskustelua turvallisuuspolitiikasta ja tietty keskustelua siitä kuinka sodassa kävisi jos Suomeen hyökättäisi – varsin usein kyse ei ollut ”jos” vaan ”kun”. Tästä olisi tavattoman helppoa siirtää kirjoitukseni turvallisuuspolitiikan saralle, mutta nyt en toimi näin – hetki vielä lippujuhlapäivän hengessä kuvien ja mieleen nousseiden tunnelmien kera ja kirjoitukseni loppuun lyhyt ajatuksenomainen viivähdys viimepäivien tapahtumissa.

Saksalaisvalmisteinen Leopard 2A6 Mannerheimintiellä.

Lapsesta lähtien panssarivaunut ovat vetäneet minua puoleensa magneetin lailla, muistan kuinka naapurin upseerismies vei meidät katsomaan panssarivaunuja – T-55:sia – ja miehistönkuljetusajoneuvoja (BTR-60) 70-luvun puolivälin kieppeillä Lappeenrannan silloiselle päällystöopistolle.

Kävin tavaatoman usein kavereiden kanssa leikkimässä Lappeenrannassa lentokentän laidalla panssarivaunun ”raadolla” – mikäli oikein muistan, kyseessä oli saksalainen PzKpfw IV (Ausf-J) –tyypin keskiraskas vaunu. Toisinaan nämä hetket kruunasi päällystöopistolta lähteneet T-55-vaunut, katseemme liimautui niihin, niiden ”möyrytessä” eteenpäin kentänlaidalla. Niistä lapsuuden hetkistä panssarivaunu on merkinnyt minulle voimaa, moottorin käynnistyminen on tuntunut tunteena luissa ja ytimissä.

Suomeen Etelä-Koreasta käytettynä ostettu K9 Thunder (suom. Moukari) panssarihaupitsi .

Toki Puolustusvoimain lippujuhlapäivän tarjonta oli muutakin kuin panssarivaunuja, panssarihaupitseja tahi merivoimien ohjusveneitä – se oli kokonaisuus, joka muodostaa maanpuolustuksemme selkärangan. Kokonaisuus, jossa jokainen tekijä – osa – on merkittävä, jossa minkään osasen panosta ei tule väheksyä vaikka usein katseemme kohdistuu siihen näkyvimpään osaan, jota edustavat ilmavoimat hävittäjineen, maavoimat panssarivaunuineen ja panssarihaupitseineen, merivoimat ohjusveneineen ja tulevaisuudessa Laivue 2020-alusten muodossa.
  

Minulle Puolustusvoimat edustaa tänään sitä luotettavinta valtiollista instituutiota – organisaatiota. Kiitokset Puolustusvoimille ja kiitokset sotiemme veteraaneille ja heille, jotka antoivat kalleimpansa tämän maan puolesta. Kiitokset jokaiselle, joka kantaa kortensa kekoon tämän maan puolesta, senkin voi tehdä monella tapaa – näkyvästi tahi näkymättömämmällä tavalla.

* * *

Maanantaina 5. kesäkuuta NATO sai uuden jäsenmaan piskuisen Montenegron muodossa, (2) sen myötä NATO kasvoi 29. maan muodostamaksi puolustusliitoksi.

Venäjä on vastustanut voimakkaasti liittolaisenaan pitämänsä Montenegron NATO-jäsenyyttä. Viime vuoden puolella maan NATO-jäsenyyttä kannattanut pääministeri yritettiin syrjäyttää epäonnistuneessa vallankaappauksessa, montenegrolaisen erikoissyyttäjä Milivoje Katnicin mukaan ”Venäjän valtiolliset elimet” olivat osallisia maassa tapahtuneessa vallankaappausyrityksessä viime vuoden lokakuussa. (3) Venäjä on esittänyt voimakkaita uhkauksia Montenegron suuntaan, mikäli maa liittyy NATO:on - onpa Venäjällä kehotettu kansalaisia olemaan matkustamatta maahan, maassa vallitsevan ”venäläisvastaisen hysterian” tähden. Montenegrossa käy vuosittain parisataatuhatta turistia Venäjältä, joten turistivirtojen katkeamisella voi olla merkittävät vaikutukset turistielinkeinoon ja sen myötä piskuisen maan talouteen. 

Uhkailusta, pelottelusta ja suoranaisesta toiminnasta huolimatta päättäjät Montenegrossa osoittivat huomattavaa suoraselkäisyyttä ja rohkeutta viedessään maansa NATO:on. Venäjän maahan kohdistamaa suoraa ja välillistä painostusta ei voi jättää huomiotta, siitä huolimatta – vaiko kenties juuri siksi – päätös tehtiin. Samalla tämä osoitti jälleen sen, että Venäjä voi yrittää estää etupiiriinsä laskemiensa maiden länsi-integroitumiset – myös sotilaalliset integroitumiset, mutta että päättäväinen toiminta heikentää olennaisesti Venäjän mahdollisuuksia estää läntinen integroituminen taloudellisella tai sotilaallisella tasolla. NATO:n (ja EU:n) jäsenvaltiot vastaavasti voivat omilla toimillaan helpottaa integroitumista ja heikentää Venäjän mahdollisuuksia vaikuttaa ja vaikeuttaa integroitumista. Se mitä tapahtui Montenegrossa, on syytä huomioida myös täällä Suomessa, mikäli päättäjiltämme löytyy rohkeutta saman liikkeen tekemiseen, on syytä tiedostaa se, että Venäjä kohdistaa eriasteisia painostus- ja vaikutustoimenpiteitä Suomeen, mutta sellaisten edessä ei pidä alistua ja nöyrtyä, niiden ei pidä antaa vaikuttaa päätöksentekoprosessiin.

Lattiamattoa kohdellaan lattiamattona, Montenegro ei alistunut lattiamatoksi, entäpä Suomi? Mikäli Sauli Niinistö valitaan toiselle kaudelle, hänellä on ennennäkemätön tilaisuus laajaa kansansuosiota nauttivana presidenttinä johdattaa maamme NATO:on – Niinistön ei tuolloin enää tarvitse piitata uudelleen valinnasta, hänen ei tarvitse vältellä kiperiä aiheita, hän voi halutessaan viitoittaa Suomen osaksi läntistä puolustusliitto NATO:a johon suurin osa EU:n jäsenvaltioista jo tällä hetkellä kuuluu, jonka tuomaa turvaa ei voi – Trumpin toimista huolimatta – aliarvioida.

Tällä hetkellä Suomi istuu kahdella jakkaralla, tasapainoilee idän ja lännen välillä samalla tapaa kuin kylmän sodan aikaan. Entistä useammin kuulee muistutettavan Suomen olevan sotilaallisesti liittoutumaton – ilmeisesti muistuttajat haluavat, että se sellaisena Suomi myös pysyykin. Retoriikka vaan on kovin samaa kuin kylmän sodan aikana, jolloin muistutettiin toistuvasti Suomen olevan puolueeton, aivan kuin meidän olisi itse itsellemme sitä pitänyt jatkuvasti uskotella, koska muutoin emme valheeseen olisi uskoneet. Valehtelemmeko nyt itsellemme samalla tapaa, toistamalla mantraa ”Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta” kun emme enää voi toistaa mantraa ”Suomen puolueettomuudesta” tai ”liittoutumattomuudesta” – puolemme olemme jo EU:hun liittymällä valinneet. Olemme luopuneet puolueettomuudesta liittyessämme EU:hun. Miksemme siis luopuisi ”sotilaallisesta liittoutumattomuudesta” ja valitsisi NATOa?

Marko

1. https://www.rferl.org/a/daily-vertical-the-new-nkvd/28528938.html 

2. https://yle.fi/uutiset/3-9651338 

3. http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005095725.html 

Montenegron epäonnistuneesta vallankaappauksesta:

https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2017/04/25/montenegro-coup-suspect-linked-russian-backed-ultranationalist-organisation/

https://www.nytimes.com/2016/11/26/world/europe/finger-pointed-at-russians-in-alleged-coup-plot-in-montenegro.html?_r=0 

http://www.politico.eu/article/prosecutor-russia-behind-attempted-montenegro-coup/ 

https://www.rferl.org/a/montenegro-coup-plot-suspect-instagram-lavrov-ristic/28176472.html  

Huom: blogin kuvat bloginpitäjän kokoelmista.