perjantai 6. lokakuuta 2017

Ukraina Venäjän sodankäyntilaboratoriona

The Wall Street Journalissa julkaistiin eilen laaja uutiskatsaus ”Russia Targets NATO Soldier Smartphones, Western Officials Say”, (1) joka alkaa seuraavalla tapaa:

Russia has opened a new battlefront with NATO, according to Western military officials, by exploiting a point of vulnerability for almost all allied soldiers: their personal smartphones.”

Venäjän viranomaistahot kieltävät olevansa näiden “hyökkäysten” takana, kuitenkin läntisten viranmaistahojen mukaan:

U.S. and other Western officials said they have no doubt Russia is behind the campaign. They said its nature suggests state-level coordination, and added that the equipment used, such as sophisticated drones equipped with surveillance electronics, is beyond the reach of most civilians.”

The Wall Street Journalin katsauksessa esille nousseet menetelmät ja toimintatavat ovat tuttuja Ukrainan sotaa tarkemmin seuraaville, katsauksessa huomiota kiinnitettiin erityisesti matkapuhelimiin ja niiden haltuunottoon – mitä sitäkin on havaittu toteutetun Ukrainan sotatoimialueella Ukrainalta miehitetyiltä alueilta käsin.

Ukrainan sotatoimialueella Venäjän asevoimien yksiköt turvautuvat laajaan joukkoon muitakin keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan joko suurempaan joukkoon ukrainalaissotilaita tai vaihtoehtoisesti vaikutusyritys on hyvin henkilökohtaista, joko sosiaalista mediaa tai matkapuhelinta hyödyntäen.

Ukrainan sodassa ensimmäiset rintamajoukoille kohdennetut häiritsevät ja uhkaavat tekstiviestit lähetettiin konfliktin – sodan – alkuhetkillä vuoden 2014 puolella. Viestien tarkoituksena oli romahduttaa rintamalla taistelevien joukkojen moraali, vaikuttaa sotilaiden psyykeseen – saada heidät epäilemään sodankäynnin mielekkyyttä. Viestit olivat kohdennettuja tietylle alueelle, sotilaat saivat niitä, vaikka alueella ei ollut toimivaa matkapuhelinkenttää, mikä tukee sitä päätelmää, että viestit lähetettiin elektronisen sodankäynnin järjestelmillä (elso). (2)


Helmikuussa 2017 Avdiivkan ympäristössä, Donetskin pohjoispuolella, käytiin raskaista taisteluita useiden viikkojen ajan. Tuolloin Venäjän voimakkaalla tuella ukrainalaisjoukot yritettiin häätää pois kaupungin ympäristöstä kuin myös itse kaupungista. Myös tuolloin ukrainalaisjoukoille kohdennettiin lukuisia kertoja erityyppisiä tekstiviestejä. Viestien tyylilaji oli usein seuraava: ”Et ole muuta kuin lihaa komentajillesi!” tai ”Ruumiisi löytyy, kun lumi sulaa!

Kuvakollaasi Christopher Millerin twiitistä 2. helmikuuta 2017. Tekstiviestejä, jollaisia ukrainalaissotilaille kohdennettiin tuolloin. (3)
















Toimittaja Raphael Satterin twiitistä.

























Toimittaja Raphael Satter (@razhael) twiittasi toukokuun 11. 2017: ”This is the kind of thing that pops up on Ukrainian soldiers' smartphones when they're at the front. I've documented 40+ such SMS messages.”

Hybrid warfare handbookissa on kuvattu edellä kerrottua toimintaa ja tapahtumia yksityiskohtaisesti. Ukrainalaisjoukot ovat myös saaneet tykistökeskitysten jälkeen puhelimiin viestejä, joiden sisältönä oli mm. ”Nautitteko esityksestä?” – niiden lisäksi sotilaiden matkapuhelimiin on lähetetty kuvia esim. perheenjäsenistä, jolloin viestintä on kohdennettu yksilötasolle saakka ja lähettäjän on täytynyt nähdä olennaisesti enemmän vaivaa verrattuna ”joukkoviesteihin”. Henkilökohtainen – kohdennettu viestintä – aiheuttanee vastaanottajassa voimakkaamman reaktion verrattuna joukkoviesteihin, joiden voima on määrässä ja jos sellaisia tulee päivien tai viikkojen aikana useita, myös se voi vaikuttaa ainakin osaan vastaanottajista. Tehokkain keino tällaista vastaan taisteluun olisi kaikkien kännyköiden tai tablettien takavarikointi rintamalle sijoitelluilta joukoilta, kuinka helppoa se sitten on nykyaikana, jolloin moni on ”kasvanut” puhelin kädessä? Mikäli tällainen vastakeino otettaisi käyttöön, tulisi miehistölle järjestää keino viestiä kotiin säännöllisesti.

Venäjä on yrittänyt vaikuttaa myös selustaan sotilaiden omaisiin ja läheisiin sosiaalisen median välityksellä sekä muulla propagandalla, vaikuttamisena voitaneen myös pitää sotavankien julmaa kohtelua, jollaisella pyritään vähentämään halukkuutta lähteä sotimaan ja toisaalta synnyttää omaisissa voimakas tunnereaktio, jonka seurauksena omaiset yrittäisivät vaikuttaa sotilaisiin taistelumoraalia heikentävällä tavalla. Ukrainassa kiellettiin ennen kesää venäläisen sosiaalisen median, venäläisen hakukone Yandexin sekä sähköpostiohjelma Mail.ru:n käyttö – sen ohella, että ainakin osa niistä on Venäjän hallinnon työkaluja, ovat ne myös tarjonneet lisäväylän tiedonhankinnan ohella vaikuttamiseen. (4) Sääntöjen ja rajoitusten avulla käyttäjiä on pyritty ohjailemaan toisten sosiaalisten medioiden pariin. Kuukausi kiellon jälkeen – kesäkuun puolella – DFRLabin katsauksessa VK Vanishing in Ukraine? todetaan:

Our data shows us that many Ukrainians living on the front lines of the war in the Donbas are migrating to Facebook from VK.
While there has been a noticeable shift in Ukrainian user engagement on Facebook and disengagement from VK, it is important to not overstate this shift, as VK is still far more popular than Facebook throughout Ukraine.”

Venäjä on pyrkinyt myös vaikuttamaan rintamalla taistelevien ukrainalaisten taistelutahtoon viestinnällä, joka antaisi ymmärtää valtiojohdon hylänneen heidät tai tehneen sopimuksia heidän vihollisen eli ”kansantasavaltojen” tai Venäjän kanssa.

Kuvakaappaus English Lugansk - @loogunda  - twittertililtä.












Yksittäisellä viestillä ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä, mutta esim. tammi-helmikuussa Avdiivkan alueella venäläisjoukot kohdistivat lukuisia eriasteisia kampanjoita ukrainalaisjoukkoihin, josta seuraa se, että määrällä voi olla jo vaikutusta, jos ei muuta se ärsyttää ja hermostuttaa ja sitä kautta vaikuttaa mielialoihin. Sotilas, joka ei ole keskittynyt täysillä tehtäväänsä voi rintamaolosuhteissa tehdä sen ratkaisevan virheen, jonka seurauksena voi vaarantua – ei pelkästään hänen – vaan myös taistelutovereiden henki.

Näiden tekstiviestien lähettämiseen Venäjä on käyttänyt Itä-Ukrainassa esim. RB-341V Leer-3 elektronisen sodankäynnin yksikköä, joka hyödyntää kerrallaan kolmea Orlan-10 tiedustelulennokkia häiritessään matkapuhelinverkkoja ja lähettäessään joko tekstiviestejä tai ääniviestejä kaapattujen linkkimastojen kautta. 

Venäjän asevoimien RB-341V Leer-3 kuvattuna keväällä 2016 Itä-Ukrainassa.















Väitteiden mukaan Venäjän olisi onnistunut Ukrainassa käynnissä olevan sodan aikana vaihtaa ukrainalaisten tykistön POPR-D30 Android tulenjohto-appis hakkeroituun versioon, joka olisi lähettänyt tulenjohto-appisin paikkatiedot venäläisille. Jeffrey Carr artikkelissaan ”The GRU-Ukraine Artillery Hack That May Never Have Happened” kyseenalaistaa väittämän hakkeroiduista POPR-D30 Androidin tulenjohto-appista.

Ukrainassa Venäjä on kohdistanut ukrainalaisjoukkoihin ja laajemmin ukrainalaisiin – etenkin sotilaiden omaisiin – propagandan ohella häirinnän keinoja, jollaisia ei The Wall Street Journalin katsauksessa mainittu, aivan kuten aiemmin viittasin. Voitaneen kuitenkin päätellä, että jollei Venäjä kohdenna näitä keinoja tällä hetkellä länsimaita vastaan, se tullee tulevien vuosien kuluessa häiritsemään entistä aktiivisemmin sotilaita ja heidän omaisiaan, todennäköisesti myös luomaan lisää kontakteja sotilaisiin, jotka jostain syystä johtuen (esim. ideologinen syy) jakaisivat auliisti tietoa venäläisille. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla paikkatietojen jakamisesta venäläistaholle, jolloin aiempien tietojen perusteella voidaan päätellä missä kyseinen yksikkö on.

Ukrainan sodan perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, että sotilaiden sosiaalisessa mediassa jakamat tiedot (kuvat, videot tms.) mahdollisine lokaatiotietoineen tarjoavat OSINT-tutkinnalle mittavan ”aarreaitan” – niiden avulla on kyetty selvittämään joukkojen liikkeitä ja keräämään todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan. Venäjällä on suunnitteilla laki, jonka myötä sopimussotilaiden ja asevoimien henkilökunnan sekä muiden turvallisuusorganisaatioiden työntekijöiden ei ole sallittua jakaa sosiaaliseen mediaan tietoja itsestään tai joukkojen liikkeistä. Tämä on seurausta kokemuksista Ukrainasta ja Syyriasta, jossa sosiaaliseen mediaan jaettu tieto on johtanut myös lukuisien sotarikosten paljastamiseen.

Suomessa varusmiehille on tähdennetty sitä, ettei ihan mitä tahansa pidä jakaa sosiaaliseen mediaan – toinen asia on sitten se, että ymmärtävätkö kaikki varusmiehet sen kuinka vakavasta asiasta on kyse. (Toivoakseni kantahenkilökunta ja kouluttajat ymmärtävät). Ukrainan ja nyt myös NATO-maiden kokemusten perusteella, huomiota on kenties syytä kiinnittää myös Venäjän ja sen värväämien tahojen muuhun työskentelyyn, se voi pitää sisällään disinformaation levittämisen ohella häirintää sekä suoranaista värväystä. Omien havaintojeni perusteella kohteena voi olla myös muita kuin kantahenkilökuntaan kuuluvia, disinformaatiota ja propagandaa levitetään kaikenikäisille ja taustaisille, osaan heistä näytetään otettavan yhteyttä suomalaisten – Venäjän laskuun – työskentelevien henkilöiden taholta.

Kuten Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė asian ilmaisi “We are already in an unconventional cyberwar, ... We know what neighborhood we live in.

Ukraina on koelaboratorio ja testikenttä, ne toimiviksi havaitsemansa keinot, joita Venäjä siellä testaa ja toteuttaa, siirtyvät kohdennettaviksi länsimaita kohtaan – joitain niistä kohdistetaan myös Suomeen ja suomalaisiin.


Marko


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toistaiseksi ei kommentointia.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.