Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä

Olen vuosien mittaan tehnyt havaintoja ja kirjoittanut niitä ylös blogien muotoon suomalaisista sotimassa Venäjän proxyjoukoissa tai Venäjälle alisteisissa joukoissa Itä-Ukrainassa; yhtä lailla olen havainnoinut suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten osallistumisesta Ukrainan vastaiseen kampanjointiin ja informaatiosotaan Suomessa sekä muissa maissa. Osaa tällaisesta kampanjoinnista voi pitää Suomeen kohdistettuna hybridivaikuttamisena – hybridisotana, koska Venäjälle kyse on sodankäynnistä. Me suomalaiset vain kainostelemme nimitystä hybridisota, johtuen ehkäpä siitä, että meidän mielissä sodankäynnillä on konkreettisempi ”verta ja suolenpätkiä” merkitsevä tarkoitus.

Suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten ja Venäjä-mielisten Venäjää tukevaa toimintaa Suomessa sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Helsingin Sanomat julkaisi taannoin (27. kesäkuuta) taustoitetun artikkelin ”Venäjän puolella”, jossa Helsingin Sanomat selvitti Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä sotineiden vierastaistelijoiden vaiettua verkostoa, joista Saksan parlamentin puolustuskomitean puheenjohtaja Marie-Agnes Strack-Zimmermann sanoi seuraavaa:

”Tällaiset todellista sotakokemusta omaavat ihmiset – jotka mahdollisesti tappoivat muita ilman katumusta – ovat vaarallisia yhteiskunnallemme”. (1)

Jonka myötä päätin koota kirjalliseen muotoon omia havaintojani Suomessa asuvista venäläisistä (tai venäjää puhuvista), jotka ovat tavalla tai toisella osallistuneet sodankäyntiin Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa. Tähän ryhmään kuuluu myös Suomessa asuneita venäläisiä, jotka ovat palanneet takaisin Venäjälle 24. helmikuuta 2022 jälkeen osallistuakseen Venäjän laajaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan. Ennen kirjoitukseni tätä osiota lyhyt kertaus Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten osallisuudesta Venäjää tukevaan toimintaan ja vaikuttamiseen Suomessa Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen (helmi-maaliskuu 2014) ja Itä-Ukrainassa huhtikuussa 2014 aloittaman sodan jälkeen. Toiminta on ollut sen verran pitkäjänteistä ja siihen on liittynyt eritasoista aktivismia sen verran paljon, että tämä kertaukseni käsittää vain eräitä ydinkohtia sekä huomioitavia tapahtumia (lähteineen ja taustoittavine tekstilinkkeineen).

Tämän toiminnan, vaikuttamisen ja kohdennettua häirintää sisältävän aktivismin eräs merkittävimmistä haaroista on seurausta Yleisradion toimittaja Jessikka Aron tutkivan journalismin artikkelia Venäjän trollitehtaasta. (2) Laaja-alaiseen häirintään (kyse oli käytännössä psyykkisestä väkivallasta) osallistui pääasiassa suomalaisia mutta jossa esim. Johan Bäckman hyödynsi kontaktejaan Venäjälle, valjastaen myös sikäläisen median eri alustoja Aron vastaiseen mustamaalauskampanjointiin. Suosittelenkin jokaista lukemaan Jessikka Aron kirjoittaman ja hyvin taustoitetun tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, jossa Venäjän kohdennetun vaikuttamisen ja informaatiosodan tätä puolta avataan erittäin ansiokkaasti.

Suomessa kiinnitettiin hyvin pitkään huomiota ainoastaan Venäjän ja maassamme asuvien venäläisten harjoittamaan informaatiovaikuttamiseen ja propagandistiseen viestintään, osallisuus muuhun aktivismiin ja mahdollisten hybridisodankäynnin operaatioihin nousi esille laajemmin erityislaatuisten kiinteistökauppojen ja rakennusprojekteihin liittyvien tutkimusten yhteydessä. Mutta tällöinkin Suomessa varottiin puhumasta Venäjän mahdollisista hybridioperaatioista tai valmistautumisesta johonkin harmaan alueen toimintaan. Tuula Malin kirjassaan ”Putinin pihapiirissä” nostaa esiin lukuisten hämäräperäisten kiinteistökauppojen ohella epämääräisiä liiketuttavuuksia. Tästä huolimatta esim. Airiston helmen kohdalla Suomessa viranomaisviestinnässä puhuttiin talousrikollisuudesta, kun sitä vastoin Latviassa kyseisen oligarkin – Pavel Melnikov – kohdalla viitattiin olennaisesti suorempaan mahdollisiin turvallisuusuhkiin, joita henkilön omistukset maassa synnyttävät. (3)

Venäjän hallinnon harjoittaman politiikan ja imperialististen valloitussotien tukeminen näkyi parhaiten juuri informaatiovaikuttamisen ja propagandasodan saralla. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja toiminnan organisoiduttua laajemmin Suomessa, Venäjän hallintoa tukevien (Suomessa asuvien) venäläisten ja heidän maassamme asuvien tukijoiden näkyvä toiminta suuntautui medianäkyvyyttäkin saaneisiin tapahtumiin (alkuvaiheessa suomalaismedian suhtautuminen tapahtumiin oli lapsellisen naiivia) sekä entistä räikeämmän propagandistisen luonteen sisältämiin tapahtumiin, joihin suomalaismedia osasi jo suhtautua olennaisesti kriittisemmin.

Erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämisen ohella näkyvämmässä roolissa oli yhdistystoiminta, johon osallistui aktiivisesti suomalaisia sekä Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä – tai henkilöitä, jotka asevoimat itsensä venäläisiksi. Näkyvistä yhdistyksistä esim. DNR-edustamiskeskus ry esiintyi ns. Donetskin kansantasavallan virallisena edustustona Suomessa, jota roolia sillä ei oikeasti ollut, vaikka toiminnan taustalla olevat henkilöt niin uskottelivatkin. Myös ulkoministeriömme joutui korjaamaan yhdistyksen välittämää disinformaatiota. (4) DNR-edustamiskeskus sekä Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa järjesti muutaman kerran pikkujouluja, joihin osallistui suomalaisten ohella myös venäläistaustaisia Venäjän hallinnon tukijoita. Viimeisimpinä aktiivisen (näkyvän) toiminnan vuosina yhteistyökumppaneiden joukossa oli myös Venäjän hallinnon imperialistista politiikkaa tukenut RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, jonka johdossa oli tuolloin Daria Skippari-Smirnov.

Skippari-Smirnovin johdolla Suomessa järjestettiin ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin marssi toukokuussa 2017. (5) Tämän jälkeen Skippari-Smirnov on järjestänyt RUFI:n nimissä vielä kahdesti kuolemattoman rykmentin marssin sekä koronaepidemian jälkeen, toukokuussa 2022, autokulkueen, joka päättyi Helsinkiin. Aktiivivuosina yhdistyksen sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla jaettiin runsaasti disinformaatiota sekä Venäjää tukevaa propagandaa. Skippari-Smirnovin johdolla yhdistys oli myös näkyvässä roolissa Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle suuntautuneella matkalla keväällä 2018.

Oma lukunsa Suomessa tapahtuneessa toiminnassa oli Johan Bäckmanin harjoittama taistelijoiden värväys Venäjän proxyjoukkoihin Itä-Ukrainaan, ja jo ennen tätä tapahtunut erilaisen materiaalin toimittaminen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle Venäjän kautta. Tähän toimintaan on liittynyt myös Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä sekä heidän omistamia yrityksiä. (6) Olen aiemmin kirjoittanut useita blogeja aiheesta, viimeisimmän . Viime vuosina suomalaismediat ovat myös aktiivisemmin tarkastelleet tätä toimintaa sekä suoranaista sotatoimiin osallistumista Venäjän riveissä – tällainen oli myös Helsingin Sanomissa julkaistu laaja artikkeli sekä Yleisradiossa syystalvella 2021 julkaistut artikkelit. (7 ja 8) Blogeissani olen keskittynyt pääasiassa suomalaistaustaisten taistelijoiden värväykseen, tällä kertaa kohdistan katseeni Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumiseen sotaan Itä-Ukrainassa ja nimenomaa Venäjän riveissä. Helsingin Sanomien artikkeli Venäjän puolella tarjoaa erinomaisen perustan, jolta lähteä etenemään.

Onko tšuhna nenästä vedettävä

Tämän parin sivun alustuksen jälkeen voimmekin siirtyä sitten itse asiaan eli lisäämään oma rikka rokkaan tarkasteltaessa Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumisesta Venäjän riveissä sotaan Ukrainassa. Kirjoituksessani jätän kuitenkin huomiotta Suomessakin viime aikoina paljon kohua herättäneen Gennadi Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan tarkastelun. (9) Syy aiheen sivuttamiselle on yksinkertainen. Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan eli Redutin lähempi tarkastelu pidentäisi tätä kirjoitusta aivan liikaa. Mutta se, ettei Suomessa olla ennen tätä vuotta kiinnitetty huomiota  Timtšenkon omistussuhteisiin Redutiin nähtyä enempää kertoo omaa kieltään siitä salamyhkäisyydestä, joka Gennadi Timtšenkon ympärillä on laajemminkin vallinnut.

Suomessa on hellitelty hyvin pitkään ajatuksella, että Venäjällä Vladimir Putinin poliittiset vastustajat vastustaisivat automaattisesti myös sotaa (tai ns. erikoisoperaatiota). Tällainen luulo on kuitenkin aivan väärä. Tämän vuoden toukokuussa Suomessa yli vuosikymmenen asunut Toinen Venäjä -puolueen aktivisti Sergei Porohovoi palasi takaisin Venäjälle omasta tahdostaan vieläpä ilmoittaen olevansa valmis liittymään vapaaehtoisena Venäjän miehittämän Donbasin alueella toimivan Interbrigady-liikkeen joukkoihin. Interbrigady -joukot ovat taistelleet osana Venäjän joukkoja Itä-Ukrainassa Ukrainaa vastaan jo vuodesta 2014. Kyseisten joukkojen epäillään syyllistyneen sotarikoksiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Porohovin tunteman aktivistilähteen mukaan tämä päätti palata takaisin Venäjälle, elämän käytyä Suomessa henkisesti mahdottomaksi Ukraina-vimman ja russofobian tähden. (10)

Eduard Limonovin perustamassa Toinen Venäjä -puolueessa äärivasemmistolaisuus ja fasismi yhdistyivät kansallisbolševistiseksi ideologiaksi. Kansallisbolševismissa on kyse poliittisesta liikkeestä, jossa nationalismi ja bolševismi yhdistyvät. Merkittävää liikkeelle on myös ideologinen Amerikka-vastaisuus. Toinen Venäjä -puolueen alkuperäisenä tavoitteena on ollut muun muassa kansanäänestykset venäläisenemmistöisillä alueilla rajanaapureissa Venäjään liittymisestä. Tänään Venäjä on radikalisoitunut siinä määrin, ettei kansallisbolševismi juurikaan eroa Venäjällä vallalla olevasta ”ideologiasta”, jossa putinismi ja fasismi ovat yhdistyneet russismiksi. Nyt tulee kysyneeksi itseltään, että olemmekohan olleet hiukan liian naiiveja sen suhteen, mitä tulee Putinin poliittisiin vastustajiin ja suhtautumiseemme heihin.

Porohovoi on yksi Putinin ideologisista vastustajista, joka on kuitenkin palasi Venäjälle ja on valmis osallistumaan Venäjän rikolliseen hyökkäyssotaan Ukrainassa mutta kuinka monta porohovoita olemme kasvattaneet polvellamme?

Helsingin Sanomien artikkelissa Venäjän puolella kysytään kommentteja Suomessa asuvalta venäläiseltä, Pavelilta eli Pavel N:ltä, hänen osallisuudesta sotaan Venäjän riveissä Ukrainaa vastaan. Pavel, kuten kovin moni muukin, kuittaa olleensa humanitaarisessa tehtävässä eikä osallistuneensa taisteluihin. Samaa väitti Iso-Britannian kansalainen Benjamin Stimson, joka tuomittiin vuosia sitten Iso-Britanniassa useamman vuoden vankeusrangaistukseen osallistuessaan sotaan Venäjän proxyjoukoissa Ukrainan hallintoa vastaan. (11) Stimson, kuten Suomessa asuva venäläistaustainen Pavelkin, on esiintynyt kuvissa rynnäkkökivääri kädessä sotatoimialueella, mikä riitti Stimsonin kohdalla tuomioon.

HS:n artikkeliin on poimittu kuva Pavelista rynnäkkökivääriltä näyttävä ase kädessä, Pavelin mukaan kyseessä on airsoftissa käytetty ase. Parikin reserviläisaktiivia esitti minulle perustellun eriävän mielipiteen, joten kyse voi olla airsoft aseesta tai sitten ei. Pavelin kavereiden sosiaalisesta mediasta löytyy runsaammin kiinnostavia kuvia, joissa esiintyy myös Pavel N. – osassa kuvista aseistautuneena. Osa kuvista, joissa Pavel N. kavereineen esiintyy on todennäköisesti otettu airsoftin yhteydessä mutta eräissä kuvissa havaittavasta toiminnasta ja harjoittelusta tulee mieleen ihan jotain muuta kuin airsoft. Kuvissa näkyvän ränsistyneen rakennuskannan perusteella ne on otettu jossain muualla kuin Suomessa, kuvissa esiintyvien henkilöiden sometilien perusteella päättelisin ne otetun joko Pietarin ympäristössä Venäjällä tai mahdollisesti Viron itäosissa.*

Pavel N., osakuva alkuperäisestä kuvasta.

Kuva alueesta, jolla Suomessakin asuvat venäläiset käyvät harjoittelemassa "airsoft'ia". 

Kuvista tulee väistämättä mieleen vuosientakaiset kuvat, jotka julkaistiin Russian Imperial Movementin organisoimilta Partizan-leireiltä tai Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM:n leireiltä, joille osallistui nuoria ja vähän vanhempiakin Ukrainan itäosista vuosia ennen Venäjän 2014 aloittamaa sotaa. (12 ja 13) ESM:n ideologiset ”nuortenleirit” olivat tapahtumia, joissa synnytettyjen verkostojen kautta eurasianismia (tai neo-eurasianismia) levitettiin Venäjän naapurimaihin. Evraziyskiy soyuz molodezhi’n ohella vastaavaa toimintaa harjoitettiin myös Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n kautta, kummankin pohjautuessa Aleksandr Duginin ajatuksiin.

Pavel N:n ja hänen ystäviensä someverkostoa penkoessa löytyy myös muita Suomen kotipaikakseen ilmoittavia venäläistaustaisia henkilöitä, jotka ovat toimittaneet vähintäänkin materiaaliapua v. 2014 jälkeen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, tarkemmin ilmaistuna, Venäjän miehittämille alueille. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin suurella todennäköisyydellä he ovat ajaneet alueelle Venäjän kautta (syyllistyen vähimmilläänkin Ukrainan valtiorajarikokseen, enimmillään paljon muuhunkin). Turun kotipaikakseen ilmoittava ”Cure Morozov” on julkaissut somessa avustuskuvien ohella todennäköisesti rintamaolosuhteissa otetun kuvan.

Kansainvälisestä tuomiosta ja Venäjän laajoista sotarikoksista huolimatta 24. helmikuuta 2022 ei ole muodostanut rajaa Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten kremliinien Venäjä-tuelle. Kuten Helsingin Sanomien artikkelista selviää, Pavel N on tämän päivän jälkeenkin jakanut sosiaalisessa mediassa PMC Wagnerin värväysmainoksia mutta vielä pidemmällekin on menty. Tiedossani on ainakin yksi tapaus, jossa Suomeen joitain vuosia sitten (ennen koronapandemiaa) muuttanut venäläistaustainen mies – Jevgeni K – on palannut Venäjälle osallistuakseen Venäjän hyökkäyssotaan. Kyseisen henkilön tausta on sikäli kiinnostava, että sen luulisi herättävän viranomaisemmekin. Luotettavien tietojen mukaan hän on ennen Suomeen muuttoa työskennellyt Venäjällä Sisäministeriön alaisissa erikoisjoukoissa Pietarissa ja/ tai Leningradin alueella kohoten upseeriksi ja muuttaneen Suomeen palvelusopimuksensa päätyttyä. Hänet tuntevat epäilevät (perustellusti) Jevgeni K:n salanneen oikean työhistoriansa ja taustansa saapuessaan maahan.

Se voidaan ainakin todeta, että tähän mennessä viranomaistemme toiminta sen suhteen mitä tulee Venäjän riveissä taistelleiden tekojen tutkintaan, on varsin lepsua. Sattumalta juuri tänään Ilta-Sanomat julkaisi laajan artikkelin, jossa kerrottiin Hämeen poliisin ja Keskusrikospoliisin pitkään jatkuneesta tutkinnasta, jonka kohteena on Suomessa asuva venäläismies, joka on ukrainalaislähteiden mukaan taistellut Jevgeni Prigožinin omistamassa PMC Wagner’issa. (14) Huomioitavaa on se, että miestä kohdeltiin mahdollisena todistajana Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvässä tapahtumaketjussa.

Kiinnostavaa on se, ettei Suojelupoliisi (Supo) ole julkisesti kiinnittänyt Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä taistelleisiin suomalaisiin vierastaistelijoihin. Sen sijaan tänä keväänä julkaistussa kansallisen terrorismin uhka-arviossaan Supo sen varoittaa yksittäisistä äärioikeistolaisista, jotka ovat matkustaneet sotimaan toiselle puolelle eli Ukrainan joukkoihin. Helsingin Sanomien toimittaja tiedusteli Supolta kantaa niihin suomalaisiin, jotka ovat osallistuneet sotaan Donbasissa Venäjän puolella – ”Pitääkö Supo heitä turvallisuusuhkana? Millaisen turvallisuusriskin he voivat aiheuttaa palatessaan Suomeen?” (15) Supon vastaus oli, ettei heillä ole mitään kommentoitavaa. Sen sijaan Ukrainassa sotineisiin ulkomaalaistaistelijoihin erikoistuneen tutkija Kacper Rekawekin mukaan kotimaihinsa palanneet, Venäjän riveissä taistelleet vierastaistelijat ovat etenkin nyt turvallisuusuhka – ”Käytännössä he ovat Venäjän agentteja.” (16)

Samaa välttelyä viranomaistemme taholta oli havaittavissa jo vuosia sitten, jolloin tein tutkintapyynnön Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen toiminnasta. Tapausta käsittelin laajemmin blogissani 4. joulukuuta 2021. Niille, jotka eivät jaksa lukea blogia, totean, että valtakunnansyyttäjävirastossa tehtiin päätös, ettei esitutkintaan ole aihetta. Toivoin, että noista ajoista tšuhna on napakoitunut, mutta pelkäänpä olevani väärässä. Että venäläiset edelleen tšuhnille naureskelevat.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (artikkeli maksumuurin takana).

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

*: Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden verkostoja peratessa paljastuu myös se, että ainakin osalla heistä on yhteyksiä venäläiseen, Pietarissa päämajaa pitävään, imperialistiseen Russian Imperial Movementiin eli RIM:iin sekä RIM:in jäseniinn, jotka ovat sotineet Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa.

RIM järjestää Pietarissa ja Leningradin alueella sotilaskoulutusta erilaisille ryhmille. Sen organisoimille kursseille on osallistunut myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä. En pitäisi mahdottomana sitä, etteivätkö Suomessa asuvat venäläiset kävisi RIM:in leireillä harjoittelemassa. Niin, ehkäpä näillä leireillä harjoitellaan sitä ”airsoftia”.

The wish of an “ordinary” Russian living in Finland: The media in the West should also talk about the war in Ukraine from Russia’s perspective

 

This text is based on my Finnish-language blog “The wish of an ‘ordinary Russian’: The media in the West should also talk about the war in Ukraine from Russia’s point of view” (Fin. ”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma), which I published on April 30, 2023. For the information of the reader, I have expanded the article with regards to the observations about Finland. The reader must note that the Russians living in Finland used as examples have lived in our country for years or even decades, so their actions supporting Russia and sacrificing Russia cannot be explained by the fact that they have only lived in Finland for a short time. In fact, some of them have previously been highlighted in the media as Russians well integrated into Finland.

The reader must note that the Russians I used as examples in text, have lived in Finland for years or even decades, so their actions supporting Russia and sacrificing Russia cannot be explained by the fact that they have only lived in Finland for a short time. In fact, some of them have previously been highlighted in the media as Russians well integrated into Finland.

 

The wish of an ‘ordinary Russian’: The media in the West should also talk about the war in Ukraine from Russia’s point of view.

From the moment when Russia expanded its war in Ukraine in February 2022, we in Finland have been repeatedly reminded that this is Vladimir Putin’s war, the Russian regime’s war against Ukraine. As Russians flee under the threat of mobilization to their neighbouring countries and through them even further to safety from the mobilization carried out by the state apparatus, it was repeatedly claimed to us in the Finnish media that opponents of Vladimir Putin and opponents of the war are fleeing Russia because of the fear of being sent to the front. At most, the argument was true that these people – mainly younger men – were running away from being sent to the front. What went unnoticed was that these “deserters” were not necessarily opponents of Vladimir Putin’s regime or even the war.

In reality, most of those who escaped from Russia were not ready to sacrifice their own lives for the sake of a failed “special operation”. I suspect, however, that an unusually large number of this large group would have gladly enjoyed the benefits provided by the Russian administration – perhaps even enriched themselves to some extent. They were perhaps drunk on the national euphoria created by the occupation of the Crimean Peninsula and felt proud that Russia was no longer humiliated!

They ignored the fact that thousands of Russians had already died in the war that Russia had been waging in eastern Ukraine since the spring of 2014. They also didn’t care that their country had drifted into totalitarianism – it was enough for them that money came in, they could go abroad and find foreign luxury products in Moscow or St. Petersburg. What about the fact that the majority of Russians could only dream of such things, that millions of Russians did not even have an indoor toilet and running water. So, were they just innocent bystander victims that a brutal regime tried to send to the slaughter like sheep, or were they cogs in the machinery that allowed Putin’s regime to continue and evolve in an even more totalitarian direction? Let’s not forget the German theologian Martin Niemöller’s poem “First they came ...” (German: Zuerst Kamen sie ...) when we think about questions of responsibility.  

What if we here in the West were a little naive when we let them out of Russia, at the same time we painted a picture of them that even the blind saw was a false lie?

 

In my writing, I do not directly answer the questions I posed above, but I believe that my text shows what I think about the innocence or guilt of the Russians (citizens), as well as what I think about the reactions and actions of our decision-makers here in the West.

Naturally, a nation of more than 140 million inhabitants can accommodate many different opinions, there are people who oppose the war – for one reason or another, as there are also those who support the war. From the point of view of this writing, it is not significant what the reason is for opposing the war, for example. In my opinion, based on whether a person supports or opposes the war in Russia, it cannot be directly concluded whether he supports Vladimir Putin’s regime or not; nor how he sees the future of Russia – as a totalitarian state or something else.

In Russia, there are plenty of different groups that support imperialism and resort to violence, which view the Russian regime with disdain – even negatively. On the other hand, Vladimir Putin’s administration has tolerated numerous extremist groups, such as the Russian Imperial Movement, because the administration has been able to use them to promote its own policies in Russia and outside the country’s borders. These groups have also been tolerated in Russia, as long as their activities do not threaten Putin’s regime. It is a kind of social contract, but nothing guarantees that the Russian administration will follow such (silent) social contracts. With the extensive war of aggression against Ukraine, the Kremlin broke one such so-called agreement with the Russian middle class.

In the West, we also have a somewhat idealistic image of some Russian opposition politicians, due in part to the fact that these politicians and their support groups, such as Alexei Navalny and his supporters, have fallen into the teeth of the regime. The lives of these politicians have been threatened – they have even been trying to assassinate, and their supporters have been persecuted. So, it’s no wonder that we see these politicians and their supporters standing in the same crowd as us. At this point, we are perhaps a little too naive in imagining that there can be no contradictions between us and them. Regardless of my statement, I definitely consider the popular politics that Vladimir Putin's regime was not opposed strongly enough in the West to be wrong, because “even if Putin is authoritarian, his successor can be even worse”.

Still, millions of Russians, whatever they think of Vladimir Putin, see, and feel that Russia is much bigger than its current geographical borders. They also support the imperialist policies of their country! This kind of thinking also manifests itself in Russians abroad, which erupts on the surface as grumpy behaviour or endless victimization, where Russians see themselves as victims who are treated badly by the West. Many of them lack the ability and desire to critically evaluate not only their own actions, but also the actions of their country! Which can also be seen in the fact that they do not take responsibility for their own actions, in fact many Russians are not even able to understand the consequences of their actions! Retreating from responsibility, stating “I’m not a political person” is no longer enough. Silence is also an act, a choice, which is preceded by the decision to be silent! Not taking a stand is therefore a choice, commitment!

Former hockey star Aleksandr Barkov senior will not be able to skate from responsibility with his statement, which he uttered in an interview with Ilta-Sanomat on January 1, 2023.

“What do you think about Russia’s war of aggression against Ukraine?

– I don’t want to go terribly deep, but I’m against all the wars that happen in the world, he says and stops.

- - -

Barkov doesn’t feel that he has the expertise to evaluate world politics, but he clearly is in his sorrows.

– Yes, it's [war] a bad thing. I want the best for the world. It is up to the politicians to resolve these issues.” (1)

Barkov was not asked to take a position on world politics, but to give his opinion on the criminal war of aggression, in which Russia is bombing civilian targets, and in which its soldiers are torturing and murdering Ukrainians. He couldn’t do that; he chose to be silent!

While Aleksandr Barkov prefers to remain silent rather than take a stand, the Russian-born municipal politician from Lappeenranta, Ekaterina ‘Katja’ Marova (Left Alliance; Vasemmistoliitto) is not content to just remain silent, but she repeats the Russian narrative in her statements, hoping for news from the media that would also report Russia’s views on the background of the war, such as the fear of NATO expansion. (2) Underlying such a wish must be, at least on some level, the belief that Russia’s irrational fear of a NATO attack on Russia is correct.

At the point when Ekaterina Marova gives a hundred thumbs up to a social media post that questions the guilt of the Russians for the Bucha massacre last year, then we have already stepped over the border of conventionality. Bucha was de-occupied in March-April 2022, at a time when Marova commented with a thumbs-up that the evidence of Russia’s guilt was crushing. It was no longer about individual civilian casualties – deaths caused by warfare – but mass executions, murders of prisoners, suspected war crimes, etc. Marova confirms the narrative spread by Russian propaganda about Bucha’s staging, instead Sofia Kazakov, who was also a parliamentary candidate of Valta kuuluu kansalle-party, and has a Russian background, openly spreads Russian propaganda and disinformation as well as anti-Semitism.

And as my readers may have noticed, the “ordinary Russian” in the title of my blog is a person of Russian background living in Finland, who has lived in a world saturated with Western media messages, but still wishes to hear the Kremlin’s narrative through. Perhaps it is also appropriate to ask what has been done wrong here in Finland? And have the Finnish media offered enough up-to-date information to Russians who think like Marova and challenged them to examine events critically?

A Russian living in Finland who thinks like Marova does not come as a surprise to me. Apparently, they have integrated into Finland, but their spiritual home is not in Finland! They don’t necessarily seek information from the Finnish (Western) media, as many turn a blind eye to the actions of their administration, because it makes life easier here in Finland in their society. And when enough people do this, it silences even more gravel voices (opponents of the regime). In the end, a significant part chooses to remain silent and be an apolitical person, in which case it is easier for a small, loud, and aggressive group to control positions, opinions supporting the Russian regime, etc.

Russians living in Finland have also been guilty of harassing Ukrainians and spreading deliberate lies, e.g., a year ago in spring a woman of Russian background who worked as an entrepreneur in the healthcare sector spread lies about the bad behaviour of Ukrainian refugees. (3) The woman in question, who works as an entrepreneur in Helsinki, did not actually work at the refugee centre in Juuka, where she claimed to have worked and met Ukrainian refugees.

A year ago, a car parade was organized in Finland by the Suomalais-venäläinen RuFi association in honour of Victory Day. (4) In the past, the RuFi association has organized marches of the Immortal Regiment in Finland, for the first time on May 9, 2017. In an interview with Helsingin Sanomat, the president of the association, Daria Skippari-Smirnov, defended the civilian casualties caused by the Russian war of aggression, while in the same interview spreading Kremlin propaganda about the bombings carried out by Ukraine –

“Of course, when there's a war, the bomb might hit somewhere else. It cannot be avoided…”. (5)

Before the car parade a year ago, a WhatsApp group of Finno-Russians discussed bringing weapons to the car parade, the same group also incited hatred against Ukrainians. (6) According to my information, there will be no march of the Immortal Regiment in Finland this year, just like no motorcade. On the other hand, this follows the line defined by the Kremlin, as the marches of the Immortal Regiment are banned in Russia as well.

For Finno-Russians or Russians living in Finland, participation in Russia’s war in Ukraine has its own chapter. Some of them have enlisted in the volunteer forces provided by Russia since 2014, but I also know of individual Russians who have returned to Russia after February 24, 2022, with the sole purpose of enlisting in the Russian armed forces or the forces of other security organizations in Russia. I will return to this theme and observations later this year.

In my writing, I have discussed the theme of the collective responsibility of Russians for the war in Ukraine, through examples created by Russians abroad. Similar examples can also be found in other European countries, such as Germany. (7)

What about those who live in Russia? At this point, it would be extremely easy for me to use opinion polls as evidence, which prove that Vladimir Putin still has solid support in Russia, from which it can be concluded that the war (in Russian terms, a special operation) still has solid support in the country. This despite the fact that since February 24, 2022, Russia has killed tens of thousands of its soldiers in Ukraine – with the total number of fallen and dead and missing already well over a hundred thousand soldiers. In this case, I see opinion polls as secondary evidence, even though they prove that the majority of Russians stand behind the actions of their government. Just like they’re behind the atrocities and crimes committed by Russian soldiers in Ukraine.

On the other hand, the spiritual atmosphere in Russia, as well as among many Russians abroad, shows that introspection has not been practiced, as well as no self-criticism – which is also supported by the examples from Finland.

Social media platforms reveal in their own harsh way how “ordinary Russians” relate to the atrocities of their compatriots in Ukraine. In this case, it must be considered that commentators from different groups form a one-dimensional sample of the entire nation. Millions of Russians do not have the opportunity to access the Internet regularly, on the other hand, this group is mainly dependent on the programs of Russian state television channels, so it is more than likely that they sympathize with the war as well as with the brutal murder of Ukrainians. So, I believe that the photo collage below with explanations describes the attitude of Russians towards their countrymen in Ukraine crimes committed quite well.

You can find quite a lot of messages from Russians like the examples in the photo collage on Telegram, YouTube, and many other social media channels. The messages convey an image of a country and people that are morally degenerate and corrupt!

The arrogance and contemptuous behaviour of the Russians and those who support them no longer even amazes me. A little over a year ago, I imagined that this kind of behaviour would slowly fade away, but still this group of Russians behaving like jerks is the one who controls the space while other Russians stay out (or are content to be silent). The Russians also seem to get energy for their actions from their ability to “play victims” and see the reason for the bad treatment of Russia and Russians only in other countries and peoples. The fact that the state is totalitarian and the punishments for opponents of the regime are long is also not a defense for the Russians. Nor is it that, being apolitical individuals, they protect their loved ones (or even want to maintain their relationship with them).

These do not serve as a defense, because we have seen Russians go to resistance individually or in groups, the bravest have taken up arms and gone to war against their countrymen. There are also critics of the Russian regime in Finland, some of the Russians living in Finland are very active on social media, fighting against the lies of the Kremlin, so the explanation “I am an apolitical person” is nothing more than an excuse to remain silent.

If Russia intends to one day return to the ranks of civilized nations, the Russians collectively have a considerable period of introspection and review of their own actions - and not only their own, but the entire country’s past actions ahead of them is a critical review and reconciliation! Without this, Russia should be kept isolated until there is a will to critically examine the past and to atone for its actions.

 

Marko

 

Sources: 

1. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000009293343.html 

2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009239132.html 

3. https://yle.fi/a/3-12450742 

4. https://yle.fi/a/3-12436052 

5. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008779634.html 

6. https://putinintrollit.fi/2022/05/05/suomenvenalaisten-whatsapp-ryhmassa-keskustellaan-aseiden-tuomisesta-venaja-mieliseen-kulkueeseen-ja-lietsotaan-vihaa-ukrainalaisia-vastaan/ 

7. https://www.rferl.org/a/germany-pro-russia-rallies-discrimination/31795983.html 

Original blog in Finnish: ”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma.

RuFi ry – part of Russian propaganda and influence in Finland. 

#StandWithUkraine 

”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma

 

Siitä hetkestä lähtien, kun Venäjä laajensi sotaansa Ukrainassa helmikuussa 2022, meitä muistutettiin toistuvasti siitä, kuinka kyseessä on Vladimir Putinin sota – Venäjän johdon sota Ukrainaa vastaan. Venäläisten paetessa mobilisointiuhan alla naapurimaihinsa ja niiden kautta vieläkin kauemmas turvaan valtiokoneiston toteuttamalta mobilisoinnilta, väitettiin meille Vladimir Putinin ja sodan vastustajien pakenevan sotaa ja uhkaavaa rintamalle joutumista kotimaastaan. Väitteessä piti paikkansa korkeintaan sentään se, että nämä ihmiset – pääasiassa nuoremmat miehet – pakenivat sitä, etteivät joutuisi rintamalle. Huomioimatta jäi se, etteivät nämä ”rintamakarkurit” välttämättä olleet Vladimir Putinin hallinnon tai edes sodan vastustajia. Todellisuudessa nämä Venäjältä paenneet eivät olleet valmiit uhraamaan omaa henkeään epäonnistuneen ”erikoisoperaation” tähden. Epäilen kuitenkin, että tavattoman moni tästä suuresta joukosta oli mieluusti nauttinut Venäjän hallinnon suomista eduista – ehkäpä jopa rikastuneetkin jonkin verran. He olivat kenties humaltuneet Krimin niemimaan miehittämisen nostattamasta kansallishuumasta ja tunteneet ylpeyttä siitä, ettei Venäjää enää nöyryytetty. He eivät piitanneet siitä, että tuhansittain venäläisiä oli jo kuollut sodassa, jota Venäjä oli käynyt Itä-Ukrainassa keväästä 2014 lähtien. He eivät myöskään piitanneet siitä, että maansa oli ajautunut totalitarismiin – heille riitti, että rahaa tuli, ulkomaille pääsi ja Moskovasta tahi Pietarista löysi ulkomaisia luksustuotteita. Mitä siitä, että suurin osa venäläisistä saattoi vain haaveilla moisista, että miljoonilla venäläisillä ei ollut edes sisävessaa ja juoksevaa vettä. Niin, olivatko he vain syyttömiä sivullisia uhreja, jotka brutaali hallinto yritti lähettää teuraaksi kuin lampaat vai olivatko he ratas koneistossa, joka mahdollisti Putinin hallinnon jatkumisen ja kehittymisen entistä totalitaarisempaan suuntaan?

Entäpä olimmeko täällä lännessä hiukan naiiveja päästäessämme heidät Venäjältä, samalla kun maalailimme heistä kuvajaista, jonka sokea reettakin näki olevan falski valhe?

Kirjoituksessani en vastaa suoraan edellä esittämiini kysymyksiin, mutta uskoisin, että tekstistäni käy ilmi mitä mieltä olen venäläisten (kansalaiset) syyttömyydestä tahi syyllisyydestä kuin myös siitä, mitä mieltä olen päättäjiemme reaktioista ja toimista täällä lännessä.

Luonnollisesti yli 140 miljoonan asukkaan kansaan mahtuu lukuisia eri mielipiteitä, on ihmisiä, jotka vastustavat sotaa – syystä tai toisesta, kuten on myös heitä, jotka kannattavat sotaa. Tämän kirjoituksen kannalta ei ole merkitsevää se, mikä on syy esim. sodan vastustamiselle. Mielestäni sen perusteella kannattaako henkilö Venäjällä sotaa vai vastustaako hän sitä, ei voida suoraan päätellä sitä, tukeeko hän Vladimir Putinin hallintoa vaiko ei; kuten ei sitäkään, millaisena hän näkee Venäjän tulevaisuuden.

Venäjällä on runsaasti erilaisia Venäjän imperialismia tukevia ja väkivaltaan turvautuvia ryhmiä, jotka suhtautuvat Venäjän hallintoon vieroksuen – jopa kielteisesti. Toisaalta Vladimir Putinin hallinto on sietänyt lukuisia ekstremistisiä ryhmiä, kuten Russian Imperial Movement’ia, koska hallinto on kyennyt käyttämään niitä oman politiikkansa edistämiseen Venäjällä ja maan rajojen ulkopuolella. Näitä ryhmiä on myös siedetty Venäjällä, niin kauan kun ne eivät toiminnallaan uhkaa Putinin hallintoa. Kyse on eräänlaisesta yhteiskuntasopimuksesta, mutta mikään ei takaa sitä, että Venäjän hallinto noudattaa tällaisia (hiljaisia) yhteiskuntasopimuksia. Laajalla hyökkäyssodalla Ukrainaan Kreml rikkoi yhden tällaisen ns. sopimuksen Venäjän keskiluokan kanssa.

Meillä lännessä on myös hiukan idealistinen kuva eräistä venäläisistä oppositiopoliitikoista, johtuen luonnollisesti siitä, että nämä poliitikot tukiryhmineen – kuten Aleksei Navalnyi tukijoineen – ovat joutuneet hallinnon hampaisiin, näiden poliitikkojen henkeä on uhattu ja toimintaan osallistuvia vainottu. Ei siis ihme, että me näemme näiden poliitikkojen tukijoineen seisovan samassa joukossa meidän kanssa. Tässä kohdin olemme ehkäpä hiukan liian naiiveja kuvitellessamme, ettei meidän ja heidän välillä voi olla mitään ristiriitoja. Edellisellä en missään nimessä tarkoita sitä, mihin usein on vedottu, kun Putinia ei haluttu arvostella ja ryhtyä hänen edessä poikkiteloin – ”vaikka Vladimir Putin on autoritaarinen, niin seuraajansa voi olla vieläkin pahempi”. Ei! Tarkoitan sitä, että tilanne Venäjällä ei ole niin yksinkertainen kuin kuvittelemme, johtuen osaltaan siitä, että Vladimir Putin hallintoineen on myrkyttänyt Venäjää ja venäläisten mieliä jo yli parin vuosikymmenen ajan, kuin myös siitä, etteivät venäläiset ole oikeasti kohdanneet historiaansa ja käyneet läpi imperialistista menneisyyttään. Edelleen miljoonat venäläiset, olivatpa he Vladimir Putinista mitä mieltä tahansa, näkevät ja kokevat Venäjän olevan suuremman kuin sen nykyiset maantieteelliset rajat. Tällaista ajattelua ilmenee myös ulkovenäläisissä, mikä nyt purskahtelee pintaan öykkärimäisenä käyttäytymisenä tai loputtomana uhriutumisena, jossa venäläiset nähdään uhreina, joita länsi kohtelee kaltoin. Heiltä puuttuu kyky arvioida kriittisesti omien tekemistensä ohella myös hallintonsa tekemisiä! Mikä näkyy myös siinä, ettei kanneta vastuuta omista tekemistä, itse asiassa moni venäläinen ei edes kykene hahmottamaan tekojensa seurauksia! Vetäytyminen vastuusta, toteamalla ”ettei ole poliittinen henkilö” ei enää riitä. Hiljaisuuskin on teko, valinta, jota edeltää päätös olla hiljaa! Kantaaottamattomuus on siis valinta, kannanotto!

Entinen kiekkosuuruus Aleksandr Barkov senior ei pääse luistelemaan vastuusta toteamuksellaan, jonka hän lausui Ilta-Sanomien haastattelussa tammikuun 1. päivänä.

”Mitä ajattelet Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan?

– En halua mennä hirveän syvälle, mutta vastustan kaikkia sotia, mitä maailmassa tapahtuu, hän sanoo ja pysähtyy.

- - -

Barkov ei koe, että hänellä olisi asiantuntemusta arvioida maailmanpolitiikkaa, mutta murheissaan hän selvästi on.

– Kyllä se on huono juttu. Haluan maailmalle parasta. On poliitikkojen tehtävä ratkaista nämä asiat.” (1)

Barkoviahan ei pyydetty ottamaan kantaa maailmanpolitiikkaan, vaan kertomaan mielipide rikollisesta hyökkäyssodasta, jossa Venäjä pommittaa siviilikohteita, ja jossa sen sotilaat kiduttavat ja murhaavat ukrainalaisia. Jos Aleksandr Barkov on mieluummin hiljaa kuin ottaa kantaa, niin lappeenrantalainen – venäläistaustainen – kunnallispoliitikko Ekaterina ’Katja’ Marova (vasemmistoliitto) ei tyydy pelkästään olemaan hiljaa vaan toistaa kannanotoissaan Venäjän narratiivia, toivoessaan tiedotusvälineiltä uutisia, joissa kerrottaisiin myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten Naton laajentumisen pelosta. (2) Tällaisen toivomuksen taustalla täytyy olla, ainakin jollain tasolla, usko siitä, että Venäjän irrationaalinen pelko Naton hyökkäyksestä Venäjälle on paikkansa pitävä.

Siinä vaiheessa, kun Ekaterina Marova peukuttaa satasella someviestille, jossa epäillään, etteivät venäläiset olisikaan syyllisiä Butšan verilöylyyn viime vuonna, niin on jo astuttu sovinnaisuuden rajan yli. Butša vapautettiin maalis-huhtikuussa 2022, hetkenä, jolloin Marova kommentoi peukuttamalla todisteet Venäjän syyllisyydestä olivat murskaavat. Kyse ei ollut enää yksittäisistä siviiliuhreista – sodankäynnin synnyttämistä kuolemista – vaan joukkoteloituksista, vankien murhista, sotarikosepäilyistä jne. Marova vahvistaa narratiivia Butšan lavastuksesta, sen sijaan Valta kuuluu kansalle kansanedustajaehdokkaanakin ollut, venäläistaustainen, Sofia Kazakov levittää avoimesti Venäjän propagandaa.

Venäjän narratiivi toistuu näissä Suomessa asuvien venäläistaustaisten vaikuttajien viesteissä.

Ja kuten lukijani saattoivat huomata, kirjoitukseni otsikon ”tavallinen venäläinen” on Suomessa asuva venäläistaustainen henkilö, joka on elänyt läntisen median viestien kyllästämässä maailmassa mutta silti hänen toiveista kuultaa läpi Kremlin narratiivi. Ehkäpä aiheellista myös kysyä, että mitä meillä Suomessa on tehty väärin? Ja ovatko suomalaismediat tarjonneet Marovan lailla ajatteleville venäläisille riittävästi ajantasaista tietoa ja haastaneet heidät tarkastelemaan tapahtumia kriittisesti?*

Minulle Marovan lailla ajatteleva Suomessa asuva venäläinen ei tule yllätyksenä. Näennäisesti he ovat kotoutuneet Suomeen, mutta heidän henkinen koti ei ole Suomessa. He eivät välttämättä hae tietoa suomalaisista (läntisistä) medioista, monen sulkiessa silmänsä hallintonsa tekemisiltä, koska sen myötä elämä on helpompaa täällä Suomessa. Ja kun tarpeeksi moni tekee näin, niin omalta osaltaan se hiljentää soraääniä (hallinnon vastustajia) lisää. Lopulta merkittävä osa valitsee olla hiljaa ja olla epäpoliittinen henkilö, jolloin pienehkön, äänekkään ja aggressiivisen ryhmän on helpompaa ohjailla kannanottoja, mielipiteitä jne.

Suomessa asuvat venäläiset ovat myös syyllistyneet ukrainalaisten häirintään sekä tarkoituksellisten valheiden levittämiseen, esim. vuosi sitten keväällä terveydenhoitoalalla yrittäjänä työskennellyt venäläistaustainen nainen levitti valheita ukrainalaispakolaisten käyttäytymisestä. (3) Kyseinen Helsingissä yrittäjänä työskentelevä nainen ei todellisuudessa työskennellyt vastaanottokeskuksessa Juuassa, jossa hän väitti työskennelleensä ja kohdanneensa ukrainalaispakolaisia.

Vuosi sitten Suomessa järjestettiin Suomalais-venäläisen RuFi ry:n toimesta autoparaati voitonpäivän kunniaksi. (4) Aiemmin kyseinen yhdistys on järjestänyt Suomessa Kuolemattoman rykmentin marsseja, ensimmäisen toukokuun 9. 2017. Helsingin Sanomien haastattelussa yhdistyksen puheenjohtajaksi yhdistysrekisteriin merkitty Daria Skippari-Smirnov puolusteli Venäjän hyökkäyssodan synnyttämiä siviiliuhreja, levittäen samassa haastattelussa ehtaa Kreml-propagandaa –

”Totta kai kun on sota, pommi saattaa osua jonnekin muuallekin. Siltä ei voi välttyä…”. (5)

Vuodentakaisen autoparaatin edellä suomenvenäläisten WhatsApp-ryhmässä keskusteltiin aseiden tuomisesta autokulkueeseen, samaisessa ryhmässä lietsottiin myös vihaa ukrainalaisia vastaan. (6)

Tietojeni mukaan tänä vuonna Suomessa ei järjestetä Kuolemattoman rykmentin marssia, kuten ei autokulkuettakaan. Toisaalta tässä noudatetaan Kremlin määrittelemää linjaa, Kuolemattoman rykmentin marssien ollessa pannassa Venäjälläkin.

Oma lukunsa Suomessa asuvien venäläisten tai suomenvenäläisten kohdalla on osallistuminen Venäjän Ukrainassa käymään sotaan. Heitä on värväytynyt Venäjän varustamiin vapaaehtoisjoukkoihin vuodesta 2014 lähtien jonkin verran, mutta tiedossani on myös yksittäisiä venäläisiä, jotka ovat palanneet Venäjälle 24. helmikuuta 2022 jälkeen ainoana tarkoituksenaan värväytyminen Venäjän asevoimiin tai muiden turvallisuusorganisaatioiden joukkoihin. Tähän teemaan ja havaintoihin palaan tuonnempana, ennen vuodenloppua kuitenkin.

Kirjoituksessani  olen käsitellyt teemaa – venäläisten kollektiivisesta vastuusta sotaan Ukrainassa – yksilöitävien esimerkkien kautta. Tässä kohdin minun olisi tavattoman helppoa käyttää todisteina mielipidekyselyitä, jotka todistavat Vladimir Putinilla olevan edelleen vankkaa kannatusta Venäjällä, josta voi päätellä sodalla (venäläisittäin siis erikoisoperaatiolla) olevan edelleen vankan kannatuksen maassa. Tämä siitä huolimatta vaikka 24. helmikuuta 2022 jälkeen Venäjä on tapattanut sotilaitaan Ukrainassa kymmenin tuhansin – kaatuneiden ja kuolleiden sekä kadonneiden kokonaismäärän noustessa jo pitkälle yli sadan tuhannen. Tässä tapauksessa näen mielipidekyselyt kaikesta huolimatta toisarvoisena todisteena, vaikka ne todistavatkin suurimman osan venäläisistä seisovan valtiojohtonsa tekojen takana. Sen sijaan henkinen ilmapiiri Venäjällä kuin myös ulkovenäläisten keskuudessa osoittaa sen, että itsetutkiskelua ei ole pahemmin harrastettu kuten ei itsekritiikkiäkään – jota esimerkit Suomestakin omalta osaltaan tukevat.

Sosiaalisen median alustat paljastavat omalla karulla tavallaan sen, kuinka ”tavalliset venäläiset” suhtautuvat maanmiestensä julmuuksiin Ukrainassa. Tällöin on toki huomioitava erilaisissa ryhmissä liikkuvien kommentoijien yksiulotteinen otanta koko kansasta. Miljoonilla venäläisillä ei ole mahdollisuutta päästä säännöllisesti nettiin, toisaalta tämä joukko on pääasiassa Venäjän valtiollisten televisiokanavien viestinnän varassa, joten on enemmän kuin todennäköistä, että he suhtautuvat myötämielisesti sotaan kuin myös ukrainalaisten brutaaliin murhaamiseenkin. Alla kuvakollaasi selityksineen avaamaan venäläisten suhtautumista maanmiestensä Ukrainassa toteuttamiin julmuuksiin. 

Kuvakollaasin esimerkkien kaltaisia viestejä venäläisiltä löytyy telegramista, YouTubesta ja monelta muulta somekanavalta huomattavan paljon. Viestit välittävät kuvan maasta ja kansasta, joka on moraalisesti täysin rappeutunut. Vastaavan kaltaisen Venäjän sotaa, kansanmurhaa, tukevan mutta sisällöltään erilaisen performanssin näimme taannoin Australiassa, jossa paikalliset sekä venäläistaustaiset osoittivat tukea Venäjän sodalle Ukrainassa venäläiskuoron konsertissa sonnustautuessaan Z-paitoihin ja Yrjön nauhoihin. (7) Venäjälle kuin myös venäläisille kulttuuri on edelleen osa vaikuttamiskeinoja, soft power’ia, josta seuraa se, että näennäisen viattomallakin tapahtumalla voi olla piilotettuja tarkoitusperiä tai se on voitu valjastaa osaksi vaikuttamisoperaatiota ilman, että ulkopuolisilla on tästä tietoa. Meidän ei pitäisi suhtautua liian naiivisti puheisiin kulttuuriyhteistyön jatkamisesta ja lisäämisestä.

Venäläisten ja heitä tukevien ylimielisyys ynnä halveksuttava käytös ei enää edes hämmästytä minua. Reilu vuosi sitten kuvittelin tällaisen käytöksen hitaasti hiipuvan, mutta yhä edelleen tämä öykkärimäisesti käyttäytyvä venäläisjoukkio, on se, joka kontrolloi tilaa muiden venäläisten jäädessä selkeään vähemmistöön (tai tyytyen olemaan hiljaa). Toimintaansa venäläiset tuntuvat saavan energiaa myös ehtymättömästä kyvystä uhriutua ja nähdä syytä kohteluunsa vain muissa. Venäläisten puolustukseksi ei käy myöskään se, että valtio on totalitaarinen hallinnon vastustajien rangaistusten ollessa pitkiä. Kuten ei sekään, että ollessaan epäpoliittisia henkilöitä, he suojelevat omaisiaan ja läheisiään (tai haluavat edes pitää välinsä niihin kunnossa).

Edelliset eivät käy puolustukseksi, koska olemme nähneet venäläisten käyneen vastarintaan yksittäin tai ryhmiä, rohkeimmat ovat tarttuneet aseeseen ja lähteneet sotimaan maanmiehiään vastaan. Venäjän hallinnon tuomitsijoita löytyy Suomestakin, osa Suomessa asuvista venäläisistä on hyvin aktiivisia somessa kamppaillen siellä Kremlin valheita vastaan. Mikäli Venäjä aikoo joku päivä palata sivistysvaltioiden joukkoon, on venäläisillä kollektiivisesti edessä melkoinen itsetutkiskelun ja omien toimiensa tarkastelun aika – eikä vain omien vaan edessä on koko maan menneisyyden tekojen kriittinen tarkastelu ja sovittaminen. Ilman tätä Venäjä on syytä pitää eristettynä, kunnes halua menneisyyden kriittiseen tarkasteluun ja tekojen sovittamiseen on olemassa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000009293343.html 

2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009239132.html 

3. https://yle.fi/a/3-12450742 

4. https://yle.fi/a/3-12436052 

5. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008779634.html 

6. https://putinintrollit.fi/2022/05/05/suomenvenalaisten-whatsapp-ryhmassa-keskustellaan-aseiden-tuomisesta-venaja-mieliseen-kulkueeseen-ja-lietsotaan-vihaa-ukrainalaisia-vastaan/ 

7. https://twitter.com/Chriscoveries/status/1651899668115361794 

*: Tarkoitan etenkin aikaa ennen 24. helmikuuta 2022 ja Yleisradion venäjänkielisiä uutisia, joiden sisältöä venäläisen maailman (Russkij Mir) vaikutuspiirissä olleet venäjää osanneet ihmiset ovat kritisoineet sisällöttömiksi ja todellisia ongelmia vältteleviksi.

Blogini Suomalais-venäläisen RuFi ry:n vaikuttamisesta Suomessa, julkaistu 1. toukokuuta 2022: RuFi ry –Venäjän pienimuotoista vaikuttamista Suomessa.

Samaisesta aiheesta englanniksi: RuFi ry –part of Russian propaganda and influence in Finland.

Esimerkkinä mainitusta Russian Imperial Movementista eli RIM:stä blogissa: Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot.

#StandWithUkraine 

RuFi ry – part of Russian propaganda and influence in Finland

 

Finland is called a promised country for associations because their establishment threshold is low, and associations have a long history in our country. Thus, the associations also operate as a channel of influence and recruitment channel for state organizations, which is also known in Russia.

Russia seeks to influence Finns in numerous ways, one such route being registered associations and groups founded by civic activists. I will briefly review the RuFi ry, i.e., Suomalais-venäläinen RuFi ry (the Finnish-Russian RuFi ry) and its activities in recent years. (Note: ry = rekisteröity yhdistys, registered association).

RuFi ry rose to the headlines for the first time in the spring of 2017 when organizing the first “Immortal Regiment-March” in Finland. (1) More than a hundred Finns and Russians living in Finland took part in the march. The photographs also showed the presence of individual activists from the Suomi Ensin movement, which belongs to the right wing. Marco de Wit, the founder and those time leader of the Suomi Ensin movement, visited the occupied Eastern Ukraine in July 2016 with a Finnish propaganda group.

Prior to this spring’s “car parade” RuFi organized a total of three immortal regiment marches, in 2017 and 2018, and in 2019. During the coronavirus pandemic, RuFi did not organize an immortal regiment march, anyway, between the beginning of 2020 and the end of 2021, the organization lived a quiet life until in December 2021, the group became again active on social media. After Russia attacked Ukraine on several fronts on February 24, 2022, RuFi’s activity on social media increased. So, the car parade held on May 8 was a natural continuation of this activation. According to a Facebook article published by the organizers of the “car parade,” the procession supports Russia “in its difficult struggle against Nazism and fascism and Russophobia”. (2) In practice, the car parade was a demonstration of support for Russian imperialism and the Russia’s invasion of Ukraine.

There is a very wide right of demonstration in Finland, due to which it was not possible for the authorities to ban the car parade in advance, because the organizer was an association that is not banned or whose activities have not been restricted in any way. Demonstration in Finland does not require a permit, it is enough for the organizer to report the protest to the police.

Photo from the Immortal Regiment march (car parade) of Helsinki from May 2022, photographer unknown.

RuFi’s previous actions

As I wrote, RuFi ry has organized the March of the Immortal Regiment three times, in 2017 and 2018 and 2019. More than a hundred Russians living in Finland and their supporters took part in the first march of the immortal regiment, and the third march on May 9, 2019, was attended by more than 150 Russians living in Finland as well as their supporters. Pirkko Turpeinen-Saari, a well-known SKDL (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, English Finnish People's Democratic League) politician and former Member of Parliament, also took part in the third march. Turpeinen-Saari has also become known as a contender for the massacre of Srebrenica by the Serbs and an inventor of various conspiracy theories. (3) In her view, Srebrenica is a United States propaganda operation. Daria Skippari-Smirnov, the then chairman of the association, was responsible for organizing the third march, as well as previous marches. According to Skippari-Smirnov, the chairman of RuFi ry is currently a man named Heorhi Mirashnichenka, who according to the register of associations is the vice-chairman. (4)

The Immortal Regiment march in may 2019, Skippari-Smirnov in a brown coat and garrison cap in her head.*

In addition to the marches of the immortal regiment, RuFi and its prominent actors, such as Daria Skippari-Smirnov and Marina Muhonen, have also participated in other events in support of Russia and its imperialist policies. Such as the opening ceremony of the “Representation” of the Donetsk “People’s Republic” established in Helsinki together with the members of Suomi-Novorossija-Seura (Eng. Finland-Novorossiya Society) from the end of 2017. Prior to that, there was the “Embassy of Novorossiya” in Finland, which was replaced by that embassy.

However, readers should be aware that this “representation”, like its predecessor, does not have the status of an official embassy. Finland has never recognized the “people's republics” of Donetsk or “people's republics” Luhansk, nor has it given official status to their “embassies”, even though the people behind the “embassies” claim so. So, the nature of the “embassy” of Novorossiya in Finland as well as the “representation” of the “People’s Republic” of Donetsk has been clearly propagandistic and disinformative. The out-of-date website continues to share disinformation and direct unfair allegations against our authorities. (5)

Declaration of the Friends of the Donetsk “People’s Republic”, Daria Skippari-Smirnov and Marina Muhonen from RuFi also as signatories.

Johan Bäckman and Daria Skippari-Smirnov (RuFi ry) in the Russian-occupied Crimean Peninsula, March 2018.

During the so-called presidential elections in Russia in March 2018, the Finnish delegation traveled to the Russian-occupied Crimean Peninsula. In addition to Johan Bäckman, the travel group also included Daria Skippari-Smirnov and a few other Finns. The trip can be described as propagandistic in content, marked by the fact that, at the same time, Russia was holding illegal presidential elections on the occupied Crimean Peninsula. Finns, Johan Bäckman participated in these so-called elections as an “election observer”, a few other members of the Finnish group visited “polling stations” at the time. (6) In addition to Daria Skippari-Smirnov, Chairman of the RuFi, at least Marjaliisa Siira, an active member of the Rauhanpuolustajat, reported on her visits to the “polling stations”. At the same time, Siira spread a lot of disinformation and propaganda.

In addition to the above, Eero Hult, who were candidates for the Finnish municipal elections, Svetlana Mustonen and Ludmila Odintsova took part in public appearances during the visit. The delegation’s most prominent proposals included the opening of a direct flight connection between Helsinki and Simferopol and the proposal to establish a Finnish-Russian business and cultural centre on the occupied Peninsula. These proposals, like the others, are mainly part of theatre and propaganda, so there is no need to give them more space in this context.

On 19 March 2019, Ukraine imposed sanctions on private individuals pursuant to a decision of the National Security and Defense Council of Ukraine, at which time sanctions were also imposed on Daria Skippari-Smirnov, chairman of the RuFi ry. One reason was her actions on the Russian-occupied Crimean Peninsula. At that time, in addition to Skippari-Smirnov, sanctions were imposed on Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman and Jon Hellevig (deceased 26 May 2020, Moscow), as well as Kai Paananen and Oleg Usachov, a Russian living in Finland. (7)

Prior to the coronavirus pandemic, RuFi’s representatives prominently participated in various events held in Finland, which were united by the dissemination of Russian disinformation and its attempts to influence abroad. A particularly prominent speaker on RuFi was chairman Daria Skippari-Smirnov, who, in addition to her interviews with the Russian media, gave a presentation at the Hybrid Wars and Finland discussion event in Helsinki in March 2019. The discussion was organized and moderated by Johan Bäckman. At the same time, the event was the launch of the book “Hybrid Wars” wrote by Russian professor and political scientist Igor Panarin. Since that work, Panarin has published at least one more book via Johan Bäckman Publications’. Given the current situation, we can say that Panarin does not have at least the gifts of a fortune teller.

At that discussion, Skippari-Smirnov's presentation was about the (human) rights of the Russians and the war on information – the topic is interesting in that the (human) rights of the Russians are being trampled on today, if anywhere, in Russia. This presentation, as well as the event, must be seen in its context, it was nothing more than the dissemination of disinformation combined with an attempt to destabilize our civil society, as is clear from the performers and topics. Many of the performers participate in various groups disseminating conspiracy theories, such as Jarmo Ekman, or in counter-media and social media projects that try to break social peace, such as Juha Korhonen, the topic of his presentation was “lies in the mainstream media and blackmailing the free media”. Korhonen sees traditional media as false, which tarnishes counter-media.

RuFi has strongly supported the Russian war in Ukraine even before the large-scale offensive that began on February 24, 2022. In addition to the previously signed declaration of friends of the Donetsk “People’s Republic”, this is reflected in the dissemination of propaganda and disinformation, as well as in participation in events that support the goals of the Russian regime. As an association, RuFi had time to be active on social media for years, as it also previously had a website (rufi.fi) whose domain has now been taken over by an outsider and which conveys its greetings to the Russians through the web pages. The Russian embassy has also taken note of the association’s activism in the past, although otherwise the embassy – in public – kept a certain distance from the association’s activities. The car parade in May this year was at least morally supported by the Russian embassy. (8)

Certificate of Merit for Daria Skippari-Smirnov, signed by Nikolai Zemtsov, Member of Parliament, Russia.

I consider it very probable that the activation of RuFi is due, at least in part, to the activities and messages conveyed by the Russian Foreign Ministry, which have also been passed on by the Russian Embassy in Helsinki. In the example (picture below), the Russian Embassy in Finland asks you to report conspiracies, discrimination and hatred against Russians to your tweet email address. The same message has been passed on by the Russian Foreign Ministry – their communication also speaks directly of “Russophobia”. A fashion term that the Russian administration deliberately and intentionally misuses to suppress objective and appropriate criticism of the regime. A term used to stigmatize critics of the Russian regime.

In addition to the visible influence, RuFi activists participate in the WhatsApp group of Russians in Finland, which was hotly debated before the May car ride. Screenshots of the group’s discussions show that the Russian-speaking group is spreading Kremlin hate propaganda against Ukrainians and inciting violence. A group of about 80 people was formed in mid-April and has been named the Autokulkue. (9) One of the most active members of the WhatsApp group is Daria Skippari-Smirnov, former chairman of RuFi.

The discussion in the group follows the same lines as Russian state propaganda. In the discussion of the WhatsApp group, Ukrainians are also being demonized and de-humanized. The group is even proposing to bring shovels (in the car ride) so that the Ukrainians can be buried. Even such writing causes nothing but laughter in the group. (10)

This post is largely based on a blog “RuFi ry – Venäjän pienimuotoista vaikuttamista Suomessa”, I wrote in Finnish earlier in May.

 

Marko 

 

Sources:

1. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/video-voitonpaiva-helsingissa-pursui-neuvostonostalgiaa-ja-venalaisia-kansanlauluja/ 

2. https://yle.fi/uutiset/3-12429485 

3. https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2015/07/10/424 

4. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008779634.html 

5. https://dnrhelsinki.com/ 

6. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

7. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf 

8. https://yle.fi/uutiset/3-12429485 

9. https://putinintrollit.fi/2022/05/05/suomenvenalaisten-whatsapp-ryhmassa-keskustellaan-aseiden-tuomisesta-venaja-mieliseen-kulkueeseen-ja-lietsotaan-vihaa-ukrainalaisia-vastaan/ 

10. https://putinintrollit.fi/2022/05/12/vierasblogi-mita-keskustelut-suomenvenalaisten-whatsapp-ryhmassa-kertovat-venajan-kulttuurista-ja-propagandasta/ 

*: Photo by Marko Enqvist.