Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä

Olen vuosien mittaan tehnyt havaintoja ja kirjoittanut niitä ylös blogien muotoon suomalaisista sotimassa Venäjän proxyjoukoissa tai Venäjälle alisteisissa joukoissa Itä-Ukrainassa; yhtä lailla olen havainnoinut suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten osallistumisesta Ukrainan vastaiseen kampanjointiin ja informaatiosotaan Suomessa sekä muissa maissa. Osaa tällaisesta kampanjoinnista voi pitää Suomeen kohdistettuna hybridivaikuttamisena – hybridisotana, koska Venäjälle kyse on sodankäynnistä. Me suomalaiset vain kainostelemme nimitystä hybridisota, johtuen ehkäpä siitä, että meidän mielissä sodankäynnillä on konkreettisempi ”verta ja suolenpätkiä” merkitsevä tarkoitus.

Suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten ja Venäjä-mielisten Venäjää tukevaa toimintaa Suomessa sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Helsingin Sanomat julkaisi taannoin (27. kesäkuuta) taustoitetun artikkelin ”Venäjän puolella”, jossa Helsingin Sanomat selvitti Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä sotineiden vierastaistelijoiden vaiettua verkostoa, joista Saksan parlamentin puolustuskomitean puheenjohtaja Marie-Agnes Strack-Zimmermann sanoi seuraavaa:

”Tällaiset todellista sotakokemusta omaavat ihmiset – jotka mahdollisesti tappoivat muita ilman katumusta – ovat vaarallisia yhteiskunnallemme”. (1)

Jonka myötä päätin koota kirjalliseen muotoon omia havaintojani Suomessa asuvista venäläisistä (tai venäjää puhuvista), jotka ovat tavalla tai toisella osallistuneet sodankäyntiin Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa. Tähän ryhmään kuuluu myös Suomessa asuneita venäläisiä, jotka ovat palanneet takaisin Venäjälle 24. helmikuuta 2022 jälkeen osallistuakseen Venäjän laajaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan. Ennen kirjoitukseni tätä osiota lyhyt kertaus Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten osallisuudesta Venäjää tukevaan toimintaan ja vaikuttamiseen Suomessa Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen (helmi-maaliskuu 2014) ja Itä-Ukrainassa huhtikuussa 2014 aloittaman sodan jälkeen. Toiminta on ollut sen verran pitkäjänteistä ja siihen on liittynyt eritasoista aktivismia sen verran paljon, että tämä kertaukseni käsittää vain eräitä ydinkohtia sekä huomioitavia tapahtumia (lähteineen ja taustoittavine tekstilinkkeineen).

Tämän toiminnan, vaikuttamisen ja kohdennettua häirintää sisältävän aktivismin eräs merkittävimmistä haaroista on seurausta Yleisradion toimittaja Jessikka Aron tutkivan journalismin artikkelia Venäjän trollitehtaasta. (2) Laaja-alaiseen häirintään (kyse oli käytännössä psyykkisestä väkivallasta) osallistui pääasiassa suomalaisia mutta jossa esim. Johan Bäckman hyödynsi kontaktejaan Venäjälle, valjastaen myös sikäläisen median eri alustoja Aron vastaiseen mustamaalauskampanjointiin. Suosittelenkin jokaista lukemaan Jessikka Aron kirjoittaman ja hyvin taustoitetun tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, jossa Venäjän kohdennetun vaikuttamisen ja informaatiosodan tätä puolta avataan erittäin ansiokkaasti.

Suomessa kiinnitettiin hyvin pitkään huomiota ainoastaan Venäjän ja maassamme asuvien venäläisten harjoittamaan informaatiovaikuttamiseen ja propagandistiseen viestintään, osallisuus muuhun aktivismiin ja mahdollisten hybridisodankäynnin operaatioihin nousi esille laajemmin erityislaatuisten kiinteistökauppojen ja rakennusprojekteihin liittyvien tutkimusten yhteydessä. Mutta tällöinkin Suomessa varottiin puhumasta Venäjän mahdollisista hybridioperaatioista tai valmistautumisesta johonkin harmaan alueen toimintaan. Tuula Malin kirjassaan ”Putinin pihapiirissä” nostaa esiin lukuisten hämäräperäisten kiinteistökauppojen ohella epämääräisiä liiketuttavuuksia. Tästä huolimatta esim. Airiston helmen kohdalla Suomessa viranomaisviestinnässä puhuttiin talousrikollisuudesta, kun sitä vastoin Latviassa kyseisen oligarkin – Pavel Melnikov – kohdalla viitattiin olennaisesti suorempaan mahdollisiin turvallisuusuhkiin, joita henkilön omistukset maassa synnyttävät. (3)

Venäjän hallinnon harjoittaman politiikan ja imperialististen valloitussotien tukeminen näkyi parhaiten juuri informaatiovaikuttamisen ja propagandasodan saralla. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja toiminnan organisoiduttua laajemmin Suomessa, Venäjän hallintoa tukevien (Suomessa asuvien) venäläisten ja heidän maassamme asuvien tukijoiden näkyvä toiminta suuntautui medianäkyvyyttäkin saaneisiin tapahtumiin (alkuvaiheessa suomalaismedian suhtautuminen tapahtumiin oli lapsellisen naiivia) sekä entistä räikeämmän propagandistisen luonteen sisältämiin tapahtumiin, joihin suomalaismedia osasi jo suhtautua olennaisesti kriittisemmin.

Erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämisen ohella näkyvämmässä roolissa oli yhdistystoiminta, johon osallistui aktiivisesti suomalaisia sekä Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä – tai henkilöitä, jotka asevoimat itsensä venäläisiksi. Näkyvistä yhdistyksistä esim. DNR-edustamiskeskus ry esiintyi ns. Donetskin kansantasavallan virallisena edustustona Suomessa, jota roolia sillä ei oikeasti ollut, vaikka toiminnan taustalla olevat henkilöt niin uskottelivatkin. Myös ulkoministeriömme joutui korjaamaan yhdistyksen välittämää disinformaatiota. (4) DNR-edustamiskeskus sekä Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa järjesti muutaman kerran pikkujouluja, joihin osallistui suomalaisten ohella myös venäläistaustaisia Venäjän hallinnon tukijoita. Viimeisimpinä aktiivisen (näkyvän) toiminnan vuosina yhteistyökumppaneiden joukossa oli myös Venäjän hallinnon imperialistista politiikkaa tukenut RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, jonka johdossa oli tuolloin Daria Skippari-Smirnov.

Skippari-Smirnovin johdolla Suomessa järjestettiin ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin marssi toukokuussa 2017. (5) Tämän jälkeen Skippari-Smirnov on järjestänyt RUFI:n nimissä vielä kahdesti kuolemattoman rykmentin marssin sekä koronaepidemian jälkeen, toukokuussa 2022, autokulkueen, joka päättyi Helsinkiin. Aktiivivuosina yhdistyksen sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla jaettiin runsaasti disinformaatiota sekä Venäjää tukevaa propagandaa. Skippari-Smirnovin johdolla yhdistys oli myös näkyvässä roolissa Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle suuntautuneella matkalla keväällä 2018.

Oma lukunsa Suomessa tapahtuneessa toiminnassa oli Johan Bäckmanin harjoittama taistelijoiden värväys Venäjän proxyjoukkoihin Itä-Ukrainaan, ja jo ennen tätä tapahtunut erilaisen materiaalin toimittaminen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle Venäjän kautta. Tähän toimintaan on liittynyt myös Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä sekä heidän omistamia yrityksiä. (6) Olen aiemmin kirjoittanut useita blogeja aiheesta, viimeisimmän . Viime vuosina suomalaismediat ovat myös aktiivisemmin tarkastelleet tätä toimintaa sekä suoranaista sotatoimiin osallistumista Venäjän riveissä – tällainen oli myös Helsingin Sanomissa julkaistu laaja artikkeli sekä Yleisradiossa syystalvella 2021 julkaistut artikkelit. (7 ja 8) Blogeissani olen keskittynyt pääasiassa suomalaistaustaisten taistelijoiden värväykseen, tällä kertaa kohdistan katseeni Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumiseen sotaan Itä-Ukrainassa ja nimenomaa Venäjän riveissä. Helsingin Sanomien artikkeli Venäjän puolella tarjoaa erinomaisen perustan, jolta lähteä etenemään.

Onko tšuhna nenästä vedettävä

Tämän parin sivun alustuksen jälkeen voimmekin siirtyä sitten itse asiaan eli lisäämään oma rikka rokkaan tarkasteltaessa Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumisesta Venäjän riveissä sotaan Ukrainassa. Kirjoituksessani jätän kuitenkin huomiotta Suomessakin viime aikoina paljon kohua herättäneen Gennadi Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan tarkastelun. (9) Syy aiheen sivuttamiselle on yksinkertainen. Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan eli Redutin lähempi tarkastelu pidentäisi tätä kirjoitusta aivan liikaa. Mutta se, ettei Suomessa olla ennen tätä vuotta kiinnitetty huomiota  Timtšenkon omistussuhteisiin Redutiin nähtyä enempää kertoo omaa kieltään siitä salamyhkäisyydestä, joka Gennadi Timtšenkon ympärillä on laajemminkin vallinnut.

Suomessa on hellitelty hyvin pitkään ajatuksella, että Venäjällä Vladimir Putinin poliittiset vastustajat vastustaisivat automaattisesti myös sotaa (tai ns. erikoisoperaatiota). Tällainen luulo on kuitenkin aivan väärä. Tämän vuoden toukokuussa Suomessa yli vuosikymmenen asunut Toinen Venäjä -puolueen aktivisti Sergei Porohovoi palasi takaisin Venäjälle omasta tahdostaan vieläpä ilmoittaen olevansa valmis liittymään vapaaehtoisena Venäjän miehittämän Donbasin alueella toimivan Interbrigady-liikkeen joukkoihin. Interbrigady -joukot ovat taistelleet osana Venäjän joukkoja Itä-Ukrainassa Ukrainaa vastaan jo vuodesta 2014. Kyseisten joukkojen epäillään syyllistyneen sotarikoksiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Porohovin tunteman aktivistilähteen mukaan tämä päätti palata takaisin Venäjälle, elämän käytyä Suomessa henkisesti mahdottomaksi Ukraina-vimman ja russofobian tähden. (10)

Eduard Limonovin perustamassa Toinen Venäjä -puolueessa äärivasemmistolaisuus ja fasismi yhdistyivät kansallisbolševistiseksi ideologiaksi. Kansallisbolševismissa on kyse poliittisesta liikkeestä, jossa nationalismi ja bolševismi yhdistyvät. Merkittävää liikkeelle on myös ideologinen Amerikka-vastaisuus. Toinen Venäjä -puolueen alkuperäisenä tavoitteena on ollut muun muassa kansanäänestykset venäläisenemmistöisillä alueilla rajanaapureissa Venäjään liittymisestä. Tänään Venäjä on radikalisoitunut siinä määrin, ettei kansallisbolševismi juurikaan eroa Venäjällä vallalla olevasta ”ideologiasta”, jossa putinismi ja fasismi ovat yhdistyneet russismiksi. Nyt tulee kysyneeksi itseltään, että olemmekohan olleet hiukan liian naiiveja sen suhteen, mitä tulee Putinin poliittisiin vastustajiin ja suhtautumiseemme heihin.

Porohovoi on yksi Putinin ideologisista vastustajista, joka on kuitenkin palasi Venäjälle ja on valmis osallistumaan Venäjän rikolliseen hyökkäyssotaan Ukrainassa mutta kuinka monta porohovoita olemme kasvattaneet polvellamme?

Helsingin Sanomien artikkelissa Venäjän puolella kysytään kommentteja Suomessa asuvalta venäläiseltä, Pavelilta eli Pavel N:ltä, hänen osallisuudesta sotaan Venäjän riveissä Ukrainaa vastaan. Pavel, kuten kovin moni muukin, kuittaa olleensa humanitaarisessa tehtävässä eikä osallistuneensa taisteluihin. Samaa väitti Iso-Britannian kansalainen Benjamin Stimson, joka tuomittiin vuosia sitten Iso-Britanniassa useamman vuoden vankeusrangaistukseen osallistuessaan sotaan Venäjän proxyjoukoissa Ukrainan hallintoa vastaan. (11) Stimson, kuten Suomessa asuva venäläistaustainen Pavelkin, on esiintynyt kuvissa rynnäkkökivääri kädessä sotatoimialueella, mikä riitti Stimsonin kohdalla tuomioon.

HS:n artikkeliin on poimittu kuva Pavelista rynnäkkökivääriltä näyttävä ase kädessä, Pavelin mukaan kyseessä on airsoftissa käytetty ase. Parikin reserviläisaktiivia esitti minulle perustellun eriävän mielipiteen, joten kyse voi olla airsoft aseesta tai sitten ei. Pavelin kavereiden sosiaalisesta mediasta löytyy runsaammin kiinnostavia kuvia, joissa esiintyy myös Pavel N. – osassa kuvista aseistautuneena. Osa kuvista, joissa Pavel N. kavereineen esiintyy on todennäköisesti otettu airsoftin yhteydessä mutta eräissä kuvissa havaittavasta toiminnasta ja harjoittelusta tulee mieleen ihan jotain muuta kuin airsoft. Kuvissa näkyvän ränsistyneen rakennuskannan perusteella ne on otettu jossain muualla kuin Suomessa, kuvissa esiintyvien henkilöiden sometilien perusteella päättelisin ne otetun joko Pietarin ympäristössä Venäjällä tai mahdollisesti Viron itäosissa.*

Pavel N., osakuva alkuperäisestä kuvasta.

Kuva alueesta, jolla Suomessakin asuvat venäläiset käyvät harjoittelemassa "airsoft'ia". 

Kuvista tulee väistämättä mieleen vuosientakaiset kuvat, jotka julkaistiin Russian Imperial Movementin organisoimilta Partizan-leireiltä tai Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM:n leireiltä, joille osallistui nuoria ja vähän vanhempiakin Ukrainan itäosista vuosia ennen Venäjän 2014 aloittamaa sotaa. (12 ja 13) ESM:n ideologiset ”nuortenleirit” olivat tapahtumia, joissa synnytettyjen verkostojen kautta eurasianismia (tai neo-eurasianismia) levitettiin Venäjän naapurimaihin. Evraziyskiy soyuz molodezhi’n ohella vastaavaa toimintaa harjoitettiin myös Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n kautta, kummankin pohjautuessa Aleksandr Duginin ajatuksiin.

Pavel N:n ja hänen ystäviensä someverkostoa penkoessa löytyy myös muita Suomen kotipaikakseen ilmoittavia venäläistaustaisia henkilöitä, jotka ovat toimittaneet vähintäänkin materiaaliapua v. 2014 jälkeen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, tarkemmin ilmaistuna, Venäjän miehittämille alueille. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin suurella todennäköisyydellä he ovat ajaneet alueelle Venäjän kautta (syyllistyen vähimmilläänkin Ukrainan valtiorajarikokseen, enimmillään paljon muuhunkin). Turun kotipaikakseen ilmoittava ”Cure Morozov” on julkaissut somessa avustuskuvien ohella todennäköisesti rintamaolosuhteissa otetun kuvan.

Kansainvälisestä tuomiosta ja Venäjän laajoista sotarikoksista huolimatta 24. helmikuuta 2022 ei ole muodostanut rajaa Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten kremliinien Venäjä-tuelle. Kuten Helsingin Sanomien artikkelista selviää, Pavel N on tämän päivän jälkeenkin jakanut sosiaalisessa mediassa PMC Wagnerin värväysmainoksia mutta vielä pidemmällekin on menty. Tiedossani on ainakin yksi tapaus, jossa Suomeen joitain vuosia sitten (ennen koronapandemiaa) muuttanut venäläistaustainen mies – Jevgeni K – on palannut Venäjälle osallistuakseen Venäjän hyökkäyssotaan. Kyseisen henkilön tausta on sikäli kiinnostava, että sen luulisi herättävän viranomaisemmekin. Luotettavien tietojen mukaan hän on ennen Suomeen muuttoa työskennellyt Venäjällä Sisäministeriön alaisissa erikoisjoukoissa Pietarissa ja/ tai Leningradin alueella kohoten upseeriksi ja muuttaneen Suomeen palvelusopimuksensa päätyttyä. Hänet tuntevat epäilevät (perustellusti) Jevgeni K:n salanneen oikean työhistoriansa ja taustansa saapuessaan maahan.

Se voidaan ainakin todeta, että tähän mennessä viranomaistemme toiminta sen suhteen mitä tulee Venäjän riveissä taistelleiden tekojen tutkintaan, on varsin lepsua. Sattumalta juuri tänään Ilta-Sanomat julkaisi laajan artikkelin, jossa kerrottiin Hämeen poliisin ja Keskusrikospoliisin pitkään jatkuneesta tutkinnasta, jonka kohteena on Suomessa asuva venäläismies, joka on ukrainalaislähteiden mukaan taistellut Jevgeni Prigožinin omistamassa PMC Wagner’issa. (14) Huomioitavaa on se, että miestä kohdeltiin mahdollisena todistajana Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvässä tapahtumaketjussa.

Kiinnostavaa on se, ettei Suojelupoliisi (Supo) ole julkisesti kiinnittänyt Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä taistelleisiin suomalaisiin vierastaistelijoihin. Sen sijaan tänä keväänä julkaistussa kansallisen terrorismin uhka-arviossaan Supo sen varoittaa yksittäisistä äärioikeistolaisista, jotka ovat matkustaneet sotimaan toiselle puolelle eli Ukrainan joukkoihin. Helsingin Sanomien toimittaja tiedusteli Supolta kantaa niihin suomalaisiin, jotka ovat osallistuneet sotaan Donbasissa Venäjän puolella – ”Pitääkö Supo heitä turvallisuusuhkana? Millaisen turvallisuusriskin he voivat aiheuttaa palatessaan Suomeen?” (15) Supon vastaus oli, ettei heillä ole mitään kommentoitavaa. Sen sijaan Ukrainassa sotineisiin ulkomaalaistaistelijoihin erikoistuneen tutkija Kacper Rekawekin mukaan kotimaihinsa palanneet, Venäjän riveissä taistelleet vierastaistelijat ovat etenkin nyt turvallisuusuhka – ”Käytännössä he ovat Venäjän agentteja.” (16)

Samaa välttelyä viranomaistemme taholta oli havaittavissa jo vuosia sitten, jolloin tein tutkintapyynnön Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen toiminnasta. Tapausta käsittelin laajemmin blogissani 4. joulukuuta 2021. Niille, jotka eivät jaksa lukea blogia, totean, että valtakunnansyyttäjävirastossa tehtiin päätös, ettei esitutkintaan ole aihetta. Toivoin, että noista ajoista tšuhna on napakoitunut, mutta pelkäänpä olevani väärässä. Että venäläiset edelleen tšuhnille naureskelevat.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (artikkeli maksumuurin takana).

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

*: Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden verkostoja peratessa paljastuu myös se, että ainakin osalla heistä on yhteyksiä venäläiseen, Pietarissa päämajaa pitävään, imperialistiseen Russian Imperial Movementiin eli RIM:iin sekä RIM:in jäseniinn, jotka ovat sotineet Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa.

RIM järjestää Pietarissa ja Leningradin alueella sotilaskoulutusta erilaisille ryhmille. Sen organisoimille kursseille on osallistunut myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä. En pitäisi mahdottomana sitä, etteivätkö Suomessa asuvat venäläiset kävisi RIM:in leireillä harjoittelemassa. Niin, ehkäpä näillä leireillä harjoitellaan sitä ”airsoftia”.