Havaintoja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ensimmäiseltä kesältä

 

Toivoakseni lukijani eivät nyt suuresti pety huomatessaan minun kirjoittavan havainnoista Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ensimmäiseltä kesältä ja tarkoittaen tällä ensimmäisellä kesällä heinäkuista viikkoa vuodelta 2014. Käytännössä reilua viikkoa, jonka tapahtumien seurauksena viitoitettiin edelleen käynnissä olevan sodan suuntaviivoja. Tämän reilun viikon jälkeenkin on Ukrainan itäosissa nähty tapahtumia ja eskalaatioita, joiden jälkeen läntisen yhteisön olisi ollut mahdollista ”viheltää pilliin”, mutta syystä tai toisesta johtuen se ei näin tehnyt ja tekemättä jättämisestä ukrainalaiset maksavat tänään kallista hintaa.

Luonnollisesti läntisen yhteisön olisi pitänyt olla olennaisesti tiukempi ja määrätietoisempi Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014 – puhumattakaan siitä, että Budapestin memorandumin läntiset allekirjoittajamaat jättivät noudattamatta oman osuutensa sopimuksesta Venäjän rikottua sitä räikeästi ensin miehittäessään Krimin niemimaan.

Näitä hetkiä, jolloin läntisen yhteisön olisi pitänyt toimia määrätietoisemmin ja suoraselkäisemmin keväällä ja kesällä 2014 tuli Krimin niemimaan miehityksen jälkeen lisää alkaen Slovjanskin ja Kramatorskin alueen miehityksestä huhtikuussa 2014. Tämä operaatio, jonka ytimessä oli venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamat joukot (Krimin ryhmä), oli sodaksi laajenevan aseellisen konfliktin ensimmäinen askel. Näin jälkikäteen on suorastaan hämmentävää, kuinka median rinnalla suuri joukko läntisiä poliitikkoja päätyi puhumaan ”separatismista” tai ”sisällissodasta” Ukrainassa sivuuttaen Venäjän osuuden täysin tai lähes täysin. Hämmentävää etenkin siksi, koska Venäjä oli toteuttanut lähes yhtenevän operaation Krimin niemimaalla vain paria kuukautta aiemmin ja samalla tapaa alkuun myös kiistänyt osallisuutensa koko operaatioon.

Ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” haastatellaan Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritschiä, joka toteaa –

”Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”. (1)

Tämä siis tapahtui kevätkesällä 2014 eli edelleen käynnissä olevan sodan ensimmäisinä kuukausina. Kyseinen sotilasattasea oli kuvannut tapahtuman (von Fritsch oli luonnollisesti nähnyt kuvat). Tapahtunut tuotiin julki venäläisille Normandian maihinnousun muistojuhlassa kesäkuussa 2014. Voimme todeta, että tuolloin saksalaisille on täytynyt käydä selväksi se, että Venäjä on sodan osapuoli Itä-Ukrainassa, että Venäjä sotii Ukrainassa. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla näkynyt Saksan politiikassa, kuten ei Suomenkaan toiminnassa. Suomi jatkoi Saksan viitoittamalla tiellä!

Alustuksen jälkeen siirrymme tarkoittamalleni, Venäjän aloittaman sodan, ensimmäisen kesän viikolle. Käytännössä kyseessä on ajanjakso, joka osuu kahdelle perättäiselle viikolle heinäkuussa 2014: 11. heinäkuuta – 17. heinäkuuta 2014. Tapahtumat näinä päivinä viitoittivat tulevien viikkojen tapahtumien ohella myös suuntaviivoja tuleville kuukausille ja lopulta tuleville vuosille, lännen kyvyttömyyden toimia välittäessä Kremliin viestiä heikkoudesta ja päättämättömyydestä.

Varhain aamulla 11. heinäkuuta 2014 (kello 04:40 eteenpäin) venäläiset tulittivat ukrainalaisten kenttätukikohtaa Zelenopillian kylän lähellä Ukrainan eteläosissa. (2) Rakettikeskitys laukaistiin Venäjän maaperältä yli kymmenen kilometriä maiden väliseltä rajalta, raketinheitinkeskitystä tuettiin kolmen 120 mm kranaatinheittimen tulella. Kranaatinheitintuli kesti yli kymmenen minuuttia.

Zelenopillian luoteispuolelle oli tuolloin leiriytynyt osia Ukrainan maavoimien 24. mekanisoidusta prikaatista ja 72. mekanisoidusta prikaatista sekä 1. pataljoona Ukrainan maahanlaskujoukkojen 79. ilmakuljetteisesta prikaatista ja joukkoja Ukrainan rajavartiolaitoksesta. Kyseisenä aamuna (11. heinäkuuta 2014) kello 04:40 eteenpäin Venäjän maavoimien raketinheitinpatteri tulitti aluetta, jolle ukrainalaiset olivat leiriytyneet, 122 millimetrin raketinheittimillä. Kyseessä oli todennäköisimmin BM-21 Grad raketinheittimen modernisoitu versio Tornado-G. Alueelle ammuttiin ainakin 40 rakettia, joiden lisäksi aluetta tulitettiin kolmella 120 mm kranaatinheittimellä. Kranaatinheitintuli kohdistettiin alueelle Zelenopilliasta luoteeseen, Ukrainan alueelta, jota Venäjän varustamat joukot tuolloin miehittivät. Venäjä käytti tulen kohdistamiseen lennokkeja, menettäen kyseisenä aamuna yhden Orlan-10 lennokin.

Ukrainan asevoimien ja rajavartiolaitoksen tappiot kyseisenä aamuna nousivat Zelenopilliassa välittömästi pariin kymmeneen kaatuneeseen ja lähes sataan haavoittuneeseen. (3) Vuonna 2015 julkaistun raportin mukaan kokonaistappiot Zelenopillian tuli-iskussa nousivat 37 kaatuneeseen ja yli 100:an haavoittuneeseen, kaatuneista 7 kuului rajavartiolaitoksen vahvuuteen. (4)

Viikonpäivät Zelenopillian rakettikeskistyksestä nähtiin seuraava tragedia, kun Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Novator 9K37 M1 ”Buk” -ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä laukaistulla ohjuksella Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014, paikallista aikaa klo. 16:20:xx. Koneen mustanlaatikon lentoarvotallennin sekä ohjaamon ääninauhuri lakkasivat kumpikin toimimasta klo. 16:20:03. (5)

Lennonjohto oli viimeisen kerran yhteydessä lentoon MH17 heinäkuun 17. päivä kello 16:19:56, jolloin koneen ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – tästä seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys Malaysia Airlinesin lentoon MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin. (6) Voimme todeta, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä kello 16:20:03 (jolloin lentoarvotallennin sekä ohjaamon ääninauhuri lakkasivat toimimasta) on hetki, jolloin Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalustoon kuuluneesta Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloinen taistelukärki räjähti, takaa katsoen, lentokoneen (Boeing 777-200ER) ohjaamon vasemmalla puolella pudottaen koneen. Kyseisenä hetkenä päättyi lentokoneen 15 hengen miehistön ja 283 matkustajan elämä – mikäli olisin kovin raadollinen, toteaisin, että todennäköisesti osa koneessa olleista oli epämääräisen ajan verran hengissä Malaysia Airlinesin lennolla käyttämän koneen hajotessa osiin ohjuksen taistelukärjen räjähtämisen seurauksena.

Malaysia Airlinesin lentoa MH17 edeltävänä iltana, 16. heinäkuuta 2014, käydään kohtalokas puhelu kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Donbasissa, Ukrainan itäosissa, on ongelmallinen Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Alueella operoivat, Venäjän komentoketjuun kuuluvien joukkojen komentajat tiedostivat kehityskulun, mikäli apua ei tulisi ja pian. Suojaksi kasvanutta Ukrainan ilmavoimien aktiivisuutta vastaan alueella operoivat venäläisjohtoiset joukot toivoivat saavansa raskaampaa ilmatorjuntakalustoa – puhelun kuluessa toivottiin nimenomaan Bukia (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmää), jollainen heille luvattiin Venäjältä toimittaa.

Lennon MH17 pudottanut ohjus laukaistiin Snižnen eteläpuolella sijainnutta Pervomais’kyin kylää ympäröiviltä pelloilta. Snižnen eteläpuolinen alue oli tuolloin siinä mielessä kiinnostava, koska Ukrainan asevoimat oli aloittanut siellä operaation heinäkuun 16. päivä katkaistakseen Venäjän huoltoreitin etelästä rajan yli miehitetyille alueille. Edellisenä päivänä (15. heinäkuuta 2014) Igor Girkin vieraili yhdessä militanttikomentaja Aleksandr Borodain kanssa Savur-Mohylan koillispuolella. Vierailun yhteydessä kuvatulla tallenteella on havaittavissa myös yksi 9K35 Strela-10 (NATO: SA-13 ”Gopher”) lähi-ilmatorjuntajärjestelmä. (7)

Näen, että lännen ponnettomuus näinä viikkoina oli omiaan yllyttämään Venäjää laajentamaan sotaa ja osallistumaan siihen entistä aktiivisemmin asevoimillaan. Merkittävä eskalaatio nähtiin jo saman vuoden elokuussa, jolloin Venäjä ”humanitaarisen kolonnan” varjolla laajensi sotaa aloittaessaan asevoimillaan rajoitetun offensiivin Donbasissa estääkseen Ukrainan asevoimia ja vapaaehtoisjoukkoja kukistamasta Venäjän varustamia ja venäläisupseereiden (kuten Igor Girkin) johtamia joukkoja. Länsi oli haluton toteamaan, että elokuussa Ilovaiskissa soti Venäjän asevoimien joukkoja, että Venäjä rikkoi jälleen kerran sopimuksen, jonka ”takuumiehenä” se oli. Sama kaava toistui seuraavana talvena Debaltsevessa, jossa Minskissä sovitusta aseleposopimuksesta huolimatta Venäjän asevoimien tuella proxyjoukot jatkoivat hyökkäystä Ukrainan asevoimia ja vapaaehtoisjoukkoja vastaan valloittaen lopulta strategisesti tärkeän kaupungin.

Ei tarvitse lainkaan ihmetellä, että Venäjä aloitti laajan koko Ukrainaan kohdistuneen offensiivin 24. helmikuuta 2022. Offensiivi oli seurausta siitä, että länsi oli vuosien ajan sulkenut silmänsä Venäjän rikollisilta toimilta Ukrainassa, että Venäjän oli annettu vuosien ajan kiristää Ukrainaa ja länttä – rikkoa allekirjoittamiaan sopimuksia tai ”pelata peliä” omilla säännöillä. Offensiivi oli myös seurausta siitä, ettei länsi ollut riittävän määrätietoinen loppukesällä 2008 Venäjän hyökätessä Georgiaan, tai Venäjän osallistuessa näkyvästi sotaan Syyriassa syksystä 2015 lähtien. Syyriassa Venäjä toteutti myös laajamittaisia pommituskampanjoita siviilikohteita vastaan, voimallaan se myös mahdollisti Bašar al-Assadin hallinnon sortotoimet omiin kansalaisiinsa (mukaan lukien kaasuaseen käytön).

Vladimir Putin lähipiireineen tulkitsi tämän kaiken lännen heikkoudeksi ja kyvyttömyydeksi. Länsi näytti olevan juuri niin heikko, kuin Venäjän propaganda oli vuosien ajan rummuttanut, joten vuosien kehityskulku johti lopulta Venäjän aloittamaan brutaaliin tuhoamissodan Ukrainassa 24. helmikuuta 2022. Hävettävää on, että lännessä pelätään edelleen Venäjän provosoituvan, pelätään Venäjän nujertamista taistelukentällä, vaikka käytännössä Venäjän nujertaminen taistelukentällä on ainoa keino, joka mahdollistaa pysyvämmän rauhan – edes joksikin aikaa.

* * *

Päättäjillemme ja meille kaikille pohdittavaksi olisimmeko hyväksyneet venäläisiltä selityksenä, ”Kyse on separatisteista”, mikäli itärajaan rajoittuvia alueita maassamme olisi tulitettu Venäjältä käsin vähimmilläänkin kymmeniä kertoja kesän 2014 kuluessa tykistöllä ja raketinheittimillä? Niinpä…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

2. https://twitter.com/region776/status/1678651580441042944 

3. https://www.bbc.com/news/world-europe-28261737 

4. https://www.unian.ua/politics/939160-soldati-v-zelenopilli-zaginuli-vid-novitnogo-rosiyskogo-tornado-g-zmi.html 

5. https://web.archive.org/web/20151013141325/http://cdn.onderzoeksraad.nl/documents/report-mh17-crash-en.pdf 

6. https://www.nst.com.my/news/2015/09/mh17-last-transmission-romeo-november-delta-malaysian-one-seven 

7. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

Malaysia Airlinesin lentoa MH17 käsitteleviä kirjoituksia:

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa 

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati

MH17: neljä epäiltyä – kolme syyllistä