Sirpaleita ja muistoja Ukrainasta

 

Ukrainan rautateiden eli UkrZaliznytsjan yöjuna kiidätti meidät Varsovasta Chełmin kautta Ukrainaan. Juna ylitti rajan yön hiljaisina tunteina, jossain vaiheessa junan tasainen kolke, vaunujen nitinät ja muut äänet tuudittivat minut uneen, jossa vajosin jonnekin todellisuuden tuolle puolen. Öinen rajan ylitys, metallinen kalke ja huudot sekoittuvat hämärään unimaisemaan – saavuin Ukrainaan ensimmäistä kertaa sitten syyskesän 2019, jolloin vierailimme maassa viimeksi. Silloisella vierailulla pääsin käymään Donbasissa ensimmäistä kertaa vuosiin: saapuminen Kramatorskiin tuntui kuin kotiin palaamiselta. Paahteisen maan tuoksu, aivan kuin hengittäisi mustaa poltettua multaa. Ukrainassa oli sota tuolloinkin – se alkoi keväällä 2014, kuten muistamme. Tuolloin sota näkyi ja tuntui konkreettisena ja läsnä olevana vain idässä rintamaan rajoittuvilla alueilla, kuten miehitettyihin alueisiin rajoittuvassa Toretskissa (entinen Dzeržinsk), jossa pääsin vierailemaan. Kaupungin ulkopuolelta avautuivat maisemat itään ja kaakkoon – Mordorin miehittämille alueille.

Yöjuna Varsovasta saapui Kiovaan aikataulussa, muutamaa minuutti yli yhden lauantaisen iltapäivän ensihetkinä. Kiova oli kuin syyskesän 2019 Kramatorsk, kaupunki, jossa elämä jatkui mutta sota oli kaiken aikaa läsnä. Ei enää konkreettisena tykistön haukuntana ja miehityksen uhkana vaan viipyilevänä epämääräisenä tunteena, jota tunnetta ylläpitivät päivittäiset ilmahälytykset ja ilmahälytyssireeneiden ulvonta. Yhdistelmä tuntuu paradoksaaliselta, eurooppalainen miljoonakaupunki ja ilmahälytyssireeneiden hälytykset – ihmiset hakeutuvat suojiin tai sitten eivät hakeudu. Monet ovat jo tottuneet hälytyksiin siinä määrin, etteivät enää juurikaan noteeraa niitä. Heidän kertomansa mukaan ahdistavinta oli aika välittömästi Venäjän offensiivin alun jälkeen, päivinä ja viikkoina, jolloin Kiova oli ”tykinkantaman” päässä. V. neuvostoarmeijassa Afganistanin sotaan osallistuneena tiesi millä tavalla venäläiset sotivat, miten he tykistöä käyttävät, miten kaupungit tarvittaessa jauhetaan tykistöllä raunioiksi perinteitä ”kunnioittaen”.

* * *

Helmikuun 24. päivä eri viestimet täyttyivät otsikoista ”Venäjä on aloittanut hyökkäyksen Ukrainaan” – sanat muokkasivat todellisuutta, häivyttivät samalla sen tosiasian, että Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan jo vuosia sitten. Ensin anastaessaan sotilasoperaatiolla Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja myöhemmin samana keväänä kylväessään sodan Ukrainan itäisiin osiin, josta hetkestä lähtien Ukrainassa on käyty sotaa. Yhdistyneiden kansankuntien julkaiseman arvion mukaan keväällä 2014 alkaneessa sodassa oli menehtynyt joulukuun 2021 loppuun mennessä yli 14 000 sotilasta ja siviiliä. (1)* Kiovan ytimessä, Mykhailivs'kan aukion kupeessa sijaitsee Muistojen muuri (ukr. Стіна Пам’яті полеглих Захисників України в російсько-українській Війні), josta löytyy kuva lähes jokaisesta vuonna 2014 alkaneessa sodassa kaatuneesta ukrainalaisesta sotilaasta ja vapaaehtoisesta.** Kanadan pääministeri Justin Trudeau vieraili kesäkuussa muurilla päivää meitä aiemmin.

Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen sanottiin olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa, kuten muistamme. Maaliskuun 18. 2014 Igor Girkinin komennossa ollut ryhmä yritti ottaa rynnäköllä haltuunsa Simferopolissa sijainneen Ukrainan asevoimien 13. fotogrammetrisen keskuksen. Rynnäkkö päättyi yhteenottoon ukrainalaissotilaiden kanssa, käydyssä tulitaistelussa kaatui ukrainalainen aliluutnantti Serhi Kokur. Hänen kuvansa löytyy ensimmäiseltä paikalta Muistojen muurin ylimmältä riviltä – sieltä vasemmasta ylänurkasta. Ukrainalaissotilaiden ohella myös miehitystä vastustaneita siviilejä kuoli tai vammautui niemimaan miehitysvaiheessa, helmi-maaliskuussa 2014. Heidät kaikki media ja poliitikot unohtavat puhuessaan ”Krimin niemimaan verettömästä miehityksestä”.

Kaistale Muistojen muuria Mykhailivs’kan aukion kupeessa.

Venäläiset paraatipaikalla Kiovassa – romurautana, ei muuna!

Ollakseni rehellinen, en ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi Kiovassa – siellä on mukava olla muutama päivä, mutta sen jälkeen mieluusti jatkan matkaani muualle Ukrainaan. Tällä kertaa ohjelma oli toinen, eikä pelkästään Venäjän hyökkäyssodasta johtuvista syistä, joten Kiovassakin tuli käyskenneltyä tavanomaista enemmän, ja aivan kuten aiemmillakin kerroilla – tie vei myös Itsenäisyyden aukiolle eli Maidan Nezalezhnostille. Syyni aukiolla vierailuun liittyvät olennaisesti Euromaidaniin eli Arvokkuuden vallankumoukseen ynnä vuoden 2004 Oranssiin vallankumoukseen, johon donetskilainen L. osallistui. Ne ovat tapahtumia, jolloin kansalaisyhteiskunta (kansalaiset) kävivät pysähtyneisyyden ja pahuuden voimia vastaan. Euromaidanin eli Arvokkuuden vallankumouksen kohdalla oli konkreettisella tapaa kyse taistelusta Ukrainan tulevaisuudesta – suuntaako maa länteen vai taantuuko se Valko-Venäjän kaltaiseksi, Venäjään sitoutuneeksi, totalitarisoituvaksi yhteiskunnaksi Viktor Janukovytšin valtakaudella. Kansalaisten ansiosta vapaus voitti totalitarismin pyrkimykset!

Itsenäisyyden aukio eli Maidan Nezalezhnosti, Kiova.

Вічна Пам'ять Героям Небесноі Сотні – taivaallisen sotnian muistolle! 

Me muistamme Irpinin ja Butšan vapautuksen viime vuoden keväältä, kammottavat näkymät teloitetuista siviileistä makaamassa kaduilla tai puutarhoissa; poltetut ruumiit venäläisten koettaessa kätkeä rikoksiaan ukrainalaisille tekemiään rikoksia. Eikä kyse ole pelkästään rikoksista ukrainalaisia kohtaan, vaan kyse on rikoksista ihmisyyttä kohtaan. Kuolema – Смерть!

Sodan arpia Irpinissä, rikki ammuttuja ikkunoita – palaneita taloja.

Kesällä 2023, elämä palaa hiljalleen Kiovan luoteispuolen kaupunkeihin ja kyliin. Elämän paluusta ja toivon voitosta huolimatta sodan sekä venäläisten lyhyeksi jääneen miehityksen jälkiä on edelleen nähtävissä runsaasti. Rikki ammuttuja taloja, sirpaleita ja poltettuja rakennuksia – tuhottuja unelmia! Konkreettisimmillaan tämä näkyy irpiniläisen metsikön kupeessa, jossa kymmenet venäläisten hyökkäyssodan ja miehitysviikkojen kuluessa Kiovan ympäristössä tuhoamat autot muodostavat punaruskean ruostuvan metalliröykkiön. Röykkiö muodostuu luotien ja kranaattien puhkomista ja räjähdysten rikki repimistä siviiliautoista – monessa oli tuhonhetkellä perheitä pakenemassa venäläismiehittäjää tai vapaaehtoisia avustustyöntekijöitä tuomassa hätäapua hyökkäyksen jalkoihin jääneille siviileille. Venäläiset murhasivat heidät usein varoittamatta, piittaamatta siitä, että uhrit olivat siviileitä. Osa siviileistä surmattiin teloitustyyliin lähietäisyydeltä autoihinsa.

Lukuisten ruhjottujen ja rikki ammuttujen autojen kylkiä koristavat auringonkukat. Kyseessä on losangelesilaistaiteilija Trek Thunder Kellyn yhdessä ukrainalaistaiteilijoiden kanssa luoma maalausprojekti  Flowers For Hope. (2)

Vastapainoa Kiovan ihmispaljoudelle toi matka maaseudulle, jossa saimme konkreettisella tapaa upottaa sormemme Ukrainan maaperään – tehdä oman osamme auttaaksemme ystäviämme kesän sadon kasvattamisessa, jotta tulevalle talvelle olisi pöytään pantavaksi ”vihreää” omasta maasta. Rauha ja hiljaisuus; taivaankansi, jota lentokoneiden jättövanat eivät riko osiin; yöllä pimeys, jollaista en ole kokenut aikoihin. Jossain sisimmässä viipyili halu jäädä kylään pidemmäksikin aikaa, ei vain päiviksi vaan viikoiksi ja kuukausiksi.

Päivän päätteeksi hiljenevä maalaisraitti ukrainalaisessa kylässä.

Kaikkialla kasvavia unikkoja, jotka muistuttavat käynnissä olevan sodan ohella menneistä sodista miljoonine uhreineen.

Aivan kuten Euromaidanin aikaan vapaus voitti totalitarismin, niin nytkin vapaus tulee voittamaan kansoja kurittavan diktatuurin – mitä nopeammin, sen parempi! 

Слава Україні! – Слава ЗСУ!

 

Marko

 

Lähteet:

1. Conflict-related civilian casualties in Ukraine.

2. https://www.flowersforhope.art/

*: On syytä huomauttaa, ettei Venäjä ole julkaissut tappioitaan Ukrainan sodassa (helmikuun 2014 ja joulukuun 2021 välillä). Tänä aikana Venäjältä oli osallistunut vapaaehtoisjoukkojen ohella sotatoimiin Ukrainassa joukkoja asevoimista ja turvallisuuspalvelun sekä sisäisen turvallisuuden joukoista, että sellaisista palkkasotilasorganisaatioista, joilla oli tiivis yhteys Venäjän valtiollisiin organisaatioihin. Kansalaisjärjestöt Venäjällä ovat arvioineet Venäjän kokonaistappioiden nousseen Ukrainan sodassa joulukuun 2021 loppuun mennessä tuhansista jopa kymmeniin tuhansiin.

**: 24. helmikuuta 2022 jälkeen muuriin ei ole vielä virallisesti lisätty ketään, omaiset ja vapaaehtoisryhmät ovat laittaneet joidenkin taisteluissa kaatuneiden kuvia muuriin Venäjän laajan Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen alun jälkeen. Paikallisten mukaan tulevaisuudessa, voiton jälkeen, jokaista henkensä taisteluissa antanutta tullaan kunnioittamaan Muistojen muurilla tai vastaavalla muistopaikalla. 

Kaikki valokuvat Marko Enqvistin kokoelmasta.

Kesäkuun Ukrainan matkasta myös seuraavissa blogeissa:

Tuulisena päivänä kaupungin hautausmaalla.

Huomioita matkalta: Venäjän ohjushyökkäys Kiovaan maanantaina 10. lokakuuta 2022.

#StandWithUkraine