Tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 Helsingissä – ei unohdeta Ukrainaa

 

(kuulemme myös vatnikin ulinaa Kansalaistorilla)

Kun Kansalaistorille Helsinkiin tuotiin nähtäville Ukrainassa, Kiovan lähistöllä 31. maaliskuuta 2022 tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu, alkoi myös eräänlainen kissa ja hiiri -leikki Suomessa asuvien venäläisten, kaksoiskansalaisten ja mahdollisesti myös heidän suomalaisten tukijoidensa kanssa, heidän yrittäessä muokata näytteille tuodusta taistelupanssarivaunusta omanlaista Ukrainassa kaatuneiden venäläissotilaiden muistomerkkiä kunnon kansalaisten pyrkiessä pitämään panssarivaunun ympäristöineen siistinä, kuten näytteilleasettajat eli Your Finnish Friends ry ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry olivat toivoneen. Palaan myöhemmin tähän kissa ja hiiri-leikkiin, alkuun muutama sana ja kuva Kansalaistorilla esillä olevasta taistelupanssarivaunusta.

Dmitryvkan kylässä, Kiovan länsipuolella, 31. maaliskuuta 2022 tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Helsingissä. 

Kansalaistorilla trailerilla ”lepäävä” Venäjän maavoimien T-72B3 tuotiin Suomeen Virosta, jossa on ollut näytteillä Viron sotamuseossa. Suomessa kyseinen taistelupanssarivaunu esiteltiin suurelle yleisölle juhlavassa avajaistilaisuudessa marraskuun 18. päivä, jossa yleisölle lausuivat sanansa Nadia Federova ja Vassili Goutsoul Ukrainalaisten yhdistys Suomessa sekä Kasper Kannosto Your Finnish Friends yhdistyksestä ja Ukrainassa Kansainvälisessä legioonassa vapaaehtoisena palvellut Ralf Sirén. Puheessaan Sirén kuljetti meitä historiasta tähän päivään; hän kertoi rintamatovereista, jotka jäivät taistelukentille ja joiden perheet eivät päässeet hautaamaan rakkaitaan. Hän totesi, että Suomen itsenäisyystaistelua ja nyt Ukrainassa käytävää sotaa yhdistää yhteinen asia – taistelu kotimaansa itsenäisyydestä, lasten ja oman tulevaisuuden puolesta. Puheessaan Sirén muistutti myös meitä suomalaisia varautumisen tärkeydestä: Si vis pacem, para bellum!

Ennen Suomea kyseinen ”tankinraato” kiersi Baltian maat päätyen lopulta esille Viroon. Baltian alueella, pääasiassa paikalliseen venäläisvähemmistöön kuuluvat koettivat omia tuhotun panssarivaunun muistomerkiksi, jossa muistella Ukrainassa kaatuneita venäläissotilaita tai Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä. Rinnastivatpa jotkut Venäjän sotimisen Neuvostoliiton taisteluun natsismia vastaan, mikä kertoo omaa karua kieltään venäläistaustaisten kotoutumisesta vuosikymmenten kuluessa Baltian alueelle. Panssarivaunun saapuessa kierroksellaan Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan, sen lähelle sijoitettiin ”kukille, kynttilöille ja neuvostonostalgialle”-kyltillä varustettu roskis. Lopultakaan ei siis mikään yllätys, että olemme nähneet Suomessa samaa käytöstä maassamme asuvien venäläisten, kaksoiskansalaisten ja heidän suomalaisten tukijoidensa taholta. Olen joutunut seuraamaan viimeisen vuosikymmenen kuluessa venäläistaustaisten henkilöiden käyttäytymistä aivan riittämiin, joten tällainen käyttäytyminen, jossa he ensin provosoivat muita toimimalla ohjeiden vastaisesti (kuten Helsingissäkin on nähty) ja sitten uhriuttamalla itsensä, kun heitä muistutetaan ohjeista, ei ole mikään yllätys. Ollakseni rehellinen, olisin yllättynyt, mikäli mitään demonstraatioita Suomessa ei olisi tehty mutta toisaalta vastenmielisellä tapaa yllättävää on se, että erilaisia demonstraatioita ja näytöksiä kukkien ynnä Yrjön nauhojen muodossa on nähty aivan viimeisille päiville asti.

Mutta voimmeko odottaa muutakaan, kun tiedämme millaisia Venäjän imperialististen pyrkimysten tukijoita Suomessakin asuu ja kun Venäjän Helsingin-suurlähetystö lähetti Suomen ulkoministeriölle nootin panssarivaunun esilletuonnin tähden, ja kun samalla venäläismediat kertovat vääristelevää propagandistista tarinaa tapahtumista tuhoutuneen taistelupanssarivaunun ympäristössä. Tarinaa, jossa ”pääkaupungin asukkaat ovat tuohtuneita kyynisestä” Venäjän vastaisesta kampanjasta, vaikka todellisuudessa kampanjan taustalla on pienehkö venäläistaustaisten aktivistien ja heidän tukijoidensa joukko, valtaosan suomalaisista ollessa kiinnostuneita tuhoutuneen venäläispanssarin esilletuonnista ja suhtautuen siihen myönteisesti allekirjoittaneen lailla. Laura Halminen perkaa tätä venäläistaustaisten aktivistien toimintaa läpi havainnollistavien esimerkkien avulla twiittiketjussaan 19. marraskuuta 2023.

Kuvakaappaukset Laura Halmisen twittertililtä.

Venäläisten asemaa ei myöskään paranna lainkaan se, että samana päivänä, kun tuhoutunut Venäjän maavoimien kaartin 5. panssariprikaatin vahvuuteen kuulunut T-72B3 taistelupanssarivaunu tuotiin esille Helsinkiin, vain parin sadan metrin päässä ”vaununraadosta”, eduskuntatalon portailla, oli protestoimassa suurehko joukko Suomessa asuvia venäläisiä tukijoineen eteläisten raja-asemien sulkua vastaan.* Kyseisen päivän jälkeen olemme nähneet Suomessa useita Suomessa asuvien venäläisten protesteja rajan sulkua vastaan – samalla innolla he eivät ole osoittamassa mieltä Venäjän tuhoamissotaa vastaan. Huomioitavaa näissä protesteissa ja venäläisten että heidän tukijoidensa kommenteissa on se, etteivät he osoita syyttävällä sormella Venäjän hallintoa vaan Suomea ja maamme viranomaisia, aivan kuin kyse olisi yksipuolisesta toiminnasta, jonka ainoa tarkoitus on kiusata Suomessa asuvia venäläisiä tai heidän suomalaisia sukulaisiaan/ perheenjäseniään. Heidän purkauksia lukiessa tuntuu kuin Venäjän sota Ukrainassa olisi yksi asia, Venäjän hybridisota Suomen rajoilla toinen ja Suomen omat toimet näistä erillinen tapahtuma, joihin Venäjä ei ole millään muotoa syyllinen. Merkittävää on se, että tästä yhtälöstä venäläiset pyrkivät häivyttämään sodan Ukrainassa kokonaisuudessaan, josta seuraa se, että kuilu ns. tavallisten venäläisten ja vaikkapa suomalaisten välillä kasvaa kaiken aikaa suuremmaksi heidän eläessä aivan eri maailmassa kuin me, puhumattakaan ukrainalaisista, joita venäläisten maanmiehet tappavat mitä erilaisimmin keinoin jok’ikinen päivä ja jota tuhoutunut Venäjän maavoimien panssarivaunu Helsingissä omalta osaltaan ilmentää.

Edellinen ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki ”tavalliset venäläiset” pyrkivät unohtamaan Venäjän imperialistiset pyrkimykset, jota brutaali sota Ukrainassa ilmentää. Olemme nähneet viime aikoina lukuisten, Suomessa vuosia asuneiden venäläisten, osoittaneen tavalla tai toisella tukea tai ymmärrystä Venäjän sotatoimille Ukrainassa. Tähän joukkoon kuuluu myös sellaisia venäläistaustaisia henkilöitä, joita poliitikkomme ovat kuvailleet länteen integroituneiksi ja jonka yleistettiin tarkoittavan samalla Venäjän hallinnon vastustajia. Helmikuun 24. 2022 muutti näiltäkin osin paljon, se auttoi meitä ymmärtämään sen, että venäläisten keskuudessa imperialistisilla pyrkimyksillä on hyvinkin laaja kannatus, pyrkimysten yhdistäessä ideologisesti erilaisia ryhmiä.  

Suomessa asuvat venäläiset ja heidän tukijansa protestoivat eteläisten raja-asemien sulkua vastaan eduskuntatalon edustalla marraskuussa 2023. 

Suomessa asuvat venäläiset tukijoineen kampanjoivat aktiivisesti sosiaalisessa mediassa Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenkeskistä puolustusyhteistyösopimusta (Defence Cooperation Agreement, DCA) vastaan, kuin myös rajojen sulkua vastaan. Nämäkin kampanjat vahvistavat tunnetta siitä, ettei huomattava osa Suomessa asuvista venäläisistä kykene asettumaan suomalaisten, puhumattakaan ukrainalaisten asemaan. Sen sijaan itsensä he näkevät uhreina, osan viedessä tulkinnan niinkin pitkälle, että näkevät kaikki tällaiset toimet osoituksena maassamme vallitsevasta russofobiasta – jota eräät Venäjälle työskentelevät suomalaiset ruokkivat.

Minä puolestani haluan lausua kiitokset Ukrainalaisten Yhdistykselle Suomessa ja Your Finnish Friends yhdistykselle, että tuhottu vaunu saatiin nähtäville Helsinkiin, muistuttamaan meitä edelleen jatkuvasta Venäjän tuhoamissodasta Ukrainassa!

Tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu matkaa pian takaisin Viroon, mutta tankkikeräys on käynnissä vielä 12. joulukuuta 2023 saakka. Ukrainaa ja ukrainalaisia ei saa unohtaa!

 

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteinä käytetty muun muassa Ylen uutisia 1 ja 2; VOA Newsin uutista Baltian tapahtumista; Laura Halmisen sekä Kasper Kannoston X-twiittiketjuja sekä Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:n ja Your Finnish Friends ry:n sosiaalisen median tilejä.

Ohjeet tankkikeräykseen:

https://x.com/FinnishRy/status/1731406109796143289

https://x.com/UkrAssocInFinn/status/1731723302433861960

*: Hallitus teki 16. marraskuuta 2023 päätöksen sulkea neljä eteläisintä raja-asemaa (Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan raja-asemat) 17. ja 18. marraskuuta välisenä yönä henkilöliikenteeltä. 18. marraskuuta 2023 nähtiin Helsingissä ensimmäinen Suomessa asuvien venäläisten ja heidän tukijoidensa mielenosoitus rajan sulkua vastaan, seuraavana päivänä vastaava mielenilmaus nähtiin Lappeenrannassa. 

 #StandWithUkraine

”Postijunaa” katsomaan Parolaan, vierailu panssarimuseolla

Viime  kesänä suomalaiset panssarivaunujoukot viettivät sadan vuoden taivaltaan Parolannummella Hattulan kupeessa. Maamme panssarivaunujoukot syntyivät reilut sata vuotta sitten 30. kesäkuuta 1919 sotaministeri Rudolf Waldenin antaessa käskyn perustaa 15. heinäkuuta 1919 Hyökkäysvaunurykmentti – rykmentin kotitukikohtana toimi tuolloin Santahaminan varuskunta. Rykmentti käsitti kaksi patteristoa, jotka oli jaettu kahteen patteriin.

Panssarivaunuajattelu jakautui 1920-luvulla kahteen koulukuntaan, ranskalaisen ajattelun mukaan panssarivaunu on jalkaväen tulitukiase, kun taas englantilaisen ajattelun mukaan panssariaselaji voisi olla itsenäinen ratsuväen seuraaja. Suomessa ajateltiin vuonna 1919 panssarivaunujen olevan liikkuvaa tykistöä, mistä johtui hyökkäysvaunurykmentin jako kahteen patteristoon.

Rykmentille hankittiin Ranskasta 32 kappaletta Renault FT-17 -panssarivaunua, jotka kuuluivat tuolloin panssarikaluston ”eturintamaan” maailmassa.

Ranskalainen Renault FT-17 panssarivaunu.

Pari vuotta perustamisensa jälkeen vuonna 1921 Hyökkäysvaunurykmentti siirrettiin Santahaminan varuskunnasta Poltinahon varuskuntaan Hämeenlinnan kaupunkiin.

Suomessa panssarijoukot kokivat aselajina alasajon, ensiksi 1926 hyökkäysvaunupataljoonaksi, myöhemmin hyökkäysvaunukomppaniaksi. Kannattipa Suomen kenttätykistön ”isä” Vilho Nenonen hyökkäysvaunuaselajin lakkauttamista kokonaan.

Uudella vuosikymmenellä – 30-luvulla – Suomessa ryhdyttiin tutkimaan panssariaselajin uudistamista englantilaisen Vickers-Armstrongin kuuden tonnin panssarivaunun pohjalta. Talvisotaan mennessä niitä oli hankittu Suomelle vuoden 1919 hyökkäysvaunurykmentin tapaan 32 kappaletta. Niiden varustaminen käyttökelpoisilla aseilla oli kuitenkin kesken, eikä niihin oltu talvisotaan mennessä hankittu omia tykkejä eikä radioitakaan, joten niissä jouduttiin käyttämään Renault FT-17:n Puteaux-panssarivaunukanuunoita.

Panssarivaunut ensimmäistä kertaa sodassa – lyhyt silmäys panssariaseen historiaan

Panssarivaunu sai tulikasteensa rintamalla ensimmäisessä maailmansodassa, 15. syyskuuta 1916 brittien joukot käyttivät Sommessa, Flers–Courceletteen taistelussa ensimmäisen kerran Mark I -panssarivaunua, joita briteillä oli yhteensä 40 kappaletta. Syyskuun 15. päivä alkaneeseen hyökkäykseen näistä Mark I -panssarivaunuista osallistui yhdeksän kappaletta, myöhemmin niiden avuksi saapui toiset yhdeksän vaunua.

Sommen taistelu oli ensimmäinen taistelu, jossa panssarivaunuja käytettiin niin, että sillä oli taktista merkitystä.

Marraskuussa 1917 käytiin ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla Cambrain taistelu (20. 11.–3.12.1917), jossa ympärysvallat käyttivät panssarivaunuja ensimmäisen kerran onnistuneesti. Ympärysvallat lähettivät taisteluun yhteensä yli 470 panssarivaunua, ja vaikka saksalaisten onnistui lopulta tekemään vastahyökkäyksellään Cambrain taistelun menestyksen tyhjäksi, panssarivaunujen käyttö sopivan tasaisessa maastossa – liikkumista rajoittavia räjähdekuoppia ei juurikaan ollut – yhdessä yllätyshyökkäyksen ja tehostuneen tykistönkäytön vuoksi toivat briteille alussa edun.

Kuten yllä viittasin, ensimmäisen maailmansodan jälkeen 20-luvulla, panssarivaunuajattelu jakautui kahteen koulukuntaan, ranskalaisen ajattelun mukaan panssarivaunu on jalkaväen tulitukiase, kun taas englantilaisen ajattelun mukaan panssariaselaji voisi olla itsenäinen ratsuväen seuraaja.

Saksassa ja Neuvostoliitossa ajattelu kulki mekanisoinnin suuntaan, johtuen osittain salaisesta koulutusyhteistyöstä, jota toimeenpantiin Neuvostoliitossa, koska panssarivaunut olivat Saksalta kiellettyjä Versailles’n rauhansopimuksen perusteella. Maiden välinen sotilasyhteistyö alkoi vuonna 1922 allekirjoitetun maidenvälisen Rapallon sopimuksen jälkeen. Seuranneina vuosina saksalaisia sotilaita lähetettiin harjoittelemaan neuvosto-Venäjälle, vastaavasti neuvosto-Venäjä koki hyötyvänsä saksalaisten harjoitusmenetelmien seuraamisesta.

Joulukuussa 1926 Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen panssarikoulun perustamisesta Neuvostoliittoon. Panssarikoulu avattiin 1929 Kazanin alueella, oppilaitos tunnettiin nimellä Kaman panssarikoulu (Panzerschule Kama), jossa panssarikoulutusta sai seuraavien vuosien kuluessa noin 30 saksalaisupseeria. Osa koulutuksessa olleista saksalaisupseereista osallistui myös neuvostoarmeijan sotaharjoituksiin.

Voidaan sanoa toisen maailmansodan muodostuneen panssarivaunujen ja niillä varustettujen joukkojen läpimurroksi – toisen maailmansodan alkupuolella nähtiin saksalaisten panssarijoukkojen tehokkuutta salamasodan muodossa, jolloin Luftwaffen tuella mahdollistui panssarijoukkojen nopea eteneminen syvälle vihollisen maaperälle. Toisaalta toisessa maailmansodassa nähtiin suurimmat koskaan käydyt panssaritaistelut, kuten Kurskin taistelu 4.–22. heinäkuuta 1943, joka alkoi saksalaisten Operaatio Zitadellen muodossa heinäkuun 4. päivä. Kurskin mutkassa käytyyn taisteluun puna-armeija heitti yli 1,9 miljoonaa miestä ja yli 5000 panssarivaunua sekä tuhansia lentokoneita, vastaavasti Saksalta osallistui Operaatio Zitadelleen noin 780 000 sotilasta, lähes kolme tuhatta panssarivaunua ja reilut kaksi tuhatta lentokonetta.

Neuvostoliito hankki menestystä vahvasti mekanisoitujen joukkojen avulla toisen maailmansodan alla alkaneessa Halhin-Golin taistelussa, joka käytiin 11. toukokuuta – 16. syyskuuta 1939 välillä. Halhin-Golin taistelut sodittiin Mongolian maaperällä puna-armeijan ja Japanin keisarilliseen armeijaan kuuluneen Kwantungin armeijan välillä. Taistelut alkoivat, kun Neuvostoliiton turvatakuita nauttivan Mongolian kansantasavallan sotilaat tunkeutuivat alueelle, jonka Japanin protektoraatti Mantšukuo katsoi itselleen kuuluvaksi. Halhin-Golissa kannuksiaan hankki myös, tuleva Neuvostoliiton marsalkka, Georgi Žukov. Halhin-Golin taisteluiden eräs seuraus oli Japanin vakuuttuminen Neuvostoliiton sotilaallisesta voimasta, mikä johti sen pidättäytymiseen hyökkäämästä sitä vastaan ja lopulta maiden väliseen hyökkäämättömyyssopimukseen huhtikuussa 1941.

Parolan panssarimuseolla Hattulassa

Parolan panssarimuseo on Hattulassa sijaitseva suomalaisia panssari- ja panssarintorjuntajoukkoja ja niiden historiaa esittelevä aselajimuseo, jossa on esillä kattava kokoelma itsenäisyyden ajan panssarivaunuja, -autoja ja panssarintorjunta-aseita sekä panssarijuna.

Museo avattiin paljaan taivaan alla männikköisessä rinteessä 18. kesäkuuta 1961, jolloin kokoelmissa oli 19 panssarivaunua ja 12 panssarintorjuntatykkiä. Sittemmin näyttelytilat ja kokoelmat ovat kehittyneet huomattavasti. Museota ylläpitää panssarimiesten ja -jääkäreiden maanpuolustusjärjestö Panssarikilta ry.

Museoon tutustuu vuosittain noin 30 000 kävijää, ja nykyään sen kokoelmiin kuuluu noin 70 panssarivaunua ja panssaroitua ajoneuvoa, 40 erilaista panssarintorjunta-asetta ja panssarijuna.

Panssarimuseon kokoelmat ovat ainutlaatuiset. Esimerkiksi neuvostoliittolaisista panssarivaunuista ei tiettävästi ole Venäjän ulkopuolella yhtä kattavaa kokoelmaa.  Erityisiä harvinaisuuksia ovat jatkosodan aikana kehitetty, japanilaisten fanittama, BT-42 rynnäkkötykki, ainoa laatuaan; T-50 kevyt panssarivaunu, joita on maailmassa jäljellä kaksi; ja panssariauto BA-10, joka on tiettävästi ainoa koko maailmassa.

BT-42 rynnäkkötykki.

T-50 kevyt panssarivaunu.

Sotasaaliiksi saatu BA-10 panssariauto.

On luonnollista, että Panssarimuseolla muistetaan aselajin historiaa Suomessa, vierailumme aikana museon vaihtuvissa näyttelyissä esiteltiin 100 vuotta sitten perustetun Hyökkäysvaunurykmentin vaiheita kuvin, tekstein ynnä esinein.

Vaihtuvassa näyttelyssä valotettiin myös Renault F.T. Modéle 1917 -panssarivaunun synty- ja käyttöhistoriaa. Hyökkäysvaunurykmentille hankittiin näitä ranskalaisia panssarivaunuja vuonna 1919 yhteensä 32 kappaletta (kuva vaunusta uudessa värityksessä kirjoituksen alkupuolella).

Eikä museo unohda talvisodan panssarintorjuntaa, huomio kiinnittyy erityisesti lähitorjuntamiesten toimintaan ja välineisiin.

Kasapanos ja kasapanoksen tarvikkeet rintamaoloissa.

Jatkosodassa Panssariyhtymän upseereista ja sotilaista moni nimitettiin ansioistaan Mannerheim-ristin ritariksi. Ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritariksi nimettiin eversti, myöhemmin kenraalimajuri, Ruben Lagus, joka siirrettiin asemasotavaiheen aikana kesäkuussa 1942, vasta perustetun Panssaridivisioonan komentajaksi. Lagus nimitettiin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi ansioistaan kesän -41 hyökkäyssotavaiheen  aikana johtamastaan offensiivista 5. divisioonan komentajana.

Panssariyhtymän Mannerheim-ristin ritarit.

BA-20M panssariauto.

Panssarimuseolta löytyi myös Panzerkampfwagen IV Ausführung J, panssarivaunutyyppi, joka oli minulle lapsuudestani kovin tuttu, sillä sijaitsihan vastaavan mallinen vaunu silloisen Lappeenrannan Päällystöopiston (eletään 70- ja 80-lukua) lähistöllä Lappeenrannan lentokentän kupeella. Vaunulla leikimme sotaa pojankloppeina monena kesänä ja talvena panssarikenraaleiksi itsemme kuvitellen.

Panzerkampfwagen IV Ausführung J Parolassa.

Vickers-Armstrongs 6 tn. tank, taustalla T-26 m 1933.

Lähikuva KV-1E:n tornista.

Sturmgeschütz III Ausf. G rynnäkkötykki (StuG III Ausf. G) eli "Sturmi".

Näkymä moottorihalliin.

Entäpä mikä otsikossa mainittu ”postijuna” on? Kyseessä on suomalaisten, neuvostoliittolaisesta T-28 panssarivaunusta käyttämä nimitys – suomalaiset kutsuivat T-28 vaunua nimillä ”postijuna” tai ”postivaunu”. Kutsumanimi johtui tiettävästi eräästä sotasaaliiksi saadusta vaunusta löytyneistä kenttäpostisäkeistä. 

Sotasaaliiksi saatu puna-armeijan T-28 panssarivaunu, "postijuna", Parolassa.

Parolan panssarimuseolla panssariaselajin esittely ei suinkaan pääty toisen maailmansodan aikaan – Suomen osalta talvisodasta jatkosodan kautta Lapin sotaan – vaan museolla on esitelty kattavasti puolustusvoimien panssarikalustoa toisen maailmansodan jälkeen aina tähän hetkeen saakka. Tässä kirjoituksessa pääpaino on kuitenkin historialla, joten toistaiseksi en tarjoa lukijoille kattavaa kattausta esillä olleista moderneimmista panssarivaunuista tahi -ajoneuvoista, alla kuitenkin pari kuvaa, joista ensimmäisessä ”kättä lyövät” saksalainen Leopard 2 A4 ja neuvostovalmisteinen T-72 M1.

Ja toisessa maavoimien tämänhetkiseen kalustoon kuuluva siltapanssarivaunu Leopard 2L (alla).

Taistelupanssarivaunujen ”kuolemaa” on povattu jo vuosikymmenten ajan, nykyisyys esim. Itä-Ukrainan sotanäyttämöllä on kuitenkin omalta osaltaan todistanut sen, että puheet panssariaseen kuolemasta aselajina ovat liioiteltuja. Panssarivaunun pahin vihollinen on toinen panssarivaunu.

”Meillä on käsky jyrkin

uhmata kuolemaa.

Voimalla panssarinyrkin

ruhjoa vastustajaa.

Meillä ei säikytä,

meillä ei surra

– iske ja murra!”

Panssarijoukkojen kunniamarssi, sanat runoilija Yrjö Jylhä, kirjoittaen ne Taipaleenjoella talvisodassa.

Kiitokset Panssarimuseolle!

Marko

Lähteinä käytetty muun muassa:

https://www.panssarimuseo.fi/

https://timoheinonen.fi/suomen-panssarivaunujoukot-100-vuotta-meilla-on-kasky-jyrkin-uhmata-kuolemaa-voimalla-panssarinyrkin-ruhjoa-vastustajaa-meilla-ei-saikyta-meilla-ei-surra-iske-ja-murra/

http://www.suomensotilas.fi/suomen-panssarivaunujoukot-100-vuotta/

https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/katso-video-surkeasta-sotakoneesta-tuli-japanilaisten-pyhiinvaelluskohde-174935/

https://maavoimat.fi/panssarivaunut

Kuvat Marko Enqvist.

Parolan panssarijuna, koottu neljästä eri junasta.