Katsaus menneeseen: venäläisten kiinteistö- ja tonttikaupoista Suomessa –

olemmeko oppineet mitään?

Venäjän Ukrainaan kevättalvella 2022 kohdistamasta suurhyökkäyksestä lähtien Suomessa on käyty aaltoilevaa keskustelua venäläisten kiinteistö- ja tonttikauppojen kieltämisestä – puheista ei kuitenkaan ole edetty vielä konkreettisten tekojen asteelle. Aiemmin syyskuussa puolustusministeri Antti Häkkänen kielsi kuusi kiinteistökauppaa, joiden taustalla on puolustusministeriön mukaan kytköksiä Venäjän valtiollisiin toimijoihin. (1) Venäläisten kiinteistö- ja tonttikauppojen rajoittaminen tai kieltäminen on ollut säännönmukaisesti otsikoissa viime vuosikymmenen puolelta lähtien, sikäli aihe ei ole tuore, mutta tähän päivään mennessä Suomessa ei ole edetty yksittäisiä rajoitus- ja estotoimia pidemmälle. Häkkäsen kuuden kiinteistökaupan estäminen on muistini mukaan jopa poikkeuksellinen toimi, yleensä on kyse ollut yksittäisten kauppojen estämisestä. (Huom. tavallisesti estämistä esittää Puolustusvoimat).

Satelliittikuva venäläismiljardöörin omistamasta Kotasaaresta.  Laittomasti rakennettu helikopterikenttä näkyy vaaleana alueena saaren keskiosassa. Tätä nykyä kiinteistö on takavarikossa.

Aiheen oltua älleen pitkään pinnalla, päätin kaivella omia arkistojani ja tutustua uudelleen (kertauksenomaisesti) siihen mitä aiheesta olen kirjannut ylös. Aineiston runsauden vuoksi tämä kirjoitus koostuu muutamista kirjoituksiini ja muistiinpanoihini merkkaamista maininnoista ja havainnoista – pääasiassa vuosilta 2015 ja 2016. Olen myös sivunnut aihetta heinäkuussa 2020 kirjoittamassani blogissa ”Tuula Malin: Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa”.

Vuonna 2016 Suomen Sotilas julkaisi artikkelin, joka perustui sen selvitystyöhön ulkomaalaisten kiinteistöostoista Suomessa. (2) Kyseiseen artikkeliin Suomen Sotilas keräsi julkisista lähteistä saatavilla olevat tiedot ulkomaalaisten kiinteistöostoista kuluneen 16 vuoden aikana. Tietojen pohjalta artikkeliin oli koottu taulukko kiinteistöostoista kansallisuuksittain vuodesta 2000 alkaen. Artikkelin mukaan ennen vuotta 2009 ostajien kansallisuutta ei tallennettu systemaattisesti, joten Suomen Sotilas teki selvitystyön useiden eri rekisterilähteiden tietoja yhdistäen.

Suomen Sotilaan mukaan tuolloin (v. 2000–2016) ulkomaalaistaustan selvittäminen on kohtuullisen helppoa vain yksityishenkilöiden osalta, joten esimerkiksi ulkomaalaisten omistamien mutta Suomeen rekisteröityjen yritysten kiinteistökaupat eivät heidän tilastossansa näkyneet. Tähän joukkoon kuului esimerkiksi Turun laivaväylien läheisyyteen sijoittuvien ja venäläisomistuksessa olevan Airiston Helmi Oy:n kiinteistökaupat. Airiston Helmi nousi otsikoihin 22. syyskuuta 2018, poliisin tehdessä yhdessä tullin kanssa ratsian Airiston Helmeen. (3) Airiston Helmen tapausta en kuitenkaan tässä kirjoituksessa tämän enempää tarkastele, mikäli tarkastelisin, kaappaisi se leijonanosan kirjoituksen sisällöstä.

Suomen Sotilaan kokoama tilasto ei myöskään paljastanut Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvan Rotenbergin perheen tai Gennadi Timtšenkon yritysten kiinteistöomistuksia. Boris Rotenbergillä kuin myös hänen pojallansa Romanilla on Suomen kansalaisuus, aivan kuten on Gennadi Timtšenkollakin. (Huom. alkuperäisten muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen Yhdysvaltojen ohella Euroopan Unioni on kohdistanut pakotteita Rotenbergin suvun jäseniin sekä Timtšenkoon).

Suomen Sotilaan kokoamasta tilastosta selviää, että venäläiset olivat tuolloin suurin yksittäinen ulkomaalaisryhmä, joka hankki kiinteistöomistuksia Suomesta. Venäläiset ovat tehneet vuodesta 2000 lähtien yhteensä 5309 kiinteistökauppaa (vuoteen 2016 mennessä). Vilkkaimmat kaupantekovuodet olivat olleet 2007, 2008 ja 2011 mutta vielä 2013 tehtiin yli neljäsataa kauppaa. Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa seurannut kansainvälisen tilanteen kiristyminen vähensi vuosi vuodelta venäläisten kiinteistöostoja Suomesta. Mutta kuten Häkkäsen päätöstä tältä vuodelta osoittaa, Venäjän valtiollisiin toimijoihin liittyvät ostajat yrittävät edelleen ostaa kiinteistöjä Suomesta.

Vuosien 2000–2016 välillä venäläiset olivat suurin yksittäinen ulkomaalaisten kiinteistöomistajien ryhmä (5309 kiinteistöä). Venäläisten jälkeen seuraavina tulivat ruotsalaiset 1927 kiinteistöä ja virolaiset 1537 kiinteistöä sekä saksalaiset 567 kiinteistöä. (Huom. koko taulukko kommentteineen kirjoituksen lopussa, lähteiden jälkeen). Suomen Sotilaan selvitystyön myötä paljastui jo tuolloin eräs merkittävä ongelma. Nimittäin se, ettei käytössä olevien lähteiden perusteella, (ainakaan kovinkaan helposti), ole aivan kaikki omistajatahot selvitettävissä: ”Ulkomaalaisten omistamien mutta Suomeen rekisteröityjen yritysten kiinteistökaupat eivät listauksessa näy”. Lisäksi erilaisten bulvaanien käyttö, johon Tuula Malin kirjassaan viittaa, mahdollistavat jälkien häivyttämisen.

Suomen Sotilas -lehden numerossa 2/2015 käsiteltiin myös maakauppoja, niihin perehtyneen Hannu Luotolan (prikaatinkenraali evp) artikkelissa ”Kaikki Kaupan”. Luotolan artikkelin ohella teemaa käsiteltiin myös Jaakko Puuperän kommentissa ”Konstit on monet”. Huomioitavaa on, että Luotolan artikkelin kirjoitushetkeen mennessä ”Eduskunnassa on tehty vuodesta 2008 alkaen lukuisia toimenpiteitä – tai ainakin aloitteita – lainsäädännön kehittämiseksi, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään.” (4) Jo tuolloin ongelma oli ollut olemassa vuosien ajan, mutta riittävää poliittista tahtoa ei ollut löytynyt, jotta se olisi kyetty ratkaisemaan millään tasolla. Hämmentävintä kokonaisuudessa on se, ettei tätä tahtoa ole löytynyt vieläkään. Syitä kyllä löydetään sille, miksi ongelmaa ei voida ratkaista.

Samaisesta Suomen Sotilaan numerosta löytyy lyhyt mutta huomionarvoinen kirjoitus ”Hämärän rajalla”, joka on ilmeisesti myös Luotolan käsialaa, kirjoituksen lopussa on nimikirjaimet HL. Lainaan kirjoituksesta pari kappaletta:

”Venäjä ei ole demokratia, eikä siellä vallitse EU:n kaltainen oikeusjärjestys. Venäläiset toimivat maansa ulkopuolella tottumansa yhteiskuntaelämän ’lakien’ tai ’lainalaisuuksien’ mukaisesti. Tämä aiheuttaa vastakkainasetteluja ja ongelmia.

Suomeen on syntynyt puutteellisen lainsäädännön myötä moraalin suuruinen aukko. Suomeen on tuotu sen yhteiskunnalle vieraita toimintaperiaatteita, jotka liittyvät omistuksen hämärtämiseen ja rahanpesuun. Ongelmana on myös rahanpesulaki, joka estää rikollisten itse pesemän rahan takavarikoinnin Suomessa”. (5)

Eli se, että maakaupat itsessään aiheuttavat ongelmia on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Oli syytä keskustella enemmän myös siitä, että kokonaisuus aiheuttaa myös muita ongelmia ja juurruttaa Suomeen epätyypillisiä toimintatapoja, jotka ovat meille uusia ja joita ei voida pitää myönteisenä kehityksenä. Ne avaavat myös tietä muille yhteiskunnallisille lieveilmiöille kuten korruptiolle ja vaikuttamiselle. Aivan kuten ne voivat lisätä houkutusta muihin rikoksiin, kuten rahanpesuun. Entisen Neuvostoliiton alueen oligarkkien kiinteistökaupat ovat synnyttäneet ympärilleen ikäviä lieveilmiöitä (esim. Iso-Britanniaan), tuskin me Suomessakaan olemme sellaisilta täysin suojassa. Tuula Malinin teos antaa näyttöä sen puolesta, että venäläisten kiinteistö- ja maakauppojen ympärille on kehittynyt epätervettä toimintaa.

Nähdäkseni Suomen olisi ollut mahdollista puuttua jo aiemmin Venäjän kiinteistö- ja tonttikauppoihin vetoamalla siihen, ettei Venäjällä toteudu vastavuoroisuuden periaate. Itse asiassa Venäjä on jatkuvasti kiristänyt ulkomaalaisten mahdollisuutta omistaa tai vuokrata kiinteistöjä/maata Venäjällä muun muassa seuraavalla tapaa (havainnot v. 2015):

- 2011 Venäjä teki päätöksiä, jotka estävät ulkomaalaisilta kiinteistöjen oston alueilta, joihin suomalaiset tuntevat mielenkiintoa.

- 2012 Venäjä ilmoitti lunastavansa Karjalassa olevat parisataa suomalaisten omistuksessa olevaa kiinteistöä.

- 2013 lopulla tuli tieto siitä, että ulkomaalaisten kiinteistökaupat ja myös vuokrasopimukset ovat tulossa luvanvaraisiksi koko Venäjän alueella vuoden 2015 alusta.

- Venäjä ei raja-alueilla Suomenkaan kohdalla myy maataan ulkomaalaisille turvallisuussyistä, raja-alueet ovat kymmeniä kilometrejä, jopa yli sata kilometriä leveitä vyöhykkeitä. (Lähteenä: Suomen Sotilas 2/2015).

Vielä vuosina 2015 ja 2016 olin sitä mieltä, ettei aivan kaikkea venäläistaustaista kiinteistö- ja maakauppaa pitäisi kieltää mutta harkintaa olisi syytä käyttää olennaisesti enemmän kuin silloin käytettiin. Näiltä osin asetelma on muuttunut niin paljon (oli jo ennen helmikuuta 2022), että toistaiseksi kaikki kiinteistö- ja maakaupat venäläisten kanssa tulisi kieltää.

Luonnollisesti myös Venäjä pyrki tuolloin (v. 2015 ja 2016) vaikuttamaan siihen, ettei Suomessa ryhdyttäisi rajoittamaan venäläisten kiinteistö- ja tonttikappoja: Venäjän ulkoministeriön mukaan huoli maakaupoista oli russofobiaa. (6) Mutta kyllä me suomalaisetkin tuolloin varoimme julkisesti puhumasta Venäjästä. Tarvittaessa ryhdyimme puhumaan mustaa valkoiseksi, kuten Ilkka Kanerva teki painottaessaan, ettei Supon eduskunnalle toimittamassa lausunnossa (syyskuussa 2016) puhuta nimenomaan Venäjästä, viitatessa hybridivaikuttamisen kohdalla ”maakauppoihin”. (7 ja 8) Täysin tarpeetonta valkopesua Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kanervalta.

Edellä kirjoitetuista havainnoista, muutamaa huomautusta lukuun ottamatta, on vierähtänyt lähes vuosikymmen. Katsellessani taaksepäin, voin todeta, että tilanne oli tuolloin paljon huonompi, mitä itsekään uskoin. Itse kuitenkin kuuluin siihen joukkoon, joka suhtautui kriittisesti venäläisten omistuksiin ja joka, perustellusti, epäili sitä, että viranomaisemme todellisuudessa kontrolloisivat tilannetta vuosi pari Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen jälkeen. Tuula Malinin teos ”Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa” julkaistiin v. 2020 (Docendon toimesta). Sen ohella, että teoksen olisi tullut toimia herätyskellona meille kaikille, se paljasti myös sen karun tosiasian, ettei viranomaisillamme ollut teoksen kirjoitusta edeltävinä vuosina todellista selkoa siitä kuka omistaa ja missä. Ongelmia oli jopa tietää, että kuka osti maata, kiinteistöjä jne. puolustusvoimien alueiden tuntumasta – tai kuka oli lopullinen omistaja myyjien ja ostajien ketjussa.

Teos antoi myös varsin karun kuvan suomalaisten kuntapäättäjien harkintakyvystä. Venäläisosapuolen ryhtyessä puhumaan miljoonista, harkinta näyttää pettäneen aivan liian monella kuntapäättäjällä. Eräissä kriisikunnissa se on pettänyt vieläkin helpommin. Retorisena kysymyksenä, onko puheiden ja pienten ”tuliaisten” lisäksi mikään muu vaihtanut omistajaa näissä neuvotteluissa. Kuntapäättäjien harkintakyvyn pettämisen ohella olisi myös syytä keskustella entistä enemmän viranomaisvalvonnan onnistumisesta – tai monissa tapauksissa siitä, miksi valvonta epäonnistui. Kuten miten venäläismiljardööri Igor Kasaevin tapauksessa. Hänen onnistuessa rakentaa (käytännössä) kenenkään huomaamatta omistamaansa Kotasaareen helikopterikenttä. (9) Toki meidän olisi ollut, tapahtuneen paljastuessa, syytä kysyä itseltämme, että miten Venäjän turvallisuuselimiin linkitetyn miljardöörin edes onnistui ostaa saari Saimaan syväväylän tuntumasta.

Parasta mitä me voimme nyt tehdä, ottaa opiksi – eikä vain Suomessa vaan laajemmin Euroopassa ja varmistaa, ettei kriittistä infrastruktuuria päädy, nykyistä enempää, vihamielisten maiden hallintaan. Meidän on myös kyettävä puhumaan uhkakuvista nykyistä enemmän ja rehellisemmin. Suomessa Venäjän synnyttämää uhkaa valkopestiin ja väheksyttiin aina viime vuosiin saakka. Valkopesun ohella ryhdyimme myös harjoittamaan itsesensuuria – vaiensimme hetkittäin jopa kovaäänisesti kriittisimpiä äänenpainoja.

* * *

Ei tänne enää tulla kuin hollitupaan, toivottavasti. Nimittäin rajoitustoimenpiteisiinkin on ryhdytty – 1. tammikuuta 2020, ulkomaalaisten tekemiä maakauppoja rajoittava laki astui voimaan. Ja viimeisimpänä, puolustusministeri Antti Häkkänen esittää täyskieltoa venäläisten kiinteistökaupoille Suomessa. Voisin sanoa, että vihdoinkin!

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20109903

2. http://www.suomensotilas.fi/suomen-sotilas-selvitti-ulkomaalaisten-kiinteistoostot-kansallisuuksittain/  (4. marraskuuta 2016).

3. Suomen Kuvalehti 5. lokakuuta 2018, s. 27.

4. Suomen Sotilas -lehti nro. 2/2015, Hannu Luotola ”Kaikki Kaupan” s. 6 eteenpäin.

5. Suomen Sotilas -lehti nro. 2/2015, HL ”Hämärän rajalla”.

6. https://yle.fi/a/3-9271573

7. https://yle.fi/a/3-9265561

8. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2016-AK-75745.pdf 

9. https://yle.fi/a/3-12337243 

Ulkomaalaisten yksityishenkilöiden kiinteistöostot Suomessa vuosina 2000–2016, lähde: Suomen Sotilas.

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia

This text is based on my Finnish-language blog “Those ‘ordinary Russians’ fighting in the Armed Forces of Russia” (Fin. Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä), which I published on July 8, 2023. For readers’ information, I have added more individual pictures to the blog. You should also note that some of the Russians living in Finland I mentioned in the blog have lived in our country for years or even decades. So, their enlistment as mercenaries or their support of Russian warfare cannot therefore be explained by the fact that they had only lived in Finland for a short time. Due to the Finnish Criminal Code, I have covered the faces of some of the pictures. Persons whose faces are covered live permanently in Finland.

 

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia

Over the years, I have made observations and written them down in the form of blogs about Finns fighting in Russia’s proxy forces or Russian subordinate forces in Eastern Ukraine; equally, I have observed the participation of Finns and Russians living in Finland in anti-Ukraine campaigning and information warfare in Finland and other countries. Part of this kind of campaigning can be considered a hybrid influence aimed at Finland – in practice a hybrid war, because for Russia it’s all about warfare, not hybrid influence. We Finns just scorn the name hybrid war, perhaps because in our mind’s warfare has a more concrete purpose meaning “blood and guts.”

In this blog, my attention is focused especially on Russians living in Finland who enlist in the Russian forces in Ukraine or support Russia’s military operations in Ukraine, some have been doing this since 2014, when the war in Donbas began.

Photo collage of Finns and Russians living in Finland working for Russia.

On June 27, 2023, Helsingin Sanomat published a background article “On Russia’s side” (Venäjän puolella), in which the journalists examined the hidden network of foreign fighters who fought in the Armed Forces of Russia in Eastern Ukraine. Marie-Agnes Strack-Zimmermann, chairwoman of the German Parliament’s defense committee, said the following about the network in question:

“Such people with real war experience - who possibly killed others without remorse - are dangerous to our society.” (1)

With the article, I decided to write a blog about my own observations about Russians living in Finland (or people who speak Russian and living in Finland) who have participated in the war with the Russian forces in Eastern Ukraine in one way or another. This group also includes Russians who lived in Finland and have returned to Russia after February 24, 2022, to participate in Russia’s brutal war against Ukraine.

However, at the beginning of my writing, a brief review of the involvement of Russians or pro-Russians living in Finland in activities supporting Russia and influence in Finland, after Russia’s occupation of the Crimean Peninsula (February-March 2014) and the war started in Eastern Ukraine in April 2014. Their activity has been so long-term, and it has involved so much various levels of activism that this review only includes some key points and noteworthy events (with sources and background text links).

One of the most significant branches of this activity, influence and activism that includes targeted harassment is the result of an article written by Yleisradio journalist Jessikka Aro about the Russian troll factory. (2) Mainly Finns participated in the widespread harassment (it was practically psychological violence), but in which e.g., Johan Bäckman use of his contacts in Russia building it up. He also used various Russian media for a smear campaign against journalist Aro. I recommend everyone to read the non-fiction book ‘Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta’ of Russia’s information war written by Jessikka Aro and translated into several languages.

For years, attention in Finland was paid only to information influencing and propagandistic communication carried out by Russia and the Russians living in our country. Involvement in other activism and possible hybrid warfare operations emerged more broadly in connection with investigations related to special real estate deals and construction projects. But even then, Finland was careful not to talk about Russia’s possible hybrid operations or preparations for some Gray area activity. In her book ‘Putinin pihapiirissä,’ Tuula Malin brings up vague business acquaintances along with numerous shady real estate transactions. Despite this, e.g., in the case of Airisto’s pearl (Airiston Helmi), the official communications in Finland spoke of financial crime, while in Latvia, on the other hand, in the case of the same oligarch – Pavel Melnikov – there was essentially a more direct reference to possible security threats that the person’s holdings in the country create. (3)

The support of the Russian administration’s politics and imperialist wars of conquest was best seen in Finland precisely in the field of information influence and propaganda war. After Russia occupied the Crimean Peninsula from Ukraine in February-March 2014, activities supporting Russia began to be organized more widely in Finland, by Finns who support the Russian regime and Russians living in Finland. In the beginning, their public activities were oriented towards events that received media coverage. At that time, the attitude of the Finnish media to the events was childishly naive, some journalists even seemed to believe the propaganda stories about “separatism” in Donbas and “persecuting the Russians.” The later events were clearly more propagandistic, which the Finnish media could take a more critical view of.

In addition to the organization of various events and occasions, association activities played a more visible role, in which Finns and persons of Russian background living in Finland – or persons who declared themselves Russian in the armed forces – actively participated. Among the prominent associations, the DNR-edustamiskeskus ry ( appeared as the official representative of the “Donetsk People’s Republic” in Finland. Naturally, it didn’t really have that role, even though the people behind the operation claimed so. The Ministry of Foreign Affairs of Finland had to correct the disinformation spread by the association. (4)

DNR-edustamiskeskus ry and Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa organized a few Christmas parties, which were attended not only by Finns but also by Russians living in Finland. At least once among the guests was also Natalia Nikonorova from the occupied territories of eastern Ukraine. At that time, Nikonorova appeared at the event in the role of “Foreign Minister,” which role she had in the puppet administration appointed by the Kremlin. In the first years of its activity, DNR-edustamiskeskus ry was highly active as a spreader of propaganda and disinformation. Propaganda material from Russia and the occupied territories of eastern Ukraine was also brought to Finland through it. In the last years of visible activism, among the collaborators of DNR-edustamiskeskus ry was also RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, which supported the imperialist policy of the Russian government, and was headed by Daria Skippari-Smirnov at the time.

Under Skippari-Smirnov’s leadership, the first Immortal Regiment March was organized in Finland in May 2017. (5) After this, Skippari-Smirnov has organized two more Immortal Regiment marches in the name of RUFI and, after the corona pandemic, in May 2022, a car march that ended in Helsinki. During the active years, a lot of disinformation and pro-Russia propaganda was shared on the association’s social media platforms and website. Under the leadership of Skippari-Smirnov, the association also played a prominent role in the journey to the Russian-occupied Crimean Peninsula in the spring of 2018.

Johan Bäckman’s recruitment of fighters to the Russian proxy forces in Eastern Ukraine (especially in 2015 and 2016), and the delivery of various materials to the war zone in Eastern Ukraine through Russia, played its part in the activities in Finland. People of Russian background living in Finland and the companies they own also have part of this activity. (6)

I have previously written several blogs on the subject, the most recent one in December 2021. In recent years, the Finnish media have also more actively examined such activities and direct participation in hostilities in the Armed Forces of Russia – this was also the case in the extensive article published in Helsingin Sanomat and the articles published in Yleisradio in autumn and winter 2021. (7 and 8) In my blogs, I have focused mainly on the recruitment of fighters of Finnish background. But this time I am focusing on the participation of people of Russian background living in Finland in the war in Eastern Ukraine and specifically in the Armed Forces of Russia. Helsingin Sanomat’s article on ‘Venäjän puolella’ offers an excellent basis from which to proceed.

 

Onko tšuhna nenästä vedettävä – Are we Finns idiots, in Russian tšuhna is a derogatory term used for Finns

After the introduction, we can then move on to the matter itself, i.e., to examine the participation of persons of Russian background living in Finland in the Russian Army in the war in Ukraine. In my writing, however, I ignore the examination of the mercenary army connected to Gennadi Timchenko, which has recently caused a lot of buzz in Finland as well. (9) The reason for sidelining the topic is simple. A closer look at the mercenary army, or Redut, connected to Timchenko would make this article far too long. But the fact that before this year no attention was paid in Finland to Timchenko’s ownership of Redut, speaks volumes about the secrecy that has prevailed around Gennadi Timchenko on a wider scale. Note Timchenko also has Finnish citizenship!

In Finland, the idea that Vladimir Putin’s political opponents in Russia would automatically oppose the war (or the so-called special operation) has been pampered for a very long time. However, such a belief is completely wrong! In May 2023, Sergei Porohovoi, an activist of The Other Russia of E. V. Limonov party who lived in Finland for more than a decade, returned to Russia of his own free will, announcing that he was ready to join the forces of the Interbrigady movement operating in the Russian-occupied Donbas region as a volunteer. Interbrigady movement have been fighting against Ukraine as part of Russian forces in eastern Ukraine since 2014. The forces in question are suspected of having committed war crimes in the war zone of eastern Ukraine. According to an activist source known to Porohovoi, Porohovoi decided to return to Russia, after life in Finland became mentally impossible due to Ukraine frenzy and Russophobia. (10)

In The Other Russia of E. V. Limonov party, founded by Eduard Limonov, extreme leftism and fascism were combined into a national Bolshevik ideology. National Bolshevism is a political movement that combines nationalism and Bolshevism. The ideological anti-Americanism is also significant for the movement. The original goal of The Other Russia of E. V. Limonov party has been, among other things, referendums in Russian-majority areas in Russia’s border neighbours on joining Russia. Today, Russia has become radicalized to such an extent that National Bolshevism is not much different from the “ideology” in power in Russia, where Putinism and fascism have combined to form Russism. Now we must ask ourselves whether we have been a little too naive when it comes to Putin’s political opponents and our attitude towards them.

Porohovoi was one of Putin’s ideological opponents, but he has returned to Russia and is ready to participate in Russia’s brutal war against Ukraine, but how many ‘porohovoi’s’ have we raised on our knees?

In Helsingin Sanomat’s article on ”Venäjän puolella,” comments are asked from a Russian living in Finland, Pavel i.e., Pavel N, about his participation in the war with Russia against Ukraine. Pavel, like many others, acknowledges that he was on a humanitarian mission and did not participate in the fighting. The same was claimed by British citizen Benjamin Stimson, who years ago in Great Britain was sentenced to several years in prison for participating in the war in Russian proxy forces against the Ukrainian government. (11) Stimson, like Pavel, has appeared in pictures with an assault rifle in a war zone, which was enough for Stimson to be sentenced.

In the Helsingin Sanomat article, a picture of Pavel holding a weapon that looks like an assault rifle has been picked up. According to Pavel, it is a weapon used in airsoft. A couple of active reservists gave me a reasoned dissenting opinion, so it may or may not be an airsoft gun. On the social media of Pavel’s friends, you can find more interesting pictures in which Pavel N. also appears – in some of the pictures, armed.

Some of the pictures in which Pavel N. and his friends appear were probably taken in connection with airsoft, but the activity and training seen in some of the pictures reminds me of something other than airsoft. Based on the dilapidated buildings visible in the photos, they were taken somewhere other than Finland. Based on the names of the people in the photos, I would conclude that they were taken either around St. Petersburg in Russia or possibly in the eastern parts of Estonia.*

Pavel N., partial image of the original image.

“Airsoft” training “out there somewhere.”

A picture of the area where Russians living in Finland also go to practice “airsoft.” Location likely near St. Petersburg, Russia. 

The pictures inevitably remind me of the pictures from years ago that were published from the Partizan camps organized by the Russian Imperial Movement or from the camps of the Evraziyskiy Soyuz molodezhi i.e. ESM, which were attended by teens and a young adult from the eastern parts of Ukraine years before the war started by Russia in 2014. (12 and 13) ESM’s ideological “youth camps” were events where Eurasianism (or neo-Eurasianism) was spread to Russia's neighbouring countries through the networks created. Along with Evraziyskiy Soyuz molodezhi, similar activities were also carried out through Mezhdunarodnoe Evraziyskoe Dvizhenie, both based on the ideas of Aleksandr Dugin.

When browsing the social media network of Pavel N and his friends, there are also other persons of Russian background who declare their place of residence in Finland, who have delivered material aid at least since 2014 to the war zone of eastern Ukraine, more precisely, to the areas occupied by Russia. This means that, with a very high probability, they have driven to the area via Russia (at the very least guilty of the Ukrainian state border crime, at the most a lot more). “Cure Morozov,” who claims to be based in Turku, has published a picture on social media which are taken in frontline conditions, along with aid pictures.

Despite the international verdict and Russia's extensive war crimes, February 24, 2022, has not formed a limit to Russian support for Russia by Russians living in Finland or pro-Russian Finns. As can be seen from the Helsingin Sanomat article, Pavel N has been sharing PMC Wagner’s recruitment ads on social media since February 24, 2022, but has gone even further. I know of at least one case where a man of Russian background who moved to Finland a few years ago (before the corona pandemic) – Yevgeni K – has returned to Russia to participate in Russia’s war of aggression against Ukraine.

Yevgeni K’s background is so interesting that you would think it would also arouse our authorities. According to reliable information, before moving to Finland, he worked in Russia in special forces under the Ministry of the Interior in St. Petersburg and/or the Leningrad region, rising to the rank of officer. He moved to Finland after his service contract ended. Those who know him suspect (justifiably) that Yevgeni K hid his true work history and background when he arrived in Finland.

It can at least be stated that, so far, the actions of our authorities regarding the investigation of the actions of those who fought in the Russian forces have been quite lax. Coincidentally, just today Ilta-Sanomat published an extensive article that talked about the long-running investigation by the Häme police and The National Bureau of Investigation, the target of which is a Russian man living in Finland, who, according to Ukrainian sources, has fought in the PMC Wagner owned by Yevgeni Prigozhin. (14) It is noteworthy that the man was treated as a possible witness in the chain of events related to the shot down of Malaysia Airlines flight MH17.

Image from the Ilta-Sanomat article, July 8, 2023.

It is interesting that Suojelupoliisi – Finnish Security and Intelligence Service (Supo) has not publicly paid attention to the Finnish foreign fighters who fought in the forces of Russia in Eastern Ukraine. Instead, in his national terrorism threat assessment published this spring, Supo warns about individual extremists who have traveled to fight on the other side, i.e., with the Ukrainian forces. A journalist from Helsingin Sanomat asked Supo what they think about those Finns who have participated in the war in Donbas on the Russian side – “Does Supo consider them a security threat? What kind of security risk can they cause when they return to Finland?” (15) Supo’s answer was that they have nothing to comment on. Instead, according to researcher Kacper Rekawek, who specializes in foreign fighters who fought in Ukraine, foreign fighters who have returned to their home countries and fought in the ranks of Russia are especially now a security threat – “In practice, they are Russian agents.” (16)

The same evasion on the part of our authorities was already noticeable years ago, when I made a request for an investigation into the activities of Johan Bäckman and Janus Putkonen. I covered the case in more detail in my blog on December 4, 2021. For those who can’t read the blog, I state that the National Prosecution Authority decided that there is no reason for a preliminary investigation. I was hoping that tšuhna has caught on since then, but I’m afraid I’m wrong. The Russians are still laughing at the naive tšuhna!

 

Marko

 

Sources:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (Behind paywall). 

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html 

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

*: When analyzing the networks of people of Russian background living in Finland, it is also revealed that at least some of them have connections with the Russian imperialist Russian Imperial Movement, or RIM, headquartered in St. Petersburg. As well as to members of RIM who have fought in the Russian forces in eastern Ukraine.

RIM organizes military training for various groups in St. Petersburg and the Leningrad region. The courses organized by it have also been attended by members of the Nordic Resistance Movement. I would not consider it impossible that Russians living in Finland would go to RIM’s camps to train. Yes, maybe at these camps they practice that “airsoft”!

Note – In the near future, I will translate the continuation of this blog into English, where I will be more specific about the connections of Russians living in Finland to Russian extremists, such as the Russian Imperial Movement.

#StandWithUkraine 

Valta Kuuluu Kansalle – Kremlin asiamiehet Suomessa

 

Valta kuuluu kansalle kuuluu niihin harvoihin suomalaispuolueisiin, jotka aivan avoimesti flirttailevat totalitaarisen nyky-Venäjän kanssa ihaillen maan johtoa. Mikäli puolueella ei olisi edustajaa eduskunnassa, ei puolueeseen olisi tarvetta kiinnittää näinkään paljon huomiota, mutta kun perussuomalaisten listoilta eduskuntaan valittu ja puolueesta sittemmin erotettu Ano Turtiainen on edelleen kansanedustaja (toivottavasti ensimmäistä ja viimeistä kautta), ja perustamansa puolueen – Valta kuuluu kansalle – eduskuntaryhmän ainoa, ei puoluetta voi jättää huomiotta.

Turtiainen on viljellyt ja viljelee puheessaan YYA-aikakauden retoriikkaa kammeten Suomea irti lännestä takaisin Moskovan syliin, samalla hän ”syleilee” niissä salaliittoteoreetikoiden maalailemia maailmankuvia, jollaisena hänen Venäjän NTV-televisiokanavalle antamaan haastatteluun sisältyviä kommentteja maata hallitsevista globalisteista ”joiden pitkäaikainen haave on riistää Suomen itsenäisyys” voidaan pitää. (1)

Kyseisessä haastattelussa Turtiainen onnistuu yhdellä kertaa syleilemään niin nyky-Venäjän johtoa kuin myös salaliittoteoreetikoita. Toisaalta tämä tehtävä ei vaadi suuren suuria ponnisteluja, koska havaintojen mukaan monet salaliittoteoreetikot ovat hyvinkin yksituumaisesti siirtyneet putinistisen Venäjän kelkkaan levittämään sen narratiivia toistavaa sotapropagandaa, vastaavasti puolueena Valta kuuluu kansalle on onnistunut koota joukkoihinsa yllättävänkin lukuisan joukon kremliinejä ja salaliittoteoreetikoita – eräiden kohdalla yhdessä ja samassa henkilössä yhdistyy niin kremliiniys kuin myös salaliittoteoreettiuskin. Tästä havainnosta voimme siirtyä Valta kuuluu kansalle puolueen eduskuntatyön uusimman vahvistuksen sosiaalisen median toiminnan tarkasteluun. Tämä uusin vahvistus on Helsingin Valta kuuluu kansalle ry:n perustajajäseniin kuuluva kauneusalanyrittäjä, ja Suomen täydellisissä venäläisnaisissa mukana ollut Sofia Kazakov. (2)

Joku voi pitää kuvaparia epäoikeudenmukaisena, mielestäni on kuitenkin aivan turha kaunistella totuutta. Helsingin Valta kuuluu kansalle ry:n varapuheenjohtaja Sofia Kazakovin some on kuvan kaltainen eli täynnänsä vastenmielistä disinformaatiota, propagandaa ja harhaisia salaliittoteorioita. Se pitää myös sisällään vastenmielistä, ukrainalaisia de-humanisoivaa viestintää sekä Ukrainan (valtion ja kansan) mitätöintiä raskaansarjan Kreml-propagandan tyyliin.

Kazakovin kaltaisen henkilön ilmaantuminen ihan minkä tahansa puolueen eduskuntatyön vahvistukseksi herättää kysymyksiä jo siitä, että kuinka tällaisilla meriiteillä varustetun ihmisen on mahdollista edes päästä töihin eduskuntaan. Onko mahdollista, että hän hyödyntää asemaansa disinformaation levittämisessä ja todennäköisessä viestinnässä Venäjän suuntaan? Kysymykseni on retorinen. Olemme kuitenkin nähneet Venäjän hyödyntävän läntisiä asiantuntijoita propagandassaan vuosien ajan, joten sellaiseen kuvioon puolueen paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja ja eduskuntatyön avustaja on sopiva – ikävällä tavalla venäläisten silmissä uskottavuutta tuova – lisä.

Seuraavaksi kuvakaappausten muodossa muutamia esimerkkejä Sofia Kazakovin Facebookissa jakamastaan aineistosta, josta osa on sisällöltään hyvin vastenmielistä, sellaista, josta huokuu 30-luvun natsi-Saksan henki, jolloin juutalaisia de-humanisoitiin. Toisaalta Kazakovin someviestinnässä on havaittavissa ilmeinen antisemiittinen häivähdys – samaa retoriikkaa, jota venäläismediat kilvan maan eliitin kanssa tarjoilevat.

Kazakov myös jakaa vailla tunnontuskia Ukrainan sotaa koskevaa venäläispropagandaa, aivan kuten perinteisten suomalaisten vasta- ja vihamedioiden tuotoksia. Hänen viestinnässä toistuu myös venäläismedioiden ja eräiden suomalaisten, kuten Janus Putkosen, viljelemät syytökset ukrainalaisten venäläisiin kohdistamasta kansanmurhasta. Syytös, jonka Venäjä on kerta toisensa jälkeen kaivanut naftaliinista, etsiessään perusteita aggressioilleen Ukrainassa. Meidän on syytä muistaa se, että Venäjä on toistuvasti syyttänyt Ukrainaan venäjän kielisten kansanmurhasta, näin tapahtui muun muassa Oranssin vallankumouksen aikaan vuonna 2004, jolloin ukrainalaiset niin ikää kamppailivat pääsystä irti Venäjän vaikutuksesta äänestäessään presidentinvaaleissa Viktor Juštšenkon ja Venäjän voimakkaasti tukeman Viktor Janukovitšin välillä, ensin mainitun lopulta voittaessa mutta joutuessa vaalikampanjan aikana myös myrkkyiskun kohteeksi. Myrkytyksen tekijää kuten ei tilaajaakaan ole selvitetty, vahva epäilys on kuitenkin olemassa, koska eräs epäillyistä, Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n silloinen johtaja Ihor Smeško, on paennut Venäjälle eikä maa ole suostunut luovuttamaan häntä Ukrainaan oikeudenkäyntiin.

Kansanmurhasyytöksistä esimerkkinä käynee yllä oleva kuvakaappaus. Kyseisessä, Kazakovin kommentoimassa ja jakamassa, Janus Putkosen toimittelemassa MV-lehdessä julkaistussa kirjoitelmassa viitataan entiseen sveitsiläiseen tiedustelupäällikkö Jacques Baudiin (hän oli kyseisessä tehtävässä vuosikymmeniä sitten). Jacques Baudin hyvin kyseenalaista, suomennettua ja kommentoitua, analyysia ”La situation militaire en Ukraine” tarkastelin blogissani jokin aika sitten. (3) Baudin analyysia ”La situation militaire en Ukraine” jakaa suomeksi ainakin Avoin Media, eräs maamme pro-Kreml-vastamedioista.

Itse asiassa jos olemme tarkkoja ja olemmehan me, keväällä ja kesällä 2014 erityisessä vaarassa Itä-Ukrainassa olivat juuri ukrainaa puhuvat ja avoimesti Ukrainaa kannattavat henkilöt. Näiden henkilöiden konkreettinen vaino alkoi jo lopputalvesta 2014. Donetskissa järjestettiin helmi-maaliskuussa lukuisia Ukrainan tuoretta, Viktor Janukovitšin kauden jälkeistä, hallintoa tukevia mielenosoituksia, joita alkuun ”Putinin turistit” eli Venäjältä tulleet provokaattorit yhdessä paikallisten operaattoreiden kanssa häiritsivät, hetkittäin hyvinkin välivaltaisesti. Tällaisen hyökkäyksen yhteydessä Dmytro Tšernjavski puukotettiin kuoliaaksi 13. maaliskuuta 2014. Myöhemmin keväällä häirintä muuttui entistä organisoidummaksi ja järjestelmällisemmäksi, jolloin paikalliset operaattorit yhdessä ”Putinin turistien” käytännössä metsästivät Ukrainaa tukevia donetskilaisia ja vielä myöhemmin keväällä ja kesällä 2014 venäläisen (ex.) tiedustelu-upseerin Igor Girkinin johtamat joukot yhdessä ”kansanmiliisin” kanssa kiduttivat ja teloittivat Ukrainaa tukevia – kidutuksen syyksi saattoi riittää pelkkä Ukrainan lipun, viirin tai värien pitäminen näkyvällä paikalla. (4 ja 5) Joten silloisten ja nykyisten tapahtumien valossa Sofia Kazakovin väitteet ja syytökset ovat erityisen vastenmielisiä, koska vastaavilla Venäjän valtio on de-humanisoinnut ukrainalaisia, jonka seuraukset näyttäytyvät meille kaikille Ukrainassa tänään venäläissotilaiden raiskatessa, kiduttaessa ja murhatessa ukrainalaisia valloittamillaan alueilla.

Siinä missä Vladimir Putin piileskelee bunkkerissaan on Volodymyr Zelenskyi ollut Kiovassa ukrainalaisten rinnalla vaikeimpinakin aikoina – kumpi on osoitus suuresta johtajuudesta? Vain peilimaailmassa Zelenskyi nähdään laivan jättävänä rottana ja ollaan sokeat todellisuudelle. Se todellinen rotta ja pelkuri löytyy sieltä Kremlistä, Vladimir Putinista, joka on hännystelijöineen varastanut Venäjän kansalta ”kansan kassan”.

Kazakovin somepäivitys puhukoon puolestaan.

Yllä olevassa esimerkkiviestissä Kazakov toistaa lukuisten valheiden ohella myös Kramatorskin ohjusiskun jälkeen Kremlin toistamaa räikeää valhetta siitä, ettei Venäjän asevoimilla ole käytössä ballistisia OTR-21 Totška-U-ohjuksia, jollaisilla iskettiin Kramatorskin rautatieasemalle huhtikuun alkupuolella. Venäjä väite kumottiin hyvin pian, nimittäin Venäjän siirtäessä talvella joukkoja ja kalustoaan Valko-Venäjälle, siellä kuvatuissa videossa näkyi lukuisia ballististen OTR-21 Totška-U-ohjusten laukaisualustoja. (6) Kyseisissä laukaisualustoissa oli Venäjän asevoimien Ukrainan sotilasoperaatiossa käyttämät V-merkinnät.

Venäläinen kolonna liikkeellä Valko-Venäjällä valtatiellä M10, kuvassa Totška-U:n laukaisualusta.

Venäjän valtiollisen propagandan ja disinformaation levittämisen ohella Sofia Kazakov on kunnostautunut myös koronadenialismin saralla. Seurassa aiheesta artikkelissa ”Rokotevastustajien rahoille löytyi ottaja: VKK-puoluelaisten oma lääkäriasema tarjoaa heille täsmähoitoa”. (7)

Sofia Kazakovin mielestä Venäjä on ainoa ystävämme – olen siitä eri mieltä. Minusta ystävä ei perseraiskaa, kiduta kuoliaaksi tai teloita niskalaukauksella.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12430606 

2. http://helsinkivkk.fi/yhdistys/ 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/04/venajan-disinformaatio-ja-propaganda.html 

4. https://en.odfoundation.eu/a/6114,kidnaping-and-assassination-of-volodymyr-rybak-terrorists-have-cruelly-dealt-with-a-member-of-horlivka-city-council/ 

5. https://khpg.org/en/1589334807 

6. https://twitter.com/MotolkoHelp/status/1509099435262976000 

7. https://seura.fi/tolkun-henkilo/rokotevastustajien-rahoille-loytyi-ottaja-vkk-puoluelaisten-oma-laakariasema/ 

Lähteenä käytetty myös Sofia Kazakovin Facebook-profiilia.