Ukrainan epäsuoraa tulta Donetsk-Makiivka-alueella

 

Ukrainan asevoimien tykistökeskitykset ja raketinheitiniskut Donetskin ja Makiivkan alueilla sijaitsevia Venäjän asevoimien huoltotukikohtia, ammusvarikkoja, polttoainevarastoja sekä esikuntia vastaan alkoivat laajemmassa mitassa viime vuonna kesäkuun puolivälin tietämillä, ensimmäisen merkittävän ollessa tykistökeskityksen Expodonbas näyttely- ja messuhalliin 17. kesäkuuta 2022, jonka jälkeen Ukrainan asevoimat on toteuttanut iskuja pääasiassa tykistöä käyttäen lukuisiin kohteisiin Donetskin kaupunkialueella sekä Donetskin suurkaupunkialueella sijaitseviin kaupunkeihin ja taajamiin, kuten Makiivkaan ja Jasynuvataan – viime vuoden toisella puoliskolla iskuja ryhdyttiin toteuttamaan tykistön ohella myös M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä sekä mahdollisesti M270 MLRS-järjestelmällä. Eräissä tapauksissa on vaikeampi määritellä onko kyse epäsuorasta tulesta, hiipivän asejärjestelmän käytöstä vaiko miehitetyillä alueilla toteutetusta erikoisoperaatiosta.

Sitten on vielä tapauksia, jolloin on pohdittava, ovatko venäläiset itse teon taustalla. Tällainen tapaus on Maja Pigorovan tyttären Maria Pirogovan likvidointi Donetskissa joulukuun kuudentena, 2022. (1) Äiti Maja Pigorova työskenteli miehitetyn Donetskin alueen tiedotusministeriön palveluksessa, tyttärensä Maria Pigorova oli toiminut pidemmän aikaa niin propagandistina kuin myös ns. kansanedustajana alueen nukkeparlamentissa.

Kirjoituksessani kiinnitän tarkemman huomion eräisiin viime aikojen tykistö- ja raketti-iskuihin Donetskin suurkaupunkialueella. Tällöin on luonnollista aloittaa runsasta huomiota saaneesta – vuodenvaihteessa toteutetusta – raketti-iskusta Makiivkassa sijainneeseen rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19:sta, jossa kuoli satoja venäläissotilaita. (2) Valtaosa kuolleista oli rekrytoitu Samaran alueelta, Venäjältä. Iskusta hengissä selvinnyt, käytännössä kuolinvuoteeltaan tapahtuneesta videotestamentin tehnyt Anton Golovinski-niminen sotilas syytti tovereidensa kuolemista piittaamattomia upseereita, nimetenkin heistä erään – eversti Roman Enikejevin.

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19 Makiivkassa Ukrainan HIMARS-iskun jälkeen. 

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19, Makiivka, miehitetty Itä-Ukraina.

Ukrainan asevoimat suoritti tammikuun 1. päivä kello 00:01 onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä, tuhoamalla heidän tukikohtanaan käyttämään rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19), miehitetyssä Makiivkassa. Iskun jälkeen Venäjällä on käyty kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. 

Tiedossa on se, että iskun tuhovoimaa lisäsi oppilaitosrakennuksen kellaritiloihin sijoitettu ammusvarasto, sekä se, että Ukrainan asevoimille kulkeutui – todellisuudessa useita reittejä myöten – tieto siitä, että aiemmin lähes tyhjillään olleen rakennuskompleksin alueella oli havaittu runsasta sotilaallista toimintaa.

Yhden kuvan tapahtumien kulkuun tarjoaa iskusta hengissä selvinneen, Rostov-na-Donun alueelle sairaalahoitoon siirretyn, Anton Golovinski-nimisen venäläissotilaan videotestamentti. (3 ja 4) Kyseinen sotilas menehtyi myöhemmin sairaalassa iskussa saamiinsa vammoihinsa. Esittäytyessään videolla hän kertoi olevansa Samarasta kotoisin ollut mobilisoitu, ja kuuluneensa 44. rykmenttiin. Perussyy hänen lausuntonsa mukaan on se, että heitä komentanut upseeri määräsi heidät oppilaitoksen saliin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Vladimir Putinin puhetta, jonka tähden he kaikki olivat kokoontuneet yhteen ja samaan tilaan.

Golovinskin mukaan he saapuivat joulukuun lopulla Makiivkan alueelle, jossa heidät sijoitettiin rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19. Saapuessaan mobilisoidut pyysivät, ettei heitä kaikkia majoiteta samaan paikkaan, upseerit eivät suostuneet pyyntöön. Kun heidät käskettiin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Putinin puhetta saliin, he edelleen pyysivät, ettei näin tehdä, koska (Golovinskin mukaan) kaikki paikalliset tiesivät sen. Golovinski ei videolla avaa sen tarkemmin, mitä hän tarkoittaa sanalla – sen. Videolla Golovinski kertoo, kuinka pyyntö evättiin ja heitä käskettiin noudattaa eversti Roman Enikejevin antamaa käskyä. Golovinskin mukaan ”Rikollista käskyä!”

Videolla Golovinski syyttää nimeämäänsä upseeria siitä, että lähes kaikki hänen toverinsa ovat kuolleet. Omaa pelastumistaan hän pitää ihmeenä, useiden eri lähteiden mukaan Golovinski menehtyi sairaalassa myöhemmin vammoihinsa. Hänen kehostaan oli palanut 75 prosenttia.

Golovinski syyttää kollektiivisesti upseereita tarkoituksellisesta leväperäisyydestä, halusta päästä ”mahdollisimman nopeasti kotiin” – mikä voi tässä asiayhteydessä tarkoittaa sitä, että upseereille oli varattu Makiivkassa erilliset majoituspaikat, jossa oli mukava ottaa vastaan vuodenvaihtumista.

Golovinskin lausuntoa voi pitää yhtenä todenmukaisena todisteena tapahtuneeseen johtaneista syistä. Samalla hänen kuvauksensa paljastaa Venäjän asevoimissa ja yhteiskunnassa piilevän piittaamattomuuden ihmishengistä – tässä tapauksessa mobilisoiduista sotilaista. Esiintymällä kasvoillaan ja nimellään hän myös vaarantaa itsensä ja läheisensä, joten en usko, että hänen kuvauksensa eroaisi ainakaan merkittävällä tapaa tapahtuneesta.

Venäläislähteidenkin mukaan Makiivkassa menehtyi huomattavasti enemmän sotilaita, mitä Venäjän virallinen ilmoitus kertoo – jossa siinäkin kuolonuhrien kokonaismäärä on noussut jo 93 sotilaaseen (tammikuun toisella viikolla). Venäläisten sotabloggareiden ja monien Kremliä tukevien lähteiden mukaan kuolonuhrien määrä on noussut jo lähelle 300 sotilasta, lukema 7. tammikuuta 2023. Useilla sairaalahoitoon toimitetuilla on vakavia vammoja, joukossa on runsaasti sotilaita, joilla on laajoja palovammoja – kuten videotestamentin antaneella Golovinskilla. Iskusta hengissä selvinneille sotilaille Venäjän propagandaäänillä on jo tehtävä varattuna – mennä rintamalle ”kostamaan tovereidensa” puolesta samalla kun nämä propagandaäänet jatkavat ydintuhosta paasaamista parhaimpaan katseluaikaan.

Testamentissaan Golovinski totesi ”kaikkien paikallisten tienneen asiasta”. Siitä huolimatta, että Ukrainan itäisimmät osat ovat olleet Venäjän kontrollissa tavalla tai toisella jo keväästä ja kesästä 2014, on Ukrainan sotilastiedustelun kuin myös muiden organisaatioiden onnistunut kerätä tietoa alueelta kaiken aikaa. On enemmän kuin todennäköistä, että ukrainalaisille kulkeutui tietoa venäläissotilaiden saapumisesta alueelle useita eri reittejä myöten, oman signaalitiedustelun ohella myös ”tarkkaavaisilta havainnoitsijoilta” miehitetyiltä alueilta – paikallisilta siis.

Venäjä on propagandistiensa toimesta pyrkinyt luomaan kuvaa, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asui yhtenäinen joukko ihmisiä, jotka ”halusivat olla osa Venäjää”, mitä mielikuvaa he ruokkivat ”paikallisten” haastatteluilla, jotka joko ylistävät Kremliä tai toivoivat liittymistä Venäjään. Tämä kaikki on loppujen lopuksi hyvin kaukana todellisuudesta. Sodan alettua vuonna 2014 Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jäivät ehkäpä enemmän erityksiin, mikä oli ukrainalaisten tarkoitus alun perin.  Osaltaan tämä johtui Minskin sopimuksista, joiden noudattamiseen Ukraina sitoutettiin aivan toisella tapaa kuin Venäjä, joka pystyi hyvin vapaasti rikkomaan sopimusten kirjainta ja henkeä miehittämillään alueilla vuosien ajan, ilman, että sitä sanktioitiin siitä.

Vastarintatoiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on vielä vähäistä, mutta se alkaa saada entistä näkyvämpiä muotoja ruohonjuuritason aktivismin myötä. (5) En pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, etteikö alueella nähtäisi tulevina kuukausina aseellistakin vastarintatoimintaa.

Siirtykäämme seuraavaksi tilannekartan kautta Ukrainan vaikuttamiseen miehitetyn Donetskin ja Makiivkan alueella joulukuun 2022 ja tammikuun 2023 aikana – eräissä tapauksissa viittaan varhaisempiinkin tapahtumiin miehitetyssä Donetskissa. 

Verrattuna viime kesään ja syksyyn, näyttää Ukrainan asevoimat tehneen olennaisesti vähemmän merkittäviä iskuja venäläisten Donetskin ja Makiivkan alueille sijoittamia huolto- ja ammusvarikkoja vastaan joulukuun ja tammikuun kuluessa. Luonnollisesti on mahdollista, että Ukrainan on jo onnistunut tuhota suurimman osan merkittävistä ammus- ja polttoainevarikoista Donetskin suurkaupunkialueella, joten enää ei ole niin paljon ”herkullisia” kohteita kuin kesällä ja alkusyksystä oli, jolloin Ukrainan onnistui tuhota lukuisia merkittäviä ammusvarikoita Donetskin alueella.

Toisaalta on olemassa selkeitä merkkejä siitä, että Venäjä on oppinut operoimaan HIMARS-uhan alla, mikä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että polttoaine- ja ammusvarikoita on vedetty kauemmas rintamavyöhykkeeltä. (6) Ukrainan käyttämien M142 HIMARS-järjestelmän rakettien kantama on rajoitettu noin 80 kilometriin, mikä Donetskin alueella tarkoittaa esim. sitä, että Ilovaiskin sijaan Venäjältä tulevat polttoaine- ja tavarajunat puretaan lähempänä Venäjän rajaa, vaikkapa Kuteinykovessa tai Amvrosijivkassa.

Yleisesti ottaen Venäjän on helpompi järjestää joukkojensa huolto niillä Itä-Ukrainan alueilla, joita se on miehittänyt ja kontrolloinut keväästä ja kesästä 2014, niin kauan kun Ukraina ei pysty vaikuttamaan tehokkaasti ja säännöllisesti olennaisesti nykyistä kauemmas rintamavyöhykkeeltä. Tämä johtuu siitä, että Venäjällä on alueella mittava tukikohtien ja huoltovarikoiden ketju, joiden rakentamisen se aloitti sodan toisen vuoden kuluessa (eli vuonna 2015). Aiheesta enemmän heinäkuussa 2021 kirjoittamassani blogissa ”Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa”. Itä-Ukrainassa tieverkko on myös merkittävästi tiheämpi kuin Ukrainan eteläisillä alueilla, jotka Venäjä valtasi 24. helmikuuta 2022 jälkeen, mikä mahdollistaa toimivammat logistiset ketjut – yhteen reittiin vaikuttaminen ei välttämättä katkaise Venäjän logistista ketjua vrt. eteläiset osat, joilla Venäjä on olennaisesti riippuvaisempi yksittäisistä raidelinjoista ja merkittävästi harvemmasta maantieverkosta. Venäjän logistiikkaa helpottaa idässä myös tiheä rakennuskanta, jossa se käyttää surutta hyödyksi siviilikohteiden antamaa suojaa varastoidessaan materiaalia asutuksen keskelle.

Edelliseen liittyen, Venäjää helpottaa myös se, että rintamavyöhykkeellä Ukraina toimii merkittävästi harkitummin kuin se silloin kun on tulitettava kaupunkialueella sijaitsevia kohteita. Ukraina pyrkii iskemään kohteisiin siten, että sivullisille aiheutuisi mahdollisimman vähäiset vahingot. Se on jättänyt useita kertoja iskemättä, jos on vaara, että kohteen tuhoaminen aiheuttaisi merkittävät siviilitappiot tai jonkin suojellun kohteen vaurioitumisen. Vastaavasti Venäjä käyttää hyödyksi tätä Ukrainan harkittua ja siviilitappioiden minimointiin tähtäävää sodankäyntitapaa sijoittamalla tykistöä sekä raketinheitinjärjestelmiä kaupunkialueelle, jopa asuintalojen tuntumaan.

Karttaan olen merkinnyt (punainen ympyrä) sellaisia alueita, joilla on tehty havaintoja edellä kuvailemistani Venäjän toimista. Miehitetyssä Donetskissa asuvat tuttuni ovat kertoneet koko sodan ajalta lukuisia esimerkkejä, kuinka venäläiset sijoittavat tykistöä asutetulle alueelle – jopa sairaaloiden tuntumaan ja alueelle. Viimeisin konkreettinen esimerkki tulee tämän vuoden puolelta, venäläisten sijoittaessa panssarihaupitseja Azotniin pienkaupunginosaan (ukr.  Азотный микрорайон)  Kuibyshivskyin alueella Donetskissa. Vastaavasti viime kesänä tuttumme näki venäläisten ajavan panssarihaupitsin sairaala-alueelle tulittamaan Ukrainan kontrolloimia alueita, mikä toistui keskeytyksettä useiden vuorokausien ajan. Kyseinen sairaala oli tuolloin toiminnassa, kuten on edelleenkin – samalla tavalla Azotniin alueella asuu runsaasti siviileitä, joita venäläiset käyttävät ihmiskilpinään.

Donetskin keskustasta etelään sijaitsevan DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) terästehtaan alue ja ympäristö on toiminut yhtenä venäläisten huoltovarikkotoiminnan keskuksena kaupunkialueella. Laajalle teollisuusalueelle on raideyhteys Ilovaiskista, jolloin vältytään kaupunkialueen kiertäminen Jasynuvatan kautta pohjoisesta. DMZ:n alue on helposti Donetskin kehätieltä (H20) tavoitettavissa, mikä vain korostaa sen merkitystä venäläisille, niinpä alue on toiminut varastona, varikkona ja huoltotukikohtana venäläisille sodan ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Makiivkassa rakennusalan oppilaitokseen nro. 19 kohdistettu isku on luonnollisesti saanut eniten huomiota medioissa, mutta joulukuulta ja tammikuulta voi poimia muitakin sellaisia iskuja, joilla on muutakin kuin vain uutisarvoa.

Joulukuun 21. päivä Ukrainan asevoimat vaikutti tykistöaseella Bossen alueen ja vanhan hautausmaan eteläpuolella sijaitsevan Šeš-beš hotelli- ja ravintolakompleksiin Donets’ke Moren pohjoisella rannalla. (7) Ravintolassa oli iskuhetkellä iltaa viettämässä Roskosmosin entinen johtaja Dmitri Rogozin, joka loukkaantui iskussa sekä miehitysalueen hallintoon kuulunut, kollaboraattori, Vitali Hotsenko – jälkimmäisen ollessa todennäköisesti iskun kohde. Hotsenko selvisi iskusta hengissä (vammoitta).

Samoihin aikoihin Ukraina vaikutti Bossen alueella toimineeseen venäläisten tykkipatteriin, hiljentäen kyseisen patterin mahdollisesti M142 HIMARSilla suoritetulla iskulla.

Tammikuun 8. päivä Ukraina kohdisti tykistökeskityksen Donetskin pohjoisosissa sijaitsevaa metallivalssaamoa vastaan (ПАТ ”ДМПЗ”), jonne venäläiset olivat perustaneet huolto- ja korjausvarikon. (8) Ukrainan tykistön kohteeksi ovat päätyneet myös venäläisten joukkojen keskitykset sekä siirrot Donetskin alueella, kuten Jakovlivkan alueella välittömästi Donetskin pohjoispuolella. (9) Vaikuttaminen kohdistuu myös venäläisten panssarikalustoon ja muuhun kalustoon rintaman tuntumassa, kuten Lozoven kylässä, jossa tuhottiin venäläisten taistelupanssarivaunu (todennäköisesti T-72B3) sekä pienikokoinen ammusvarikko. (10)

Mikäli haluamme siviileiden kärsimysten päättyvän Ukrainassa nopeammin, on meidän toimitettava Ukrainalle aseistusta, jolla vaikuttaa riittävän syvälle Venäjän selustaan – vähintäänkin Ukrainan on kyettävä vaikuttamaan Venäjän joukkoihin kaikilla niillä alueilla, joita Venäjä juuri nyt miehittää.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://euroweeklynews.com/2022/12/06/maria-pirogova-dies-donetsk-dpr/ 

2. https://twitter.com/Tendar/status/1609657637133766657 

3. https://twitter.com/nexta_tv/status/1611857616447094786 

4. https://glavred.net/ukraine/prikaz-otdal-polkovnik-okkupant-nazval-vinovnogo-v-likvidacii-rossiyan-v-mariinke-no-eto-ne-vsu-10439408.html 

5. https://twitter.com/nexta_tv/status/1607666131468226561 

6. https://twitter.com/PToveri/status/1613940436573515776 

7. https://ukrainetoday.org/2022/12/22/arrival-in-the-midst-of-a-feast-details-of-the-wounding-of-rogozin-in-donetsk-appeared-photo-video/ 

8. https://twitter.com/NOELreports/status/1612084411549319168 

9. https://twitter.com/Militarylandnet/status/1611787129452912640 

10. https://twitter.com/UAWeapons/status/1612842096045457408 

Kuvat rakennusalan ammattioppilaitoksesta nro. 19 via dw.com ja @Lyla_lilas.

Tilannekartan lähteinä käytetty myös ukrainalaista Informnapalm OSINT-ryhmää, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havaintoja ajalta ennen 24. helmikuuta 2022 ja @5urpher laatimaa seikkaperäistä karttaa sekä omia havaintoja, että kontakteja alueelle.  

#StandWithUkraine 

Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta – ”asekätkentää” asutetuille alueille

 

Viime vuoden lokakuussa kirjoitin ETYJ:n kalustohavainnoista miehitetyssä Itä-Ukrainassa (1), palaan nyt aiheeseen käymällä läpi eräitä sellaisia ETYJ:n Ukrainan monitorointimission viime vuosien havainnoista, joissa Venäjän johtamat joukot ovat kätkeneet/ sijoittaneet Minskin sopimuksissa tarkoitettuja, kiellettyjä, asejärjestelmiä asutetuille alueille tai aivan niiden tuntumaan. Kirjoituksessani pitäydyn kuitenkin sellaisiin havaintoihin, joissa on kyse epäsuoraan tuleen tarkoitetuista asejärjestelmistä, kuten kranaatinheittimistä, kenttätykeistä ja panssarihaupitseista eli sellaisista asejärjestelmistä, joita Venäjän miehittämille alueille sijoitetut joukot ovat viime aikoina käyttäneet varsin paljon.

Kirjoitin viime vuonna useampia blogeja, joissa huomioin Venäjäjohtoisten joukkojen epäsuorantulen käyttöä siviilikohteisiin. Ainoa puute kirjoittamissani blogeissa oli oikeastaan se, että havaintoni keskittyivät liiankin paljon Donetskin alueelle, kuten toukokuisessa Venäläisjoukkojen provokatiiviset tuli-iskut Ukrainassa jatkuvat ja kesäkuisessa Paluu Donetskin alueelle, Piskin kylä kranaattikeskitysten kohteena. Tätä puutetta tämän kirjoituksen havainnot omalta osaltaan paikkaavat, joten onkin luontevaa aloittaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainnosta Komisarivkan kylästä 24. marraskuuta 2021, jolloin ETYJ:n käyttämä mini-tiedustelulennokki kuvasi kylän eteläpuolella teollisuushalliin, katseilta suojaan, ajetun 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsin. Yhteensä alueella havaittiin kaksi kappaletta kyseisiä panssarihaupitseja.

”24/11/2021 2 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122 mm) At a compound near a residential area of Komisarivka (60km west of Luhansk) Mini-UAV”. (2)

Havaintohetkenä ETYJ ei julkaissut kyseistä kuvaa raportissaan tai sosiaalisen median tileillään, sen sijaan se esiteltiin taannoin yhdessä muutamien muiden havaintojen kanssa ETYJ:n jäsenmaiden edustajille yhtenä todisteena siitä, ettei Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla käytännössä mikään ole muuttunut sotavuosien kuluessa. Julkaistu kuva on 11 kilometriä Debaltsevestä, kaupungin koillispuolelta Komisarivkan kylästä, rintamankin ollessa lähimmillään luoteessa Nadarivkan suunnalla noin 10 kilometrin päässä eli lähempänä kuin ETYJ:n ilmoittamat 13 kilometriä.

122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi Komisarivkassa.

Julkaistu kuva on osakuva (teollisuus)hallista teollisuusalueella reilun 220 metrin päässä lähimmästä siviiliasutuksesta, eikä itse Komisarivkan kyläänkään ole matkaa kuin reilut 500 metriä. Kuvassa on juuri havaittavissa 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi ajettuna teollisuushallin sisään. Satelliittikuvissa (Google Earth) havaittavien ajourien perusteella päättelisin, että kyseistä teollisuushallia, mahdollisesti koko aluetta, ryhdyttiin aktiivisemmin hyödyntämään panssarihaupitsien suojana keväällä 2018, ennen tätä alueella on olennaisesti vähemmän havaittavissa ajouria maastossa.

Sen ohella, että panssarihaupitsien kätkemisessä teollisuusrakennukseen on kyse Minskin sopimuksen rikkomisesta, niiden piilottaminen rakennuksiin asutetun alueen tuntumassa vaarantaa alueella edelleen asuvat siviilit. Sodan ajan toistuvien – vastaavien – havaintojen perusteella, voidaan Venäjän johtamien joukkojen toimivan näin tarkoituksella. Komisarivkan panssarihaupitseista voimme, esimerkinomaisesti, siirtyä ETYJ:n helmikuiseen havaintoon vuodelta 2020 Donetskin länsiosista. (3) Tällä kertaa hallimaiseen rakennukseen on ajettu suojaan 122 mm 2A18M eli D-30A Ljaguška kanuunahaupitsi, mahdollisesti useampia.

D-30A Ljaguška kanuunahaupitsi Kirovin alueella, läntisessä Donetskissa.

ETYJ:n partion onnistui kuvata käyttämällään mini-tiedustelulennokilla yhteensä kolme 122 mm D-30A Ljaguška kanuunahaupitsia, joista ainakin yksi on ajettu suojaan hallimaiseen rakennukseen. Lähimmät asuintalot sijaitsevat reilun 200 metrin päässä rakennuksesta, jonne kanuunahaupitsi on ajettu suojaan. Vuodelta 2020 peräisin olevissa satelliittikuvissa on havaittavissa pellolla, rakennuksesta n. 1100 metriä pohjoiseen, useita ampuma-asemia tykistölle. Kyseisen sijoituspaikan ympäristöstä 122 mm D-30A Ljaguška kanuunahaupitseilla on mahdollista ampua tavanomaisella tykistökranaatilla (kantama 15400 m) kaikkialle Donetskin luoteis-länsi-lounaissektorille. Pidemmän kantaman rocket assisted projectile eli RAP-ammuksella saavutetaan 21900 metrin kantama, jolla ylletään tarvittaessa Avdiivkan pohjoisosiin.  Kyseisen kanuunahaupitsin 360 asteen ampumasektori mahdollistaa tulittamisen myös kohti Donetskia yhdestä ja samasta ampuma-asemasta.

Tavallisesti venäläisjoukot vaihtavat tällaisia piilopaikkoja muutaman (3–6 kk) välein, mutta koska kyseisen havainnon teosta on kulunut aikaa jo vajaat pari vuotta, on parempi, etten ryhdy spekuloimaan hallin nykyisellä käyttötarkoituksella. Donetskin länsi- ja luoteisosia koskevien, viime vuonna (v. 2021) saamieni, luotettavien havaintojen perusteella, alueelle on sijoitettuna kenttätykistön ohella panssarihaupitseja. Havainnot koskevat Kirovin eli Kirovskyin alueen ohella Kuibyshivskin aluetta. Viime vuonna Kuibyshivskin alueella räjähti ainakin kertaalleen teollisuusalueella sijainnut ammusvarasto.

Ukrainan kontrolloimille alueille, miehitetyn Donetskin lounais-länsi-luode-sektorille, viime vuonna kohdistetun tykki- ja kranaatinheitintulituksen perusteella on kuitenkin pääteltävissä se, että Venäjän alueelle sijoittamilla joukoilla on ollut käytössään 82 mm ja 120 mm kranaatinheitinten sekä, 73 mm SPG-9 raskaiden sinkojen ja 100 mm MT-12 Rapira panssarintorjuntatykkien ohella 122 mm tykistöä. Viime keväänä ja kesänä 100 mm MT-12 Rapira oli venäläisten yleisimmin käyttämä tykistöase alueella. Sillä voidaan ampua epäsuoraa tulta yli 8000 metrin päähän HE-FRAG-kranaatilla.

Tykistöaseiden ohella venäläisjohtoiset joukot sijoittavat säännöllisesti kranaatinheittimiä asutetuille alueille tai aivan niiden tuntumaan. Ukrainan sotatoimialueella rintama halkoo kymmeniä pieniä kyliä, joista monissa asuu edelleen yksittäisiä siviilejä, useimmiten vanhuksia tai muulla tavalla huono-osaisia. On vaikea sanoa millaisia määriä Minskin sopimuksissa kiellettyjä asejärjestelmiä tällaisiin kyliin ja taajamiin on kätketty, aina toisinaan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission laatimien raporttien lisäksi kuva-aineistoakin näistä havainnoista pääsee julkisuuteen. Alla kuva miehitetyillä alueilla sijaitsevan Oboznen kylän tuntumasta.

2B11 Sani kranaatinheittimet Oboznen kylän lähellä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportin mukaan Oboznen asuinalueella havaittu  kaksi 120 mm 2B11 Sani kranaatinheitintä: ”2 Mortar (2B11 Sani, 120 mm) In a residential area of Oboznen (18 km north of Luhansk)”. (4)

Alueen satelliittikuviin perehdyttyäni, olen melkoisen varma siitä, etteivät kranaatinheittimet sijaitse karttoihin tai satelliittikuviin merkityn Oboznen kylän alueella, vaan siitä lounaaseen n. 1½ kilometriä, alueella, jolla on mökkimäisiä pientaloja, joista osa näyttää asutuilta. Perustelen arviotani sillä, ettei Oboznen kylän alueella ole havaittavissa satelliittikuvissa vastaavalla tavalla vaurioituneita rakennuksia viimeisimpien päivitysten aikoihin (7/2020). Sen sijaan Oboznen lounaispuolella sijaitsevalla rakennetulla alueella on havaittavissa vastaavaa kasvillisuutta sekä runsaasti sodan vaurioittamia pientaloja yms. rakennuksia. Kuvien epätarkkuuden sekä ETYJ:n julkaiseman kuvan tiiviin rajauksen vuoksi tarkkaa tuliasemaa on vaikea määritellä.

Rakennusten ja rakennetun alueen ohella Venäjän johtamat joukot sijoittavat Minskin sopimuksissa kiellettyjä asejärjestelmiä entiseen tapaan myös tuliasemiin rintamalla tai selustassa. Syyskuun 24. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden käyttämä mini-tiedustelulennokki kuvasi Novyin kylän lähellä, 11 km päässä rintamalinjasta, kolme 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykkiä. (5)

Novyin lähellä havaittu venäläinen 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykki.

Alueella ei ole satelliittikuvissa (viimeisin päivitys Google Earth 7/2020) havaittavia tuliasemia tai kaivantoja, joten kyseessä ilmeisen tuore sijoitusalue kenttätykeille. ETYJ:n havainto voi omalta osaltaan selittää sen, miksi viime kesän ja alkusyksyn kuluessa Ukrainan asevoimien kohteita tulitettiin Popasna-Krymske-sektorilla toistuvasti 152 mm tykistöaseilla. Ukrainalaishavaintojen mukaan Luhanskin länsi-luoteispuolella, Sentianivkasta Luhanskin suuntaan, venäläisjoukot ovat sijoittaneet useiden asutuskeskusten tuntumaan erilaisia tykistöaseita. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat viime vuosina tehneet lukuisia havaintoja venäläisistä panssarihaupitseista sekä tykistöaseista varikolla Bilen taajaman alueella, reilut 20 kilometriä Luhanskista länteen. (6 ja 7) Bilen sijainti on kalustohuollon kannalta huomioitava, että edellä mainittu Sentianivkan kylä sijaitsee siitä linnuntietä luoteeseen noin 30 km.

Tykistön ja kranaatinheitinten ohella Venäjän johtamat miehitysjoukot rikkovat Minskin sopimuksia sijoittamalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä rintamalinjan tuntumaan, kuten elokuussa 2020 Donetskin eteläpuolella, Rodnikoven lähellä havaitun 9K33 Osa-järjestelmän yksikön. (8)

Aivan oma lukunsa on se kalusto, jota on varastoituna kymmeniin sodan kuluessa, miehitetyille alueille, perustettuihin tukikohtiin ja niiden yhteydessä oleville harjoitusalueille. Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt näitä tukikohta-alueita sekä ETYJ:n kalustohavaintoja näillä alueilla, joten tällä erää tyydyn julkaisemaan pari kuvaa tällaisilta alueilta – ensimmäinen kuvista on Ternoven lähellä sijaitsevasta tukikohta ja harjoitusaluekompleksista, joka on suurimpia, jonka Venäjä on miehitetyille alueille sodan kuluessa rakentanut.

”15/12/2021: 3 Towed howitzer (D-30A Lyagushka, 122mm). At a training area near Ternove (57km east of Donetsk)”. (9)

8/1/2021: 5 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm), In a training area near Shymshynivka (27km south-west of Luhansk). (10)

Luonnollisesti kirjoituksessani esittelemät havainnot käsittävät vain häviävän pienen osan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden tekemistä havainnoista, osce.org-verkkosivulta löytyvät kattavat päivittäisraportit sekä täydentäviä erikoisraportteja. Omalta osaltaan tämä kirjoitus täydentää sitä todisteiden ”nippua”, jota sotavuosien kuluessa on kertynyt ja joka samalla kertoo karua kieltään sodasta Ukrainassa ja Venäjän roolista sen ylläpitäjänä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/10/etyjn-kalustohavaintoja-miehitetyssa.html 

2. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/505804 

3. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/445537 

4. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/502003 

5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/499020 

6. https://www.kyivpost.com/ukraine-politics/112-ua-osce-detects-artillery-of-russia-backed-separatists-in-luhansk-region.html 

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/419873 

8. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/459667 

9. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/508649 

10. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/475640 

*: Ternoven tukikohta- ja harjoitusalue Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa.

 

#UkraineWillResist #УкраїнаЧинитимеОпір  

Donbas – anomaalisen paahteen alla kuolema niittää satoaan

 

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin seitsemän vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita. Keväällä, sodan vuosipäivän tietämillä, eskalaation uhka kasvoi huomattavasti Venäjän siirtäessä joukkoja ynnä kalustoa Ukrainan rajojen tuntumaan kuin myös Ukrainalta miehitetyille alueille. Eskalaation uhkaa seurasi jännitteen lasku, hetkellinen tyynempi vaihe, jonka aikana venäläisjoukot syyllistyivät lukuisia kertoja siviilikohteiden tahalliseen tulittamiseen tarkoituksenaan todennäköisesti provosoida Ukrainaa iskemään rajusti takaisin. Kun provosoitumista ei tapahtunut, Venäjän Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamat joukot ovat kohdistaneet entistä useammin tulta raskailla asejärjestelmillä siviilikohteiden ohella myös Ukrainan asevoimien asemiin, niinpä viime viikkoina entistä useampi ukrainalaissotilas on kaatunut tahi haavoittunut maata puolustaessaan. Kesäkuun lopun ja heinäkuun 19. päivän välillä kuusi ukrainalaissotilasta on kaatunut sotatoimissa haavoittuneiden lukumäärän noustessa 27:ään, ja jos tarkastelemme ajanjaksoa toukokuun alun ja 19. heinäkuuta välillä, ainakin 12 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sotilasta on kaatunut tai menehtynyt sotatoimialueella palvellessa maataan, haavoittuneiden lukumäärän noustessa 41:een. (1)

He antoivat kalleimpansa maansa puolesta.

28. helmikuuta 1984 Kryvyi Rihissä syntynyt, 93. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa mekaanikko-kuljettajana palvellut Dmitro Tovtšigretška kaatui vihollistulessa toukokuun 6. 2021. Häntä jäi kaipaamaan äiti ja vaimo.

Korostenissa, Žytomyrin alueella, kesällä 1998 syntynyt, tiedustelujoukkueessa tiedustelulennokkioperaattorina Piskin alueella palvellut Serhei Korobtsov kaatui vihollisen tarkka-ampujan luotiin toukokuun 6. 2021. Serhei Korobtsovia jäi kaipaamaan hänen vaimo ja poika.

9. huhtikuuta 2021 Starohnativkan lähellä haavoittunut, 24. erillisessä rynnäkköpataljoona Aidarissa palvellut, alikersantti Juri ”Bonja” Opriško menehtyi vammoihinsa 7. toukokuuta 2021. Juri Opriškoa jäi kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta – 4-vuotias tytär ja 20-vuotias poika.

Viktor “Vitjamba” Gorodnitšenko haavoittui vatsaan 28. huhtikuuta 2021 Zaitsevon kylän alueella, miehitetyn Horlivkan pohjoispuolella, puolitoista viikkoa myöhemmin – 8. toukokuuta – elämänlanka katkesi Harkovan sotilassairaalassa. Viktoria jäi kaipaamaan vaimonsa ja tyttäriensä ohella äitinsä ja veljensä.

Hetman Vyhovskin mukaan nimetyssä, 58. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvellut, kersantti Pavlo Kolesnik, kaatui 13. toukokuuta Donetskin lähellä vihollisen tarkka-ampujan ampumaan luotiin. Pavlo on haudattu Tšernihivin alueella sijaitsevan kotikylänsä Noven multiin. Häntä jäi kaipaamaan vaimo ja 16-vuotias tytär.

Toukokuun 27. päivä, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin eli Zakarpatian legioonan 15. pataljoonan varakomentaja, majuri Maksim Polovi haavoittui kuolettavasti vihollisen tarkka-ampujan luodista Novotoškivsken alueella, Luhanskin sektorin luoteisnurkassa. Polovi ehti palvella rintamajoukoissa vuodesta 2014 lähtien, hän osallistui myös Debaltseven taisteluun helmikuussa 2015.

Maksim Polovia jäi kaipaamaan Ukrainan asevoimissa palveleva vaimo ja kaksi lasta.

11. kesäkuuta 2021, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin vahvuuteen kuulunut kersantti Volodimir Belov menehtyi Vodianen alueella, Mariupolin itäpuolella, vihollisen suorittamassa kranaattikeskityksessä saamiinsa vammoihin. Belov oli kotoisin Mukatševesta, Taka-Karpatiasta, Ukrainan läntisestä nurkasta.

Käytännössä Belov oli ollut, koulutusjaksoja lukuun ottamatta, yhtämittaisesti rintamalla vuodesta 2015 lähtien. Belov oli myös osallistunut brittien järjestämiin ”Orbital”-harjoituksiin.

”Rauhantekijää”, kuten Belovia kutsuttiin, jäi kaipaamaan isä, veli ja sisko.

Sotatoimialueella eri joukko-osastoissa vuodesta 2015 palvellut 51-vuotias Andrii Honar menehtyi kesäkuun 26. päivä vihollisen tulittaessa Piskin kylän lähistöllä sijainneita Ukrainan asevoimien asemia erilaisilla asejärjestelmillä.

Kotikaupunkiinsa Kryvyi Rihiin haudattua Honaria jäi kaipaamaan sisko ja kolme lasta eri avioliitoista.

Heinäkuun 4. päivä Ukrainan asevoimien 93. mekanisoidun prikaatin mekanisoidun pataljoonan kenttälääkintäyksikön komentaja, lääkintäkapteeni Juri ”Theophanes” Pismennij, menehtyi vihollisen keskityksessä saamiinsa sirpalevammoihin.

Lääkärikoulutuksen saanut Juri Pismennij värväytyi vapaaehtoisena lääkärinä vapaaehtoisvoimin toimivaan 1. liikkuvaan kenttäsairaalaan 2016. Vuoden 2018 lopulla hän liittyi Ukrainan asevoimiin ottaen komentoonsa 93. mekanisoituun prikaatiin kuuluvan mekanisoidun pataljoonan kenttälääkintäyksikön.

Aseveljien ja kollegoiden ohella Juri Pismennij’iä jäi kaipaamaan vaimonsa Tatiana sekä poikansa Georgi ja tytär Jevhenia.

Seuraavana päivänä, 5. heinäkuuta, samaisen 93. mekanisoidun prikaatin logistiikan varakomentaja, majuri ja neljän lapsen isä, Bogdan Brodovski menehtyi Tšermalykin alueelle kohdistetussa panssarintorjuntaohjustulessa.

Bogdan Brodovski haudattiin kotikylänsä Vilnen multiin, häntä jäi kaipaamaan aseveljien ohella laaja perhe ja suku.

8. heinäkuuta 58. erillisen mekanisoidun jalkaväkiprikaatin, 15. erillisen mekanisoidun jalkaväkipataljoonan kersantti Jevhen Kurasov kaatui venäläisten, Piskin kylään kohdistamassa, kranaatinheitintulessa.

Sumyn alueelta kotoisin olevaa 24-vuotiasta Jevhen Kurasovia jäi kaipaamaan vaimon ja kaksi kuukautta vanhan vauvan ohella hänen vanhempansa.

Ternopilin alueella, Veleki Birkin kylässä syntynyt Volodimir Jaskiv haavoittui kuolettavasti Zoloten alueella käydyissä taisteluissa heinäkuun 9. päivä. Jaskiv kuului 24. erillisen mekanisoidun prikaatin, 1. mekanisoidun pataljoonan vahvuuteen. Hän oli värväytynyt joukko-osastoon puolitoistavuotta sitten.

Heinäkuun 13. päivä koitui 57. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvelleen Andrei ”Bely” Beljajevin kohtaloksi hänen asemapaikkansa jouduttua venäläisjoukkojen 122 mm ja 152 mm kenttätykistön keskityksen kohteeksi.

Beljajevia jäi kaipaamaan kolme lasta.

Maanantai aamuna, 19. heinäkuuta, Oleksandr Gorbenko menehtyi muutamaa päivää aiemmin saamiinsa vammoihin. 10. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Oleksandr Gorbenko haavoittui vakavasti vihollisen tykkitulessa Nui-Yorkin alueella 15. heinäkuuta.

Sairaalalähteiden mukaan Gorbenkon kehossa oli vakavia palovammoja, ja se oli palanut 80 prosenttisesti. Hänet oli evakuoitu sotilassairaalasta helikopterilla harkovalaiseen palovammojen hoitoon erikoistuneeseen keskukseen, jossa hän menehtyi.

Meidän ei myöskään sovi unohtaa 9. kesäkuuta traagisesti kesken palveluksensa kuollutta, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin vahvuuteen kuulunutta, 22-vuotiasta luutnantti Karina Šemtšukia. Prikaatin ilmoituksen mukaan luutnantti Šemtšuk toimi vuoristojääkäriprikaatiin kuuluvan psykologisen tuen komppanian varakomentajana, ja että hänen kuolemaansa johtaneista tapahtumista on aloitettu tutkinta.

Karina Šemtšuk on kotoisin Volodymyr-Volynskyin pikkukaupungista, Volynin alueelta Ukrainan luoteisosista. Sotilaskoulutuksen Šemtšuk sai Ukrainan maavoimien kansallisessa sotilasakatemiassa, Lvivissä. Karina Šemtšukia jäi kaipaamaan hänen vanhempansa ja läheisensä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan 28. kesäkuuta ja 11. heinäkuuta välillä sotatoimista johtuvien siviiliuhrien lukumäärä nousee seitsemään, joukossa yksi kuolonuhri. Siviili menehtyi Donetskissa tapahtuneessa räjähdyksessä. Tämän vuoden puolella sotatoimialueella 12 siviiliä on menehtynyt sotatoimista johtuen 34 vammautuessa samasta syystä. (2)

Kevään ja alkukesän kuluessa Venäjän johtamat joukot syyllistyivät etenkin Donetskin ympäristössä lukuisiin provokatiivisiin kranaatinheitin- ja tykistökeskityksiin, jotka kohdistettiin siviilikohteisiin. Näiden keskitysten joukossa oli selkeitä sotarikoksia, kuten illalla 4. toukokuuta (klo. 21:25 eteenpäin) suoritettu kranaatinheitinkeskitys, jonka kohteena oli Krasnohorivkan keskussairaala. Keskussairaalan alueelle osui useita 120 mm kranaatinheittimen kranaattia, sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi. Onneksemme yksikään sairaalassa hoidettavana ollut potilas tai henkilökuntaan kuulunut ei saanut fyysisiä vammoja iskussa.

Kranaatinheitinkeskityksen kohteeksi joutunut Krasnohorivkan keskussairaala.

Kesä ei ole rauhoittanut tilannetta näiltä osin rintamalla, Venäjän johtamat joukot ovat iskeneet toistuvasti siviilikohteisiin rintamalinjan tuntumassa, iskuihin on myös käytetty entistä laajempaa repertuaaria aseita. Kranaatinheitinten (82 mm ja 120 mm) sekä sadan millin MT-12 Rapira panssarintorjuntatykkien rinnalle ovat tulleet aiempaa useammin 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitsit sekä 152 mm 2A36 Giatsint-B kanuunahaupitsit. Seuraavaksi muutama esimerkki venäläisestä kranaatinheitin- ja tykistötoiminnasta sotatoimialueella:

Aamupäivällä 1. heinäkuuta, miehitetyiltä alueilta käsin tulitettiin siviilikohteita Avdiivkassa. Asutulle kaupunkialueelle ammuttiin kahdeksan 122 mm tykistökranaattia sekä lukuisia 120 mm kranaatinheittimien kranaatteja. Tulituksessa ja tulituksen sytyttäneen tulipalon seurauksena yksi omakotitalo tuhoutui täysin muutaman muun pientalon vaurioituessa tulituksessa. Raskaasta tulituksesta huolimatta siviiliuhreilta vältyttiin.

Avdiivka, 1. heinäkuuta 2021.

Iltapäivällä 1. heinäkuuta (klo. 15:30 eteenpäin), venäläisjoukot tulittivat Mariupolin itäpuolella sijaitsevan Vodianen aluetta 120 mm Nona-SVK kranaatinheitinajoneuvolla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta käynnissä olevan sodan aikana, jolloin venäläisjoukot tulittavat ukrainalaiskohteita kyseisellä asejärjestelmällä. Ukrainan asevoimien varustukseen ei kuulu yhtään Nona-SVK kranaatinheitinajoneuvoa. Tulituksessa ja yhteenotoissa haavoittui yksi Ukrainan asevoimien sotilas.

Tiistaina 13. heinäkuuta Venäjän johtamat joukot tekivät viikon ensimmäisen raskaamman tykistökeskityksen, iskien miehitetyn Donetskin eteläpuolella sijaitsevaan Taramtšukin kylään kranaatinheittimien ohella 122 mm kenttätykeillä. Kylään ja sitä ympäröiville alueille ammuttiin yli 30 122 mm tykistökranaattia.

Samana päivänä Luhanskin sektorin pohjoisosissa sijaitsevaa Pritšepilivkan aluetta tulitettiin 152 mm kenttätykistöllä, aluetta tulitettiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan Horošen kylän suunnalta.

Heinäkuun puolivälissä (15. päivä), Niu-Yorkiin (entinen Novhorodske) ja sen ympäristöön kohdistettiin hyvin raskas tykistö- ja kranaatinheitinkeskitys. Taajaman alueelle ja sen ympäristöön ammuttiin 23 kpl 122 mm kenttätykkien kranaatteja ja kymmeniä 120 mm kranaatinheittimien kranaatteja. Siviili-infrastruktuurin ohella neljä asuintaloa vaurioitui tulituksessa, siviiliuhreilta vältyttiin. Tuli-iskuissa haavoittui Ukrainan asevoimien sotilaita, myöhemmin Oleksandr Gorbenko menehtyi vammoihinsa.

Kranaatinheitinkeskitykset sairaaloihin, kuten eivät tykistökeskitykset taajamiinkaan yli uutiskynnystä täällä Suomessa – Ukrainan sota tuntuu medialta unohtuneen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Edes YK:n julkaisema raportti miehitetyillä alueilla harjoitetuista julmuuksista ei ylittänyt Verkkouutisia lukuun ottamatta uutiskynnystä täällä Suomessa. (3) Ukrainalaiset taistelevat miehittäjää vastaan anomaalisen helteen kouriin joutuneessa Donbasissa, me saamme lukea uutisia hellepommeista ja käristyskupoleista, Donbasissa pommit ja käristys tuovat mieleen aivan muita asioita.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Ukraine Crisis Media Center’in julkaiseman aineiston mukaan. 

2. https://www.osce.org/files/f/documents/6/1/492970.pdf 

3. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

Muina lähteinä käytetty muun muassa pressjfo.news Facebook-sivua; 93. erillisen mekanisoidun prikaatin ja 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin Facebook-sivuja; ETYJ:n Ukrainan monitorointimission Twitter-tiliä @OSCE_SMM ja osce.org-verkkosivua sekä Новинарня-verkkosivua (novynarnia.com).

Krasnodonin piiri, Ukraina – 21. elokuuta 2014

Elokuun toisella puoliskolla 2014 Ukrainassa, jo kuukausien ajan käynnissä ollut sota, laajeni merkittävästi Venäjän suoran offensiivin myötä. Ennen elokuuta 2014 Venäjä ei ollut lähettänyt Ukrainan maaperälle merkittäviä asevoimiensa osastoja, materiaali- ja kalustoavun sekä vapaaehtoisten ohella pääasiallisin tuki oli koostunut erilaisista koordinaattoreista ja yksittäisistä erikoiskoulutuksen saaneiden sotilaiden ryhmistä ja joukkueista. Venäjän oma aktiivinen osallistuminen asevoimin sotatoimiin Itä-Ukrainassa ennen elokuuta koostui pääasiassa Venäjän maaperältä suoritetuista tykistö- ja raketinheitinkeskityksistä Ukrainan maaperälle, kohteina pääasiassa Ukrainan asevoimien ja rajavartioston sekä vapaaehtoisjoukkojen yksiköt, tai niiden leirit/ tukikohdat rajan tuntumassa. Merkittävän poikkeuksen tähän tuo Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen heinäkuun 17. päivä, yhtiön Boeing 777-200ER pudotettiin Venäjän maavoimille kuuluvalta (53. ilmatorjuntaprikaati, Kurskin alue)  Novator 9K37 M1 Buk’in TELARilta nro. 332 laukaistulla ohjuksella.

Ennen elokuun offensiivia Venäjä lähetti, Troijan hevoseksi kutsutun, ensimmäisen ”humanitaarisen kolonnan” Venäjältä Ukrainaan ilman Ukrainan suostumusta, kolonnaa voidaan myös pitää katseenvangitsijana, joka veti puoleensa toimittajien mielenkiinnon (jonka seurauksena saattoi moni muu asia jäädä huomiotta). Kolonnan rajanylitystä seuranneiden päivien kuluessa alkoi Venäjän laajamittaisempi offensiivi, joka a) pysäytti Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien vapaaehtoisten etenemisen b) käänsi sodankulun suunnan, Venäjän tukemien joukkojen vetäytyminen kääntyi offensiivin myötä etenemiseksi, jonka seurauksena Ukraina joutui vetäytymään laajoilta uudelleen hallintaansa ottamilta alueilta.

Venäjän offensiivista vaadittiin todisteita vielä senkin jälkeen, kun Venäjän osallistumisesta oli suoraa näyttöä valokuvien, raporttien sekä vangittujen venäläissotilaiden muodossa. Mikään ei tuntunut kelpaavan, esitettiin vaatimuksia satelliittikuvien julkaisemisesta jne. Todisteiden perääjiltä tuntui unohtuneen se, että NATO julkaisi elokuun 28. päivä 2014 satelliittikuvia venäläisjoukoista Ukrainan maaperällä.

Tämä loputon vaatimusten lista juolahti mieleeni tänä viikonloppuna, kun Ukrainassa muistettiin sodassa kaatuneita, ja Ilovaiskin kattilan taistelua ja sen satoja ukrainalaisuhreja, joten seuraavaksi jokunen kuusi vuotta sitten julkaistu satelliittikuva Ukrainan maaperältä sekä Rostovin alueelta Venäjältä. NATO:n tuolloin julkaisemat kuvat on hankittu Digital Globen kautta, kuvien päiväys oli 21. elokuuta 2014:

”NATO released new satellite images on Thursday, 28 August 2014, that show Russian combat forces engaged in military operations inside the sovereign territory of Ukraine. The images, captured in late August, depict Russian self-propelled artillery units moving in a convoy through the Ukrainian countryside and then preparing for action by establishing firing positions in the area of Krasnodon, Ukraine.” (1)

Krasnodonin piiri, Luhanskin alue – Ukraina (huom. kuvassa pohjoinen alhaalla).

Huom. kuvassa pohjoinen alhaalla ja itä vasemmalla.

Satelliittikuva on otettu 21. elokuuta 2014, kuvan alue sijaitsee Krasnodonin kaupungin pohjoispuolella Sukhodilskin taajaman alueella Ukrainan itäosissa. Google Earth kuvassa on Sukhodilskin taajama, jonka alueella nämä kaksi Venäjän maavoimien kolonnaa 21. elokuuta 2014 olivat liikkeellä. Sukhodilskin pohjoisosista on noin 10 kilometriä Venäjän rajalle eli kyse ei ole mistään hetkellisestä, vahingossa tapahtuneesta, valtiorajan ylityksestä vaan tarkoituksellisesta toiminnasta. 

Myöhemmin Krasnodonin piirin alueella havaittiin venäläisiä panssarihaupitseja ampuma-asemissa.

Krasnodonin piirin kautta Venäjä toimitti jo aiemmin materiaalia ja kalustoa Ukrainan itäosiin proxy-joukoilleen. Myös Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut Buk TELAR nro. 332 toimitettiin Ukrainaan Volvon vetämällä trailerilla Sjevernyin kylän kautta Sukhodilskiin ja sieltä syvemmälle Venäjän proxy-joukkojen kontrolloimille alueille.

Kuybyshevon piiri, Rostovin alue – Venäjä 

Toinen satelliittikuva heinäkuulta 2014 Kuybyshevon piiristä, Rostovin alueelta Venäjältä. Kuvassa kuusi panssarihaupitsia, todennäköisesti ampuma-asemissa, osaston vahvuuteen kuuluu myös muita kuorma-autoja sekä ajoneuvoja.

Venäläisiä panssarihaupitseja Kuybyshevon piirin alueella Venäjällä, 23. heinäkuuta 2014 (huom. pohjoinen vasemmalla).

Laajempi kuva, Ukrainan rajalle on matkaa 6,5 kilometriä, (Ukraina ja pohjoinen ylhäällä).

Kuybyshevon piirin alueelle sijoitettu Venäjän maavoimien tykistö* iski alueelta lukuisia kertoja Ukrainan maaperälle kesäkuun lopun ja elokuun 2014 välisenä aikana. Venäläisjoukot ottivat Marynivka-Kuybyshevon raja-aseman kokonaisuudessa haltuunsa 14. elokuuta 2014.

”The region with the highest density of likely firing positions is the area around Kuybyshevo, Russia. On the other side of the border (inside Ukraine), the area around the strategic important height Savur-Mohyla and the Marynivka-Kuybyshevo border crossing was contested in July and also August 2014. In July, the supply route for the forward Ukrainian army units based the border area led through this contested area. The Marynivka-Kuybyshevo border crossing was captured by the 'separatists' on 14.08.2014.

The preceding case study section already documented that some cross-border attacks had already occurred in this area before 17.07.2014. It is also possible to identify some likely firing positions in Russia or inside Ukraine less than 2 km from the border in the available 16.07.2014 satellite imagery.” (2 ja 3)

Satelliittikuvassa olevat kuusi panssarihaupitsia todennäköisesti osallistuivat Dibrivkan alueen tulittamiseen Ukrainassa 20.–23. heinäkuuta 2014. Tuliasemasta Dibrivkan pohjoispuolella sijaitsevalle kohdealueelle on matkaa reilut 13 kilometriä.

Tietty nämä, kuten muutkaan tuolloin ja myöhemmin esitetyt todisteet eivät riitä vakuuttamaan epäilijöitä Venäjän syyllisyydestä. Venäjä itse saastuttaa informaatioavaruuden valheilla ja trollaamisella. Elokuun 2014 lopun syytöksiin ja todisteisiin Venäjän Arabiemiraattien suurlähetystö vastasi syyskuun alkupuolella seuraavalla tapaa – 

Venäjän valtion edustajien toiminta ei millään muotoa tullut yllätyksenä, kyseisen vuoden aikana sen viestintää Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan osalta ryydittivät toistuvat, hyvin räikeät, valheet ynnä omien rikollisten tekojen piilottelu ja puolustelu.

Marko 

1. https://www.youtube.com/watch?v=xV0FUx5i9eA&feature=youtu.be&fbclid=IwAR3-3vngHSSc9cICFKUhU2YYbon2vQi02doWsgjgqMesY4F8jqxIp-XcVxc 

2. https://drive.google.com/file/d/1PElD0cbjGK-1N-KIxppInnYOnMKvMVkp/view s. 33-. 

3. Interaktiivinen kartta: https://bellingcatukraine.carto.com/builder/79a5c4ec-c29d-11e6-9676-0e05a8b3e3d7/ 

Atlantic Council: “NATO Releases Satellite Images of Russian Combat Troops Inside Ukraine”. 

*: Venäjä tulitti kesällä 2014 omalta maaperältään kohteita Ukrainassa vedettävällä tykistöllä, panssarihaupitseilla sekä raketinheittimillä. 

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 2

Aloitin kirjoittamaan ”Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa” -sarjaa muutama päivä sitten, sarjassa tarkoituksenani on käydä läpi sellaista Venäjällä valmistettua kalustoa, jota ei ole myyty Ukrainaan ja harvoissakin tapauksissa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Ensimmäisessä osassa kävin läpi taistelupanssarivaunut ja rynnäkkövaunut sekä miehistönkuljetusajoneuvot. Tässä toisessa osassa käyn läpi venäläisaseistuksesta ja kalustosta tykistön, kranaatinheittimet ja raketinheittimet sekä ilmatorjuntakaluston. Ensimmäisessä osassa taustoitin kirjoitusideaa hiukan, joten en enää käy taustoja läpi vaan keskityn itse asiaa, kiinnostuneille kuitenkin linkki ensimmäiseen osaan:

 Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 1 (klikkaa tekstiä)

Tässä osassa tarkoituksenani on siis käydä läpi aseistusta tykistön ja kranaatinheittimien sekä raketinheittimien ynnä ilmatorjuntakaluston osalta, ilmatorjuntakaluston kohdalla huomioin kuitenkin lyhyelti Malaysian Airlinesin lennon MH17 pudottaneen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 9K37 M1 "Buk" TELARin, syystä, että yksittäisenä tekona käynnissä olevassa sodassa se kuuluu merkittävimpiin ja etenkin sen kohdalla Venäjän propagandakoneisto syötti valeuutisia ja propagandaa loppumattomalla tahdilla. Venäjän, edelleen jatkuvan, disinformaation ja harhauttamisen määrästä voi siitäkin tehdä jonkin sortin johtopäätöksiä, siitä kenellä ei ole puhtaita jauhoja pussissa.

Tykistö, kranaatinheittimet sekä raketinheittimet

Ukrainassa käynnissä oleva sota on osoittanut sen, että tykistö – laajemmin epäsuoratuli – on edelleen taistelukentän kuningas. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan panssariaseen ohella tykistö kuului niihin asejärjestelmiin, joita monessa maassa supistettiin minimiin, kummankin aselajin kuviteltiin olevan menneen talven lumia, kummallakaan ei uskottu olevan merkittävämpää tarvetta muuttuneessa maailmassa, jossa moni maa panosti kriisinhallintaan ja joukkoihin, jotka varustettiin erilaiset kriisinhallintatehtävät huomioiden.

Venäjä on uudistamassa tykistöä ja tykistön ampumatarvikkeita, Ukrainassa tästä on kuitenkin nähty vasta yksittäisiä esimerkkejä, päävastuu on ollut ikääntyneellä kalustolla ynnä ampumatarvikkeilla, jolloin tulitus harvemmin kohdistuu pistemaaleihin. Kuitenkin ilmatiedustelun (tiedustelulennokit) ja tykistön – epäsuoran tulen – yhteistyöllä Venäjä on tuottanut Ukrainalle huomattavia tappioita. Venäläisten vanhempaa mutta määrällisesti runsasta kalustoa ovat olleet muun muassa 122 mm 2A18 eli D-30 Ljaguška kanuunahaupitsi, 122 mm 2S1 "Gvozdika" panssarihaupitsi ja 122mm BM-21 ”Grad” raketinheitin, etenkin sodan alkupuolella venäläisillä oli miehitetyillä alueilla runsaammin myös 152 mm 2S3 ”Akatsija” panssarihaupitseja.

Venäläisjoukkojen kranaatinheittimistä valtaosa, käytännössä lähes kaikki, on sellaista, joka on nähnyt jo useampia sotia viime vuosikymmeninä. Kranaatinheittimistä yleisimmät kaliiperit ovat 82 mm ja 120 mm. Valtaosa 82 mm kranaatinheittimistä on toisen maailmansodan aikana käyttöönotettuja heitinmalleja, joukossa on uudempiakin, kuten 2B9 ”Vasilek” ja 2B14 ”Podnos”. Raskaammat (vedettävät) 120 mm kranaatinheittimet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, jotka on suunniteltu ja/tai otettu käyttöön toisen maailman sodan aikana, poikkeus on 120 mm 2B16 Nona-K -gun-mortar. Laajahkossa käytössä on myös 2S9 Nona 120 mm tela-alustalle sijoitettu kranaatinheitin.

Edellä luetelluista asejärjestelmistä Ukrainalla on käytössä merkittävämpiä määriä Neuvostoliiton peruina kaikkia muita paitsi 2B16 Nona-K gun-mortar’eita, joita Ukrainan asevoimilla ei ollut sodan alkaessa käytössä lainkaan. Yksittäisiä kappaleita oli museoilla ja muistomerkkeinä.

BM-21 Gradin korvaajaksi suunniteltu 122 mm 2B26 Grad-K raketinheittimiä (keskellä) on kuvattu sodan kuluessa useammalla paikkakunnalla Ukrainailta miehitetyillä alueilla. Tällä hetkellä Grad-K:ta on käytössä vain Venäjän asevoimilla, järjestelmän toimitukset Venäjän maavoimille alkoivat jokunen vuosi sitten. 2B26 Grad-K:n havainnoinneista on laadittu raportti Informnapalmin toimesta ”InformNapalm’s Observers Found 2 Russian 2B26 ‘Grad’ Systems” (2. maaliskuuta 2016).

Kesällä 2014 Venäjä tulitti Ukrainan alueita omalta maaperältään muun muassa seuraavina päivämäärinä 14.7., 15.7., 23.7. ja 2.8.2014. (1) Tuolloin Ukrainan alueita tulitettiin myös 122 mm BM-21 ”Grad” tai 122 mm 9K51M Tornado-G raketinheittimillä. 9K51M Tornado-G on niin ikää BM-21 ”Gradin” korvaaja, verrattuna BM-21 ”Gradiin” Tornado-G:n rakettien kantama on olennaisesti pidempi (n. 40 km) jonka lisäksi ne ovat tarkempia ja taistelukärkien valikoima on monipuolisempi.

Kuvassa venäläisen 2K25 Krasnopol -laserohjatun 152 mm tykistökranaatin jäänteitä, kuva via Анатолий Штефан Штирлиц/FB.

Venäläisjoukot ovat tulittaneet ukrainalaiskohteita 152 mm 2K25 Krasnopol -tykistökranaateilla useita kertoja, esim. 26. kesäkuuta 2018 Mariupolin koillispuolella sijaitsevaa Vodianea.

2K25 Krasnopol-ammuksen yksikköhinta on 70 000 USD, tällä hetkellä niitä on Venäjän ohella Syyrian, Kiinan ja Intian asevoimilla – Krasnopol tykistökranaatteja ei ole myyty koskaan Ukrainalle.

Itä-Ukrainan sotatoimialueella on tehty yksittäisiä havaintoja TOS-1A “Buratinoista”. TOS-1A ”Buratino” on ”thermobaric weapon” eli rakettien taistelukärjet ovat termobaarisia. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat kirjoittavat 28. syyskuuta 2015 julkaistussa raportissa:

”On 26 September the SMM observed at least 36 tanks (type unknown) at the training area in “LPR”-controlled Kruhlyk (31km south-west of Luhansk). A day earlier the SMM spotted at the same training area one heavy multiple launch thermobaric rocket system (TOS-1 Buratino, 220mm).” (2)

Ukrainan asevoimien välittämien tietojen mukaan venäläisjoukot ovat myös käyttäneet TOS-1A ”Buratinoa” sotatoimissa. (3) Venäjä ei ole myynyt kyseistä asejärjestelmää Ukrainalle.

Ilmatorjunta

Venäjältä on toimitettu Itä-Ukrainassa operoiville joukoille ilmatorjunta-aseistusta keväästä 2014 lukien, sodan alkupuolella ilmatorjunta-aseistus oli pääasiassa tykkiaseistusta sekä olkapäältä laukaistavia ohjuksia (MANPADS) – Venäjän varustamien joukkojen täydentäessä aseistustaan ottamalla haltuunsa Ukrainan asevoimien varustusta. Sodan edetessä Venäjän kontrolloiman rajaosuuden yli toimitettiin myös tehokkaampaa ilmatorjunta-aseistusta, näin kävi hetimmiten heinäkuun puolenvälin jälkeen Venäjän siirrettyä kontrolloimansa rajan yli asevoimiensa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluvan Novator 9K37 M1 Buk TELARin n:o 332, josta laukaistulla ohjuksella pudotettiin Malaysia Airlinesin lento MH17 iltapäivällä heinäkuun 17. 2014.

Venäjän asevoimien 96K6 Pantsir-S1 (lyhyen- ja keskikantaman tykki-ohjusilmatorjunta-ajoneuvo) kuvattuna Makiivkan kaupungin itäosassa Mirnyin alueella, kuva jaettu sosiaaliseen mediaan 24. tammikuuta 2015. Kyseisestä Pantsir-S1 havainnosta Bellingcatissa julkaistiin artikkeli ”Russia’s Pantsir-S1s Geolocated in Ukraine”. (4) Tämä ei kuitenkaan ole ainoa kerta, jolloin miehitetyssä osassa Donbasia on tehty havaintoja Pantsir-S1 järjestelmästä esim. 10. kesäkuuta 2017 Sorokinen kylän lähellä havaittiin kaksi Pantsir-S1 järjestelmän ajoneuvoa.

Venäläinen 9K331 Tor-1M (kuvassa piilotettuna lavojen taakse, oikea etukulma näkyy) on matalalla ja keskikorkeuksissa lentävien kohteiden torjuntaan tarkoitettu ohjusjärjestelmä (kantama max. 12 km, torjuntakorkeus 10 – 6000 m). Asejärjestelmää on toimitettu useisiin maihin, Ukrainan asevoimilla oli käytössä vuoteen 2001 saakka vanhempaa 9K330 Tor -ohjusjärjestelmää. Ensimmäisen kerran 9K331 Tor-1M kuvattiin Shakhtarskissa noin 50 km Donetskista itään Venäjän miehittämillä alueilla 20. tammikuuta 2015. (5)

9K331 Tor-M1 havainnoista laajemmin InformNapalm ”Russian Air Defense in Donbas: Barnaul-T and Tor-M1 in the hands of Russian terrorists”. (6)

Venäläisjoukot ovat myös suorittaneet ohjusammuntoja Ukrainalta miehitetyiltä alueilla. Oheinen kuva Igor Lastovkinin Vkontakte-tililtä, kuvassa 9K331 Tor-1M -järjestelmän ohjuksen kappaleita, todennäköisesti yksikön tukikohdassa Korsunissa Jenakijeven länsipuolella. Lastovkin osallistui sotaan Ukrainassa venäläisyksikössä, joka soti Donetskin ”kansantasavallan” alueella, osaston varustukseen kuului vähintäänkin kaksi Tor-1M:tä.

Toukokuun 19. 2014 Військове телебачення України julkaisi youtube-kanavalla kiinnostavan videon (7), joka oli kuvattu Kramatorskin alueella päivää aikaisemmin. Videolla esiteltiin muun muassa puolalaisvalmisteinen PPZR ”Grom” olkapäältä laukaistava ilmatorjuntaohjus eli MANPADS. Puola ei ole toimittanut kyseisiä ohjuksia Ukrainalle, sen sijaan puolalaistehdas oli myynyt ohjuksia Georgiaan (30 laukaisinta ja 100 ”Grom E2” -ohjusta), joista osa oli kadonnut Georgian ja Venäjän välisen viiden päivän sodan aikana elokuussa 2008.

Ukrainan viranomaisten julkaisemalla nauhalla näkyvään ”Grom” ilmatorjuntaohjukseen on kiinnitetty venäläisvalmisteinen 9P516 -kahva/laukaisinosa, joka on alun perin suunniteltu venäläisvalmisteiseen 9K38 Igla MANPADSiin. Puolalainen ”Grom” on kehitetty 9K38 Iglasta. (8)

Siitä huolimatta, että myös Ukrainan asevoimilla on 9K37 M1 ”Buk” ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä käytössään, tässä yhteydessä ei voi jättää huomiotta Venäjän Itä-Ukrainaan heinäkuussa 2014 toimittamaa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin ”Buk” TELAR n:o 332:ta.

Yllä olevassa kuvakaappauksessa Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampuneen Venäjän asevoimien Buk-ilmatorjuntajärjestelmän TELAR kuvattuna Volvon vetämällä trailerilla 17. heinäkuuta 2014 aamupäivällä Donetskin itäpuolella Makiivkassa ul. Avtotransportnalla matkalla kohden itää. Video on sikäli merkittävä, että sen myötä kyettiin jäljittämään Novator 9K37 M1 Buk’in liikkeitä kyseisenä päivänä ja todistamaan sen käyneen aamupäivällä Donetskin alueella. Tuolloin käytössä ei ollut valokuvaa, jonka perusteella voitiin määrittää kolonnan olleen Donetskissa ul. Shakhtostroiteleyn ja Prospekt Illitsan risteyksen tuntumassa aamuyhdeksän aikoihin. Video, jolta kuvakaappaus on, löydettiin youtubesta toukokuun 3. 2016, muutama päivä eteenpäin Bellingcatissa julkaistiin videosta tehtyihin havaintoihin pohjautuva artikkeli ”Possible new sighting of MH17 Buk convoy on July 17th 2014 in Ukraine”. (9)

Heinäkuun 17. 2014 klo. 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekunttia myöhemmin yhteys lentoon MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin. Malaysia Airlinesin lennolla 17 Amsterdamista Kuala Lumpuriin koneena oli Boeing 777-200ER, jossa oli 283 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä, jotka kaikki kuolivat.

Miehitetyssä Itä-Ukrainassa sotivien venäläisjoukkojen ohjusilmatorjuntakalustoon kuuluu myös 9K35 Strela-10 lyhyenkantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, järjestelmä varustettu lämpöhakuisella ilmatorjuntaohjuksella, jonka kantama on 5 000 m. Laajahkossa käytössä on myös 9K33 Osa ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jollaisella venäläisjoukot yrittivät viime kesänä pudottaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tiedustelulennokin Panteleimonivkan kylän lähistöllä onnistumatta siinä.

Seuraavassa osassa käyn samalla tavalla läpi havaintoja Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin kalustosta, tutkista ja viestintäkalustosta sekä tiedustelulennokeista Ukrainan sodassa. Venäjä on harjoitellut Ukrainassa todellisessa tilanteessa modernin elso-kaluston sekä tiedustelulennokkien käyttöä, ja tiedustelulennokkien sekä tykistön yhteistyötä. Vaikka usein kuulee sanottavan Syyrian toimivan Venäjän sodankäyntilaboratoriona, yhtä lailla Ukraina on sitä ja Ukraina oli tätä Venäjälle jo ennen maan osallistumista Syyrian sotaan vuodesta 2015 lähtien.

Marko

1. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2015/02/17/origin-of-artillery-attacks/ 

2. https://www.osce.org/ukraine-smm/186276 

3. https://www.unian.info/society/1031767-militants-use-buratino-thermobaric-rocket-system-for-first-time.html 

4. https://www.bellingcat.com/resources/case-studies/2015/05/28/russias-pantsir-s1s-geolocated-in-ukraine/ 

5. Donbas in Flames s. 76.

6. https://informnapalm.org/en/russian-air-defense-in-donbas-barnaul-t-and-tor-m1-in-the-hands-of-russian-terrorists/ 

7. https://www.youtube.com/watch?v=PA34D9AVN30 

8. http://armamentresearch.com/polish-ppzr-grom-manpads-seized-from-pro-russian-separatists-in-ukraine/ 

9. https://www.bellingcat.com/news/2016/05/12/9248/