perjantai 28. heinäkuuta 2023

Russkij mir: uhkailua, pelottelua, nöyryyttämistä

 

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Facebook-päivityksenä, muutama tunti päivityksen julkaisun jälkeen Facebookilta (Meta) tuli ilmoitus, jossa kerrottiin kirjoituksen piilotetun ”vihapuheen” vuoksi. Luin kirjoituksen useita kertoja, löytämättä mitään mikä viittaisi todelliseen vihapuheeseen. Kirjoitus sisälsi sanan ”häiriintyneitä”, joilla viittasin nimeltä mainitsemattomiin henkilöihin, joiden toimintaa voi kuvailla häiriintyneeksi, lisäksi alkuperäinen kirjoitus sisälsi r:llä alkavan ja ** sensuroidun sanan, jolla viitattiin naapurivaltion asukkaisiin.

Koskapa Facebookin (Metan) taholta ei ole tähän päivään mennessä kommentoitu valitustani, eikä myöskään palautettu kyseistä kirjoitusta, julkaisen sen blogitekstinä.  Alkuperäistä tekstiä laajennan sitä yhden kappaleen verran sekä muokkaan kohtia, jotka sisälsivät sanan häiriintyneitä sekä r:llä alkavan sanan, jonka tilalla katsapit-sana. Alkuperäisellä Facebookissa julkaistulla tekstillä ei ollut otsikkoa. Aihe huomioiden, otsikko ”Russkij mir: uhkailua, pelottelua, nöyryyttämistä”, on mitä erinomaisin tälle kirjoitukselle.

 

Facebook-päivitys 26. heinäkuuta 2023

Olemme lukeneet uutisia siitä, kuinka Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla paikallisia pakotetaan ottamaan Venäjän passi. Liian vähälle huomiolle läntisissä medioissa jää nimenomaa tähän toimintaan liittyvä pakko ja uhkailu, samalla venäläiset propagandassaan korostavat ”vapaaehtoisuutta” piilotellen pakkoa, uhkaa ja pelottelua. Seuraavaksi lyhyt kuvaus tapahtuneesta Venäjän miehittämillä alueilla, jätän kuitenkin mainitsematta alueen ja ajankohdan, jolla seuraava episodi tapahtui, koska kyseessä on miehitetyillä alueilla asuvan kuvaus tapahtuneesta ja Suomesta löytyy henkilöitä, jotka yrittävät selvittää Venäjän miehittämillä alueilla asuvien ystävieni ja tuttujeni henkilöllisyydet.

Kuvituskuvana valokuva verkkosivulta: «Слово і Діло».








Tapahtuneesta kertoneet henkilöt asuvat siis Venäjän miehittämillä alueilla, iäkkäinä heillä ei ollut mahdollisuutta paeta alueelta ajoissa. He ovat jo pidemmän aikaa vältelleet Venäjän passin ottamista, tästä on koitunut heille ongelmia liikkuessa kotiseudullaan. Tämän vuoden puolella venäläissotilaat ovat käyneet entistä uhkaavammiksi tarkastuspisteillä heidän esittäessä Ukrainan passin (tai käyttämänsä ukrainalaiset henkilötodistukset).

Tapahtumakuvaus yhdestä välikohtauksesta. Tapahtumakuvaus ei sisältynyt alkuperäiseen päivitykseen:

Keväällä heidät pysäytettiin venäläissotilaiden toimesta tarkastuspiteellä matkalla kaupunkiin asioille. Sotilas pyysi heitä esittämään henkilötodistukset, jolloin he näyttivät ukrainalaiset henkilötodistukset, jonka jälkeen sotilas hermostui heille ryhtyen huutamaan uhkaavasti. Heitä kuulustetiin paikalla useiden sotilaiden toimesta, heiltä tivattiin ”Miksei heillä ole Venäjän passia, eivätkö he halua olla venäläisiä”. Tuolloin venäläissotilaat uhkasivat ensimmäisen kerran vangitsemisella aviomiestä (S), heitä myös käskytettiin pois autosta ja takaisin autoon. Lopulta he pääsivät jatkamaan matkaa, mutta sitä ennen jokaisen henkilötiedot kirjattiin ylös, ja heitä uhattiin vangitsemisella, jolleivat he ota Venäjän passia.

Alkuperäinen kirjoitus jatkuu tästä eteenpäin seuraavasti:

Pariskunnan aviomies on uhattu vangita hänen esittäessä ukrainalaiset dokumenttinsa, niinpä mies ei ole enää voinut lähteä kauemmas kotikylästä, koska lähimpään kaupunkiin ajaminen autolla tarkoittaa useita pysähdyksiä tarkastuspisteillä, mikä tarkoittaa huomattavaa vaaraa tulla vangituksi. Naisten liikkuminen kahdestaan autollaan pitää sisällään omat riskinsä. Seksuaalisen väkivallan uhka on läsnä kaiken aikaa, kotikylässäänkin naiset pysyttelevät pimeän aikaan mieluiten sisällä.

Lisääntyvä uhkailu ja jatkuva pelko yhdistettynä siihen, että ilman Venäjän passia apteekeista alkoi olla mahdotonta saada lääkkeitä tai sairaaloista lääkärin hoitoa, pakottivat heidät (monien muiden lailla) taipumaan ja ottamaan Venäjän passin.

Tilaisuus, jossa Venäjän passi luovutettiin, oli omanlaisensa episodi – propagandistinen näytelmä, jossa ukrainalaisia nöyryytetään miehittäjän toimesta. Tuntemamme perheen aviovaimo koetti lukea ”uskollisuusvakuutuksen” Venäjälle eli dokumentin, jossa passin saaja vakuuttaa uskollisuuttaan Venäjälle ja vannoo kunniansa kautta toimivansa täysin vapaaehtoisesti, niin nopeasti ja hiljaisella äänellä kuin mahdollista mutta se ei käynyt. Hänen piti lukea tämä dokumentti uudestaan niin monta kertaa, että se kelpasi näille venäläisille: se piti lukea voimakkaalla äänellä ja juhlallisesti! Tämän jälkeen heidän piti vannoa uskollisuutta Venäjän perustuslaille, joka kirjanen heille annettiin. Siinä hetkessä heidän teki mieli sylkeä kirjan päälle ja heittää se roskiin…

Seuraavana yönä ja seuranneina päivinä T. (vaimo) itki tuntiessaan itsensä petturiksi. Rintaa puristi, sydänalaan otti, elämä menetti merkityksensä.

He ovat yksi perhe miljoonista Venäjän miehittämillä alueilla asuvista, jotka joutuivat taipumaan painostuksen ja pelottelun edessä, ja joilta venäläiset – katsapit – veivät viimeisenkin itsekunnioituksen rippeen pakottaessaan nöyryyttävään näytelmään, jossa ”uskollisuusvakuutus” oli luettava juuri miehittäjän haluamalla tavalla.

Ne tavalliset venäläiset, jotka ovat hiljaa, ovat yhtä syyllisiä kuin miehitysjoukkoihin kuuluvat sotilaat ja turvallisuusjoukkojen jäsenet, jotka terrorisoivat ukrainalaisia miehitetyillä alueilla.

 

Marko Enqvist

heinäkuu 2023


* * *

Tässä kirjoituksessa en ryhdy sen tarkemmin ruotimaan Venäjän toimia. Kaikessa lyhykäisyydessään voin kuitenkin todeta Venäjän toimien olevan rikollisia sen pakottaessa miehittämiensä alueiden asukkaiden ottamaan Venäjän kansalaisuuden. Maailman hiljaisuus Venäjän rikollisten toimien edessä on korvia huumaavaa!


Marko


Kuvituskuva verkkosivulta www.slovoidilo.ua


#StandWithUkraine 


tiistai 25. heinäkuuta 2023

Ne ”tavalliset Suomessa asuvat venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä –

 

kytköksiä venäläisiin ekstremisteihin  

Peratessani kevään ja kesän aikana Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden verkostoja ”Ne ’tavalliset venäläiset’ sotimassa Venäjän riveissä” -blogia varten, huomasin ainakin osalla Suomessa asuvista venäläisistä olevan tiiviit yhteydet venäläisiin äärioikeistoon kuuluviin organisaatioihin – todennäköisesti kontaktiverkostot toimivat edelleen, vaikka matkustamista maiden välillä onkin rajoitettu huomattavasti. Organisaatioista esiin nousi esimerkiksi Pietarissa ”esikuntaa” pitävä, imperialistinen Russian Imperial Movement eli RIM (ven. Русское Имперское Движениe). RIM on kouluttanut ja varustanut taistelijoita Venäjän joukkoihin Ukrainassa, lisäksi sen aseellisen siiven – Imperial Legionin – taistelijoita on sotinut vapaaehtoisena Ukrainassa vuodesta 2014. (1) Imperial Legionin taistelijoita on osallistunut sotatoimiin myös Lähi-idässä sekä Afrikan mantereella, tammikuussa 202 RIM ilmoitti sen taistelijan kaatuneen Libyassa. (2) Venäjä tukee Libyan sodassa sotalordi Khalifa Haftaria.

Edellisen lisäksi Russian Imperial Movement järjestää Pietarissa ja Leningradin alueella sotilaskoulutusta erilaisille ryhmille. Sen organisoimille kursseille on osallistunut myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä, heistä on tunnistettu kaksikko Anton Thulin ja Viktor Melin, jotka matkustivat RIM:in Partizan leirille elokuussa 2016. (3) Osa suomenvenäläisten julkaisemista kuvista ”airsoft”-harjoituksista näyttää rakennuskannan perusteella kuvatun neuvostoaikaisessa ympäristössä, johon teemaan palaan tarkemmin tuonnempana tässä kirjoituksessa. Päätelmä saa tukea myös muutaman vuoden takaisesta saksalaisen Focusin uutisesta, jonka pääaiheena oli saksalaisten uusnatsien ja äärioikeistoon kuuluneiden saama ”sotilaskoulutus” RIM:in organisoimalla Partizan leirillä. (4) Saksalaisuutisessa viitattiin samaisilla leireillä olleen myös suomalaisia yksilöimättä henkilöitä. Ainakin eräillä suomenvenäläisillä on näissä ”airsoft”-harjoituksissa, joilla he väittävät käyneensä, varusteissaan tai vaatteissaan merkit, jossa yhdistyy Suomen ja Venäjän liput.

The Soufan Centerin mukaan kaikki miehet, jotka osallistuvat RIM:n järjestämille Partizan leireille saamaan ”sotilas-/ taistelijakoulutusta” kuuluvat äärioikeistoon ja he kannattavat valkoista ylivaltaa tai ovat uusnatseja. RIM:in Partizan leiri kestää tavallisesti yhdestä kahteen viikkoa, kurssille osallistuu kerralla 10-15 miestä. (5) Leirin ohjelmaan kuuluu pienryhmätaktiikan ja rakennusten valtausten sekä puhdistusten lisäksi pommien tekoa, tarkka-ammuntaa sekä taisteluensiavun opiskelua. RIM:in johtoon kuuluvan  johtoon kuuluva Stanislav Vorobjevin mukaan yli viisisataa miestä on koulutettu Partizan leirillä (tai sen edeltäjällä) vuosien 2011 ja 2017 välillä. (6) Russian Imperial Movement on tehnyt myös yhteistyötä 21. heinäkuuta 2023 pidätetyn venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin kanssa ainakin Ukrainan sodan alkuvaiheessa eli vuosina 2014 ja 2015. (7)

Ilta-Sanomat uutisoi 8. heinäkuuta 2023 Suomessa asuvasta venäläismiehestä, joka ukrainalaislähteiden mukaan oli taistellut PMC Wagnerissa vuonna 2014. (8) Tuolloin PMC Wagner oli Jevgeni Prigožinin omistuksessa. KRP haastatteli häntä todistajana MH17 pudottamiseen liittyvässä tutkinnassa. Mieheltä löytyneiden kuvien taisteluasuisia militantteja hän ei kertonut tunnistavansa. Alla olevassa kuvakollaasissa on kuvakaappaus kyseisestä uutisesta, kuvassa militantit pitävät käsissään tsaarin ajan Venäjän imperiumin lippua. Kyseistä lippua Venäjällä käyttävät erityisesti äärioikeistolaiset Venäjän imperiumia tukevat ryhmittymät. Vuonna 2014 Itä-Ukrainassa alkaneessa, venäläisjoukkojen käynnistämässä sodassa, lippua ovat käyttäneet symbolinaan edellä mainittu RIM:in Imperial Legion ja muut äärioikeistolaiset ja Venäjän imperiumin ”kunnian” ja rajojen palauttamisesta haaveilevat ryhmät. Myös eräät Venäjän asevoimien yksiköt ovat avoimesti liputtaneet Venäjän imperiumin lippua Ukrainan sodan aikana, myös Venäjän 24. helmikuuta 2022 toteuttaman sodan eskalaation jälkeen.

Russian Imperial Movement – johtavatko jäljet myös Suomeen?














Yksi kuva hänen VK-sivullaan herättää huomiota. Siinä Pavel seisoo asepuvussa kädessään rynnäkkökivääriltä näyttävä ase.

”Se on airsoftia”, Pavel sanoo.” Lainaus Helsingin Sanomissa  27. kesäkuuta 2023 julkaistusta artikkelista ”Venäjän puolella”. (9) Alla yhdistelmäkuvassa kaksi Suomessa asuvaa venäläistä näissä ”airsoft”-harjoituksissa, joilla he kertovat käyneensä. Useilla harjoituksiin osallistuneilla on varusteissaan tai vaatteissaan merkit, jotka viittaavat asuinpaikkaan tms. Suomessa asuvilla venäläisillä merkit, joissa yhdistyy Suomen ja Venäjän liput. Kuvissa näkyy Venäjän lippujen tai venäläisten joukko-osastotunnusten ohella myös muun muassa yksittäisiä Viron lippuja.











Merkkien perusteella voi päätellä näiden ”airsoft”-harjoitusten tai -kilpailuiden olevan monikansalliset, ja kuten 8. heinäkuuta julkaisemassa blogissani Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä viittaan, kuvat näyttävät otetun jossain muualla kuin Suomessa. Verratessa kuvia kuviin, joita löytyy sellaisten henkilöiden sometileiltä, jotka ovat yhdistettävissä Russian Imperial Movementiin tai muihin venäläisiin ääriryhmiin, tiettyjä yhtymäkohtia löytyy huomattavasti, jonka perusteella uskallan päätellä myös Suomessa asuvien venäläisten julkaisemien kuvien otetun todennäköisimmin Pietarissa tai Leningradin alueella Venäjällä. Häviävän pieni mahdollisuus on olemassa sille, että osa heidän julkaisemista kuvista, joissa esiintyy monikansallista väkeä, on otettu esim. Viron itäisissä osissa.

Päätelmääni tukee myös se, että useilla Suomessa asuvilla venäläisillä (tai venäläistaustaisilla henkilöillä) on sosiaalisen median kautta suoria kontakteja Venäjällä henkilöihin, jotka kuuluvat ääriryhmien puolisotilaallisiin joukkoihin tai ovat sopimussuhteessa palkkasotilaspalveluita tarjoaviin yrityksiin. Poimin muutaman esimerkin, vapaaehtoisena Donbasissa sotineella Anton Kuznetsoffilla on sosiaalisen median perusteella kontakteja Suomessa asuviin venäläistaustaisiin henkilöihin, jotka ovat toimittaneet vähintäänkin materiaaliapua Donbasiin vuonna 2014 alkaneen sodan kuluessa tai jotka ovat osallistuneet ”airsoft”-harjoituksiin tai -kilpailuihin kohteessa, joka näyttäisi olevan jossain muualla kuin Suomessa. Kuznetsoff kuuluu myös Russian Imperial Movementin sotilaalliseen siipeen, Imperial Legioniin.

Kuznetsoffin lailla pietarilaistaustaisen Aleksandr Ptitsin laajasta verkostosta löytyy henkilöitä, joilla on (tai on ollut) yhteyksiä Suomeen, tähän joukkoon kuului myös venäläisjohtoisiin vapaaehtoisjoukkoihin vuonna 2015 Johan Bäckmanin välityksellä värväytynyt Petri Viljakainen. (10) Tietojen mukaan Viljakainen on kaatunut Venäjän hyökkäyssodassa 24. helmikuuta 2022 tapahtuneen eskalaation jälkeen. Viljakaisen kuolemaa ei kuitenkaan ole virallisin dokumentein vahvistettu. Ptits näyttää somen perusteella ottaneen itsekin osaa sotaan Ukrainassa venäläisjoukoissa, jonka ohella hän on Venäjällä (Pietarissa ja/ tai Leningradin alueella) ollut aktiivisesti mukana erilaisessa puolisotilaallisessa toiminnassa – mahdollisesti kouluttajana.

Sijaintinsa sekä todennäköisten harjoitusalueiden vuoksi Pietari ja Leningradin alue muodostavat eräänlaisen solmukohdan, jolta alueelta löytyy lukuisia muitakin henkilöitä, joilla on tiiviit yhteydet Suomessa asuviin venäläisiin, joiden harrastuksiin ”airsoft” näyttää kuuluvan. Tähän joukkoon kuuluu myös ekstremismiin syyllistynyt Ruslan Pseuš, joka kävi kesällä 2014 Pietarissa venäläisen ”solidaarisuusliikkeen” jäsenen kimppuun. Teostaan Pseuš ei kuitenkaan saanut vankeutta vaan hänen annettiin värväytyä Luhanskin alueella taisteleviin venäläisvapaaehtoisiin.

Kiinnostava kuvio löytyy Suomessa asuvan Vladimir S:n taustalta. Hän poseeraa hyvin avoimesti kuvissa aseistettuna kuin myös Vladimir Putinin hallinnon tukijoihin kuuluvan Yön susien jäsenten kanssa – hänen someverkosta löytyy useita henkilöitä, joilla näyttää olevan yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin organisaatioihin tai ryhmiin. Vladimir S näyttää myös tavanneen Yön susien johtajan Aleksandr Zaldostanovin sekä yhdysvaltalaisen – Venäjälle muuttaneen – MMA-tappelija Jeff Monsonin. Tapaamispaikkana näyttäisi olevan Venäjän miehittämä, kesäinen Krimin niemimaa. Tiedämme Yön susien järjestäneen miehitetyllä niemimaalla useampana vuonna propagandashow elokuussa. (11)

Havaintojeni perusteella monille Suomessa asuville venäläisille esiin noussut ”airsoft” näytti antaneen hyvän syyn matkailulle Suomen ja Venäjän välillä. Sosiaalisen median kuva-aineiston ja muiden havaintojen perusteella useita näyttää myös viehättävän venäläinen imperialismi ja laajenemispolitiikka, joitain näyttää jopa viehättävän neuvostoajat sirppi ja vasara -lippuineen. Neuvostoajat siitä huolimatta, ettei osa neuvostonostalgiaan vajonneista ollut edes syntynyt Neuvostoliitossa vaan Venäjällä.

Suomessa asuvia venäläisiä ”airsoft”-harjoituksissa siellä jossain, alimmalla rivillä venäläiset omissa ”harjoituksissaan”.













Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa nousee esiin yksi Suomessa asuva venäläinen – Pavel (eli Pavel N), joka ”airsoft”-harjoittelun ohella on ukrainalaistietojen mukaan osallistunut sotaan Venäjän vapaaehtoisjoukoissa Ukrainassa vuonna 2014 alkaneen sodan alkupuolella. Omien sanojensa mukaan hän toimittanut alueelle vain humanitaarista apua. (12) Tutkiessani Suomessa asuvien venäläisten sosiaalisen median tilejä, huomaan Pavelin ohella muidenkin maamme kotipaikakseen ilmoittavien venäläistaustaisten henkilöiden, toimittaneen vähintäänkin materiaaliapua vuoden 2014 jälkeen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle. Tarkemmin ilmaistuna, Venäjän miehittämille alueille. Hyvin suurella todennäköisyydellä he ovat toimittaneet materiaalilastit alueelle Venäjän kautta (syyllistyen vähimmilläänkin Ukrainan valtiorajarikokseen, mahdollisesti paljon muuhunkin). Turun kotipaikakseen ilmoittava ”Cure Morozov” kuuluu tähän joukkoon Suomessa asuvia venäläisiä. Hänellä on myös kontakteja venäläisiin ekstremisteihin, julkaisemiensa kuvien perusteella häntä näyttää kiehtovan myös kolmannen valtakunnan Saksa.




 











Muistamme myös, kuinka Johan Bäckman kertoi avoimesti blogissaan toimittaneensa Suomesta materiaalia (mukaan lukien erilaisia sodankäynnissä tarvittavia varusteita) Venäjän varustamille vapaaehtoisille Donbasiin, Ukrainaan. (13) Tämä toiminta hänen toteuttaman värväystoiminnan rinnalla. Yhdessä hänen julkaisemista kuvista esiintyi venäläispropagandisti, joka esiteltiin venäläispatriootti ”Jelenaksi”. Toisinaan hänet on kuvailtu ”Donbassin Jelenaksi” tai ”Donbassin kauniiksi Jelenaksi”. Todetaan vielä, että Jelena ei myöskään lähtenyt tammikuussa rintamalle, vaikka Bäckman blogissaan niin väittääkin. 














Asioiden kieltämistä ja valehtelua

Palaan kirjoitukseni loppuun Iltasanomissa julkaistuihin artikkeleihin, joiden keskiössä oli Suomessa asuva venäläistaustainen mies, jonka epäiltiin olleen palkkasotilaana PMC Wagnerissa ja jota Keskusrikospoliisi kuunteli todistajana Malaysia Airlinesin MH17 pudottamista käsittelevässä tutkinnassa. (14 ja 15)










Ilta-Sanomien haastattelussa mies kiistää kuuluneensa PMC Wagneriin:

En ole ollut Wagnerissa enkä edes tiedä, onko Wagner ollut vielä silloin olemassa, kun nuo kuvat on otettu. Silloin puhuttiin vapaaehtoisista tai slaavilaisesta armeijakunnasta”. (16)

Tiedossa on, että etenkin vuoden 2014 puolella venäläisvapaaehtoisista koottiin lukuisia joukko-osastoja mutta keväästä 2014 eteenpäin Venäjältä lähetettiin alueelle myös palkkasotilaista koottuja osastoja, joiden joukossa oli myös PMC Wagner. Keväällä 2014 alkanut sota Donbasissa oli PMC Wagnerin ensimmäinen näkyvä operaatio, sen edeltäjänä pidettävä organisaatio operoi Syyriassa Slavonic Corps-nimellä. Vuosien 2013-2015 välillä venäläisten palkkasotilasorganisaatioiden joukossa oli myös Slav Corps-nimellä esiintynyt ryhmä kuin myös kasakkavapaaehtoisista koottuja joukkoja, joihin Venäjä turvautui Itä-Ukrainan sotatoimien ohella myös miehitetyllä Krimin niemimaalla pitämässä yllä ”sisäistä turvallisuutta”. Käytännössä he osallistuivat miehityksen vastustajien terrorisointiin ja häirintään.  

Kiinnitin artikkeleissa huomiota siihen, että myös kyseinen (nimettömäksi jäänyt) venäläismies ensin kielsi osallistuneensa taistelutehtäviin, todeten antaneensa Venäjällä venäläiselle nuorisolle isänmaallista koulutusta erilaisten aseiden käsittelystä, kunnes lopulta antaa ymmärtää olleensa paikalla ”vapaaehtoisena suojelijana” useissa taistelutilanteissa. (17) Hän viittaa kristittyjen suojeluun sekä lasten ja vanhusten suojeluun pommituksilta. Etenkin viittaus ”isänmaallisen koulutuksen” antamisesta lapsille nosti mieleeni ajatuksia. Nimittäin lasten ja nuorten militaristinen koulutus alkoi Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla eräiltä osin jo vuoden 2015 puolella eli paljon ennen kuin Venäjällä harjoitettu lasten ja nuorten militaristinen koulutus nousi laajemmin esille läntisissä medioissa Junarmijan perustamisen myötä.

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja osia Donbasia, alueen lapsia ja nuoria on siirretty myös Venäjälle saamaan ”isänmaallista koulutusta”. Näitä lapsia ja nuoria vietiin koulutus- ja kasvatusleireille usein myös pakolla, ilman lasten vanhempien suostumusta. Ymmärtääkseni tällaiset lapsiin ja nuoriin (alaikäisiin) kohdistuvat pakkosiirrot ovat sotarikoksia. Kuinka suhtautua henkilöön, joka on osallistunut tällaisten toimien toteuttamiseen tavalla tai toisella? Voiko hän vetäytyä vastuusta toteamalla totelleensa vain käskyjä tai sanomalla ”En tiennyt mistä he ovat kotoisin”?

Olen lopen kyllästynyt näiden venäläisten tai suomalaisten Venäjän tukijoiden loputtomaan asioiden kieltelyyn. He ovat kaikki viattomia, toimittaneensa vain humanitaarista apua tai auttaneensa lapsia ja vanhuksia, tai he perustelevat toimiaan Pavelin tapaan – jos se ei ole kiellettyä, se on sallittua:

Pavel on 45-vuotias suomenvenäläinen. Hänellä on oma yritys, joka toimii Helsingin seudulla. Kun HS soitti Pavelille, taustalta kuului lasten ääniä. Pavel oli hämmentynyt yhteydenotosta mutta vastaili kysymyksiin.

Miksi jaat Wagnerin videoita tililläsi?

”Miksi ei?” Pavel vastasi suomeksi.

Tuetko Wagnerin toimintaa?

’Jos itse haluaisin sitä tehdä, mä jo tekisin. Onko se kiellettyä? Jos se ei ole kiellettyä, se on luvallista’.” (18)

Ja näin loppuun muutama kysymys. Moni todennäköisesti pohdiskellee tässä vaiheessa oikeutetustikin sitä, että miksi tällainen porukka asuu Suomessa? Mitä he täällä tekevät? Muodostavatko he turvallisuusuhan Suomelle? Viimeisimpään kysymykseen vastaa minun puolesta Saksan parlamentin puolustuskomitean puheenjohtaja Marie-Agnes Strack-Zimmermann

Tällaiset todellista sotakokemusta omaavat ihmiset – jotka mahdollisesti tappoivat muita ilman katumusta – ovat vaarallisia yhteiskunnallemme”. (19)

Ehkäpä olemme liian naiiveja, tšuhna on nenästä vedettävä, joka uskoo nyyhkytarinat, joita sille syötetään. Olisiko aika jämäköityä. Kyllä!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.washingtonpost.com/world/europe/russia-white-supremacist-terrorism-us/2020/04/11/255a9762-7a75-11ea-a311-adb1344719a9_story.html 

2. https://uawire.org/russian-mercenary-who-fought-in-donbas-killed-in-libya 

3. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

4. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html 

5. https://www.counterextremism.com/threat/russian-imperial-movement-rim/report 

6. https://www.counterextremism.com/threat/russian-imperial-movement-rim/report 

7. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

8. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

9. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

10. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

11. https://www.youtube.com/watch?v=1JTaLq1F_ek 

12. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

13. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/12/dnr-taistelee-suomalaisissa.html

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701250.html 

16. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701250.html

17. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701250.html 

18. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html

19. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

Olen myös hyödyntänyt Informnapalmin katsausta venäläisistä yksityisistä palkkasotilasyhtiöistä kuin myös Robert Lansing Instituten julkaisemia äärioikeistoa ja venäläistä ekstremismiä käsitteleviä artikkeleja (1 ja 2) sekä sosiaalisen median tilejä kuin myös ukrainalaisen Myrotvorets Centerin kokoamaa aineistoa.

Teemaan liittyy myös blogini ”Ne ’tavalliset venäläiset’ sotimassa Venäjän riveissä”.


#StandWithUkraine 

tiistai 18. heinäkuuta 2023

Sirpaleita ja muistoja Ukrainasta

 

Ukrainan rautateiden eli UkrZaliznytsjan yöjuna kiidätti meidät Varsovasta Chełmin kautta Ukrainaan. Juna ylitti rajan yön hiljaisina tunteina, jossain vaiheessa junan tasainen kolke, vaunujen nitinät ja muut äänet tuudittivat minut uneen, jossa vajosin jonnekin todellisuuden tuolle puolen. Öinen rajan ylitys, metallinen kalke ja huudot sekoittuvat hämärään unimaisemaan – saavuin Ukrainaan ensimmäistä kertaa sitten syyskesän 2019, jolloin vierailimme maassa viimeksi. Silloisella vierailulla pääsin käymään Donbasissa ensimmäistä kertaa vuosiin: saapuminen Kramatorskiin tuntui kuin kotiin palaamiselta. Paahteisen maan tuoksu, aivan kuin hengittäisi mustaa poltettua multaa. Ukrainassa oli sota tuolloinkin – se alkoi keväällä 2014, kuten muistamme. Tuolloin sota näkyi ja tuntui konkreettisena ja läsnä olevana vain idässä rintamaan rajoittuvilla alueilla, kuten miehitettyihin alueisiin rajoittuvassa Toretskissa (entinen Dzeržinsk), jossa pääsin vierailemaan. Kaupungin ulkopuolelta avautuivat maisemat itään ja kaakkoon – Mordorin miehittämille alueille.

Yöjuna Varsovasta saapui Kiovaan aikataulussa, muutamaa minuutti yli yhden lauantaisen iltapäivän ensihetkinä. Kiova oli kuin syyskesän 2019 Kramatorsk, kaupunki, jossa elämä jatkui mutta sota oli kaiken aikaa läsnä. Ei enää konkreettisena tykistön haukuntana ja miehityksen uhkana vaan viipyilevänä epämääräisenä tunteena, jota tunnetta ylläpitivät päivittäiset ilmahälytykset ja ilmahälytyssireeneiden ulvonta. Yhdistelmä tuntuu paradoksaaliselta, eurooppalainen miljoonakaupunki ja ilmahälytyssireeneiden hälytykset – ihmiset hakeutuvat suojiin tai sitten eivät hakeudu. Monet ovat jo tottuneet hälytyksiin siinä määrin, etteivät enää juurikaan noteeraa niitä. Heidän kertomansa mukaan ahdistavinta oli aika välittömästi Venäjän offensiivin alun jälkeen, päivinä ja viikkoina, jolloin Kiova oli ”tykinkantaman” päässä. V. neuvostoarmeijassa Afganistanin sotaan osallistuneena tiesi millä tavalla venäläiset sotivat, miten he tykistöä käyttävät, miten kaupungit tarvittaessa jauhetaan tykistöllä raunioiksi perinteitä ”kunnioittaen”.

* * *

Helmikuun 24. päivä eri viestimet täyttyivät otsikoista ”Venäjä on aloittanut hyökkäyksen Ukrainaan” – sanat muokkasivat todellisuutta, häivyttivät samalla sen tosiasian, että Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan jo vuosia sitten. Ensin anastaessaan sotilasoperaatiolla Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja myöhemmin samana keväänä kylväessään sodan Ukrainan itäisiin osiin, josta hetkestä lähtien Ukrainassa on käyty sotaa. Yhdistyneiden kansankuntien julkaiseman arvion mukaan keväällä 2014 alkaneessa sodassa oli menehtynyt joulukuun 2021 loppuun mennessä yli 14 000 sotilasta ja siviiliä. (1)* Kiovan ytimessä, Mykhailivs'kan aukion kupeessa sijaitsee Muistojen muuri (ukr. Стіна Пам’яті полеглих Захисників України в російсько-українській Війні), josta löytyy kuva lähes jokaisesta vuonna 2014 alkaneessa sodassa kaatuneesta ukrainalaisesta sotilaasta ja vapaaehtoisesta.** Kanadan pääministeri Justin Trudeau vieraili kesäkuussa muurilla päivää meitä aiemmin.

Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen sanottiin olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa, kuten muistamme. Maaliskuun 18. 2014 Igor Girkinin komennossa ollut ryhmä yritti ottaa rynnäköllä haltuunsa Simferopolissa sijainneen Ukrainan asevoimien 13. fotogrammetrisen keskuksen. Rynnäkkö päättyi yhteenottoon ukrainalaissotilaiden kanssa, käydyssä tulitaistelussa kaatui ukrainalainen aliluutnantti Serhi Kokur. Hänen kuvansa löytyy ensimmäiseltä paikalta Muistojen muurin ylimmältä riviltä – sieltä vasemmasta ylänurkasta. Ukrainalaissotilaiden ohella myös miehitystä vastustaneita siviilejä kuoli tai vammautui niemimaan miehitysvaiheessa, helmi-maaliskuussa 2014. Heidät kaikki media ja poliitikot unohtavat puhuessaan ”Krimin niemimaan verettömästä miehityksestä”.

Kaistale Muistojen muuria Mykhailivs’kan aukion kupeessa.












Venäläiset paraatipaikalla Kiovassa – romurautana, ei muuna!













Ollakseni rehellinen, en ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi Kiovassa – siellä on mukava olla muutama päivä, mutta sen jälkeen mieluusti jatkan matkaani muualle Ukrainaan. Tällä kertaa ohjelma oli toinen, eikä pelkästään Venäjän hyökkäyssodasta johtuvista syistä, joten Kiovassakin tuli käyskenneltyä tavanomaista enemmän, ja aivan kuten aiemmillakin kerroilla – tie vei myös Itsenäisyyden aukiolle eli Maidan Nezalezhnostille. Syyni aukiolla vierailuun liittyvät olennaisesti Euromaidaniin eli Arvokkuuden vallankumoukseen ynnä vuoden 2004 Oranssiin vallankumoukseen, johon donetskilainen L. osallistui. Ne ovat tapahtumia, jolloin kansalaisyhteiskunta (kansalaiset) kävivät pysähtyneisyyden ja pahuuden voimia vastaan. Euromaidanin eli Arvokkuuden vallankumouksen kohdalla oli konkreettisella tapaa kyse taistelusta Ukrainan tulevaisuudesta – suuntaako maa länteen vai taantuuko se Valko-Venäjän kaltaiseksi, Venäjään sitoutuneeksi, totalitarisoituvaksi yhteiskunnaksi Viktor Janukovytšin valtakaudella. Kansalaisten ansiosta vapaus voitti totalitarismin pyrkimykset!

Itsenäisyyden aukio eli Maidan Nezalezhnosti, Kiova.













Вічна Пам'ять Героям Небесноі Сотні – taivaallisen sotnian muistolle! 











Me muistamme Irpinin ja Butšan vapautuksen viime vuoden keväältä, kammottavat näkymät teloitetuista siviileistä makaamassa kaduilla tai puutarhoissa; poltetut ruumiit venäläisten koettaessa kätkeä rikoksiaan ukrainalaisille tekemiään rikoksia. Eikä kyse ole pelkästään rikoksista ukrainalaisia kohtaan, vaan kyse on rikoksista ihmisyyttä kohtaan. Kuolema – Смерть!

Sodan arpia Irpinissä, rikki ammuttuja ikkunoita – palaneita taloja.













Kesällä 2023, elämä palaa hiljalleen Kiovan luoteispuolen kaupunkeihin ja kyliin. Elämän paluusta ja toivon voitosta huolimatta sodan sekä venäläisten lyhyeksi jääneen miehityksen jälkiä on edelleen nähtävissä runsaasti. Rikki ammuttuja taloja, sirpaleita ja poltettuja rakennuksia – tuhottuja unelmia! Konkreettisimmillaan tämä näkyy irpiniläisen metsikön kupeessa, jossa kymmenet venäläisten hyökkäyssodan ja miehitysviikkojen kuluessa Kiovan ympäristössä tuhoamat autot muodostavat punaruskean ruostuvan metalliröykkiön. Röykkiö muodostuu luotien ja kranaattien puhkomista ja räjähdysten rikki repimistä siviiliautoista – monessa oli tuhonhetkellä perheitä pakenemassa venäläismiehittäjää tai vapaaehtoisia avustustyöntekijöitä tuomassa hätäapua hyökkäyksen jalkoihin jääneille siviileille. Venäläiset murhasivat heidät usein varoittamatta, piittaamatta siitä, että uhrit olivat siviileitä. Osa siviileistä surmattiin teloitustyyliin lähietäisyydeltä autoihinsa.










Lukuisten ruhjottujen ja rikki ammuttujen autojen kylkiä koristavat auringonkukat. Kyseessä on losangelesilaistaiteilija Trek Thunder Kellyn yhdessä ukrainalaistaiteilijoiden kanssa luoma maalausprojekti  Flowers For Hope. (2)

Vastapainoa Kiovan ihmispaljoudelle toi matka maaseudulle, jossa saimme konkreettisella tapaa upottaa sormemme Ukrainan maaperään – tehdä oman osamme auttaaksemme ystäviämme kesän sadon kasvattamisessa, jotta tulevalle talvelle olisi pöytään pantavaksi ”vihreää” omasta maasta. Rauha ja hiljaisuus; taivaankansi, jota lentokoneiden jättövanat eivät riko osiin; yöllä pimeys, jollaista en ole kokenut aikoihin. Jossain sisimmässä viipyili halu jäädä kylään pidemmäksikin aikaa, ei vain päiviksi vaan viikoiksi ja kuukausiksi.

Päivän päätteeksi hiljenevä maalaisraitti ukrainalaisessa kylässä.
























Kaikkialla kasvavia unikkoja, jotka muistuttavat käynnissä olevan sodan ohella menneistä sodista miljoonine uhreineen.

Aivan kuten Euromaidanin aikaan vapaus voitti totalitarismin, niin nytkin vapaus tulee voittamaan kansoja kurittavan diktatuurin – mitä nopeammin, sen parempi! 












Слава Україні! – Слава ЗСУ!

 

Marko

 

Lähteet:

1. Conflict-related civilian casualties in Ukraine.

2. https://www.flowersforhope.art/

*: On syytä huomauttaa, ettei Venäjä ole julkaissut tappioitaan Ukrainan sodassa (helmikuun 2014 ja joulukuun 2021 välillä). Tänä aikana Venäjältä oli osallistunut vapaaehtoisjoukkojen ohella sotatoimiin Ukrainassa joukkoja asevoimista ja turvallisuuspalvelun sekä sisäisen turvallisuuden joukoista, että sellaisista palkkasotilasorganisaatioista, joilla oli tiivis yhteys Venäjän valtiollisiin organisaatioihin. Kansalaisjärjestöt Venäjällä ovat arvioineet Venäjän kokonaistappioiden nousseen Ukrainan sodassa joulukuun 2021 loppuun mennessä tuhansista jopa kymmeniin tuhansiin.

**: 24. helmikuuta 2022 jälkeen muuriin ei ole vielä virallisesti lisätty ketään, omaiset ja vapaaehtoisryhmät ovat laittaneet joidenkin taisteluissa kaatuneiden kuvia muuriin Venäjän laajan Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen alun jälkeen. Paikallisten mukaan tulevaisuudessa, voiton jälkeen, jokaista henkensä taisteluissa antanutta tullaan kunnioittamaan Muistojen muurilla tai vastaavalla muistopaikalla. 

Kaikki valokuvat Marko Enqvistin kokoelmasta.

Kesäkuun Ukrainan matkasta myös seuraavissa blogeissa:

Tuulisena päivänä kaupungin hautausmaalla.

Huomioita matkalta: Venäjän ohjushyökkäys Kiovaan maanantaina 10. lokakuuta 2022.


#StandWithUkraine 

perjantai 14. heinäkuuta 2023

Havaintoja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ensimmäiseltä kesältä

 

Toivoakseni lukijani eivät nyt suuresti pety huomatessaan minun kirjoittavan havainnoista Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ensimmäiseltä kesältä ja tarkoittaen tällä ensimmäisellä kesällä heinäkuista viikkoa vuodelta 2014. Käytännössä reilua viikkoa, jonka tapahtumien seurauksena viitoitettiin edelleen käynnissä olevan sodan suuntaviivoja. Tämän reilun viikon jälkeenkin on Ukrainan itäosissa nähty tapahtumia ja eskalaatioita, joiden jälkeen läntisen yhteisön olisi ollut mahdollista ”viheltää pilliin”, mutta syystä tai toisesta johtuen se ei näin tehnyt ja tekemättä jättämisestä ukrainalaiset maksavat tänään kallista hintaa.

Luonnollisesti läntisen yhteisön olisi pitänyt olla olennaisesti tiukempi ja määrätietoisempi Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014 – puhumattakaan siitä, että Budapestin memorandumin läntiset allekirjoittajamaat jättivät noudattamatta oman osuutensa sopimuksesta Venäjän rikottua sitä räikeästi ensin miehittäessään Krimin niemimaan.

Näitä hetkiä, jolloin läntisen yhteisön olisi pitänyt toimia määrätietoisemmin ja suoraselkäisemmin keväällä ja kesällä 2014 tuli Krimin niemimaan miehityksen jälkeen lisää alkaen Slovjanskin ja Kramatorskin alueen miehityksestä huhtikuussa 2014. Tämä operaatio, jonka ytimessä oli venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamat joukot (Krimin ryhmä), oli sodaksi laajenevan aseellisen konfliktin ensimmäinen askel. Näin jälkikäteen on suorastaan hämmentävää, kuinka median rinnalla suuri joukko läntisiä poliitikkoja päätyi puhumaan ”separatismista” tai ”sisällissodasta” Ukrainassa sivuuttaen Venäjän osuuden täysin tai lähes täysin. Hämmentävää etenkin siksi, koska Venäjä oli toteuttanut lähes yhtenevän operaation Krimin niemimaalla vain paria kuukautta aiemmin ja samalla tapaa alkuun myös kiistänyt osallisuutensa koko operaatioon.

Ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” haastatellaan Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritschiä, joka toteaa –

Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”. (1)

Tämä siis tapahtui kevätkesällä 2014 eli edelleen käynnissä olevan sodan ensimmäisinä kuukausina. Kyseinen sotilasattasea oli kuvannut tapahtuman (von Fritsch oli luonnollisesti nähnyt kuvat). Tapahtunut tuotiin julki venäläisille Normandian maihinnousun muistojuhlassa kesäkuussa 2014. Voimme todeta, että tuolloin saksalaisille on täytynyt käydä selväksi se, että Venäjä on sodan osapuoli Itä-Ukrainassa, että Venäjä sotii Ukrainassa. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla näkynyt Saksan politiikassa, kuten ei Suomenkaan toiminnassa. Suomi jatkoi Saksan viitoittamalla tiellä!

Alustuksen jälkeen siirrymme tarkoittamalleni, Venäjän aloittaman sodan, ensimmäisen kesän viikolle. Käytännössä kyseessä on ajanjakso, joka osuu kahdelle perättäiselle viikolle heinäkuussa 2014: 11. heinäkuuta – 17. heinäkuuta 2014. Tapahtumat näinä päivinä viitoittivat tulevien viikkojen tapahtumien ohella myös suuntaviivoja tuleville kuukausille ja lopulta tuleville vuosille, lännen kyvyttömyyden toimia välittäessä Kremliin viestiä heikkoudesta ja päättämättömyydestä.

Varhain aamulla 11. heinäkuuta 2014 (kello 04:40 eteenpäin) venäläiset tulittivat ukrainalaisten kenttätukikohtaa Zelenopillian kylän lähellä Ukrainan eteläosissa. (2) Rakettikeskitys laukaistiin Venäjän maaperältä yli kymmenen kilometriä maiden väliseltä rajalta, raketinheitinkeskitystä tuettiin kolmen 120 mm kranaatinheittimen tulella. Kranaatinheitintuli kesti yli kymmenen minuuttia.

Zelenopillian luoteispuolelle oli tuolloin leiriytynyt osia Ukrainan maavoimien 24. mekanisoidusta prikaatista ja 72. mekanisoidusta prikaatista sekä 1. pataljoona Ukrainan maahanlaskujoukkojen 79. ilmakuljetteisesta prikaatista ja joukkoja Ukrainan rajavartiolaitoksesta. Kyseisenä aamuna (11. heinäkuuta 2014) kello 04:40 eteenpäin Venäjän maavoimien raketinheitinpatteri tulitti aluetta, jolle ukrainalaiset olivat leiriytyneet, 122 millimetrin raketinheittimillä. Kyseessä oli todennäköisimmin BM-21 Grad raketinheittimen modernisoitu versio Tornado-G. Alueelle ammuttiin ainakin 40 rakettia, joiden lisäksi aluetta tulitettiin kolmella 120 mm kranaatinheittimellä. Kranaatinheitintuli kohdistettiin alueelle Zelenopilliasta luoteeseen, Ukrainan alueelta, jota Venäjän varustamat joukot tuolloin miehittivät. Venäjä käytti tulen kohdistamiseen lennokkeja, menettäen kyseisenä aamuna yhden Orlan-10 lennokin.

Ukrainan asevoimien ja rajavartiolaitoksen tappiot kyseisenä aamuna nousivat Zelenopilliassa välittömästi pariin kymmeneen kaatuneeseen ja lähes sataan haavoittuneeseen. (3) Vuonna 2015 julkaistun raportin mukaan kokonaistappiot Zelenopillian tuli-iskussa nousivat 37 kaatuneeseen ja yli 100:an haavoittuneeseen, kaatuneista 7 kuului rajavartiolaitoksen vahvuuteen. (4)









Viikonpäivät Zelenopillian rakettikeskistyksestä nähtiin seuraava tragedia, kun Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Novator 9K37 M1 ”Buk” -ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä laukaistulla ohjuksella Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014, paikallista aikaa klo. 16:20:xx. Koneen mustanlaatikon lentoarvotallennin sekä ohjaamon ääninauhuri lakkasivat kumpikin toimimasta klo. 16:20:03. (5)

Lennonjohto oli viimeisen kerran yhteydessä lentoon MH17 heinäkuun 17. päivä kello 16:19:56, jolloin koneen ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – tästä seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys Malaysia Airlinesin lentoon MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin. (6) Voimme todeta, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä kello 16:20:03 (jolloin lentoarvotallennin sekä ohjaamon ääninauhuri lakkasivat toimimasta) on hetki, jolloin Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalustoon kuuluneesta Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloinen taistelukärki räjähti, takaa katsoen, lentokoneen (Boeing 777-200ER) ohjaamon vasemmalla puolella pudottaen koneen. Kyseisenä hetkenä päättyi lentokoneen 15 hengen miehistön ja 283 matkustajan elämä – mikäli olisin kovin raadollinen, toteaisin, että todennäköisesti osa koneessa olleista oli epämääräisen ajan verran hengissä Malaysia Airlinesin lennolla käyttämän koneen hajotessa osiin ohjuksen taistelukärjen räjähtämisen seurauksena.

Malaysia Airlinesin lentoa MH17 edeltävänä iltana, 16. heinäkuuta 2014, käydään kohtalokas puhelu kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Donbasissa, Ukrainan itäosissa, on ongelmallinen Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Alueella operoivat, Venäjän komentoketjuun kuuluvien joukkojen komentajat tiedostivat kehityskulun, mikäli apua ei tulisi ja pian. Suojaksi kasvanutta Ukrainan ilmavoimien aktiivisuutta vastaan alueella operoivat venäläisjohtoiset joukot toivoivat saavansa raskaampaa ilmatorjuntakalustoa – puhelun kuluessa toivottiin nimenomaan Bukia (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmää), jollainen heille luvattiin Venäjältä toimittaa.











Lennon MH17 pudottanut ohjus laukaistiin Snižnen eteläpuolella sijainnutta Pervomais’kyin kylää ympäröiviltä pelloilta. Snižnen eteläpuolinen alue oli tuolloin siinä mielessä kiinnostava, koska Ukrainan asevoimat oli aloittanut siellä operaation heinäkuun 16. päivä katkaistakseen Venäjän huoltoreitin etelästä rajan yli miehitetyille alueille. Edellisenä päivänä (15. heinäkuuta 2014) Igor Girkin vieraili yhdessä militanttikomentaja Aleksandr Borodain kanssa Savur-Mohylan koillispuolella. Vierailun yhteydessä kuvatulla tallenteella on havaittavissa myös yksi 9K35 Strela-10 (NATO: SA-13 ”Gopher”) lähi-ilmatorjuntajärjestelmä. (7)

Näen, että lännen ponnettomuus näinä viikkoina oli omiaan yllyttämään Venäjää laajentamaan sotaa ja osallistumaan siihen entistä aktiivisemmin asevoimillaan. Merkittävä eskalaatio nähtiin jo saman vuoden elokuussa, jolloin Venäjä ”humanitaarisen kolonnan” varjolla laajensi sotaa aloittaessaan asevoimillaan rajoitetun offensiivin Donbasissa estääkseen Ukrainan asevoimia ja vapaaehtoisjoukkoja kukistamasta Venäjän varustamia ja venäläisupseereiden (kuten Igor Girkin) johtamia joukkoja. Länsi oli haluton toteamaan, että elokuussa Ilovaiskissa soti Venäjän asevoimien joukkoja, että Venäjä rikkoi jälleen kerran sopimuksen, jonka ”takuumiehenä” se oli. Sama kaava toistui seuraavana talvena Debaltsevessa, jossa Minskissä sovitusta aseleposopimuksesta huolimatta Venäjän asevoimien tuella proxyjoukot jatkoivat hyökkäystä Ukrainan asevoimia ja vapaaehtoisjoukkoja vastaan valloittaen lopulta strategisesti tärkeän kaupungin.

Ei tarvitse lainkaan ihmetellä, että Venäjä aloitti laajan koko Ukrainaan kohdistuneen offensiivin 24. helmikuuta 2022. Offensiivi oli seurausta siitä, että länsi oli vuosien ajan sulkenut silmänsä Venäjän rikollisilta toimilta Ukrainassa, että Venäjän oli annettu vuosien ajan kiristää Ukrainaa ja länttä – rikkoa allekirjoittamiaan sopimuksia tai ”pelata peliä” omilla säännöillä. Offensiivi oli myös seurausta siitä, ettei länsi ollut riittävän määrätietoinen loppukesällä 2008 Venäjän hyökätessä Georgiaan, tai Venäjän osallistuessa näkyvästi sotaan Syyriassa syksystä 2015 lähtien. Syyriassa Venäjä toteutti myös laajamittaisia pommituskampanjoita siviilikohteita vastaan, voimallaan se myös mahdollisti Bašar al-Assadin hallinnon sortotoimet omiin kansalaisiinsa (mukaan lukien kaasuaseen käytön).

Vladimir Putin lähipiireineen tulkitsi tämän kaiken lännen heikkoudeksi ja kyvyttömyydeksi. Länsi näytti olevan juuri niin heikko, kuin Venäjän propaganda oli vuosien ajan rummuttanut, joten vuosien kehityskulku johti lopulta Venäjän aloittamaan brutaaliin tuhoamissodan Ukrainassa 24. helmikuuta 2022. Hävettävää on, että lännessä pelätään edelleen Venäjän provosoituvan, pelätään Venäjän nujertamista taistelukentällä, vaikka käytännössä Venäjän nujertaminen taistelukentällä on ainoa keino, joka mahdollistaa pysyvämmän rauhan – edes joksikin aikaa.

* * *

Päättäjillemme ja meille kaikille pohdittavaksi olisimmeko hyväksyneet venäläisiltä selityksenä, ”Kyse on separatisteista”, mikäli itärajaan rajoittuvia alueita maassamme olisi tulitettu Venäjältä käsin vähimmilläänkin kymmeniä kertoja kesän 2014 kuluessa tykistöllä ja raketinheittimillä? Niinpä…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

2. https://twitter.com/region776/status/1678651580441042944 

3. https://www.bbc.com/news/world-europe-28261737 

4. https://www.unian.ua/politics/939160-soldati-v-zelenopilli-zaginuli-vid-novitnogo-rosiyskogo-tornado-g-zmi.html 

5. https://web.archive.org/web/20151013141325/http://cdn.onderzoeksraad.nl/documents/report-mh17-crash-en.pdf 

6. https://www.nst.com.my/news/2015/09/mh17-last-transmission-romeo-november-delta-malaysian-one-seven 

7. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 


Malaysia Airlinesin lentoa MH17 käsitteleviä kirjoituksia:

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa 

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati

MH17: neljä epäiltyä – kolme syyllistä 











lauantai 8. heinäkuuta 2023

Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä


Olen vuosien mittaan tehnyt havaintoja ja kirjoittanut niitä ylös blogien muotoon suomalaisista sotimassa Venäjän proxyjoukoissa tai Venäjälle alisteisissa joukoissa Itä-Ukrainassa; yhtä lailla olen havainnoinut suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten osallistumisesta Ukrainan vastaiseen kampanjointiin ja informaatiosotaan Suomessa sekä muissa maissa. Osaa tällaisesta kampanjoinnista voi pitää Suomeen kohdistettuna hybridivaikuttamisenahybridisotana, koska Venäjälle kyse on sodankäynnistä. Me suomalaiset vain kainostelemme nimitystä hybridisota, johtuen ehkäpä siitä, että meidän mielissä sodankäynnillä on konkreettisempi ”verta ja suolenpätkiä” merkitsevä tarkoitus.

Suomalaisten sekä Suomessa asuvien venäläisten ja Venäjä-mielisten Venäjää tukevaa toimintaa Suomessa sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.















Helsingin Sanomat julkaisi taannoin (27. kesäkuuta) taustoitetun artikkelin ”Venäjän puolella”, jossa Helsingin Sanomat selvitti Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä sotineiden vierastaistelijoiden vaiettua verkostoa, joista Saksan parlamentin puolustuskomitean puheenjohtaja Marie-Agnes Strack-Zimmermann sanoi seuraavaa:

Tällaiset todellista sotakokemusta omaavat ihmiset – jotka mahdollisesti tappoivat muita ilman katumusta – ovat vaarallisia yhteiskunnallemme”. (1)

Jonka myötä päätin koota kirjalliseen muotoon omia havaintojani Suomessa asuvista venäläisistä (tai venäjää puhuvista), jotka ovat tavalla tai toisella osallistuneet sodankäyntiin Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa. Tähän ryhmään kuuluu myös Suomessa asuneita venäläisiä, jotka ovat palanneet takaisin Venäjälle 24. helmikuuta 2022 jälkeen osallistuakseen Venäjän laajaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan. Ennen kirjoitukseni tätä osiota lyhyt kertaus Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten osallisuudesta Venäjää tukevaan toimintaan ja vaikuttamiseen Suomessa Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen (helmi-maaliskuu 2014) ja Itä-Ukrainassa huhtikuussa 2014 aloittaman sodan jälkeen. Toiminta on ollut sen verran pitkäjänteistä ja siihen on liittynyt eritasoista aktivismia sen verran paljon, että tämä kertaukseni käsittää vain eräitä ydinkohtia sekä huomioitavia tapahtumia (lähteineen ja taustoittavine tekstilinkkeineen).

Tämän toiminnan, vaikuttamisen ja kohdennettua häirintää sisältävän aktivismin eräs merkittävimmistä haaroista on seurausta Yleisradion toimittaja Jessikka Aron tutkivan journalismin artikkelia Venäjän trollitehtaasta. (2) Laaja-alaiseen häirintään (kyse oli käytännössä psyykkisestä väkivallasta) osallistui pääasiassa suomalaisia mutta jossa esim. Johan Bäckman hyödynsi kontaktejaan Venäjälle, valjastaen myös sikäläisen median eri alustoja Aron vastaiseen mustamaalauskampanjointiin. Suosittelenkin jokaista lukemaan Jessikka Aron kirjoittaman ja hyvin taustoitetun tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, jossa Venäjän kohdennetun vaikuttamisen ja informaatiosodan tätä puolta avataan erittäin ansiokkaasti.

Suomessa kiinnitettiin hyvin pitkään huomiota ainoastaan Venäjän ja maassamme asuvien venäläisten harjoittamaan informaatiovaikuttamiseen ja propagandistiseen viestintään, osallisuus muuhun aktivismiin ja mahdollisten hybridisodankäynnin operaatioihin nousi esille laajemmin erityislaatuisten kiinteistökauppojen ja rakennusprojekteihin liittyvien tutkimusten yhteydessä. Mutta tällöinkin Suomessa varottiin puhumasta Venäjän mahdollisista hybridioperaatioista tai valmistautumisesta johonkin harmaan alueen toimintaan. Tuula Malin kirjassaan ”Putinin pihapiirissä” nostaa esiin lukuisten hämäräperäisten kiinteistökauppojen ohella epämääräisiä liiketuttavuuksia. Tästä huolimatta esim. Airiston helmen kohdalla Suomessa viranomaisviestinnässä puhuttiin talousrikollisuudesta, kun sitä vastoin Latviassa kyseisen oligarkin – Pavel Melnikov – kohdalla viitattiin olennaisesti suorempaan mahdollisiin turvallisuusuhkiin, joita henkilön omistukset maassa synnyttävät. (3)

Venäjän hallinnon harjoittaman politiikan ja imperialististen valloitussotien tukeminen näkyi parhaiten juuri informaatiovaikuttamisen ja propagandasodan saralla. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja toiminnan organisoiduttua laajemmin Suomessa, Venäjän hallintoa tukevien (Suomessa asuvien) venäläisten ja heidän maassamme asuvien tukijoiden näkyvä toiminta suuntautui medianäkyvyyttäkin saaneisiin tapahtumiin (alkuvaiheessa suomalaismedian suhtautuminen tapahtumiin oli lapsellisen naiivia) sekä entistä räikeämmän propagandistisen luonteen sisältämiin tapahtumiin, joihin suomalaismedia osasi jo suhtautua olennaisesti kriittisemmin.

Erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämisen ohella näkyvämmässä roolissa oli yhdistystoiminta, johon osallistui aktiivisesti suomalaisia sekä Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä – tai henkilöitä, jotka asevoimat itsensä venäläisiksi. Näkyvistä yhdistyksistä esim. DNR-edustamiskeskus ry esiintyi ns. Donetskin kansantasavallan virallisena edustustona Suomessa, jota roolia sillä ei oikeasti ollut, vaikka toiminnan taustalla olevat henkilöt niin uskottelivatkin. Myös ulkoministeriömme joutui korjaamaan yhdistyksen välittämää disinformaatiota. (4) DNR-edustamiskeskus sekä Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa järjesti muutaman kerran pikkujouluja, joihin osallistui suomalaisten ohella myös venäläistaustaisia Venäjän hallinnon tukijoita. Viimeisimpinä aktiivisen (näkyvän) toiminnan vuosina yhteistyökumppaneiden joukossa oli myös Venäjän hallinnon imperialistista politiikkaa tukenut RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, jonka johdossa oli tuolloin Daria Skippari-Smirnov.

Skippari-Smirnovin johdolla Suomessa järjestettiin ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin marssi toukokuussa 2017. (5) Tämän jälkeen Skippari-Smirnov on järjestänyt RUFI:n nimissä vielä kahdesti kuolemattoman rykmentin marssin sekä koronaepidemian jälkeen, toukokuussa 2022, autokulkueen, joka päättyi Helsinkiin. Aktiivivuosina yhdistyksen sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla jaettiin runsaasti disinformaatiota sekä Venäjää tukevaa propagandaa. Skippari-Smirnovin johdolla yhdistys oli myös näkyvässä roolissa Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle suuntautuneella matkalla keväällä 2018.

Oma lukunsa Suomessa tapahtuneessa toiminnassa oli Johan Bäckmanin harjoittama taistelijoiden värväys Venäjän proxyjoukkoihin Itä-Ukrainaan, ja jo ennen tätä tapahtunut erilaisen materiaalin toimittaminen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle Venäjän kautta. Tähän toimintaan on liittynyt myös Suomessa asuvia venäläistaustaisia henkilöitä sekä heidän omistamia yrityksiä. (6) Olen aiemmin kirjoittanut useita blogeja aiheesta, viimeisimmän . Viime vuosina suomalaismediat ovat myös aktiivisemmin tarkastelleet tätä toimintaa sekä suoranaista sotatoimiin osallistumista Venäjän riveissä – tällainen oli myös Helsingin Sanomissa julkaistu laaja artikkeli sekä Yleisradiossa syystalvella 2021 julkaistut artikkelit. (7 ja 8) Blogeissani olen keskittynyt pääasiassa suomalaistaustaisten taistelijoiden värväykseen, tällä kertaa kohdistan katseeni Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumiseen sotaan Itä-Ukrainassa ja nimenomaa Venäjän riveissä. Helsingin Sanomien artikkeli Venäjän puolella tarjoaa erinomaisen perustan, jolta lähteä etenemään.

Onko tšuhna nenästä vedettävä

Tämän parin sivun alustuksen jälkeen voimmekin siirtyä sitten itse asiaan eli lisäämään oma rikka rokkaan tarkasteltaessa Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden osallistumisesta Venäjän riveissä sotaan Ukrainassa. Kirjoituksessani jätän kuitenkin huomiotta Suomessakin viime aikoina paljon kohua herättäneen Gennadi Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan tarkastelun. (9) Syy aiheen sivuttamiselle on yksinkertainen. Timtšenkoon liitetyn palkkasotilasarmeijan eli Redutin lähempi tarkastelu pidentäisi tätä kirjoitusta aivan liikaa. Mutta se, ettei Suomessa olla ennen tätä vuotta kiinnitetty huomiota  Timtšenkon omistussuhteisiin Redutiin nähtyä enempää kertoo omaa kieltään siitä salamyhkäisyydestä, joka Gennadi Timtšenkon ympärillä on laajemminkin vallinnut.

Suomessa on hellitelty hyvin pitkään ajatuksella, että Venäjällä Vladimir Putinin poliittiset vastustajat vastustaisivat automaattisesti myös sotaa (tai ns. erikoisoperaatiota). Tällainen luulo on kuitenkin aivan väärä. Tämän vuoden toukokuussa Suomessa yli vuosikymmenen asunut Toinen Venäjä -puolueen aktivisti Sergei Porohovoi palasi takaisin Venäjälle omasta tahdostaan vieläpä ilmoittaen olevansa valmis liittymään vapaaehtoisena Venäjän miehittämän Donbasin alueella toimivan Interbrigady-liikkeen joukkoihin. Interbrigady -joukot ovat taistelleet osana Venäjän joukkoja Itä-Ukrainassa Ukrainaa vastaan jo vuodesta 2014. Kyseisten joukkojen epäillään syyllistyneen sotarikoksiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Porohovin tunteman aktivistilähteen mukaan tämä päätti palata takaisin Venäjälle, elämän käytyä Suomessa henkisesti mahdottomaksi Ukraina-vimman ja russofobian tähden. (10)

Eduard Limonovin perustamassa Toinen Venäjä -puolueessa äärivasemmistolaisuus ja fasismi yhdistyivät kansallisbolševistiseksi ideologiaksi. Kansallisbolševismissa on kyse poliittisesta liikkeestä, jossa nationalismi ja bolševismi yhdistyvät. Merkittävää liikkeelle on myös ideologinen Amerikka-vastaisuus. Toinen Venäjä -puolueen alkuperäisenä tavoitteena on ollut muun muassa kansanäänestykset venäläisenemmistöisillä alueilla rajanaapureissa Venäjään liittymisestä. Tänään Venäjä on radikalisoitunut siinä määrin, ettei kansallisbolševismi juurikaan eroa Venäjällä vallalla olevasta ”ideologiasta”, jossa putinismi ja fasismi ovat yhdistyneet russismiksi. Nyt tulee kysyneeksi itseltään, että olemmekohan olleet hiukan liian naiiveja sen suhteen, mitä tulee Putinin poliittisiin vastustajiin ja suhtautumiseemme heihin.

Porohovoi on yksi Putinin ideologisista vastustajista, joka on kuitenkin palasi Venäjälle ja on valmis osallistumaan Venäjän rikolliseen hyökkäyssotaan Ukrainassa mutta kuinka monta porohovoita olemme kasvattaneet polvellamme?

Helsingin Sanomien artikkelissa Venäjän puolella kysytään kommentteja Suomessa asuvalta venäläiseltä, Pavelilta eli Pavel N:ltä, hänen osallisuudesta sotaan Venäjän riveissä Ukrainaa vastaan. Pavel, kuten kovin moni muukin, kuittaa olleensa humanitaarisessa tehtävässä eikä osallistuneensa taisteluihin. Samaa väitti Iso-Britannian kansalainen Benjamin Stimson, joka tuomittiin vuosia sitten Iso-Britanniassa useamman vuoden vankeusrangaistukseen osallistuessaan sotaan Venäjän proxyjoukoissa Ukrainan hallintoa vastaan. (11) Stimson, kuten Suomessa asuva venäläistaustainen Pavelkin, on esiintynyt kuvissa rynnäkkökivääri kädessä sotatoimialueella, mikä riitti Stimsonin kohdalla tuomioon.

HS:n artikkeliin on poimittu kuva Pavelista rynnäkkökivääriltä näyttävä ase kädessä, Pavelin mukaan kyseessä on airsoftissa käytetty ase. Parikin reserviläisaktiivia esitti minulle perustellun eriävän mielipiteen, joten kyse voi olla airsoft aseesta tai sitten ei. Pavelin kavereiden sosiaalisesta mediasta löytyy runsaammin kiinnostavia kuvia, joissa esiintyy myös Pavel N. – osassa kuvista aseistautuneena. Osa kuvista, joissa Pavel N. kavereineen esiintyy on todennäköisesti otettu airsoftin yhteydessä mutta eräissä kuvissa havaittavasta toiminnasta ja harjoittelusta tulee mieleen ihan jotain muuta kuin airsoft. Kuvissa näkyvän ränsistyneen rakennuskannan perusteella ne on otettu jossain muualla kuin Suomessa, kuvissa esiintyvien henkilöiden sometilien perusteella päättelisin ne otetun joko Pietarin ympäristössä Venäjällä tai mahdollisesti Viron itäosissa.*

Pavel N., osakuva alkuperäisestä kuvasta.













Kuva alueesta, jolla Suomessakin asuvat venäläiset käyvät harjoittelemassa "airsoft'ia"












Kuvista tulee väistämättä mieleen vuosientakaiset kuvat, jotka julkaistiin Russian Imperial Movementin organisoimilta Partizan-leireiltä tai Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM:n leireiltä, joille osallistui nuoria ja vähän vanhempiakin Ukrainan itäosista vuosia ennen Venäjän 2014 aloittamaa sotaa. (12 ja 13) ESM:n ideologiset ”nuortenleirit” olivat tapahtumia, joissa synnytettyjen verkostojen kautta eurasianismia (tai neo-eurasianismia) levitettiin Venäjän naapurimaihin. Evraziyskiy soyuz molodezhi’n ohella vastaavaa toimintaa harjoitettiin myös Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n kautta, kummankin pohjautuessa Aleksandr Duginin ajatuksiin.

Pavel N:n ja hänen ystäviensä someverkostoa penkoessa löytyy myös muita Suomen kotipaikakseen ilmoittavia venäläistaustaisia henkilöitä, jotka ovat toimittaneet vähintäänkin materiaaliapua v. 2014 jälkeen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, tarkemmin ilmaistuna, Venäjän miehittämille alueille. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin suurella todennäköisyydellä he ovat ajaneet alueelle Venäjän kautta (syyllistyen vähimmilläänkin Ukrainan valtiorajarikokseen, enimmillään paljon muuhunkin). Turun kotipaikakseen ilmoittava ”Cure Morozov” on julkaissut somessa avustuskuvien ohella todennäköisesti rintamaolosuhteissa otetun kuvan.

Kansainvälisestä tuomiosta ja Venäjän laajoista sotarikoksista huolimatta 24. helmikuuta 2022 ei ole muodostanut rajaa Suomessa asuvien venäläisten tai Venäjä-mielisten kremliinien Venäjä-tuelle. Kuten Helsingin Sanomien artikkelista selviää, Pavel N on tämän päivän jälkeenkin jakanut sosiaalisessa mediassa PMC Wagnerin värväysmainoksia mutta vielä pidemmällekin on menty. Tiedossani on ainakin yksi tapaus, jossa Suomeen joitain vuosia sitten (ennen koronapandemiaa) muuttanut venäläistaustainen mies – Jevgeni K – on palannut Venäjälle osallistuakseen Venäjän hyökkäyssotaan. Kyseisen henkilön tausta on sikäli kiinnostava, että sen luulisi herättävän viranomaisemmekin. Luotettavien tietojen mukaan hän on ennen Suomeen muuttoa työskennellyt Venäjällä Sisäministeriön alaisissa erikoisjoukoissa Pietarissa ja/ tai Leningradin alueella kohoten upseeriksi ja muuttaneen Suomeen palvelusopimuksensa päätyttyä. Hänet tuntevat epäilevät (perustellusti) Jevgeni K:n salanneen oikean työhistoriansa ja taustansa saapuessaan maahan.

Se voidaan ainakin todeta, että tähän mennessä viranomaistemme toiminta sen suhteen mitä tulee Venäjän riveissä taistelleiden tekojen tutkintaan, on varsin lepsua. Sattumalta juuri tänään Ilta-Sanomat julkaisi laajan artikkelin, jossa kerrottiin Hämeen poliisin ja Keskusrikospoliisin pitkään jatkuneesta tutkinnasta, jonka kohteena on Suomessa asuva venäläismies, joka on ukrainalaislähteiden mukaan taistellut Jevgeni Prigožinin omistamassa PMC Wagner’issa. (14) Huomioitavaa on se, että miestä kohdeltiin mahdollisena todistajana Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvässä tapahtumaketjussa.

Kiinnostavaa on se, ettei Suojelupoliisi (Supo) ole julkisesti kiinnittänyt Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä taistelleisiin suomalaisiin vierastaistelijoihin. Sen sijaan tänä keväänä julkaistussa kansallisen terrorismin uhka-arviossaan Supo sen varoittaa yksittäisistä äärioikeistolaisista, jotka ovat matkustaneet sotimaan toiselle puolelle eli Ukrainan joukkoihin. Helsingin Sanomien toimittaja tiedusteli Supolta kantaa niihin suomalaisiin, jotka ovat osallistuneet sotaan Donbasissa Venäjän puolella – ”Pitääkö Supo heitä turvallisuusuhkana? Millaisen turvallisuusriskin he voivat aiheuttaa palatessaan Suomeen?” (15) Supon vastaus oli, ettei heillä ole mitään kommentoitavaa. Sen sijaan Ukrainassa sotineisiin ulkomaalaistaistelijoihin erikoistuneen tutkija Kacper Rekawekin mukaan kotimaihinsa palanneet, Venäjän riveissä taistelleet vierastaistelijat ovat etenkin nyt turvallisuusuhka – ”Käytännössä he ovat Venäjän agentteja.” (16)

Samaa välttelyä viranomaistemme taholta oli havaittavissa jo vuosia sitten, jolloin tein tutkintapyynnön Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen toiminnasta. Tapausta käsittelin laajemmin blogissani 4. joulukuuta 2021. Niille, jotka eivät jaksa lukea blogia, totean, että valtakunnansyyttäjävirastossa tehtiin päätös, ettei esitutkintaan ole aihetta. Toivoin, että noista ajoista tšuhna on napakoitunut, mutta pelkäänpä olevani väärässä. Että venäläiset edelleen tšuhnille naureskelevat.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (artikkeli maksumuurin takana).

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 


*: Suomessa asuvien venäläistaustaisten henkilöiden verkostoja peratessa paljastuu myös se, että ainakin osalla heistä on yhteyksiä venäläiseen, Pietarissa päämajaa pitävään, imperialistiseen Russian Imperial Movementiin eli RIM:iin sekä RIM:in jäseniinn, jotka ovat sotineet Venäjän joukoissa Itä-Ukrainassa.

RIM järjestää Pietarissa ja Leningradin alueella sotilaskoulutusta erilaisille ryhmille. Sen organisoimille kursseille on osallistunut myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä. En pitäisi mahdottomana sitä, etteivätkö Suomessa asuvat venäläiset kävisi RIM:in leireillä harjoittelemassa. Niin, ehkäpä näillä leireillä harjoitellaan sitä ”airsoftia”.