Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa: Suomenlahden pohjukka kohteena

 

Ukrainan vaikuttaessa ensimmäisen kerran onnistuneesti* Suomenlahden etelärannalla sijaitsevan Laukaansuun (ven. Ust-Luga) sataman Novatekin kaasuterminaaliin 20.–21. tammikuuta 2024, (1) kyse oli kaikesta huolimatta yksittäisestä operaatiosta, joka toki oli osoitus Ukrainan kyvykkyyksien merkittävästä kasvusta Venäjän suurhyökkäyksen alkuun verrattuna, mutta tuolloin oltiin vielä kaukana sitä, mihin Ukraina tänään pystyy. Ukrainan iskuajankohtana Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko. (2) Timtšenkon omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia, joten hän yhtiön toiseksi suurin omistaja. Timtšenkolla oli tuolloin ja on edelleen Suomen kansalaisuus Venäjän ja Armenian kansalaisuuksien ohella.

Ukrainan kaukovaikutuskyky on parissa vuodessa kehittynyt merkittävästi, mikä näkyy erinomaisesti nyt myös Pietarin talousalueella Ukrainan suorittaessa operaatioita lennokeilla (ja mahdollisesti myös ohjuksilla) useita kertoja saman viikon aikana. Operaatiot ovat nyt kooltaan aivan toista luokkaa, kuin se mitä Laukaansuun satamassa nähtiin reilut pari vuotta sitten. Osaltaan entistä laajempien ja moniulotteisempien operaatioiden läpivienti on mahdollista siksikin, koska Ukraina on systemaattisesti vaikuttanut jo pidemmän aikaa Venäjän ilmapuolustukseen ja sen avainjärjestelmiin, kuten tutkiin ja tulenjohtoyksiköihin ilmatorjuntaohjusten laukaisualustoja unohtamatta. Ukrainan systemaattisen ja pitkään jatkuneen vaikuttamisen seurauksena Venäjä joutuu entistä enemmän tekemään valintoja ilmapuolustuksen sijoittelun ja painopisteiden suhteen. Nyt se on ajautunut jo tilanteeseen, jossa panostaminen Moskovan tai eliitin suojeluun on poissa strategisten avainkohteiden ilmapuolustuksesta.

Venäjä suunnitteli varustavansa miehittämästään Krimin niemimaasta ”uppoamattoman” lentotukialuksen, jolta hallita ympäröiviä merialueita ja joka varmistaisi Venäjän herruuden alueella. Ukrainan pitkään kestäneen vaikuttamisen jäljiltä on miehitetyllä Krimin niemimaalla päädytty tilanteeseen, jossa sen on onnistunut luomaan alueelle vähäisimmilläänkin käytäviä, joita pitkin sen droonien ja muiden asejärjestelmien on mahdollista lentää hyvinkin vapaasti kohteeseensa. (3) Päätelmäni mukaan Venäjä ylläpiti Krimin niemimaalla tehokkaampaa ilmapuolustusjärjestelmää muiden alueiden kustannuksella, kunnes lopulta on päädytty tilanteeseen, jossa vähiin käyviä resursseja ei enää riitä niemimaalle niin paljon, kuin ennen. Jonkinlainen resurssiongelma piinaa Venäjää myös Pietarin talousalueella, monet venäläiset sotabloggarit ovat nimittäin ihmetelleet ilmatorjunnan puutetta – useilla Laukaansuun sataman ympäristöstä kuvatuilla tallenteilla näkyy pääsääntöisesti vain pienikaliiperisten aseiden tulitusta. Koiviston (ven. Primorsk) sataman lounaispuolella sijaitsee asemaan sijoitettu Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmä, joka ei havaintojen mukaan ole ollut aktiivisena montaakaan kertaa Ukrainan viikolla 13 toteuttamien operaatioiden aikana. (4)

 

Ukrainan vaikuttaminen Pietarin ja Leningradin alueelle

Ukrainan poikkeuksellisen raju vaikuttamisoperaatio pitkän kantaman asejärjestelmillä Pietariin ja kaupunkia ympäröivälle Leningradin alueelle alkoi viikolla 12, 22. maaliskuuta 2026. (5) Seuraavaksi lyhyt kertaus tähän operaatioon alkuhetkestä huhtikuun alkuun saakka.

Ukrainan operaatio alkoi sunnuntai-iltana 22. maaliskuuta 2026 ensimmäisten lennokkien saavuttaessa seuranneena yönä Suomenlahden pohjukan Venäjällä. Suomenlahdella olleesta rahtilaivasta havaittiin Laukaansuun satamaan osuneen yksittäisiä lennokkeja yöllä 23. maaliskuuta kello 02:40 alkaen. (6) Näiden lennokkien aiheuttamat vauriot jäivät todennäköisesti vähäisiksi, koska sataman toiminta ei merkittävällä tapaa häiriintynyt iskun jälkeen. Sen sijaan Koiviston öljyterminaali (reilut 70 kilometriä pohjoiseen Laukaansuusta) vaurioitui Ukrainan operaation seurauksena merkittävästi. Nimittäin vielä paria päivää myöhemmin Transneftin Koiviston sataman öljyvaraston alueella paloi neljä suurta öljysäiliötä, joiden lisäksi kahdessa suuressa öljysäiliössä on pieniä paloja. (7)

Venäläiset eivät olleet onnistuneet sammuttamaan tulipaloja Koivistossa ukrainalaisten suorittaessa jo seuraavan operaation lennokeilla. 24.–25. maaliskuuta välisenä yönä Laukaansuun öljyterminaaliin osui toistakymmentä ukrainalaista OWA-lennokkia. (8) Öljyterminaalin lisäksi iskussa vaurioitui laajan satama-alueen ratapihaa, varastoja sekä kaasu- ja hiilisatamiin kuuluvia osia.

Samana aamuyönä viipurilaiset heräsivät Ukrainan OWA-lennokkien ääniin, kyseessä oli ilmeisesti vasta toinen kerta, Ukraina käynnissä olleen sodan kuluessa ulotti iskun Viipuriin saakka. Ukrainan Viipurin sataman telakka-alueelle kohdistamassa iskussa vaurioitui Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:lle rakenteilla oleva Project 23550-luokan arktinen partioalus ‘Purga’. (9) Venäläiset sotabloggarit ihmettelivät maansa hallinnon hidasta toimintaa havaittuaan, ettei kallistuneen ja osin uponneen aluksen pelastamiseksi ollut ryhdytty mihinkään toimiin moneen päivään Ukrainan operaation jälkeen. (10) Ukrainan lennokin osuma sytytti myös tulipalon Agricola AS:n rakennukseen. Lähellä rakennusta (noin 30 metriä rakennuksesta) sijaitsi FSB:n Rajavartiolaitoksen rakennus, mikä todennäköisesti oli Ukrainan kohde. (11)

Seuraavana yönä (25.–26. maaliskuuta) Ukraina vaikutti lennokeillaan Kinefin (ven. КИНЕФ – Киришинефтеоргсинтез) öljynjalostamoon Kirišissä, Leningradin alueella reilut 100 kilometriä kaakkoon Pietarista.

Tulevina öinä (26.–27. maaliskuuta; 27.–28. maaliskuuta; 28.–29. maaliskuuta; 29.–30. maaliskuuta) Ukraina vaikutti kolmasti Laukaansuun satamaan ja kahdesti Koiviston satamaan. Maalis-huhtikuun vaihteessa Ukraina jatkoi vaikuttamista OWA-lennokeilla Suomenlahden pohjukkaan Laukaansuun ja Koiviston satamiin. Yhteensä reilun viikon kestäneen vaikuttamisen seurauksena Venäjän öljynvienti satamien kautta väheni ensin merkittävästi, jopa 40 prosenttia. (12) Ukrainan operaation jatkuessa ja aiheutuneiden lisätuhojen myötä Laukaansuun ja Koiviston kautta öljynvienti lakkasi kokonaan. (13) Satelliittikuvista tehtyjen havaintojen mukaan Laukaansuun satamassa ainakin 11 suurta tai keskikokoista öljysäiliötä on tuhottu 5 on vaurioitunut, vastaavasti Koiviston satamassa on tuhoutunut ainakin kahdeksan 8 suurta öljysäiliötä ja muutama suuri öljysäiliö on vaurioitunut, (14) lisäksi kummankin öljysatamat muu infrastruktuuri on vaurioitunut iskuissa.

Me suomalaiset heräsimme todellisuuteen kahden ukrainalaisen lennokin harhauduttua ilmatilaamme aamupäivällä 29. maaliskuuta ja pudottua maahan Kaakkois-Suomessa, kolmas ukrainalaislennokki löydettiin Pyhäjärven jäältä Parikkalan ja Kiteen rajalta maaliskuun viimeisenä päivänä. (15 ja 16) Tapahtumia seurasi kiihtynyt disinformaation ja propagandan täyteinen viestintä, jota täydensi muiden Venäjä-mielisten näkökulmien esittäminen. Luonnollisestikaan suomalainen, Venäjän narratiivia toistava joukkio ei nähnyt Venäjän toiminnassa mitään ongelmaa, syy oli puolustussotaa käyvän Ukrainan. Loppuun muutaman kappaleen verran venäläispropagandasta ja disinformaatiosta sekä sen kaiuista.

 

Propagandaa ja disinformaatiota

Jo ennen ensimmäisten ukrainalaisten droonien harhautumista Suomeen, venäläispropaganda syytti Baltian maita ilmatilansa luovuttamisesta ukrainalaisten käyttöön operaatioissa Suomenlahden pohjukassa sijaitsevia Venäjän satamia vastaan. (17) Ensimmäisten ukrainalaisten OWA-lennokkien harhauduttua Suomeen, venäläispropagandassa ja sitä jakavissa kanavissa, kuin myös Venäjä-mielisissä suomalaisissa vastamedioissa ryhdyttiin spekuloimaan vaihtoehdolla, että Suomi luovuttaa ilmatilaansa ukrainalaisten käyttöön – pisimmälle menevissä syytöksissä, suora syytös kohdistui Suomeen ja Natoon operaatioiden toteuttajana. Heppoiset syytökset on helppoa osoittaa disinformaatioksi ja ilkeämieliseksi vaikuttamiseksi. Kiinnostavaa ei oikeastaan ole se, että kuka aineistoa tuottaa vaan ketkä sitä levittävät ja kuinka laajalle yleisölle. Havaintojeni mukaan sosiaalisen median alustojen ohella perinteisten medioiden julkaisemien uutisten kommenteissa nousevat esiin samat teemat.

Iltapäivälehdistä Iltalehdessä toimitusprosessi petti pahemman kerran viihdetoimituksen toimittajan Riia Pakkasen julkaistessa tosi-tv-tähti ja mediapersoona Antti Kurhisen (hänellä on Suomen ja Venäjän kansalaisuus) Facebook-spekuloinnin ympärille kasatun ”uutisen” ukrainalaisten droonien harhautumisesta Suomeen, jossa Kurhinen toistaa venäläispropagandaa droonien lentämisestä Viron (Baltian) kautta Suomeen. (18) Tällaisen ”uutisoinnin” kohdalla on enemmän kuin aiheellista perätä medialta vastuullisuutta – ihan kaikkien kommentointien ja spekulointien ympärille ei kannata väsätä (klikkihuorauksen takia) juttua. 

Havaintoja vastamedioiden sekä Venäjä-kaikujen propagandasta ja disinformaatiosta sekä Venäjän narratiivia myötäilevästä viestinnästä maalis-huhtikuulta 2026.

Tässä kohdin on hyvä muistaa, että Suomeen ei kohdistu ensimmäistä kertaa tällaista vaikuttamista propagandakanavien ja vastamedioiden taholta. Ukraina on aiemmin toteuttanut operaatioita myös Kuolan niemimaalla sijaitsevia kohteita vastaan, kuten Operaatio Hämähäkinverkossa (ukr. Операція «Павутина») 1. kesäkuuta 2025, jolloin kohteiden joukossa oli myös Kuolan niemimaalla sijaitseva Olenjan lentotukikohta (reilut 90 kilometriä etelään Murmanskista), (19) ja jonka jälkeen Suomeen kohdistui vastaavia syytöksiä. Ensimmäisen kerran Ukraina vaikutti OWA-lennokeilla Olenjan lentotukikohtaan heinäkuussa 2024, jolloin Venäjän naapurimaihin kohdistui epäilyjä ja syytöksiä maaperänsä luovuttamisesta ukrainalaisille operaation suorittamiseen. (20)

Ukraina tullee jatkamaan vaikuttamista Suomen lähialueille, mikä tarkoittaa sitä, että Suomeen tulee jatkossakin kohdistumaan vaikuttamista Venäjän sekä sen hyödyksi työskentelevien yksilöiden ja ryhmien taholta. On todennäköistä, että Suomeen tulee jatkossakin harhautumaan Ukrainan OWA-lennokkeja, osa Venäjän elektronisen häirinnän seurauksena, osa mahdollisten muiden syiden tähden (esim. GPS-spoofing, jossa väärennetty signaali ohjaa kohteen [esim. lennokki] väärään sijaintiin). Norjassa GPS-spoofingiin havahduttiin jo tammikuussa 2025, jossa siitä oli esimerkkejä Pohjois-Norjasta. Ongelmasta kärsivät esim. Finnmarkissa lähellä Venäjän-vastaista rajaa operoivat lentoyhtiöt. (21)

* * *

Kirjoitustani viimeistellessä silmiini sattui otsikko: ”Ukrainaa pyydetty hillitsemään iskuja Venäjän öljyjalostamoja vastaan, kertoo Zelenskyin neuvonantaja”, (22) mikä palauttaa mieleeni ne lukuisat kerrat, jolloin länsimaat ovat yrittäneet vaikuttaa Ukrainaan sen käydessä puolustussotaa Venäjän brutaalia hyökkäystä vastaan. Toisinaan Ukrainan on ollut pakko taipua ulkoisen painostuksen edessä, nyt toivon, ettei sen tarvitse niin tehdä, vaan että se vaikuttaa jatkossa entistä rajummin Venäjän öljyteollisuuteen ja öljynvientiin. 

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/PStyle0ne1/status/1748953602331173111

2. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

3. https://english.nv.ua/russian-war/russian-air-defense-command-in-crimea-faces-shake-up-after-losses-partisans-say-50590446.html

4. https://x.com/kromark/status/2040549618979676374

5. https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/3b0b9c62-a6b0-492f-ba56-41901f965ab7

6. https://x.com/BatlicKapitein/status/2036090937605042457

7. https://x.com/kromark/status/2037189391228019169

8. https://united24media.com/latest-news/russian-ust-luga-gas-terminal-struck-by-drones-1000km-from-ukrainian-border-17235

9. https://x.com/NavyLookout/status/2036732579756323323

10. https://x.com/TheReasonable66/status/2038619415176986705

11. https://www.hs.fi/maailma/art-2000011904305.html

12. https://www.reuters.com/business/energy/least-40-russias-oil-export-capacity-halted-reuters-calculations-show-2026-03-25/

13. https://yle.fi/a/74-20218974

14. https://x.com/GloOouD/status/2039721412533874891

15. https://yle.fi/a/74-20218510

16. https://yle.fi/a/74-20218467

17. https://meduza.io/en/feature/2026/03/30/last-week-ukrainian-drones-reportedly-landed-in-latvia-estonia-and-lithuania-russian-propaganda-was-quick-to-react

18. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/e2a54a38-8727-4290-a6e0-7011d8b13583

19. https://yle.fi/a/74-20165142

20. https://verkkosanomat.com/kotimaa/sotilasasiantuntija-arvioi-venajan-pommikonetta-vaurioittaneet-lennokit-lahetettiin-suomesta/ 

Vastamedia Verkkosanomien (toim. Kimmo Kautio) uutisessa lainattu eläkkeellä oleva yhdysvaltalaisupseeri eversti Douglas Macgregor esiintyy taajaan Venäjän valtio-omisteisissa propagandamedioissa ”kommentaattorina”. 

21. https://yle.fi/a/74-20139819

22. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-296620

Olen myös hyödyntänyt lähteinä luotettavien tahojen sosiaalisessa mediassa julkaisemia havaintoja, Planet’in julkaisemia satelliittikuvia sekä Financial Times ’in julkaisemaa artikkelia ‘Ukraine’s drones dent Russia’s war-fuelled oil windfall’.

*: Kyseessä oli Ukrainan ensimmäinen onnistunut operaatio Pietarin talousalueella. Paria päivää aiemmin ukrainalainen lennokki syöksyi maahan Laukaansuun sataman alueella aiheuttamatta merkittävää vahinkoa.

”Pienet vihreät miehet” Valko-Venäjällä –

 

tikari lännen kurkulla?

Juhannuksen aikaan näimme venäläisen ”juhannusnäytelmän” ensimmäisen osan – toista osaa emme ole vielä nähneetkään. Tämän ensimmäisen osan keskiössä oli Jevgeni Prigožin ja hänen omistamansa palkkasotilasyhtiö PMC Wagnerin taistelijat, jotka tekivät näyttävän (ja maan asevoimia sekä turvallisuuskoneistoa nöyryyttävän) rynnäkön kohti Moskovaa. (1) Kyseisen näytelmän sovittelijana esiin astui Valko-Venäjällä vaalit vuosia sitten varastanut, maan itsevaltainen johtaja Aljaksandr Lukašenka. (2) Näytelmän päätyttyä tapahtunut on herättänyt kysymysten ohella runsaasti ihmetystä, eikä vähiten siksi, että PMC Wagnerin omistaja Jevgeni Prigožin jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut – ainakaan hän ei ole vielä pudonnut ikkunasta tai nauttinut kohtalokasta annosta teetä.

Venäjän johto ei myöskään ole ryhtynyt mihinkään näkyviin ja merkittäviin toimiin PMC Wagneria vastaan, jollei sellaiseksi lasketa Pietarin Wagner-keskuksen ratsaamista ja PMC Wagneriin kuuluvien joukkojen siirtoa Venäjän puolustusministeriön alaisuuteen. Pieni näpäytys Prigožinin sormille, ei juuri muuta! PMC Wagnerin taistelijoita siirtyi juhannusnäytelmän päätteeksi Valko-Venäjälle, jossa heitä ei Lukašenkan hallinnon toimesta kovinkaan suopeasti otettu vastaan. Ilmeisesti osa PMC Wagnerin taistelijoista on jo palannut Venäjälle Lukašenkan kieltäydyttyä rahoittamasta heitä. (3) Toisaalta satelliittikuvien perusteella PMC Wagnerin Tselissä, Valko-Venäjällä, sijaitsevaan tukikohtaan on tullut merkittäviä määriä lisää kalustoa elokuun 1. päivän ja 9. päivän välillä. (4) Mikäli Venäjälle on palannut Valko-Venäjältä merkittäviä määriä PMC Wagnerin taistelijoita, onko Venäjän hallinnolla joitain suunnitelmia heidän varalle? Tarvitaanko heitä mahdollisesti jollain muulla taistelukentällä?

PMC Wagnerin tukikohta Tselissä, Valko-Venäjällä.

Nigerissä vallan kaappasi ryhmä, joka näyttää suhtautuvan suopeasti Venäjään. PMC Wagnerin siirtymisestä vallan kaappaajien tueksi puhutaan, mikä olisi luonteva kehityskulku Venäjän Afrikan kolonisaatio-operaatiossa. Nigerissä on jo järjestetty PMC Wagneria sekä Jevgeni Prigožinia tukevia mielenilmauksia, tiedä sitten kuinka spontaaneista mielenilmauksista on kyse. (5) PMC Wagnerin palkkasotilaita on mantereella useammankin valtion alueella, muun muassa Nigerin läntisessä naapurimaassa Malissa. Tapahtumat Afrikan mantereella osoittavat myös sen miksi Venäjän hallinto ei ole ryhtynyt näkyviin vastatoimiin palkkasotilaita vastaan: Venäjä tarvitsee heitä omien operaatioidensa toteuttajana. Nyt vielä enemmän kun ”erityisoperaatiosta” Ukrainaan on tullut täydellinen mahalasku, eikä asevoimien tai turvallisuuskoneiston joukkoja ole samalla tapaa irrotettavissa kriisipesäkkeisiin kuin ennen. Venäjä tarvitsee tulevaisuudessa ”pieniä vihreitä miehiä” aiempaa enemmän. Palatkaamme takaisin Valko-Venäjälle.

Valkovenäläisiä sotilaita yhdessä PMC Wagnerin palkkasotilaiden kanssa harjoituksissa rajakaupunki Brestin lähellä. Kuva: Valko-Venäjän puolustusministeriö. 

Valko-Venäjä aloitti tiistaina (8. elokuuta 2023) sotaharjoitukset Suwałkin käytävän tuntumassa. (6) Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävä reilut 65 kilometriä leveä Suwałkin käytävä yhdistää Puolan Baltian alueeseen. Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajan hyökkäyssodan seurauksena Kaliningradin ekslaavi on aiempaa eristetympi Venäjästä, joten on hyvinkin mahdollista, että Moskovassa on kaivettu esille karttakirjojen ohella Zapad-2017 sotaharjoituksessa kootut havainnot. Muistammehan kuinka vuosien takaisen Zapad-2017 sotaharjoituksen edellä ja aikana käytiin keskusteluja mahdollisesta skenaariosta, joka uhkaisi Puolan Baltiaan yhdistävää Valko-Venäjän ja Venäjälle kuuluvan Kaliningradin ekslaavin väliin jäävää Suwałkin käytävää. Venäjän ja Valko-Venäjän skenaarion mukaan Zapad-2017 sotaharjoitus oli puolustuksellinen, jonka lähtötilanne oli –

”tulkittavissa ’värivallankumouksen’ alkuvaiheeksi, jossa Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä oli toiminnassa kumouksellisia voimia. Ne saivat kaikkea tarvitsemaansa ulkopuolista tukea aiheuttaakseen säröjä Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitolle sekä synnyttääkseen levotonta mielialaa ja kapinamieltä Valko-Venäjällä ja Länsi-Venäjällä.” (7)

Mikäli riittävän väljästi tulkitsemme, niin voimme päätyä olettamukseen, jossa Moskovassa kokonaiskuva nähdään juuri niin päinvastoin, että heidän mielestä Valko-Venäjällä ja Venäjällä on toiminnassa kumouksellisia voimia, joita vastaan on aloitettava operaatio, jonka yksi osa saattaisi olla Suwałkin käytävän testaaminen.

Syksyllä 2021 Valko-Venäjän yhdessä Venäjän kanssa toteuttaman hybridisodan ensimmäisen vaiheen, pakolaisten ja siirtolaisten länteen ohjailun kohdalla, paine kohdistui alkuvaiheessa Valko-Venäjän ja Venäjän Kaliningradin alueen väliin jäävään Suwałkin käytävään. Seuraavassa vaiheessa, 11. marraskuuta 2021 eteenpäin siirtolaisia ryhdyttiin ohjaamaan laajemmalle alueelle Valko-Venäjän ja Puolan välisellä rajalla, vähäisemmässä määrin painetta kohdistettiin Valko-Venäjän pohjoisiin naapureihin, Liettuaan ja Latviaan. Tämän jälkeen Venäjä on aloittanut koko Ukrainan tuhoamiseen tähdänneen sotilasoperaation 24. helmikuuta 2022, ja tämän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa maa on toistuvasti rikkonut kansainvälisiä sopimuksia vastaan sekä haitannut meriliikennettä Mustallamerellä – iskien ohjuksilla raskaasti ukrainalaisiin satamiin Mustanmeren rannikolla sekä Tonavan varrella. Nämä toimet voi myös nähdä lännen testaamisena, jota Venäjä on täydentänyt ydinaseiden käytön uhkailulla. Mielestäni länsi on epäonnistunut vastauksessaan Venäjän toimiin. Se edelleen sodan eskaloinnin pelon vuoksi epää Ukrainalta asejärjestelmiä, joita rintamalla olisi tarvittu jo kuukausia – jopa vuosi sitten. Miltä tällainen pelkuruus näyttää Kremlistä päin katsoen?

Muistuttaakseni mihin tyrannian liian heppoinen vastustaminen voi johtaa lainaan Garri Kasparovia, tähdentäen samalla sitä, ettei Vladimir Putin ole Adolf Hitler (kuten Kasparovkin kirjassaan toteaa):

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (8)

Historian tapahtumat eivät suoraan sellaisenaan toistu nykyisyydessä. Samalla meidän on kuitenkin syytä pitää mielessä se, että Putinin kaltaiset totalitaarisen valtion johtajat katsovat tapahtumia aivan toisesta näkökulmasta ja heitä voi yllyttää toiminta, jonka he näkevät heikkoudenosoituksena. Lukuisten läntisten johtajien toiminta viime kuukausina ikävä kyllä ruokkii Putinin kaltaista katujen kasvattia toimimaan (vaikka Putininkin on itse tullut nöyryytetyksi, mutta se voi ajaa häntä vielä äärimmäisempiin toimiin). Näyttää jopa siltä, että tällä hetkellä läntisen yhteisön suurin ongelma ei ole heikot eurooppalaiset johtajat, kuten Saksan liittokansleri Olaf Scholz vaan Yhdysvaltojen Joe Biden, jolla ei näytä olevan kykyä tarvittavaan jämäkkyyteen sen suhteen, kuinka Venäjää tulee kohdella. Ja jos – tai kun – Joe Biden näyttäytyy Putinin silmissä heikkona, mihin se voi johtaa? Toimivatko tällaisessa tapauksessa Yhdysvaltojen edustajien lausunnot ”jokaisen tuuman” puolustamisesta riittävänä pidäkkeenä ”rajojen testaamiselle”? (9) Sanat ja teot eivät ole koheesiossa, lännen vastaus Venäjän drooni-iskuihin ukrainalaisen Izmailin satamakaupungin viljavarastoihin on ollut ponneton, siitä huolimatta, että iskuilla Venäjä on vähintäänkin hivuttanut Nato-maa Romanian ilmatilaa. Niin, Izmailista etelään, vastaranta muutaman sadan metrin päässä Tonavan toisella puolen kuuluu Romanialle.

Meidän ei myöskään pidä uskotella itsellemme, ettei Venäjä ryhdy mihinkään operaatioon Valko-Venäjän suunnalla, koska siinä ei ole järkeä. Venäjän ei pitänyt toteuttaa suurhyökkäystä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 juuri sen tähden, koska siinä ei ole mitään järkeä. Näin meille uskoteltiin vain joitain päiviä ennen hyökkäyksen alkua, vaikka Venäjä oli tuolloin siirtämässä joukkojaan hyökkäysalueille oman maaperänsä ohella Valko-Venäjällä kuin myös Ukrainalta miehittämillään alueilla. Samoihin aikoihin Venäjän tulitoiminta Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin alkoi lisääntyä huomattavasti, tuli-iskujen käydessä samalla entistä provokatiivisemmiksi. Siispä lännen on oltava valmis myös niihin epätodennäköisimpiin skenaarioihin, Puola ja Liettua sekä Latvia valmistautuvatkin jo tähän.

En myöskään epäile hetkeäkään, etteikö Puola selviytyisi tarvittaessa yksinkin palkkasotilasjoukkion toteuttamasta operaatiosta, mikäli operaation näemme. Kysymys onkin siitä, että kuinka Kreml tulkitsee sellaisen tapahtuman, jossa Puolan voimankäytön rinnalla Washington tyytyy vain verbaaliseen toimintaan? Entäpä jos Suwałkin käytävän suunnalla toteutettavan hypoteettisen operaation tarkoituksena onkin testata Washingtonia?

Näin päätteeksi Neuvostoliiton marsalkka Georgi Žukovia mukaillen – puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän asevoimat toteuttaa tänä päivänä: käynnissä olevan puolustustaistelun ollessa vain valmistautumista siihen offensiiviin. Se kuinka offensiivivaiheessa lopulta käy riippuu meidän määrätietoisuudesta ja lujuudesta. Ollessamme tarpeeksi lujia, Venäjän ei ole edes mahdollista aloittaa offensiivivaihetta lähitulevaisuudessa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://abcnews.go.com/International/wagner-groups-rebellion-putin-unfolded/story?id=100373557

2. https://novayagazeta.eu/articles/2023/06/27/i-told-putin-to-slow-down-lukashenka-on-pmc-wagner-rebellion-en-news 

3. https://twitter.com/nexta_tv/status/1689780485600251904 

4. https://twitter.com/TheStudyofWar/status/1689801143067594752 

5. https://twitter.com/dana916/status/1690346838023450624 

6. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009769796.html 

7. Panschin, Vladimir – ”Niin sotii kuin harjoittelee” : Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten, s. 18.

8. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 27-28.

9. https://www.turan.az/ext/news/2023/8/free/politics_news/en/7094.htm 

Lähteinä hyödynnetty myös Belarusian Hajun project’ia sekä Pavel Latushkan twiittiä.

Arkistoiden kätköistä: Suomi tienhaarassa

 

Viime viikkoina olen penkonut arkistojani löytääkseni muistiinpanoja tapahtumista vuosien takaa. Etsimääni en ole onnistunut löytämään, sen sijaan useita kiinnostavia kirjoituksia ja ajatuksia, joista osa julkaistiin aikoinaan Virossa edelleenkin toimivan SSS-Radion verkkosivuilla blogimuotoisina kirjoituksina. Ehkäpä jokunen kirjoitusteni sisältämä ajatus päätyi radion ohjelmiinkin.

Viikon vaihteessa löysin 3. elokuuta 2016 kirjoittamani Suomi tienhaarassa-tekstin. Vaikka tekstin kirjoittamisesta on vierähtänyt jo vuosia, on se eräiltä osin edelleen ajankohtainen, jos ei muuten, niin se omalta osaltaan kuvailee niitä tapahtumia, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttivat siihen, että Venäjä ryhtyi 24. helmikuuta 2022 mielipuoliseen yritykseen valloittaa koko Ukraina ”erikoisoperaatiossa”. Kirjoitus valottaa sitä, kuinka tšuhna oli naiivi ja nenästä vedettävä Moskovan juoksupoika Venäjä-asiantuntijuuden sijaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että Suomesta löytyi tuolloinkin Venäjä-asiantuntemusta ja kaukonäköisyyttä, poliittiset päättäjät eivät vaan kuunnelleet heitä. Korkeintaan häätivät heidät luotaan ilkeästi sättien ja itsensä jalustalle nostaen.

Huomautan vielä tässä yhteydessä, että Suomi tienhaarassa-kirjoitus on kirjoitettu 3. elokuuta 2016. Kirjoituksen alkuperäinen teksti on väliotsikon jälkeen kursiivilla, tekstiin olen lisännyt välihuomautuksia ei-kursiivilla. Kirjoituksen päättää muutama tekstiä täydentävä kappale.

Itämeri, kuvan lähde: Concise World Atlas, Philip's.

Suomi tienhaarassa  

Venäjän apulaispuolustusministeri Anatoli Antonov esitti taannoin kutsun eurooppalaisille NATO-maille sekä Suomelle ja Ruotsille kutsun saapua keskusteluihin Moskovaan syyskuussa. Kutsu on otettu vastaan maissa, joille kutsu esitettiin hyvinkin eri tavalla – Viron kanta on hyvin selkeä ja suora: yhteistyö on mahdollista vain, jos ja kun Venäjä noudattaa NATO:n vaatimuksia lopettaa Krimin miehitys ja vetää joukkonsa Ukrainasta sekä lopettaa Itä-Ukrainan militanttien tukemisen. Viron eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mikhelson kehottaa Viron yleisradiolle antamassaan haastattelussa maataan suhtautumaan Venäjän kutsuun erittäin suurella varovaisuudella. (1)

Suomessa suhtautuminen kutsuun on poikennut monellakin tapaa Viron reaktioista – Suomen puolustusministeriön rektio ensi alkuun on maltillinen, alkuviikosta ainoa kommentti oli ’aloite on mielenkiintoinen’.”

Venäjän kokouskutsussa toistuu maan tavanomainen toimintamalli. Luodaan kriisi (tässä tapauksessa jännite nousi Itämerellä sen omien toimien seurauksena), joka ehdotetaan ratkaistavaksi monenkeskisissä neuvotteluissa, joissa mahdollisesti aikaansaadun sopimuksen henkeä Venäjä ei ole sitoutunut noudattamaan. Tätä toistuvaa kaavaa Keir Giles kuvaili uusimmassa teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee.

Palatkaamme seuraavaksi takaisin Suomi tienhaarassa-kirjoituksen pariin.

”Suomalaisista poliitikoista mieleen on noussut Matti Vanhasen kannanotot, joista on aistittavissa monellakin tapaa kaikuja menneisyydestä – mieleen nousee jopa ajatus, jonka mukaan Vanhanen ei pistäisi pahaksi, vaikka Suomessa vähennettäisi sotilasharjoituksia että -yhteistyötä NATO-maiden välillä, mikäli tämä omalta osaltaan liennyttäisi tilannetta Itämerellä.

Debaatti-mediasta Matti Vanhasen kannanotto lainattuna:

”Jos ja kun Itämerellä etsitään pieniäkin luottamusta lisääviä toimia, on Suomenkin, irrallaan Moskovan mahdollisista neuvotteluista, harkittava ensi vuoden sotilasteknisiä harjoituksia suunnitellessaan niiden näyttävyyden supistamista verrattuna kuluvaan kesään.” (2)

Minä tulkitsen tämän hyvin selkeästi kannanotoksi sen puolesta, että Suomen on syytä ”luottamusta lisäävinä toimina”, harkittava ensi vuoden sotilasteknisten harjoitusten supistamista verrattuna tähän vuoteen – sanaa ”näyttävyyden” pidän vain retorisena keinona, jolla taitava poliitikko jättää itselleen takaportin, josta luikerrella ulos, mikäli ”keittiössä” tulee kuuma. Houkuttelevaa olisi ulottaa ajattelu aina siihen pisteeseen saakka, jossa pohdiskelisin, onko tästä vedettävissä johtopäätös, jonka mukaan Matti Vanhanen myös sitä mieltä, että ”luottamusta lisäävien toimien” nimessä Suomen on omaan puolustusvalmiuteen ja sotilaalliseen liittoutumiseen liittyvissä kysymyksissä ulkoistettava osa päätösvallasta Moskovalle, annettava Venäjälle veto-oikeus näihin kysymyksiin. En kuitenkaan ryhdy spekuloimaan tällä teemalla ajatusta enempää, pelottava se kaikella tapaa olisi – se, että päätäntävaltaa siirrettäisi armaasta Suomen maasta Kremlin muurien sisäpuolelle.

Matti Vanhasen näkökanta ei tullut minulle millään muotoa yllätyksenä, ensinnäkin se sopii oivallisella tapaa siihen linjaan, jota useampi keskustalaispoliitikko on viime aikoina tuonut esille, linja jossa yhteistä rintamaa nakerretaan, halutaan erillisiä sopimuksia Venäjän kanssa ja jossa ”maidontuottajia on muistettava” ja näin pyrittävä vaikuttamaan sanktiopolitiikkaan. Tämä linja on kaikkea muuta kuin sellainen linja, jota itse soisin hallituksen pääministeripuolueen tuovan säännönmukaisesti esille – se on linja, joka sopii Venäjälle, se on linja, joka rikkoo yhteistä rintamaa ja antaa samalla lisää aseita Venäjälle jatkaa ”hajota ja hallitse” -strategiaansa. On myös syytä miettiä, että millaisen signaalin annamme ulkomaille näillä puheilla? Ketä ne hyödyttävät eniten?

Matti Vanhanen on aiemminkin esittänyt varsin kiintoisia (ja todellisuudesta poikkeavia) näkemyksiä mitä tulee Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan – nämäkin puheet tukevat omalta osaltaan Venäjän tarinaa ja ne sekä nykyiset kommentit huomioiden en laisinkaan epäile, etteikö Matti Vanhanen olisi Venäjälle sopiva presidenttiehdokas seuraaviin vaaleihin. Seuraavaksi lainaus Matti Vanhasen ”Ulkopolitiikkaa” -kirjasta:

Vanhanen hapuillen Ukrainan tilanteesta v. 2014. (3) 

Jossa paikkansa pitää havainto siitä, että Ukrainassa sisäiset asiat menivät solmuun, jos asian voi näin ilmaista ja tämän jälkeen kansa lähti Maidanille. Mutta mitä Vanhanen sitten kirjoittaa eroaa kohtuudella todellisista tapahtumista.

Kuten muistamme, marssijärjestys tapahtumien suhteen oli se, että EuroMaidania seurasi vallan vaihtuminen ja Venäjän tukeman ex-presidentti Viktor Janukovitshin pakeneminen Kiovasta. Tätä seurasi sitten venäläisjoukkojen suorittama Krimin niemimaan miehittäminen ja sitä seurannut kansainvälisen oikeuden vastainen ”kansanäänestys” ja Krimin niemimaan liittäminen Venäjään. Samana keväänä Ukrainan itä ja eteläosissa alkoi Venäjän organisoimana ja tukemana kansalaisliikehdintä, mikä eteni Donbasissa separatismiksi, jota seurasi Vanhasen kuvaama ”sisällissota”, joka terminä on kaikella tapaa virheellinen, koska se on Venäjän tulkinta Ukrainan sodasta, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. On syytä kutsua Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa sodaksi, koska näin välittyy taisteluiden todellisin luonne. Kyse on Venäjän varustamasta ja rahoittamasta sodasta, johon Venäjän asevoimien ja sisäministeriön yksiköt aktiivisesti ottavat osaa sotatoimiin Ukrainan hallintoa vastaan.

Kävin aiheesta Ulkopolitiikkaa -kirjan julkistamisen jälkeen keskustelua Matti Vanhasen kanssa. Esitin hänelle mielipiteeni pyrkien korjaamaan selkeän havaintovirheen Ulkopolitiikkaa -teoksessa, emme kuitenkaan päässeet lyhyessä keskustelussa yhteisymmärrykseen tapahtumien aikajärjestyksestä. Vanhanen pitäytyi kannassaan tapahtumien marssijärjestyksestä, etenkin siinä, että Ukraina ajautui ensin sisällissotaan ja vasta sitä seurasi Krimin laiton miehitys.

Keskustalaispoliitikot – Vanhanen mukaan luettuna – eivät suinkaan ole ainoita suomalaispoliitikkoja, jotka tätä nykyä kääntävät katseensa todella mielellään Moskovan suuntaan aivan kuin hakeakseen tukea siltä suunnalta sanoilleen tai ajatuksilleen. Monissa tapauksissa on havaittavissa selkeitä signaaleja siitä, että Suomessa entistä useammin käydään keskustelua siten, että tuetaan Venäjän ”tarinaa” – vähintäänkin muistutetaan keskustelussa, vaikka fokus olisi Venäjän aggressioissa, siitä, että Yhdysvallatkaan ei ole syytön, että myös Yhdysvallat on turvautunut rikollisiin keinoihin ajaessaan omaa etuaan globaalisti (tai paikallisesti). Edellinen pitää paikkansa, mutta tämä keskustelunohjaus ei ole kaikissa tapauksissa järkevää saatikka suositeltavaa toimintaa, koska se omalta osaltaan siirtää keskustelua pois itse asiasta ja se omalta osaltaan sumentaa kuvaa – mikä tietenkin sopii tässä tilanteessa Venäjälle.”

Yllä kuvailemaani keskustelutapaa, jossa, keskusteltaessa Venäjän rikkomuksista muistutetaan jonkin kolmannen osapuolen toimista – aivan kuin ne tekisivät Venäjän toiminnasta jollain tapaa oikeuttavampia – kutsutaan ”whataboutismiksi”, jonka voisi kääntää ”mutkutteluksi”. Kyseessä on yleinen, etenkin poliittisessa keskustelussa käytetty tekniikka, jolla käytännössä pyritään siirtämään katse pois itse asiasta. Toiminta ei edistä ratkaisun löytämistä, ennemminkin juuri päinvastoin.

”Suomesta tuntuu löytyvän yllättävänkin paljon poliitikkoja, jotka turvautuvat ”whataboutismiin” ynnä keskustelun sekoittamiseen – heitä löytyy Keskustan lisäksi erityisesti vasemmalta laidalta, eräiden kohdalla, kuten Tuomioja, Venäjää myötäilevät lausunnot ovat jopa hämmentäviä, siitä huolimatta, että hänen suhtautumisensa NATO:on ja Yhdysvaltoihin on ennalta tiedossa.

Minulle nämä puheet ovat kaikuja YYA-ajan Suomesta – niiden henki on hyvin selkeä, Suomen on syytä huomioida Venäjän toiveet ulko- ja etenkin turvallisuuspolitiikkaa koskevissa päätöksissään.  Asia, jota en voi esitetyssä muodossa millään muotoa hyväksyä, päätöksenteon on pysyttävä omissa käsissä, ja samalla olisi suotavaa sitoutua entistä tiukemmin läntiseen arvoyhteisöön.

Syksyllä ilmestyvän Alpo Rusin ”Yhdessä vai erikseen – Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa” -teoksen nimi on kaikella tapaa kuvaava. Tällä hetkellä näyttää hyvin vahvasti siltä, että Suomi ja Ruotsi ovat etenemässä kohden tienhaaraa, emme vielä tiedä kumman tien Suomi valitsee – toivon kuitenkin seurattavan tietä, joka ankkuroi maamme entistä tiukemmin länteen. Ei Moskovalle tarvitse kääntää selkää, mutta ei sen myöskään pidä antaa vaikuttaa liiaksi päätöksentekoomme.

Tasavallan presidentti Niinistö siteerasi vuoden 2014 loppupuolella venäläistä sananlaskua, ja minä siteeraan uudelleen: ”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”.

Se on meistä kiinni saako kasakka otetta vaiko ei.”

- Suomi tienhaarassa kirjoitus päättyy -

Niinistön kasakkavertaus oli käypä vuonna 2014, mutta lausuttuna tänään kansainvälisen yleisön edessä, se voi hyvinkin kääntyä itseään vastaan. Etenkin kun sitä on hyvin vaikea sitoa alkuperäiseen asiayhteyteen ja samalla kyetä tuomaan ilmi se, mihin tsaarin armeijan kasakkajoukot Suomessa Isovihan aikaan syyllistyivät ja muistaa, että vastaavasti Ukrainan kansallisen identiteetin muovautumiseen kasakat kuuluvat olennaisella tapaa. Tämä näkyy myös siinä, kuinka eräitä Ukrainan maavoimien joukko-osastoja on nimetty kasakkajohtajien mukaan.

Päätän tämän kirjoituksen (toiseen) lainaukseen Matti Vanhasen Ulkopolitiikkaa-kirjasta:

”Toivottavasti Venäjällä tiedostetaan kuitenkin myös se, että sen oma toiminta vaikuttaa suomalaisten, ja minun muiden mukana, käsitykseen siitä, mitä liittoutumattomuudella on saavutettavissa, ja mitä ei. Jos lähialueemme vakaus järkkyy Venäjän toimesta, kääntyy viisari täällä – ei Venäjän, vaan Naton suuntaan”. (s. 116)

Luonnollisesti meidän on muistettava, että teoksen kirjoitushetkenä (julkaistu 2016) Suomi oli jo liittoutunut maamme ollessa osa EU:ta. Sotilaallisesti Suomi oli liittoutumaton.

Krimin niemimaan miehitys, eikä sota Donbasissa saanut viisaria kääntymään, Venäjän suurhyökkäys 24. helmikuuta 2022 ja ukrainalaisten sitkeä vastarinta sen teki. Ensin kääntyi kansan viisari, jota poliitikkojen oli helppoa seurata.

Kerta kiellon päälle, viimeinen lainaus Vanhasen teoksesta kuvaamaan sitä, kuinka Venäjän ääni kaikui eurooppalaisessa päätöksenteossa Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan alun jälkeenkin erilaisten yhteistyöelinten kautta.

”Olin vastaavassa keskustelussa, johon äsken viittasin, EU-Venäjä-thinktankin (DER) palaverissa marraskuussa 2015. Sen keskusteluiden venäläisanalyysin voisi tiivistää muotoon:

-Ukraina ei ole ydin tässä kriisissä vaan taustalla on lännen instituutioiden laajentuminen kohti itää.” (s. 40)

Vaikka edellä on kyse venäläisanalyysista, on todettava, että useista kohdin teosta huokuu Vanhaseltakin ymmärrys venäläisten esittämille vaatimuksille. Ymmärrys ei luonnollisestikaan tarkoita väistämättä tekojen hyväksyntää. Teosta ja Vanhasen arvioita ja analyyseja lukiessani, en lainkaan ihmettele, että Suomessa (poliittisen johdon osalta) oltiin sokeat Venäjän todellisille pyrkimyksille ja tavoitteille. Tämän naiiviuden hintaa maksetaan tänään – toivottavasti Kiinan suhteen ei olla samalla tapaa naiiveja! 

 

Marko

 

Suomi tienhaarassa-kirjoituksen lähteet:

1. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080321990351_uu.shtml 

2. http://www.debaatti.uutisparkki.com/2016/08/03/kannanotto-matti-vanhanen-kesk-ei-mikaan-yya-konsultaatio/ 

3. http://www.suomenmaa.fi/neo/1/kirja.pdf  (Linkki on poistettu käytöstä ennen 25. huhtikuuta 2023): Matti Vanhanen, Ulkopolitiikkaa s. 41.

Lähteenä hyödynnetty myös laajemmin Matti Vanhasen Ulkopolitiikkaa-kirjaa, lainaukset teoksen sivuilta: 40, 41 ja 116. 

Rikokset, joihin Venäjä Ukrainassa syyllistyy, eivät ole yllätys –

 

kirjoitus arkistojen kätköistä

Venäjän aloitettua reilut yhdeksän kuukautta sitten laajan, usean rintaman hyökkäyksen Ukrainaan, tyrmistys valtasi monen mielen. Venäjän brutaalin sodankäyntitavan paljastuttua, entistä useampi on ollut kovin pöyristynyt sen piittaamattomasta tavasta sotia – jos Venäjä ei piittaa omista kansalaisistaan, vaan ajaa miehiä tapettavaksi, miksi se piittaisi hävitettäväksi tarkoitetuista ukrainalaisistakaan? Kysymykseni on luonnollisesti retorinen, sen sijaan aivan aidosti olen ihmetellyt sitä, että niin moni on ollut tyrmistynyt (suorastaan kauhuissaan) Venäjän harjoittamista julmuuksista. Eniten minua ihmetyttää se, että se on tullut monille täydellisenä yllätyksenä, että Venäjä on piittaamattomasti ylittänyt niin monet rajat 24. helmikuuta jälkeen. Jos mielestä karistaa ajatuksen siitä, että koko sota on (läntisen logiikan mukaan) järjetön, ja tarkastelee Venäjän tapaa sotia 90-luvusta tähän päivään, niin Ukraina on osa tätä jatkumoa, jossa hyökkäyksen kohde ollaan valmis tuhoamaan täydellisesti, jossa kokonaiset kaupungit ollaan valmiit jauhamaan tykistöllä murskaksi, jos tavoitetta ei kyetä saavuttamaan.

Jos Venäjän sodankäyntitavasta on saatu runsaasti esimerkkejä Tšetšeniasta ja Syyriasta sekä vähäisemmässä määrin Georgiasta, ja Moldovasta, jossa 90-luvulla käytyyn sotaan osallistui myös venäläisvapaaehtoisia, niin samalla tavalla olemme saaneet näyttöä Venäjän ja venäläisten piittaamattomuudesta siihen, mitä tulee ihmisoikeuksiin ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden siviileiden kunnioittamiseen. Kunnioitusta ei välttämättä ole! Sitä mitä nyt tapahtuu kautta Ukrainan (Venäjä harjoittaa julmuuksia edelleen myös niillä alueilla, joita se on miehittänyt vuodesta 2014), on tapahtunut pienemmässä mittakaavassa miehitetyllä Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Tietoa oli saatavilla, siihen olisi ollut mahdollista reagoida, mutta syystä tai toisesta poliitikkomme ja päättäjämme (Putinin kuiskaajaa unohtamatta), joko sulkivat silmänsä todellisuudelta tai olivat täydellisiä typeryksiä, kuvitellessaan Venäjästä jotain sellaista mitä se ei välttämättä ole ollut koskaan.

Tietoa oli totisesti saatavilla, kyse taisi olla ennemminkin siitä, että julkaistu aineisto oli liian suuressa ristiriidassa itse luomansa – kuvitteellisen – Venäjä-kuvan kanssa, joten oli helpompaa sulkea silmät (ja korvat) todellisuudelta kuin horjuttaa omaa illuusiota. Muistan Sauli Niinistön tuohtumuksen viime vaalikampanjan alla, turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston esitettäessä Suomen vaaleihin kohdistuvana mahdollisena (joskin äärimmäisenä) skenaariona Venäjän toteuttaman salamurhan vaalivaikuttamiseksi. Tuolloin Niinistö kuvaili asiantuntija-arviota trollaukseksi. (1) Jälleen todellisuus erosi illuusioista, skenaarioiden sellaisia, joihin Venäjä saattaisi äärimmäisessä tapauksessa ryhtyä.

Olen itse kirjoittanut elämästä miehitetyssä Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 – ensin vähemmän julkisesti mutta jo vuodesta 2015 omalla nimelläni. Pääasiassa kirjoitukseni ovat kuvanneet elämää ja arkea miehitetyssä Donetskissa, toisinaan havaintoja on kertynyt laajemmaltakin alueelta. Kuvaukseni ovat piirtäneet häivähdyksen siitä todellisuudesta, jossa tuolloin elettiin Venäjän kontrolloimilla alueilla. Tänään Venäjä toteuttaa näitä(kin) metodeja mutta vaan monta kertaa suuremmassa skaalassa kautta miehittämiensä alueiden.

Alla oleva kirjoitus on kaivettu arkistoistani, löytyi hävinneeksi luullulta muistitikulta ja on aikoinaan julkaistu ainakin SSS-Radion verkkosivulla (tai useampi osaisena kirjoituksena radion Facebook-sivulla). Kirjoitus on todennäköisesti vuoden 2015 lopulta tai seuraavan vuoden (2016) alkupuolelta.

* * * 

Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista miehitetyssä Donetskissa

Olen aiemmin sivunnut aihetta viesteissäni SSS-Radion Facebook-sivulle, kyseisissä viesteissäni olen nostanut esille tilannetta Donetskissa siviileiden näkökulmasta tarkasteltuna, olen myös pohtinut useammassa viestissä sananvapauden ja ilmaisunvapauden toteutumista ns. Donetskin kansantasavallassa – tuolloin olen nostanut esille Suomen kansalainen Janus Putkonen toimet Donetskin ”kansantasavallassa” ja uutistoimisto DONi Newsissä (1) ynnä pohdiskellut sitä mikä merkitys hänen toimilla on ollut siinä, että kesällä 2015 kahden suomalaisen toimittajan akkreditoinnit alueelle evättiin. Tässä kirjoituksessani en puutu journalistien kohteluun kuin sivuhuomioina, sen sijaan pyrin tarkastelemaan edes jollain tasolla alueella tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia sekä nostamaan jälleen kerran esille sen millaisissa olosuhteissa alueen siviilit joutuvat elämään ja millaisen kohtelun kohteeksi sellainen siviili voi joutua, joka ei jaa ”’kansantasavaltalaista’ unelmaa”. Kirjoitukseni lopussa noukin esille muutamia esimerkkejä alueen Donetskin tapahtumista viime ja sitä edellisen vuoden puolelta, nämä tapahtumat ovat sellaisia, joita omat kontaktini alueella ovat todistaneet – joista heillä on konkreettisia silminnäkijähavaintoja pelkkien kuulopuheiden sijaan. Mutta alkuun yleisluontoisempaa aiheen tarkastelua.

Viimeisimpien viikkojen kuluessa aihe on noussut useamman kerran esille muissakin kuin ukrainalaisissa medioissa, ikävä kyllä en ole nähnyt aihetta käsiteltävän riittävällä vakavuudella medioissa koto-Suomessa – olen yrittänyt löytää laaja-alaisempaa kattausta aiheesta, mutta sellaiset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Pieniä mainintoja löytyy sieltä täältä mutta muutoin ihmisoikeusasioiden käsittely on kovin vähäistä – oikeastaan olematonta blogimaailman ulkopuolella. Sikäli aiheen ohittaminen yllättää, koska aiheesta on kuitenkin kirjoitettu maailmalla kohtalaisen paljon ja useampiakin raportteja on julkaistu – joskin on huomioitava, että esim. HRW ja Amnesty raporteissaan ovat kiinnittäneet enemmän huomiota Krimin ihmisoikeustilanteeseen kuin vallitsevaan – heikkoon – tilanteeseen Donbassin alueella, mutta huomiotta Itä-Ukrainakaan ei ole jäänyt.

Donetskin alueella suoritetut ihmisoikeusrikkomukset voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Ensinnä tulevat vangittuihin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaisiin kohdistetut rikkomukset, joissa vangittuja sotilaita ei ole kohdeltu asiaankuuluvalla tavalla. Amnesty Internationalilla on todisteita siitä, että huhtikuussa 2015 Arseni Pavlov – paremmin tunnettu nimellä Motorola – on ”ampunut kuoliaaksi” 15 vangittua ukrainalaissotilasta. (2) Motorolan suorittamat teloitukset ei ole ainoita laatuaan, viitteitä muistakin vankien teloituksista on olemassa, mutta teloitusten ohella vangittuja ukrainalaissotilaita (statuksesta riippumatta) on kohdeltu ”separatistijoukkojen”, yleisön ja paikallis- sekä venäläismedian toimesta nöyryyttävästi – heitä on marssitettu julkisesti sekä häpäisty julkisesti useamman kerran Donetskissa. (3 ja 4) Näiden ohella on syytä muistaa myös Nadija Savtšenko tapaus, häntä ei millään muotoa ole kohdeltu kuten sotavankia tulee kohdella – hänen pidättämiseensä ja siirtämiseen Venäjälle ja hänen oikeudenkäyntiinsä liittyy runsaasti kritisoitavaa. Nadija Savtšenko on monellakin tapaa antanut kasvot sille kuinka kansainvälisten oikeuksien vastaisesti ns. kansantasavallat kuin myös Venäjä – ja hänen tapauksessansa etenkin Venäjä – on toiminut. Savtšenkon oikeudenkäyntiä kuvaa parhaiten se, että oikeudenkäyntiä voi pitää ”oikeudenkäynnin irvikuvana”.

Teloitusten ja vankien väärinkohtelun ohella ongelmana on se, että on olemassa vankeja, joiden olinpaikka ei ole tiedossa. Ukrainan viranomaisilla kuten ei omaisillakaan ole tiedossa ovatko nämä ”kadonneet” kuolleet ja jääneet taistelukentälle, vangittu ja siirretty tuntemattomaan sijoituspaikkaan tai onko heidät mahdollisesti tapettu jossain myöhemmässä vaiheessa, näitäkin ”kadonneita” on joitain kymmeniä. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ruodi varsinaisten sotavankien kohtelua tämän tarkemmin, vaikka aihe kokonaisuudessa ansaitsisi tarkempaa käsittelyä, koska sotavankien kohtelu pitää sisällään huomattavat määrät väärinkäytöksiä teloitusten lisäksi. Yllä esille nostamani vankien häpäisyt ja julkiset nöyryyttämiset, tilaisuudet, joissa siviilit pääsevät lyömään vankeja ja sylkemään heidän päällensä ovat ehdottoman rikollista toimintaa. Aivan kuten ovat vankien kiduttamiset, joista on lukuisia suoria ja epäsuoria todisteita, sosiaaliseen mediaan on ladattu videoita, joissa separatistijoukkojen miehet ja naiset nöyryyttävät ja kiduttavat vankejaan – joissa vankeja lyödään, pakotetaan syömään hihamerkkejä vangitsijoiden uhatessa heitä aseilla etc. Seuraavaksi siirryn siviileiden kohteluun aloittaen muutamista julkisuuteen nousseista tapauksista.

Ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut ”separatistien” hallinnoimalla alueella käytännössä koko ”kansantasavaltojen” olemassaolon ajan. Keväällä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin miehittämisiä seuranneina viikkoina useita paikallispoliitikkoja ja paikallisia, jotka eivät tukeneet tuolloin venäläisen entisen tiedustelu-upseerin Igor Girkinin eli Igor Strelkovin johtamaa hallintoa pidätettiin ja lukuisia tapettiin pidätysten aikana. Useita pidätettyjen ruumiita löytyi kevään aikana ”separatistien” hallinnoimalta alueelta ja vielä senkin jälkeen, kun alueet siirtyivät takaisin Ukrainan hallintaan myöhemmin kesällä. Huomiota herätti myös Strelkovin määräys ottaa käyttöön Josef Stalinin sodanaikainen 22. kesäkuuta 1941 julistama poikkeuslaki. Tämän lain perusteella teloitettiin useita vangittuja, joukossa pikkurikollisia – kuten Aleksei Pitško, jonka syntilistalta löytyi vähäinen varkaus. (5)

Tällä hetkellä kadonneiden kokonaismäärä on 774 (6) – joukossa on niin sotilaita kuin myös siviilejä. Venäjän nimittämät hallinnot ilmoittavat kadonneiden määräksi 480 ihmistä. Kuinka moni näistä kadonneista on kuollut, on arvailuiden varassa? Kadonneet ovat vain yksi ongelma tässä kysymyksessä, heidän ohellansa on huomioitava ne lukuisat raportit alueelta, joissa kerrotaan pidätettyjen siviileiden pahoinpitelystä ja järjestelmällisestä kiduttamisesta (7) – julkisen nöyryyttämisen ohella. Kiduttamisen ohella vankeja on teloitettu, eivätkä teloitukset välttämättä ole mitään ”yksittäistapauksia”, koska 16 % vangituista kertoo todistaneensa teloituksia. Kidutuksessa on käytetty fyysisen väkivallan ohella myös henkistä väkivaltaa, 12 % kidutetuista on naisia. Kidutuksen yleisyydestä kertoo jotain se, että haastatteluiden mukaan 71 % vangituista on kokenut joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa – tai molempia. Yksistään virallisen datan mukaan 1333 siviiliä on ollut vangittuna, saman kohtalon on kokenut myös 27 toimittajaa, sotilaista ja vapaaehtoistaistelijoista puhumattakaan. Seksuaalinen väkivalta ja sen käyttö on toistaiseksi ollut ”kätketty ongelma”. Toistaiseksi vain yksi vankina ollut mies on kertonut naisten raiskauksista ja hyväksikäytöistä – raiskauksia on myös suoritettu kasviksilla. Naiset ovat olleet toistaiseksi hiljaa – ymmärrettävien syitten takia.

Siviileiden perusoikeudet ovat rajoitetut alueella, käytännössä siviileillä ei ole juurikaan mahdollisuutta esittää julkisesti Venäjän nimeämiä hallintoja vastustavia mielipiteitä – asukkailla ei ole todellista oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Useamman kerran on myös todistettu se, että paikallinen (laiton) hallinto hyväksyy täysin mielivallan mikä kohdistuu sitä vastustaviin siviileihin. Siviilit, jotka ovat yrittäneet ilmaista Ukrainan laillista hallintoa kannattavia mielipiteitä, tai joita epäillään sellaisista, on pahoinpidelty ja nöyryytetty muiden siviileiden toimesta. (8) Ukrainan hallintoa myötäileviä mielipiteitä ilmaisseita siviileitä on myös pidätetty ja viety pidätyskeskuksiin kidutettavaksi. Donetskissa on myös ilmiannettu ihmisiä hallintoa kritisoivista mielipiteistä, nämä ovat ainakin tietyissä tapauksissa johtaneet myös erinäisiin seuraamuksiin – vangitsemisia kidutuksineen. Tietooni on tullut useampi tapaus, jossa ”kahvipöytäkeskustelut” ovat johtaneet seuraamuksiin, joissa hallintoa kritisoinutta henkilöä on tavalla tai toisella rangaistu (esim. evätty työntekijöille jaettavaksi tarkoitettua ruoka-apua ja perusteena on juuri käytetty ”vääriä mielipiteitä” ja eräällä kerralla ilmoitettu, ettei luvattua bonusta tule, ja jälleen viitattiin ”vääriin mielipiteisiin”.)

Venäjän kontrolloiman Donetskin alueella on järjestetty lukuisia näyttäviä hallintoa tukevia paraateja, joihin on osallistunut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä – mahdollisesti enemmänkin. Niihin osallistuminen on monella työpaikalla käytännössä pakollista, osallistumattomuudesta seuraa hyvin usein seuraamuksia, kyseessä voi olla palkanmaksun viivästyttämistä tai jonkin bonuksen epäämistä. Vaihtoehtoisesti osallistujille voidaan jakaa ruokapaketteja, mikä toimii kohtuullisena kannustimena kaupungissa, jossa on pulaa elintarvikkeista tai vaihtoehtoisesti rahasta, jolla ostaa ruokaa itselle tai perheelle. Nämäkin toimet osoittavat omalla tavallaan sen, ettei alueen asukkailla ole oikeutta ilmaista mielipidettään vapaasti tai tehdä itsenäisiä päätöksiä sen suhteen haluavatko osallistua paraateihin tai julkisiin kokoontumisiin – osallistumattomuus tulkitaan usein merkiksi hallinnon protestoinnista.

Proxyjoukkojen sekä Venäjän sodankäyntitapa on myös monin paikoin rikollista ja vaarantaa siviileiden hengen sekä omaisuuden. Pelkästään youtube-videoiden perusteella voidaan havaita kuinka militantit ja heitä tukevat venäläisjoukot ovat useita kertoja sijoittaneet tykistöään sekä raketinheittimiä asutuksen keskelle, paikoin tykistöä on sijoitettu asutuksen keskelle pidemmiksikin ajoiksi pysyväluonteisiin asemiin. Tiedossani on kesältä 2014 tapaus, jolloin Leninskin alueelle Donetskissa oli sijoitettu telatykkejä kerrostalojen ja omakotitalojen keskelle useamman päivän ajaksi. Alueelle sijoitetut telatykit osallistuivat myös tulitukitoimintaan tulittaen Donetskin länsi- ja luoteispuolelle sijoitettuja Ukrainan asevoimien joukkoja. Saamieni tietojen mukaan sinä aikana jonka telatykit olivat alueelle sijoitettuna ukrainalaisjoukot eivät tulittaneet alueelle sijoitettuja telatykkejä. Tässä kohdin valittu taktiikka säästi siviilihenkiä, epäilemättä Ukrainan ATO-operaatioon osallistuneet joukot olivat ottaneet opiksi alkukesän Slovjanskin ja Kramatorskin piirityksistä. Tuolloin joukkoja syytettiin tarpeettomasta siviilikohteiden tulittamisesta, Donetskissa kyseisellä alueella vastaavaa ei tapahtunut koko kesän 2014 aikana.

Alueelle sijoitetut militanttijoukot ovat syyllistyneet Donetskissakin tekoihin, joita voi pitää selkeinä sotarikoksina. Propaganda on useita kertoja uutisoinut kranaatti-iskuista siviilikohteita vastaan ja syyttänyt niistä Ukrainan joukkoja. Sota on ollut pitkä ja aivan varmasti sodan aikana myös ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet syystä tai toisesta siviilikohteita kaupunkialueella, mutta useissa tapauksissa voidaan selkeästi todistaa, ettei iskun takana voi olla ukrainalaisjoukot. Mediassa eniten huomiota on saanut trolleybussi-isku 22. tammikuuta 2015, isku tapahtui Leninskin alueella, alueelta oli tuolloin reilut 15 kilometriä ATO:n asemiin (eli Ukrainan asemiin). Alueella tehtyjen havaintojen (ml. kranaatinkappaleet & sirpaleet) perusteella linja-autopysäkkiä ja trolleybussia tulitettiin 82 millin kranaatinheittimellä. * Venäjän käytössä olevien 82 millin kranaatinheittimien kantama on pääsääntöisesti 4,27 km (esim. alueella käytetyt 2B9 Vasilek tai 2B14 Podnos).

Myöhemmin olen saanut tietää, että Donetskissa separatistijoukoilla on käytössä ns. ”roska-autoja”, eli kuorma-autoja, jotka ulkoisesti muistuttavat roska-autoa mutta joiden lavalle on sijoitettu esim. 82 millin kranaatinheitin (ks. kuva). Keskustellessani syksyllä aiheesta alueella asuneen henkilön kanssa, hän kertoi sen kaltaisen kuorma-auton liikkuneen loppukesästä 2014 Donetskissa. Pidän hänen silminnäkijälausuntoansa luotettavana, kuin myös sitä, että hän sanoi kertaalleen nähneensä, kyseistä ajoneuvoa käytetyn kaupunkialueella tulitoimintaan – kyseinen alue sijaitsi tuolloin selkeästi rintamalinjojen takana selustassa.

Samoin kevättalvella 2015 sattunut länsimediassa olematonta huomiota ansainnut tapaus herättää ajatuksia (tässä kohdin jätän eksaktin kaupunginosan turvallisuussyistä mainitsematta). Jolloin kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin pari kranaattia tai räjäytettiin jonkin sortin pommeja. Kerrostalojen sisäpiha sijaitsee yli 15 kilometrin päässä rintamasta, vauriokuvausten perusteella käytetyt kranaatit eivät olleet järeitä (jäisessä maassa oli pieniä räjähdekuoppia, rakennuksista rikkoutui lukuisia ikkunoita, pari ovea hajosi sekä rakennuksen päätyseinää murtui – räjähdyksien seurauksena pari ihmistä sai lieviä vammoja). Teosta syytettiin propagandistien toimesta Ukrainan asevoimia. Vauriot nähnyt ja tapahtunutta kommentoinut henkilö tuumasi sen olevan ”hevonpaskaa”. Hän piti sitä militanttien tekona – pommeina tai vastaavana.

Alueen tilaa voi kutsua jonkin sortin anarkiaksi – valta on sillä, kenellä on voimaa eli käytännössä aseet tukenaan. Siviileiden kannalta asetelma on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska toimivaa oikeuslaitosta tai poliisia ei ole olemassa – etenkään ei sellaista, johon voi luottaa ja joka tuomioissaan pyrkisi oikeudenmukaisuuteen ja noudattaisi lakia. Tiedossani on kuulo- ja silminnäkijähavaintoja, joissa aseistetut militantit ovat käyttäneet aseitaan hyvin vähäisistä tai suorastaan olemattomista syistä johtuen siviileitä vastaan. Esim. kesällä 2014 ul. xxx (miehitetty Donetsk) sijainneella tarkastuspisteellä asemiehet ampuivat pysähtymiskäskyä noudattamatta jättäneen miehen. Jo miehen ampuminen tällaisen syyn tähden on osoitus rikollisuudesta, mutta asetelman teki vaarallisemmaksi se, että aseita käytettiin alueella, jolla on paljon asuintaloja ja siviilejä liikkeellä – oli siis olemassa oleva riski, että sivulliset haavoittuvat tai jopa kuolevat tulituksessa. Tämä ei ole ainoa kerta, jolloin kontaktini ovat nähneet käytettävän aseita Donetskin kaupunkialueella ts. selustassa hyvin olemattomasta syystä.

Omien havaintojeni mukaan siviileiden kohtelu on saanut aivan liian vähän huomiota mediassa. Etenkin nyt kun sota on pitkittynyt ja puhutaan ns. tulitauosta. Ukrainan sota on jäänyt paitsioon monen ollessa sitä mieltä, että sanktioista pitäisi päästä eroon ja jokin sopimus saada aikaan. Tästä ns. tulitauosta huolimatta etenkin ne Donetskissa asuvat siviilit, jotka eivät jaa miehittäjän – Venäjän ”unelmaa”, elävät epävarmuudessa ja jopa pelossa anarkian ja diktatorisen hallinnon alaisuudessa. Ja tämä tulitaukokaan ei ole muuta kuin sana paperilla. Minsk II sopimuksen jälkeen, keväällä vallinnutta rauhallisempaa hetkeä lukuun ottamatta Donetskin alueella – pääasiassa lännessä ja luoteessa – on jatkuvaa taistelutoimintaa ja Venäjän tukemat militantit ovat rikkoneet tulitaukoa säännönmukaisesti, käytännössä päivittäin.

On monella tapaa tärkeää, ettei Ukrainan sotaa unohdeta. Unohtaminen tai mikä tahansa kaupankäynti voi heijastella paljonkin Venäjän lähiympäristöön ja antaa Moskovalle vääriä signaaleja. Mutta tässä kirjoituksessani en nyt tähän ongelmaa puutu, tämä kirjoitus oli laadittu yksinomaan muistellen ihmiskohtaloita alueella – yrittäen omalta osaltani tuoda julki sen todellisuuden mikä näissä ns. ”kansantasavalloissa” vallitsee. Millainen ihmisoikeustilanne siellä vallitsee.

Marko

Lähteet:

1. https://dninews.com/?q=content/about-us 

2. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2015/04/ukraine-new-evidence-of-summary-killings-of-captured-soldiers-must-spark-urgent-investigations/ 

3. http://www.kyivpost.com/content/ukraine-abroad/agence-france-presse-rebels-parade-ukrainian-pows-through-shelled-city-378150.html 

4. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ukraine/11053807/Prisoners-of-war-marched-through-streets-of-Donetsk.html 

5. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1405055899517 

6. http://ua-pressa.com/polotica/101167-zniklimi-bezvsti-v-donbas-vvazhayutsya-774-ukrayincya-sbu.html 

7. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/ 

8. http://www.nytimes.com/2014/08/26/world/europe/russia-ukraine.html?_r=1 

Huom. lähdeaineiston kaikki linkit eivät välttämättä enää toimi. Tekstiin olen myös tehnyt pientä kielenhuoltoa joulukuussa 2022.

* * *

Kun huomioimme sen, että alkuperäinen kirjoitus on reilun kuuden vuoden takaa, ja jo se omalta osasaltaan kertoo karua kieltä siitä, mitä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tuolloin tapahtui, eikä kyseessä ole millään tavalla ainutlaatuinen kuvaus, niin väitteet siitä, että Venäjän julmuus tuli yllätyksenä on… No, jätänpä kirjoittamatta, koska mieleni tekisi ilmaista asia vähemmän kauniilla tavalla. Todisteita laajoista ihmisoikeusrikkomuksista ja jopa sotarikoksista oli saatavilla, ongelmana lienee oli se, ettei haluttu nimetä Venäjää syylliseksi niihin, joten ryhdyttiin ylläpitämään kuvitteellista kuvaa, jossa Venäjä ei ollut osa ongelmaa – osa sotaa. Mutta vielä huolestuttavampaa oli se, että Venäjä nähtiin osana ratkaisua, näin se pääsi harjoittamaan kaksinaamaista peliään neuvottelupöytiin ja sekoittamaan pakkaa niissäkin. Ikävimmissä tapauksissa Ukrainaan kohdistettiin painetta useammalta taholta, Venäjän ohella useat läntiset poliitikot sortuivat toistamaan Venäjän narratiivia rajoittaen näin Ukrainan liikkumatilaa entisestään.

Tämä lepsuilu johti ennakoitavaan lopputulokseen. Venäjän johto katsoi lännen olevan heikon – Krimin miehityksen seuraukset vielä korostivat tätä lännen jatkaessa lopulta elämää kuin mitään miehitystä ja anschluss’ia ei olisi tapahtunutkaan, kaasu virtasi, voimaloita rakennettiin, sanktioita kierrettiin jne. – joten Moskovassa päädyttiin tulokseen, jonka mukaan seuraava askel Ukrainan tuhoamisessa voidaan ottaa. Moskova, aivan kuten osa läntisiäkin poliitikkoja ja päättäjiä, jätti huomiotta yhtälöstä yhden tekijän – ukrainalaiset.

Läntisten poliitikkojen kohdalla korostuu se, että mitä kauempana Moskovasta sijaitsee, sitä pienempänä uhkana Venäjä nähtiin. Sen sijaan Venäjään suhtauduttiin realistisesti, uhkakuvat ymmärtäen, etenkin Puolassa ja Baltian alueella, joissa oli nähty mitä puna-armeijan miehitys sai aikaan ja millaista venäläinen imperialismi oli.

 

Marko

 

Lähde:

1. https://yle.fi/a/3-9908533 

*: Alueen tuntumassa asunut paikallinen on todennut suoraan teon taustalla olevan Venäjän johtamat joukot. Hän on todennut hyvin suorasanaisesti venäläisten tulittaneen tuolloin johdinautoa (trolleybussia). 

#StandWithUkraine 

Strateginen sotaharjoitus Zapad-2021 – yrittääkö Venäjä hämätä meitä jälleen?

 

Zapad-nimellä (suom. Länsi-) pidettyjen sotaharjoitusten järjestäminen alkoi jo Neuvostoliiton aikana. Neuvostoliiton hajottua Venäjällä on järjestetty neljä Zapad-harjoitusta, joista ensimmäinen vuonna 1999, jota seurasivat harjoitukset vuonna 2009 ja 2013 sekä 2017 – edessä on viides Zapad-nimellä kulkeva sotaharjoitus, joka aktiivi vaihe alkaa 10. syyskuuta 2021. Tällä hetkellä Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät joukkojaan harjoitusalueille Valko-Venäjällä sekä Venäjällä.

Bereza-Kartuskan asema, Biaroza – Valko-Venäjä. (1)

Edellisen Zapad-sotaharjoituksen aktiivivaihe käytiin Valko-Venäjällä, jo harjoituksen alla spekuloitiin mahdollisuudella, että harjoitukseen osallistuvat venäläisjoukot jäisivät pysyvästi maahan, ulottuivatpa spekulaatiot mahdollisuuteen vallanvaihdosta Kremlille myönteisempään – sopivampaan – johtoon. Strategisen Zapad-2017 sotaharjoituksen jälkeen Valko-Venäjällä ei nähty vallan vaihtoa, eikä maahan jäänyt varsinaisia miehitysjoukkoja. (2) Toisaalta tänään Valko-Venäjä on sidotumpi Venäjään kuin kenties koskaan itsenäisyytensä aikana, samalla maan diktatorisen johtajan Aljaksandr Lukašenkan liikkumavara on kutistunut lähes olemattomiin.

Asetelmien ollessa tällaisten, Suomessa on yllättävän vähän käyty julkista keskustelua Zapad-2021-sotaharjoitusten mahdollisista seurauksista lähialueillamme, ainakin jos vertaan aikaan muutama vuosi sitten ja edelliseen Zapad-sotaharjoitukseen. Valko-Venäjä on kyllä pysynyt otsikoissa, ja hyvä, että on pysynyt, sillä emme saa jättää valkovenäläisiä yksin heidän kamppaillessa vapauden ja demokratian puolesta tyrannijohtoa vastaan.

Ymmärtääksemme eräitä tämän kirjoituksen teemoja, meidän on syytä viivähtää hetki menneisyydessä ja Zapad-2017 tulkinnoissa.

Venäjän ja Valko-Venäjän puolustusministeriöiden virallisen Zapad-2017-sotaharjoitusuutisoinnin mukaan kyseessä oli harjoituskokonaisuus, jonka sovelletussa vaiheessa Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisen joukkoryhmittymän joukot löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen (eli NATO:n) joukot. Liettualaisen tutkijan, majuri evp. Daivis Petraitisin näkemys eroaa tästä, näkemyksensä hän perustaa pidempiaikaisiin tutkimuksiinsa Zapad-sotaharjoituksista. Hänen mukaansa Venäjän yleisesikunnan operaatiopäähallinnon operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimeltään ”Zapad”, joka – operaationa – koostuu kolmesta vaiheesta, 1) Venäjän asevoimien yllätyshyökkäyksestä sillanpääasemien valtaamiseksi, 2) saavutetun sotilaallisen edun varmistaminen sekä tilanteen vakauttaminen, ja 3) totaalinen kaikkiin voimavaroihin perustuva puolustus. Petraitisin tulkinnan mukaan vuonna 2017 harjoiteltiin ensimmäistä kertaa yhtenä kokonaisuutena kaikkia Zapad-operaation kolmea vaihetta. Venäjän (ja samaa laulua laulavan Valko-Venäjän) puolustusministeriön uutisoinnin mukaan Zapad-2017 oli asetelmaltaan puolustuksellinen, jossa Venäjä ja Valko-Venäjä löivät puolustusryhmitykseen tunkeutuneen vihollisen, kun taas Petraitisin tulkinnan mukaan Zapad on sotilasoperaationa kolmivaiheinen, jonka viimeinen vaihe on puolustuksellinen, jossa tarvittaessa käytetään kaikkia käytössä olevia voimavaroja vihollisen torjuntaan.

Zapad-2017-sotaharjoituksen aikoihin katse keskittyy useimmilla Venäjän maavoimien kalustoliikkeisiin – mittaviin siirtoihin. Jo tuolloin meidän olisi ollut syytä muistaa se, että kyse on strategisesta harjoituksesta ja, että harjoitukseen osallistui joukkoja kaikista Venäjän asevoimien puolustushaaroista (Venäjän asevoimien puolustushaarat ovat, maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat) sekä osasta aselajeista (Venäjän asevoimat koostuvat kolmesta aselajista: maahanlaskujoukoista, strategisista ohjusjoukoista ja avaruusjoukoista).

Tulevan Zapad-2021-sotaharjoituksen kohdalla tämä seikka on syytä pitää entistä tarkemmin mielessä, johtuen osaltaan jo Venäjän Pohjoisen laivaston muuttuneesta asemasta (se sai sotilaspiirin statuksen vuoden 2021 alussa)  Venäjän asevoimissa, sen ohella, että harjoituskokonaisuus käsittää harjoitteita (ja sen myötä joukkoja) Kuolan niemimaalta Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle. Tulevassa Zapad-2021-sotaharjoituksessa Venäjä ja Valko-Venäjä taistelevat Rochan Consultingin johtajan, puolustusanalyytikko Konrad Muzykan mukaan kolmea kuvitteellista vihollista vastaan, vihollisvaltioita edustavat Njaris, Pomorie ja Napapiirin Tasavalta. (3) Harjoitus nostaa joukkojen valmiutta (todennäköisesti myös vahvuutta) myös Ukrainalta miehitetyllä Krimin niemimaalla, luonnollisesti myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Muistutan lukijoita Venäjän keväällä suorittamista mittavista kaluston- ja joukkojen siirroista Ukrainan rajoille ja Ukrainalta miehitetyille alueille. Venäjän väitteistä huolimatta, huomattava osa kalustosta on jätetty keväisille keskitysalueilleen miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Venäjän länsiosiin, esim. Voronežin alueelle reilun sadan kilometrin päähän Ukrainan rajasta.

Vaikka Venäjä ja Valko-Venäjä keskittävät tällä hetkellä joukkojaan Zapad-2021 sotaharjoituksen aktiivivaihetta varten Valko-Venäjän maaperälle, on läntisen sotilaspiirin ja Valko-Venäjän alueella jo pidetty Zapad-2021-sotaharjoitukseen valmistava suuri pioneeriharjoitus. Kyseistä harjoitusta johti Venäjän pioneerijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Juri Stavitski, harjoitukseen osallistui mahdollisesti jopa 8 000 sotilasta. (4)

Mutta palatkaamme laajempiin kuvioihin. Zapad-2021-sotaharjoituksen erityispiirteenä voidaan mainita aiemman nimen ”strategic command and staff training” muuttaminen ”joint strategic training”, mikä korostaa sotaharjoituksen keskittymistä ensisijaisesti sotilaallisen voiman käytännön käyttöön.

Zapad-2021-sotaharjoituskokonaisuus muodostaa suoran sotilaallisen uhan Ukrainalle sekä Baltian maille ja Puolalle – Valko-Venäjän hallinnon viimeaikaiset hybrisotatoimet (siirtolaisten ohjaaminen Liettuan ja Puolan rajoille) voidaan nähdä laajemmin EU:hun kohdistettuna testinä ja painostuskeinona – jolloin erikeinovalikoimien myötä uhka kohdistuu Valko-Venäjän rajoja laajemmalle alueelle. Samaan aikaan Venäjällä korostetaan harjoituksen ”puolustuksellista” olemusta, mitä narratiivia toistetaan myös läntisille operaattoreille (tässä kontekstissa esim. erilaiset mediat jne.)

Tässä suhteessa Venäjän tekojen ja puheiden välillä on suuri ristiriita, ja nyt tarkoitan vuosia jatkunutta tekojen ja puheiden välistä ristiriitaa, jossa railo näiden kahden välillä kasvaa kasvamistaan. Teot ovat laajamittaisempaan sotaan valmistautuvan maan tekoja, puheissa edellinen uhriuttaa itsensä kuvaillen olevansa ”hampaisiin asti aseistautuneiden vihollisten” piirittämä, vihollisten, jotka ovat pettäneet Venäjän monen monituista kertaa.

Jos tarkastelemme Zapad-2021-sotaharjoitusta sekä Venäjän ennakkoon toteuttamia manööverejä, niin uskallamme todeta Venäjän tarkoituksena olevan harjoituksen todellisen luonteen kätkeminen. Ja miksi näin on?

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja Valko-Venäjän puolustusministeri Vladimir Khrenin, että Valko-Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikön Viktor Gulevitšin demonstratiiviset lausunnot harjoitusten luonteesta sekä ”NATO:n ja Yhdysvaltojen kasvavasta uhasta” ovat luonteeltaan hyökkääviä – provokatiivisia. Niissä jätetään huomiotta Venäjän omat toimet (esim. Krimin niemimaan miehitys kevättalvella 2014 ja laiton anneksointi), ja tätä Venäjän disinformatiivista narratiivia toistetaan myös Suomessa eri tahojen toimesta ja hyvin pitkälti Kremlin käyttämin sanamuodoin. Myöskään Venäjän joukko-osastojen siirrot ja viimeisen vuosikymmenen mittaan suoritettu uudistaminen ei tue narratiivia puolustuksellisesta toiminnasta – viittaan myös Zapad-2017-sotaharjoitukseen sisältyviin tulkintaerimielisyyksiin harjoituksen tarkoitusperästä, ts. oliko kyseessä keskitysmarssivaiheen jälkeen Venäjän ja Valko-Venäjän käymästä puolustussodankäynnin eri vaiheiden harjoittelemisesta NATO:n joukkoja vastaan, vai Daivis Petraitisin tulkinnan mukaisesta kokonaisuudesta, jossa Venäjän yleisesikunnan laatima operaatiosuunnitelma länttä vastaan käytävän sodan varalle on nimetty ”Zapad’iksi”.

Yhdysvaltojen asevoimien Euroopan joukkojen komentajana toiminut kenraali Ben Hodges totesi NY Timesille Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjän maavoimien kaartin 1. panssariarmeijasta: ”There is only one reason you would create a Guards Tank Army, and that is as an offensive striking force,”… ”This is not something for homeland security…”. (5)

Kenraali Ben Hodges nosti esille yhden syyn sille, miksi puolustuksellinen narratiivi ei ole uskottava. Meidän on muistettava, että näitä syitä on enemmän kuin yksi – aiemmin mainittu Pohjoisen laivaston muuttunut asema kuuluu näiden syiden joukkoon, aivan kuten eteläisen sotilaspiirin alueella Novorossijskissa sijaitseva 7. ilmarynnäkködivisioona sekä läntisen sotilaspiirin alueelle, Pihkovaan, Viron rajan tuntumaan sijoitettu 76. ilmarynnäkködivisioona. Offensiivisia tarkoitusperiä palvelee myös ammusten, asejärjestelmien ja sotilastarvikkeiden varastoiminen Venäjän länsirajoille sekä Valko-Venäjälle kuin myös läntisen sotilaspiirin alueelle kaartin 1. panssariarmeijan lisäksi perustetut 6. armeijan ja kaartin 20. armeijan.

Harjoitussuunnitelman mukaan Zapad-2021-sotaharjoituksessa on tarkoitus käyttää ilmavoimia, elektronisen sodankäynnin yksiköitä ja vastatoimintajoukkoja sekä harjoitella taistelua kaupunkialueella, toteuttaa harjoitusammuntoja Iskander-M taktisella ballistisella ohjuksilla sekä Iskander-K (eli R-500) risteilyohjuksilla. Harjoituksessa testataan myös modernisoituja sekä uusia asejärjestelmiä, kuten BMPT ”Terminator’ia”, joka on taistelupanssarivaunujen tukemiseen suunniteltu raskas tela-alustainen vaunu.

Venäjän väitteittä harjoitusten rauhanomaista luonnetta vastaan puhuu myös Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ilmoitus 20 uudesta Läntisen sotilaspiirin alueelle perustettavasta taisteluosastosta, niiden pitäisi olla taistelukykyisiä tämän vuoden loppuun mennessä. Samanaikaisesti sotilaspiirin joukko-osastoille on tarkoitus toimittaa modernia sotilaskalustoa 2000 kappaleen verran.

Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa se, että Venäjä ylläpitää Ukrainalta miehittämillään alueilla useita armeijakuntia: miehitetylle Krimin niemimaalle Venäjä on perustanut 20. armeijakunnan ja miehitettyyn Itä-Ukrainaan 1. ja 2. armeijakunnan. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tapahtuvista joukkojen- ja kalustonsiirroista ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi säännöllisesti; havaintoja tukevat myös alueen asukkaiden sosiaaliseen mediaan jättämät viestit, joissa on viime aikoina korostuneet havainnot maastokuorma-autojen liikkeistä, jotka hyvin suurella varmuudella ovat alkuperältään Venäjän maavoimien kalustoa (paikoin joukko-osastotunnuksia on maalattu piiloon ja rekisterikilpiä vaihdettu).

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainto, Itä-Ukrainan miehitetyt alueet.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, elokuu 2021.

Edellisen Zapad-2017-sotaharjoituksen alla Venäjä tarkoituksellisesti ilmoitti harjoitukseen osallistuvien joukkojen määrän todellisuutta pienemmäksi, alle 13000 sotilaaseen, jolloin harjoitusta seuraamaan ei tarvinnut kutsua ETYJ:n tarkkailijoita. Tälläkään kertaa Venäjä ei ole muuttanut toimintastrategiaansa, harjoitukseen osallistuvien joukkojen lukumäärä on ilmoitettu merkittävästi todellista määrää vähäisemmäksi. Venäjän puolustusministeri ilmoitti heinäkuun 26. ja 27. päivä harjoitukseen osallistuvan yhteensä 12500 sotilasta Venäjällä (Läntisen sotilaspiirin alueella, yhteensä 12 harjoitusalueella) ja Valko-Venäjällä, vastaavasti 5. elokuuta Valko-Venäjän yleisesikunnan päällikön, Viktor Gulevitšin, mukaan yksistään Valko-Venäjällä Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuu enemmän kuin 12800 sotilasta, mukaan lukien 50 sotilasta Kazakstanista.

Valistuneiden (läntisten) arvioiden mukaan Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuvien joukkojen kokonaismäärä nousee reilusti yli 100 000 sotilaaseen, jopa 200 000 sotilaaseen, jos huomioidaan kaikki harjoitusta tukevat osaharjoitukset ja joukkojen siirrot. Vaikka jättäisimme nämä joukko-osastot huomiotta, voimme silti sanoa, että Zapad-2021-sotaharjoituksen aktiivivaiheeseenkin osallistuu reilusti yli 13000 sotilasta, josta seuraa se, että Venäjä toimillaan rikkoo ETYJ:n Wienin asiakirjaa vuodelta 2011.

Vääristellessään tarkoituksellisesti sotaharjoitusten kokoa, Venäjä pyrkii luomaan olosuhteet, jotka estävät ETYJ:n tarkkailijoiden osallistumisen niihin. Näin toimien Venäjä jättää huomiotta ETYJ:n puitteissa luodun Wienin asiakirjan (Vienna document, 2011), joka koskee sotilaallisia luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia (tukikohtavierailut, arviointikäynnit, tarkastuskäynnit, sotilaalliset tiedonvaihdot, ilmoitukset, yhteydenpito) ETYJ:n osallistujavaltioiden välillä. (6)

Aggressiivisten toimien rinnalla Venäjä pyrkii laajentamaan sotilaallista- ja poliittista vaikutusvaltaa kumppanimaissa. Heinäkuun lopussa puolustusministeri Sergei Šoigu esitti SCO:n jäsenmaille kutsun lähettää sotilasyksiköitä sekä tarkkailijoita koulutettavaksi. Venäjän, myös puolustusministeri Šoigun, terminologiassa toistuvat ”blokki-ideologia” (bloc ideology) ja ”itä-länsi-akselin vastakkainasettelu” (confrontation on the East-West axis), jota korostetaan myös SCO:n jäsenmaille esitetyssä kutsussa.

Tällä hetkellä SCO:n jäsenmaista Valko-Venäjä on sidottu tiukasti Venäjään, sen on osallistuttava Venäjän strategisiin sotaharjoituksiin, Venäjä on lisännyt joukkojensa määrää maassa – mikä lisää myös Ukrainaan pohjoisesta kohdistuvaa uhkaa. Valko-Venäjän liikkumavara on kaventunut olemattomiin (mikä palvelee Venäjää), on olemassa merkkejä siitä, että maa on muuttumassa kvasivaltioksi, jonka kautta myös Venäjän on mahdollista toteuttaa hybridioperaatioita ja -hyökkäyksiä paitsi Ukrainaa, myös Puolaa ja Liettuaa sekä Latviaa vastaan. Käytännössä merkkejä näistä operaatioista nähdään jo nyt Liettuan ja latvian sekä Puolan rajoilla Valko-Venäjän ohjaillessa muun muassa Lähi-idän alueelta kuljetettuja siirtolaisia rajoille ja pakottaessaan nämä ylittämään maiden väliset rajat. (7) Pakolaisten ja siirtolaisten ohjailua rajoille on kutsuttu, oikeutetusti, hybridisodaksi sen luonteensa ja tarkoituksen vuoksi.

Venäjä pyrkii myös kytkemään Serbian tiukemmin liekaansa ”slaavilaisen kumppanuuden” varjolla, maan tähtäimenä on todennäköisesti pyrkimys eristämään Serbia ja estämään maan ja EU:n lähentyminen.

Sotilaallisten harjoitteiden toteuttamisen (esim. osallistuvien joukkojen iskukyvyn ja iskun synnyttämän sokkivaikutuksen osoittaminen) rinnalla Zapad-2021-sotaharjoituksella katsotaan olevan muitakin tarkoitusperiä, kuten:

-yritys osoittaa Venäjän vaikutusvallan kasvaneen lähialueilla.

-yritys lisätä Venäjän ja sen kumppanusmaiden (SCO-maat) ja Yhdysvaltojen sekä NATO:n vastakkainasettelua.

-harhauttaminen ja disinformaatio, näkyy myös disinformatiivisen tiedon levittämisenä osallistuvien joukkojen kokoonpanosta sekä niiden käytön suunnittelusta.

-tarve toimia aggressiivisemmin, seurauksena Venäjän ja Valko-Venäjän sekä NATO:n (lännen) välirikosta.

-harjoitukseen liittyvän viestinnän avoimuuden ja salassapidon harjoittelua todellisuudessa.

Venäjän toimet muodostavat jo nykyisellään uhan läntisten naapurimaiden turvallisuudelle, järjestettävä Zapad-2021-sotaharjoitus lisää tätä turvattomuuden tunnetta synnyttäen samalla eskaloitumisen uhan Venäjän läntisellä operatiivisella suunnalla kuin myös Arktisella alueella, jossa joukot ovat suorittaneet jo Zapad-2021-sotaharjoitukseen liittyviä harjoitteita.

On myös mahdollista, että Zapad-2021-sotaharjoitus heijastelee harjoitukseen osallistuvien SCO:n jäsenmaiden joukkojen kautta Keski-Aasiaan. Emme myöskään voi jättää huomioimatta Afganistanin kaoottista tilannetta, Venäjän ja talibanien neuvotteluja sekä Afganistanin hallinnon romahdusta ja siitä Yhdysvalloille koitunutta arvovaltatappiota.

Venäjän toimet tähtäävät myös sen etupiiriinsä laskemien maiden ja länsimaiden välien heikentämiseen – vastakkainasettelun lisäämiseen ja sen myötä Venäjän vaikutusvallan kasvattamiseen näissä maissa. Luonnollisesti Venäjän tuleva sotaharjoitus lähettää viestin myös Euroopalle ja Venäjällä tullaan seuraamaan tarkoin, kuinka eurooppalaiset valtiot reagoivat Venäjän ”voimainosoitukseen” – harjoitus on väistämättä sidoksissa Venäjän Ukrainassa käymään sotaan sekä Krimin niemimaan miehitykseen.

Näin Zapad-2021-sotaharjoituksen alla lainaan lyhyen pätkän Garri Kasparovin ja Mig Greengardin teoksesta ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset”:

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (8)

Kasparovkin totesi, ettei Putin ole Hitler, mutta ajassa, jota elämme ja 30-luvun myrkyllisissä vuosissa on paljon yhteistä. Putinin Venäjä eteni vuosia hitaasti hivuttaen, onnistuen kätkemään naiiveilta päättäjiltämme todellisen minänsä (tai sitten päättäjämme eivät halunneet kohdata todellisuutta), kevättalven 2014 ja Krimin niemimaan miehityksen herättäessä meidät todellisuuteen – jota edelleenkään kaikki eivät halua hyväksyä, mistä eräänä osoituksena käy Nord Stream 2 -kaasuputki ja haluttomuus (kyvyttömyys) irtautua venäläisestä energiasta sekä eräiden poliitikkojen, kuten Angela Merkelin, epäröinti ja toistuva astuminen Venäjän ansaan.

Meidän on myös hyvä muistaa Neuvostoliiton marsalkan Georgi Žukovin toteamus, jonka mukaan puna-armeija taistelee offensiivisesti, samaa strategiaa Venäjän ja sen asevoimat toteuttaa tänä päivänä ja Zapad-2021-sotaharjoituksen väitettyä puolustuksellisuutta edeltää offensiivi – hyökkäys.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1429167239534714883 

2. http://www.suomensotilas.fi/zapad-2017-venalaiset-tulevat-mutta-menevatko/ 

3. https://www.verkkouutiset.fi/venajan-suurharjoituksen-yksi-vihollinen-on-napapiirivaltio/#194c9420 

4. https://mitavanjatpuuhaa.blogspot.com/2021/07/lahestyva-strateginen-sotaharjoitus.html 

5. https://www.nytimes.com/2017/07/31/world/europe/russia-military-exercise-zapad-west.html 

6. https://puolustusvoimat.fi/asevalvonta/wienin-asiakirja 

7. https://twitter.com/TadeuszGiczan/status/1427689700425404423 

8. Garri Kasparov ja Mig Greengard: ”Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset” s. 27–28.

 

Lähteenä hyödynnetty myös Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisemia Vladimir Panschinin työpapereita  ”’Niin sotii kuin harjoittelee’ Tulkintoja Zapad-2017 sotaharjoitustapahtumista sekä arvio Venäjän asevoimien joukkojen käytöstä ja toimintatavoista Zapad-2017-harjoitukseen peilaten”; ja Rochan Consulting’in toimittamaa materiaalia.