Havaintoja Helsingin oikeustalolta (13. kesäkuuta 2018)

Tänään alkoi oikeudenkäynti Johan Bäckmania ja MV-lehden perustanutta Ilja Janitskinia vastaan Helsingin käräjäoikeudessa, koska pääsy saliin oli rajattu – vain 12 sivullista katsojaa – tämä kirjoitus ei pidä minkään sortin paljastuksia tämänpäiväisestä istunnosta.

Kolmas syytetty, syyttäjän mukaan MV-lehden keskustelufoorumin ylläpitäjänä ja Ilja Janitskinin sijaisena toiminut, Tuominen ei saapunut tänään oikeuteen. (1)

Uskoisin, että blogini lukijoilla on tiedossa nostetut syytteet, joten kertaan tämän puolen vain hyvin lyhyesti. Johan Bäckmania vastaan on nostettu syyte Ylen toimittajan Jessikka Aron vainoamisesta ja kunnianloukkauksesta, (2) Ilja Janitskinia vastaan on nostettu syyte muun muassa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – tänään alkaneen oikeudenkäynnin yhteydessä käsitellään kaikkiaan parisenkymmentä syytettä, keskiviikkona käsiteltiin nimenomaan toimittaja Aroon liittyviä syytteitä.

Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläisen mukaan ”Näistä Jessikka Aroon kohdistunut kokonaisuus on mittasuhteiltaan omassa luokassaan” ja ”Hän on työssään kirjoittamiensa artikkelien vuoksi joutunut ensin Bäckmanin ja sitten MV-lehden maalitauluksi. Sitten on alkanut organisoitu kampanja, jossa Aron kohtelu on ollut suomalaisessa mittakaavassa aika ainutlaatuista.” (3)

Johan Bäckman matkalla saliin 510.

Kolmanteen syytettyyn Tuomiseen on myös liitetty epäilys toimimisesta MV-lehden T2 nimimerkin takana, haastehakemuksen mukaan henkilötodistelussa todistajana toimii Mario Argenta, kahtiajakautuneen Suomi Ensin ry:n puheenjohtaja. Johtivatko Suomi Ensin ry:n sisäiset erimielisyydet Marco de Witin ja Mario Argentan välillä ensin yhdistyksen hajoamiseen ja tämän jälkeen Argentan suorittamaan ilmiantoon? Oikeudenkäynti antanee vastauksen tähän kysymykseen.

Kuva via @Dimmu141. (4)

Yllä olevasta kuvasta lainauksena:

”…toimittaja-nimimerkkien käyttötapa (1 henkilö / nimimerkki)” paljastaa sen, että henkilöä kohden oli yksi nimimerkki. MV-lehden toimintaa pidemmän aikaa seuranneet ovat pohtineet ja arvuutelleet näiden toimittajanimimerkkien taustalla piileviä henkilöitä. En nyt ryhdy spekuloimaan mahdollisilla nimillä, ehkäpä oikeudenkäynnin myötä saamme pitäviä todisteita muidenkin toimittajanimimerkkien taustalla piilevistä todellisista henkilöistä. Nimimerkeistä T9 on arvuuteltu useammankin kerran, nimimerkillä julkaistujen kirjoitusten vertaaminen muihin täsmälleen vastaaviin kirjoituksiin on rajannut vaihtoehdot pieneen joukkoon henkilöitä.

En voi kieltää sitä, ettenkö olisi ollut tänään enemmän kuin mielelläni istuntosalissa 510 seuraamassa käynnissä ollutta, kovakurista, istuntoa. Voin kuitenkin lohduttautua sillä ajatuksella, että minun ohella moni muu jäi mustien ovien karmeja kolisuttelemaan pääsemättä seuraamaan – tätä merkittävää – oikeudenkäyntiä intiimimmin. Väistämättä tulin kuulleeksi tunteenpurkauksia, joissa ”suvakkimediaa” syytettiin myös siitä, että oikeutta käydään niinkin pienessä salissa. Tällaiset tunteenpurkaukset yhdistettynä oikeustalon ulkopuolella lausuttuihin, varsin koviin iskulauseisiin, ennakoivat sitä, että Janitskinin vähälukuinen kannattajajoukko tulee jatkamaan toimintaa tulevien päivien aikana, mutta myös oikeudenkäynnin jälkeen.

Mikäli – tai kun – tuomioita jaetaan, en pidä ihmeenä sitä, etteikö oikeuslaitosta ryhdytä syyttämään korruptoituneeksi, merkkejä tästä riippui ilmassa Helsingin oikeustalon edustalla oikeudenkäynnin aikaisen Janitskinin tukimielenosoituksen iskulauseita kuunnellessani:

”Sananvapaudenkupan raiskaama oikeuslaitos” – oikeuslaitos sana toki korjattiin hyvin pian ”vääryyslaitokseksi”.

Vaikka suhtaudunkin tähän porukkaan vakavasti, olin tänään enemmän kuin tyytyväinen nähdessäni Ilja Janitskinin tukimielenosoitukseen kerääntyneen, laskujeni mukaan reilut 30 kannattajaa, joista osan rooli oli hyvin epämääräinen – saattoivat olla kaltaisiani tarkkailijoita.

Ei tällä joukolla vielä katuja vallata.

Uhontäyteisten puheiden perusteella olisi helppoa kuvitella taustalla olevan laajemminkin väkeä, tämän päivä – MV-mediassa esitetyistä toiveista huolimatta – näytti osoittavan sen, että paikalle ei suuren suurta joukkoa kannattajia ja tukijoita saatu. Taisipa joidenkin mielestä olla vielä liian varhainen hetki päivästä, että olisi pitänyt iltapäivällä istunto aloittaa, mikä on varsin outo vaatimus huomioiden käsillä olevan asian ja aineiston kokonaismäärän.

Havaintojeni perusteella paikalta jaettiin useampaa striimiä. MV-medialla oli omansa, Pertti Nykänen jakoi liikkuvaa kuvaa VKontakteen – näin asian ymmärsin. Puhumassakin käynyt Panu Huuhtanen jakoi niin ikää livestriimiä etc. Oma asiansa on sitten se kuinka suuri yleisö näillä livelähetyksillä todellisuudessa on. Viime viikolla MV-median Livestriimissä Korhonen ja Johan Bäckman jutustelivat tuttavallisesti, kyseistä lähetystä katsoi parhaimmillaan noin 800 silmäparia – arkiaamuna lukumäärä on todennäköisesti olennaisesti vähäisempi, uskaltaisin myös väittää, että yhdet ja samat henkilöt seuraavat useampaa striimiä, mikä sekin vääristää lukemia.

Pidetyissä puheissa kohdistettiin hyvin voimakasta kritiikkiä ns. ei-kansallismielisiä puolueita kohtaan, jotka mahdollistivat vuoden 2015 pakolaiskriisin synnyn, puheiden pitäjien mukaan:

”kokoomuksen kannattajilla ei ole varaa arvostella mitään”

”suvakkipuolueita äänestäneillä ei ole oikeutta valittaa”

Sen sijaan

”vain kansallismielisiä äänestämällä on oikeus valittaa”

Josta päästään seuraavaan eli näihin ”kansallismielisiin puolueisiin”, joista Reformin riveissä seisoo Panu Huuhtanen. Kannattajakortteja kerää puolueeksi tähtäävä Suomen Kansa Ensin ry. Suomen Kansa Ensin ry:n puheenjohtajana on entinen Suomi Ensin -vaikuttaja – Donetskissa propagandamatkalla käynyt ja Janus Putkosta haastatellut – Marco de Wit. (5) Yhdistyksen aktiivit keräsivät nimiä kannattajakortteihin myös Puolustusvoimien juhlaviikon aikana Helsingissä, Kaivopuistossa aika näytti kuluvan enemmän keskinäiseen jutusteluun kuin toimintaan – hyvä niin. Mitä vähemmän nimiä sen parempi.

Eilen nimiä kerättiin myös Kansan yhtenäisyys ry:n kannattajakortteihin. Tämän ”kansallismielisen yhdistyksen” ja puolueprojektin taustalla on kansallissosialistinen Vastarintaliike. (6) Eli nimi tähän korttiin tarkoittaa samalla nimeä (ja välillistä tukea) kansallissosialistiselle Vastarintaliikkeelle ts. uusnatseille.

Vastarintaliikkeestä on hyvä huomioida sen monikansallisuus:

”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen.” (7)

Kuin myös seuraava uutinen vuodelta 2015:

”Most importantly, however, the Swedish report on the meeting states that, during its visit to Sweden, the Russian delegation has donated money to the Swedish fascists as a contribution to the building of a political party on the basis of the "Nordic Resistance". The information about the donation has been confirmed by the RID itself. The amount of the donation remains has not been disclosed.” (8)

Nordic Resistance Movement eli Pohjoismainen Vastarintaliike, onko tämä juuri sellainen ”kansallismielinen” puoluehanke, jolle haluat osoittaa tukesi? Ja kun tarkastellaan näitä muitakin ”kansallismielisiä” uusia puoluehankkeita (esim. Reformi, Suomen Kansa Ensin) niin niiden taustat herättävät runsaasti kysymyksiä todellisista tarkoitusperistä kuin myös halusta ajaa Suomen asiaa – kertoa Suomen tarinaa? Onko Suomen tarina ”etnonationalismin” sävyttämä, sana jota viljeltiin eilen mielenosoituksessa. Todennäköisesti saamelaisillakin olisi sanansa sanottavana puheissa esitettyyn väitteeseen suomalaisten ”olemisesta alkuperäiskansa täällä” – kovin on lavea määritelmä alkuperäiskansalle tämä tällainen, jota mielenosoituksessa käytettiin.

Tässä yhteydessä jätän tarkoituksellisesti huomioimatta sen tarkemmin Jussi Halla-ahon kipparoiman perussuomalaiset, joka puolueena mainittiin hyväksyvästi eilisissä puheissa.

Eilinen näytelmä oli näkemältäni osin koko lailla irvokasta teatteria ”Free Ilja” -iskulauseineen, jollainen tänä päivänä tuntuu halvalta markkinointikikalta, kun maailmalla on poliittisia vankeja, joita oikeasti vainotaan ja joiden eteen onkin syytä tehdä työtä, jotta heidät saadaan vapautettua. Yksistään Venäjällä, jonka riveissä Johan Bäckmankin seisoo, on yli 150 poliittista vankia, joukossa näytösoikeudenkäynneissä tuomittuja ukrainalaisia – kuten elokuvaohjaaja Oleg Sentsov, krimiläinen maanviljelijä Volodymyr Balukh.

* * *

Eilisen tapahtumista mietitytti myös lyhyt episodi salin 510 ulkopuolella. Median edustajien kuvatessa sohvalla istunutta Johan Bäckmania, minäkin kävelin hiukan lähemmäs ottamaan muutamia kuvia ”kohudosentista”. Bäckman pyrki olemaan kiinnittämättä huomiota kuvaajiin, sitten hän nosti katseensa – katsoi minuun hetken kysyen ”Oletko sinä Marko”. Nyökkäsin hyväksyvästi, koska sinä hetkenä moisen kieltäminen olisi ollut – hmmm – silkkaa idiotismia. Se olisi kääntynyt minua vastaan. Bäckman nousi, asteli luokseni vaihtaen muutaman sanan kanssani. Hän tuumasi lukevansa blogiani, tiedustelipa siinä mistä nimi ”Vartiopaikalla” tulee. Vastaukseni jäi siinä kameroiden räiskeessä hiukan vajavaiseksi, joten vastataan tässä loppuun. Aloittaessani oman blogin, tiedustelin twitterissä soveliaita nimiä – sain joitain ehdotuksia, joukossa ”vartiopaikka”, josta blogini nimi muovautui. Vartiopaikkahan se on, vartiopaikka idän ja lännen välillä Ukrainan aroilla. Mikä tämän huomionosoituksen tarkoitus oli? Psykologiaa, testi, vaiko jotain muuta… Pohdinnat pidän omana tietonani, kyseisen sananvaihdon aikana halusin olla paljastamatta tunteitani.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10251282 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10133892 

3. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

4. https://twitter.com/Dimmu141/status/1006817595687915521 

5. https://suomenkansaensin.fi/puoluehallitus/ 

6. https://www.vastarinta.com/uusi-puoluehanke-tiedottaa/ 

7. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/ 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html

(Huom. blogi kirjoitettu 13.6.2018 - julkaistu 14.6.2018).

Kansallissosialistit marssivat näkyvästi Helsingissä

Lauantaina toukokuun 12. 2018 Vastarintaliikkeen lippujen ”alla” marssi Helsingissä, pitkin Mannerheimintietä, kokojoukko kansallissosialisteja tukijoukkoineen MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa. Todennäköisesti enemmistö marssille osallistujista ei jaa kansallissosialistista aatetta, heitä on innoittanut MV-lehden markkinoima ”sananvapaus” -teema, mutta siitä huolimatta he antoivat ”kasvonsa” tälle mielenilmaukselle. Tänään ei voi sanoa ”En tiennyt keitä he ovat”, koska Vastarintaliike kuin myös Ilja Janitskin, jonka sananvapaudesta MV-lehden organisoimassa mielenosoituksessa erityisesti tunnuttiin olevan huolissaan, ovat olleet aivan riittämiin otsikoissa viimeisimpien vuosien kuluessa. Saadakseen tiedon mielenilmauksesta, heidän täytyy seurata MV-lehteä sekä muita laitaoikeiston sekä maahanmuuttovastaisten suosimia vaihtoehto- ja valemedioita sekä sosiaalisen median alustoja.

Vastarintaliikkeen ”lippulinna” Mannerheimintiellä toukokuussa 2018, © Marko Enqvist.

Vastarintaliikkeen taholta pyritään luomaan kuvaa, jonka mukaan he olisivat patriootteja ajaen Suomen asiaa, tällaisilla puheilla ei kuitenkaan sen suurempaa katetta ole – ei ainakaan minun mielestä, koska heidän agendalta löytyy muun muassa seuraavaa:

-Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen. (1)

-Vaihtoehto edustukselliselle demokratialle. Vastarintaliike ei kannata mielivaltaista diktatuuria. Valtaa jaettaisiin yhteispohjoismaalaiselle parlamentille ja senaatille, minkä lisäksi erityisen tärkeistä laeista päätettäessä sovellettaisiin kansanäänestyksiä. Vastustamme vallan periytymistä suvussa, ja kannatamme meritokratiaa eli sitä, että vastuu ja valta jaetaan kykyjen perusteella. (2)

Länsimaiseen demokratiaan, jollainen Suomi on, on mahdotonta sovittaa ajatusta ”kansallissosialistisesta valtiosta” – sellainen valtio, heidän virallisesta poliittisesta manifestista huolimatta, on kaikissa tapauksissa jotain sellaista, joka on mahdotonta sovittaa tälle vuosituhannelle.

Vastarintaliikkeen poliittisen manifestin mukaan valta jaettaisi yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille, unohtamatta sitten näitä erityisen tärkeitä lakeja, joista päätettäessä sovellettaisi kansanäänestyksiä. Tänään muun muassa Vastarintaliikkeen jäsenien mielestä valta on annettu pois Suomesta Brysseliin, kuinka tämä eroaa siitä, että valta annetaan yhteispohjoismaiselle parlamentille ja senaatille? Toki tässä kuvitteellisessa ”Pohjoisessa valtiossa” asuu olennaisesti vähemmän ihmisiä kuin EU:n alueella, mutta kaikesta huolimatta suomalaiset ovat vähemmistönä, unohtamatta sitä, että tänään meillä on oma eduskunta ja kansalliset lait, joista ei taida löytyä sen kummempaa mainintaa Vastarintaliikkeen poliittisesta manifestista. Mutta kun luomme katseemme menneisyyteen, näemme, kuinka kansallissosialistinen Saksa ratkaisi ongelmansa, herää suuren suuri epäilys sille, että tämä kansallissosialistisen Vastarintaliikkeen utopia on lähinnäkin dystopia kaikille muille paitsi liikkeen jäsenille ja tukijoille. Dystopiaksi sellainen toki heillekin jossain vaiheessa muuttuisi!

* * *

Mutta palatkaamme lauantaiseen marssiin.

Olipa outoa nähdä keskellä Helsinkiä marssimassa joukko kansallissosialisteja – uusnatseja. Viivähtäessäni marssin reitillä, kuulin muutamia sananvaihtoja katsojien joukosta. Osa ihmetteli, keitä he olivat, osa tuntui jakavan heidän ajatuksen, olipa joukossa jokunen turisti, joka englanniksi tiedusteli, kenen ”lippulinna” muodostelman kärjessä oli. Epäilen, että hämmennys olisi ollut paljon suurempi, mikäli olisi ollut aikaa jäädä keskustelemaan heidän kanssa, kertoa heille kenen ”lippulinna” oli mielenilmauksen kärjessä ja mikä tämä Vastarintaliike todellisuudessa on. Että Mannerheimintietä marssi parhaaseen aikaan iltapäivästä joukko uusnatseja tukijoineen. Marssille osallistujien määrä oli itse asiassa yllättävänkin suuri, mutta todennäköisesti moni osallistui marssille teeman – sananvapaus – tähden, ei osoittaakseen tukea suoraan Vastarintaliikkeelle. Kuitenkin kuten alkupuolella viittasin, jokaisen on syytä kantaa vastuu teoistaan – ei ole ilmaisia lounaita, ja tämäkin joukko päätyy osaksi ”suurempaa peliä”.

Vastarintaliikkeen marsseilla ja toiminnassa on aiemminkin ollut mukana tukijoukkoja Suomen rajojen ulkopuolelta. Tällä kertaa paikalla oli ainakin Magnus Wardmo, entinen uusnatsitaustaisen Svenskarnas Partin jäsen, nykyään hän on Nordic Resistance Movement (Pohjoismainen Vastarintaliike) Smålandin johtaja. Tietojeni mukaan hänellä on useita vankeustuomioita.

Magnus Wardmo, Helsinki 2018. Kuva via @Dimmu141.

Vastarintaliikkeen näkyvä osallistuminen näyttää johtaneen siihen, että marssin järjestäjätaho (MV-median vastaava Juha Korhonen) on saanut varsin paljon kritiikkiä osakseen, niin paljon, että MV-lehti on ainakin toistaiseksi suljettu, vaikka Korhonen esittää vakavampiakin uhkauksia VKontakte-sivullaan.

Kuvakaappaus Juha Korhonen VKontakte.

"Palvelu ei ole käytettävissä", kuvakaappaus mvlehti.net.

Suomessa maahanmuuttovastainen liikehdintä, kuin myös laitaoikeisto, on aiemminkin repeillyt sisäisiin ristiriitoihin, joten ei ole lainkaan ihme, että tämän isohkon mielenilmauksen seurauksena sukset menevät jälleen kerran ristiin. Tällä menolla heidän ”vallankumouksesta” tulee pamauksen sijaan vaatimaton tussahdus, jos sitäkään.

Ja lopuksi vielä Vastarintaliikkeeseen. 

Liikkeen jäsenet korostavat usein isänmaallisuuttaan, mutta tämä isänmaallisuus tulee kyseenalaistettua Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Venäjä-kytkentöjen tähden. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa Anton Shekhovtsov blogitekstissään ”Russian fascist militants give money to Swedish counterparts” seuraavaa:

“Most importantly, however, the Swedish report on the meeting states that, during its visit to Sweden, the Russian delegation has donated money to the Swedish fascists as a contribution to the building of a political party on the basis of the "Nordic Resistance’”. (3)

Tässä kirjoituksessa minun ei kuitenkaan ole syytä lähteä avaamaan tätä kytköstä tämän tarkemmin. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta aiemmin blogitekstissäni ”Hekin ovat vierastaistelijoita”, (4) jossa viittaan Vastarintaliikkeen jäsenten harjoittamaan Venäjä-yhteistyöhön, mikä piti tuolloin sisällään myös aseellista koulutusta Venäjällä.

Sen perusteella mitä olen liikkeen suomalaisten ”hang around” -jäsenten keskusteluja seuraillut, heille tällaiset kytkennät eivät näyttäisi tutuilta – mikäli ovat, kiinnostaisi todella paljon tietää, pitävätkö he toimintaa ”isänmaallisena” ja toivottavana? Toisaalta, kun edes henkisesti tukee kansallissosialistista liikettä, siinä vaiheessa liene luontevaa etsiä sitä tukea ja hyväksyntää eurooppalaisen – globaalin – laitaoikeiston ehkäpä merkittävimmältä tukijalta – Venäjältä. Ja kun seuraa näiden rasististen ja voimakkaan maahanmuuttovastaisten ryhmien vetäjien ja ideologien ulostuloja, erilainen Venäjä-yhteistyö tuntuu varsin luontevalta heille, samoin viittaukset Venäjän voimaan ja kykyyn ratkaista erilaiset ongelmat. ”Putin is strong – Russia is strong!” -mantra toistuu näissä puheissa tavattoman usein. (5) 

Omissa silmissäni Venäjällä on lähinnä kykyä synnyttää niitä ongelmia, ei ratkaista.

Kuvakaappaus James Hirvisaaren Twitter-tili.

Marko

1. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/
2. https://www.vastarinta.com/vastarintaliike/vastarintaliikkeen-poliittinen-manifesti/
3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html
4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/06/hekin-ovat-vierastaistelijoita.html
5. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda

Huom. Olen huomannut ihmeteltävän sitä, miksi Vastarintaliike sai marssia lauantaina, vaikka käräjäoikeus kielsi järjestön toiminnan viime vuonna. Syynä on todennäköisesti se, että Turun hovioikeus hylkäsi Poliisihallituksen vaatimuksen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen väliaikaiseen toimintakieltoon määräämisestä. Näin ollen Pohjoismainen Vastarintaliike voi toistaiseksi jatkaa toimintaansa. 

Aiheesta yle.fi: https://yle.fi/uutiset/3-10079602 

MV-paatissa vuoto, jättävätkö rotat uppoavan laivan?

MV-lehden perustaja Ilja Janitskin tuotiin viime viikolla Andorrasta Suomeen, Helsingin käräjäoikeus vangitsi tiistaina (17.4.2018) Janitskinin todennäköisin syin epäiltynä useista eri rikoksista muun muassa törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, rahankeräysrikoksesta ja rahapelirikoksista. (1 ja 2) Yhteensä Janitskinia epäillään 12 eri rikoksesta, jotka on tehty usean vuoden aikana.

Poliisin tiedotteen mukaan myös muita ihmisiä epäillään ja tutkitaan anonyymeistä nettikirjoituksista MV-lehti-vyyhtiin liittyen. Tämän tutkinnanhaaran osalta on kiinnostavaa seurata, tullaanko tulevaisuudessa paljastamaan eri nimimerkkien taustalla piilevät todelliset kirjoittajat. Johan Bäckmanin tuttavapiiriin kuuluvien henkilöiden väitetään kirjoittaneen MV-lehteen.

Toivoaksemme tämän vyyhdin purun myötä myös MV-lehden sekä Janitskinin rahoituskuviot avautuvat tarkemmin, keitä lahjoittajat ovat ja millaisin motiivein he ovat toimineet.

Viikonloppuna MV:n striimien "moderaattorin" eli päätoimittaja Juha Korhosen avustaja Asta Tuominen kertoi VKontaktessa olleensa poliisin pidättämä vajaat kaksi vuorokautta ja poliisin takavarikoineen hänen tietokoneet, kännykät, lisämuistit ja muistitikut.

Erilaiset ”kansallismielisiksi” itse itsensä nimeämät ryhmittymät ja henkilöt ovat organisoineet useita mielenilmauksia, joissa vaaditaan Ilja Janitskinin vapauttamista. Samaiset tahot ovat myös jakaneet disinformaatiota medioihin Andorrassa ja Suomessa, heidän mukaan Janitskinilta on poliisin toimesta evätty syöpälääkitys – tätä disinformaatiota on Suomessa levittänyt myös Seiska-lehti, joka päätoimittajansa suulla sitoutui vastuulliseen journalismiin kuukauden päivät sitten – todella vastuullista journalismia. (3) Näihin mielenosoituksiin pyrittäneen jatkossa sitomaan ”sananvapaustaistelu” voimakkaasti – palaan aiheeseen myöhemmin.

Janitskinin tukijoiden ja MV-lehden lukijakunnan toimesta poliisin toimintaan on kohdistunut voimakasta kritiikkiä, osa poliisista rinnastetaan toimitavoiltaan entisten kommunistidiktatuurien turvallisuuselimiin. Poliisi – osa siitä – leimataan myös nimikkeellä polpo eli poliittinen poliisi, kyseistä termiä viljellään myös venäläispropagandassa ja on tyypillinen projektio, jota toistetaan nyt orkestroidusti ynnä organisoidusti monella taholla. Todennäköisesti kaikki termiä käyttävät eivät ymmärrä termiin liittyvää syvempää merkitystä, sitä, että sillä pyritään luomaan – tässä tapauksessa – voimakkaan negatiivisia assosiaatioita poliisista ja synnyttämään epäluottamusta poliisia kohtaan.

Termiä polpo on käyttänyt myös kansallissosialistinen Vastarintaliike oikeudenkäyntiensä aikana. Ei ole ihme, että termi on kulkeutunut Janitskinin tukijoiden käyttöön, koska nämä ns. kansallismieliset ryhmät tekevät paljon yhteistyötä organisaatio ja henkilötasolla, osa henkilöistä on myös mukana useammassa eri organisaatiossa samanaikaisesti, kuten Vastarintaliikkeessä ja Soldiers of Odinissa. Tunnetusti Janitskin myös tuki, vähintäänkin henkisesti ja MV-lehden foorumeiden kautta, Soldiers of Odinia kuin myös Vastarintaliikettä.

Tässä yhteydessä on syytä mainita vielä se, että tiistaina MV-aktivistit kävivät tekemässä lukuisia rikosilmoituksia tutkinnanjohtajasta. Myös sosiaalisessa mediassa (esim. Twitterissä) Janitskinin tukijoiden harjoittama viestintä on ollut hyvin aggressiivista, kohdistuen myös viranomaistahoihin, kuten poliisiin. He eivät tunnu ymmärtävän edelleenkään sitä, että sananvapauteen kuuluu olennaisena osana myös vastuu sanoistaan.

Seiska 17.4.2018.

Seiska ei kuitenkaan ole korjannut uutista – otsikon sanamuoto on lehden verkkosivuille korjattu muotoon ”ILJA JANITSKININ ÄITI VÄITTÄÄ: ILJA EI SAA SYÖPÄLÄÄKKEITÄÄN POLIISIVANKILASSA – "TÄMÄ ON KIDUTUSTA!’” keskiviikkona 18.4. aamupäivällä, todennäköisesti palautteen seurauksena. Tässä ns. uutisessa ei edelleenkään ole selkeää mainintaa siitä, että Janitskin on saanut tarvitsemaansa lääkinnällistä hoitoa.

Kuvakaappaus @HelsinkiPoliisi twitter-tili.

Janitskinin tukijat kertovat pyrkineensä valittamaan tämän kokemasta vainosta myös kansainvälisiin toimittaja- ja ihmisoikeusjärjestöihin. MV-median tiedotteen mukaan MV-media lähestyi tänään Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelää – väitteen todenperäisyyttä en ole tarkastanut Jarmo Mäkelältä.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Jo nyt esille on nostettu eri henkilöiden toimesta ”sananvapaustaistelu”, Janitskinin kannattajien mukaan hän on ”sananvapaustaistelija” – myös Johan Bäckman nostaa tässä yhteydessä tavattoman usein sananvapauden, luoden disinformatiivista kuvaa Suomen sananvapauden kehnosta tilasta, josta osoituksena Janitskiniin kohdistetut oikeustoimet. MV-lehden taholta ollaan organisoimassa toukokuulle mielenosoitusta sananvapauden puolesta, idea on sama, jota Vastarintaliike toteutti viime vuoden puolella Tampereella saaden liikkeelle henkilöitä, jotka eivät tienneet taustaorganisaation tarkoitusperiä, tuskin edes tiesivät, mikä tämä Vastarintaliike todellisuudessa on. Heidän käsityksensä sananvapaudesta on valikoiva, eivätkä he halua ymmärtää sitä, että siihen kuuluu myös vastuu sanoistaan. Oma asiansa on sitten se, että onko kansallissosialistinen Vastarintaliike tai erilaiset kansallismielisinä itseään pitävät laitaoikeistolaiset tai rasistisetjärjestöt valmiit luovuttamaan sananvapauden samassa laajuudessa poliittisen kentän vastakkaiselle laidalle? Mikäli teemme päätelmiä historiallisten tapahtumien perusteella niin uskallan todeta, että eivät ole valmiit siihen.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Todennäköisesti tulemme näkemään Ilja Janitskinin vangitsemisen myötä jälleen kerran sananvapaustilanteen noston esille venäläismedioissa Johan Bäckmanin toimesta, ainakin hänen Facebook-päivityksen perusteella tällainen ”esiinmarssi” on jälleen kerran odotettavissa.

”Sananvapaus” mainittu… kuvakaappaus Johan Bäckmanin FB-tili.

Entäpä jättävätkö rotat uppoavan laivan – tehdään nyt selväksi se, että kyseessä on vertauskuva en nimittele ketään rotaksi – nimittäin ei olisi ensimmäinen kerta, jolloin laajassa oikeudenkäynnissä alkaa ”selkäänpuukotus” osapuolten yrittäessä epätoivoisesti pelastaa oman nahkansa. Mukana on enemmän kuin yksi henkilö, joten on enemmän kuin todennäköistä, että joku haluaa ”pelastaa” oman nahkansa vierittäen syytä muiden epäiltyjen harteille.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10160015 

2. http://www.poliisi.fi/helsinki/tiedotteet/1/0/helsingin_karajaoikeus_vangitsi_mv-lehden_perustajan_ilja_janitskinin_poliisi_jatkaa_kuulusteluja_69707 

3. https://www.seiska.fi/Uutiset/Seiskan-paatoimittajalta-Vastuullista-journalismia/1129598

Huom. tekstiä muokattu kappaleen kaksi osalta, sekä lisätty kappale kolme selventämään tekstiä.

Kansainvälisen lokakampanjan kohteena

Tämän eräiltä osin kansainväliseen lokakampanjaan paneutuvan blogin alkuun haluan tähdentää, että olen keskustellut aiheesta Jessikka Aron kanssa ja saanut häneltä suostumuksen käyttää häneen kohdistunutta lokakampanjaa konkreettisena esimerkkinä tällaisen ”kudelman” synnystä. Aro itse on kirjoittanut kokemuksistaan erinomaisesti My Year as a Pro-Russia Troll Magnet: International Shaming Campaign and an SMS from Dead Father. (1)

Venäläismedioissa ja erityisesti Venäjän hallintoa tukevissa propagandistisissa julkaisuissa julkaistaan toisinaan henkilöön kohdistuneita lokakampanjoita, joissa asiat esitetään näennäisen uskottavalla tapaa, käyttäen olemassa olevia lähteitä kuitenkin tarkoitushakuisesti ja vääristellen, joten toimien lukijalle pyritään synnyttämään kuva siitä, että tekstin taustalla on asiantuntijuutta ja että tekstin lähdeviitteet ovat uskottavia. Lähteet kuten asiantuntijatkaan kestävät hyvin harvoin – jos koskaan – kriittistä tarkastelua. Asiantuntijoina esiintyy usein henkilöitä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntijuutta (osaamista) kyseisestä aiheesta, toisinaan he ovat ammentaneet kompetenssinsa salaliittoteorioita viliseviltä sivuilta.

Esim. Donetsk Embassy Helsinki -youtube-tilillä julkaistiin 29. syyskuuta video ”Finnish expert: Western mainstream media is a hybrid threat against the people” (2) jolla asiantuntijana esiintyy Donetskin ”kansantasavallan” Helsingin ”lähetystön” sihteeri Jarmo Ekman. Todennäköisesti tittelillä ”secretary” tarkoitetaan ”lähetystösihteeriä”, mutta kyseistä titteliä en käytä, koska kyseisellä ”lähetystöllä” ei ole mitään virallista asemaa. Tämän ”lähetystön” kohdalla kyse on ennemminkin propagandan jakamisesta ja ihmisten harhauttamisesta, tämä toiminta pyritään häivyttämään virallisenoloista terminologiaa käyttämällä.

Jos tarkkoja ollaan, kyseisen youtube-tilin videolla esiintyy jo useita venäläispropagandan tyypillisesti käyttämiä harhautus- ja disinformaatiokeinoja:

Ensinnä Jarmo Ekman esitellään asiantuntijana, viittaan aiemmin kirjoittamaani – asiantuntijoina esiintyy usein henkilöitä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntijuutta ko. aiheesta.

Toiseksi uskottavuutta pyritään luomaan youtube-tilin nimen myötä (Donetsk Embassy Helsinki) kuin myös esittelytekstillä: Mr. Jarmo Ekman, secretary of the Donetsk People's Republic Helsinki office: …

Kolmanneksi keskustelu kokonaisuutena on pyritty ”rakentamaan” uskottavuutta lisääväksi, esittelyt ovat virallisia ja kertoessaan toiminnastaan Donetskissa Ekman puhuu käyttäen nimiä, jotka ovat virallisia ja joiden he mitä ilmeisimmin toivovat herättävän luottamusta katselijoissa, joita videolle on kertynyt tähän mennessä 1009.

Keinot ovat sellaisia joihin törmää tavattoman usein tutkiessa propagandistisen venäläismedian artikkeleja, katsauksia tai videojulkaisuja. Ei ole lainkaan tavatonta, etteikö merkittävämpikin uutistoimisto voi käyttää asiantuntijalähteenään bloggaria, jonka välittämä tarina ei kuitenkaan kestä syvällisempää tarkastelua. Lisää uskottavuutta tuo asiantuntijan länsimaisuus, mikä on eräs venäläismedian käyttämä harhautusmuoto, tämä on suunnattu erityisesti venäläislukijoille, jotka voivat luottaa tietyissä (esim. ihmisoikeuskysymykset) enemmän länsimaiseen ”asiantuntijaan” venäläisen sijaan. Venäjällä etenkin lapsiasioissa ja ihmisoikeuksissa on kunnostautunut RISS eli RISI:llä työskentelevä Johan Bäckman.

Toinen tavanomainen keino harhauttaa lukijaa on käyttää lähteenä jotain pseudouutistoimistoa, joka on uutisen alkuperäislähde ja jonka julkaisemaa uutinen välitetään eteenpäin. Nykyään varsin usein Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden eli näiden ns. kansantasavaltojen alueilla toimivat propagandatoimistot toimivat uutisten alkuperäisinä lähteinä tai uutisten levittäjinä.

Janus Putkosen DONi Newsin valeuutinen – fake news.

Lokakampanjan koukerot

Tämän alustuksen jälkeen voimme siirtyä seuraavaan osioon, jossa tarkastelen Jessikka Aroon kohdennettua lokakampanjaa – tai erästä lukuisista. Kiinnitän tähän kampanjaan huomiota tiettyjen tekstissäni esille tuotavien seikkojen tähden, merkittävimpiin kuuluu kampanjan aloituksen ajankohtaisuus ja se, että sen etenemistä on mahdollista seurata, mikäli kampanjassa merkittävässä roolissa mukana oleva tanskalainen – Donetskin ”kansantasavallassa” vieraillut – bloggaaja Jesper Larsen toteuttaa blogissaan Afsløring: Dansk politik designes af lyssky tænketank - del 1” esittämänsä uhkauksen:

”Hvis fortællingen om Aro var sandfærdig, så ville det være et lidt mindre problem, for kendsgerningerne er, at Aro-historien er falsk.

…

Det gør jeg i mit næste blogindlæg, hvor jeg også afdækker Aros egen historie.” (3)

Kuvakaappaus miehitetyssä Donetskissa vierailleen Jesper Larsenin Facebook-sivulta.

Mutta miten tanskalainen bloggaaja, joka ei tiettävästi koskaan aiemmin ollut kirjoittanut riviäkään Jessikka Arosta, tuli kirjoittaneeksi herjaavan tekstin hänestä?

Tässä kohdin on syytä siirtää katse syyskuussa Helsingissä järjestettyyn paneeliin, johon otti osaa kokojoukko Putinin hallintoa kannattavia henkilöitä. Edellä mainitun Jarmo Ekmanin ohella tapaamiseen otti osaa muun muassa Jesper Larsen (paneelissa hänet esiteltiin tutkivana toimittajana), ruotsalainen rauhan aktivisti Agneta Norberg sekä norjalainen historian tohtori ja kommunisti Bjorn Nistad. Emmekä myöskään unohda Johan Bäckmanin näkyvää roolia paneelissa sekä haastattelijana – hän haastatteli muun muassa tanskalaista bloggaaja Jesper Larsenia Jarmo Ekmanin ohella. (4)

Johan Bäckman ja Jesper Larsen tapasivat Helsingissä syyskuun lopulla, tästä kuukausi eteenpäin ja Larsen julkaisi bloginsa, joka pitää sisällään EU- ja NATO-vastaista materiaalia yhdistettynä erinäisiin salaliittoteorioihin, sekä MV-lehdestä poimittua kuva-aineistoa ja – epäilemättä – suomalaislähtöiseen materiaaliin pohjautuvaa disinformaatiota Jessikka Arosta. Larsenin kirjoitus päättyy uhkaukseen paljastaa koko Aron historia:

”Det gør jeg i mit næste blogindlæg, hvor jeg også afdækker Aros egen historie.”

Disinformaatiosta sopii esimerkiksi seuraavaa ote blogista. Tekstissä Larsen väittää Jessikka Aron palkattoman loman Yleltä olevan seurausta ”huumeriippuvuusskandaalin” paljastumisesta, mikä ei pidä paikkaansa. Fakta on se, että Aro on palkattomalla vapaalla voidakseen paneutua kirjaprojektiinsa.

”Splidsboel var her moderator for en event med den finske undersøgende journalist, Jessikka Aro, der arbejdede for finske statskanal, YLE, men har været på ubetalt orlov siden skandalen om hendes narkotikadom blev afsløret.”

Kuvio on hyvin yksinkertainen, jossa tavanneet (ja todennäköisesti verkostoituneet) saman ideologian jakavat ihmiset häikäilemättömästi hyökkäävät vihollisena pitämäänsä henkilöä vastaan levittämällä valheita ja esittämällä häneen kohdistuneita uhkauksia. Suomessa olemme nähneet vastaavia operaatioita toteutetun vale ja vihamedia MV-lehden kautta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa astutaan jälleen kerran kansainvälisiin ympyröihin, mutta voitaneen sanoa, että idea ja ainakin osa tässä nimenomaisessa lokakampanjassa käytetystä aineistosta on tullut Suomesta.

Tämän operaation tarkoituksena liene ulottaa Jessikka Aron vastainen kampanja uuteen maahan ja kieleen blogitekstin ollessa tanskaksi kirjoitetun. Voidaan sanoa, että heidän tarkoituksena on saattaa Jessikka Aro mahdollisimman huonoon valoon ja häpäistä hänet ihmisenä sekä kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa. Mutta kuvittelevatko he todellakin pääsevänsä tavoitteeseensa, kun Jessikka Aro on jo ollut tässä rumbassa useamman vuoden ajan? Miksi Aro luovuttaisi nyt kun hän ei ole sitä aikaisemminkaan tehnyt? Toiminnalla on tietty muitakin kohteita kuin Jessikka Aro – tarkoituksena on myös pelotella Aron läheisiä, kääntää ihmisiä toinen toistaan vastaan ja lopulta myös karkottaa mahdollisia yhteistyökumppaneita Aron luota pois. Nyrkkeilytermiä käyttääkseni, he yrittävät lyödä vyön alle.

On myös hyvä huomioida se, että samaisilla ihmisillä voi olla useita toisiaan täydentäviä rooleja. Yksi ja sama henkilö voi esiintyä asiantuntijana ja toisaalla lokakampanjan operaattorina, osan esiintyessä myös useammalla persoonallisuudella verkossa sekä sosiaalisessa mediassa, toisinaan itse itseään siteeraten ja lainaten ja tarinaansa levittäen.

Kuviota täydentää myös lähteiden lainaaminen ristiin, alkuperäistä – kyseenalaista – lähdettä pyritään hämärryttämään tällaisella operaatiolla, toiminnan tarkoituksena on myös saada lukija luottamaan lähteeseen. En pitäisi lainkaan mahdottomana sitä, etteikö Jesper Larsenin blogia lainattaisi jatkossa kolmannen tahon toimesta, ja näin alkuperäinen Aroa koskeva disinformaatio alkaisi elää omaa elämäänsä, etenkin kun Larsenin blogissa ei ole mainintaa disinformatiivisista alkuperäislähteistä.

Jessikka Aro ei ole ensimmäistä kertaa lokakampanjan kohteena

Aron vastainen lokakampanja alkoi Suomessa välittömästi syyskuussa 2014 julkaistun jutun "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" jälkeen.   Keväällä 2015 Suomessa julkaistiin Aron Venäjän trolleja käsitellyt artikkeli ”Kioski Venäjän some-propagandan alkulähteillä – katso ennennäkemätön materiaali trollitehtaalta”(5)* ja myöhemmin palkittu juttusarja Venäjän trollien vaikutuksista suomalaisiin. Havaintojeni mukaan tuolloin Aroon kohdistunut vaino sai uutta vauhtia Suomessa entistä laajempien kansanosien ottaessa hänet silmätikuksi. Ketään tuskin yllättää, että eräs promoottoreista on Venäjällä RISS:ssä (josta käytetään myös nimeä RISI) työskentelevä suomalaissyntyinen Johan Bäckman.

Voimakasta tukea Bäckman on saanut niin ikään suomalaisilta Venäjää tukevilta henkilöiltä, kuten Juha Molarilta – joka on ollut vuosia aktiivinen lokakampanjoinnissa sekä Mikko Elolta, jonka ensimmäinen Aron työskentelyä vähättelevä ja halveksuva kirjoitus ilmestyi jo 15. syyskuuta 2014 eli samana päivänä, jolloin julkaistiin "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" -juttu. (6) Mukana Aron vastaisessa ”operaatiossa” on ollut muitakin – tässä asiayhteydessä – tutuiksi tulleita nimiä, kuten Jon Hellevig ja Peter Iiskola. Myös Donetskissa ”kansantasavallan” ja samalla Venäjän palveluksessa työskentelevä propagandasoturi Janus Putkonen on osallistunut aktiivisesti Aron vastaiseen toimintaan.

Heidän häpäisykirjoituksensa ovat saaneet näkyvyyttä myös Venäjällä ja venäjänkielisessä maailmassa. Eräiden kirjoitusten ja sosiaalisen median kampanjoiden myötä Aroa on yritetty mustamaalata myös läntisissä vaihtoehto-, vasta- ja valemedioissa, viimeisimpänä Larsenin epämääräisessä blogissa.

Taustatukea nämä tahot ovat saaneet muun muassa Eduskunnan Suurenvaliokunnan sihteeriltä valiokuntaneuvos Peter Saramolta – vieläpä useampaan otteeseen. Jokaisen sopii mielessään pohtia, että mikä motivoi Eduskunnan korkeaa virkamiestä hyökkäämään – vieläpä useamman kerran – toimittaja Jessikka Aroa vastaan.

Jo ennen Aron laajan, Venäjän some-propagandaa käsittelevän artikkelin julkaisua Suomessa, oli venäläismedioiden Aro-jahti alkanut. Sen voidaan sanoa alkaneen syyskesästä 2014, jolloin esim. notum.infon sivuilla julkaistiin ”Йохан Бекман: В Финляндии формируют банк данных о сторонниках политики Путина” katsaus, jossa asiantuntijahaastateltavana toimi Johan Bäckman. (7)** Kyseisessä kirjoituksessa syytettiin Jessikka Aron tekevän yhteistyötä Viron turvallisuuspoliisin Kapon sekä NATO:n Tallinnassa toimivan verkkotiedustelukeskuksen kanssa. Kampanja on suoraa seurausta "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" jutusta.

Kävin läpi toistakymmentä erilaista venäjänkielistä herjauskirjoitusta, jotka ovat vasta jäävuoren huippu mitä tulee Jessikka Aroon kohdistuneeseen vainoon – niissä toki väitettiin Jessikka Aron Viron turvallisuuspoliisin ja NATO:n verkkotiedustelukeskuksen yhteistyökumppanina aloittaneen ”noitavainon”. Monella verkkosivulla joko haastateltiin tai siteerattiin Johan Bäckmania, hyvin usein painottaen kerrottiin Bäckmanin olevan suomalaisen ihmisoikeusasiamiehen (!) – kertomatta kuitenkin jäi se, kenelle dosentti Bäckman työskentelee.

Kuten jo aiemmin viittasin, venäläisväestön keskuudessa ulkomaalaisien asiantuntijoiden käytöllä pyritään synnyttämään luottamusta kyseistä artikkelia tai jopa koko julkaisua kohtaan. Tässä on eräs syy miksi on syytä harkita tarkkaan, millaiseen yhteistyöhön venäläisjulkaisuiden kanssa ryhtyy. Johan Bäckman toki on aktiivinen toimija, häntä tuskin on missään vaiheessa harhautettu mukaan – hän on disinformaattori vapaasta tahdosta.

Oma lukunsa Aroon kohdistuneessa kampanjoinnissa on suomalaisen Ilja Janitskinin perustaman vale- ja vihamediana pidettävän MV-lehden Aro-vastainen toiminta, mutta tässäkin tapauksessa osallisena kirjoittelussa ja kampanjoinnissa on Johan Bäckman sekä Juha Molari, joka aikanaan kirjoitteli T9-tunnuksella MV-lehteen – saamieni tietojen mukaan Molari on kirjoittanut MV-lehteen myös T101-tunnuksella. Johan Bäckman on myös toimittanut Jessikka Aron oikeudenkäynnin aineistoa julkaistavaksi MV-lehdessä, mikä kertoo paljon hänen tarkoitusperistä.

MV-lehdessä on julkaistu syyskuussa 2017 Jessikka Arosta spekuloiva panetteluviesti ”Onko Jessikka Aro sortunut jälleen koviin huumeisiin?” toinen samaa tasoa oleva kirjoitus on niin ikään syyskuulta ”Jari Sillanpää ja Jessikka Aro – median kaksi erilaista suhtautumista huumesekoiluun”. Ensin mainittu kirjoitus on tähän päivään mennessä kerännyt 17254 lukukertaa ja jälkimmäinen 61760. Sivuilla spekuloidaan toistuvasti Aron menneisyydellä, josta spekulaatiot eri reittejä myöten leviävät Suomen kielialueen ulkopuolellekin, kuten Larsenin kirjoituksen kohdalla näimme (ja tätä leviämistä tapahtuu suomalaisten myötävaikutuksella).

s.o.o Kimi (Soldiers of Odin, Oulu) osallisena MV-lehden lokakampanjassa huhtikuussa 2017.

MV-lehden propaganda – ja vihapuhe – on saanut runsaasti kaikupohjaa sen aktiivisiin lukijoihin kuuluvilta ryhmiltä, joita yllä esimerkinomaisesti edustaa Oulun Soldiers of Odinin jäsenen viesti. Näitä ryhmiä ovat maahanmuuttoa vastustavat, itseään isänmaallisina pitävät joukkiot jäsenineen, kuten Suomi Ensin!, Soldiers of Odin, Vastarintaliike – joiden isänmaallisuuteen ynnä Suomen edun ajamiseen on syytä suhtautua suurella varauksella. Mielestäni he ovat kaikkea muuta kuin Suomen asialla, ennemminkin he ovat yhteiskuntaamme hajottava joukkio.

Näin loppuun voitaneen todeta, että työllään Aro on tullut paljastaneeksi sen ettei ”savua ilman tulta”.

Marko

1. http://kioski.yle.fi/omat/my-year-as-a-pro-russia-troll-magnet 

2. https://www.youtube.com/watch?v=Vkl8BvGv188 

3. http://www.kommunikationsforum.dk/jesper-larsen-5/blog/afsloering-dansk-politik-designes-af-lyssky-taenketank-del-1 

4. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/09/ 

5. http://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

6. http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle 

7. http://www.notum.info/news/politika/joxan-bekman-v-finlyandii-formiruyut-bank-dannyix-o-storonnikax-politiki-putina 

*: samainen laadukas kirjoitus on julkaistu myös englanniksi: http://kioski.yle.fi/omat/at-the-origins-of-russian-propaganda 

**: suom. Johan Beckmann (Johan Bäckman): Suomi muodostaa tietokannan Putinin politiikan tukijoista.

Vastarintaliike, kaikkea muuta kuin isänmaan asialla

Kansallissosialistinen Vastarintaliike on päässyt otsikoihin viimeisen viikon kuluessa useammassakin yhteydessä. Mediassa huomattavaa huomiota sai Tampereella viime viikonloppuna järjestetty marssi, joka järjestettiin Kansallismielisten liittouma -nimisen Facebook-yhteisön nimissä, mutta jonka taustalla oli Vastarintaliike. Kyseisen marssin jälkeen huomasin yhden, jos toisen – asiallisenakin pitämäni – keskustelijan ihmetelleen sitä, että miksi patrioottinen ryhmittymä sai niin paljon negatiivista huomiota, osan epäillessä negatiivisen huomion olleen suorastaan yliampuvaa. Heidän mielestä media vääristi sanomaa – tässä oli aistittavissa selkeästi MV-lehden välittämä (ja värittämä) tarina.

Ehkäpä olen viettänyt aikaa liiankin kanssa omassa kuplassani, koska tällainen ihmettely yllätti minut suuresti, kun olen seurannut useamman vuoden Vastarintaliikkeet toimintaa, on minun suorastaan mahdotonta pitää sitä oikeasti isänmaallisena ja Suomen kansallista asiaa ajavana ryhmittymänä.

Seuraavat lainaukset ovat Vastarintaliikkeen verkkosivuilta:

”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen.”

”Vastarintaliike kasvattaa yhteiskunnallisesti tiedostavia sekä liikunnallisia aktivisteja. Kaikki toimintamme tähtää lopulta pohjoismaiseen vallankumoukseen sekä oikeudenmukaisen, turvallisen ja voimakkaan yhteiskunnan rakentamiseen.” (1)

”Vastarintaliike taistelee itsenäisen pohjoisen puolesta. Tavoitteenamme on vahva pohjoinen valtionrakenne vakaalla itsenäisyydellä. Tämän valtion tulee rakentua ainakin Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, mutta jokaisen pohjoismaan tulisi loppukädessä liittyä tämän valtionrakentamisen alle; tulevaan Pohjoiseen valtakuntaan. Pohjoinen on tarpeeksi vahva säilyttämään asemansa taloudellisesti, sotilaallisesti ja kulttuurillisesti. Me emme halua orjuutta vaan vapaan Pohjolan!” (2)

”Vaihtoehto edustukselliselle demokratialle. Vastarintaliike ei kannata mielivaltaista diktatuuria. Valtaa jaettaisiin yhteispohjoismaalaiselle parlamentille ja senaatille, minkä lisäksi erityisen tärkeistä laeista päätettäessä sovellettaisiin kansanäänestyksiä. Vastustamme vallan periytymistä suvussa, ja kannatamme meritokratiaa eli sitä, että vastuu ja valta jaetaan kykyjen perusteella.” (3)

Minun on suorastaan mahdotonta pitää sellaisen järjestön, joka tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen, olevan Suomen ja meidän suomalaisten asialla.

Pohdin myös, että kuinka liike, joka kertoo olevansa vaihtoehto edustukselliselle demokratialle markkinoiden samalla Pohjoista valtakuntaa, on suomalaisten tai kenenkään muun kuin heidän itsensä asialla?

”Vastarintaliike on ottanut tehtäväkseen suojella suomalaista historiaa, kulttuuria ja suomalaista identiteettiä. Taistelemme kulttuurien ja kansojen sekoittamista vastaan sekä vaalimme pohjoismaista verenperintöä.” (4)

He ovat ottaneet tehtäväkseen suojella suomalaista historiaa, kulttuuria ja identiteettiä, samalla he ovat valmiit vaalimaan pohjoismaista verenperintöä. Aivan toinen asia on sitten se, että onko mahdollista yhdistää nämä kaksi tehtävää – suomalaisen identiteetin suojeleminen sekä pohjoismaisen verenperinnön vaaliminen? Kuinka he määrittelevät suomalaisen identiteetin, saatikka pohjoismaisen verenperinnön ja kuinka ”suomalainen verenperintö” on tähän sovitettavissa? Tällä suomalaisella verenperinnöllä en suinkaan tarkoita rasistista rajaamista ihmisryhmiä meihin ja muihin, vaan geenitutkimuksissa saatuja tuloksia, jollaisia käsiteltiin esim. Tiede-lehden huhtikuun/2015 artikkelissa ”Suomessa asuu kaksi kansaa”. Tai seuraavaa katsausta Suomalaiset eivät ole perimältään eurooppalaisia, (5) josta lyhyt lainaus:

”Suomalaiset poikkeavat perimältään niin paljon muista väestöistä, että suomalaiset on syytä luokitella omaksi ryhmäkseen, paljasti monesta väestöstä kerätyn yli 60 000 henkilön eksomin eli koko perimän proteiineja koodaavan osan tutkimus. Tämä selviää arvostetussa Nature-lehdessä juuri julkaistusta artikkelista.  Suomesta tutkimusaineistona olivat mukana METSIM-tutkimus Itä-Suomen yliopistosta sekä FUSION-tutkimus Helsingistä.”

Tai ehkäpä näitä ”suomalaisia” edustaa valikoitu joukko varsinaissuomalaisia verenperintöineen kaltaisteni kaakkois- ja itäsuomalaisten tullessa lasketuksi ei-pohjoismaalaisten – tahi arjalaisten – kansojen joukkoon.

Eikä suomalainen identiteettikään ole yhdestä ja samasta puusta veistetty, kärjistäen ilmaisten, vastakkaisella laidalla Suomea vierailu on kuin kävisin ”lähiulkomailla” niin suuret ovat erot tapakulttuurin, kielen (murteen) ja paikoin jopa uskonnon välillä, vaikka me kaikki olemme suomalaisia. Nykyään erot toki ovat kaventuneet muuttoliikkeen myötä, eikä populaarikulttuurin vaikutustakaan sovi väheksyä.

Vastarintaliikkeen maalaamat mielikuvat Suomesta ja suomalaisuudesta eivät juurikaan eroa kielikuvista, joita kansallissosialistisessa Saksassa käytettiin, ideologinen vaikutus on ilmeinen. Omaa kansaa, Vastarintaliikkeen kohdalla, myös pohjoista kansaa – mikä se sitten lopulta onkaan, ollaan korottamassa jalustalle, tyypillinen jaottelu meihin ja muihin. Natsi-Saksassa ideologisten, myyteistä ammennettujen, mielikuvien maalailun seuraukset me tiedämmekin.

* * *

Vastarintaliikkeen toimintaa näytetään väheksyttävän kaikella tapaa, seuraava lainaus löytyi foorumilta, jota seuraan:

”Nämä uusnatsit tosin ne ei tajua edes itse mitä ne kannattaa, tai mitä agendaa ne ajaa, kun eihän ne edes kannata mitään ja aja mitään agendaa.”

Joko valkopesu on tarkoituksellista, tai kirjoittaja, ei ole perehtynyt vähääkään Vastarintaliikkeen poliittiseen manifestiin ja toimitapoihin. Tutustuttuani kirjoittajan tuotantoon tarkemmin, vakuutuin siitä, että kyse on valkopesusta tietämättömyyden sijaan – mikä on olennaisesti huolestuttavampaa.

Tätä valkopesua havaitsee tavattoman usein, ja likimain yhtä usein se päättyy vakuutteluun, en ole natsi tai millään muotoa rasisti. Mikäli keskustelija ei oikeasti ole natsi tai rasisti, miksi on tarvetta valkopestä kansallissosialismin nimeen vannovan liikkeen toimintaa, tai millään muotoa väheksyä Vastarintaliikkeen jäseniä. Hyvin usein seuraavaksi vedetään esille whataboutismi-kortti, mutta kun anarkistit…

Usein myös uusnatsit halutaan turvallisuusuhkana työntää marginaaliin, samalla keskustelijat tuntuvat olevan täysin tietämättömiä siitä, mihin kaikkeen liikkeen jäsenet ovat syyllistyneet. Niin tuomittavia kuin muutamat järjestön jäsenten Suomessa suorittamat iskut ovat, olennaisesti vakavampana turvallisuusuhkana pidän sitä askelta, jonka liikkeen ruotsalaisjäsenet näyttävät ottaneen: Här krigstränar nazisterna i Ryssland före bombdåden. (6)

Lyhyt lainaus aiheeseen liittyen aiemmasta blogistani:

”Eilen useampi ruotsalaislehti uutisoi ruotsalaisten uusnatsien, jotka ovat oikeudessa syytettyinä pommi-iskuista, saaneen sotilaskoulutusta Venäjällä venäläisten reservinupseereiden toimiessa kouluttajina. Tarkalleen sanoen, kyse on ollut puolisotilaallisille joukoille järjestettävästä koulutuksesta, johon on kuulunut aseidenkäsittelyä sekä räjähdekoulutusta – taitoja, joita myös terroristit tarvitsevat.” (7)

Anton Thulin ja Viktor Melin kuvattuna Venäjällä koulutuksessa.

Milloin suomalaiset uusnatsit ottavat saman askeleen, vai ovatko jo ottaneet? On syytä muistaa, että niin Anton Thulin kuin myös Viktor Melin ovat Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä.

Aivan kuten Ruotsissa, myös Suomessa uusnatsit lyövät kättä joko venäläisten tai Venäjää voimakkaasti tukevien henkilöiden ja tahojen kanssa. Donetskin ”kansantasavallan” ja samalla Venäjän palveluksessa oleva propagandajulkaisu DONi Newsin ”päätoimittaja” Janus Putkonen antoi MV-lehden sivuilla voimakkaan tukensa Vastarintaliikkeen tukijoihin kuuluvalle Juha Kärkkäiselle.

Kuvakaappaus MV-lehti.

On hyvin todennäköistä, että tulevaisuudessa myös Suomessa Vastarintaliikkeen jäsenistö ryhtyy aiempaa aktiivisempaan yhteistyöhön Suomessa toimivien Venäjää tukevien militanttien tai militanttiryhmien kanssa, joiden taustalla vaikuttaa hyvin usein henkilöt tai yhteisöt, jotka tavalla tai toisella linkittyvät Johan Bäckmaniin sekä edellä mainittuun Janus Putkoseen. *

Vallankumouksellinen toiminta, kansallissosialistinen maailmankatsomus ovat kaikkea muuta kuin Suomea tukevaa toimintaa. Onpa Suomen asemasta EU:ssa mitä mieltä tahansa, vaihtoehtona ei voi olla tuen osoitus kansallissosialistisen maailmankatsomuksen omaavalle organisaatiolle, joka paiskaa kättä sellaisen voiman – Venäjän – kanssa, jonka tarkoituksena on horjuttaa läntisiä yhteisöjä ja hajottaa länsimaiden rintamaa. Vastarintaliikkeen tukeminen on samalla ääriajatteluun ja väkivaltaan taipuvan ryhmän tukemista.

Vastarintaliike ei ole Suomen eikä demokratian asialla!

Marko

1. http://www.vastarinta.com/vastarintaliike/ 

2. http://www.vastarinta.com/vastarintaliike/tavoitteistamme-lyhyesti/ 

3. http://www.vastarinta.com/vastarintaliike/vastarintaliikkeen-poliittinen-manifesti/ 

4. http://www.vastarinta.com/vastarintaliike/tavoitteistamme-lyhyesti/ 

5. http://www.uef.fi/-/suomalaiset-eivat-ole-perimaltaan-eurooppalaisia 

6. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

7. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/06/hekin-ovat-vierastaistelijoita.html 

*: Tätä kuviota avasi yhdestä näkökulmasta ja yhden esimerkin kautta vieraskynäkirjoittaja Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki -blogissa ”Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kytkökset Venäjä-mielisiin militanttiryhmittymiin”:

http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2017/10/vieraskyna-pohjoismaisen.html