Venäjä: propagandasta valtioterrorismiin

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla Venäjä on toteuttanut erilaisia operaatioita myös kolmansissa maissa, eräissä tapauksissa kyse on pidempiaikaisen vaikuttamisen hedelmien keräämisestä. Tällaisina voidaan pitää äänestyksiä YK:ssa ja muissa monikansallisissa organisaatioissa, joissa Venäjään myönteisesti suhtautuvat henkilöt tai valtiot ovat äänestäneet Venäjää hyödyttävällä tavalla. Yhteiskuntien ollessa kyseessä, taustalla on usein Venäjän toimet viime vuosina, jolloin se on pyrkinyt korruptoimaan niitä tai se on toimittanut korruptoituneiden valtioiden johdoille ”turvapalveluita” palkkasotilaiden muodossa. Vastapalveluina Venäjälle nämä maat ovat konkreettisen hyödyn rinnalla tarjoilleet hyvin usein Venäjää miellyttävää äänestyskäyttäytymistä kansainvälisissä organisaatioissa. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan, vähäisiä viittauksia lukuun ottamatta tarkastele tällaista toimintaa, vaan Venäjän aggressiivisempia toimia, joita se on kohdistanut Ukrainaa tukevaan läntiseen yhteisöön.

Venäjän aggressioiden rinnalla huomioin myös maan harjoittaman propagandan tuoreita tuulahduksia, joiden yhtenä tavoitteena näyttäisi olevan epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sitä tukevien länsimaiden välille. Tässä työssä Venäjää avustavat myös lukuisat läntiset ”hyödylliset idiootit”, joista osa työskentelee rahan tahi jonkin muun syyn tähden Venäjän eduksi mutta joukossa on myös heitä, jotka itsekkäistä tai omaa ideologiaa tukevista syistä päätyvät toimimaan tavalla, joka hyödyttää myös Venäjää. Venäläiset taasen ovat taitavia hyödyntämään tällaisia tapauksia ja antamaan tilaa tällaisten tarinoiden leviämiselle. Toisinaan päädytään tilanteeseen, jossa läntinen yksityishenkilö päätyy kenties hyvinkin omahyväisistä syistä yhdeksi rattaaksi Venäjän propagandakoneistoon saadessaan esim. esiintymistilaa (tai muuta julkisuutta) jossain venäläisessä mediassa. Tästä meiltä löytyy esimerkkejä Suomestakin, jossa todennäköisesti hyvin opportunistisista syistä päädytään tilaan, jossa antaa kasvonsa ja äänensä – mahdollisesti jopa tekonsa – venäläismedian hyödynnettäväksi ja lopulta osaksi propagandaa. Yksinkertaisimmillaan tällainen teko voi olla NATO-lipun poltto. (1) Aloittakaamme kuitenkin Venäjän läntiseen yhteisöön kohdistamista aggressioista.

The New York Timesin uutista, jossa kerrottiin yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten viranomaisten epäilevän venäläisagenttien olevan Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan taustalla ja käyttäneen operaattorina venäläistä äärijärjestöä, alla ote Keskisuomalaisen uutisesta:

”Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset viranomaiset uskovat, että venäläiset tiedusteluviranomaiset suunnittelivat Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan ja teettivät sen venäläisellä äärijärjestöllä. - - -

New York Times -lehden mukaan Venäjän tiedustelupalvelun agentit teettivät postipommikampanjan Venäjällä sijaitsevalla, äärikansallismielisellä ja puolisotilaallisella Venäjän keisarillisella liikkeellä, joka Yhdysvalloissa on määritelty terroristijärjestöksi.” (2)

Viime vuoden loppupuolella Espanjassa, useat Ukrainaan suoraan tai välillisesti liitettävät kohteet vastaanottivat epäilyttäviä, kirjepommeiksi tunnistettuja, lähetyksiä. Yhden tällaisen kirjepommin räjähdyksessä loukkaantui Ukrainan Madridin-suurlähetystön vartija. (3) Venäjän keisarillinen liike, äärijärjestö, jolla venäläiset teetättivät kirjepommikampanjan tunnetaan kenties paremmin englanninkielisellä nimellä Russian Imperial Movement (lyh. RIM) – venäjäksi Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID). RIM:in Espanjan verkostoon kuului ainakin Partido Demócrata Nacional de España (lyh. PDN), mutta liike toimi aktiivisesti muidenkin eurooppalaisten valtioiden alueella aina Pohjoismaita myöten.

Syksyllä 2015 RIM:in johtoon kuulunut Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen vieraana. Vierailun yhteydessä PVL sai venäläistaholta rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten. (4) Seuraavan vuoden elokuussa kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsentä, Anton Thulin ja Viktor Melin, matkasivat Helsingin kautta Pietariin RIM:in Partizan kurssille, jolla osallistujille opetettiin pommien tekoa ja aseiden käyttöä. Thulin ja Melin olivat Venäjällä 11 vuorokautta, jonka jälkeen he palasivat takaisin Ruotsiin. Ruotsissa kaksikko yhdessä kolmannen henkilön kanssa teki pommi-iskuja (tai niiden yrityksiä) useisiin kohteisiin Göteborgin alueella. (5)

RIM:in sotilas- ja terrorikoulutus järjestetään Partizan kurssin (leirin) nimellä Pietarissa sekä ympäröivällä Leningradin alueella. Sotilaallisen toiminnan vastuuhenkilönä on Denis Gariev, joka itsekin on sotinut Itä-Ukrainassa Venäjän proxy-joukoissa vuosia sitten Imperial Legionin riveissä. Muutama vuosi sitten saksalainen Focus uutisoi, saksalaisiin viranomaislähteisiin viitaten, RIM:in leirillä koulutetun saksalaisia äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä, kuin myös ruotsalaisia ja suomalaisia. (6) Uutinen oli sikäli puutteellinen, ettei siinä osoitettu mitään konkreettista todistetta suomalaisten osallistumisesta leirille (ja siirtymisestä tämän jälkeen sotimaan Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin). Suomestakin on värväytynyt Johan Bäckmanin kautta vuodesta 2015 eteenpäin henkilöitä Venäjän proxy-joukkoihin taistelijoiksi ja propagandisteiksi, (7) mutta ymmärtääkseni Bäckmanin värväämien henkilöiden reitti on eri kuin Partizan leirillä kouluttautuneiden henkilöiden.

Venäjä on toteuttanut tämän vuosituhannen puolella lukuisia operaatioita Euroopan alueella – operaatioita, joissa on kuollut ja vammautunut ihmisiä tai tuhoutunut mittavia määriä materiaalia. Niinpä onkin mielenkiintoista, jos Venäjän tämänkään operaation jälkeen lännen reaktiot eivät poikkea tavanomaisesta, jota voi pitää – yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta – maltillisina. Poikkeuksena voidaan pitää lännen reaktiota Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytysyrityksen jälkeen, jossa venäläisten operaattoreiden piittaamattomuus koitui sivullisten kohtaloksi, yhden kuollessa. (8) Lännen liiallinen passiivisuus, voi näyttäytyä Vladimir Putinille heikkoutena, mikä voi vain yllyttää voimakkaampiin tekoihin.

Venäjällä on jo pidemmän aikaa nähty asia siten, että maa on sodassa Natoa (länttä) vastaan, jollaisena tilannetta ei nähdä läntisessä maailmassa – ehkäpä kuitenkin pitäisi ja suhteuttaa omat vastatoimet vastaamaan tilannetta. Ja jos ei nyt suoraan vastata sotilaallisella voimalla, niin olla omissa vastatoimissa määrätietoisempi ja aggressiivisempi, ja näyttää se myös. Tänään tarvittavat signaalit Venäjälle voidaan myös antaa, toimittamalla Ukrainalle riittävästi oikeanlaista aseistusta, jotta maa voi lyödä Venäjän rajojensa ulkopuolelle ja samalla aiheuttaa sille riittävän suuret tappiot, ettei se toivu niistä vuosiin. Mikäli tällainen lyöminen ei koidu Putinin hallinnon lopuksi, se vähintäänkin siirtäisi Venäjän seuraavaa mittavampaa offensiivia vuosilla eteenpäin. Meidän on kuitenkin varauduttava siihen, että niin kauan kuin Venäjä hallitsevat imperialistiset pyrkimykset, edessä tulee olemaan aika, jolloin se pyrkii laajentamaan alueitaan. Imperialististen pyrkimysten juuriminen Venäjältä vaatisi ehdottomasti sukupolvien ylittävän työn ja kollektiivisen itsetutkiskelun ja menneisyyden läpikäynnin.

Selkeiden terroritoimien rinnalla Venäjä pyrkii vaikuttamaan länteen sekä hajottamaan läntistä rintamaa erilaisten vaikuttamistoimien – hybridisodankaltaisten toimien kautta, joilla se pyrkii lyömään kiilaa valtioiden sisälle kuin myös valtioiden ja liittoumien jäsenmaiden välille. Euroopassa, EU:n sisällä tämä näkyy Unkarin vastahankana ja Viktor Orbánin entistä itsevaltaisempina toimina, joista osa voi vain olla Putinin toimien kopiointia ja toistoa, ilman, että niihin on suoranaisesti ohjeistettu Unkarin rajojen ulkopuolelta. Viimeisimpänä huolestuttavana toimena voidaan pitää puhdistuksia Unkarin asevoimien johdossa, jonka seurauksena Nato-myönteisiä korkea-arvoisia upseereja on erotettu (painostettu eroamaan). (9)

Venäjä on myös taitava ruokkimaan Euroopan omaa ”ruutitynnyriä”, Balkanin aluetta. Mikäli entisen Jugoslavian alueella ilmenee jännitteiden kasvua tai suoranaisia yhteenottoja, niin on enemmän kuin todennäköistä, että Venäjällä tai jollain venäläisellä ryhmittymällä on sormensa pelissä. Ja vaikka operaattori olisikin jokin ryhmittymä Venäjältä, on aina huomioitava se, että taustalla voi piillä Venäjän valtiollinen operaatio vrt. kirjepommikampanja Espanjassa tai Yön susien näyttävät kulkueet ja operaatiot lukuisissa eurooppalaisissa valtioissa ennen koronapandemiaa ja siitä seurannutta rajojen sulkua ja toiminnan vaikeutumista.  Viime vuonna EU kohdisti lopulta sanktioita myös Yön susiin, mikä estää sen demonstraatiot ja moottoripyöräparaatit EU:n alueella. (10) Venäjän kädenjälki näkyy myös Montenegron vuoden 2016 vallankaappausyrityksessä, sen juonitellessa vallankaappausta yrittäneen ryhmän taustalla salamurhatakseen Montenegron tuolloisen pääministerin Milo Đukanović’in 16. lokakuuta 2016 pidettyjen parlamenttivaalien yhteydessä. Lähteiden mukaan Venäjä oli masinoinut suunnitelman, jolla murhasta ja vallankaappausyrityksestä olisi voitu syyttää venäläismielisiä nationalisteja, mikäli suunnitelma epäonnistuu. (11)

Yön sudet marssivat Bosnian Serbitasavallassa tammikuun 9. 2023 Serbitasavallan päivänä, kyseessä todennäköisesti serbialaisen alajaoston jäsenet. (12)

Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin propagandan sekä erilaisten operaattoreiden ja hyödyllisten idioottien avulla – tässä kohdin meidän on kuitenkin muistettava se, että Venäjän propagandaa jakava henkilö ei välttämättä työskentele Venäjälle, hän omaa etua ajaakseen toistaa Venäjän propagandaa tai tekee tekoja, jotka hyödyttävät Venäjää tai jotain kolmatta tahoa. Ruotsissa nähtyä Koraanin polttoa edelsi performanssin järjestäjän, tanskalaisruotsalaisen äärioikeistopoliitikko Rasmus Paludanin tunnin mittainen monologi, jossa hän arvosteli islamia ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa. (13) Teko todennäköisesti vaikeuttaa entisestään Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointia Turkissa, mutta kiertoteitse se hyödyttää myös Venäjää vaikeuttaessaan Ruotsin asemaa mutta samalla myös Suomen omaa Nato-prosessia ja rapauttaessaan Naton omaa arvovaltaa. Paludanin Koraanin poltto performanssin taustalta paljastuikin lopulta kiinnostava yhteys rahoittajana toimineen toimittaja Chang Frickin kautta Venäjän valtio-omisteiseen mediaan kuin myös Ruotsidemokraatteihin, joka puolueena kieltää olleensa demonstraation taustalla. (14)

Teon seurauksien paljastuttua, Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin todettua, että Ruotsin on turha odottaa tukea Nato-jäsenyydelle. On ehkäpä syytä pohtia, että onko vastaava mahdollista myös Suomessa? Löytyykö täältä halua, kampittaa Nato-prosessia vastaavalla tapaa? Valitettavasti löytyy, ainakin mikäli vastamedioihin kuuluvan Reformi-studion ns. vastaavaa päätoimittajaa Panu Huuhtasta on uskominen. Huuhtanen kuuluu Johan Bäckmanin pitkäaikaisiin yhteistyökumppaneihin. 

Kuvakaappaus Panu Huuhtasen twitter-tili.

Toimet ja lausunnot, joilla pyritään heikentämään Ukrainan asemaa, palvelevat luonnollisesti Venäjää. Tällaisena toimena voidaan pitää Valta kuuluu kansalle puolueen 2. varapuheenjohtajan Jarno Vähäkainun twiittiä (kuvakaappaus alla), jossa hän vaatii Ukrainan aseistamisen lopettamista. Hänen kaltaisiaan poliitikkoja tai poliittisia aktivisteja löytyy lukuisista EU-valtioista, joukossa irlantilaismeppien Mick Wallace ja Clare Daly päättäjiä kuin myös puolalaisten Marcin Osadowskin ja Wojciech Olszańskin (tunnetaan myös nimellä Aleksander Jabłonowski). Puolalaiset Osadowski ja Olszański perustivat maahan oman ”televisiokanavan” sen jälkeen, kun heidän YouTube-tilinsä suljettiin. Kumpikin on osallistunut aktiivisesti niin rokotevastaiseen kampanjointiin kuin myös Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan poliittisten vastustajien vainoamiseen. Puolalaisena nationalistina itseään pitävä Olszański kannattaa myös liittoa Vladimir Putinin kanssa – hänestähän tulee mieleen useampikin suomalainen isänmaallisena itseään pitävä, jotka mieluusti liittoutuisivat nyky-Venäjän kanssa.

Yksittäisenä tekona twiitti olisi hyvin vähämerkityksellinen mutta huomioidessamme puolueen (VKK) toiminnan ja lähestyvät eduskuntavaalit, niin tällaiset toimet omalta osaltaan ajavat asiaansa hyödyttäen samalla myös Venäjää. Tämäkin twiitti, samalla kun pyrkii heikentämään Ukrainan asiaa synnyttää myös sisäistä konfliktia vaalien alla puolueiden, äänestäjien ja erilaisten aktivistiryhmien välille, jonka ympärille pahantahtoisen tahon on helppoa rakentaa omaa tarinaansa. Ja Venäjällä tätä pahaa tahtoa on, ilmassa alkaa olla myös viitteitä siitä, että Suomeakin kohtaan Kreml on rakentamassa näytelmää, jossa venäläiset ovat uhreja.

Venäjän propagandan eräänä tavoitteena on pyrkimys osoittaa Ukrainan olevan epäluotettava ja valtiona heikko liittolainen, jossa työssä Venäjä käyttää hyväksi sen läntisten operaattoreiden ohella suurta joukkoa hyödyllisiä idiootteja, jotka omaa etua ajaakseen tarjoutuvat levittämään venäläispropagandaa. Luonnollisesti joukkoon kuuluu myös henkilöitä ja ryhmiä, joiden vaikuttimet ovat ideologisia – monia laitavasemmalle sijoitettavia puolueita, liikkeitä ja aktivisteja ajaa eteenpäin läntisen imperialismin vastustaminen. (15) Samalla he sulkevat silmänsä venäläiseltä imperialismilta, osa jopa kiistää kokonaan sen olemassaolon.

Venäjää palvelee myös epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sen läntisten rajanaapureiden välillä, johon se pyrkii konkreettisten tekojen kuin myös vaikuttamisen ja propagandan keinoin. Alla oleva kuvankaappaus Johan Bäckmanin twiitistä toimikoon yksinkertaisimpana esimerkkinä siitä, millaisin keinoin Venäjä pyrkii luomaan jännitteitä Ukrainan läntisten tukijoiden ja Ukrainan itsensä välille.

Karttojen kautta vaikuttamista ja häirintää Venäjällä on harjoitettu jo vuosien ajan, mutta se on pyrkinyt luomaan jännitteitä myös aktiivisin keinoin. Esim. Užhorodissa Taka-Karpatiassa sijainneen kulttuurikeskuksen tuhopoltto, josta syytettiin kolmea puolalaiseen, Venäjää tukevaan äärioikeistoon kuulunutta miestä. Teon tilaajana pidettiin, edesmennyttä, saksalaista Manuel Ochsenreiteria, jolla oli tiiviit yhteydet saksalaiseen äärioikeistolaiseen Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puolueeseen sekä Venäjän valtionmedioihin. Ochsenreiter asuikin viimeiset aikansa Venäjällä. AfD puolueena on tunnettu näkyvästä Venäjän tukemisesta sekä Venäjää myötäilevistä kannanotoista ja teoista.

Luonnollisesti Venäjä pyrkii vääristelevän sotapropagandan avulla hyökkäämään Ukrainaa ja länttä vastaan. Näissä pyrkimyksissä se jää usein hyvinkin nopeasti valehtelusta kiinni, millä ei kuitenkaan ole merkitystä Venäjälle. Sen tarkoituksena ei edes ole kuvata omaa näkemystä, vaan propagandan tarkoituksena on tuhota totuus, saada aikaan tila, jossa ihmiset menettävät luottamuksen kaikkeen uutisointiin, mikä palvelee Venäjää parhaiten. Lausuntojen kuin myös tekojen kautta Venäjä voi myös valehdella silmää räpäyttämättä ja hyvin räikeästi – kuten olemme nähneet lukuisia kertoja viime vuosien kuluessa. Esim. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seurannut Venäjän valtiorahoitteisten medioiden disinformaatio- ja propagandavyöry, jota Kreml omilla lausunnoillaan tuki. Venäjä, piittaamatta sivullisille aiheuttamastaan kärsimyksestä, jatkaa edelleenkin valehtelua tämänkin tapauksen yhteydessä.

Venäjän Ukrainaan kohdistama propaganda on yksinkertaisimmillaan yllä olevien esimerkkien kaltaista. Siitä huolimatta, että Venäjä näissäkin tapauksissa jää kiinni ns. housut nilkoissa, uppoavat nämäkin tarinat sen tukijoihin. Näiden rinnalla näkee myös lyhyitä näyteltyjä videoita, joissa ukrainalaissotilaat tai -upseerit esitetään hyvin huonossa valossa. Tällaisten kehnosti toteutettuja videoita ei luulisi kenenkään ottavan todesta, mutta todennäköisesti nekin vahvistavat ainakin joidenkin venäläisten ja heitä tukevien näkemystä omasta ylemmyydestään ukrainalaisiin verrattuna.

Toisaalta lännessä Venäjän tarinaa levittävät myös salaliittoteoreetikot ja sellaisiin uskovat, joita voi ajaa eteenpäin epäluottamus läntisiin hallituksiin ja kuvitelma taustalla piilevästä juutalaisesta salaliitosta, johon etenkin äärioikealla näytetään uskovan, tai syvästä valtiosta (deep state) jne. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä itsessään ole Kreml-myönteisiä, mutta omaan viiteryhmään ja laajemmallekin levittävät tarinaa, joka tällä hetkellä hyödyttää Venäjää ja jota se täten ruokkii hyödyntämällä omia operaattoreitaan. Esim. Janus Putkonen on oivallinen esimerkki Venäjälle työskentelevästä operaattorista. Hänen omat projektinsa ennen vuotta 2015 ja siirtymistä Venäjän palvelukseen miehitettyyn Donetskiin, nivoutuivat salaliittoteorioihin ja vastamedia-toimintaan. Pidän mahdollisena, että Venäjällä on kartoitettu vuosien ajan potentiaalisia operaattoreita läntisten vastamedia-toimijoiden sekä bloggareiden joukosta, ja potentiaalisimpia ryhdytty lähestymään hienovaraisesti. Putkosen kaltaisilta löytyy usein taustalta syitä, joihin tarttua kiinni ja tätä kautta saada henkilö omalle puolelle tai toimimaan avustajana tms.

* * *

Palaan tulevaisuudessa tarkemmin sellaisiin Suomea koskeviin havaintoihini, joissa katuaktivismin ja vaalityöskentelyn avulla tarkoituksellisesti pyritään rikkomaan yhteiskunnallista koheesiota. Tässä asiayhteydessä tarkoituksellisena pidän toimintaa, joka on pitkäjänteistä ja tietoista toimintaa. Tällaista ei mielestäni ole yksittäinen protesti mielenosoituksessa tms. sen sijaan sitä on toistuva, vuosia jatkunut disinformatiivisen viestin jakaminen ja voimistaminen omin toimin.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. Serbiasta käsin toimivan Djuki San’in youtube-video Juha Korhosen Nato-lipun poltosta.

2. https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/5673056 

3. https://www.karjalainen.fi/ulkomaat/espanjan-paaministerillekin-lahetettiin-kirjepommi-myos-sotilastukikohdasta-loytyi-epailyttava-paketti 

4. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

5. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

6. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://www.theguardian.com/news/2018/dec/26/skripal-poisonings-bungled-assassination-kremlin-putin-salisbury

9. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009343190.html 

10. https://euobserver.com/ukraine/155576 

11. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005095264.html 

12. https://twitter.com/ivanastradner/status/1612442943981240322 

13. https://www.kymensanomat.fi/uutissuomalainen/5671403 

14. https://www.opendemocracy.net/en/odr/don-t-ignore-left-connections-between-europe-s-radical-left-and-ru/ 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Roman Skaskiw’in artikkelia Nine Lessons of Russian Propaganda sekä blogejani Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot ja Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa? 

Djuki San’in uutinen Juha Korhosen Nato-lipun poltosta.

#StandWithUkraine 

Tammikuussa 2022 Venäjä valmistautui sotatoimien eskalointiin Ukrainassa

 

Vuosi sitten tammikuun 15. päivänä julkaisin enteilevän blogin ”Neuvottelukierros käyty – Venäjä valmistautuu sotatoimien eskalointiin Ukrainassa”, päättäen kyseisen kirjoitukseni aprikoivaan toteamukseen –

Viime viikkojen tapahtumien perusteella, tulen entistä useammin miettineeksi sitä, että onko arpa nyt heitetty ja Venäjällä Vladimir Putinin hallinto siirtynyt tilaan, josta ei ole enää mahdollista vetäytyä ilman, että menettää kasvonsa, että jonkin asteinen voitto on saavutettava – ja koska neuvottelupöydässä länsi ei Putinin uhkavaatimusten edessä taipunut, jäljelle ei juurikaan jää vaihtoehtoja –

henkisesti olin valmistautunut Venäjän taholta tapahtuvaan sotatoimien eskalointiin jo pidemmän aikaa. Viime vuoden tammikuun alku osoitti konkreettisella tapaa sen, että tie oli kuljettu loppuun, että väistämätön tulisi tapahtumaan jossain vaiheessa lähitulevaisuutta, vaikka etenkin länsieurooppalaiset (erityisesti saksalaiset) tahot koettivat vielä pitää yllä illuusiota jatkuvasta rauhantilasta, esittäen Ukrainalle vaatimuksia neuvotteluiden jatkamisesta.

Tulemme todennäköisesti tulevaisuudessa näkemään sen, millainen vaikutus saksalaisten välittämillä tiedoilla oli Ukrainan puutteelliseen valmistautumiseen etenkin Kiovan alueella. Siinä missä Yhdysvallat oli varoittanut selväsanaisesti Ukrainaa tulevasta hyökkäyksestä viikkojen (kuukausien) ajan, etenkin Saksassa ajettiin käärmettä piippuun ja puhuttiin neuvotteluiden jatkamisen puolesta. Näin jälkeenpäin on paljastunut Saksan tiedustelussa olleen Venäjän vaikutuksille alttiita operaattoreita – mikä vaikutus heillä oli kokonaiskuvan luontiin Saksassa ja Ukrainassa? (1) Lisäksi on huomioitava poliittisen- ja liike-elämän eliitin taholta saksalaiseen päätöksentekoon kohdistuva vaikutus, ja sen ”leviäminen” Saksan kautta kolmansiin maihin. Ukrainan ohella muitakin maita nousee mieleen… (Hienotunteisuuttani jätän mainitsematta erään Venäjän naapurivaltion, jossa on lustraatio edelleen suorittamatta).

Sodan eskalaatiosta Ukrainassa on kulunut jo lähes vuosi, Venäjän usean rintaman hyökkäys alkoi aamuvarhaisella 24. helmikuuta 2022, mutta edelleen liian usein huomiomme keskittyy kyseiseen päivään ja sen jälkeiseen aikaan, aivan kuin kuukaudet ja vuodet tätä ennen olivat merkityksettömiä. Venäjän sota Ukrainassa ei alkanut 24. helmikuuta 2022 vaan kevättalvella 2014 Krimin niemimaan miehityksellä ja viikkoa paria myöhemmin alkaneella operaatiolla Ukrainan etelä- ja itäosissa, jotka toimivat lähtölaukauksena Itä-Ukrainassa huhtikuussa 2014 alkaneelle sodalle. Tämän taustan ja Venäjän muiden Ukrainaan kohdistamien tavoitteiden unohtaminen yksinkertaistaa nykyisen sodan tarkastelua aivan liikaa. Tällöin jää huomiotta se, että Vladimir Putinin hallinnolla oli hyvin pitkän ajan suunnitelmia (ja tavoitteita) Ukrainan suhteen, jotka ulottuvat näkyvämpinä vuosituhannen alkupuolelle Oranssiin vallankumoukseen, (2) mutta joita on valmisteltu (pidetty yllä) Venäjän turvallisuusorganisaatioiden rakenteissa todennäköisesti tätäkin ennen.

En ryhdy tässä kirjoituksessa kertaamaan koko historiaa, sen sijaan suuntaan katseeni kevättalveen 2021, jolloin Itä-Ukrainassa – rintamalla – alkoi näkyä selkeitä merkkejä siitä, että kuherruskuukausi Volodymyr Zelenskyin hallinnon kanssa oli lopullisesti ohi, että Venäjällä oli toteutumattomia sotilaallisia tavoitteita Ukrainan suhteen. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa koronapandemiasta, joka on omalta osaltaan saattanut vaikuttaa Venäjän hallinnon pyrkimyksiin Ukrainassa viivästyttäen niitä.

Kuherruskuukauden päättymistä ennakoi RT:n päätoimittajan Margarita Simonjanin vierailu miehitetyssä Donetskissa tammikuussa 2021, jolloin hän piti puolentunnin puheen ”integraatiofoorumissa”. (3) Simonjanin puheen ajatus, idea ja keskeisin aihe oli Donbas on Venäjää. Puheessa toistui voimakkaasti sama narratiivi kuin Krimin niemimaan anneksoinnin yhteydessä, jolloin propagandassa toistui – Krim on Venäjää. Nyt vuorostaan Donbas on Venäjää! 

Simonjan puhuu miehitetyssä Donetskissa, tammikuu 2021.

Panin merkille lisääntyneen eskalaation myöhemmin kevättalven ja kevään kuluessa, kirjoittaenkin havainnoistani useamman blogin. Merkittävinä eskalaatioina Donetskin alueella voidaan pitää venäläisten huhtikuun alussa Piskyn tulittamista kranaatinheittimien ohella 122 mm kenttätykeillä, todennäköisimmin D-30 Ljaguška kanuunahaupitseilla.

Kyseisenä keväänä Venäjä siirsi merkittäviä joukkoja Krimin niemimaan harjoitusalueille sekä harjoitusalueille Venäjän länsiosiin, esim. Voronežin eteläpuolella sijaitsevalle Pogonovon harjoitusalueelle. Myöhemmin Pogonovoon siirretyistä joukoista, ainakin 41. armeijaan kuuluneet joukot vedettiin takaisin Venäjän keskisen sotilaspiirin alueelle, kuitenkin siten, että joukot jättivät merkittävän osan kalustostaan Pogonovon alueelle.

Samoihin aikoihin Venäjä järjesti myös miehittämällään Krimin niemimaalla näyttävän – propaganda tilaisuuden – jolla haluttiin todistaa joukkojen vetämisestä pois niemimaalta. Satelliittikuvien perusteella kuitenkin havaittiin epätavanomaisen runsaan aktiivisuuden jatkuvan Opukin harjoitusalueella – niemimaan itäosissa sekä Novoozernen alueella – niemimaan länsiosissa, jonne on Venäjän toimesta rakennettu huomattavan suuri varikko- ja varastoalue kalustolle. (4)

Tällöin keväällä 2021 Venäjä ei merkittävissä määrin siirtänyt lisää joukkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, sen sijaan samoihin aikoihin Venäjän provokatiiviset hyökkäykset Ukrainan kontrolloimille alueille lisääntyivät entisestään. Tuli-iskuissa ja rajoitetuissa hyökkäyksissä käytettiin epätavanomaisen paljon raskasta, Minsk II-sopimuksessa kiellettyä, kalustoa. Toukokuun 13. 2021 Venäjä käytti ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan taistelupanssarivaunuja tulittaessaan Donetskin luoteispuolella sijainnutta Piskyn taajamaa. Tuli-iskujen joukossa on myös ilmeisiä sotarikoksia, kuten Krasnohorivkan keskussairaalan tulittaminen kranaatinheittimillä 4. toukokuuta –

”Illalla 4. toukokuuta (klo. 21:25-) miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorivkan kaupunkia tulitettiin 120 mm kranaatinheittimillä sekä muilla aseilla. Kaupungin keskussairaalan alueelle osui useita 120 mm kranaatinheittimen kranaattia, sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi. Onneksi yksikään potilas tai henkilökuntaan kuulunut ei vammautunut iskussa.” (5)

Krasnohorivkan keskussairaala venäläisten kranaatti-iskun jäljiltä, 4. toukokuuta 2021.

Kyseisenä keväänä venäläisjoukot alkoivat levittämään entistä enemmän henkilömiinoja Ukrainan kontrolloimille alueille. Levitettävien miinojen joukossa oli myös siviileille erittäin vaarallisia, ansalankalaukaisimella toimivia POM-2-henkilömiinoja, joita Venäjä ja sen proxy-joukot levittivät myös asutetuille alueille. POM-2-henkilömiinojen levittämiseen venäläiset käyttivät tuolloin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimiä ja RPG-7 kevyttä sinkoa sekä miinan levittämiseen suunniteltua laukaisuputkea. (6)

Kevään, kesän ja seuranneen syksyn ajan Venäjän toiminta Itä-Ukrainan sotatoimialueella oli tarkoituksellista ja tarkoitushakuista. Raskaita Minsk II-sopimuksessa kiellettyjä asejärjestelmiä käytettiin toistuvasti, tulitusta raskailla aseilla kohdistettiin sotilaiden ohella siviileihin, siviilikohteisiin – kuten kouluihin ja sairaaloihin, siviileitä avustaviin ukrainalaispioneereihin sekä HALO Trustin miinanraivaajiin. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoita häirittiin ja uhkailtiin, erityistä huomiota kiinnitin Piskyn tapahtumiin alkukesästä 2021 blogissani – Paluu Donetskin alueelle, Piskin kylä kranaattikeskitysten kohteena. Vuoden loppupuolella tarkkailijoiden liikkumista alettiin rajoittaa entistä enemmän, aseenkäyttö ETYJ:n Ukrainan monitorointimission lennokkeja vastaan oli hyvin säännöllistä.

Provokaatioiden lisääntyminen ja sotatoimien hidas kiihtyminen johti Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä muiden turvallisuusorganisaatioiden lisääntyviin tappioihin. Ukrainan asevoimien tappiot nousivat 1.1.2021-31.12.2021 ainakin 82 kaatuneeseen ja vielä suurempaan joukkoon sotatoimissa haavoittuneita sotilaita. Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin ohella Donbasissa menehtyi myös ukrainalaisia poliiseja sodankäynnistä johtuvista syistä.

Syksyn lähestyessä alkoivat junat Venäjällä jälleen kuljettaa miehiä ja kalustoa idästä länteen, valmistautuminen 10. syyskuuta alkavaan Zapad-2021 sotaharjoitukseen oli alkanut. Zapad-2021-sotaharjoituksen edellä, alkaen 6. syyskuuta 2021, Venäjän maavoimat piti neljäntuhannen miehen sotaharjoituksen Rostovin alueella, aivan Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumassa. Kyseistä harjoitusta käytiin ainakin Kuzminkan ja Kadamovskiyn harjoitusalueilla, jotka toimivat myös Venäjän Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamien joukkojen, 1. ja 2. armeijakunnan, materiaalivarastoina. Alueella järjestettäviin harjoituksiin osallistui miehiä mekanisoiduista ja panssarijoukoista, joukossa oli myös yksiköitä Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta.

Näimme syksyisen Zapad-2021 sotaharjoituksen jälkeen toistuvan saman kuvion kuin aiemmin miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Voronežin alueella, Pogonovossa, vain osan joukoista palatessa takaisin tukikohtiinsa. Sen sijaan Venäjä jätti kohtalaisen määrän kalustoa Ukrainan vastaiselle rajaseudulle pohjoisesta Valko-Venäjän rajantuntumasta etelään miehitetylle Krimin niemimaalle saakka. Tuskin jännite oli ehtinyt kunnolla edes laskea, Venäjän ryhtyessä siirtämään joulukuun alkupuolella uudestaan kalustoa ja miehiä maan keskiosista kohti länttä.

Kazakstanin laajoilla mellakoilla vuodenvaihteessa 2022 ei näyttänyt olleen suurta vaikutusta Venäjän valmistautumiseen. Venäjän asevoimiin kuuluvat erikoisjoukot saapuivat Kazakstanin johdon kutsumana maahan 6. tammikuuta, Kazakstanin presidentiksi nimitetyn Kasym Tokajevin pyydettyä apua Venäjän johtaman kollektiivisen turvallisuusjärjestön ODKB:n (engl. CSTO) mailta. (7) Noin viikon kuluttua ensimmäiset venäläisjoukot alkoivat jo vetäytyä maasta. Näin jälkikäteen mietittynä Venäjän osallistuminen Kazakstanin rauhoittamiseen – ilmakuljetteiset erikoisjoukot sisään, tilanne haltuun ja nopea poistuminen – näyttää harjoittelu- ja demonstraatio-operaatiolta, kuin ennakkovaroitukselta Ukrainalle. Ukrainassa juuri mikään ei sitten sujunutkaan samalla tapaa.

Mutta samalla Venäjällä junat jatkoivat kulkuaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden yrittäessä tehdä työnsä vaikeissa oloissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: kalustoa ja materiaalia alkoi liikkua entistä enemmän Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan sekä video- ja satelliittikuvien perusteella myös miehitetylle Krimin niemimaalle. (Huom. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ei suorittanut tarkkailua Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla).

Tammikuun puolenvälin aikoihin liikkeellä kohti länttä oli osia ukrainalaisille talvelta 2015 tutusta joukko-osastosta, Ulan-Udeen sijoitetusta 5. erillisestä panssariprikaatista (sotilasyksikkö 46108):

”Kiinnostava, kohti länttä siirtyvä joukko-osasto kuuluu Ulan-Udeen ( Burjatian tasavalta) sijoitettuun erilliseen 5. panssariprikaatiin (sotilasyksikkö 46108). Osia kyseisestä panssariprikaatista osallistui Debaltseven taisteluun Itä-Ukrainassa helmi-maaliskuussa 2015. Sotatoimialueelle prikaatiin kuuluvat joukot siirtyivät viimeistään helmikuussa 2015 puolella, jolloin prikaatin kalustoa ja sotilaita kuvattiin miehitetyn Donetskin alueella, Makiivkan ja Debaltseven välisellä alueella.” (8)

Viimeiset neuvottelukierrokset oli käyty, viimeinen vaihe Venäjän valmistautumisessa sotatoimien eskalointiin Ukrainassa oli alkanut. Todellisuus, joka läntisen logiikan mukaan ei olisi pitänyt toteutua, oli käsillä.

Tammikuun ja helmikuun kuluessa junat entistäkin kauempaa idästä lähtivät taipaleelle kohti Venäjän läntisiä osia. Tapahtumat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ennakoivat myös jotain muuta kuin eskalaation uhan purkua. Venäjälle työskenteleviä propagandisteja alkoi saapua miehitettyyn Donbasiin. (9) Samalla propagandakone alkoi käydä entistä kovemmilla kierroksilla, näytösluonteisia demonstraatiota nähtiin Donetskin ohella lukuisilla muilla paikkakunnilla. Venäjältä saapui aivan avoimesti lisää raskaampaa kalustoa miehitetyille alueille, venäläisten tykistö iski entistä rajummin Ukrainan kontrolloimille alueille kouluista päiväkoteihin. Lännessä tuntui vallitsevan epäusko, haluttomuus tunnustaa todellisuutta, sitä, että Venäjä on laajentamassa vuonna 2014 Ukrainassa aloittamaansa sotaa. 

Kiova 26. helmikuuta 2022, Venäjän aamuisen ohjushyökkäyksen jälkeen.*

Helmikuun 24. päivä, aamuneljän jälkeen epäusko vaihtui tyrmistykseksi – oli aika herätä todellisuuteen, jonka toteutumiseen ei haluttu ennakkomerkeistä huolimatta uskoa.

Nyt, tammikuussa 2023, Venäjä siirtää jälleen miehiä ja kalustoa Valko-Venäjän alueelle. Mutta toisin kuin vuosi sitten, nyt kumpikaan – kalusto kuten ei miehistökään – ole laadultaan eikä määrältään verrattavissa vuodentakaiseen. Koska sotatoimet eivät ole Venäjän kannalta toteutuneet suunnitellulla tapaa, on mahdollista, että maan sodanjohto valmistelee operaatiota, joka ei läntisen mittapuun mukaan ole millään tavalla loogisesti perusteltavissa.** Jopa niinkin epärealistista operaatiota, kuin avata uusi rintama pohjoisesta.

Jälkisanat

Melkeinpä väittäisin, että määrätietoisempi toimiminen keväästä 2021 eteenpäin olisi vähintäänkin hidastanut Venäjän sodanlaajentamishaluja, kenties jopa niin paljon, että Ukraina olisi ehditty varustamaan aseistuksella, jolla vaikuttaa venäläisiin tarvittaessa niin paljon, että sen tappiot olisivat nykyistä merkittävästi korkeammat. Parhaassa tapauksessa Venäjä olisi – hetkellisesti – lyöty ilman taistelua.

Tämä kaikki olisi tietenkin edellyttänyt myös sitä, että olisi tunnustettu Euroopan (lännen) Venäjä-politiikan perustuneen merkittävään, kokonaisvaltaiseen, virhearvioon. Että sitä olisi tullut reivata täysin toiseen suuntaan viimeistään vuonna 2014 Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan, mieluummin jo aiemmin. Merkittävänä virheenä voitaneen pitää Barack Obaman hallinnon ”Reset’iä” Venäjä-suhteisiin maaliskuussa 2009, mikä näyttäytyi Kremlin silmin heikkoutena johtamisen sijaan. Samaa heikkoutta nähtiin Syyriassa, Obaman hallinnon antaessa Bašar al-Assadin hallinnon yhdessä venäläisten kanssa käyttää toistuvasti kemiallisia-aseita ilman seuraamuksia. 

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2022/dec/22/germany-arrests-intelligence-agent-accused-of-sharing-secrets-with-russia 

2. Mihail Zygar kuvaa teoksessaan Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia Putinin hallinnon sekaantumista Ukrainan presidentinvaaleihin v. 2004 tukiessaan Viktor Janukovytšin vaalikampanjaa, s. 123 eteenpäin. Kansa lähti kaduille protestoimaan vilpillisinä pidettyjä vaaleja vastaan, seurauksena Oranssi vallankumous ja presidentinvaalien toisen kierroksen uusinta, jonka voitti Viktor Juštšenko.

3. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/kremlin-tv-chief-russia-must-annex-east-ukraine/

4. Aiheesta enemmän blogissani: Venäjä siirsi keväällä joukkojaan Ukrainalta miehitetyille alueille – osa joukkojen siirroista todennettavissa siviilikäyttöön tarkoitetuista satelliittikuvista.

5. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/05/venalaisjoukkojen-provokatiiviset-tuli.html 

6. https://cat-uxo.com/explosive-hazards/landmines/pom-2-landmine 

7. https://yle.fi/a/3-12261105 

8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/01/neuvottelukierros-kayty-venaja.html 

9. Muun muassa WarGonzon perustaja Semyon Pegov saapui helmikuussa 2022 miehitettyyn Donetskiin. Pegovin saapuessaan kuvaama video ja sittemmin koko WarGonzon tili on poistettu Youtubesta.

WarGonzon perustaja Semyon Pegov saapui (jälleen kerran) miehitetyille alueille, helmikuu 2022.

Kremlin propagandaoperaattoreista laajemmin blogeissa Kremlin propagandaoperaattoreista miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Kremlin propagandistit Ukrainan sodassa.

*: Kuvan ottaja ei ole tiedossa.

**: Logistisestikin tällainen suunnitelma on hyvin haastava, johtuen Ukrainan ja Valko-Venäjän rajaseudun maasto-olosuhteista (laajoja suoalueita) sekä harvasta tiestöstä ja Ukrainan valmistautumisesta (esim. teitä ja siltoja miinoitettu ja tuhottu).

#StandWithUkraine 

Ukrainan epäsuoraa tulta Donetsk-Makiivka-alueella

 

Ukrainan asevoimien tykistökeskitykset ja raketinheitiniskut Donetskin ja Makiivkan alueilla sijaitsevia Venäjän asevoimien huoltotukikohtia, ammusvarikkoja, polttoainevarastoja sekä esikuntia vastaan alkoivat laajemmassa mitassa viime vuonna kesäkuun puolivälin tietämillä, ensimmäisen merkittävän ollessa tykistökeskityksen Expodonbas näyttely- ja messuhalliin 17. kesäkuuta 2022, jonka jälkeen Ukrainan asevoimat on toteuttanut iskuja pääasiassa tykistöä käyttäen lukuisiin kohteisiin Donetskin kaupunkialueella sekä Donetskin suurkaupunkialueella sijaitseviin kaupunkeihin ja taajamiin, kuten Makiivkaan ja Jasynuvataan – viime vuoden toisella puoliskolla iskuja ryhdyttiin toteuttamaan tykistön ohella myös M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä sekä mahdollisesti M270 MLRS-järjestelmällä. Eräissä tapauksissa on vaikeampi määritellä onko kyse epäsuorasta tulesta, hiipivän asejärjestelmän käytöstä vaiko miehitetyillä alueilla toteutetusta erikoisoperaatiosta.

Sitten on vielä tapauksia, jolloin on pohdittava, ovatko venäläiset itse teon taustalla. Tällainen tapaus on Maja Pigorovan tyttären Maria Pirogovan likvidointi Donetskissa joulukuun kuudentena, 2022. (1) Äiti Maja Pigorova työskenteli miehitetyn Donetskin alueen tiedotusministeriön palveluksessa, tyttärensä Maria Pigorova oli toiminut pidemmän aikaa niin propagandistina kuin myös ns. kansanedustajana alueen nukkeparlamentissa.

Kirjoituksessani kiinnitän tarkemman huomion eräisiin viime aikojen tykistö- ja raketti-iskuihin Donetskin suurkaupunkialueella. Tällöin on luonnollista aloittaa runsasta huomiota saaneesta – vuodenvaihteessa toteutetusta – raketti-iskusta Makiivkassa sijainneeseen rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19:sta, jossa kuoli satoja venäläissotilaita. (2) Valtaosa kuolleista oli rekrytoitu Samaran alueelta, Venäjältä. Iskusta hengissä selvinnyt, käytännössä kuolinvuoteeltaan tapahtuneesta videotestamentin tehnyt Anton Golovinski-niminen sotilas syytti tovereidensa kuolemista piittaamattomia upseereita, nimetenkin heistä erään – eversti Roman Enikejevin.

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19 Makiivkassa Ukrainan HIMARS-iskun jälkeen. 

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19, Makiivka, miehitetty Itä-Ukraina.

Ukrainan asevoimat suoritti tammikuun 1. päivä kello 00:01 onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä, tuhoamalla heidän tukikohtanaan käyttämään rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19), miehitetyssä Makiivkassa. Iskun jälkeen Venäjällä on käyty kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. 

Tiedossa on se, että iskun tuhovoimaa lisäsi oppilaitosrakennuksen kellaritiloihin sijoitettu ammusvarasto, sekä se, että Ukrainan asevoimille kulkeutui – todellisuudessa useita reittejä myöten – tieto siitä, että aiemmin lähes tyhjillään olleen rakennuskompleksin alueella oli havaittu runsasta sotilaallista toimintaa.

Yhden kuvan tapahtumien kulkuun tarjoaa iskusta hengissä selvinneen, Rostov-na-Donun alueelle sairaalahoitoon siirretyn, Anton Golovinski-nimisen venäläissotilaan videotestamentti. (3 ja 4) Kyseinen sotilas menehtyi myöhemmin sairaalassa iskussa saamiinsa vammoihinsa. Esittäytyessään videolla hän kertoi olevansa Samarasta kotoisin ollut mobilisoitu, ja kuuluneensa 44. rykmenttiin. Perussyy hänen lausuntonsa mukaan on se, että heitä komentanut upseeri määräsi heidät oppilaitoksen saliin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Vladimir Putinin puhetta, jonka tähden he kaikki olivat kokoontuneet yhteen ja samaan tilaan.

Golovinskin mukaan he saapuivat joulukuun lopulla Makiivkan alueelle, jossa heidät sijoitettiin rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19. Saapuessaan mobilisoidut pyysivät, ettei heitä kaikkia majoiteta samaan paikkaan, upseerit eivät suostuneet pyyntöön. Kun heidät käskettiin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Putinin puhetta saliin, he edelleen pyysivät, ettei näin tehdä, koska (Golovinskin mukaan) kaikki paikalliset tiesivät sen. Golovinski ei videolla avaa sen tarkemmin, mitä hän tarkoittaa sanalla – sen. Videolla Golovinski kertoo, kuinka pyyntö evättiin ja heitä käskettiin noudattaa eversti Roman Enikejevin antamaa käskyä. Golovinskin mukaan ”Rikollista käskyä!”

Videolla Golovinski syyttää nimeämäänsä upseeria siitä, että lähes kaikki hänen toverinsa ovat kuolleet. Omaa pelastumistaan hän pitää ihmeenä, useiden eri lähteiden mukaan Golovinski menehtyi sairaalassa myöhemmin vammoihinsa. Hänen kehostaan oli palanut 75 prosenttia.

Golovinski syyttää kollektiivisesti upseereita tarkoituksellisesta leväperäisyydestä, halusta päästä ”mahdollisimman nopeasti kotiin” – mikä voi tässä asiayhteydessä tarkoittaa sitä, että upseereille oli varattu Makiivkassa erilliset majoituspaikat, jossa oli mukava ottaa vastaan vuodenvaihtumista.

Golovinskin lausuntoa voi pitää yhtenä todenmukaisena todisteena tapahtuneeseen johtaneista syistä. Samalla hänen kuvauksensa paljastaa Venäjän asevoimissa ja yhteiskunnassa piilevän piittaamattomuuden ihmishengistä – tässä tapauksessa mobilisoiduista sotilaista. Esiintymällä kasvoillaan ja nimellään hän myös vaarantaa itsensä ja läheisensä, joten en usko, että hänen kuvauksensa eroaisi ainakaan merkittävällä tapaa tapahtuneesta.

Venäläislähteidenkin mukaan Makiivkassa menehtyi huomattavasti enemmän sotilaita, mitä Venäjän virallinen ilmoitus kertoo – jossa siinäkin kuolonuhrien kokonaismäärä on noussut jo 93 sotilaaseen (tammikuun toisella viikolla). Venäläisten sotabloggareiden ja monien Kremliä tukevien lähteiden mukaan kuolonuhrien määrä on noussut jo lähelle 300 sotilasta, lukema 7. tammikuuta 2023. Useilla sairaalahoitoon toimitetuilla on vakavia vammoja, joukossa on runsaasti sotilaita, joilla on laajoja palovammoja – kuten videotestamentin antaneella Golovinskilla. Iskusta hengissä selvinneille sotilaille Venäjän propagandaäänillä on jo tehtävä varattuna – mennä rintamalle ”kostamaan tovereidensa” puolesta samalla kun nämä propagandaäänet jatkavat ydintuhosta paasaamista parhaimpaan katseluaikaan.

Testamentissaan Golovinski totesi ”kaikkien paikallisten tienneen asiasta”. Siitä huolimatta, että Ukrainan itäisimmät osat ovat olleet Venäjän kontrollissa tavalla tai toisella jo keväästä ja kesästä 2014, on Ukrainan sotilastiedustelun kuin myös muiden organisaatioiden onnistunut kerätä tietoa alueelta kaiken aikaa. On enemmän kuin todennäköistä, että ukrainalaisille kulkeutui tietoa venäläissotilaiden saapumisesta alueelle useita eri reittejä myöten, oman signaalitiedustelun ohella myös ”tarkkaavaisilta havainnoitsijoilta” miehitetyiltä alueilta – paikallisilta siis.

Venäjä on propagandistiensa toimesta pyrkinyt luomaan kuvaa, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asui yhtenäinen joukko ihmisiä, jotka ”halusivat olla osa Venäjää”, mitä mielikuvaa he ruokkivat ”paikallisten” haastatteluilla, jotka joko ylistävät Kremliä tai toivoivat liittymistä Venäjään. Tämä kaikki on loppujen lopuksi hyvin kaukana todellisuudesta. Sodan alettua vuonna 2014 Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jäivät ehkäpä enemmän erityksiin, mikä oli ukrainalaisten tarkoitus alun perin.  Osaltaan tämä johtui Minskin sopimuksista, joiden noudattamiseen Ukraina sitoutettiin aivan toisella tapaa kuin Venäjä, joka pystyi hyvin vapaasti rikkomaan sopimusten kirjainta ja henkeä miehittämillään alueilla vuosien ajan, ilman, että sitä sanktioitiin siitä.

Vastarintatoiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on vielä vähäistä, mutta se alkaa saada entistä näkyvämpiä muotoja ruohonjuuritason aktivismin myötä. (5) En pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, etteikö alueella nähtäisi tulevina kuukausina aseellistakin vastarintatoimintaa.

Siirtykäämme seuraavaksi tilannekartan kautta Ukrainan vaikuttamiseen miehitetyn Donetskin ja Makiivkan alueella joulukuun 2022 ja tammikuun 2023 aikana – eräissä tapauksissa viittaan varhaisempiinkin tapahtumiin miehitetyssä Donetskissa. 

Verrattuna viime kesään ja syksyyn, näyttää Ukrainan asevoimat tehneen olennaisesti vähemmän merkittäviä iskuja venäläisten Donetskin ja Makiivkan alueille sijoittamia huolto- ja ammusvarikkoja vastaan joulukuun ja tammikuun kuluessa. Luonnollisesti on mahdollista, että Ukrainan on jo onnistunut tuhota suurimman osan merkittävistä ammus- ja polttoainevarikoista Donetskin suurkaupunkialueella, joten enää ei ole niin paljon ”herkullisia” kohteita kuin kesällä ja alkusyksystä oli, jolloin Ukrainan onnistui tuhota lukuisia merkittäviä ammusvarikoita Donetskin alueella.

Toisaalta on olemassa selkeitä merkkejä siitä, että Venäjä on oppinut operoimaan HIMARS-uhan alla, mikä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että polttoaine- ja ammusvarikoita on vedetty kauemmas rintamavyöhykkeeltä. (6) Ukrainan käyttämien M142 HIMARS-järjestelmän rakettien kantama on rajoitettu noin 80 kilometriin, mikä Donetskin alueella tarkoittaa esim. sitä, että Ilovaiskin sijaan Venäjältä tulevat polttoaine- ja tavarajunat puretaan lähempänä Venäjän rajaa, vaikkapa Kuteinykovessa tai Amvrosijivkassa.

Yleisesti ottaen Venäjän on helpompi järjestää joukkojensa huolto niillä Itä-Ukrainan alueilla, joita se on miehittänyt ja kontrolloinut keväästä ja kesästä 2014, niin kauan kun Ukraina ei pysty vaikuttamaan tehokkaasti ja säännöllisesti olennaisesti nykyistä kauemmas rintamavyöhykkeeltä. Tämä johtuu siitä, että Venäjällä on alueella mittava tukikohtien ja huoltovarikoiden ketju, joiden rakentamisen se aloitti sodan toisen vuoden kuluessa (eli vuonna 2015). Aiheesta enemmän heinäkuussa 2021 kirjoittamassani blogissa ”Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa”. Itä-Ukrainassa tieverkko on myös merkittävästi tiheämpi kuin Ukrainan eteläisillä alueilla, jotka Venäjä valtasi 24. helmikuuta 2022 jälkeen, mikä mahdollistaa toimivammat logistiset ketjut – yhteen reittiin vaikuttaminen ei välttämättä katkaise Venäjän logistista ketjua vrt. eteläiset osat, joilla Venäjä on olennaisesti riippuvaisempi yksittäisistä raidelinjoista ja merkittävästi harvemmasta maantieverkosta. Venäjän logistiikkaa helpottaa idässä myös tiheä rakennuskanta, jossa se käyttää surutta hyödyksi siviilikohteiden antamaa suojaa varastoidessaan materiaalia asutuksen keskelle.

Edelliseen liittyen, Venäjää helpottaa myös se, että rintamavyöhykkeellä Ukraina toimii merkittävästi harkitummin kuin se silloin kun on tulitettava kaupunkialueella sijaitsevia kohteita. Ukraina pyrkii iskemään kohteisiin siten, että sivullisille aiheutuisi mahdollisimman vähäiset vahingot. Se on jättänyt useita kertoja iskemättä, jos on vaara, että kohteen tuhoaminen aiheuttaisi merkittävät siviilitappiot tai jonkin suojellun kohteen vaurioitumisen. Vastaavasti Venäjä käyttää hyödyksi tätä Ukrainan harkittua ja siviilitappioiden minimointiin tähtäävää sodankäyntitapaa sijoittamalla tykistöä sekä raketinheitinjärjestelmiä kaupunkialueelle, jopa asuintalojen tuntumaan.

Karttaan olen merkinnyt (punainen ympyrä) sellaisia alueita, joilla on tehty havaintoja edellä kuvailemistani Venäjän toimista. Miehitetyssä Donetskissa asuvat tuttuni ovat kertoneet koko sodan ajalta lukuisia esimerkkejä, kuinka venäläiset sijoittavat tykistöä asutetulle alueelle – jopa sairaaloiden tuntumaan ja alueelle. Viimeisin konkreettinen esimerkki tulee tämän vuoden puolelta, venäläisten sijoittaessa panssarihaupitseja Azotniin pienkaupunginosaan (ukr.  Азотный микрорайон)  Kuibyshivskyin alueella Donetskissa. Vastaavasti viime kesänä tuttumme näki venäläisten ajavan panssarihaupitsin sairaala-alueelle tulittamaan Ukrainan kontrolloimia alueita, mikä toistui keskeytyksettä useiden vuorokausien ajan. Kyseinen sairaala oli tuolloin toiminnassa, kuten on edelleenkin – samalla tavalla Azotniin alueella asuu runsaasti siviileitä, joita venäläiset käyttävät ihmiskilpinään.

Donetskin keskustasta etelään sijaitsevan DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) terästehtaan alue ja ympäristö on toiminut yhtenä venäläisten huoltovarikkotoiminnan keskuksena kaupunkialueella. Laajalle teollisuusalueelle on raideyhteys Ilovaiskista, jolloin vältytään kaupunkialueen kiertäminen Jasynuvatan kautta pohjoisesta. DMZ:n alue on helposti Donetskin kehätieltä (H20) tavoitettavissa, mikä vain korostaa sen merkitystä venäläisille, niinpä alue on toiminut varastona, varikkona ja huoltotukikohtana venäläisille sodan ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Makiivkassa rakennusalan oppilaitokseen nro. 19 kohdistettu isku on luonnollisesti saanut eniten huomiota medioissa, mutta joulukuulta ja tammikuulta voi poimia muitakin sellaisia iskuja, joilla on muutakin kuin vain uutisarvoa.

Joulukuun 21. päivä Ukrainan asevoimat vaikutti tykistöaseella Bossen alueen ja vanhan hautausmaan eteläpuolella sijaitsevan Šeš-beš hotelli- ja ravintolakompleksiin Donets’ke Moren pohjoisella rannalla. (7) Ravintolassa oli iskuhetkellä iltaa viettämässä Roskosmosin entinen johtaja Dmitri Rogozin, joka loukkaantui iskussa sekä miehitysalueen hallintoon kuulunut, kollaboraattori, Vitali Hotsenko – jälkimmäisen ollessa todennäköisesti iskun kohde. Hotsenko selvisi iskusta hengissä (vammoitta).

Samoihin aikoihin Ukraina vaikutti Bossen alueella toimineeseen venäläisten tykkipatteriin, hiljentäen kyseisen patterin mahdollisesti M142 HIMARSilla suoritetulla iskulla.

Tammikuun 8. päivä Ukraina kohdisti tykistökeskityksen Donetskin pohjoisosissa sijaitsevaa metallivalssaamoa vastaan (ПАТ ”ДМПЗ”), jonne venäläiset olivat perustaneet huolto- ja korjausvarikon. (8) Ukrainan tykistön kohteeksi ovat päätyneet myös venäläisten joukkojen keskitykset sekä siirrot Donetskin alueella, kuten Jakovlivkan alueella välittömästi Donetskin pohjoispuolella. (9) Vaikuttaminen kohdistuu myös venäläisten panssarikalustoon ja muuhun kalustoon rintaman tuntumassa, kuten Lozoven kylässä, jossa tuhottiin venäläisten taistelupanssarivaunu (todennäköisesti T-72B3) sekä pienikokoinen ammusvarikko. (10)

Mikäli haluamme siviileiden kärsimysten päättyvän Ukrainassa nopeammin, on meidän toimitettava Ukrainalle aseistusta, jolla vaikuttaa riittävän syvälle Venäjän selustaan – vähintäänkin Ukrainan on kyettävä vaikuttamaan Venäjän joukkoihin kaikilla niillä alueilla, joita Venäjä juuri nyt miehittää.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://euroweeklynews.com/2022/12/06/maria-pirogova-dies-donetsk-dpr/ 

2. https://twitter.com/Tendar/status/1609657637133766657 

3. https://twitter.com/nexta_tv/status/1611857616447094786 

4. https://glavred.net/ukraine/prikaz-otdal-polkovnik-okkupant-nazval-vinovnogo-v-likvidacii-rossiyan-v-mariinke-no-eto-ne-vsu-10439408.html 

5. https://twitter.com/nexta_tv/status/1607666131468226561 

6. https://twitter.com/PToveri/status/1613940436573515776 

7. https://ukrainetoday.org/2022/12/22/arrival-in-the-midst-of-a-feast-details-of-the-wounding-of-rogozin-in-donetsk-appeared-photo-video/ 

8. https://twitter.com/NOELreports/status/1612084411549319168 

9. https://twitter.com/Militarylandnet/status/1611787129452912640 

10. https://twitter.com/UAWeapons/status/1612842096045457408 

Kuvat rakennusalan ammattioppilaitoksesta nro. 19 via dw.com ja @Lyla_lilas.

Tilannekartan lähteinä käytetty myös ukrainalaista Informnapalm OSINT-ryhmää, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havaintoja ajalta ennen 24. helmikuuta 2022 ja @5urpher laatimaa seikkaperäistä karttaa sekä omia havaintoja, että kontakteja alueelle.  

#StandWithUkraine 

Venäjän monitahoinen vaikuttaminen ulkomailla ”auliita apureitakin” hyödyntäen

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla Venäjä on myös jatkanut erilaisia vaikuttamisoperaatioitaan ulkomailla. Samalla on myös nähty Venäjän poimivan edeltävinä vuosina aloittamiensa vaikuttamisoperaatioiden sekä muiden vastaavien toimien hedelmiä, mikä on näkynyt äänestyksissä YK:ssa, joissa Venäjän rinnalla erilaisilla äänestyksissä on ”seisonut” joukko kolmannen maailman maita. Näihin yhteiskuntiin Venäjä on viime vuosina pyrkinyt voimakkaasti vaikuttamaan joko korruptoimalla niitä tai toimittamalla korruptoituneiden valtioiden johdoille ”turvapalveluita” palkkasotilaiden muodossa. Vastapalveluina Venäjälle nämä maat ovat konkreettisen hyödyn rinnalla tarjoilleet hyvin usein Venäjää miellyttävää äänestyskäyttäytymistä kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK:ssa. Mutta ennen kuin sukellan syvemmälle aiheeseen, palautetaan mieleen eräs asia. Mieleen palautettavassa asiassa on kyse vastauksesta kysymykseen – Mikä mahdollistaa Venäjän vaikuttamisen (ja tuo sille sen mahdollisen menestyksen)?

Kysymykseen vastaa puolestani Keir Giles teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Eli jotta Venäjä saavuttaisi tarvittavaa menestystä, sillä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä. En kuitenkaan ryhdy laajentamaan tätä kirjoitusta sillä, että ryhtyisin sen tarkemmin tarkastelemaan ja pohtimaan syitä, jotka saavat (tai pakottavat) ihmiset työskentelemään Venäjän hyväksi. Syyt voivat vaihdella ideologisista ahneuteen tahi siihen, että Venäjän on onnistunut kokoamaan raskauttavaa materiaalia henkilöstä saaden tämän näin työskentelemään hyväkseen. Toki henkilön persoonalla on suuri vaikutus siihen, kuinka helppoa taivuttaminen on vai onko se lainkaan mahdollista. Voisin kuvitella, että henkilö, jolle julkinen kuva on tärkeä on helpompi taivuttaa tekemään työtä Venäjälle (tai mille tahansa pahantahtoiselle voimalle) ja lopulta voidaan päätyä pienien tekojen (palvelusten) kautta tilanteeseen, jossa ympäri kääntyminen ei ole enää mahdollista.

Jotta kirjoitukseni olisi havainnoiltaan mahdollisimman ajankohtainen, jätän muutamia lyhyitä viittauksia lukuun ottamatta huomiotta tunnetut ja tiedetyt tapahtumat vuosien ja vuosikymmenten takaa. Meille suomalaisille kiusallisella tapaa tuttu on suomettumisen aika, jota emme ole vielä kunnolla (perusteellisesti) käynyt läpi – tätä velkaa maksamme edelleen. Suomettumisen aikakauden rinnalla monien mieliä typerryttää kahden entisen pääministerimme työskentelyt Venäjän hyväksi – Esko Aho ja Paavo Lipponen eivät ole silmissäni Saksan entistä liittokansleria Gerhard Schröderiä parempia. Kolmikko on tehnyt runsaasti työtä Venäjän hyväksi, eikä yksikään heistä näytä oppineen mitään vaan tahoillansa jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vastenmielistä sakkia!

Kehitysmaiden ja kehittyvien maiden ohella Venäjän vaikuttamispyrkimykset ulottuvat edelleen myös läntisiin demokratioihin. Viime viikolla huomiota herätti uutinen, jonka mukaan Venäjä pyrkii kääntämään Saksan Ukrainaa vastaan. (2) Viimevuosikymmeneltä tuttuun tapaan Venäjä turvautuu Saksassa myös laita- ja äärioikeiston edustajiin, mutta myös poliittisen janan vastakkaisen laidan ryhmiin, kuten Saksan kommunistipuolueeseen. Vasemman ja oikean äärilaidan ohella Venäjä pyrkii vetoamaan Saksassa asuviin venäläisiin sekä käyttämään vaikuttamistyön ohella erilaisissa operaatioissaan jengejä sekä organisaatioita, kuten Yön susia, joiden jäsenistö koostuu niin saksalaisista kuin myös venäläisistä tai kolmansien maiden kansalaisista.

Tällä hetkellä Venäjän vaikuttamisoperaatioiden tärkeimpiä, jollei tärkein, tavoite on rikkoa läntinen rintama, joka tukee Ukrainaa, koska yhtenäistä länttä vastaan Venäjällä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ei sotilaallisesti, eikä taloudellisesti. Edellä mainittu Saksaa koskeva havainto on yksi osa tätä vaikuttamisoperaatiota, samalla tavalla Venäjä pyrkii vaikuttamaan muidenkin maiden kautta Ukrainalle kohdistuvaan tukeen – tässä kuviossa Unkarilla on oma roolinsa. Unkarilla todellakin on kokoaan suurempi rooli Venäjän vaikuttamisessa. Sen ohella, että Viktor Orbánin hallinto pyrkii omalta osaltaan iskemään kiilaa Ukrainan ja Euroopan Union väliin, on maa jarruttamassa Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyksien hyväksymistä yhdessä Turkin kanssa.

Unkarin ohella Ukrainan toinen rajavaltio Slovakia voi ajautua tilanteeseen, jossa viime vaalit voittaneen Tavalliset ihmiset puolueen (OĽaNO) puheenjohtaja, populistinen Igor Matovič (entinen pääministeri ja valtiovarainministeri), on ajanut maan tilanteeseen, jossa maan Venäjään myönteisesti suhtautuvat oppositiopuolueet vaativat ennenaikaisia parlamenttivaaleja. Tällaisia vaatimuksia on esitetty ainakin Hlas-SD- ja Smer-SD-puolueiden taholta, joista jälkimmäinen vaatii ennenaikaisten vaalien pitämistä touko-kesäkuussa 2023. Ratkaisuksi ongelmaan Slovakiassa on esitetty, että presidentti Zuzana Čaputová muodostaisi ”teknisen hallituksen” luotsaamaan maan ongelmallisesta tilanteesta ja valmistelemaan maata parlamenttivaaleihin. Tällaisen hallituksen (ja sitä tukevan koalition) eräs tehtävä olisi estää maan luisuminen Venäjän vaikutuspiiriin. Presidentti Čaputová oli keskeisessä roolissa Slovakian ryhtyessä tukemaan Ukrainaa aseellisesti, maa on toimittanut Ukrainalle S-300PMU-ilmatorjuntajärjestelmän lisäksi myös muuta aseistusta ja varustusta, kuten olkapäältälaukaistavia ilmatorjuntaohjuksia, panssarintorjuntaohjuksia sekä kranaatteja. (3)

Keväällä Suomessa järjestetään eduskuntavaalit. Vaalitaisto on hiljalleen alkamassa, joten on enemmän kuin todennäköistä, että tulevina viikkoina Venäjä suoraan tai välillisesti sen operaattoreiden tai ”auliiden apureiden” avulla pyrkii vaikuttamaan vaalitaistoon. Vaalitaistoon osallistuu myös joukko ehdokkaita sekä puolueita, joiden toiminta on yhteiskuntarauhaa rikkova. Kansanedustaja Ano Turtiaisen perustama Valta kuuluu kansalle tarjoaa osalle kansaa populistisen hutun ohella Kremlin toiveita myötäilevää politiikkaa, joiden toteutuessa Suomi päätyisi harmaalle alueelle lännen ja brutaalia hyökkäyssotaa käyvän Venäjän välille. (4) En usko, että perussuomalaisten riveistä eduskuntaan ponnistaneen Turtiaisen onnistuu uusia valtakirjaansa tulevissa vaaleissa, jonka seurauksena hiljalleen rapautuva Valta kuuluu kansalle joko hajoaa osiin tai kuihtuu olemattomiin. Tai kumpaakin. 

Näkemys se on tämäkin, mutta kertoo omalta osaltaan sen kenen joukoissa Turtiainen pelaa. (5) 

Edellä mainitun Valta kuuluu kansalle ohella tulemme näkemään muidenkin puolueiden tai ehdokkaiden toimesta menneisyydestä kumpuavia ulostuloja. Näiden puolueiden joukkoon kuuluu Valta kuuluu kansalle puolueesta eronneen Ossi Tiihosen perustama Vapauden liitto. Kiinnostavaa kuviossa on sitten se, että moni on eronnut VKK:sta puolueen Venäjä-myönteisyyden vuoksi ja liittynyt Vapauden liittoon, (6) jonka riveistä on eduskuntaankin pyrkimässä useampikin ehdokas, jotka suhtautuvat myönteisesti tai hyvin myönteisesti nyky-Venäjään. Sitoutumattomana Vapauden liiton listoilta eduskuntaan on pyrkimässä Uudenmaan vaalipiiristä Juha Korhonen, tunnettu vastamedioiden pyörittäjä ja monessa Johan Bäckmaniinkin liitetyssä projektissa mukana ollut henkilö. (7)

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Aleksandr Duginin toteamus: ”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -”. (8)

Valta kuuluu kansalle, Vapauden liittoa ja montaa muuta yhdistää EU ja NATO-vastaisuus, retoriikassa esiintyy usein sanat puolueettomuus ja patrioottisuus. Termejä, joita myös Janus Putkonen usein toistaa Kremlin propagandakoneen kaikuna.

Myös muista puolueista löytyy ehdokkaita, joiden retoriikka kosiskelee aivan liian usein Kremliä, kuten keskustan Peräpohjolan piirin eduskuntavaaliehdokkaaksi nimetyn Paavo Väyrysen, joka on tehnyt tunnetuksi Venäjän narratiivia kirjoituksissaan ja kommenteissaan. (9 ja 10) Tässä yhteydessä en tämän tarkempaa sivua eduskuntavaaliteemaa, Väyryseen palaan vielä lyhyelti kirjoituksen loppupuolella.

Kansallisten parlamenttien ohella Venäjä pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon ja EU:hun myös Europarlamentin kautta, josta löytyy Venäjää tukevia voimia niin oikealta kuin myös vasemmalta. Helmikuun 24. päivän jälkeen osa Venäjää aiemmin avoimesti tukeneista mepeistä tai ryhmistä on ryhtynyt pidäkkeellisemmäksi lausunnoissaan. Poikkeuksiakin löytyy, kuten irlantilaismepit Mick Wallace ja Clare Daly, joiden kannanotot ovat Venäjää tukevia. Wallace on kannanotoissaan tukenut jo pidemmän aikaa Venäjää kuin myös Bašar al-Assadin hallintoa Syyriassa. Kumpikin heistä kuuluu vasemmistolaiseen Independents 4 Change-puolueeseen (joka kuuluu europarlamentissa Euroopan yhtynyt vasemmisto/ Pohjoismaiden vihreä vasemmisto- eli GUE/NGL-ryhmään, johon Suomesta kuuluu Vasemmistoliitto).

Mick Wallace EU-parlamentissa huhtikuussa 2021 levittämässä Venäjän propagandaa.

Puolueiden ja yksittäisten poliitikkojen sekä virkamiesten rinnalla erilaiset organisaatiot (esim. Yön sudet), ryhmät ja yhdistykset ovat Venäjälle luonnollinen väylä vaikutusyrityksissään, mikä kävi myös ilmi Reutersin julkaiseman Saksaa käsittelevän artikkelin kohdalla. Ei myöskään pidä unohtaa urheilua ja kulttuuria pehmeän vaikuttamisen keinoina, ns. Soft Power.* Kulttuurivaihto vaikuttamisen välineenä on tuttua jo neuvostoajoista siinä missä urheilukin – valitettavasti me olemme liian usein sokeita tälle vaikuttamisen muodolle. Sulkiessamme silmämme siltä toistamme tavattoman usein urheilun saralla kulunutta – ja paikkaansa pitämätöntä – sanontaa ”politiikka ei kuulu urheiluun”, vaikka sitä se juuri tekee Vladimir Putinin Venäjällä (ja monessa muussa totalitaarisessa valtiossa).

Yön sudet marssivat Bosnian Serbitasavallassa tammikuun 9. 2023 Serbitasavallan päivänä, kyseessä todennäköisesti serbialainen alajaosto. (11) 

Päätetään tämä kirjoitus lukumääräisesti suurimpaan ryhmään Venäjän tukijoista eli näihin erilaisiin ”auliisiin apureihin”, joita Venäjä on käyttänyt ja käyttää hyväkseen propagandaviestiensä jakamisessa (ja Venäjän narratiivin toistossa) sekä hyödyntänyt heitä erilaisten demonstraatioiden järjestämisessä ja niihin osallistumisessa, ja joiden aktiivisuuden avulla Venäjän narratiivi ja välittämä vääristynyt kuva tapahtumista saa näkyvyyttä. Merkittävintä tämä on tapauksissa, joissa Venäjä saa puolelleen henkilöitä, joiden sanalla on tavanomaista enemmän painoarvoa tai merkittävän laaja kohdeyleisö – koronapandemian myötä moni ekstremisti luisui huomaamattaan toistamaan Venäjän propagandaa (toki joukossa on heitä, jotka toimivat tietoisesti). Osa tällaiseen ryhmään kuuluvista menee jopa niin pitkälle, että he keskusteluissaan esittävät tiettyjen Venäjän naapurimaiden – kuten Ukrainan – aseman olevan ”kiistanalaisen” tai jopa kiistävät niiden itsenäisyyden tai muulla tavalla toistavat Venäjän propagandaa. Paavo Väyrynen on käymissään keskusteluissa sekä blogeissaan toistuvasti levittänyt Venäjän propagandaa Ukrainan sisällissodasta sekä Ukrainan asevoimien julmuuksista, tehden tätä vieläpä 24. helmikuuta 2022 jälkeen. (12) Käytännössä he pitävät yllä käymänsä keskustelun avulla sitä, että Venäjän pitäisi saada toimia haluamallaan tavalla siihen rajoittuvien itsenäisten valtioiden kanssa. Ennen 24. helmikuuta kiinnitimme huomiota vain Ukrainan ja Georgian kaltaisiin maihin, mutta ehkäpä meidän olisi syytä huomioida tarkemmin ne imperialistiset menneiden rajojen palauttamisesta haaveilevat äänet. Kun on ilmeistä, että Venäjän tavoitteet ovat paljon laajemmalla kuin Ukrainan väkivaltaisessa kaappaamisessa. Niin, Suomikin on ollut osa Venäjän imperiumia!

 Keir Giles kuvaa uusimman teoksensa Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, osassa 6 Auliit apurit erinomaisen hyvin tätä toimintaa ja siihen liittyviä nyansseja. Huomioitavaa on se, etteivät Venäjän hyväksi työskentelevät ihmiset aina edes tiedä tai anna itsensä uskoa, että heidät on viekoiteltu tanssiin pirun kanssa. (13) Joukossa on myös ihmisiä, jotka vapaasta omasta tahdosta puolustavat Venäjää – he tekevät sitä saamatta ruplaakaan. Ainakin osaa laita vasemmistoon ajautuneita tuntuu ohjaavan Venäjän tukijoiksi anti-imperialismi ja antiamerikkalaisuus. No, jättäkäämme tässä yhteydessä tyystin huomiotta se, että nyky-Venäjä kuten sen edeltäjäkin on mitä imperialistisin luomus.

Kokonaisuus on aivan liian laaja käytäväksi läpi yhdessä kirjoituksessa, ehkäpä kirjoitukseni Venäjän vaikuttamisesta Ukrainaan tarjoaa tässä yhteydessä yhden laajentavan näkökulman lisää: Ukrainan sodan taustaa – havaintoja Venäjän vaikutustyöstä Ukrainassa (julk. 4.3.2020), jossa havaittavissa myös Venäjän halu hyödyntää yhteiskuntarauhaa rikkovia poliittisia liikkeitä oikealta vasemmalle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://www.reuters.com/investigates/special-report/ukraine-crisis-germany-influencers/ 

3. https://www.oryxspioenkop.com/2022/04/allies-of-freedom-slovakia-mulls.html 

4. Esimerkkinä kansanedustaja Turtiaisen puhe eduskunnassa 16. syyskuuta 2021.

5. https://twitter.com/TurtiainenAno/status/1589514268034371584 

6. https://yle.fi/a/3-12398273 

7. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html 

8. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

9. https://yle.fi/a/74-20012037 

10. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009095036.html 

11. https://twitter.com/ivanastradner/status/1612442943981240322 

12. Esimerkkinä Paavo Väyrysen 23.syyskuuta 2022 julkaisema blogi.

13. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 268.

*: Venäjän pehmeästä vaikuttamisesta kirjoituksessani Nelimastoparkki Sedov – osa venäläistä pehmeää vaikuttamista, julkaistu 13.7.2019.

Päivitetty 13. 1. 2023, kuvankaappaus Mick Wallacen twiitistä sekä lisäystä tekstiin Wallacen toiminnasta.

#StandWithUkraine