Nelimastoparkki Sedov – osa venäläistä pehmeää vaikuttamista

Venäjän lipun alla purjehtiva teräsrunkoinen nelimastoparkki Sedov saapui perjantaina Raahen satamaan, en kuitenkaan ”hyökkää” hetimmiten asiaan vaan etenen siihen pienen ”kiertomatkan” kautta eli käsittelen muutamin lausein Venäjän pehmeää vaikuttamista – sanatarkka käännös termistä ”soft power” on pehmeä voima, mutta nähdäkseni käännös pehmeä vaikuttaminen kuvaa toimintaa paremmin. Alkuun on parempi avata termiä ”soft power” tarkemmin:

”Soft power:

Soft power näyttää olevan jo vakiokäsite politologiassa, sosiologiassa ja mediatutkimuksessa. Baltian maissa puhutaan nykyään hyvin paljon – ja huolestuneeseen sävyyn – Venäjän pehmeästä voimasta, pehmeästä vaikuttamisesta. Erittelenkin asiaa näiden maiden näkökulmasta.

Amerikkalainen tutkija Joseph Nye muotoili termin soft power kirjoissaan 1990 alkaen. Se on kykyä saada tahtonsa läpi, päästä tavoitteeseen ei käyttämällä pakkoa, voimaa tai rahaa vaan houkuttelemalla, ”kiehtomalla” ja vetovoiman (attraction) avulla sekä sitouttamalla (co-option). Se tapahtuu kulttuurin, arvojen ja ulkopolitiikan avulla, joilla on legitimiteettiä ja moraalista auktoriteettia. Valtiolle voidaan luoda hyvä imago median, koulutuksen ja julkisen diplomatian avulla.” Soft power, Venäjä ja Baltia – Jukka Rislakki. (1)

Lisäisin seuraavaan kohtaan ”Se tapahtuu kulttuurin, arvojen ja ulkopolitiikan avulla, joilla on legitimiteettiä ja moraalista auktoriteettia” urheilun, jota voidaan pitää nyky-Venäjällä eräänä pehmeän vaikuttamisen keinona ja toimivana esimerkkinäHelsingissä kotiottelunsa pelaava KHL-seura Jokerit, aivan kuten eversti evp. Matti J. Kari viime vuoden tammikuussa totesikin:

”Karin mukaan esimerkiksi Venäjän jääkiekkoliiga KHL on yksi osoitus itäisen naapurimme ”soft powerista”, jolla maa pyrkii edistämään etuaan Suomessa - onhan suomalainen Jokerit yksi KHL:n seurajoukkueista.” (2)

Omasta lapsuudestani muistan punakoneen, Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen, joka – kuten laajimminkin kulttuuri ja urheilu Neuvostoliitossa – palveli yhteiskuntaa (valtiota) toimien osana sen propagandakoneistoa. Nyky-Venäjän toiminta näiltä osin ei juurikaan eroa neuvostovaltion toiminnasta, etenkin huippu-urheilijat nähdään myös valtion palvelijoina ja usea heistä, kuten Washington Capitalsin kapteeni Aleksandr Ovetškin, tekee suorastaan pyyteettömästi töitä valtiojohdon eteen. Tähän kulttuurin, urheilun ja ulkopolitiikan – arvoja unohtamatta – maaperään sijoittuu myös osana Venäjän soft poweria nelimastoparkki Sedovin vierailu Raahessa.

Vierailun kertaluonteisuudesta johtuen toimintaa ei ehkäpä nähdä samalla tavalla osana pehmeää vaikuttamista, mutta kun vierailu sijoitetaan omaan ryhmäänsä ja huomioidaan tällaisten suurten purjelaivojen saama huomio, niin ainakin itse näen toiminnan myös osana mielikuvavaikuttamista tai -markkinointia, ihan miten vaan. Suuri purjelaiva, jota tuhannet saapuvat ihailemaan, on omiaan luomaan Venäjän valtiojohdon toivomaa kuvaa nyky-Venäjästä valtiona – mitä siitä pikkuseikasta, että ”elämänsä” Sedov aloitti Magdalene Vinnen II:na satakunta vuotta sitten Saksassa.

Hölmöläiset jonottavat Sedoviin Raahessa.

Sedovin Raahen vierailuun liittyy vieläpä nyansseja, joista ainakaan oululainen paikallislehti Kaleva tahi raahelainen Raahen Seutu ei mainitse tänään (13. heinäkuuta) julkaistuissa ylistävissä katsauksissaan – kumpikin jättää mainitsematta sen, että keväällä Viro ja Puola kielsivät Sedovia purjehtimasta aluevesilleen syystä, että aluksen miehistöön – merikadettien joukkoon – kuului kadetteja Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta, jonka kyseiset maat tulkitsivat EU:n asettamien sanktioiden vastaiseksi toiminnaksi:

”Estonia denies Russian sailing ship entry into territorial waters because of Crimean cadets on board” (3) ja

“Poland denies Russian training ship entry on its territorial waters” (4)

Tässäkin tapauksessa, aivan kuten Euroopan neuvoston Parlamentaarisen yleiskokouksen eli PACE:n Venäjä-äänestyksessä, Suomi on samalla linjalla Saksan kanssa, joka vastaavasti salli Sedovin purjehtia keväällä satamiinsa. Venäjän äänestämistä takaisin PACE:en siitä huolimatta, että maa ei täyttänyt ehtoja, yritettiin selittää mitä moninaisin keinoin. Osan ollessa jopa absurdeja, jollaisesta oivallisena esimerkkinä käy Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan Kimmo Kiljusen (demari) toteamus:

”Euroopan neuvosto on koko Euroopan ja ehkä koko maailman johtava ihmisoikeusjärjestö. Jos haluamme suojella ihmisoikeuksia kaikissa järjestön jäsenmaissa, mukaan lukien Venäjällä, on yksiselitteisesti parempi, että Venäjä on järjestön jäsen kuin sen ulkopuolella”. (5)

Onko tämä kaikki vain turhaa hössötystä? Sedovin vierailu Raahessa – viranomaistemme ja poliitikkojemme reagoimattomuus, Venäjän erilaiset pehmeän vaikuttamisen keinot – joita kaikkia kaikki eivät edes tunnu huomioivan tai ymmärtävän keinoiksi, joilla pyritään vaikuttamaan tai luomaan Venäjän valtiojohdolle mieluisaa kuvaa Venäjästä. Tai joiden avulla yritetään iskeä kiilaa erivaltioiden ja instanssien välille ja näin murtaa yhteistä rintamaa ja synnyttää tilanne, jossa Venäjä voi operoida yksittäisten maiden kanssa suurempien kokonaisuuksien sijaan.

Kun media kertoo asioita yksipuolisesti, jättää jotain kertomatta tai suoranaisesti jakaa disinformaatiota, voidaan Moskovassa olla tyytyväisiä. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa jätetään moni olennainen asia vaille huomiota tai liian vähäiselle huomiolle – onko se huomioitava asia, että Sedovin kapteenina toimii Romashkin Eugenii, joka on työskennellyt vastaavissa tehtävissä myös purjelaiva Kruzenshternilla. Pääesikunta muuten kielsi Kruzenshternin pääsyn Ahvenanmaalle syyskuussa 2017 Zapad-sotaharjoituksen aikana. Tiedossani ei ole, kuka Kruzenshternin kapteenina tuolloin oli.

Olemmeko me sokeita Venäjän toimille, eri vaikuttamisen keinoille, vai olemmeko me haluttomia tunnustamaan itsellemme sitä, että todellisuudessa tilanne on kuvittelemaamme (itsellemme uskottelemaa) vakavampi, koska tämän tunnustaminen pakottaisi meitä arvioimaan omia toimiamme (toimimattomuuttamme) rehellisesti ja kriittisesti. Eikä sen arvioinnin tulos, jos olemme rehellisiä, ole meitä mairitteleva.

Väistämättä tulee mieleen Sir Winston Churchillin kuvailema tilanne krokotiilin syöttämisestä, ja kuinka me täällä Suomessa toivomme Venäjän kiinnittävän huomionsa meihin viimeiseksi, jos oikein mielin-kielin olemme krokotiilia lihottaessamme.

Marko

1. http://www.helsinki.fi/idantutkimus/arkisto/2014_4/it_4_2014_rislakki.pdf 

2. https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/168426 

3. http://www.uawire.org/estonia-denies-russian-sailing-ship-entry-into-territorial-waters-because-of-crimean-cadets-on-board 

4. https://www.tvn24.pl/tvn24-news-in-english,157,m/russian-ship-sedov-denied-entry-on-polish-territorial-waters,927031.html 

5. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Kiljunen_ja_Honkonen_Venajasta_24062019.aspx