Onko FSB:n rooli kasvamassa miehitetyssä Itä-Ukrainassa?

Luodaan vielä lyhyt katsaus siihen, mitä Itä-Ukrainassa Donetskin alueella on tapahtunut militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon kuolemaan johtaneen attentaatin (31. elokuuta 2018) jälkeen.

Zahartšenkon kuolema ei nostattanut mitään sisäistä valtataistelua, vaan hyvin pian  Zahartšenkon seuraajaksi nimitettiin Dimitri Trapeznikov, entinen Shakhtar Donetskin fan-clubin johtaja. Trapeznikov ehti toimia alueen näennäisenä johtajana vain muutaman päivän ajan kunnes 7. syyskuuta Denis Pushilin nimitettiin Trapeznikovin tilalle Donetskin ”kansantasavallan” johtajaksi, jälkimmäisen vannoessa kuuliaisuutta hänet syrjäyttäneelle Pushilinille.

Se, että totalitaarisesti hallitulla alueella, sen voimakkaana pidetyn johtajan kuoltua, ei syntynyt minkään sortin valtataistelua vaan ”virkanimitykset” tapahtuivat ”ilmoitusluontoisesti”, kertoo omalla tavallaan pinnan alla vallitsevasta (puolittain näkymättömissä olevasta) kontrollista, joka tulee Ukrainalta miehitettyjen alueiden rajojen ulkopuolelta – Venäjältä. Mikäli tällaista selkeää ulkoista kontrolloijaa ei olisi, ja mikäli sillä ei olisi sormensa attentaatissa mukana, on hyvin epätodennäköistä, että valta olisi siirtynyt yhden henkilön kautta toiselle nähdyn sävyisästi.

Eräiden arvioiden mukaan, ainakin väliaikaisesti, päädyttiin Denis Pushiliniin, Moskovalle oli tarve nimittää attentaatissa menehtyneen, omapäisen ja voimakasluontoisen, Zahartšenkon tilalle ”sopivampi” ja ”sopuisampi” henkilö, ja jotta kaikki olisi mennyt ”taiteen sääntöjen mukaan” ja jotta Pushilinin mandaatti näyttäisi mahdollisimman laajalta, hänen nimityksensä vahvisti Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankongressi”.

On myös hyvä huomioida, että Pushilinin nimityksen aikoihin (syyskuun 7. päivä) miehitetyssä Itä-Ukrainassa paikalliset propagandamediat kuin myös Venäjällä mediat alkoivat jakaa materiaalia, jonka mukaan Zahartšenkon aikainen "elinkeino ja veroministeri" Aleksander Timofe'ev käytti valta-asemaansa väärin, varasti yksityistä sekä julkista omaisuutta , sekä painosti yrittäjiä toimimaan haluamallaan tavalla. Paikallisten tietojen mukaan Timofe’ev vei Venäjälle paetessaan mukanaan yli 12 miljoonaa dollaria.

Timofe’eviä Venäjälle seurasi Zahartšenkon ”neuvonantajana” toiminut – poliittiseksi ideologiksikin toisinaan tituleerattu – Aleksandr Kazakhov.

Venäjän hallitus on koonnut FSB:stä ryhmän lähettäen sen ”avustamaan” paikallisia tahoja Zahartšenkon hengen vieneen attentaatin tutkimuksissa. On toki aiheellista pohtia, että miksi Venäjä, joka väittää, ettei se sodi Ukrainassa, lähettää Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n jäsenistä kootun ryhmän ”avustamaan” paikallisia "viranomaisia" tutkimuksissa. Miksi maa, joka väitteidensä mukaan, ei ole osallinen sotaan, on hanakasti valmis puuttumaan tapahtumien kulkuun Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla? Tähän retoriseen kysymykseen ei tarvinne edes vastata. Kysymykseen ”miksi” yksinkertaisin vastaus on, siksi, koska Venäjä sotii Ukrainassa.

On arvioitu, että Aleksandr Zahartšenkon kuoleman seurauksena Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:stä tulee Kremlin tärkeimpiä, jollei tärkein, työkalu Ukrainalta miehitetyn itäosan ns. (sisä)politiikan toteuttamisessa.

Syystalvesta 2017 Luhanskissa suoritettiin ”joulusiivous”, jonka seurauksena valta alueella vaihtui Igor Plotnitskin poistuessa, paetessa, Venäjälle. Plotnitskin syrjäyttämisessä käytettiin osaltaan hyödyksi Zahartšenkolle alisteisia joukkoja Donetskista. Myös Plotnitskin syrjäyttämisessä jäljet johtavat Venäjälle.

Kuvakollaasissa, yllä, Donetskin ”kansantasavallan” Spetsnazin BTR-80 kuvattuna harjoituksissa ja myöhemmin samainen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvo 21.marraskuuta 2017 Luhanskissa.

On arvioitu, Venäjän hallinnon merkittävimpiä tehtäviä tulee olemaan Donetskin ja Luhanskin alueiden johtajien "ensimmäisen aallon" poistaminen, johtajien, jotka ovat tietoisia Venäjän Ukrainan alueella tekemistä rikoksista, mukaan lukien Malaysia Airlinesin lennon MH17 Boeing 777-200ER:n pudottaminen 17. heinäkuuta 2014. ”Ensimmäisen aallon” militanttijohtajista ja joukko-osastojen komentajista Zahartšenkon ohella moni muu on jo kuollut, usein epäselvissä olosuhteissa. (1)

Donetskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta julkaistiin 17. syyskuuta 2018 video, jolla tiedotteen mukaan, esiintyi Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n laskuun työskennellyt ”sabotööri” Alexander Pogorelov, jota syytetään Aleksandr Zahartšenkon tappaneesta attentaatista.

Kuvakaappaus @den_kazanskyn twittertili.

Esitellessään Pogorelovin ”syyllisenä”, nämä miehitetyillä alueilla työskentelevät ”viranomaiset” näyttävät tyystin unohtaneen sen, että samainen Alexander Pogorelov vangittiin – todennäköisesti samaisten ”viranomaisten” toimesta – Donetskin alueella marraskuussa 2017 ja hän on siitä lähtien ollut vangittuna.

Zahartšenkon likvidoinnin eurooppalainen ulottuvuus

Aleksandr Zahartšenkon kuolemaan liittyy myös Venäjän EU:n jäsenmaihin suuntaamaa, konkreettista, vaikuttamista – tai sen yrittämistä. On kuitenkin parempi sanoa jo alkuun, että Venäjä ei näytä onnistuneen yrityksissään masinoida Aleksandr Zahartšenkolle muistotapahtumia EU:n alueella. (2) Oma asiansa on sitten se, että onko Venäjän onnistunut venäläisille kohdennetussa propagandassa synnyttää kuva, jonka mukaan Zahartšenkon kuolema olisi koskettanut suurempiakin kansanjoukkoja Euroopassa. En ole havainnut vastaavaa toimintaa harjoitetun Suomessa, sen sijaan eräät tahot Suomessa kuin myös eräät suomalaiset, kuten Janus Putkonen, on koettanut synnyttää mielikuvaa siitä, että jonkin sortin ”kansallissankari” menehtyi attentaatissa.

Kahdessa EU:n jäsenvaltiossa, Ranskassa ja Italiassa, Venäjän onnistui synnyttää muistomarssi Zahartšenkon kunniaksi. Italiassa pienimuotoiseen muistotilaisuuteen/ -marssiin kutsuttiin osallistujia olemattoman (paperilla olemassa oleva) ”Venetsian kansantasavallan” neuvostoista, paikalle kutsuttiin myös muiden vastaavien organisaatioiden jäseniä.

Pariisissa järjestettyyn tilaisuuteen saapui, arvioiden mukaan, reilut 30 osallistujaa, tähän määrään on laskettu myös Venäjän suurlähetystön henkilökuntaa sekä henkilökunnan perheenjäseniä. Pariisin tilaisuuden organisoijana toimi Association des Cossacks de Francen presidentti (ataman) Gennadi Shmyrev, aktiivisesti järjestelykomiteassa oli mukana myös Ranska-Donbass -komitean perustaja ja johtaja André Michel Chanclu. Chanclu kuuluu myös antiukrainalaisen ”Novopole” organisaation järjestelykomiteaan.

Nämä, sinänsä pienet, tapahtumat omalta osaltaan osoittavat sen, kuinka aktiivisesti Venäjän valtioon liitettävät tahot pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin monella eri tasolla. Propaganda tuodaan myös ”katutasolle” tapahtumien muodossa, jotka pyritään naamioimaan spontaaneiksi tapahtumiksi – kansalaisjärjestöjen luomuksiksi. Harva välttämättä tiedostaa sitä, kuinka sidoksissa Venäjään tällaiset ”kansanlaisjärjestöt” voivatkaan olla.

Kuten totesin, Suomessa Zahartšenkon muistolle ei tietääkseni marssittu, mutta Suomeenkin on rantautunut viime vuosina kansalaisjärjestöjen, kuten Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI, järjestämänä Venäjän tarinaa toistavia tapahtumia esim. kuolemattoman rykmentin marssi toukokuussa voitonpäivänä, jotka Venäjällä on valjastettu tätä nykyä täysin valtiopropagandan palvelukseen.

Propagandisti Putkonen Moskovan esittämien ”todisteiden” pauloissa

Venäjä julkaisi parisen päivää sitten uusia ”todisteita”, jotka sen mukaan osoittavat Ukrainan syyllistyneen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen heinäkuussa 2014 – todennäköisesti tämän ”uutisen” tarkoituksena on vain synnyttää sekaannusta ja lisätä disinformaatiotulvaa ennen tulevia, MH17 pudottamisen rikostutkintaa suorittavan tahon (JIT) sekä Bellingcatin, tiedonantoja. Syyskuussa on tiettävästi tarkoitus julkistaa ajankohta, jolloin MH17 pudottamiseen liittyvän oikeudenkäynnin pitäisi alkaa. Nämä Venäjän uudet ”todisteet” on jo osoitettu disinformaatioksi, kuva- ja videoväärennöksiksi etc.

Ei myöskään pidä unohtaa Skripalien myrkytykseen liittyvää kohua, heidän myrkytyksestä epäiltyjen GRU:n agenttien haastattelu Russia Todayssa kun ei välttämättä sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, josta Venäjä halunnee siirtää huomiota pois. Käytännössä haastattelu vain alleviivasi kaksikon osallisuutta.

Entinen DONi Newsin päätoimittelija – propagandisti – Janus Putkonen näyttää tarttuneen kaikella antaumuksella kiinni näihin, venäläisten esittämiin uusiin todisteisiin Ukrainan syyllisyydestä, ihmetellen myös sitä, että ne eivät suuremmin ole saaneet huomiota Suomessakaan. Eivät ainakaan sellaista mitä Putkonen kaipaisi!

Kuvakaappaus Janus Putkosen Facebook-tililtä.

Kuvakaappaus Ivan Putkov eli Janus Putkonen Facebook-tililtä (17.9.2018).

Tietenkään Putkonen ei uhraa sekuntiakaan sille ajatukselle, että nämä Venäjän uudet ”todisteet” kumoavat lukuisia sen vanhoja väittämiä – tai ovat ristiriidassa niiden kanssa. Eikä Putkosta näytä lainkaan häiritsevän sekään, että yhtä lailla nämä ”todisteet” ovat ristiriidassa hänen omien ”tutkimustensa” kanssa, kuin myös lukuisten ”uutisten” kanssa, joita hän on – oikeina – uutisoinut viimeisimpien vuosien kuluessa. Mielipide muuttuu hetkessä, kun se on sovitettava Moskovan väittämiin, joilla ei tässä(kään) tapauksessa ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa.

Alla kuvakaappaus DONi Newsin ”uutisesta” (24. toukokuuta 2017). Tämä ”uutinen” on sovitettavissa Putkosen omaan päättelyyn Ukrainan ilmavoimien syyllisyydestä, jonka Venäjän uusimmat – disinformatiiviset todisteet – kumosivat.

Eiköhän tämä(kin) lyhyt informatiivinen selonteko riitä kertomaan sen, kuinka näihin Venäjän MH17:sta koskeviin ”tiedotustilaisuuksiin” on syytä suhtautua. Kyse on heidän osalta informaatiosodasta, vaikuttamisesta, propagandasta sekä esim. ”Destroy and ridicule the idea of truth” (Nine Lessons of Russian Propaganda - Roman Skaskiw).

Pyörän uutta pyörähdystä odotellessa…

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/09/attentaatti-kansantasavalloissa-eli.html 

2. http://sprotyv.info/ru/news/kiev/kadrovye-rossiyskie-shpiony-v-evrope-obmyli-likvidaciyu-zaharchenko-tiho-i-po-semeynomu 

Tilannekatsaus miehitettyyn Donetskiin

Matka Tšernivtsiin Karpaattien kainaloon läntiseen Ukrainaan ei ollut pelkkää lomailua, moniviikkoisen reissun kuluessa oli mahdollista kerätä runsaammin tietoa Itä-Ukrainasta – pääasiassa Donetskista. Pääsimme keskustelemaan useiden henkilöiden kanssa, jotka ovat vierailleet miehitetyssä Donetskissa tämän vuoden puolella – merkittävää heidän tekemissä havainnoissa on se, että he ovat kyenneet vertaamaan uusimpia havaintojaan aiempien vierailuidensa kokemuksiin ja havaintoihin. He ovat joko kotoisin miehitetystä Donetskista tai vierailleet alueella sukulaistensa ja läheistensä luona, suuri joukko Donetskissa edelleen asuvista on riippuvaisia avusta ja tuesta sukulaisiltaan ja läheisiltään, jotka asuvat vapaassa Ukrainassa. Etenkin eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden tilanne Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on kehno, vaikka sitä se on myös suurella joukolla työikäisiä, joiden työnantaja ei syystä tai toisesta kykene palkanmaksuun tai on palkanmaksussa täysin riippuvainen Venäjän rahoituksesta. Köyhät ovat entistäkin köyhempiä ja köyhien määrä on vain lisääntynyt.

Toivon, että lukijat ymmärtävät sen, että kirjoituksen aiheen tähden en voi mainita ainoatakaan nimeä. Anonymiteetti suo heille ja ennen kaikkea heidän miehitetyillä alueilla asuville läheisilleen suojaa, sillä, kuten tiedettyä, Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ”viranomaistahot” etsivät ja jopa metsästävät henkilöitä, jotka kertovat alueen tapahtumista rehellisesti (peittelemättä) maailmalle tai teoillaan nöyryyttävät miehitettyjen alueiden johtoa. Donetskilainen bloggari Stanislav Aseyev/ Vasin on ollut kateissa kesäkuusta 2017, hänenkin kohdalla syynä on alueelta raportointi, josta miehityshallinto ei pitänyt. (1) Miehitetyssä Itä-Ukrainassa kaunistelematon totuus voi viedä vankilaan – tai pahimmassa tapauksessa gulag-leirille, joilla kova kuri, nälkä ja kidutus ovat alituinen vieras vangituille, joista kaikilla ei edes ole miehitettyjen alueiden ”oikeuslaitoksen” irvikuvan langettamaa tuomiota.

Seuraavaksi havaintoihin

Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille annetaan todella paljon ”militaristista kasvatusta” – neuvostoajat nähneet vertaavat päiväkoteja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla omaan lapsuuteensa, päiväkotien ollessa nyt, jos mahdollista, vieläkin militaristisempia. Lauluja, marsseja ja propagandaa sekä erilaisia harjoituksia voi olla päivittäin. Lapset joutuvat myös viettämään vapaa-aikaansa ”patrioottisen kasvatuksen leireillä” – leirien luonne ja henki on militaristinen ynnä propagandistinen.

Lapset "patrioottisen kasvatuksen" -leirillä miehitetyssä Itä-Ukrainassa.*

Useamman Donetskissa vierailleen havaintoja yhdistää huomio siitä, että paikallisten asukkaiden tyytymättömyys Donetskin ”kansantasavaltaan” on lisääntynyt – samalla myös tyytymättömyys Venäjään on lisääntynyt. Tyytymättömyyden lisääntyminen ei kuitenkaan vielä ole, heidän mukaan, merkittävällä tapaa kääntynyt Ukrainan avoimeen kannattamiseen. Tyytymättömyys, pettymys ja jopa viha paikallista hallintoa kohtaan on kuitenkin huomattavalla tapaa lisääntynyt. Näistä puheista nousee mieleen blogikirjoitukseni lokakuulta 2017, johon kirjoitin seuraavaa:

”Jokin aika sitten eräs läheisemme matkasi bussilla Kramatorskista takaisin kotiinsa miehitettyyn Donetskiin. Matkalla hän antautui keskusteluun erään Luhanskista kotoisin olevan – perheellisen – kanssa, keskustelun lomassa tämä luhanskilainen painokkaasti totesi, ihmisten olevan kotikaupungissaan lopen kyllästyneitä paikalliseen johtoon, että ”kansantasavallan” kannattajat ovat selkeässä vähemmistössä, että ihmiset kritisoivat entistä avoimemmin alueen johtoa ynnä Venäjää. Vastaavasti Ukrainaa tukevien osuus on alueella kasvanut merkittävästi, ja tämä tuki on aiempaa avoimempaa.” (2)

Ovatko miehityshallinnon propagandistiset näyttelyt ja tilaisuudet oma (epätoivoinen) yritys peitellä kulissien takana kytevää kuohuntaa ja kuplintaa? Donetskissakin on pidetty viimeisimpien kuukausien aikana useita ”patrioottisia tunteita” nostattavia tilaisuuksia, samaan kategoriaan voitaneen laskea ”uutiset”, joissa maalaillaan aurinkoinen kuva alueen – romahtamaisillaan olevasta ja täysin Venäjästä riippuvaisesta – taloudesta.

Moni Donetskissa viime aikoina vieraillut on myös huomioinut sen, että kaupungissa ilmeisellä tavalla pyritään pitämään yllä ”julkisivua” – kaupungin ydinkeskusta sekä sieltä johtavat valtaväylät olivat poikkeuksellisen puhtaat, paikoin jopa koristellut. Ehkäpä tämäkin on yhdistettävissä edellisen kappaleen havaintoihin. Potemkinin kulissit!

Toinen puoli on sitten se minkä julkisivu kätkee, piittaamattomuus, rapistuva infrastruktuuri – aluetta kuvattiin Neuvostoliitoksi pienoiskoossa, jossa sielläkin, kulisseit olivat osa ”valetodellisuutta” takapihan paljastaessa todellisuuden – savijaloilla seisovan jätin.

Lääkepula on akuutti, monille lääkkeet ovat jo hinnaltaan tavoittamattomissa – sukulaisten ja läheisten vapaasta Ukrainasta toimittama apu on usealle konkreettinen pelastus ja ainoa mahdollisuus saada tarvitsemiaan lääkkeitä.

Palattuamme Suomeen

Kävimme tällä viikolla lyhyen keskustelun Donetskissa asuvan tuttavamme kanssa attentaatissa kuolleen militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon hautajaisista ynnä vallitsevasta tunnelmasta kaupungissa. Hän välitti kaupungista ristiriitaisia tuntemuksia, osa oli hänen lailla tyytyväinen siitä, että rikollisesta päästiin eroon, osalla tunteet vaihtelivat epätietoisuudesta epäuskoon ja epävarmuuteen – tulevaisuutta pelättiin. Erityisesti pelättiin attentaatin johtavan sotatoimien eskaloitumiseen. Tuttavamme tuskin on ainoa, joka on sitä mieltä, että Zahartšenkon tappaneessa attentaatissa kyse oli sisäisestä välienselvittelystä – eri asia on se, että kuinka moni uskaltaa hänen lailla sanoa tämän ääneen.

Eläkeläisenä hänen ei ollut pakko osallistua Zahartšenkon hautajaisiin – eikä hän osallistunut, toisin kuin entisten kollegojensa oli tehtävä. Näiltä osin tilanne oli muuttumaton, propagandakoneen piti saada kuvia tuhansista surevista kansalaisista, joten, aivan kuten attentaateissa kuolleiden Arseni Pavlovin eli Motorolan ja Mikhail Tolstykhin aka Givin hautajaisissa, myös attentaatissa menehtyneen Aleksandr Zahartšenkon hautajaisiin koululaisten ja opiskelijoiden sekä ”hallinnon” alaisuudessa työskentelevien oli osallistuttava, mikä tarkoittaa "miliisien" ja militanttien ohella opettajia, päiväkotien henkilökuntaa, sairaanhoitajia etc. Myös muilta paikkakunnilta – kuten Horlivkasta – tuotiin tuhansittain ”surijoita” Zahartšenkon hautajaisiin.

Marko

1. https://www.bbg.gov/threats-to-press/stanislav-vasin-aseyev/ 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/pommi-iskuja-kansantasavalloissa-tyynta.html 

*: Kuva via @666_mancer.

Attentaatti ”kansantasavalloissa” (eli tapettujen militanttikomentajien lista saa jatkoa)

Elokuun 31. päivänä Venäjän rahoittaman ja varustaman sekä aseistaman – Ukrainalta miehitetyille alueille perustetun – Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenko kuoli häntä vastaan tehdyssä pommiattentaatissa. Zahartšenkon tappanut pommi räjähti tämän vieraillessa kotinsa lähistöllä sijainneessa ”Cepar”-kahvilassa. Paikalla oli samanaikaisesti myös kokojoukko muita vieraita, kuten Zahartšenkon varamiehenä pidetty Aleksander Timofe’ev, joka loukkaantui iskussa vakavasti. Zahartšenkon ohella hänen henkivartija kuoli attentaatissa. Tämän pommi-iskun teknisiin detaljeihin voimme palata myöhemmin, sen sijaan luokaamme seuraavaksi katsaus ”elämän sattumanvaraisuuteen” näissä ”kansantasavalloissa” eli siihen, kuinka yksi jos toinen militanttikomentaja tahi -johtaja on päättänyt päivänsä ennenaikaisesti – ja väkivaltaisesti.

"Kansansa" "rakastama" Zahartšenko (asemiesten keskellä).

Aleksandr Zahartšenko ei suinkaan ole ensimmäinen väkivaltaisen kuoleman kokenut militanttikomentaja, uskallan myös todeta, että hän ei ole viimeinenkään. Gennadi Tsyplakov, Arseni ”Motorola” Pavlov, Jevgeni Zhilin, Valeri Bolotov, Oleg Anashenko, Mikhail ”Givi” Tolstykh – he kaikki ovat väkivaltaisen tahi yllättävän kuoleman kohdanneita militanttikomentajia tahi -taistelijoita Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Zahartšenkon tappaneessa pommiattentaatissa vammautui vakavasti Aleksander Timofe’ev, joka selvisi täten hengissä jo toisesta pommi-iskusta vuoden sisään. Viime vuoden syyskuun 23. kello 8:30 – Donetskissa räjähti kaksi pommia, joiden kohteena oli Donetskin ”kansantasavallan” ”vero- ja rahoitusministeri” Aleksander ”Taškent” Timofe’ev. (1)

Gennadi Tsyplakovin kuolema nivoutuu suurella varmuudella Luhanskin ”kansantasavallan” sisäiseen valtakamppailuun, hän kuoli epäselvissä olosuhteissa ollessaan pidätettynä Luhanskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta. Virallinen kuolinsyy on hirttäytyminen selliin, eri lähteiden mukaan hänen ruumiissa oli kuitenkin pahoinpitelyn merkkejä. Tsyplakovin kuolema ajoittuu Luhanskin ”kansantasavallan” ”johtajan” Igor Plotnitskin salamurhayritykseen loppukesästä 2016, jolloin hänen autonsa räjäytettiin pommilla. Plotnitski selviytyi iskusta hengissä.  (2)

Moskovassa "sydänkohtaukseen" (!) kuollut ex. komentaja Valeri Bolotov Luhanskin suunnalta esitti väitteen, jonka mukaan Igor Plotnitski lavasti häneen kohdistuneen pommi-iskun saadakseen syyn perusteellisemmalle puhdistukselle. Tätä vaihtoehtoa voi sulkea pois, kun huomioimme mitä Tsyplakoville tapahtui hyvin pian Plotnitskiin kohdistetun pommiattentaatin jälkeen. Lavastus -> syytös salaliitosta -> oletettujen vastustajien pidätyksiä ja jopa kuolemia. Plotnitskin oma kohtalo toisaalta kertoo sen, että mikään valta-asema ei ole pysyvä – viime syksynä hänet syrjäytettiin Luhanskin ”kansantasavallan” johdosta, tänään hän elää maanpakolaisena Venäjällä. Plotnitskin syrjäyttämisestä kirjoitin blogissa ”Luhanskilainen”joulusiivous” eli pieniä vihreitä miehiä Luhanskissa”. 

Tsyplakov kuoli epäselvissä olosuhteissa syyskuussa 2016, samaisen vuoden lokakuussa Arseni Pavlov, paremmin ”Motorola”-nimellä tunnettu sotarikollinen kuoli pommi-iskussa. Hänet tappoi hänen asuintalonsa hissikuilun vierellä kulkeneeseen roskakuiluun asennettu kaukolaukaistu pommi. Syy hänen(kin) kuolemasta vieritettiin paikallisen tavan mukaan ukrainalaisten ”sabotoorien” harteille. Kuinka todennäköistä tämä on? Uskallan väittää, että hyvin epätodennäköistä. Tiedetään, että "Sparta" pataljoonan komentaja Motorolalla oli runsaasti vihollisia ja vihamiehiä myös miehitetyillä alueilla operoivissa Venäjän varustamissa joukoissa. Motorolan kuoleman yhteydessä esiin on noussut sikäläisen Pyatnashka prikaatin komentaja Akhra ” Abkhaz” Avidzba. Väitteiden mukaan Motorola oli astunut väärille varpaille, syntyneiden eturistiriitojen seurauksena Avidzba olisi saanut luvan Motorolan raivaamiseksi pois pelistä. Tähän väitteeseen on kuitenkin syytä suhtautua tietyllä varauksella. Yhtä lailla eräänä syyllisenä on mainittu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB.

Jevgeni Zhilin ammuttiin ravintolassa Moskovassa tunnistamattoman henkilön toimesta syyskuussa 2016. Zhilin, entinen poliisiupseeri, on Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” riveissä sotivan, terroristiorganisaatioksi nimetyn "Oplot" pataljoonan perustaja, ollen salamurhan aikaan vielä eräs ”Oplot” pataljoonan rahoittajista sidosryhmiensä kautta. Oplot pataljoonan historia ulottuu vuoteen 2010, jolloin se perustettiin toimimaan Ukrainassa pro-Venäjä liikkeenä. Ukrainan viranomaiset ovat esittäneet Zhiliniä kohtaan syytteitä osallisuudesta lukuisiin rikoksiin, kuten kidnappaukseen sekä kidutukseen.

Luhanskin ”kansantasavallan” militanttikomentajiin kuuluneen Valeri Bolotovin kuolinsyy virallisesti on sydänkohtaus (4) – mikä tuntuu olevan tavanomainen kuolinsyy lukuisille militanttikomentajille sekä Venäjän asevoimien korkeille upseereille, etenkin sellaisille, jotka ovat olleet mukana kyseenalaisissa – laajalti tuomituissa – miehitysoperaatioissa Krimillä ynnä Itä-Ukrainassa. Bolotov on myös eräässä haastattelussa arvellut militanttijoukkojen tulittaneen kesällä 2014 Luhanskin kaupunkia tarkoituksellisesti, näin saatiin propaganda-aineistoa Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia vapaaehtoispataljoonia vastaan, jota aineistoa Kreml hyödynsi omassa propagandassaan. Valeri Bolotov toimi Luhanskin ”kansantasavallan” johdossa ennen Igor Plotnitskia.

Hyvin pian Bolotovin kuoleman jälkeen Venäjän varustamien ja komentamien Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukoissa taistellut sotilaskomentaja Oleg Anashenko kuoli pommi-iskussa. (5) Hänen autonsa räjäytettiin helmikuussa 2017. Sikäläisen tavan mukaan syy pommi-iskusta vieritettiin välittömästä Ukrainan hallinnon niskaan. Tässäkään tapauksessa totuutta tuskin saadaan selville, ainakaan niin kauan, kun alueella vallitsee miehitys ja sota. Sen sijaan venäläispropaganda tarttui tapahtuneeseen hyvin hanakasti hämmentymisen tahi vaikenemisen sijaan, mikä yleensä indikoi sitä, että Moskovalla on tavalla tai toisella näppinsä mukana tapahtumissa.

Vuoden 2016 loppu ja seuraavan vuoden (2017) alku olivat myrskyisää aikaa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille Venäjän toimesta perustetuissa ”kansantasavalloissa”. Bolotovin ja Anashenkon kuolemaa seurasi 8. helmikuuta 2017 Donetskin ”kansantasavaltojen” riveissä taistelleen – myös sotarikoksiin syyllistyneen – ”Somali” pataljoonan komentajan Mikhail ”Givi” Tolstykh kuolema attentaatissa Makiivkassa hänen toimistoon suoritetussa iskussa. (6) Useiden lähteiden mukaan iskussa käytettiin RPO-A Schmel termobaarisia raketteja ampuvaa singonkaltaista asetta. Palaneesta ”toimistosta”, joka sijaitsee vankoin betoniaidoin ympäröidyssä rakennuskompleksissa, on julkaistu video- ja kuva-aineistoa. Todennäköisesti tekijällä on ollut sisäpiirin tietoa siitä, milloin ”Givi” on toimistossa, jotta isku on kyetty ajoittamaan oikeaan hetkeen. Havaintojen ja kuva-aineiston perusteella toimiston lähistöllä oli tapahtuma-aikoihin Venäjän asevoimien taktisin tunnuksin varustettu Ural-kuorma-auto.* Myös ”Givin” kuoleman jälkeen on esiintynyt voimakasta uutisointia, jossa syy on vieritetty ”Kiovan hallinnon niskaan” – tavanomainen kuvio siis toistuu tässäkin tapauksessa, attentaattia seuraa voimakas propagandansävyttämä syyttely.

”Givin” toimisto attentaatin jälkeen, paareilla peiteltynä todennäköisesti juuri Givin ruumis.**

Prizrak prikaatin, jossa nykyään taistelee suomalaislähtöinen militantti Petri Viljakainen, komentajana toiminut – omapäinen ja kiistelty, siviileille kenttäoikeuksia järjestänyt – Aleksei  Mozgovoi kuoli väijytyksessä Luhanskin ja Alchevskin välillä toukokuussa 2015. Samassa iskussa menehtyi lehdistösihteeri, ajaja sekä kuusi Mozgovoin henkivartijaa. Iskun taustalla oli mahdollisesti ukrainalainen kommando-osasto, mutta jo ennen tätä Mozgovoita kohtaan oli tehty useita – epäonnistuneita – attentaatteja. Omapäisen Mozgovoin sanottiin olevan ”kivi” monen militanttikomentajan kengässä.

Kaikki epäsuosioon joutuneet eivät kuitenkaan ole päättäneet päiviään epäselvissä olosuhteissa, osa on – kehotuksen saatuaan – siirtynyt sivuun, jopa poistunut alueelta, näin kävi Andrei Purginille, joka kuului kesästä 2014 alkaen ensimmäisen vuoden ajan Donetskin ”kansantasavallan” kärkikaaderiin ollen ”kansanneuvoston” puhemies. Vuodesta 2016 Purgin on järjestänyt joitain konferensseja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ynnä Rostovin ja Voronezhin alueilla Venäjällä uuden organisaationsa «Юг России» -nimissä.

Joitain päätelmiä

Edellä en ole käynyt läpi läheskään kaikkia epäselvissä olosuhteissa kuolleita/ menehtyneitä militanttikomentajia, puhumattakaan Venäjän asevoimien upseereista, kyseessä on ennemminkin eräänlainen läpileikkaus muutaman viime vuoden tapahtumista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, siitä kuinka syystä tai toisesta johtuen ihmisiä tulee ja menee.

Uskallan sanoa sen, että valtaosa näistä kuolemista jää selvittämättä niin kauan, kun todellista halua siihen ei ole Venäjällä tahi miehitettyjen alueiden – Venäjän pystyttämällä – hallinnolla. Käytännössä kyse on Venäjän halusta ja tahdosta.

Ukrainan viranomaisilla on olemassa olevasta tilanteesta johtuen motiivi poistaa muonavahvuudesta vihollisen komentajia, onkin todennäköistä, että eräissä tapauksissa ukrainalaiset kommandot ovat onnistuneet tehtävässään, mutta kokonaisuus huomioiden, Venäjän rooli on hyvin merkittävä. Putinin hallinnon toimintakulttuuriin näyttää kuuluvan ”joukkojen pitäminen varpaillaan” – Putinin lähipiirissä se merkitsee sitä, että kenenkään asema ei ole täysin turvattu. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tämä ”varpaillaan pitäminen” on johtanut siihen, että henkilöitä on vaihdettu tarpeen mukaan – toisinaan ongelma on ratkaistu attentaatilla. Koko kuviossa on myös huomioitava paikallisten militanttikomentajien tapa ratkoa keskinäisiä ongelmiaan, äärimmilleen vietynä se on johtanut attentaatteihin ja väkivallan käyttöön. Riittävän korkealle hierarkiassa noustessa, ongelman ratkaisuun tarvittaneen suostumus – riittävän korkealta taholta – Kremlistä.

Kieleni voi tuntua tylyltä, mutta näille militanttikomentajille, joista valtaosa on syyllistynyt huomattavaan rikoksiin käynnissä olevan – Venäjän masinoiman – sodan kuluessa, ihmiset ja tilanteet näyttäytyvät ongelmina, jotka on tavalla tai toisella ratkaistava. Kun moraalikoodisto on täysin ”nyrjähtänyt”, ongelmat ratkaistaan keinoin, jotka ovat brutaaleja (ja sivistyneessä maailmassa ehdottoman tuomittavia). Itsekin näkisin mieluiten nämä tapetut henkilöt oikeudessa vastaamassa teoistaan. Mutta joillekin, sellaisen ihmisen tappaminen, joka tietää liikaa, on hyväksyttävä teko – sellaisia henkilöitä näyttää olevan Venäjän johdossa.

Paluu detaljeihin

Pommi-iskun tapahtumapaikassa ”Cepar”-kahvilassa Aleksandr Zahartšenkon tapana oli tavata muita militanttikomentajia sekä korkea-arvoisia vieraita tahi heidän ”juoksupoikia”. Välitettyjen tietojen mukaan ”Cepar”-kahvila kuului Zahartšenkon turvallisuuspäällikön omistukseen, joten paikan luonne ja omistussuhde huomioiden, moni on sitä mieltä, että pommin asentaminen onnistui vai ”omien” toimesta. Tällä hetkellä Zahartšenkon lähipiiriä käydään täikammalla läpi. Edellä mainitut seikat ynnä Moskovan käyttäytyminen huomioiden, on hyvinkin todennäköistä, että omapäisenä kuin myös voimapolitiikkaa kannattavana Zahartšenko on nähty liian vaikeasti hallittavana komentajana, joten ”hän sai mennä”. Onpa esim. Moskovan suunnitelma tulevaisuuteen mikä tahansa, heille parasta on kuuliainen komentaja, jota ”tanssii” heidän pillin mukaan.

Arvioiden mukaan Zahartšenkon ja hänen henkivartijan tappanut, ja 12 paikalla ollutta vammauttanut, pommi laukaistiin kännykällä.

Pommiattentaatissa kuolleen militanttikomentaja Zahartšenkon hautajaisiin on tietojen mukaan osallistunut kymmeniä tuhansia paikallisia. Paikallisten lähteiden mukaan lähikaupungeista, kuten Horlivkasta, hautajaisiin tuotiin busseilla tuhansia ihmisiä.

Tälläkin kertaa Donetskin alueen julkisensektorin työntekijöitä sekä koululaisia ja opiskelijoita määrättiin osallistumaan hautajaisiin. Näiltä osin toimintakulttuuri ei ole muuttunut miksikään, myös attentaateissa kuolleiden Motorolan sekä Givin hautajaisiin alueen työntekijöitä ja opiskelijoita pakotettiin rangaistuksen uhalla. Samaa taktiikkaa paikallinen ”hallinto” on toteuttanut myös erilaisten demonstraatioiden kohdalla, lapsia, koululaisia sekä julkisen sektorin työntekijöitä on pakotettu osallistumaan tilaisuuksiin, eräissä tapauksissa ”poliisin” edustajia on kehotettu vaihtamaan työvaatteensa siviilivaatteisiin, jotta toiminta ei olisi niin läpinäkyvää.

Aleksander Timofe'ev Zahartšenkon hautajaisissa.

Zahartšenkon hautajaisiin saapui vieraita Venäjältä sekä Georgialle kuuluvilta, miehitetyiltä, Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilta, kuin myös Venäjän miehittämältä Krimiltä, josta tilaisuuteen saapui muun muassa Sergei Aksjonov. Zahartšenkon hautajaiset järjestettiin Donetskin teatteri- ja oopperatalossa kaupungin ydinkeskustassa.

Marko

1. http://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/pommi-iskuja-kansantasavalloissa-tyynta.html 

2. https://themoscowtimes.com/articles/plotnitsky-assassination-attempt-struggle-for-power-or-provocation-54895 

3. https://themoscowtimes.com/news/ukrainian-separatist-murdered-in-moscow-restaurant-55399 

4. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-luhansk-bolotov-dead/28263899.html 

5. http://euromaidanpress.com/2017/02/05/donbas-separatist-field-commander-killed-in-car-explosion-lnr-onashchenko/ 

6. https://www.rferl.org/a/ukraine-donetsk-separatis-leader-givi-killed/28297344.html 

*:

**: kyseessä kuvakaappaus videolta, alkuperäinen youtube-video on jo poistettu.

Luhanskilainen ”joulusiivous” eli pieniä vihreitä miehiä Luhanskissa

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevassa Luhanskin ”kansantasavallassa” tapahtui eilen tiistaina (21.marraskuuta 2017) todennäköinen ”vallankaappaus” – vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa mikä tämän ”vallankaappauksen” lopputulos on. Tai onko kyseessä edes todellinen vallankaappaus.

Alueelta tänään saatujen tietojen mukaan Luhansk on tällä hetkellä täysin alueen pseudotasavallan ”sisäministeri” Igor Kornetille uskollisten joukkojen hallussa. Eiliseen saakka alueen johtajana esiintyneen Igor Plotnitskin tulevaisuudesta sen sijaan käydään neuvotteluja Venäjällä. Mikä sitten johti tähän tapahtumakulkuun?

Saamieni tietojen mukaan viime aikoina Igor Plotnitskin ja Igor Kornetin välillä on ollut voimakkaita erimielisyyksiä, viime viikon puolella erimielisyydet etenivät konfliktitasolle saakka. Eri lähteistä ammentamieni tietojen mukaan henkilöiden taustalla on taloudellisia ristiriitoja Plotnitskin vaatiessa itselleen Kornetin hallussa olevaa ”omaisuutta” – omaisuutta, jonka Kornet on laittomasti ottanut hallintaansa käynnissä olevan sodan ja miehityksen aikana Bukajevin perheeltä.

Ennen varsinaista konfliktin eskaloitumista Igor Kornet syytti Plotnitskia Luhanskin ”kansantasavallan” entisen pääministerin Gennadi Tsyplakovin murhasta syksyllä 2016. ”Kansantasavallan” viranomaisten pidättämä Tsyplakov kuoli vankeudessa, virallinen kuolinsyy on hirttäytyminen, joskin silminnäkijähavaintojen mukaan Tsyplakovin ruumiissa oli merkkejä väkivallasta. Tsyplakovin silloisen kuoleman arvioitiin liittyneen alueen sisäiseen valtataisteluun, johon liittyen Plotnitskia vastaan tehtiin autopommi-isku elokuussa 2016. (1) Ei ole täyttä varmuutta siitä, että oliko autopommi-iskun tarkoituksena tappaa Plotnitski vai oliko se lavaste – false flag-operaatio, jolla saatiin syy sisäiselle ”uudelleen organisoinnille” eli puhdistukselle.

Tiistaina 21. marraskuuta Luhanskin keskustassa avainkohteita siirtyi ”tunnuksettomien sotilaiden” valvontaan – toiminta ja joukkojen käyttäytyminen muistutti eilen erehdyttävästi kevättalvea 2014 ja ”pienten vihreiden miesten” suorittamaa Krimin niemimaan miehittämistä, ja myöhemmin keväällä, Igor ”Strelkov” Girkinin joukkojen suorittamia operaatioita Itä-Ukrainassa.

”Pieniä vihreitä miehiä” Luhanskissa, kuva via @ddya_sasha.

Asetelman kaaoksellisuutta kuvaa se, että vielä eilen iltapäivällä Igor Plotnitskin kerrottiin olevan luottomiestensä parissa ja tilanteen olevan kontrollissa, tästä eteenpäin muutama tunti – noin kello 17:00 jälkeen – alkoi Luhanskin alueelta tulla viestejä, joiden mukaan Plotnitski on poistunut tai poistumassa Luhanskista, ja että on hän olisi matkalla Venäjälle.

Hyvin pian tämän jälkeen ainakin osa Luhanskin ”kansantasavallan” alueella olevista joukoista ilmaisi tukevansa ”sisäministeri” Igor Kornetia, samalla Kornet sai myös tukea Donetskin ”kansantasavallan” suunnalta.

Eilen alkuillasta Luhanskiin saapui joukkoja Donetskin suunnalta (2 ja 3) – mukana mainittiin olevan nk. Somali pataljoonan taistelijoita. Helmikuussa 2017 Donetskin kupeessa Makiivkassa ”toimistoonsa” tapetun militanttikomentaja Mikhail "Givi" Tolstykh tuolloin komentaman pataljoonan kutsumanimenä oli ja on Somali pataljoona. "Kansantasavaltalaislähteiden" mukaan pataljoona siirrettiin Luhanskiin ”rauhoittamaan” tilannetta ja estämään ”ryöstelyä”. Myös Venäjän laittomasti hallussaan pitämällä rajaosuudella (409 km) on havaittu joukkojen liikehdintää.

Tänään Kornetille uskolliset joukot ovat ottaneet lisää kohteita hallintaansa yhdessä Donetskin ”kansantasavallan” alueelta saapuneiden joukkojen kanssa. Toimittaja Maksim Edwardsin mukaan merkittävä ero Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen välillä on ollut se, että Plotnitskilla ei ole ollut koskaan takanaan sotilasyksiköiden voimakasta tukea toisin kuin Aleksandr Zahartšenkolla on Donetskissa.

Huomioita

On myös esitetty arvioita, joiden mukaan Luhanskin ”kansantasavalta” siirtyisi joko suoraan tai välillisesti Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon alaisuuteen. Tilanne on kuitenkin niin kaoottinen, ettei vielä ole järkevää tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta edellä mainittu skenaario on syytä pitää mielessä, koska tuolloin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asema kokisi olennaisen muutoksen, Ukrainan kannalta muutos olisi negatiivinen, koska omien havaintojeni mukaan Zahartšenko on Plotnitskia olennaisesti aggressiivisempi retoriikaltaan. Hän saa myös militanttitaistelijoilta voimakasta tukea, toisin kuin Plotnitski sai. 

Toinen esille nostettu huomio on se, että ”sisäinen” kaaos ”kansantasavalloissa” voi luoda Venäjälle mahdollisuuden lähettää ”rauhanturvaajia” Itä-Ukrainan miehitetyille aluille. Keskustelu YK:n rauhanturvaajista on noussut esille. YK:n rauhanturvaoperaatiolle Venäjä on asettanut tiukkoja ehtoja, kuten mitä alueita joukot saavat valvoa – käytännössä vain demakraatiolinjan aluetta mutta ei Ukrainan ja Venäjän välistä Venäjän hallussa olevaa rajaa; Venäjä ei myöskään hyväksy joukkoja kuin puolueettomiksi katsomistaan maista. Luhanskissa tällä hetkellä vallitseva tilanne tarjoaa Venäjälle mahdollisuuden ”virallistaa” Itä-Ukrainan miehityksen ”rauhanturvainvaasion” varjolla, ja näin viedä pohja pois muilta rauhanturvasuunnitelmilta.

Propagandaa

Eilinen ”vallankaappaus” Luhanskissa on johtanut myös laajahkoon disinformaatiokampanjaan, jossa venäläismediat sekä paikalliset ”kansantasavalloissa” toimivat propagandamediat välittävät eilisiin tapahtumiin liittyvää disinformaatiota, syyttäen tapahtuneesta Ukrainaa. Disinformaatio – ikävä kyllä – nieltiin koukkuineen kohoineen päivineen eilen muun muassa Iltalehdessä (ks. kuva). Sittemmin uutista muokattiin todenmukaiseksi, kuten pitikin. Kiitos siitä! (4)

Epäonnistunut uutisointi Iltalehdeltä Luhanskin ”kansantasavallan” eilisistä tapahtumista.

Eilen mestarillista OSINT-työtä teki muun muassa @5urpher tunnistaessaan Luhanskissa päivällä kuvatun BTR-miehistönkuljetusajoneuvon nro. 771 kuuluvan Donetskin ”kansantasavallan” Spetsnaz-yksikölle, mikä tarkoittaa sitä, että nämä ”tunnistamattomat joukot” olivat saapuneet alueelle Donetskin suunnalta eivätkä Ukrainasta, kuten ”sisäministeri” Kornet väitti.

Kuvakollaasissa Donetskin ”kansantasavallan” Spetsnazin BTR kuvattuna harjoituksissa ja eilen päivällä Luhanskissa.

Näkyykö ”vallankaappauksessa” Moskovan ”kädenjälki”?

Ensinnä on hyvä muistaa, että vielä viime viikolla (16.marraskuuta 2017) Aleksandr Zahartšenko sekä Igor Plotnitski keskustelivat puhelimitse Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan, sodaksi edenneen, kriisin alkamisen jälkeen, jolloin ”kansantasavaltojen” johtajilla on virallinen puhelinkeskustelu Venäjän presidentin kanssa. Väitetysti tuolloin keskusteltiin ukrainalaistaustaisen Venäjää tukevan oligarkki Viktor Medvedchukin ehdotuksesta laajamittaisesta vankien vaihdosta.

Tuolloin mikään ei indikoinut mahdollisesta ”vallankaappauksesta” - Plotnitskin ja Kornetin väliset erimielisyydet eskaloituivat saman viikon kuluessa. Tiedossa on myös se, että niin Plotnitskilla kuin myös Kornetilla on omat tukijansa Venäjän hallinnossa, ja kun huomioidaan se, että aiemminkin Venäjä on ollut aktiivinen ”kansantasavaltojen” hallinnon järjestelyn suhteen, esim. se on vaihtanut komentajia haluamikseen, syyskesästä 2014 Igor ”Strelkov” Girkin kutsuttiin takaisin Moskovaan – kyseessä oli lähinnäkin määräys, osa Venäjän asevoimien Krimin niemimaan miehitykseen tai Itä-Ukrainan sotaan nivoutuvista upseereista on kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kun käytännössä kaikilla ”kansantasavaltojen” komentajilla ja johtajilla on yhteyshenkilö Venäjän hallinnossa, esim. Denis Pushilinilla on läheiset suhteet presidentinhallinnon sisärenkaaseen kuuluvaan Vladislav Surkoviin, on vaikea kuvitella tilannetta, jossa eilisillä tapahtumilla ei olisi jonkinasteista Moskovan hyväksyntää.

Tähän päätteeksi huomioisin vielä omilta Donetsk-kontakteiltani viime viikolla saamani tiedon, tuolloin Donetskiin oli saapunut runsaasti sotilasasuisia "tuoreita nuoria kasvoja". Heitä liikkui etenkin ul. Kuibyshevan tuntumassa olevan "Общежитие'n" ympäristössä, kyseisellä alueella sijaitsee muun muassa Aleksandr Zahartšenkon alaisuudessa olevan Oplot prikaatin esikunta. Tuolloin päättelin tuoreiden joukkojen saapumisen Donetskiin tarkoittavan joko a) rotaatiota b) joukkoja vahvistetaan talven varalta – mutta liittyvätkö ne sittenkin eilisiin tapahtumiin? Ja mikäli liittyvät… jokainen arvaa loput.

Tässä kohdin on järkevämpää etten ryhdy liiaksi spekuloimaan tulevaisuudella, avoimena on aivan liian monta tekijää alkaen siitä, että kenen hallintaan Luhanskin ”kansantasavalta” lopulta päätyy ja mihin suuntaan Venäjä tapahtumia tulevina päivinä ohjaa. Ukrainassa on kuitenkin jo nostettu asevoimien valmiutta, he eivät sulje pois mahdollisuutta sodankäynnin eskaloimiseksi tapahtuneen varjolla – muuta Ukrainan ei toistaiseksi kannata tehdä. Parempi olla entistä valmiimpi ja odottaa miehittäjäjoukkojen seuraavaa siirtoa.

Marko

1. https://themoscowtimes.com/articles/plotnitsky-assassination-attempt-struggle-for-power-or-provocation-54895 

2. https://www.youtube.com/watch?time_continue=130&v=hV22VLrEwoo 

3. https://medium.com/dfrlab/the-war-of-the-pretenders-c77705325e38 

4. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201711212200549790_ul.shtml 

”Малороссия” – Venäjän taktiikkana hajota ja hallitse

Tänään Donetskin ”kansantasavallan” militanttijohtaja Aleksandr Zahartšenkon toimesta ”Novorossija” haudattiin, sen sijaan hänen sanojen mukaan perustetaan ”Малороссия” eli ”Vähä-Venäjä” joka tulee hänen sanojensa mukaan olemaan Ukrainan seuraajavaltio ja edustavan koko Ukrainaa. ”Vähä-Venäjälle” tullaan hänen mukaan laatimaan perustuslaki ja sen pääkaupunkina tulee olemaan Donetsk. Ensitietojen mukaan perustuslaissa on määritelty rangaistuksia ”banderalaista propagandaa” sekä ”historian muokkaamista/tulkitsemista” vastaan. Historian muokkaamisella/tulkitsemisella tarkoitettaneen Venäjän virallisen historiankirjoituksen vastaista aineistoa. Edellä mainittuihin kohtiin on viitannut @dnrpress, yhtymäkohtia Venäjän perustuslakiin on löydettävissä.

Venäläismediat ovat tarttuneet hanakasti kiinni aiheeseen, siitä ovat uutisoineet tavalla tai toisella useat merkittävät uutistoimistot, kuten Sputnik News (1), Tass (2), puolustushallinnon alainen TV Zvezda (3) – Leonid Kalashnikov, Venäjän duuman Itsenäisten valtioiden yhteisön (CIS) komitean puheenjohtaja, antaa ainakin osittaisen tukensa ”Vähä-Venäjälle”, ei siis lainkaan yllättävää, että Donetskissa toimiva DONi-News laati aiheesta kattavan uutisen aamupäivällä. (4)

Uutinen – kuten odotettua – on saanut globaalisti laajaa huomiota, myös Suomessa useampi media on tavalla tai toisella huomioinut ilmoituksen – jonka laajempia seurauksia on toistaiseksi vaikeampi arvioida. Ensinnä on tietenkin syytä pohtia sitä, että mitä ilmoituksesta seuraa (vai seuraako siitä mitään)? Ilmoituksen ajankohta lienee harkittu, eilen vietettiin Malaysia Airlines lennon MH17 alas ampumisen muistopäivää, tällä ilmoituksella saadaan aikaan se, että keskustelu – Venäjän kannalta – ikävän teeman eli MH17:sta alas ampumisen ympärillä loppuu ja fokus siirtyy, ainakin toistaiseksi, militanttikomentaja Zahartšenkon ilmoitukseen ”Vähä-Venäjästä”. Pidän todennäköisenä sitä, että ”Vähä-Venäjää” on pohdittu jollain tasolla jo pidemmän aikaa, sen sijaan siitä tiedottaminen sijoitettiin tähän hetkeen, jotta saadaan katse siirrettyä pois MH17:sta muistopäivästä ja Venäjään kohdistuvasta, entistäkin voimakkaammasta, arvostelusta – eräänlaista maskirovkaa siis.

Miksi pidän todennäköisenä sitä, että kyseessä on pidemmän ajanjakson suunnitelma, että ”projektista” on keskustelu ainakin jollain tasolla pidemmän aikaa?

Tänään useammalla taholla on todettu kyseessä olevan Aleksandr Zahartšenkon oman – tai paikallisen - idean, muun muassa Luhanskin ”kansantasavallan” puolella on ilmaistu, kyseessä olevan Donetskin ”kansantasavallan” itsenäinen ajatus, jonka suunnittelussa heillä ei ole osaa eikä arpaa. Sen sijaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin puhemies Dmitri Peskov kieltäytyi kommentoimasta ”Vähä-Venäjää” ja sen syntyideaa millään muotoa. Kieltäytyminen kommentoimasta herättää epäilyksiä, joihin myöhemmin.

Kirjoitin kesäkuun 13. 2017 blogissa ”Mitä ennen Zapad-2017 harjoitusta?” (5) seuraavaa:

”Donetskissa – paikallisten kanssa enemmän yhteistyössä toimivat – ”sotilasviranomaiset” ja militantit ovat välittäneet ainakin osalle väkeä sen suuntaista tietoa, jonka mukaan on parempi, että siviilit poistuvat kaupungista kesällä heinä-elokuussa, koska tuolloin sotatoimet kiihtyvät merkittävästi.

Kaupungista ja miehitetyiltä alueilta on kantautunut myös muita vastaavan kaltaisia viestejä, joiden perusteella voi olettaa, että Donetskin alueella on suunnitteilla jotain, jonka lopullinen toteutuminen voi riippua ulkopuolisista tekijöistä. En kuitenkaan sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, etteikö mahdollinen operaatio ole aiemmin tämän vuoden kuluessa suoritettuja operaatioita merkittävästi suurempi, katseiden suuntauduttua elokuussa Valko-Venäjän suuntaan, valmistauduttaessa Zapad-17-harjoitukseen, asetelma voi olla sellainen, että Venäjä yrittää Itä-Ukrainassa aiempaa merkittävämpää sotilasoperaatiota, jossa – todellisessa tilanteessa – toteutetaan Venäjän uudistettua taistelutapaa.”

Luettuani uutisen ”Vähä-Venäjästä” väistämättä mieleeni palasi ajatukset epävarmoista tiedoista – useammasta lähteestä – miehitetyiltä alueilta ja siitä kuinka niissä viitattiin tuleviin, merkittäviin, tapahtumiin loppukesästä tai alkusyksystä. Onko tämä ”Vähä-Venäjä” osa näitä, tuolloisia epävarmoja viestejä, ja jos on, onko muita – merkittäviä – tapahtumia vielä tulossa? Kuten mahdollinen sotilaallinen operaatio loppukesästä ja/ tai syksystä Zapad-17 sotaharjoituksen yhteyteen sijoitettuna? ”Vähä-Venäjä” -hankkeen yhteydessä esitetyn lipun ja karttojen perusteella tämä epävaltio käsittäisi koko Ukrainan pois lukien Venäjään laittomasti liitetty Venäjän miehittämä Krimin niemimaa, tämä jättää sijan epäilylle mahdollisesta laajemmasta Ukrainaan kohdistuvasta offensiivista tai ainakin sen voimakkaasta uhasta.

”Малороссия” eli ”Vähä-Venäjä” käsittäen koko Ukrainan pl. Venäjän miehittämä Krimin niemimaa.

Tähän mennessä on korostettu sitä, että kyseessä on Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon oma (eli paikallinen) idea, ettei siihen sitouduta naapurissa Luhanskin ”kansantasavallan” alueella – suhtaudun suurella epäilyllä siihen, että kyse olisi paikallisesta ideasta, ilman, että Moskovaa olisi konsultoitu millään muotoa.

Jos huomioidaan alueelta aiemmin keväällä ja kesällä saamani hajanaiset viestit ja muodostetaan niistä kokonaisuus ja niissä mainitut ”merkittävät tapahtumat” liittyvät tavalla tai toisella ”Vähä-Venäjään”, on vaikea kuvitella, että tällaisia tietoja olisi liikkunut alueella ilman, että Moskovaa ei olisi millään muotoa informoitu asiantiimoilta – ettei Moskovalta olisi minkään sortin suostumusta asian käsittelylle ja suunnitelman eteenpäinviemiselle. Luhanskista kuultava hangoittelu voi liittyä paikalliseen valtataisteluun tai kokemukseen siitä, että heidän varpaille on – jälleen – astuttu.

Miehitetyn Donetskin alueella on aiemmin toimittu individualistisemmin kuin Luhanskin alueella – paikallinen ”hallinto” on pyrkinyt aktiivisempiin irtiottoihin, mutta kuitenkin Moskovan sallimissa rajoissa, mutta vaikka huomioimme tämän – aiemman – individualistisemman politiikan, on hyvin vaikea uskoa, että näin merkittävässä asiassa toimittaisi itsenäisesti. Kyse on kuitenkin ilmoituksesta, joka samalla kyseenalaistaa täysin Minsk II-sopimuksen, toisaalta ilmoitus on rinnastettavissa vastaaviin tapahtumakulkuihin Moldovalle kuuluvassa Transnistriassa sekä Georgialle kuuluvien Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilla, mutta merkittävänä erona on se, että ”Vähä-Venäjän” kohdalla tämän epävaltio hahmotelmissa käsittää koko Ukrainan maantieteellisen alueen pois lukien Venäjän miehittämä ja itseensä laittomasti liittämä Krimin niemimaa. Tämä on maantieteellisesti sekä poliittisesti sen verran merkittävä ero aiempiin ”valtioprojekteihin” Moldovan ja Georgian rajojen sisäpuolella, etten usko sen paikallisuuteen, vaikka sen puolesta useampi taho puhuukin.

Mikäli Zahartšenkolla ei ole Moskovan suostumusta, hän tulee astuneeksi Putinin varpaille ja kun tiedetään, että käynnissä olevan sodan kuluessa useampikin Moskovan otteesta irrottautumista yrittänyt komentaja on kuollut epäselvissä olosuhteissa, Zahartšenko asettaa itsensä vaaraan liiallisella individualismilla. Onko valta sokaissut hänet – (vai onko hän vaan typerä)?

Sen ohella, että ilmoituksen ajoitus tuntuu suunnitellulta, näen projektin tarkoituksellisena lännen testaamisena. Ensisijaisesti testi kohdistuu Yhdysvaltoihin ja Donald Trumpiin sekä hänen hallintoon mutta toissijaisesti EU:hun ja etenkin merkittävimpiin EU:n jäsenvaltioihin. Tässä kohdin on syytä vielä huomioida Brexit-ulottuvuus, Iso-Britannian EU-ero heikentää väistämättä EU:ta taloudellisesti sekä sotilaallisesti ja nyt kun neuvotteluja toden teolla ryhdytään käymään, Venäjä voi testata EU:n halua ja kykyä reagointeihin kohdistamalla Ukrainaan painetta useammallakin tapaa. Tällaisena keinona näen Zahartšenkon tekemän ilmoituksen ja vastaavat Ukrainan itsenäisyyden kyseenalaistavat ilmoitukset, sotatoimien eskaloinnin Itä-Ukrainassa – josta on nähtävillä viitteitä ”sadonkorjuun tulitauosta” huolimatta sekä Ukrainaan suoraan ja välillisesti kohdistettavat painostus ja hybridisodankäynnin toimet perinteisen sodankäynnin ohella/rinnalla, joita voivat olla kyberhyökkäykset eri kohteita vastaan sekä iskut kansalaisyhteiskuntaa vastaan luomalla sisäisiä jännitteitä ryhmien välille. Tällaisina toimina näen myös pyrkimykset rikkoa Ukrainan ja sen läntisten naapurimaiden välejä – selkeästi on nähtävissä halua lyödä kiilaa Ukrainan ja Puolan välille, kaivaa historiasta aineksia uudelle konfliktille.

Lännellä on mielestäni se vastuu, että sen ei pidä lähteä Venäjän ”leikkiin” mukaan, mitään signaalia ei tule antaa jossa tavalla tai toisella osoitettaisi hyväksyntää aloitteelle ”Vähä-Venäjästä”. Puhumattakaan, että alueesta käytettäisi valtiollisia termejä – tämä pätee myös läntisiin medioihin. Tarvittavat painostustoimet on syytä kohdistaa suoraan Venäjään, mikäli projekti saa näkyvää jatkoa – reagoinnin on myös syytä olla riittävän nopeaa. Lännen ongelmana pidän reagoinnin hitautta siitä huolimatta, että reilut kolme vuotta kestäneen sodan kuluessa olisi ollut aikaa luoda nopeampi reitti reagoinnille ja tarvittaessa pakotteiden kiristämiseen. Painostustoimia on syytä kohdistaa myös Venäjään, vaikka nämä ns. kansantasavallat näyttäisivätkin toimivan itsenäisesti – Moskovan painostaminen ja sanktioiminen heijastelee aina jollain välillä myös miehitettyjen alueiden ns. kansantasavaltoihin, myös silloin kun niiden harjoittama politiikka on näennäisen itsenäistä. Ilman Moskovan mittavaa taloudellista ja sotilaallista tukea ei ole mitään ”kansantasavaltoja” kuten ei ole sotaakaan. Sodan loppumisen tulee olla päämäärä – Moskova on sen lopettamisessa avainasemassa. Mutta sotaa ei tule lopettaa Moskovan sanelemin ehdoin.

Ukrainan presidentti Petro Poroshenkoa lainatakseni: "Zakharchenko is not a political figure, but a puppet transmitting the Kremlin messages". (6) – Katse on kaikesta huolimatta syytä kohdistaa Donetskin sijaan Kremlin punaisten muurien sisäpuolelle.

Marko

1. https://sputniknews.com/politics/201707181055637932-donetsk-malorossiya-ukraine/ 

2. http://tass.ru/mezhdunarodnaya-panorama/4420850 

3. https://tvzvezda.ru/news/vstrane_i_mire/content/201707181037-gs14.htm 

4.

5. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/06/mita-ennen-zapad-2017-harjoitusta.html 

6. https://twitter.com/yarko/status/887233570334494721