Attentaatti ”kansantasavalloissa” (eli tapettujen militanttikomentajien lista saa jatkoa)

Elokuun 31. päivänä Venäjän rahoittaman ja varustaman sekä aseistaman – Ukrainalta miehitetyille alueille perustetun – Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenko kuoli häntä vastaan tehdyssä pommiattentaatissa. Zahartšenkon tappanut pommi räjähti tämän vieraillessa kotinsa lähistöllä sijainneessa ”Cepar”-kahvilassa. Paikalla oli samanaikaisesti myös kokojoukko muita vieraita, kuten Zahartšenkon varamiehenä pidetty Aleksander Timofe’ev, joka loukkaantui iskussa vakavasti. Zahartšenkon ohella hänen henkivartija kuoli attentaatissa. Tämän pommi-iskun teknisiin detaljeihin voimme palata myöhemmin, sen sijaan luokaamme seuraavaksi katsaus ”elämän sattumanvaraisuuteen” näissä ”kansantasavalloissa” eli siihen, kuinka yksi jos toinen militanttikomentaja tahi -johtaja on päättänyt päivänsä ennenaikaisesti – ja väkivaltaisesti.

"Kansansa" "rakastama" Zahartšenko (asemiesten keskellä).

Aleksandr Zahartšenko ei suinkaan ole ensimmäinen väkivaltaisen kuoleman kokenut militanttikomentaja, uskallan myös todeta, että hän ei ole viimeinenkään. Gennadi Tsyplakov, Arseni ”Motorola” Pavlov, Jevgeni Zhilin, Valeri Bolotov, Oleg Anashenko, Mikhail ”Givi” Tolstykh – he kaikki ovat väkivaltaisen tahi yllättävän kuoleman kohdanneita militanttikomentajia tahi -taistelijoita Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Zahartšenkon tappaneessa pommiattentaatissa vammautui vakavasti Aleksander Timofe’ev, joka selvisi täten hengissä jo toisesta pommi-iskusta vuoden sisään. Viime vuoden syyskuun 23. kello 8:30 – Donetskissa räjähti kaksi pommia, joiden kohteena oli Donetskin ”kansantasavallan” ”vero- ja rahoitusministeri” Aleksander ”Taškent” Timofe’ev. (1)

Gennadi Tsyplakovin kuolema nivoutuu suurella varmuudella Luhanskin ”kansantasavallan” sisäiseen valtakamppailuun, hän kuoli epäselvissä olosuhteissa ollessaan pidätettynä Luhanskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta. Virallinen kuolinsyy on hirttäytyminen selliin, eri lähteiden mukaan hänen ruumiissa oli kuitenkin pahoinpitelyn merkkejä. Tsyplakovin kuolema ajoittuu Luhanskin ”kansantasavallan” ”johtajan” Igor Plotnitskin salamurhayritykseen loppukesästä 2016, jolloin hänen autonsa räjäytettiin pommilla. Plotnitski selviytyi iskusta hengissä.  (2)

Moskovassa "sydänkohtaukseen" (!) kuollut ex. komentaja Valeri Bolotov Luhanskin suunnalta esitti väitteen, jonka mukaan Igor Plotnitski lavasti häneen kohdistuneen pommi-iskun saadakseen syyn perusteellisemmalle puhdistukselle. Tätä vaihtoehtoa voi sulkea pois, kun huomioimme mitä Tsyplakoville tapahtui hyvin pian Plotnitskiin kohdistetun pommiattentaatin jälkeen. Lavastus -> syytös salaliitosta -> oletettujen vastustajien pidätyksiä ja jopa kuolemia. Plotnitskin oma kohtalo toisaalta kertoo sen, että mikään valta-asema ei ole pysyvä – viime syksynä hänet syrjäytettiin Luhanskin ”kansantasavallan” johdosta, tänään hän elää maanpakolaisena Venäjällä. Plotnitskin syrjäyttämisestä kirjoitin blogissa ”Luhanskilainen”joulusiivous” eli pieniä vihreitä miehiä Luhanskissa”. 

Tsyplakov kuoli epäselvissä olosuhteissa syyskuussa 2016, samaisen vuoden lokakuussa Arseni Pavlov, paremmin ”Motorola”-nimellä tunnettu sotarikollinen kuoli pommi-iskussa. Hänet tappoi hänen asuintalonsa hissikuilun vierellä kulkeneeseen roskakuiluun asennettu kaukolaukaistu pommi. Syy hänen(kin) kuolemasta vieritettiin paikallisen tavan mukaan ukrainalaisten ”sabotoorien” harteille. Kuinka todennäköistä tämä on? Uskallan väittää, että hyvin epätodennäköistä. Tiedetään, että "Sparta" pataljoonan komentaja Motorolalla oli runsaasti vihollisia ja vihamiehiä myös miehitetyillä alueilla operoivissa Venäjän varustamissa joukoissa. Motorolan kuoleman yhteydessä esiin on noussut sikäläisen Pyatnashka prikaatin komentaja Akhra ” Abkhaz” Avidzba. Väitteiden mukaan Motorola oli astunut väärille varpaille, syntyneiden eturistiriitojen seurauksena Avidzba olisi saanut luvan Motorolan raivaamiseksi pois pelistä. Tähän väitteeseen on kuitenkin syytä suhtautua tietyllä varauksella. Yhtä lailla eräänä syyllisenä on mainittu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB.

Jevgeni Zhilin ammuttiin ravintolassa Moskovassa tunnistamattoman henkilön toimesta syyskuussa 2016. Zhilin, entinen poliisiupseeri, on Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” riveissä sotivan, terroristiorganisaatioksi nimetyn "Oplot" pataljoonan perustaja, ollen salamurhan aikaan vielä eräs ”Oplot” pataljoonan rahoittajista sidosryhmiensä kautta. Oplot pataljoonan historia ulottuu vuoteen 2010, jolloin se perustettiin toimimaan Ukrainassa pro-Venäjä liikkeenä. Ukrainan viranomaiset ovat esittäneet Zhiliniä kohtaan syytteitä osallisuudesta lukuisiin rikoksiin, kuten kidnappaukseen sekä kidutukseen.

Luhanskin ”kansantasavallan” militanttikomentajiin kuuluneen Valeri Bolotovin kuolinsyy virallisesti on sydänkohtaus (4) – mikä tuntuu olevan tavanomainen kuolinsyy lukuisille militanttikomentajille sekä Venäjän asevoimien korkeille upseereille, etenkin sellaisille, jotka ovat olleet mukana kyseenalaisissa – laajalti tuomituissa – miehitysoperaatioissa Krimillä ynnä Itä-Ukrainassa. Bolotov on myös eräässä haastattelussa arvellut militanttijoukkojen tulittaneen kesällä 2014 Luhanskin kaupunkia tarkoituksellisesti, näin saatiin propaganda-aineistoa Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia vapaaehtoispataljoonia vastaan, jota aineistoa Kreml hyödynsi omassa propagandassaan. Valeri Bolotov toimi Luhanskin ”kansantasavallan” johdossa ennen Igor Plotnitskia.

Hyvin pian Bolotovin kuoleman jälkeen Venäjän varustamien ja komentamien Luhanskin ”kansantasavaltojen” joukoissa taistellut sotilaskomentaja Oleg Anashenko kuoli pommi-iskussa. (5) Hänen autonsa räjäytettiin helmikuussa 2017. Sikäläisen tavan mukaan syy pommi-iskusta vieritettiin välittömästä Ukrainan hallinnon niskaan. Tässäkään tapauksessa totuutta tuskin saadaan selville, ainakaan niin kauan, kun alueella vallitsee miehitys ja sota. Sen sijaan venäläispropaganda tarttui tapahtuneeseen hyvin hanakasti hämmentymisen tahi vaikenemisen sijaan, mikä yleensä indikoi sitä, että Moskovalla on tavalla tai toisella näppinsä mukana tapahtumissa.

Vuoden 2016 loppu ja seuraavan vuoden (2017) alku olivat myrskyisää aikaa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille Venäjän toimesta perustetuissa ”kansantasavalloissa”. Bolotovin ja Anashenkon kuolemaa seurasi 8. helmikuuta 2017 Donetskin ”kansantasavaltojen” riveissä taistelleen – myös sotarikoksiin syyllistyneen – ”Somali” pataljoonan komentajan Mikhail ”Givi” Tolstykh kuolema attentaatissa Makiivkassa hänen toimistoon suoritetussa iskussa. (6) Useiden lähteiden mukaan iskussa käytettiin RPO-A Schmel termobaarisia raketteja ampuvaa singonkaltaista asetta. Palaneesta ”toimistosta”, joka sijaitsee vankoin betoniaidoin ympäröidyssä rakennuskompleksissa, on julkaistu video- ja kuva-aineistoa. Todennäköisesti tekijällä on ollut sisäpiirin tietoa siitä, milloin ”Givi” on toimistossa, jotta isku on kyetty ajoittamaan oikeaan hetkeen. Havaintojen ja kuva-aineiston perusteella toimiston lähistöllä oli tapahtuma-aikoihin Venäjän asevoimien taktisin tunnuksin varustettu Ural-kuorma-auto.* Myös ”Givin” kuoleman jälkeen on esiintynyt voimakasta uutisointia, jossa syy on vieritetty ”Kiovan hallinnon niskaan” – tavanomainen kuvio siis toistuu tässäkin tapauksessa, attentaattia seuraa voimakas propagandansävyttämä syyttely.

”Givin” toimisto attentaatin jälkeen, paareilla peiteltynä todennäköisesti juuri Givin ruumis.**

Prizrak prikaatin, jossa nykyään taistelee suomalaislähtöinen militantti Petri Viljakainen, komentajana toiminut – omapäinen ja kiistelty, siviileille kenttäoikeuksia järjestänyt – Aleksei  Mozgovoi kuoli väijytyksessä Luhanskin ja Alchevskin välillä toukokuussa 2015. Samassa iskussa menehtyi lehdistösihteeri, ajaja sekä kuusi Mozgovoin henkivartijaa. Iskun taustalla oli mahdollisesti ukrainalainen kommando-osasto, mutta jo ennen tätä Mozgovoita kohtaan oli tehty useita – epäonnistuneita – attentaatteja. Omapäisen Mozgovoin sanottiin olevan ”kivi” monen militanttikomentajan kengässä.

Kaikki epäsuosioon joutuneet eivät kuitenkaan ole päättäneet päiviään epäselvissä olosuhteissa, osa on – kehotuksen saatuaan – siirtynyt sivuun, jopa poistunut alueelta, näin kävi Andrei Purginille, joka kuului kesästä 2014 alkaen ensimmäisen vuoden ajan Donetskin ”kansantasavallan” kärkikaaderiin ollen ”kansanneuvoston” puhemies. Vuodesta 2016 Purgin on järjestänyt joitain konferensseja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ynnä Rostovin ja Voronezhin alueilla Venäjällä uuden organisaationsa «Юг России» -nimissä.

Joitain päätelmiä

Edellä en ole käynyt läpi läheskään kaikkia epäselvissä olosuhteissa kuolleita/ menehtyneitä militanttikomentajia, puhumattakaan Venäjän asevoimien upseereista, kyseessä on ennemminkin eräänlainen läpileikkaus muutaman viime vuoden tapahtumista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, siitä kuinka syystä tai toisesta johtuen ihmisiä tulee ja menee.

Uskallan sanoa sen, että valtaosa näistä kuolemista jää selvittämättä niin kauan, kun todellista halua siihen ei ole Venäjällä tahi miehitettyjen alueiden – Venäjän pystyttämällä – hallinnolla. Käytännössä kyse on Venäjän halusta ja tahdosta.

Ukrainan viranomaisilla on olemassa olevasta tilanteesta johtuen motiivi poistaa muonavahvuudesta vihollisen komentajia, onkin todennäköistä, että eräissä tapauksissa ukrainalaiset kommandot ovat onnistuneet tehtävässään, mutta kokonaisuus huomioiden, Venäjän rooli on hyvin merkittävä. Putinin hallinnon toimintakulttuuriin näyttää kuuluvan ”joukkojen pitäminen varpaillaan” – Putinin lähipiirissä se merkitsee sitä, että kenenkään asema ei ole täysin turvattu. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tämä ”varpaillaan pitäminen” on johtanut siihen, että henkilöitä on vaihdettu tarpeen mukaan – toisinaan ongelma on ratkaistu attentaatilla. Koko kuviossa on myös huomioitava paikallisten militanttikomentajien tapa ratkoa keskinäisiä ongelmiaan, äärimmilleen vietynä se on johtanut attentaatteihin ja väkivallan käyttöön. Riittävän korkealle hierarkiassa noustessa, ongelman ratkaisuun tarvittaneen suostumus – riittävän korkealta taholta – Kremlistä.

Kieleni voi tuntua tylyltä, mutta näille militanttikomentajille, joista valtaosa on syyllistynyt huomattavaan rikoksiin käynnissä olevan – Venäjän masinoiman – sodan kuluessa, ihmiset ja tilanteet näyttäytyvät ongelmina, jotka on tavalla tai toisella ratkaistava. Kun moraalikoodisto on täysin ”nyrjähtänyt”, ongelmat ratkaistaan keinoin, jotka ovat brutaaleja (ja sivistyneessä maailmassa ehdottoman tuomittavia). Itsekin näkisin mieluiten nämä tapetut henkilöt oikeudessa vastaamassa teoistaan. Mutta joillekin, sellaisen ihmisen tappaminen, joka tietää liikaa, on hyväksyttävä teko – sellaisia henkilöitä näyttää olevan Venäjän johdossa.

Paluu detaljeihin

Pommi-iskun tapahtumapaikassa ”Cepar”-kahvilassa Aleksandr Zahartšenkon tapana oli tavata muita militanttikomentajia sekä korkea-arvoisia vieraita tahi heidän ”juoksupoikia”. Välitettyjen tietojen mukaan ”Cepar”-kahvila kuului Zahartšenkon turvallisuuspäällikön omistukseen, joten paikan luonne ja omistussuhde huomioiden, moni on sitä mieltä, että pommin asentaminen onnistui vai ”omien” toimesta. Tällä hetkellä Zahartšenkon lähipiiriä käydään täikammalla läpi. Edellä mainitut seikat ynnä Moskovan käyttäytyminen huomioiden, on hyvinkin todennäköistä, että omapäisenä kuin myös voimapolitiikkaa kannattavana Zahartšenko on nähty liian vaikeasti hallittavana komentajana, joten ”hän sai mennä”. Onpa esim. Moskovan suunnitelma tulevaisuuteen mikä tahansa, heille parasta on kuuliainen komentaja, jota ”tanssii” heidän pillin mukaan.

Arvioiden mukaan Zahartšenkon ja hänen henkivartijan tappanut, ja 12 paikalla ollutta vammauttanut, pommi laukaistiin kännykällä.

Pommiattentaatissa kuolleen militanttikomentaja Zahartšenkon hautajaisiin on tietojen mukaan osallistunut kymmeniä tuhansia paikallisia. Paikallisten lähteiden mukaan lähikaupungeista, kuten Horlivkasta, hautajaisiin tuotiin busseilla tuhansia ihmisiä.

Tälläkin kertaa Donetskin alueen julkisensektorin työntekijöitä sekä koululaisia ja opiskelijoita määrättiin osallistumaan hautajaisiin. Näiltä osin toimintakulttuuri ei ole muuttunut miksikään, myös attentaateissa kuolleiden Motorolan sekä Givin hautajaisiin alueen työntekijöitä ja opiskelijoita pakotettiin rangaistuksen uhalla. Samaa taktiikkaa paikallinen ”hallinto” on toteuttanut myös erilaisten demonstraatioiden kohdalla, lapsia, koululaisia sekä julkisen sektorin työntekijöitä on pakotettu osallistumaan tilaisuuksiin, eräissä tapauksissa ”poliisin” edustajia on kehotettu vaihtamaan työvaatteensa siviilivaatteisiin, jotta toiminta ei olisi niin läpinäkyvää.

Aleksander Timofe'ev Zahartšenkon hautajaisissa.

Zahartšenkon hautajaisiin saapui vieraita Venäjältä sekä Georgialle kuuluvilta, miehitetyiltä, Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilta, kuin myös Venäjän miehittämältä Krimiltä, josta tilaisuuteen saapui muun muassa Sergei Aksjonov. Zahartšenkon hautajaiset järjestettiin Donetskin teatteri- ja oopperatalossa kaupungin ydinkeskustassa.

Marko

1. http://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/pommi-iskuja-kansantasavalloissa-tyynta.html 

2. https://themoscowtimes.com/articles/plotnitsky-assassination-attempt-struggle-for-power-or-provocation-54895 

3. https://themoscowtimes.com/news/ukrainian-separatist-murdered-in-moscow-restaurant-55399 

4. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-luhansk-bolotov-dead/28263899.html 

5. http://euromaidanpress.com/2017/02/05/donbas-separatist-field-commander-killed-in-car-explosion-lnr-onashchenko/ 

6. https://www.rferl.org/a/ukraine-donetsk-separatis-leader-givi-killed/28297344.html 

*:

**: kyseessä kuvakaappaus videolta, alkuperäinen youtube-video on jo poistettu.