Havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta –

 

läsnä nälkä, pelko ja psykologinen terrori

Edellisestä, syvällisemmästä, havaintopaketista Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta on vierähtänyt aikaa jo melkoinen tovi. Hiljaisuuteni ei suinkaan johdu siitä, että mitään ei ole tapahtunut tai etten ole kuullut kummempia uutisia, asiantila on ennemminkin päinvastainen. Sensitiivisten ja sellaisten havaintojen tähden, jotka voivat vaarantaa sivulliset, olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta mitään. Tässä lyhyehkössä kirjoituksessa joitain havaintoja ja kommentteja Venäjän miehittämiltä alueilta – eräissä tapauksissa jätän paikkakuntatiedot mainitsematta tyytyessäni kuvaamaan tapahtuma-aluetta ”piiri” tai ”alue” tasolla. Havainnot ovat pääasiassa kahdelta Venäjän miehittämältä alueelta, Ukrainan itäosista Donetskin ja Makiivkan alueelta sekä miehitetyltä Hersonin alueelta. Aloittakaamme miehitetyn Hersonin alueelta, Henitšeskin piiristä.

Ukrainan asevoimien suoritettua pian puolen yön jälkeen tammikuun 1. päivä, onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä Makiivkassa, ja tuhoamalla venäläisten tukikohtanaan käyttämän rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19). (1) Iskun jälkeen Venäjällä käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. Tapahtunut johti seurauksiin ainakin osaan miehitettyä Hersonin aluetta, Henitšeskin ja Kah’ovkan piireissä – tiedossani ei ole, onko vastaaviin toimiin ryhdytty miehittäjän taholta miehitetyn Donbasin alueella. Seuraavaksi tarkemmin näihin seurauksiin, jotka koskettavat varsin suurta joukkoa miehitetyillä alueilla asuvia siviilejä.

Huomionarvoisinta havainnossa on se, että Venäjän miehitysjoukot ovat pakolla siirtäneet useiden kylien sekä kaupunkityyppisten paikkakuntien alueilta asukkaita pois kodeistaan ja majoittaneet näitä siviilejä ainakin lomakeskuksiin Henitšeskin kaupungin eteläpuolella, Arabatinkynnäksen alueella. Näihin tyhjennettyihin koteihin on muuttanut runsaasti venäläissotilaita sekä turvallisuusjoukkojen henkilöstöä.

Alueella on myös tiettyjä paikkakuntia, joissa väestön laajamittaisempiin pakkosiirtoihin ei ole ryhdytty. Yhteistä näille paikkakunnille näyttää olevan se, että moni niistä sijaitsee Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Melitopoliin vievän junaradan varrella.

Tämä tuntuu minusta alleviivaavalta, mutta painotan, että tietooni tulleissa tapauksissa asukkaat on siirretty pakolla kodeistaan. Heiltä ei kysytä suostumusta siirtoon, kuten ei kysytä suostumusta siihenkään saavatko venäläissotilaat muuttaa heidän koteihinsa. Kaikessa on kyse pakosta, jota tehostetaan uhkauksin.

Väestöön kohdistuvien pakkosiirtojen ohella Henitšeskin alueella venäläiset ovat aloittaneet painostus- ja uhkailutoimet saadakseen paikalliset asukkaat luopumaan ukrainalaisista henkilötodistuksista sekä passeista. Eräs käytössä oleva keino on tarkastusasemien ja -pisteiden perustaminen teiden varsille, näillä asemilla ja pisteillä venäläissotilaat ja muut ns. turvallisuusviranomaiset tarkastavat autoilijoiden ja muiden ohikulkijoiden henkilötodistukset, jos (tai kun) heillä on Ukrainan passi tai ukrainalainen henkilötodistus, alkaa siviileiden uhkailu ja painostaminen paikan päällä.

Tuttavamme joutuivat pysähtymään tällaiselle tarkastuspisteelle, joka oli hätäisesti pystytetyn oloinen ja todennäköisesti niillä sijoillaan vain muutaman päivän ajan. Tarkastuspisteiden paikkaa vaihtamalla miehittäjä varmistaa sen, etteivät paikalliset voi koskaan olla varmoja siitä, että käyttämänsä reitti on turvallinen.

Tuttavien kuvailun mukaan tarkastuspisteellä ollut venäläissotilas vaati heitä näyttämään henkilötodistuksen, ja kun he antoivat Ukrainan passit, sotilas hermostuen rupesi uhkailemaan heitä. Ankarampi uhkailu kohdistui aviomieheen, uhkailua sotilas terästi osoittamalla tuttaviamme rynnäkkökiväärillään. Sotilas vaati heitä luovuttamaan passinsa väliaikaista todistusta vastaan, ja anomaan Venäjän passia. Tuttavamme eivät suostuneet tähän, hätävaleen turvin he selvisivät sillä kertaa tilanteesta – mutta seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen. Venäläiset ottivat myös tiedot ylös heidän passeista. 

Luonnollisesti tulevaisuus pelottaa heitä vielä enemmän, koska alueen kaupungeissa pitäisi käydä säännöllisesti ostamassa ruokaa, öljyä jne. Kesän koittaessa tilanne helpottuu hiukan, mutta edessä on vielä monta tuskallisen vaarallista viikkoa. He myös pohtivat, että onko riskiä mahdollista pienentää käymällä asioilla vain ”naisporukalla”, mutta sekin pitää sisällään omat riskinsä. Miehittäjä on tälläkin alueella kaapannut mukaansa naisia, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai raiskattu. Osa kaapatuista on kadonnut. Seksuaalisen väkivallan riski yhdistettynä epätietoisuuteen tapauksessa, jossa omainen vain katoaa, on kammottava yhdistelmä kenelle tahansa.

 

Havaintoja ja kuulumisia Donetskin ja Makiivkan alueelta  

Päättyvä talvi on ollut miehitetyssä Donetskissa asuville ystäville ja tuttavillemme ankarin miehitysvuosien talvista. Vesihuolto ei ole toiminut kunnolla koko talven aikana, syynä tähän on sota vain välillisesti – suurin syy on miehityshallinnon omien toimien. Viime vuoden alkupuolella sekä Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina Donetskin ja Makiivkankin alueella suoritettiin useita liikekannallepanoja sekä pakkovärväyksiä, joista kirjoitin kevättalvella ja keväällä 2022 useita blogeja. * Pakkovärväysten ensimmäinen heijaste oli pelko, mikä sai monet kaupunkien asukkaat (lähinnä miehet) pysyttelemään kotonaan, piilossa värvääjiltä ja kaduilla sekä työpaikoilla suoritettavilta pakko-otoilta.

Pakko-ottoja tehtiin myös työpaikoilla, metodin ollessa yksinkertaisen – värvääjät yhdessä turvallisuusjoukkojen kanssa ”miehittivät” tuotantolaitoksen portin ja ottivat mukaansa kaikki töihin tulevat miehet tai töistä kotiin lähtevät miehet. Suurin osa näistä miehistä päätyi kevättalven ja kevään 2022 ”lihamyllyihin” Donbasin ja Harkovan alueille, ja moni on jäänyt sille tielle.

Pakko-ottojen seurauksena miehet suurin joukoin piiloutuivat ensin koteihinsa, kesän koitettua moni pakeni kaupungista maaseudulle – eräiden tiedetään jopa yrittäneen päästä Venäjälle ja sieltä turvaan kolmansiin maihin. Ei siis ihme, että hiljalleen kaupunkien vesihuolto rapautui entisestään, rapautumista nopeutti myös se, että ennen Venäjän suurhyökkäystä ukrainalainen henkilökunta kykeni huoltamaan ja korjaamaan osaa Donetskin alueen vesihuollosta, helmikuun 24. päivän jälkeen tämä kävi mahdottomaksi. Heistä tuli kriittisen infrastruktuurin kunnossapitäjinä venäläisille kohde.

Tällaisten tapahtumien seurauksena Donetskin ja Makiivkan alueen kunnallistekniikka rapautui ja monin paikoin romahti, mikä ei samalla tapaa näy eliittisen nukkehallinnon asuinalueilla, mutta tavallinen kansa ei pääse suihkuun viikkoihin, vessassa käyntikin alkaa olla mahdotonta viemäriverkon romahtamisen seurauksena jne. Kevättä ja kesää odotetaan, jotta pääsee ulos ja aikaa voi viettää ulkona ahdistaviksi käyvistä kodeista.

Tämän vuoden puolella Donetskin alueelle on tullut Venäjältä ns. siviilityöntekijöitä. He työskentelevät esim. kuorma-autojen kuljettajina, toimittaen vettä tankkiautoilla kaupunginosien ”vesihuoltopisteille” – jotka nekin toimivat satunnaisesti. Nämä työntekijät on siirretty Donetskin alueelle aksentin perusteella kauempaa Venäjältä. He eivät puhu venäjää samalla aksentilla, mitä Venäjän miehittämällä rajaseudulla asuvat venäläiset puhuvat, huom. tarkoitan Rostovin oblastin aluetta.

On enemmän kuin todennäköistä, että pula kuorma-auton kuljettajista on seurausta rekrytoinneista ja pakkovärväyksestä. Viime vuoden tammikuussa (v. 2022) miehitetyn Donetskin alueelle sijoitettu, 1. armeijakunnan aluepuolustusprikaateihin kuuluva Oplot prikaati eli 5. mekanisoitu kivääriprikaati rekrytoi henkilökuntaa. Tuolloin prikaati etsii autonkuljettajia (vaatimuksena vähintään BC-kortti), viestimiehiä sekä erilaisia tietotekniikanoperaattoreita, leirien ja tukikohtien vartijoita – rekrytointi ulottuu myös naisiin. Palkkaa luvattiin tuolloin ruhtinaalliset 24 000 ruplaa kuukaudessa. (2)

Venäjän toimintaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla leimaa suunnittelun puute. Sen ohella, että miehittäjä rikkoo räikeästi Geneven sopimuksia pakko-otoillaan ja muilla siviiliväestöön kohdistuvilla toimillaan (väestön pakkosiirrot, lasten militarisointi jne.), se ei näytä huomioivan lainkaan tekojensa seurauksia. Yksistään Donetskin alueella asuu edelleen vähintäänkin satojatuhansia asukkaita, monet heistä ovat vanhuksia, huono-osaisia ja näin erityisen suojelun tarpeessa, mutta Venäjä ei välitä heistä käytännössä pätkääkään. Vesihuoltoa suoritetaan satunnaisesti tankkiautoilla, lääkkeistä on jatkuvaa pulaa – ollut jo vuosia mutta ennen koronaviruspandemiaa ja tarkastusasemien (lähes täydellistä) sulkua, alueen asukkaat saattoivat suorittaa ostoksensa Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Menneenä talvena vesipulan ohella myös ruokapula vaivaa tuhansia ja tuhansia kaupunkien asukkaita: kasvuiässä olevat lapset nälkiintyvät, ruoaksi voi olla viikkojen ajan kuivaa leipää ja lientä. Tuttavamme ja ystävämme ovat laihtuneet silminnähden, laihtumisen ohella he näyttävät vanhentuneen vuosia yhdessä talvessa – linkki ulkomaailmaan on heille yksi keinoista selvitä päivästä toiseen. Se tuo myös tietoa ulkomaailmasta, mikä on nyt vielä tärkeämpää, kun Googleen pääsy on alueelta estetty. Pääsy on vain Yandexin hakukoneeseen, joka ei tarjoa muuta kuin linkkejä venäläisten propagandaan. Ikääntyneiden on tyydyttävä tähän, kun juuri ja juuri osaavat käyttää tietokonetta ja kännykkää, on turha koettaa neuvoa keinoa rajoitusten kiertämiseen.

Propagandarummutuksen mukaan ”Ukraina kukistuu pian”; ”toukokuussa marssitaan Venäjän voitolle” jne. Propagandan rinnalla miehittäjä kohdistaa alueen asukkaisiin, etenkin lapsiin, entistä rajumpaa psykologista terroria – Venäjän kansallislaulun laulamista, Ukrainan ja ukrainalaisten de-humanisointia jne. Moni ei enää laita lapsiaan päiväkotiin tai kouluun, he ovat vanhempiensa lailla kotona suojassa vihamieliseltä maailmalta. Turvattomuutta lisää myös se, että miehittäjä on asuttanut Venäjältä tuotua miehityshallinnon henkilökuntaa paikallisten keskuuteen. Tässä joukossa on luonnollisesti turvallisuuselinten työntekijöitä, jotka yrittävät urkkia ja saada tietoa mahdollisesta vastarintatoiminnasta, jota sitäkin jo vähäisessä määrin alueella ilmenee. Kuten tuttavamme totesi vuosia sitten, silloisille hyödyllisille idiooteille ja yhteystoimintahenkilöille sekä mielenosoituksissa punalippuja heiluttaneille – Neuvostoliittoa te kaipasitte ja Neuvostoliiton te saitte, johon voisin lisätä, heidän saaneen Stalinin ajan vainoharhaisen neuvostovaltion.

”Жовта Стрічка” – ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat miehitetyssä Donetskissa miehityshallintoa vastaan. (3)

Kun sota aikanaan loppuu ja Ukraina on vapaa, moni asia ei enää palaa ennalleen. Osa ystävistämme ei enää halua palata kotiin Donetskin alueelle, he eivät vain voi – muistot ja menetykset ovat liian kipeitä. Osan kohdalla menetykset ovat konkreettisia – venäläisten tykkitulen tuhottua kodit perustuksia myöten. Kun uutta elämää on rakennettu jo vuosien ajan Ukrainan läntisiin osiin, paluu tuhoutuneen kodin perustuksille on kipeää ja muistot menetyksen lopullisuudesta tuskallisia. Toisaalta miehitetyssä Donetskissa, kaiken psykologisen terrorin ja propagandan keskellä, yksin omissa kuplissaan elävät ystävämme ja tuttumme haaveilevat tulevasta – he haaveilevat ajasta, jolloin Donetsk on jälleen vapaa ja Ukrainan lippu liehuu kaupungin ytimessä. Lähes jokaisen keskustelun päättyessä –

Слава Україні!

 

Marko

 

Kirjoituksen pääasialliset lähteet ovat henkilöitä, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla. Tunnemme heidät henkilökohtaisesti, eräitä heistä olen itsekin tavannut vuonna 2014 alkaneen sodan aikana. Muut lähteet:

1. https://www.euronews.com/2023/01/04/makiivka-russia-blames-its-own-soldiers-mobile-phone-use-for-deadly-ukraine-missile-strike 

2. Aihetta taustoitettu blogissani Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta, julk. 1/2022.

3. https://v-variant.com.ua/donetsk-tse-ukraina-v-okupovanomu-misti-aktyvisty-prodovzhuiut-proukrainski-aktsii-protestu/ 

*: Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettuja pakko-ottoja/ pakkovärväyksiä käsittelin muun muassa blogeissani 16. maaliskuuta 2022 ja 23. huhtikuuta 2022.

Venäläisten tuhoama Mar’inka, Donetskin lounaispuolella.

#StandWithUkraine 

Ukrainan epäsuoraa tulta Donetsk-Makiivka-alueella

 

Ukrainan asevoimien tykistökeskitykset ja raketinheitiniskut Donetskin ja Makiivkan alueilla sijaitsevia Venäjän asevoimien huoltotukikohtia, ammusvarikkoja, polttoainevarastoja sekä esikuntia vastaan alkoivat laajemmassa mitassa viime vuonna kesäkuun puolivälin tietämillä, ensimmäisen merkittävän ollessa tykistökeskityksen Expodonbas näyttely- ja messuhalliin 17. kesäkuuta 2022, jonka jälkeen Ukrainan asevoimat on toteuttanut iskuja pääasiassa tykistöä käyttäen lukuisiin kohteisiin Donetskin kaupunkialueella sekä Donetskin suurkaupunkialueella sijaitseviin kaupunkeihin ja taajamiin, kuten Makiivkaan ja Jasynuvataan – viime vuoden toisella puoliskolla iskuja ryhdyttiin toteuttamaan tykistön ohella myös M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä sekä mahdollisesti M270 MLRS-järjestelmällä. Eräissä tapauksissa on vaikeampi määritellä onko kyse epäsuorasta tulesta, hiipivän asejärjestelmän käytöstä vaiko miehitetyillä alueilla toteutetusta erikoisoperaatiosta.

Sitten on vielä tapauksia, jolloin on pohdittava, ovatko venäläiset itse teon taustalla. Tällainen tapaus on Maja Pigorovan tyttären Maria Pirogovan likvidointi Donetskissa joulukuun kuudentena, 2022. (1) Äiti Maja Pigorova työskenteli miehitetyn Donetskin alueen tiedotusministeriön palveluksessa, tyttärensä Maria Pigorova oli toiminut pidemmän aikaa niin propagandistina kuin myös ns. kansanedustajana alueen nukkeparlamentissa.

Kirjoituksessani kiinnitän tarkemman huomion eräisiin viime aikojen tykistö- ja raketti-iskuihin Donetskin suurkaupunkialueella. Tällöin on luonnollista aloittaa runsasta huomiota saaneesta – vuodenvaihteessa toteutetusta – raketti-iskusta Makiivkassa sijainneeseen rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19:sta, jossa kuoli satoja venäläissotilaita. (2) Valtaosa kuolleista oli rekrytoitu Samaran alueelta, Venäjältä. Iskusta hengissä selvinnyt, käytännössä kuolinvuoteeltaan tapahtuneesta videotestamentin tehnyt Anton Golovinski-niminen sotilas syytti tovereidensa kuolemista piittaamattomia upseereita, nimetenkin heistä erään – eversti Roman Enikejevin.

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19 Makiivkassa Ukrainan HIMARS-iskun jälkeen. 

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19, Makiivka, miehitetty Itä-Ukraina.

Ukrainan asevoimat suoritti tammikuun 1. päivä kello 00:01 onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä, tuhoamalla heidän tukikohtanaan käyttämään rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19), miehitetyssä Makiivkassa. Iskun jälkeen Venäjällä on käyty kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. 

Tiedossa on se, että iskun tuhovoimaa lisäsi oppilaitosrakennuksen kellaritiloihin sijoitettu ammusvarasto, sekä se, että Ukrainan asevoimille kulkeutui – todellisuudessa useita reittejä myöten – tieto siitä, että aiemmin lähes tyhjillään olleen rakennuskompleksin alueella oli havaittu runsasta sotilaallista toimintaa.

Yhden kuvan tapahtumien kulkuun tarjoaa iskusta hengissä selvinneen, Rostov-na-Donun alueelle sairaalahoitoon siirretyn, Anton Golovinski-nimisen venäläissotilaan videotestamentti. (3 ja 4) Kyseinen sotilas menehtyi myöhemmin sairaalassa iskussa saamiinsa vammoihinsa. Esittäytyessään videolla hän kertoi olevansa Samarasta kotoisin ollut mobilisoitu, ja kuuluneensa 44. rykmenttiin. Perussyy hänen lausuntonsa mukaan on se, että heitä komentanut upseeri määräsi heidät oppilaitoksen saliin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Vladimir Putinin puhetta, jonka tähden he kaikki olivat kokoontuneet yhteen ja samaan tilaan.

Golovinskin mukaan he saapuivat joulukuun lopulla Makiivkan alueelle, jossa heidät sijoitettiin rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19. Saapuessaan mobilisoidut pyysivät, ettei heitä kaikkia majoiteta samaan paikkaan, upseerit eivät suostuneet pyyntöön. Kun heidät käskettiin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Putinin puhetta saliin, he edelleen pyysivät, ettei näin tehdä, koska (Golovinskin mukaan) kaikki paikalliset tiesivät sen. Golovinski ei videolla avaa sen tarkemmin, mitä hän tarkoittaa sanalla – sen. Videolla Golovinski kertoo, kuinka pyyntö evättiin ja heitä käskettiin noudattaa eversti Roman Enikejevin antamaa käskyä. Golovinskin mukaan ”Rikollista käskyä!”

Videolla Golovinski syyttää nimeämäänsä upseeria siitä, että lähes kaikki hänen toverinsa ovat kuolleet. Omaa pelastumistaan hän pitää ihmeenä, useiden eri lähteiden mukaan Golovinski menehtyi sairaalassa myöhemmin vammoihinsa. Hänen kehostaan oli palanut 75 prosenttia.

Golovinski syyttää kollektiivisesti upseereita tarkoituksellisesta leväperäisyydestä, halusta päästä ”mahdollisimman nopeasti kotiin” – mikä voi tässä asiayhteydessä tarkoittaa sitä, että upseereille oli varattu Makiivkassa erilliset majoituspaikat, jossa oli mukava ottaa vastaan vuodenvaihtumista.

Golovinskin lausuntoa voi pitää yhtenä todenmukaisena todisteena tapahtuneeseen johtaneista syistä. Samalla hänen kuvauksensa paljastaa Venäjän asevoimissa ja yhteiskunnassa piilevän piittaamattomuuden ihmishengistä – tässä tapauksessa mobilisoiduista sotilaista. Esiintymällä kasvoillaan ja nimellään hän myös vaarantaa itsensä ja läheisensä, joten en usko, että hänen kuvauksensa eroaisi ainakaan merkittävällä tapaa tapahtuneesta.

Venäläislähteidenkin mukaan Makiivkassa menehtyi huomattavasti enemmän sotilaita, mitä Venäjän virallinen ilmoitus kertoo – jossa siinäkin kuolonuhrien kokonaismäärä on noussut jo 93 sotilaaseen (tammikuun toisella viikolla). Venäläisten sotabloggareiden ja monien Kremliä tukevien lähteiden mukaan kuolonuhrien määrä on noussut jo lähelle 300 sotilasta, lukema 7. tammikuuta 2023. Useilla sairaalahoitoon toimitetuilla on vakavia vammoja, joukossa on runsaasti sotilaita, joilla on laajoja palovammoja – kuten videotestamentin antaneella Golovinskilla. Iskusta hengissä selvinneille sotilaille Venäjän propagandaäänillä on jo tehtävä varattuna – mennä rintamalle ”kostamaan tovereidensa” puolesta samalla kun nämä propagandaäänet jatkavat ydintuhosta paasaamista parhaimpaan katseluaikaan.

Testamentissaan Golovinski totesi ”kaikkien paikallisten tienneen asiasta”. Siitä huolimatta, että Ukrainan itäisimmät osat ovat olleet Venäjän kontrollissa tavalla tai toisella jo keväästä ja kesästä 2014, on Ukrainan sotilastiedustelun kuin myös muiden organisaatioiden onnistunut kerätä tietoa alueelta kaiken aikaa. On enemmän kuin todennäköistä, että ukrainalaisille kulkeutui tietoa venäläissotilaiden saapumisesta alueelle useita eri reittejä myöten, oman signaalitiedustelun ohella myös ”tarkkaavaisilta havainnoitsijoilta” miehitetyiltä alueilta – paikallisilta siis.

Venäjä on propagandistiensa toimesta pyrkinyt luomaan kuvaa, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asui yhtenäinen joukko ihmisiä, jotka ”halusivat olla osa Venäjää”, mitä mielikuvaa he ruokkivat ”paikallisten” haastatteluilla, jotka joko ylistävät Kremliä tai toivoivat liittymistä Venäjään. Tämä kaikki on loppujen lopuksi hyvin kaukana todellisuudesta. Sodan alettua vuonna 2014 Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jäivät ehkäpä enemmän erityksiin, mikä oli ukrainalaisten tarkoitus alun perin.  Osaltaan tämä johtui Minskin sopimuksista, joiden noudattamiseen Ukraina sitoutettiin aivan toisella tapaa kuin Venäjä, joka pystyi hyvin vapaasti rikkomaan sopimusten kirjainta ja henkeä miehittämillään alueilla vuosien ajan, ilman, että sitä sanktioitiin siitä.

Vastarintatoiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on vielä vähäistä, mutta se alkaa saada entistä näkyvämpiä muotoja ruohonjuuritason aktivismin myötä. (5) En pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, etteikö alueella nähtäisi tulevina kuukausina aseellistakin vastarintatoimintaa.

Siirtykäämme seuraavaksi tilannekartan kautta Ukrainan vaikuttamiseen miehitetyn Donetskin ja Makiivkan alueella joulukuun 2022 ja tammikuun 2023 aikana – eräissä tapauksissa viittaan varhaisempiinkin tapahtumiin miehitetyssä Donetskissa. 

Verrattuna viime kesään ja syksyyn, näyttää Ukrainan asevoimat tehneen olennaisesti vähemmän merkittäviä iskuja venäläisten Donetskin ja Makiivkan alueille sijoittamia huolto- ja ammusvarikkoja vastaan joulukuun ja tammikuun kuluessa. Luonnollisesti on mahdollista, että Ukrainan on jo onnistunut tuhota suurimman osan merkittävistä ammus- ja polttoainevarikoista Donetskin suurkaupunkialueella, joten enää ei ole niin paljon ”herkullisia” kohteita kuin kesällä ja alkusyksystä oli, jolloin Ukrainan onnistui tuhota lukuisia merkittäviä ammusvarikoita Donetskin alueella.

Toisaalta on olemassa selkeitä merkkejä siitä, että Venäjä on oppinut operoimaan HIMARS-uhan alla, mikä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että polttoaine- ja ammusvarikoita on vedetty kauemmas rintamavyöhykkeeltä. (6) Ukrainan käyttämien M142 HIMARS-järjestelmän rakettien kantama on rajoitettu noin 80 kilometriin, mikä Donetskin alueella tarkoittaa esim. sitä, että Ilovaiskin sijaan Venäjältä tulevat polttoaine- ja tavarajunat puretaan lähempänä Venäjän rajaa, vaikkapa Kuteinykovessa tai Amvrosijivkassa.

Yleisesti ottaen Venäjän on helpompi järjestää joukkojensa huolto niillä Itä-Ukrainan alueilla, joita se on miehittänyt ja kontrolloinut keväästä ja kesästä 2014, niin kauan kun Ukraina ei pysty vaikuttamaan tehokkaasti ja säännöllisesti olennaisesti nykyistä kauemmas rintamavyöhykkeeltä. Tämä johtuu siitä, että Venäjällä on alueella mittava tukikohtien ja huoltovarikoiden ketju, joiden rakentamisen se aloitti sodan toisen vuoden kuluessa (eli vuonna 2015). Aiheesta enemmän heinäkuussa 2021 kirjoittamassani blogissa ”Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa”. Itä-Ukrainassa tieverkko on myös merkittävästi tiheämpi kuin Ukrainan eteläisillä alueilla, jotka Venäjä valtasi 24. helmikuuta 2022 jälkeen, mikä mahdollistaa toimivammat logistiset ketjut – yhteen reittiin vaikuttaminen ei välttämättä katkaise Venäjän logistista ketjua vrt. eteläiset osat, joilla Venäjä on olennaisesti riippuvaisempi yksittäisistä raidelinjoista ja merkittävästi harvemmasta maantieverkosta. Venäjän logistiikkaa helpottaa idässä myös tiheä rakennuskanta, jossa se käyttää surutta hyödyksi siviilikohteiden antamaa suojaa varastoidessaan materiaalia asutuksen keskelle.

Edelliseen liittyen, Venäjää helpottaa myös se, että rintamavyöhykkeellä Ukraina toimii merkittävästi harkitummin kuin se silloin kun on tulitettava kaupunkialueella sijaitsevia kohteita. Ukraina pyrkii iskemään kohteisiin siten, että sivullisille aiheutuisi mahdollisimman vähäiset vahingot. Se on jättänyt useita kertoja iskemättä, jos on vaara, että kohteen tuhoaminen aiheuttaisi merkittävät siviilitappiot tai jonkin suojellun kohteen vaurioitumisen. Vastaavasti Venäjä käyttää hyödyksi tätä Ukrainan harkittua ja siviilitappioiden minimointiin tähtäävää sodankäyntitapaa sijoittamalla tykistöä sekä raketinheitinjärjestelmiä kaupunkialueelle, jopa asuintalojen tuntumaan.

Karttaan olen merkinnyt (punainen ympyrä) sellaisia alueita, joilla on tehty havaintoja edellä kuvailemistani Venäjän toimista. Miehitetyssä Donetskissa asuvat tuttuni ovat kertoneet koko sodan ajalta lukuisia esimerkkejä, kuinka venäläiset sijoittavat tykistöä asutetulle alueelle – jopa sairaaloiden tuntumaan ja alueelle. Viimeisin konkreettinen esimerkki tulee tämän vuoden puolelta, venäläisten sijoittaessa panssarihaupitseja Azotniin pienkaupunginosaan (ukr.  Азотный микрорайон)  Kuibyshivskyin alueella Donetskissa. Vastaavasti viime kesänä tuttumme näki venäläisten ajavan panssarihaupitsin sairaala-alueelle tulittamaan Ukrainan kontrolloimia alueita, mikä toistui keskeytyksettä useiden vuorokausien ajan. Kyseinen sairaala oli tuolloin toiminnassa, kuten on edelleenkin – samalla tavalla Azotniin alueella asuu runsaasti siviileitä, joita venäläiset käyttävät ihmiskilpinään.

Donetskin keskustasta etelään sijaitsevan DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) terästehtaan alue ja ympäristö on toiminut yhtenä venäläisten huoltovarikkotoiminnan keskuksena kaupunkialueella. Laajalle teollisuusalueelle on raideyhteys Ilovaiskista, jolloin vältytään kaupunkialueen kiertäminen Jasynuvatan kautta pohjoisesta. DMZ:n alue on helposti Donetskin kehätieltä (H20) tavoitettavissa, mikä vain korostaa sen merkitystä venäläisille, niinpä alue on toiminut varastona, varikkona ja huoltotukikohtana venäläisille sodan ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Makiivkassa rakennusalan oppilaitokseen nro. 19 kohdistettu isku on luonnollisesti saanut eniten huomiota medioissa, mutta joulukuulta ja tammikuulta voi poimia muitakin sellaisia iskuja, joilla on muutakin kuin vain uutisarvoa.

Joulukuun 21. päivä Ukrainan asevoimat vaikutti tykistöaseella Bossen alueen ja vanhan hautausmaan eteläpuolella sijaitsevan Šeš-beš hotelli- ja ravintolakompleksiin Donets’ke Moren pohjoisella rannalla. (7) Ravintolassa oli iskuhetkellä iltaa viettämässä Roskosmosin entinen johtaja Dmitri Rogozin, joka loukkaantui iskussa sekä miehitysalueen hallintoon kuulunut, kollaboraattori, Vitali Hotsenko – jälkimmäisen ollessa todennäköisesti iskun kohde. Hotsenko selvisi iskusta hengissä (vammoitta).

Samoihin aikoihin Ukraina vaikutti Bossen alueella toimineeseen venäläisten tykkipatteriin, hiljentäen kyseisen patterin mahdollisesti M142 HIMARSilla suoritetulla iskulla.

Tammikuun 8. päivä Ukraina kohdisti tykistökeskityksen Donetskin pohjoisosissa sijaitsevaa metallivalssaamoa vastaan (ПАТ ”ДМПЗ”), jonne venäläiset olivat perustaneet huolto- ja korjausvarikon. (8) Ukrainan tykistön kohteeksi ovat päätyneet myös venäläisten joukkojen keskitykset sekä siirrot Donetskin alueella, kuten Jakovlivkan alueella välittömästi Donetskin pohjoispuolella. (9) Vaikuttaminen kohdistuu myös venäläisten panssarikalustoon ja muuhun kalustoon rintaman tuntumassa, kuten Lozoven kylässä, jossa tuhottiin venäläisten taistelupanssarivaunu (todennäköisesti T-72B3) sekä pienikokoinen ammusvarikko. (10)

Mikäli haluamme siviileiden kärsimysten päättyvän Ukrainassa nopeammin, on meidän toimitettava Ukrainalle aseistusta, jolla vaikuttaa riittävän syvälle Venäjän selustaan – vähintäänkin Ukrainan on kyettävä vaikuttamaan Venäjän joukkoihin kaikilla niillä alueilla, joita Venäjä juuri nyt miehittää.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://euroweeklynews.com/2022/12/06/maria-pirogova-dies-donetsk-dpr/ 

2. https://twitter.com/Tendar/status/1609657637133766657 

3. https://twitter.com/nexta_tv/status/1611857616447094786 

4. https://glavred.net/ukraine/prikaz-otdal-polkovnik-okkupant-nazval-vinovnogo-v-likvidacii-rossiyan-v-mariinke-no-eto-ne-vsu-10439408.html 

5. https://twitter.com/nexta_tv/status/1607666131468226561 

6. https://twitter.com/PToveri/status/1613940436573515776 

7. https://ukrainetoday.org/2022/12/22/arrival-in-the-midst-of-a-feast-details-of-the-wounding-of-rogozin-in-donetsk-appeared-photo-video/ 

8. https://twitter.com/NOELreports/status/1612084411549319168 

9. https://twitter.com/Militarylandnet/status/1611787129452912640 

10. https://twitter.com/UAWeapons/status/1612842096045457408 

Kuvat rakennusalan ammattioppilaitoksesta nro. 19 via dw.com ja @Lyla_lilas.

Tilannekartan lähteinä käytetty myös ukrainalaista Informnapalm OSINT-ryhmää, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havaintoja ajalta ennen 24. helmikuuta 2022 ja @5urpher laatimaa seikkaperäistä karttaa sekä omia havaintoja, että kontakteja alueelle.  

#StandWithUkraine 

Miehitetyssä Donetskissa ihminen on ihmiselle susi

 

Tästä on vierähtänyt jo kuukauden päivät, kun viimeksi kirjoitin miehitetyssä Donetskissa ja laajemmin miehitetyssä Itä-Ukrainassa vallitsevasta tilanteesta. Heinäkuun 11. päivä blogissani Ukrainan sota – epäsuoraa tulta venäläisten niskaan huomioin myös Donetskissa vallitsevaa humanitaarista tilannetta, käytännössähän kyse alkaa olla humanitaarisesta katastrofista, jota pian koittava syksy ja talvi tulee katastrofaalisella tavalla heikentämään. Tilanne miehitetyn Donetskin alueella ei ole muuttunut paremmaksi kesän aikana, kaupungin (ja alueen) asukkaiden tilannetta helpottaa hiukan kesän satokausi, toisaalta paahtava kuumuus tekee vesipulan kourissa olevassa kaupungissa asumisesta yhtä tuskaa monille – vanhusten tilannetta ne uskalla edes arvailla.

Heinäkuun tilannepäivityksen aikaan Donetsk oli jo vajonnut akuutin vesipulan kouriin, näiltä osin tilanne ei ole muuttunut paremmaksi vaan ennemminkin päinvastoin. Jos heinäkuun alkupuolella vesijohtoverkosto toimi suuressa osassa Donetskin pari-kolme tuntia päivässä kahtena tahi kolmena päivänä viikossa, on käyttövettä nyt tarjolla vieläkin harvemmin. Erityisen heikko tilanne on Donetskin läntisissä ja luoteisissa osissa rintaman tuntumassa, jossa käyttövettä ei ole tullut viikkoihin kuin yksittäisiä kertoja. Tilanne ei juurikaan ole parempi lähempänä keskustaakaan, jossa käyttövettä saattaa olla tarjolla kerran viikossa – joidenkin katujen varsilla käyttövettä säännöstellään siten, että vain joka toinen kerrostalo saa vettä kerran viikossa. Aiemmin vesijohtoverkosto toimi luotettavammin yöaikaan, nyt sekään ei ole enää toiminnan tae.

Juomavetenä Donetskin vesijohtovettä ei ole voinut käyttää (turvallisesti) enää vuosiin, nyt käyttö käyttövedenkin suhteen on epävarmaa. Eräät kaupungissa asuvista tutuistamme sanovat, ettei vettä voi käyttää enää suihkussa käyntiin tai pyykkien pesuun, ainoa, johon sitä voi käyttää on siivoukseen. Eikä sillä silloinkaan saa mitään siivottua, vain ”liotettua lattioita”.

Kaupungin asukkaiden vesihuolto on pyritty järjestämään kuljettamalla tankkiautoilla vettä asukkaille kaupunginosiin. Mikä näyttää jäävän vain ”pyrkimykseksi”, koska toimintaa ei ole organisoitu kunnolla, se on täysin suurpiirteistä ja mielivaltaista. Annan esimerkin, jos on ilmoitettu, että tankkiauto toimittaa vettä asukkaille ”Tsirk Kosmoksen” edustalla keskiviikkona kello 12:00, niin se tankkiauto saattaa pysähtyä jakamaan sitä vettä asukkaille kilometrin päähän, eikä se välttämättä missään vaiheessa edes aja sovitun paikan kautta.

Eikä kyse ole vain huonosta organisoinnista, piittaamattomuudesta, kyse on myös kunnioituksen puutteesta ja vallankäytöstä. Vuosien miehitys, piittaamattomuus ja lain sekä järjestyksen puute nostavat ihmisten ne huonoimmat puolet esiin ja nyt kaupunki muistuttaa enemmän leiriä kuin sivistyneiden ihmisten asuinpaikkaa, joten seuraukset alkavat olla nähtävillä.

Kaupungissa asuva tuttumme on jo useamman kerran päässyt todistamaan ihmisten väkivaltaisuutta vedenjakelupisteillä. Viimeksi kaksi eläkeikäistä mummoa repi toisiaan hiuksista ja yritti kuristaa hengiltä, kun vettä ei ollut riittävästi (eli edes paria-kolmea litraa henkeä kohden). Osa ihmisistä kääntää tällaisille näkymille selkänsä, osa koettaa olla kuin mitään ei tapahtuisikaan, jotkut – kuten tuttumme – koettavat säilyttää näissä oloissa ihmisyytensä, mutta vaikeaa se on, kun pulaa on kaikesta ja pois pääsee vain lähtemällä Venäjälle. Kaltaiselleen ihmiselle, jolla ei ole suhteita eikä rahaa, se tietäisi ”viranomaiskoneiston” armolle heittäytymistä ja ensimmäisenä alistumista anomaan Venäjän passia.

Kymmenille tuhansille donetskilaisille koronapandemia oli sikälikin kohtalokas, ettei heidän ollut mahdollista vierailla Ukrainan puolella, koska miehityshallinto piti suurta osaa rintamalinjan tarkastuspisteistä suljettuna eristyksen alusta Venäjän laajan offensiivin alkuun saakka. Lähes pari vuotta kestänyt sulku raunioitti monen talouden terveyden ohella, ja kun Venäjän laaja offensiivi 24. helmikuuta alkoi, ei heillä ollut mitään varastoja kestää tulevaa – eikä miehityshallinto ollut varautunut lainkaan minkään laiseen sotaan. Donetskissakin elintarvikevarastot oli hetkessä syöty, nyt kaupunki asukkaineen on olemattomien Venäjältä tulevien huoltokuljetusten varassa lukuun ottamatta korruptoitunutta eliittiä, joka – jos ei ole paennut kaupungista – elää omaa elämäänsä tarvitsematta kärsiä nälkää ja janoa.

Koronasulusta ja erityksestä seurasi myös se, ettei moni lähtöä suunnitellut kyennyt toteuttamaan sitä ja nyt useilla pakoon liittyy suuria riskejä. Meidän on todennäköisesti mahdotonta ymmärtää näitä riskejä, mitä riskejä lähtöön nyt voi liittyä? Mutta – vaikka Venäjä on tuhoamassa Ukrainaa ja ukrainalaisia – sen miehittämät alueet eivät saa jäädä aivan vaille asukkaita, eli siellä on oltava siviilejä panttivankeina (ihmiskilpinä) ja täten toimimassa hidasteena Ukrainan asevoimien mahdollisille operaatioille.

Samalla Venäjä järjestää sitä itseään palvelevia propagandanäytöksiä humanitaarisen avun toimittamisesta miehitetyille alueille, satunnaisista siviileiden ”evakuoinneista” jne. Ikävä kyllä useimmissa tapauksissa nämä ”evakuoinnit” ovat pakkosiirtoja, joissa siviileiden on luovuttava käytännössä myös osasta identiteettiään Venäjän pakottaessa heidät ottamaan Venäjän passin. Orpolasten tai vanhemmistaan erotuettujen sylivauvojen kohdalla on hyvin todennäköistä, että lapsi ei koskaan saa tietää juuristaan uudessa asuinpaikassaan sijoitusvanhemmillaan (sijoituspaikka ei mielestäni ole perhe, joten en kutsu sitä sellaiseksi). Näin toimien Venäjä tuhoaa lasten identiteetin ohella heidän ukrainalaisuuden. Ja tälle toiminnalle löytyy esimerkkejä 30-luvun Neuvostoliitosta, jossa holodomorin jälkeen orvoiksi jääneet lapset kasvatettiin leireillä identiteetiltään venäläisiksi neuvostokansalaisiksi, ukrainalaisuus kitkettiin heistä pois! Toisaalta eräissä tapauksissa nämä ”evakuoidut” on jätetty heitteille hetimmiten, kun miehitettyjen alueiden ja Venäjän välinen raja on ylitetty.

Mutta palatkaamme miehitettyyn Donetskiin ja tähän hetkeen.

Sen ohella, että tilanne Donetskissa nostaa monissa ne huonoimmat puolet esiin – itsekkyyden ja piittaamattomuuden, asukkaat tiedostavat samalla sen, että etenkin tällä hetkellä valta kaupungissa on niillä, joilla on aseet. Eräs tuttumme kertoi keskustelustaan työpaikallaan (keskustelu käytiin heinäkuun alussa, jolloin työpaikalla oli vielä toimintaa), jonka hän oli käynyt vartijan kanssa. Töihin tullessaan he olivat ihmetelleet, miksi hallin kaikki ikkunat oli rikki, vaikka alueella ei näkynyt jälkiä räjähdyksistä. Hallin vartijana ollut mies kertoi työntekijöille, kuinka venäläissotilaat olivat ampuneet huvikseen ikkunoita. Eikä vartija voinut puuttua tähän käytökseen, koska…

Jokainen paikallinen tavallinen kansalainen (jollainen vartijakin on) tiedostaa sen, ettei heidän henki ole näille venäläissotilaille minkään arvoinen, ja etteivät nämä sotilaat joudu vastuuseen, jos ampuvat jonkun paikallisen siviilin. Ja koska nämä sotilaat eivät joudu mihinkään vastuuseen, teosta ei koidu seurauksia kenenkään taholta, he voivat käyttäytyä kuten haluavat ja jos he haluavat ampua valittavan siviilin, he ampuvat tämän. Jokaiselle donetskilaiselle on miehitysvuosien kuluessa kertynyt sen verran itsesuojeluvaistoa, että tietävät milloin on parempi olla hiljaa – etenkin aseistautuneen henkilön edessä.

Kuten edellä viittasin, miehitysvuodet ovat nostaneet ihmisissä pintaan myös niitä huonoimpia puolia. Naapureita kytätään mutta sen rinnalla myös suoraan uhkaillaan, uhkailuun voi riittää syyksi niinkin vähäinen kuin valittaminen ja arvostelu vedenjakelupisteellä tai bussipysäkillä, kuten läheisellemme linja-autopysäkillä kävi, hänen jouduttua suukopuun erään naapurustossa asustelevan eläkeläismiehen kanssa, joka lopulta uhkasi FSB:llä tuttuamme, jos tämä ei lopettaisi venäläisten arvostelua. ”Koputtajat” eli kantelijat tekevät miehitetyssä kaupungissa työtään, ovat tehneet jo vuosien ajan.

Samainen tuttumme oli jo miehitysajan alkupuolella kiivastuksissaan tuumannut miehitystä ja Venäjää tukeneille näiden toivoneen Neuvostoliittoa ja Neuvostoliiton lopulta saaneen. Eikä tämä Neuvostoliitto ollut mikään kansojen koti vaan valtio, joka ei kyennyt tarjoamaan kansalaisilleen muuta kuin jonoja ja eriasteista terroria.

Miehitetty Donetsk, aamulla 16. elokuuta 2022. (1)

Heinäkuun blogissani huomioin myös Ukrainan asevoimien tykistöiskut miehitetyn Donetskin, Makiivkan ja Jasinuvatan alueelle. Tällä kertaa jätän aiheen käsittelyn vähemmälle, vaikka Ukrainan asevoimat on suorittanut miehitetyn Donetskin alueelle elokuunkin puolella lukuisia tykistökeskityksiä, viimeksi tänään (16. elokuuta), jolloin Ukrainan asevoimat tuhosi tykistökeskityksellä venäläisjoukkojen varikon, joka sijaitsi vul. Šorsan ja Tamanskyi Prospektin sekä läheisen jätemaakasan (ukr. теракон) välisellä alueella. (2)

Kuten muuallakin miehittämillään alueilla, Venäjä oli sijoittanut myös tämän varikon kaupunkialueen keskelle. Alueella sijaitsee (1400 metrin säteellä iskukohteesta) useita sairaaloita, Keskussairaala nro 1 eli Vishnevsky-sairaala,  Donetskin alueellinen kliinisen traumatologian sairaala ja Äitiyssairaala (Республиканский Центр Охраны Материнства и Детства) sekä Donetskin proteesi- ja ortopedinen keskus (merkitty kuvakollaasiin alla).

Osakuva Kyivskyin alueesta Donetskista, rintamalle alueelta on vajaat 9 kilometriä.

Sen ohella, että Ukrainan asevoimat tulittaa kohteita miehitetyssä Donetskissa, on miehittäjä syyllistynyt toistuvasti tämänkin kesän kuluessa Donetskin tulittamiseen. Esim. elokuun 6. päivä vul. Tšeljuskintsev 265 osui itä-kaakon suunnalta eli niin ikää miehitetyn Makiivkan suunnalta ammuttu yksittäinen raketti. (3) Kerrostalo, johon raketti osui, on aivan tavallinen asuinrakennus, sen sijaan vul. Tšeljuskintsevin ja vul. Molodih Šahtariv’n risteyksessä sijaitsee Kaupungin lastenkliininen sairaala nro 1, jota pidän raketin todennäköisenä kohteena venäläisten kesän aiemman toiminnan perusteella – Donetskissakin useaa sairaalaa ja koulua on tulitettu Makiivkan suunnalta venäläisjoukkojen toimesta. Venäjän miehittämien alueiden sairaaloihin ja kouluihin kohdistamalla tulituksella on nähdäkseni yksi merkittävä tarkoitus, niitä käytetään propagandauutisissa todistamaan etenkin venäläisille se, että Ukrainakin tulittaa siviilikohteita brutaalisti. Luonnollisesti en sulje pois sitäkään vaihtoehtoa, etteikö osassa taustalla voi olla puutteellinen koulutus, piittaamattomuus tahi humalatila mutta eivät nämäkään syyt tee Venäjän toiminnasta sen hyväksyttävämpiä.

Elokuun 6. 2022. Donetskissa kerrostaloa vul. Tšeljuskintsev 265 tulitettiin itä-kaakosta, miehitetyn Makiivkan suunnalta. (3)

Haaveillen vapaasta Donetskista, Donbasista ja Ukrainasta,

 

Marko 

 

Paikallisten tuttujemme ohella lähteinä hyödynnetty:

1. https://twitter.com/TpyxaNews/status/1559424241849729035 

2. https://twitter.com/nexta_tv/status/1559392003065929729

3. https://twitter.com/666_mancer/status/1555895235422654465 

Lukijoille tiedoksi, turvallisuussyistä en mainitse miehitetyillä alueilla asuvien tuttujemme ja läheistemme nimiä (edes etunimiä), enkä asuinalueita edes kaupunginosan tarkkuudella. 

#StandWithUkraine 

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden pakkovärvätyt – venäläisten tykinruokaa

 

Venäjän, helmikuun lopulla aloittaman laajan offensiivin kuluessa, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on pantu täytäntöön jälleen uusi reserviläisten värväyskierros (ensimmäinen käynnistettiin ennen 24. helmikuuta alkanutta offensiivia), ja puheiden tasolla valmistellaan jo kolmatta värväyskierrosta. Käytännössä näiden värväysten luonne on sellainen, että miehiin kohdistuessaan kyse on suurelta osin pakkovärväyksestä, koska käytännössä kiinniotetut miehet pakotetaan Venäjän riveissä rintamalle sotimaan Ukrainaa vastaan. Aiemmin pakkovärvätyistä nuorimmat ovat syntyneet vuonna 2004, heillä ei ole taustalla mitään aseellista koulutusta eikä heille järjestetty kunnollista sellaista edes ennen rintamalle lähettämistä, kuten ei välttämättä kenellekään pakkovärvätylle ja Venäjän asevoimiin liitetylle miehelle.

Varustuksesta päätellen kuvan kaksikko on Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta ”värvättyjä” ja rintamalle heitettyjä – heillä sentään on aseet ja teräspotat päähän laittaa.

Donetskista offensiivia ennen ja offensiivin aikana pakkovärvättyjä miehiä on viety esim. Horlivkan alueelle, jossa heitä on pidetty suljettuina kunnallisissa laitoksissa (päiväkodit ja koulut) päiviä ilman ruokaa ennen kuin joukot on komennettu rintamalle.

Pakkovärvätyistä läheskään kaikille ei ole jaettu aseita, osa sotavangeiksi joutuneista on kertonut ukrainalaisille saaneensa aseen mutta vain kourallisen patruunoita. Miehitysjoukot ovat käyttäneet näitä pakkovärvättyjä etulinjassa raivaamassa esteitä ja kaivantoja hyökkäysten edellä. Pakkovärvättyjen lähettämien viestien ja kontaktieni kautta keräämieni tietojen mukaan näiden joukko-osastojen tappiot ovat todella suuret – seuraavaksi muutama esimerkki näiden joukko-osastojen kokemista tappioista taisteluissa Ukrainan asevoimien kanssa.

Maaliskuun alkupuolella Makiivkan alueelta pakkovärvätyistä koottu komppania lähetettiin sotimaan jonnekin. Komppaniaan pakkovärvättyjen omaiset eivät tiedä mihin joukko-osasto lähetettiin. Tietojeni mukaan huhtikuun ensimmäiseen viikkoon mennessä kukaan omaisista ei ole saanut mitään viestiä komppaniaan pakkovärvätyiltä – käytännössä voidaan siis todeta, että mahdollisesti reilun sadan miehen vahvuinen joukko-osasto on lakannut olemasta ts. tuhottu. Erään kadonneen omainen toivoo poikansa jääneen ukrainalaisten sotavangiksi, koska se on ainoa mahdollisuus poikansa hengissä selviämiselle tästä sodasta.

Myös toinen esimerkki koskee Makiivkan alueelta pakkovärvätyistä koottua komppaniaa, joka koottiin maaliskuun puolivälin aikoihin ja lähetettiin välittömästi rintamalle, ja jo reilun viikon kuluttua komppania oli menettänyt kuolleina 96 prosenttia kokonaisvahvuudestaan. Ainoat hengissä selvinneet ovat sairaalassa miehitetyillä alueilla.

Donetskin itäpuolella sijaitsevasta Makiivkasta on pakkovärvätty ja lähetetty rintamalle enemmän miehiä kuin kahden komppanian edestä – mikä mahtaa muiden kohtalo olla? Eivätkä tiedot Makiivkasta eroa millään muotoa vastaavien komppanioiden kokemuksista, jotka on koottu miehitetystä Donetskista. Olen saanut varmistettua yhden Donetskista Horlivkan alueelle lähetetyn joukko-osaston menettäneen lähes kaikki miehensä viikossa, (ensimmäisestä viikosta selvisi hengissä seitsemän miestä).

Samaan aikaan Donetsk-Makiivka-alueella (ja todennäköisesti muuallakin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla) turvallisuusjoukot metsästävät myös entisiä vankeja näihin pakkovärvätyistä koottuihin osastoihin. Varmuudella en osaa sanoa onko pakkovärväystä ulotettu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitseviin vankiloihin, Venäjällä näin on tehty. Luonnollisesti pakkovärväys, tai mikään värväys, kohdistuu vain sellaisiin vankeihin, joita ei pidetä ns. kansanvihollisena.

Vilkhivkassa ukrainalaisia odotti tällaiset näyt. Taisteluissa kaatuneita sekä nälkään ja uupumukseen kuolleita joukkohautoihin raahattuina. Varusteista päätellen nämäkin miehet, ja ainakin yksi nainen, kuuluivat joukko-osastoon, joka koottiin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta (pakko)värvätyistä.

Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita koskevaan värväys-pakkovärväys-toimintaan liittyy mielenkiintoisena havaintona myös se, että samaan aikaan huomattava määrä vuosina 2014 ja 2015 sotaan Ukrainaa vastaan osallistuneita odottaa edelleen määräystä astua palvelukseen. Tiedossani on, että alustavan kutsun on saanut jo moni kyseisenä ajanjaksona sotinut, tähän joukkoon kuuluu myös naisia, mutta heistä juuri kukaan ei ole joutunut rintamalle. Heitä kehotetaan odottamaan tarkempaa määräystä ja samaan aikaan turvallisuuskoneisto yhdessä venäläisten erikoistoimintamiesten kanssa metsästää miehiä sijoitettavaksi rintamalle lähetettäviin komppanioihin. Miehiä etsitään kotiosoitteista, heitä on viety työpaikoilta – jopa sairaaloista. Kaduilla järjestetään ratsioita, miehet saattavat kadota matkalla töistä kotiin ja pahimmassa tapauksessa kaatua rintamalla, ennen kuin omaiset saavat tietää minne läheisensä on joutunut.

Paikalliset tuttuni ovat todenneet miehittäjän toiminnan olevan tarkoituksellista, että se lähettää rintamalle tarkoituksellisesti puutteellisesti koulutettuja ja varustettuja miehiä kuolemaan. Venäjän offensiivin alkupuolella Ukrainan asevoimat otti runsaasti miehitetyiltä alueilta pakkovärvättyjä sotavangeiksi, moni vangiksi otettu kuvaili taustaansa koulutetuksi – onko Venäjän tarkoituksena tuhota loputkin Ukrainan itäisten osien intelligentsiasta?

Kirjoitus on myös kirjoitettu siksi, koska sodan ollessa käynnissä näistä pakkovärvätyistä juuri kukaan ei välitä. Venäläisille he ovat ”jauhelihaa”, kuten eräs miehitetyn Donetskin alueella piileskelevä tuttumme tuumasi. Eivätkä he ole miehittäjän paikallisille marioneteille sen tärkeämpiä – uhrattavissa olevia ihmispoloja.

 

Marko

 

Kirjoituksen lähteinä toimivat henkilökohtaiset kontaktit Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Lähteitä suojatakseni en mainitse nimitietoja tai mitään muita yksilöitäviä tietoja.

Kuva Vilkhivkasta via TheDeadDistrict.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine 

Venäläisten merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet miehitetyssä Itä-Ukrainassa

Aloitin helmikuun kirjoittamalla blogin ”Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa”, jossa lupailin palaavani teemaan, julkaisemalla katsauksen Venäjän ja heidän proxy-joukkojen merkittävimmistä varikko- ja huoltotukikohdista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Aloitan kirjoitukseni käymällä aiempaa tarkemmin läpi Rostovin alueella (oblast) sijaitsevia sotilas-, huolto- ja varikkoalueita sekä harjoitusalueita, joita Venäjä on hyödyntänyt säännöllisesti käynnissä olevan sodan kuluessa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen 1. ja 2. armeijakunnan huollossa sekä kaluston varastoinnissa – ajoittain Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut joukko-osastot, mukaan lukien ”aluepuolustusprikaatit”, ovat käyneet harjoittelemassa Venäjän puolella palaten harjoitusperiodin jälkeen takaisin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille.

Jotta lukijalle muodostuisi parempi kuva tämänhetkisestä tilanteesta, on järkevää aloittaa tarkastelu kartalla, jonka pohjana on Mil. UA:n (Ukrainan asevoimat) ja johon olen merkinnyt käytössäni olevien tietojen perusteella miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2. armeijakunnan operatiivisen toiminta-alueen, sekä Venäjän puolelle eräitä Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta merkittäviä kohteita, kuten Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin harjoitusalueet.

Yhdistelmäkuva Russkojen ammusvarikosta helmikuulta 2015, satelliittikuva ja helmikuussa 2015 verkkoon ladattu kuva. (1)

Aiempaa tarkemmin olen huomioinut myös Kamensk-Šahtinskin alueen, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin eteläpuolella. Kaupungin ratapiha on merkittävässä roolissa kaluston siirtokuljetusten sekä huoltokuljetusten kannalta. Kamensk-Šahtinskin luoteispuolella, Filippenkovin kylän lähellä, sijaitsee huolto- ja ammusvarikkoalue ja harjoittelualue, joka on ollut käytössä jo ennen sotaa, mutta heinä-elokuussa 2014, ennen Venäjän asevoimiin kuuluvien yhtymien offensiivia Itä-Ukrainaan, aluetta ryhdyttiin laajentamaan huomattavasti. Loppukesän 2014 jälkeen alue on ollut aktiivisessa käytössä ja sinne on ollut sijoitettuna kaiken aikaa aiempaa (aika ennen sotaa) olennaisesti runsaammin varustusta ja kalustoa.

Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, vastaavasti  Kamensk-Šahtinskista Itä-Ukrainaan, miehitetyn Luhanskin alueelle, ei maanteitse ole pitkäkään matka (kaupungista Venäjän kontrolloimalle rajalle on noin 40 km). Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Druzhnen kylän kaakkoispuolella on epäsäännöllisemmässä käytössä oleva ammusvarikko/ välivarasto.

Venäjän hallinnassa on n. 409 km Ukrainan vastaista rajaa. Karttapohjaan on Mil. UA:n toimesta merkitty myös demarkaatiolinja punaisella.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission on onnistunut kuvata käynnissä olevan sodan aikana tapahtuneita laittomia rajanylityksiä ts. tilanteita, joissa Venäjä huoltaa joukkojaan Itä-Ukrainassa maastoon ajamiaan teitä myöten. Manychin rajaseutu Russkojen ammusvarikon länsipuolella on eräs, jota Venäjä hyödynsi hyvin aktiivisesti syksystä 2018 kevättalveen 2019, jonka jälkeen ETYJ vähensi tiedustelulennokeilla suoritettuja partiolentoja alueella, menetettyään venäläisjoukkojen tulituksessa useita lennokkeja lyhyen ajan sisällä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissionlokakuussa 2018 julkaisema kuva venäläisten sotilasajoneuvojen suorittamasta rajan ylityksestä. (2)

Seuraavaksi voimme tarkastella hiukan tarkemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevia alueita, joille venäläisjoukot ovat rakentaneet joukkojen rotaatioiden ja huollon kannalta merkittäviä tukikohtia ja varikkoja. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on venäläisjoukkojen käyttämiä merkittäviä varikko- ja tukikohta-alueita vähintäänkin 15, joiden lisäksi tulee kymmeniä muita tukikohtia ja varikkoja, joita alueelle sijoitetut Venäjän asevoimiin ja proxy-joukkoihin kuuluvat yksiköt käyttävät säännöllisesti. Kalustomäärät näillä varikkoalueilla ovat niin mittavia, että ne ovat verrattavissa monen eurooppalaisen valtion maavoimien kalustovahvuuteen.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjältä saapuva kalusto ja materiaali toimitetaan pääasiassa näiden merkittävien huolto- ja rotaatiotukikohtien kautta rintamalohkoille, tai rintaman tuntumassa oleviin varastoihin, joita on runsaasti alueen suurimmissa kaupungeissa Donetskissa, Horlivkassa ja Luhanskissa. Kaupungeissa nämä varastot sijaitsevat usein asutuksen tuntumassa tai aivan sellaisten keskellä synnyttäen näin huomattavan vaaratekijän alueen siviileille esim. viime syksynä Donetskissa Kuibyshivskyin alueella sijaitsevan ”pienehkön” ammusvaraston räjähdystä seurasi mittavan tulipalon, räjähdys myös lennätti romua ja räjähtämättömiä ammuksia laajahkolle alueelle. Usein nämä räjähdykset ovat seurausta huolimattomasta ammusten ja räjähteiden käsittelystä.

Rautateitse tapahtuvan huollon kannalta merkittävässä roolissa on Donetskin kaakkoispuolella sijaitsevan Ilovaiskin ohella Debaltsevo, jonka hallinta mahdollistaa miehitysjoukoille suoran ja toimivan itä-länsi-yhteyden Donetskin ja Luhanskin välillä.

Aiempina vuosina olen, vastaavien katsausten yhteydessä, esittänyt kuvakaappauksia rotaatiotukikohtien alueilta otetuista satelliittikuvista, osoittaen näin tukikohtien rakentamisen aloittamisen ja kasvun sodan aikana. Nyt näitä merkittäviä tukikohta-alueita on määrältään niin paljon, että mielestäni ei ole enää järkevää poimia kymmeniä satelliittikuvia perätysten osoittamaan rakentamista ja käyttöä, sen sijaan hyödynnän aiempaa enemmän ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden julkaisemia kuvia, ja yksittäisten suurempien tukikohtien kohdalla teen kuvakollaasin tukikohdan rakentamisesta 0-hetkestä nykyisyyteen (eli viimeisimpään alueelta julkaistuun satelliittikuvaan).

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission syyskuussa 2017 julkaisema kuva Myrnen varikosta.

Huom. yllä olevaan karttaan olen suorakulmioina merkinnyt alueet, joilla on merkittäviä – satelliittikuvissa havaittavia – sodan aikana rakennettuja tukikohtia ja/ tai harjoittelualueita. Alla taulukoissa nimeän kunkin suorakulmion alueella sijaitsevat merkittävät tukikohdat, tunnisteena toimii suorakulmiossa sijaitseva numero – yksittäisiä huomioitavia tukikohtia sijaitsee myös näiden alueiden ulkopuolella, kuten Kalmiusken eli entisen Komsomolskin pikkukaupungissa, jossa tehdasalueella sijaitsee kalustovarikko.

Merkittävien kaupunkien, Donetsk, Makiivka ja Horlivka sekä Luhansk, alueilla sijaitsevia tukikohtia en kuitenkaan ryhdy erittelemään, poimin kuitenkin muutamia esimerkkeinä esille katsauksen loppupuolella.

suorakulmio 1	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Samiilove (kylän alueella toimintaa kahdella alueella)	4. toukokuuta 2018
Markyne	25. lokakuuta 2015
Markyne II	10. heinäkuuta 2017

suorakulmio 2	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Svobodne	17. lokakuuta 2015

suorakulmio 3	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Mospyne	11. kesäkuuta 2015
Pokrovka	16. joulukuuta 2015

suorakulmio 4	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Novoselivka	23. heinäkuuta 2015

suorakulmio 5	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Torets	28. huhtikuuta 2015
Petrivske	29. maaliskuuta 2016
harjoitusalue (2,6 km Petrivskestä länteen)	16. helmikuuta 2016

suorakulmio 6	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Hrustalnyi (ent. Krasnyi Lutš)	1. heinäkuuta 2016
Krasnolutskyi	ETYJ:n ilmoitus vuodelta 2019
Sadovyi (harj. alue)	toimintaa sodan ajan
Miusynsk	10. huhtikuuta 2015

suorakulmio 7	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Buhaivka	20. heinäkuuta 2015
Shymshynivka	20. heinäkuuta 2015
Myrne	20. heinäkuuta 2015
Kruhlyk	6. huhtikuuta 2016

suorakulmio 8	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Myrnyin alue, Luhansk	24. heinäkuuta 2015
Luhansk (international airport)	syksy 2014
Katerynivka	10. huhtikuuta 2015

Kuten edellä viittasin, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kaupunkialueiden varasto- ja tehdasalueita hyödynnetään myös kaluston ja erilaisen materiaalin – myös ammusten ja räjähteiden – varastoinnissa. Suurimpien kaupunkien, kuten Donetskin ja Makiivkan sekä Horlivkan ja Luhanskin alueilla on kymmeniä erisuuruisia varastoja, joihin on varastoitu materiaalin lisäksi myös raskasta kalustoa panssarivaunuista ja panssarihaupitseista lukien, näin toimien venäläisjoukot rikkovat myös Minsk II-sopimusta.

ETYJ:n julkaisemassa kuvassa seitsemän 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmää asutuksen keskellä Makiivkassa.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden suurimmassa kaupungissa Donetskissa on lukuisia merkittäviä varastoja ja huoltovarikkoja, kaupungin ulkopuolella Proletarskyin alueen kaakkoispuolelle on viime vuosina rakennettu pienehkö tukikohta. Itse kaupungissa esim. ExpoDonbass messukeskukseen on ollut sijoitettuna säännöllisesti joukkoja ja kalustoa – toisinaan myös ammuksia, alueella on myös sijoitettu esikuntajoukkoja, (3) vastaavasti Budonivskyin alueella vul. Baumanan ympäristössä sijaitsevaa teollisuusaluetta on hyödynnetty kaluston ja materiaalin huollossa ja varastoinnissa.

Makiivkan alueella pikateiden H20 ja H21 liittymän kaakkoispuolella sijaitsevia varastoja on hyödynnetty sodan kuluessa panssarivaunujen varastoina ja huoltotukikohtina. (4) Alueelle on rakennettu uusia varastoja sodan kuluessa.

Myös Luhanskin alueella on vastaavalla tavalla venäläisjoukkojen toimesta hyödynnetty teollisuusalueita kaluston- ja materiaalin varastoinnissa. Erityisen runsaasti kalustoa on ollut varastoituna Luhanskin kaakkoispuolella sijaitsevan vanhan lentokentän alueelle sekä kentän ympäristön teollisuusalueelle esim. Transpelen aluetta Proletariatu Donbasun kaupunginosassa. (5) Lentokentän ympäristössä on myös harjoitusalueita, joilla alueelle sijoitetut venäläisjoukot säännönmukaisesti harjoittelevat.

Luhanskin länsipuolella, Oleksandrivskissa, sijaitsee harjoittelualue, jolla venäläisjoukot ovat säännöllisesti harjoitelleet ammuntaa. Alueella on sijainnut pienehkö varuskunta jo ennen sotaa, alue siirtyi kesällä 2014 miehitysjoukkojen haltuun.

Uskoakseni lukijan on mahdollista saada tämän ja aiemmin julkaisemani tekstin ”Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa” myötä varsin kattava kuva siitä, millaisella voimalla ja mihin alueille tukeutuen Venäjä operoi miehittämässään osassa Itä-Ukrainaa. Täydentänen kokonaisuutta myöhemmin kirjoituksella, jossa huomioin laajemmin Venäjän asevoimien joukko-osastot Ukrainan rajan pinnassa – etenkin nk. Donin ryhmitysalueella, jolle Venäjä on sijoittanut yli 50 000 asevoimiensa sotilasta.

Marko 

1. https://informnapalm.org/en/all-about-the-ammunition-transshipment-camp-in-the-russkoye-village-rostov-oblast/ 

2. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1050700801822351361?s=20 

3. https://informnapalm.org/en/russian-mercenaries-from-expodonbas-to-a-barn/ 

4. https://informnapalm.org/22406-potemkin-baza-v-makeevke/ 

5. https://www.youtube.com/watch?v=NOYuRvRWWow (julkaisija Юрий Касьянов).

Tämän blogin kirjoittamisessa olen hyödyntänyt yllä nimettyjen lähteiden sekä Google Earthin ohella aiempia blogejani sekä aineistoa, jota useat eri tahot ovat tuottaneet Venäjältä sekä Itä-Ukrainan sotatoimialueelta, kyseiseen joukkoon kuuluvat muun muassa @GlasnostGone, Ministry of Defense of Ukraine ja Prometheus-kustannus julkaisemallaan Donbas in Flames-teoksella.