Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden pakkovärvätyt – lisää jauhelihaa rintamalle

 

Huhtikuun 11. päivä kirjoittamassani blogissa ”Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden pakkovärvätyt – venäläisten tykinruokaa” käsittelin lyhyelti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, miehittäjän ja sen edustajien toimeenpantuja pakkovärväyksiä. Toiminnan jatkuessa entisellään, aiheeseen on syytä palata lyhyesti lähinnäkin esimerkinomaisten huomioiden ja havaintojen kautta, joista on kuitenkin sellaiset tunnistettavat yksityiskohdat häivytetty pois, joista yksittäinen henkilö voidaan tunnistaa.

Tähän mennessä Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta koottuja joukko-osastoja on lähetetty Mariupoliin, Donetskin ja Luhanskin alueille sekä Harkovan ja Sumyn rintamalohkoille, pääsääntöisesti nämä joukko-osastot on kuitenkin lähetetty pois kotiseudulta. Donetskin alueeltakin koottuja joukkoja on siirretty Harkovan lohkolle, ja jokunen Luhanskin alueelta koottu joukko-osasto päätyi Sumyn alueelle ennen Venäjän vetäytymistä sieltä.

Omaiset Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla eivät välttämättä tiedä mihin läheisensä ovat joutuneet – päätyneet, eivätkä he välttämättä edes tiedä ovatko omaisensa elossa vaiko kuolleita, joillekin tieto omaisen kohtalosta on kantautunut Ukrainan viranomaisten tai Ukrainan asevoimien kautta.

Miehitetyn Luhanskin alueelta värvättyjä tai pakkovärvättyjä taistelijoita (kuva yllä). Miesten henkilökohtainen varustus on usein vanhaa ja puutteellista.

Neuvostoliiton aikana esim. kaivosmiehillä oli runsaasti etuoikeuksia, kuten korkea palkka ja varhainen eläkeikä, (jota monet miehet eivät työn vaarallisuuden ynnä runsaan alkoholin käytön tähden saavuttaneet). Neuvostoliiton hajottua eräillä alueilla näistä etuoikeuksista ei luovuttu vedoten työn vaarallisuuteen ja muihin syihin, näin oli myös osassa Ukrainaa, mikä takasi kaivosmiehille (ainakin ajoittain) turvatumman elämän kuin useimmille muille.

Myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kaivosmiehillä on ollut tiettyjä etuoikeuksia, joskin miehitystä seuranneet epävakaat olot ja laittomien kaivosten runsastuminen, heikensivät niitä, mutta havaittavissa oli kuitenkin sen kaltainen tila, jossa miehittäjän toimesta tiettyjä ryhmiä yritettiin pitää tyytyväisinä erityiskohtelun avulla – toimintanahan tällainen tyypillistä totalitaarisille yhteiskunnille, joissa sisältä tulevaa uhkaa koetetaan minimoida synnyttämällä erilaisia suosituimmuusasemia. Yleisesti sellaiset kohdistuvat turvallisuusorganisaatioiden henkilökuntaan ja joidenkin avainalojen työntekijöihin – Neuvostoliitossa tähän ryhmään kuuluivat raskaanteollisuuden parissa työskentelevät ja siinäkin erityisesti kaivosmiehet. Nyt Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kaivosmiestenkin erityiskohtelu näyttää päättyneen.

Useammalla Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden paikkakunnilla, kuten Donetskin itäpuolella sijaitsevan Makiivkan alueella, on maalis-huhtikuussa alkaneen pakkovärväys-/värväyskampanjan aikana turvallisuusorganisaatioiden ja venäläisten operaattoreiden (kyseessä ovat todennäköisesti palkkasotilaat) toimesta otettu kiinni työvuorojen päätteeksi hiilikaivoksilla työskennelleitä kaivosmiehiä ja muuta henkilökuntaa. Käytännössä turvallisuusjoukot ovat odottaneet kaivoksen portilla linja-autoineen tai kuorma-autoineen vuoron päättymistä ja poimineet kyytiin kaikki töistä poistuvat miehet.

Kiinniotettuja on viety suoraan ”värväyskeskuksiin” ja lähetetty rintamalle, ja kuten edellä mainitsin, läheskään kaikkien pakkovärvättyjen ei ole ollut mahdollista ilmoittaa läheisille kohtalostaan. Donetskin ja Makiivkan ohella vastaavaa toimintaa harjoitetaan kertoman mukaan myös muilla paikkakunnilla, mutta omat ensikäden tietoni koskettavat vain Donetskin ja Makiivkan aluetta.

Samaa taktiikkaa on toteutettu myös pienimuotoisemmassa skaalassa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Esim. ”ЗОЛОТОЕ КОЛЬЦО”-niminen ostoskeskus sijaitsee liikenteen kannalta hyvin keskeisellä paikalla Donetskissa, joten sitä ympäröivällä risteysalueella on ollut usein tarkastuspisteet, joilla turvallisuusjoukot pysäyttävät kaikki linja-autot ottaen mukaan kaikki kyydissä olleet alle kuusikymmentä vuotiaat miehet vieden heidät kokoamiskeskuksiin. Parin viime viikon aikana Donetskin eteläosassa sijaitsevaan ”Metro”-hypermarkettiin* on tehty turvallisuusjoukkojen toimesta ratsioita, joiden aikana kaikki rakennuksessa olleet miehet on otettu mukaan, riippumatta siitä ovatko he liikkeellä yksin tai perheensä kanssa. Turvallisuusjoukot tai venäläiset erikoistoimintamiehet vievät isät lastensa silmien edessä tai pojat äitiensä matkasta kokoamakeskuksiin, josta heidät useimmiten lähetetään täydennysmiehinä rintamalle, joukko-osastoihin, joiden vahvuudesta suurin osa on samankaltaisia pakolla värvättyjä miehiä ja poikia. Näitä miehiä ja poikasia jotkut nimittävät kuvaavasti jauhelihaksi – nimi tulee siitä, koska rintamalle jouduttuaan heistä tuskin jää mitään tunnistettavaa jäljelle. He ovat lihaa, jonka venäläiset ajavat lihamyllyn läpi!

Olemme olleet viime viikkoina yhteydessä useisiin henkilöihin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, niillä alueilla, joita on miehitetty jo vuodesta 2014, henkilöiden viesteissä toistuu yhtenevä kaava värväämisestä, pakolla mukaan viemisestä, katoamisista ja omaisten epätoivosta. Sama kaava toistuu myös sellaisten henkilöiden kertomuksissa, jotka eivät tunne toisiaan tai asu samoilla paikkakunnilla, josta voidaan päätellä se, että toimintaa harjoitetaan useilla paikkakunnilla samansuuntaisesti. Kukaan ei kuitenkaan osaa kertoa toiminnan kokonaislaajuutta, ei edes sitä, kuinka monta tuhatta miestä yksistään miehitetyn Donetskin ja Makiivkan alueilta on pakkovärvätty (tai värvätty) Venäjän asevoimiin liitettyihin joukkoihin.

Omaiset ovat lukeneet ”pitkiltä listoilta” läheisensä olevan ”palveluksessa”, mutta listoilta ei välttämättä selviä mihin läheinen on viety eli sijoitettu; eivätkä listat ole ajantasaiset, niiltä ei käy selville onko läheinen hengissä vaiko kaatunut, tai kenties haavoittunut – tällaiset asiat eivät välttämättä edes kiinnosta toiminnasta vastaavia upseereita. Heille tuntuu olevan tällä hetkellä tärkeämpää se, että miehiä – ja toisinaan poikasia – lähtee rintamalle riittävä määrä. Makiivkan alueelta tulleiden tietojen mukaan pakkovärväys kohdistuu myös alaikäisiin. Tiedossamme on perheitä, joista isät ja pojat on viety rintamalle.

Makiivkassa useat naiset ilmaisevat mustilla huiveilla läheisensä olevan kaatunut tai kateissa.

Venäjän suunnitelmissa on ryhtyä pakkovärväämään miehiä joukkoihinsa myös niiltä alueilta, jotka se on miehittänyt 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa. Tämä toimenpide kohdistuu etenkin Hersonin ja Zaporižžjan alueille. (1) Venäjä kohdistaa näitä samoja toimia miesväestöön myös miehittämällään Krimin niemimaalla, viimeisimmän tiedon mukaan täysi-ikäisiltä miehiltä evätään matkustaminen pois niemimaalta.

Luonnollisesti Venäjään sidoksissa olleet, Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden, ns. viranomaiset ovat harjoittaneet eriasteista värväystoimintaa ja rekrytointeja jo vuosien ajan. Aiempina vuosina Venäjältä, miehitetyiltä alueilta tai kolmansista maista tulleiden vapaaehtoisten avulla joukko-osastoissa on ollut vähintäänkin minimaalinen miehitys – Venäjän offensiivin seurauksena syntyneet runsaat tappiot ovat pakottaneet toistuviin värväys-/pakkovärväyskierroksiin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Todennäköisesti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoineiden aluejoukkojen komentajat ovat vääristelleet Venäjälle toimitettavia tietoja joukko-osastoistaan ja niiden miehityksestä, joka paljastui Venäjän laajan offensiivin myötä. Tämä vääristely on entisestään heikentänyt tilannetta alueella ja johtanut miehittäjän taholta pakkotoimiin. Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB on myös suorittanut pidätyksiä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, ts. Donetskissa ja Luhanskissa. (2)

* * *

Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkaneen offensiivivaiheen aikana suomalaismediat ovat toistuvasti uutisoineet tapahtumista ja Venäjän suunnitelmista sellaisenaan avaamatta tilannetta lukijoille. Tälläkin hetkellä Venäjä välittää maailmalle medioidensa sekä valtiohallinnon edustajien kautta runsaasti disinformatiivisia viestejä, joiden uutisointi sellaisenaan on hyvinkin riskialtista. Uutisointiin sisältyy huomattava riski siitä, että tarina uppoaa sellaisenaan vastaanottajiin ja sen sisältö ymmärretään väärin. Esim. tänään (22. huhtikuuta 2022) Ilta-Sanomat uutisoi seuraavaa –

”Hersonissa nousi salkoon neuvosto­ajan lippu – Venäjän pelätään suunnittelevan alueella Krimiltä tuttua kansan­äänestystä” (3)

ja vaikka itse uutisessa esiintyvät termit valekansanäänestys ja ”kansanäänestys” (lainauskerkeissä) osoittamaan toiminnan kyseenalaisuutta, kokonaisuuden kannalta olisi ollut suotavaa painottaa sitä, että kyseessä on Venäjän miehittämä alue, joten tällainen ”kansanäänestys” on automaattisesti laiton. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia olipa niiden järjestämiseen väestön tahtotila tahi ei. (4) Kukaan tuskin kiistää, etteikö Venäjä olisi miehittänyt kyseiset alueet Ukrainalta. Jonkun mielestä tällainen hiusten halkominen voi olla turhaa, mielestäni on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, etteivät läntiset mediat millään muotoa uutisoi Venäjän ilmoituksia siten, että uutinen tukee Venäjän narratiivia ja jota venäläismediat voivat omassa propagandassaan hyödyntää.

* * *

Olen tarkoituksellisesti kiinnittänyt useammassa kirjoituksessani huomiota Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla harjoitettuun värväys- ja pakkovärväystoimintaan. Osaltaan tämä johtuu siitä, että Suomessakin Ukrainalta vuonna 2014 ja vuoden 2015 alkupuolella miehitetyt alueet ovat jääneet ja jäävät edelleen varsin vähälle huomiolle, eikä se kuva, jonka Janus Putkonen propagandakanavillaan jakaa, vastaa sitä todellisuutta, josta saamme viestejä monta kertaa viikossa.

Kokonaisuudessa on myös moraalinen puoli. Merkittävältä osin lännen välinpitämättömyyden ja haluttomuuden vuoksi Venäjän on ollut mahdollista pitää miehityshallintoa yllä eri osissa Ukrainaa vuosien ajan, joten vähintä mitä minä voin tehdä, on välittää niitä havaintoja ja huomioita, joita alueella asuvat tavalliset ihmiset – ystävämme ja tuttavamme – kertovat.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/expatua/status/1517396041523507209 

2. https://gur.gov.ua/content/okupanty-represuiut-komandyriv-iaki-ne-vypravdaly-ochikuvan-u-viini-z-ukrainoiu.html 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008765752.html 

4. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.