Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla

 

Kirjoituksen idea juontaa Verkkouutisissa 14. huhtikuuta 2025 julkaistuun uutiseen ”’Puhelimet takavarikoitiin’ – Tällaista on elää Kremlin miehityksen alla” (1) mutta koska kirjoituksen julkaisulla ei suuren suuri kiire ollut, niin aikaa idean synnyn ja kirjoitusprosessin alun välillä ehtikin vierähtää päivien sijaan viikkoja. Viime viikkoina sotatoimien rinnalla on käyty tulitauko- ja rauhanneuvottelukeskusteluja, toistaiseksi keskustelut eivät ole edenneet konkretian tasolle odotusten kohdistuessa huomiseen, jolloin Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on kertonut olevansa valmis tapaamaan Vladimir Putinin Turkin Istanbulissa. Putin sen sijaan ei ole vielä ilmoittanut, aikooko hän matkustaa Istanbuliin vai ei. (2)

Tulitauko tai pysyvämpi rauha ei kuitenkaan muuta kokonaistilannetta juurikaan Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Ne eivät estä Venäjää jatkamasta miehittämiensä alueiden venäläistämistä ja ukrainalaisiin kohdistamaa vainoa. Aloitan kirjoitukseni lainauksella Verkkouutisten julkaisemasta uutisesta:

”Jos Venäjä osana mahdollista rauhansopimusta saa pitää osan miehittämistään Ukrainan alueista, odottaa näiden asukkaita ”brutaali, sortava” tulevaisuus. Näin ennustaa Kremlin miehityksen arkea kuvaileva BBC.

– Venäläiset yrittävät kieltää täällä kaiken ukrainalaisen: kielen ja myös perinteet. Jopa ukrainalaiset pyhät on kielletty, miehitetyillä alueilla asuva Maria kertoo. - - -

Miehitettyjen alueiden ilmapiiriä kuvaillaan vainoharhaiseksi ja pelokkaaksi. BBC:n toimittajaa epäiltiin Mariupolissa venäläiseksi, ja haastateltavien löytäminen osoittautui vaikeaksi. Miehitetyille alueille luodaan Venäjän valvontayhteiskuntaa,  Maria sanoo.” (3)

Mielestäni kuvailtu ”brutaali, sortava” tulevaisuus on se todennäköisin vaihtoehto tulevaisuudesta, jollainen Venäjän miehittämillä alueilla tulee vallitsemaan. Meidän ei tarvitse muuta kuin katsoa, millaiseksi elämä on kehittynyt niillä Ukrainan alueilla, joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014.

Venäjä on kyennyt rakentamaan niillekin alueille epädemokraattisen, sortokoneistoon perustuvan miehityshallinnon, jota paikalliset kollaboraattorit tukevat. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sorto kohdistuu edelleen Krimin tataareiden ohella miehityksen vastustajiin sekä lukuisiin kansanryhmiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten jehovan todistajiin, joiden Venäjä katsoi muodostavan uhan itselleen. Nähdäkseni Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne oli Krimin niemimaatakin kehnompi, siitä huolimatta, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission uskottiin tuovan jotain suojaa miehitys- ja sortovallan alla asuville ihmisille. Näin ei kuitenkaan käynyt, moni Venäjän miehittämillä Donbasin alueilla asuva kokikin maailman hylänneen heidät. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa päättyi lopullisesti Venäjän suuhyökkäystä seuranneina päivinä ja viikkoina. Sen toimintaa oli rajoitettu miehityshallinnon toimesta runsaasti jo edellisen vuoden puolella.

Miksi kuvailu ”brutaali, sortava” tulevaisuus on todennäköisin? Olen seurannut Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa sen ensihetkistä lähtien, jos tarkkoja olemme, Venäjän Krimin niemimaa miehitykseen tähdänneen operaation valmisteluvaiheesta lähtien (helmikuu 2014). Tämän reilun vuosikymmenen kuluessa olen koonnut havaintoja ensin miehitetyn Itä-Ukrainan alueelta ja Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen (24. helmikuuta 2022) muiltakin Ukrainalta miehitetyiltä alueilta kymmenien sivujen verran. Näiden havaintojen lisäksi olen kirjoittanut tarkempia raportteja vuosien 2014–2022 välillä useista miehityshallinnon, tai niiden edustajien, Itä-Ukrainassa tekemistä ihmisoikeusloukkauksista sekä sotarikoksista. Näiden raporttien ja havaintojen joukossa on myös silminnäkijähavaintoja militanttien (Venäjän proxyjoukkojen) Donetskissa suorittamista Donetskiin kohdistuneista kranaatinheitiniskuista sodan ensimmäisiltä vuosilta.

Venäjä militarisoi esikouluikäisiä lapsia miehitetyssä Luhanskissa. (4)

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota entistä enemmän Venäjän toimeenpanemaan lasten militarisointiin ja pakkovenäläistämiseen Ukrainalta miehittämillään alueilla. (5) Tällaisten toimenpiteiden historia ulottuu olennaisesti Venäjän suurhyökkäyksen alkua varhaisemmalle ajalle. Viittasin 30. toukokuuta 2015 kirjoittamassani muistiinpanossa edellisenä kesänä (v. 2014) miehitysvallan alle päätyneessä Donetskissa tehtyyn havaintoon:

”Viime kesänä Donetskissa ’kansantasavallan’ johto antoi määräyksen, jonka mukaan yli 15 vuotiaiden poikien/miesten on osallistuttava kaupungin linnoitustöihin ja puolustuslaitteiden rakentamiseen, kun alkoi näyttää siltä, että ATO:n operaatio uhkaa konkreettisesti Donetskia ja hyökkäys kaupunkiin on odotettavissa oleva. [Lähteideni mukaan] tuolloin paikallisissa medioissa kirjoitettiin poikien rekrytoimisesta ns. DNR:n riveihin taistelijoiksi.”

Kesällä 2014 tehtyyn havaintoon en saanut konkreettista vahvistusta, kirjoitushetkestä (30. toukokuuta 2015) joitain päiviä eteenpäin VICE News julkaisi videon ”The All-Girl Soldier Club: Child Warriors of Donetsk”. (6) Saman vuoden puolella sain luotettavilta lähteiltä Donetskista kuvauksia päiväkodeissa lapsille järjestettävistä ”patrioottisen kasvatuksen” tunneista. Pidetyt ”oppitunnit” olivat sekoitus venäläistä imperialismia ja neuvostoajoilta periytyviä osasia. Omien lähteideni ja mediatalojen sekä ihmisoikeusaktivistien havaintojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lasten ja nuorten militarisointi sekä ”ohjaus” venäläisen imperialismin kannattajaksi alkoi varmuudella vuoden 2015 puolella.

Vice News: The All-Girl Soldier Club: Child Warriors of Donetsk.

Lasten ja nuorten tulevaisuuden näkymien kannalta pakkovenäläistäminen sekä militarisointi eri muodoissaan on tuhoisaa. Aiheen tärkeydestä huolimatta haluan tässä kirjoituksessani omien muistiinpanojeni ja havaintojeni kautta tuoda esille Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden muita ongelma ja kipukohtia, joihin läntinen media kiinnitti aivan liian vähän huomiota tuolloin. Sanoisin, että osaltaan tämä johtui siitä, että Itä-Ukrainan sodan parin ensimmäisen vuoden kuluessa Venäjän narratiivi ja suoranainen propaganda sai yllättävän paljon näkyvyyttä läntisissä medioissa – faktankorjaus seurasi kuukausia myöhässä. Asetelmaa ei lainkaan helpottanut se, että osa lännessä (myös Suomessa) toimivista rauhanjärjestöistä toisti Venäjän propagandaa kritiikittä. Pääasiassa vasemmistopuolueisiin verkostoituneina organisaatioina nämä saivat monessa maassa äänensä kuuluviin.

Mielivaltaisuus ja brutaalius seurasivat Venäjän operaattoreiden jalanjäljissä. Itä-Ukrainan sotatoimialueella ja lopulta miehitetyillä alueilla asuneille ystävilleni ja tutuilleni tämä mielivaltaisuus ja brutaalius kävi tutuksi ensihetkistä lähtien. Heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2014 Donetskissa asunut Л. kuvaili minulle seuraavan tapahtuman:

”…militantit ampuivat vanhemman miehen aivan kotitaloni tuntumaan. Kuulin ikkunoista ja avoimesta parvekkeen ovesta ammuntaa, kurkistin varoen ikkunasta ja kuulin kuinka naapuri huusi ja parkui osoittaen tielle. Ne ampuivat miehen! Naapuri osoitti tien suuntaan, aseistautuneita maastopukuisia miehiä – roskasakkia.”

Tapahtunut kuvaa elämän arvaamattomuutta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: se oli sitä vuonna 2014 mutta se on sitä edelleen. Tänään ihmisiä ei välttämättä ammuta tarkastuspisteellä, kuten keväällä ja kesällä 2014 tapahtui, sen sijaan epäonninen saattaa kadota johonkin alueen pidätyskeskuksista tai salaisista vankiloista. Poimitaan vielä toinen havainto kuvaamaan Venäjän operaattoreiden mielivaltaisuutta kesältä 2014:

”Oli myös varottava kaiken aikaa, Ukrainan lippua ei voinut pitää esillä, eikä Ukrainan symbolejakaan – kesällä niiden julkinen esittäminen tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota. Kukaan ei uskaltanut tehdä mitään, vaikka ihminen olisi tapettu Ukrainan lipun takia.”

Tilanne ei suinkaan helpottanut vuosien kuluessa, poiminta kesällä 2016 Donetskissa tehdyistä havainnoista:

”…osa venäläisvapaaehtoisista sotii alueella ruoka ja vodka-palkalla hankkien lisätienestejä tavalla tai toisella, niin asetelma ei lisää turvallisuutta. Pelko on läsnä kaiken aikaa…”.

Aseet yhdistettynä viinaan ja kurittomuuteen sekä järjestysvallan ja oikeuslaitoksen puutteeseen ei ole turvallisuutta lisäävä yhdistelmä. Mitä kauemmas hallintokortteleista ja korruptoituneen eliitin elinpiiristä siirryttiin, sitä haavoittuvammassa asemassa asukkaat olivat tuolloin ja ovat edelleen. Turvallisuutta ei myöskään lisännyt se, että Venäjän johtamat joukot sijoittivat raskasta aseistusta miehitettyjen alueiden kaupunkikeskuksiin, Donetskissa tykistöä sijoitettiin säännöllisesti asutetulle alueelle kesästä 2014 alkaen. Kalmiuskessa (ent. Komsomolske) tämä johti asukkaiden protestien kesällä 2016, jolloin militantit käyttivät aseita rauhanomaisia protestoijia vastaan.

Läsnäolleen väkivallanpelon rinnalla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla omaisuuden suoja on ollut olematon kesästä 2014 lähtien. Jo ensimmäisenä sotakesänä Venäjän tuella operoinut paikallishallinto ryhtyi takavarikoimaan omaisuutta ns. kansantasavallan haltuun, josta lähtien omaisuuden menettämisen uhka oli läsnä ihmisten elämässä – etenkin heidän, jotka olivat muuttaneet pois miehitetyiltä alueilta. Marraskuussa 2015 kirjoitin muutaman kappaleen havainnon lähteeltäni miehitetystä Donetskista, ohessa olennainen kohta havainnosta:

”Muutamia viikkoja sitten minulle välitettiin tietoa Donetskista, sen mukaan kaupungin alueella on kierrellyt lukemattomia ihmisiä – ilmiantajiksi heitä voinee kutsua – jotka ovat tiedustelleet talonmiehiltä, porttivahdeilta sekä kerrostalojen asukkailta tyhjistä asunnoista ja missä asuntojen omistajat tällä hetkellä ovat. Tällaista viestiä olen kuullut useammalta taholta ja näin on toimittu ainakin Donetskin keskustan sekä läntisten että lounaisten kaupunginosien alueella.”

Venäjän toteuttama muuttoliike Venäjältä miehitettyyn Donetskiin alkoi jo viime vuosikymmenen puolella, alkuvaiheessa yksittäisinä ihmisinä tai perheinä. Eräissä tapauksissa Venäjä siirsi alueelle köyhiä ja syrjäytyneitä omalta maaperältään. Näitä ihmisiä majoitettiin tyhjiksi jääneisiin opiskelija-asuntoloihin. Venäjän suurhyökkäyksen jälkeisenä aikana muuttoliike on voimistunut entisestään, viime vuoden puolella saimme usein viestejä miehitetystä Donetskista, joissa kuvailtiin venäläisten määrän lisääntyvän kaiken aikaa. Heitä tuli kaikkialta Venäjältä, ei vain rajaseudulta. Samaan aikaan huoneistojen ja kiinteistöjen haltuunotot ovat lisääntyneet. Käytännössä kyse on rosvouksesta, jossa asuntojen tai kiinteistöjen alkuperäiset omistajat menettävät omaisuutensa saamatta mitään korvausta. Näin kävi myös ystävillemme, joiden tyhjillään olleen huoneiston miehittäjä otti haltuunsa – nyt huoneistossa asuu venäläisiä.

Huoneistojen ja kiinteistöjen lisäksi Venäjä rosvosi jo viime vuosikymmenen puolella Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta Venäjälle kokonaisia tehtaita koneineen ja laitteineen, ryöväämisen alkaessa sodan ensimmäisenä kesänä (v. 2014). (6) Miehitysvuodet koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) kohtaloksi. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024) DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet ryövättiin Venäjälle. Miehitetyn Donetskin alueella teollisuus- ja kaivostoiminta hiipui jo vuosien ajan (viime vuosikymmenen puolelta lähtien), josta seurasi työttömyyttä ja lisääntyvää kurjuutta. Näitä työttömiä ja usein hyvin köyhiä miehiä ja naisia Venäjä yhdessä nukkehallinnon kanssa värväsi ns. aluepuolustusprikaateihin viime vuosikymmenen puolelta lähtien. Tämän vuosikymmenen puolella mukaan tuli entistä enemmän pakkovärväys tai rangaistusotot, joilla aluepuolustusprikaatit miehitettiin.

Laiminlyönnit miehittäjän taholta, lisääntynyt työttömyys ja kurjuus sekä korruptiot heikensivät Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden olosuhteita entisestään. Venäjän todennäköinen tarkoitus oli pitää alue kurjassa kunnossa, josta se propagandassaan syytti Ukrainaa ja näin se sai itselleen perusteen pitää yllä kulissia nukketasavalloista ja niiden kautta pitää yllä miehitystään. Alueen kurjistuminen alkoi sodan ja miehityksen ensimmäisenä vuonna, ilman Ukrainan ja kansainvälisten järjestöjen toimittamaa huoltotukea ja hätäapua miehitettyjen alueiden tilanne olisi ollut vieläkin huonompi. Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen alueiden selviäminen on täysin riippuvainen Venäjästä. Marraskuussa 2015 kirjoitin seuraavat havainnot miehitetystä Donetskista:

”Siviileiden tilanne kaupungissa alkaa olla huolestuttavan heikko, Leninskin alueella lämmitys on ollut poikki jo pidemmän aikaa – sen myötä asunnot ovat muuttuneet kylmänkosteiksi ja koleiksi. Ongelmia on myös ollut kaasun- ja veden tulossa. Siviileille maksetaan palkkaa hyvin satunnaisesti, eräs kontaktihenkilö on saanut palkkaa viimeksi alkukesästä – ns. Donetskin kansantasavalta maksaa vähäiset palkat avainhenkilöille tai taistelijoille, samalla komentajien kiristysote kaupungin hiipuvasta bisneksestä lisääntyy ja se kontrolloi jo suurta osaa merkittävämmästä liiketoiminnasta.”

”Sairaaloissa on potilaita, mutta ei ole pätevää hoitohenkilökuntaa tai lääkkeitä, niinpä monet eivät enää vaivaudu sairaaloihin kuin äärimmäisessä hädässä. Edellinen talvi oli jo monelle köyhälle ja huono-osaiselle, kuten eläkeläisille ja sairaille vaikea, tulevasta talvesta ennustetaan vieläkin tuskallisempaa. Minulle arveltiin vanhuksia ja sairaita kuolevan entistä enemmän mitättömiinkin tauteihin mutta myös nälkään.”

Nälkäkuolemista en ole koskaan saanut vahvistusta, sen sijaan hoitohenkilökunnan vähyys (ja paikoin epäpätevyys) yhdistettynä akuuttiin lääkepulaan on varmuudella aiheuttanut kuolemia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vuodesta 2014 eteenpäin. Koronavuosina alueella oli jatkuva pula kaikesta sairaalamateriaalista, tilannetta ei lainkaan helpottanut se, että alkuvaiheessa miehitetyn Donbasin alueella kiellettiin pandemian olemassa olo. Kirjoitin maaliskuussa 2020 sekä lokakuussa 2020 alueella tehtyjen havaintojen sekä muun aineiston pohjalta aihetta käsittelevät blogit. (7) Todellisten kuolinsyiden ja jopa niiden kokonaislukumäärän selvittämistä vaikeuttaa se, että yksistään Donetskin ympäristössä on lukuisia kevään 2014 jälkeen perustettuja hautausmaita, joihin on haudattu jopa tuhansia ihmisiä nimettömiin hautoihin. Osa vainajista on varmuudella sotatoimissa menehtyneitä, mutta joukossa voi olla kevään 2014 jälkeen menehtyneitä, joilla ei ollut alueella omaisia huolehtimassa kunniallisesta hautauksesta.

Siinä vaiheessa, kun Itä-Ukrainan miehityshallinnot tunnustivat koronavirusepidemian olemassa olon ja sulkivat rintamalinjan (eli demarkaatiolinjan) ylittämisen mahdollistavat tarkastusasemat, alueen asukkaiden asema heikkeni entisestään, koska vierailut vapaan Ukrainan puolella kävivät lähes mahdottomiksi. Demarkaatiolinjan sulun ja Venäjän suurhyökkäyksen alun (käytännössä vuoden 2021 lopun) välillä vain yksittäiset tarkastuspisteet olivat satunnaisesti avoinna siviileille, lisäksi Ukrainan ja länsimaiden lähettämät avustuskuljetukset saivat käyttää vain muutamaa tarkastuspistettä demarkaatiolinjan ylittämiseen. Venäjän suurhyökkäyksen alun myötä demarkaatiolinja menetti merkityksensä, matalan intensiteetin sota, jota alueella käytiin vuosien ajan, muuttui Venäjän brutaaliksi hyökkäyssodaksi.

Marraskuu 2017, iskulause miehitetyssä Luhanskissa: ”Venäjän rajat eivät pääty missään”.

Edellä, kursiivilla, kirjoittamani havainnot ovat lopultakin vain pieni otanta elämän eri alueilta siitä todellisuudesta, jossa ukrainalaiset elivät ja elävät edelleen Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa kevään 2014 ja Venäjän suurhyökkäyksen alun välillä – on myös syytä huomioida, saman todellisuuden vallinneen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tulevaisuudessa tämän todellisuuden keskellä joutuu elämään entistä suurempi joukko ukrainalaisia, joilta Venäjä riistää kaikki perusoikeudet. Väitän, että päättäjämme tiesivät mikä todellisuus Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla oli kevään 2014 ja helmikuun 2022 välillä, mutta he sulkivat tältä todellisuudelta silmänsä, jotta oli helpommin perusteltavissa miksi Venäjältä virtaa halpaa energiaa länteen, miksi kauppa kaikesta huolimatta jatkuu ja miksi sanktioiden kiertoon ei nähtyä tiukemmin reagoitu. Venäjä on oikeassa syyttäessään länttä tekopyhäksi, valitettavasti. Länsi oli (jää nähtäväksi onko edelleen) tekopyhä ja haluton toimimaan riittävän määrätietoisesti!

Kirjoitukseni loppuun Donetskissa syntyneen ja kasvaneen Л:n toteamus kesältä 2014:

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa [tarkoittaen vuotta 2014] Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Toivon, ettei tämä ole meillä edessä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/puhelimet-takavarikoitiin-tallaista-on-elaa-kremlin-miehityksessa/#6a6aad62

2. https://yle.fi/a/74-20161588

3. https://www.verkkouutiset.fi/a/puhelimet-takavarikoitiin-tallaista-on-elaa-kremlin-miehityksessa/#6a6aad62

4. Valokuva Halya Coynashin kirjoittamasta artikkelista Ukrainian preschoolers turned into ‘Russia’s little soldiers’ in occupied Luhansk. https://khpg.org/en/1608814650

5. https://www.rferl.org/a/russia-prepares-children-occupied-ukraine-war/33217789.html

6. https://www.youtube.com/watch?v=0vJPL6PYDTM

7. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/ 

8. Koronaviruspropagandaa miehitetyssä Donbasissa sekä Koronavirusepidemian mustat-aukot Euroopassa, Venäjän miehittämät Itä-Ukraina ja Krim.

Vuosi on vaihtunut – havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta

 

Vuosi 2024 on päättynyt, elämme vuoden 2025 ensimmäisiä päiviä, on siis syytä luoda katse siihen, mitä tapahtui Venäjän miehittämillä alueilla viime vuonna. Muutamaa yleisluontoista mainintaa lukuun ottamatta havainnot miehitetyiltä alueilta ovat henkilöiltä, jotka tunnemme hyvin ja joita voi pitää luotettavina – tästä huolimatta muistutan lukijoita siitä, että yksittäisistä havainnoista ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja yleistyksiä, vaikka eräisen havaintojen kohdalla voidaan todeta, havaintojen olevan yhteneväisiä Venäjän miehittämillä alueilla (ts. sitä mitä tapahtuu miehitetyn Donetskin alueella tapahtuu myös idempänä kuin myös lännempänä, esim. Venäjän miehittämässä osassa Hersonin oblastia).

Meidän on myös hyvä muistaa se, että osa ukrainalaisista on elänyt Venäjän miehitysvallan alla jo yli vuosikymmenen ajan. Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja muutama viikko sen jälkeen aloitti operaattoreidensa sekä proxy-joukkojen avulla sodaksi ja alueiden miehitykseksi edenneen operaation Ukrainan itäisissä osissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joista kummastakin Venäjän rahoittamat, varustamat ja miehittämät sekä pääosin kouluttamat joukot miehittivät huomattavan suuret alueet. Näille alueille perustettiin Venäjälle alisteiset ”nukketasavallat”. Vastaavasti osa miehitetyistä alueista päätyi Venäjän haltuun vasta 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen jälkeen. Käänteisesti tämä näkyy myös siinä, ettei etenkään Itä-Ukrainan keväästä 2014 miehitetyillä alueilla nähty juurikaan aseellista vastarintaa tai sabotaaseja, yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta, kuin vasta vuoden 2023 loppupuolesta eteenpäin, kun vastaavasti niillä alueilla, jotka Venäjän onnistui miehittää suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022 jälkeen, aseellinen vastarinta ja sabotaasit alkoivat hyvin pian miehityksen alettua ja eräin paikoin tämä on jatkunut näihin päiviin saakka.

Venäjän miehittämä Krimin niemimaa on monella tapaa omanlaisensa alue, esim. miehityksen alun ja Venäjän suurhyökkäyksen välillä, Venäjä terrorisoi osaa niemimaan väestöstä hyvin mielivaltaisesti – eikä aseellista vastarintaa juurikaan nähty, rauhanomaiset protestit kuitenkin paljastivat sen, että pinnan alla kuohui. Sen sijaan Venäjän suurhyökkäyksen alkua seuranneiden viikkojen ja kuukausien kuluessa vastarintasolut alkoivat aktivoitua, toimien ensin tiedonvälittäjinä ja lopulta osallistuen aktiivisiin vastatoimiin ja vaikuttamiseen. Tätä nykyä Krimin niemimaalta lähtöisin olevat ryhmät ulottavat operaationsa Venäjän maaperälle saakka, verkostoina syvälle äiti-Venäjälle.

Донецьк чекае на ЗСУ – Donetsk odottaa Ukrainan asevoimia. (1)

Parin viime vuoden kuluessa miehitetyssä Donetskissakin on tapahtunut useampia miehitysviranomaisiin tai kollaboraattoreihin kohdistuneita iskuja, viime vuoden aikana näiden tekijöinä on alkanut esiintyä paikallisia vastarintasoluja tai alueelle solutettuja henkilöitä. Viime syksynä (v. 2024) autopommi-iskun kohteena oli Olenivkan suodatusleirin komentaja Sergei Jevšukov, joka menehtyi saamiinsa vammoihin. Autopommi-iskussa loukkaantui pahoin myös hänen vaimonsa. (2) Tämä isku toteutettiin todennäköisesti ammattilaisten toimesta mutta useat tekijät indikoivat sen puolesta, että paikallinen vastarinta alueella lisääntyy – ja, että se on jo muutakin kuin ”keltaisten nauhojen” sitomista puihin ja aitoihin, tai Ukrainan lipun maalaamista rakennusten seiniin. Tämän puolesta myös indikoi se, että venäläiset ovat lisänneet valvontaa ja kontrollia alueella.

Venäjän harjoittaman kontrollin ja valvonnan kohdalla yksi merkittävä ase on kansalaisuus ja passi. Venäjän tavoitteena oli jo ennen suurhyökkäyksen alkua venäläistää Donbas, jossa operaatiossa tärkeää roolia näytteli ensin ”kansantasavaltojen” ”passin” ottaminen käyttöön (ensimmäiset tällaiset ”passit” luovutettiin vuosia ennen suurhyökkäyksen alkua), ja myöhemmin tämä ”kansantasavaltojen” ”passi” tarjosi haltijalleen ”nopeutetun kaistan” Venäjän passin saantiin. Venäläisten toimintametodeihin liittyi olennaisella tapaa pakko, etenkin mitä tulee näiden nukketasavaltojen ”passien” ottamiseen käyttöön. Käytännössä monien ihmisten oli pakko ottaa kyseinen ”passi” saadakseen pitää työnsä (esim. opettajana tai vaikkapa kirjastontyöntekijänä) ja kun Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaille ryhdyttiin jakamaan Venäjän passia vuosikymmenen vaihteessa, sama pakko kuului venäläisten keinovalikoimaan. Tuolloin pakko vain kohdistui entistä suurempaan joukkoon ihmisiä (esim. kaikkien lasten kanssa työskentelevien oli pakko ottaa Venäjän passi työpaikan menettämisen uhalla).

Jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua entistä suuremmalle joukolle Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaita ryhdyttiin tarjoamaan Venäjän passia. Käytännössä kyse oli aina asetelmasta, jossa Venäjän passista kieltäytyminen johti jonkin perusoikeuden tai -asian menettämiseen tai sen saamisen vaikeutumiseen (esim. lääkäriin pääsy, reseptilääkkeiden saaminen jne.) Olennaista tässä on myös se, että kansainvälinen yhteisö käytännössä hyväksyi nämä Venäjän rikolliset toimet, mikä varmasti pantiin Kremlissä merkille.

Tällä hetkellä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne on jo se, että ilman Venäjän passia asemasi on hyvin hankala, etenkin jos olet köyhä tai pienituloinen. Venäjän passia saatetaan kysyä mitä yllättävämmissä paikoissa – lääkärit, apteekit, asunnon tai auton rekisteröinti jne. Ilman passia eläkkeen maksu keskeytyy, myös Mir-maksukortin saanti on sidottu Venäjän passin esittämiseen (ilman maksukorttia rahan nosto on lähes mahdotonta). Vaikka Venäjä on laittomasti ja oikeudettomasti liittänyt Itä-Ukrainan miehitetyt alueet itseensä, raja on kuitenkin olemassa. Joten matkustaaksesi Venäjälle ja sieltä esim. jonnekin kolmanteen maahan ja turvaan, tarvitset passin – tai riittävästi rahaa.

Venäjä on ruvennut ottamaan aiempaa aktiivisemmin haltuunsa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asuntoja ja kiinteistöjä. Tässä prosessissa pelkkä asunnon tai kiinteistön omitusoikeuden todistaminen dokumentein ei riitä, ilman Venäjän passia asunto tai kiinteistö voidaan takavarikoida. Venäjä on näennäisesti ulkoistanut tämän takavarikoinnin ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnolle”. Tässäkin toiminnassa nähdään Venäjän toimien absurdius. Samalla kun alueet liitetään Venäjään ja asukkaiden on pakko ottaa Venäjän passi, toiminta tapahtuu jonkin muun tahon nimissä – tässä tapauksessa ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnon”. Venäjän takavarikot ulottuvat myös kaikkien niiden ihmisten omaisuuteen, jotka ovat evakuoituneet Venäjän hyökkäyssodan alta Ukrainaan tai lopulta johonkin kolmanteen maahan. Ystäväperheemme huoneistoon Donetskin lounaisosassa muutti uudet ”omistajat” Venäjältä viime vuonna. Venäjä venäläistää miehitettyjä alueita siirtämällä omia kansalaisiaan tyhjiksi jääneisiin asuntoihin. Tätä tapahtuu muuallakin kuin miehitetyn Donetskin alueella, kuten Mariupolissa, Berdjanskissa sekä miehitetyssä osassa Hersonin aluetta.

Mikäli joku pohtii, että maksetaanko takavarikoitujen huoneistojen tai kiinteistöjen omistajille korvauksia, niin vastaus on, että tietääkseni ei. Tietooni on tullut useita takavarikkoja, eikä yhdessäkään tapauksessa oikea omistaja ole saanut mitään korvausta. Mikäli sota lähitulevaisuudessa päättyy ja venäläiset pakotetaan vetäytymään kaikilta Ukrainalta miehittämiltään alueilta, on turha kuvitella, että ukrainalaiset osoittaisivat armeliaisuutta häätäessään miehittäjät kodeistaan. Nimittäin suurin osa venäläisistä tietää keiden asuntoihin he muuttavat, mutta he eivät välitä tippakaan. Moni on sitä mieltä, että se on heidän oikeutensa: Venäjällä ja venäläisillä on oikeus näihin maihin ja kaikkeen omaisuuteen, jota siellä on.

Eräät havainnot miehitetystä Donetskista antavat ymmärtää Venäjän ryhtyneen käyttämään osaa alueen päiväkodeista ja kouluista eräänlaisina ihmiskilpinä sotilailleen ja kalustolleen. Paikallisilta tahoilta saamiemme tietojen mukaan monissa päiväkodeissa (ja kouluissa) työntekijöiden on pakko käydä töissä, vaikka laitokset toimivat samalla venäläisten tukikohtina tai tarkkailuasemina. Usein työntekijöiden lisäksi laitoksissa on ainakin joitakin lapsia. Alueella on lapsia paljon vähemmän kuin vuosikymmenen sitten, mutta monet vanhemmat eivät myöskään halua laittaa lapsiaan etenkään päiväkoteihin niiden luonteen vuoksi. Lapsiin kohdistettu organisoitu propagandavyörytys nimittäin alkaa päiväkodeissa ”patrioottisella kasvatuksella”.

Luotettavan tiedon mukaan esim. Lenins’kyin alueella erääseen venäläisten remontoimaan päiväkotiin toimitetaan säännöllisesti Venäjän maavoimien maastokuorma-autoilla tavaraa (kyseessä on ollut suuria laatikoita, mahdollisesti myös antenneja jne.) Paikalliset epäilevätkin, että kyseisessä päiväkodissa ja muissa vastaavissa päiväkodeissa ja kouluissa sijaitsee venäläisten valvonta- ja tiedusteluyksiköitä, mahdollisesti elektronisen sodankäynnin yksiköitä. Päiväkodit ja koulut toimivat erinomaisina kulisseina tällaisille yksiköille, ja vaikka laitoksissa olisi vain muutamia siviiliopettajia ja lapsia sekä muuta henkilökuntaa paikalla, kynnys iskeä tällaiseen laitokseen on suuri. Maailmalle leviäisivät kuvat kuolleista lapsista ja opettajista, laitosten kaksoisluonteen jäädessä paljastumatta.

Olen aiempina vuosina kuvaillut varsin tarkkaan tavallisen ihmisen arkea miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, joten tällä kertaa siihen ei ole tarvetta käyttää montaa riviä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan voidaan todeta teollisuuskaupungiksi varsin puhtaan ja hyvin hoidetun Donetskin muuttuneen miehitysvuosien kuluessa likaiseksi ja harmaaksi – luotaantyöntäväksi kaupungiksi, jossa mikään ei enää toimi kuten ennen. Vettä tulee säännöstellysti parina tuntina vuorokaudessa, jos aina silloinkaan. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista, eikä sitä voi käyttää ruoanlaittoon – aina suihkussakaan ei voi käydä. Ruoan hinta on noussut, niinpä neuvostoaikojen tapaan yksityisviljely on noussut arvoon arvaamattomaan. Kala maksoi vuoden vaihteessa basaarissa 700 ruplaa kilo. Kyseessä oli vieläpä halvin mahdollinen kala, jota basaariin oli kyseisenä päivänä saatu myyntiin.

Niiden lääkkeiden, joita apteekeissa enää on, hinta on noussut niin korkeaksi, ettei asukkailla ole varaa ostaa niitä. Osasta lääkkeistä on jatkuva pula. Ja vaikka olisikin niin hyvä tuuri, että tarvittua lääkettä on apteekissa, sen ostaminen voi olla mahdotonta, jollei ole Venäjän passia. Sähkönjakelusta, tietoliikenneyhteyksien toimimisesta en edes viitsi kirjoittaa mitään. Kuten eräs miehitetyssä Donetskissa asuva tuttumme vuosia sitten totesi ”venäläisen kevään” kannattajille ”Neuvostoliittoa te halusitte, Neuvostoliiton te myös saitte” – kelloa miehitetyssä Donetskissa on käännetty vuosikymmeniä tai puolivuosisataa taaksepäin.

* * *

Miehitysvuodet koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) kohtaloksi. Novorossiyskin hiili-, rauta- ja rautatieteollisuuden yrityksen toimesta perustettiin Aleksandrovkan kylän lähelle Juzivskyin metallurginen tehdas v. 1869. Varsinainen harkkoraudan sulatus alkoi tehtaalla muutamaa vuotta myöhemmin, tammikuussa 1872. Tehtaan toimitusjohtajana sen rakentamisen alusta vuoteen 1889 asti oli walesilainen insinööri ja teollisuusmies John Hughes. Tehtaan ympärille kasvoi Juzovka niminen kylä (kylä nimettiin John Hughesin mukaan), kylästä kasvoi kaupunki, joka v. 1961 sai nykyisen nimensä Donetsk (toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kaupunki tunnettiin nimellä Stalino).

DMZ (ukr. ДМЗ) on olennainen osa kaupunkia, lukuisten donetskilaisten mielestä se on yhtä kuin kaupunki. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024) DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet vietiin Venäjälle. Käytännössä kyse on varastamisesta, koska konsernin oikealle omistajalle ei koneista ja laitteista maksettu korvauksia. Venäjän tiedetään varastaneen systemaattisesti Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta omaisuutta (koneita, laitteita, ajoneuvoja) keväällä 2014 alkaneen sodan ajan, DMZ:n esimerkki osoittaa varastamisen jatkuvan edelleen. (3) Koneiden ja erilaisten laitteiden varastamisen ohella Venäjä on varastanut Ukrainalta miehittämiltään alueilta kymmeniä tuhansia taideteoksia tai museoesineitä. (4)

DMZ:n alueella on toiminut jo neuvostoajoista lähtien suuri raskaan kaluston korjaamo ja huoltovarikko, joka on ollut toiminnassa keväällä 2014 alkaneen sodan ajan. DMZ työskennelleiden ja alueen tunteneiden tuttujemme mukaan alueella on toiminut – ainakin epäsäännöllisesti – huoltovarikon ohella venäläisten materiaalivarasto vuodesta 2014 eteenpäin. Useiden neliökilometrien laajuinen alue mahdollistaa näiden toimintojen jatkamisen DMZ:n alueella. Rautatie Ilovaiskista DMZ:n alueelle Donetskiin on ilmeisesti edelleen toimiva dieselvetureiden vetämien tavarajunien liikennöimiseksi.

Teollisuuskaupunki Donetsk tunnettiin myös nimellä ”miljoonan ruusun kaupunki”. 

Seuraavaksi havaintoja etelästä, Venäjän miehittämiltä Zaporižžjan ja Hersonin alueilta, jossa Venäjä on entisestään lisännyt paikallisten tarkkailua sekä lisännyt kontrollointia ja valvontaa alueella tiesuluista ja valvontaiskuista alkaen.

Venäjä aloitti alueella vuoden 2023 lopulla projektin, jossa paikallisten omistamien henkilöautojen ja pakettiautojen rekisterikilpiä ryhdyttiin vaihtamaan ukrainalaisista rekisterikilvistä venäläisiin. Paikallisten mukaan ukrainalainen rekisterikilpi oli ehdottomasti luovutettava venäläisille samalla kun venäläinen rekisterikilpi kiinnitettiin autoon. Kun edellä kuvailemani venäläisten projekti yhdistetään alueen muuhun venäläistämisprosessiin, päästään siihen, että auton omistaja, jonka autossa ei ole venäläisiä rekisterikilpiä ja jolla ei ole Venäjän passia todennäköisimmin menettää ajoneuvonsa tarkastuspisteellä tai tievalvonnan yhteydessä miehittäjälle.

Aivan kuten Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, myös muilla Venäjän miehittämillä alueilla kuljetaan kohti pistettä, jossa kaikki omistusoikeus nivoutuu Venäjän passiin (ts. kansalaisuuteen). Nämä toimet ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, mutta kuten on vuodesta 2014 alkaen nähty, Venäjä rikkoo niitä systemaattisesti ja järjestelmällisesti Ukrainalta miehittämillään alueilla joutumatta mihinkään vastuuseen teoistaan. (Tässä kohdin en rinnasta Ukrainan vaikuttamista ”vastuuseen joutumiseksi”).

Muistutan näin loppuun lukijoita siitä, että kirjoituksen havaintojen lähteinä on miehitetyillä asuvia läheisiä ja tuttuja. Sota ja miehittäjän toiminta huomioiden, en kerro heistä mitään tarkempia tietoja. En myöskään asuinpaikkakuntaa tai piiriä asuinpaikkakunnalla. Toivon, että joku päivä – vapauden ja rauhan koitettua, kun miehittäjä on ajettu maasta – tuntemani ihmiset voivat omin kasvoin kertoa kokemastaan ja näkemästään julmuudesta ja häikäilemättömyydestä, johon venäläiset ja kollaboraattorit miehittämillään alueilla ryhtyivät.

 

Marko

 

Muut lähteet:

1. https://x.com/yellowribbonENG/status/1865326434991972543

2. https://mil.in.ua/en/news/chief-of-olenivka-prison-colony-blown-up-in-donetsk/

3. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/

4. https://war.ukraine.ua/articles/how-russia-steals-ukrainian-cultural-property/ 

Pelastakaa Ukrainan lapset – Save Ukrainian Children

 

Lauantaina 8. kesäkuuta pienehkö joukko ukrainalaisia ja heidän suomalaisia tukijoita kokoontui Narinkkatorille Helsingissä muistuttamaan meitä kaikkia ukrainalaisten lasten kohtalosta Venäjän julman hyökkäyssodan jaloissa. Narinkkatorilta liikkeelle lähtenyt marssi päättyi Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun kautta Senaatintorille Suurkirkon portaille.

Save Ukrainian Children-kulkue perillä Senaatintorilla.

Faktoja: lapset Venäjän brutaalin tuhoamissodan jaloissa

Ensinnäkin meidän on muistettava, että sota Ukrainassa alkoi kevättalvella 2014 Venäjän miehittäessä ensin Krimin niemimaan ja aloittaessa tämän jälkeen sodaksi edenneen epävakauttamiskampanjan Ukrainan itä- ja eteläosissa: epävakauttamiskampanjaa seuranneen sodan ensilaukaukset ammuttiin Slovjanskin ja Kramatorskin kaupungeissa Donetskin alueella huhtikuun 12. päivä 2014 venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamien joukkojen toimesta. (1) Todellisuus osalla ukrainalaislapsia on siis se, että he ovat eläneet sodan jaloissa tai Venäjän miehittämillä alueilla jo vuosikymmenen ajan – venäläistämistoimien kohdistuessa osaan lapsia lähes koko tämän ajan.

Ukrainan syyttäjäviranomaisten mukaan yli 800 lasta on kuollut sotatoimien seurauksena Venäjän vuonna 2014 aloittaman sodan kuluessa. (2) Helmikuun 24. päivä 2022 alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen kuluessa on sotatoimien seurauksena kuollut ainakin 551 lasta ja vammautunut yli 1350 lasta (nämä lukemat pitävät sisällään Ukrainan viranomaisten vahvistamat uhrit, luku ei pidä sisällään Venäjän miehittämillä alueilla kuolleita lapsia – ei myöskään Venäjän tuhoaman Mariupolin lapsiuhreja). (3) Tämän vuoden toukokuu oli siviiliuhrien kannalta verisin Ukrainassa aikoihin (174 siviiliä kuoli ja 690 vammautui Venäjän sotatoimissa) vaatien myös lukuisia lapsiuhreja kuolleina ja vammautuneina.

Niin ikää Ukrainan viranomaisten mukaan Venäjälle on pakkosiirretty vähimmilläänkin yli 20 000 ukrainalaislasta. (4) Todellinen luku voi olla merkittävästi suurempi, koska ukrainalaisviranomaisilla ei ole tarkkoja tietoja Venäjän toteuttamista lasten ja/ tai koko väestön pakkosiirroista miehittämillään alueilla. Venäjä rikkoo näiltä osin kansainvälisiä sopimuksia, sodankäynnin sääntöjä kuin myös Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistusta. Venäjä ei myöskään tee yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa, puolueettomat toimijat eivät myöskään ole saaneet tietoja lasten pakkosiirroista tai pakkoadoptioista. Pakkoadoptio tarkoittaa sitä, että käytännössä Venäjän valtiolliset organisaatiot varastavat ukrainalaislapsia heidän vanhemmiltaan, antaen ne adoptoitavaksi venäläisperheeseen. Näiden toimien seurauksena Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi 17. maaliskuuta 2023 kansainvälisen pidätysmääräyksen Vladimir Putinista sekä Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Marija Lvova-Belovasta. (5) Tähän mennessä vasta joitain satoja Venäjälle kaapattuja lapsia on onnistuttu palauttamaan kotiin Ukrainaan.

Venäjän toimeenpanemat lasten- ja väestön pakkosiirrot eivät ole Ukrainassakaan mikään uusi asia. Venäjälle siirrettiin ensimmäisen kerran lapsia Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäjän valtion rahoittama organisaatio siirsi miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka eli ”Tohtori Liza” palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla. (6) Glinka kuoli 25. joulukuuta 2016 Venäjän puolustusministeriön Tupolev Tu-154 matkustajakoneen syöksyttyä Mustaanmereen parikymmentä minuuttia Sotšista nousun jälkeen, kone oli matkalla Hmeimimin lentotukikohtaan Syyriassa. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimeenpantiin väestönpakkosiirtoja Venäjälle vain muutamia päiviä ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, helmikuussa 2022. Donetskista siirrettiin Venäjälle jopa satoja orpolapsia 19. helmikuuta 2022 alkaneen operaation kuluessa. Miehitetyn Donetskin alueella määräyksen väestönsiirroista antoi alueen nukkehallinnon johtaja Denis Pushilin. (7) Näihin väestön pakkosiirtoihin en havainnut juurikaan kiinnitetyn huomiota, niiden jäädessä sodan eskalointia enteilevien uutisten jalkoihin.

Venäjällä nuorten militarisointi lähti toden teolla vauhtiin vuonna 2015, jolloin Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun idean pohjalta perustettiin ”nuorten armeija” – Junarmija. (8) Vastaavaa toimintaa harjoitettiin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, joilla lapsille järjestettiin päiväkodeissa ja kouluissa ”patrioottisen kasvatuksen” -nimellä kulkenutta militaristista kasvatusta miehityksen ensivuosista lähtien. Miehitetyn Luhanskin alueella ns. ”patrioottisen kasvatuksen” -laki otettiin käyttöön jo vuonna 2015, vastaava ”lakiehdotus” annettiin miehitetyn Donetskin alueella vuonna 2017, jossa ohjelmaan sisällytettiin ”nuorille tarkoitettua asevelvollisuuteen valmentavaa” -koulutusta. Luotettavista lähteistä saamieni tietojen mukaan miehitetyn Donetskin alueen päiväkodeissa järjestettiin lapsille jo ennen vuotta 2017 militaristis-patrioottista-kasvatusta ja -toimintaa. Jotain Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyn militaristis-patrioottisen-kasvatuksen ja toiminnan epäinhimillisyydestä kertoo toimittaja Aleksandr Tverskoin jutustelu seitsemänikäisen ”Nikitan” kanssa kesällä 2018. Julkaistulla videolla ”Nikita” kertoi auttavansa [militanttitaistelijoita] (sotilas)palvelussa ja taistelussa ukrainalaisia vastaan. Hän kertoi heidän valmistautuvan räjäyttämään ukrainalaiset pommeilla, niin että ”Ne menee ’tuhannen pillun päreeksi’”. (9)

Ukrainan oikeusasiamiehen toimiston arvion mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli joulukuuhun 2018 mennessä jo yli 5000 lasta osallistunut militaristisille ”patrioottisen kasvatuksen”-leireille. (10) Seuraavina vuosina toiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kiihtyi. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla vastaavaa kasvatusta kohdistettiin alueen lapsiin, kuitenkin sillä erolla, että Junarmijan toiminta alkoi alueella samaan tahtiin Venäjän alueiden kanssa. Tällä hetkellä Venäjä pyrkii pakkovenäläistämään lapsia kaikilla Ukrainalta miehittämillään alueilla. Tähän toimintaan osallistuvat myös peruskoulun opettajat sekä päiväkotien henkilökunta. Oppilaitoksissa ja päiväkodeissa vierailee myös miehitysarmeijan edustajia osallistumassa lasten ja nuorten pakkovenäläistämiseen.

Raporttien mukaan yli 2500 13–17 vuotiasta nuorta Venäjän miehittämiltä Luhanskin, Donetskin ja Hersonin sekä Zaporižžjan alueilta joutuu osallistumaan Soturi-leirille (ven. ”Воин”) Volgogradin alueella Venäjällä. (11) Militaristisen koulutuksen ohella leiri on osa nuorten pakkovenäläistämisohjelmaa. Toiminta on luonnollisesti kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaista.

Narinkkatorilla hetki ennen liikkeelle lähtöä.

Loppuun havainto Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta. Sosiaalisen median alustoilla on jo pidemmän aikaa liikkunut mainintoja, joiden mukaan Venäjä pitää Ukrainalta miehittämillään alueilla sijaitsevia (käytössä olevia) kouluja sekä päiväkoteja sotilaidensa suojapakkoina sekä varusteidensa varastoina eli nämä laitokset toimintoineen toimivat eräänlaisina ”ihmiskilpinä” Venäjän joukoille.

Luotettavan lähteen mukaan Venäjä käyttää Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevan paikkakunnan päiväkoteja joukkojensa materiaalivarastoina. Näissä nimenomaisissa tapauksissa miehittäjä on pakottanut henkilökunnan edelleen työskentelemään päiväkodeissa, vaikka niissä ei ole enää ollut lapsia hoidossa viikkoihin – miehittäjän toiminta eroaa näiltä osin niistä tapauksista, joissa tyhjiä rakennuksia käytetään suojina ja varastoina.

Silminnäkijähavaintojen mukaan jokin aika sitten Venäjän armeijan maastokuorma-autoista purettiin yhteen näistä päiväkodeista suurikokoisia (mutta kevyiltä näyttäviä) säilytys- ja kuljetuslaatikoita. Arvioiden mukaan kyseeseen voisivat tulla lennokkien kuljettamiseen tarkoitetut laatikot. Myös kyseisen päiväkodin henkilökunta on ollut pakotettuna töissä jo viikkojen ajan, vaikka lapsia ei ole siellä enää hoidossa.

* * *

Kiitokset marssille osallistuneille, kiitokset myös järjestäjälle Ukrainalaisten yhdistys Suomessa (Товариство українців у Фінляндії). Toivottavasti meitä on seuraavalla kerralla moninkertainen lukumäärä läsnä – ukrainalaislapsia ei saa unohtaa!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://mil.in.ua/en/articles/and-so-began-sloviansk/ 

2. https://kyivindependent.com/over-800-children-have-been-killed-due-to-russias-war-in-ukraine-since-2014-prosecutors-office-says/ 

3. https://kyivindependent.com/over-800-children-have-been-killed-due-to-russias-war-in-ukraine-since-2014-prosecutors-office-says/

4. https://kyivindependent.com/over-800-children-have-been-killed-due-to-russias-war-in-ukraine-since-2014-prosecutors-office-says/ 

5. https://yle.fi/a/74-20022970 

6. https://khpg.org/en/1608811992 

7. Tapahtumia kuvattu blogissani ”Pimeys laskeutuu Donbasin ylle – miehittäjä pakottaa ihmiset kodeistaan”.

8. Martti J. Kari ja Antero Holmila: Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii, s. 271.

9. https://www.unian.net/war/10166030-poslushayte-etot-ad-7-letniy-malchik-pohvastalsya-chto-pomogaet-terroristam-dnr-ubivat-ukraincev-video.html

10. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/children-as-a-tool-how-russia-militarizes-kids-in-the-donbas-and-crimea/ 

11. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1798327608234369098 

Kuvat: Marko Enqvist.

 

Ukrainan mahdollisuus puolustautumiseen Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa, suojelee parhaalla mahdollisella tavalla myös lapsia.

#SaveUkrainianChildren

Venäjän sotarikoksista Ukrainassa –

sekä havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta

Venäjän käynnistettyä suurhyökkäyksensä Ukrainaan varhain 24. helmikuuta 2022 sodan todelliset kasvot paljastuivat hyökkäyksen ensimmäisinä hetkinä sen tulittaessa ja pommittaessa siviilikohteita. Olimme tottuneet näkemään vastaavia kauhukuvia Syyriasta ja muualta kaukaa mutta toivoimme niiden kuuluvan Euroopan menneisyyteen. Tällaiset kuvitelmat paljastivat todellisuudessa sen, että useimmat meistä olivat sulkeneet silmänsä siltä todellisuudelta, mikä Ukrainan itäosissa on vallinnut jo vuosien ajan keväästä 2014. Emme olleet tietoisia siitä todellisuudesta, vaikka Yhdistyneiden kansakuntien raportissa kesältä 2021 kerrottiin kidutuksen olevan päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (1) YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif mainitsi esitellessään Genevessä Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraportin YK:n ihmisoikeusneuvostolle Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsian kidutusvankilan, jota tuolloin kuvailtiin Euroopan viimeiseksi keskitysleiriksi. (2)

Russkij mir – venäläinen maailma: kuolemaa ja tuhoa Ukrainassa.

Tietämättömyytemme Venäjän brutaalin hyökkäyssodan todellisesta luonteesta paljastui viimeistään huhtikuussa 2022 Ukrainan joukkojen vapauttaessa Kiovan luoteispuolella sijainneet Butšan ja Irpinin kaupungin Venäjän miehityksestä. Vapautuksen myötä paljastuivat Venäjän joukkojen miehitysviikkoina tekemät sotarikokset ja paikat, joissa ne tehtiin: kidutuksia, murhia ja raiskauksia – edelleen kadoksissa olevia ihmisiä, murhattuja sotavankeja. Niistä hetkistä on kulunut jo reilut kaksi vuotta, Ukrainassa ei kuitenkaan ole mikään muuttunut maailman katsellessa voimattomana sivusta Venäjän jatkaessa ukrainalaisten murhaamista ja ukrainalaisten kaupunkien tuhoamista – eikä vain kaupunkien vaan ukrainalaisen kulttuurin tuhoamista. Venäläiset sotilaat panevat täytäntöön maansa diktatorisen johtajan Vladimir Putinin ja hänen propagandistiensa ajatukset Ukrainasta ja ukrainalaisista, joita ei ole olemassakaan.

Venäjän tuhoamaa Irpiniä, © Marko Enqvist.

Seuraavaksi lyhyt katsaus Venäjän sotarikoksiin Ukrainassa 24. helmikuuta 2022 alkaneen hyökkäyssodan kuluessa. Tiedot pohjautuvat Ukrainan syytäjäviranomaisten 27. maaliskuuta 2024 julkaisemaan aineistoon, joka käsittää ajanjakson 24. helmikuuta 2022 eteenpäin. Ukrainan syyttäjäviranomaisten mukaan Venäjän on rekisteröity tehneen kyseisenä ajanjaksona yli 128500 erilaista sotarikosta ja muuta merkittävää aggressiorikosta. Tutkinnan joukossa on myös sotapropagandaan liittyviä rikoksia.

Tässä kohdin voimme huomioida sen, että jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua Ukrainassa oli käynnissä syyttäjäviranomaisten toimesta tutkinta, joka kohdistui 32 eri maasta tulleeseen 250 vierastaistelijaan, joiden epäiltiin osallistuneen sotarikoksiin. Epäillyt taistelijat osallistuivat sotaan Ukrainaa vastaan Venäjän johtamissa joukoissa, tietojen mukaan listalla on myös neljä Suomen kansalaista (nimiä ei ole julkaistu). (3)

Palataan tähän hetkeen, edellä mainittujen rikosten lisäksi tutkinnassa on yli 16800 kansalliseen turvallisuuteen liittyvää Venäjän tekemää rikosta, näiden rikosten joukkoon kuuluu muun muassa kollaboraattorinen toiminta sekä sabotaasien teko (tai teon yritys). Ukrainassa valtion turvallisuuselimet, pääasiassa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU, pidättää säännöllisesti Ukrainan kontrolloimilta alueilta kollaboraattoreita, jotka ovat tavalla tai toisella avustaneet Venäjää sen hyökkäyssodassa. (4) Osa kollaboraattoreista on mennyt toimissaan niin pitkälle, että he ovat osoittaneet Venäjälle siviilikohteita, joihin iskeä (käytännössä siis välittäneet siviilikohteiden sijaintitietoja tms. informaatiota, kohde on voinut olla jopa sairaala tai päiväkoti). (5)

Venäjän laajan hyökkäyssodan aikana on sotatoimien seurauksena kuollut 536 lasta (huom. 19.huhtikuuta 2024 luku on noussut jo 545 lapseen (6)) ja vammautunut 1265 lasta. Lukema sisältää vain ne lapsiuhrit, joista Ukrainan viranomaisilla on vahvistettu tieto, ts. Venäjän miehittämien alueiden lapsiuhrit, kuten muutkaan siviiliuhrit, eivät sisälly lukemaan. Ukrainan viranomaisten tiedossa ei myöskään ole sitä, kuinka moni niistä lapsista on kuollut tai vammautunut, jotka on kaapattu Venäjälle. Vähemmälle huomiolle jää se, että Venäjä aloitti lasten kaappaamisen Venäjälle Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta jo niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläinen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt Donbasista Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla – toiminnalla oli siis jo tuolloin maan korkeimman johdon hyväksyntä. Palkinnon perusteena oli ”merkittävät saavutukset ihmisoikeusaktivismissa”. (7)

Vapautetut ukrainalaiset sotavangit ovat kertoneet ja kuvailleet venäläisten kiduttaneen heitä järjestelmällisesti sotavankeudessa. Merkittävä osa sotavangeista kertoi myös, etteivät he tavanneet koko sotavankeuden aikana kertaakaan punaisen ristin edustajia; osa kuvaili Venäjän punaisen ristin edustajien osallistuneen ukrainalaisten sotavankien psykologiseen kiduttamiseen.

Venäjän viime viikkojen Ukrainaan kohdistuneiden ilmaiskujen (ohjushyökkäykset, lennokki-iskut ja lentopommitukset) kohteina on ollut maan siviili-infrastruktuuria, kuten vesivoimaloita ja lämpövoimaloita sekä sairaaloita ja muita suojeltuja kohteita asuinrakennusten rinnalla. Tällä hetkellä se pommittaa järjestelmällisesti rintaman tuntumassa sijaitsevia ukrainalaisia kaupunkeja päivittäin joko tykistöllä tai perinteisiin ”rautapommehin” asennettavalla UMPK eli Unifitsirovannyi Modul Planirovaniya i Korrektsii-lisäosalla, joka muuttaa perinteisen vapaasti putoavan pommin liitopommiksi, jollainen voidaan pudottaa lentokoneesta kymmenien kilometrien päässä kohteesta. (8) Tällä hetkellä Venäjä on asentanut UMPK-lisäosia muun muassa FAB-250, FAB-500 ja FAB-1500 pommeihin (lukema kirjainsarjan perässä kertoo se, kuinka monen kilon pommista on kyse, FAB-1500 on siis 1½ tonnin lentopommi). Sen arvellaan suunnittelevan UMPK-lisäosan asentamista FAB-3000 lentopommiin. (9) Ukrainan toiseksi suurinta kaupunkia Harkovaa pommittaessa Venäjä pystyy pudottamaan UMPK-lisäosalla varustetut pommit Ukrainan ilmapuolustuksen ulottumattomissa omasta ilmatilasta.

Venäjä on myös ruvennut tekemään aiempaa säännöllisemmin “tuplaiskuja” kohteisiin. Ensimmäistä hyökkäystä seuraa minuuttien tai kymmenien minuuttien kuluttua toinen isku, jolloin kohteena on pelastushenkilökunta kalustoineen. Kiovaan, Hersoniin, Odesaan ja Harkovaan kohdistuneissa rajuissa hyökkäyksissä on menehtynyt ja vammautunut lukuisia pelastus- ja ensiaputyöntekijöitä sekä poliiseja viime viikkoina. (10)

Keir Giles kuvaili teoksessaan ”Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee” Venäjän tapaa käydä sotaa seuraavasti:

”Venäjän tapa käydä sotaa on pysynyt johdonmukaisena, koska se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia. Menetelmään kuuluvat asutettujen alueiden ottaminen maaliksi, mahdollisimman suuren kärsimyksen aiheuttaminen siviileille ja uhrien pakottaminen alistumaan kärsimysten lopettamiseksi. Murhat, raiskaukset, ryöstelyt ja humanitaaristen katastrofien tahallinen tehtailu mahdollisimman suuren inhimillisen kärsimyksen tuottamiseksi ovat jatkuneet samanlaisina läpi historian” ja ”Ukrainan kansalaisten karkotukset Venäjälle ovat uusi kammottava todistus siitä, että Venäjä pitää Stalinin menetelmiä vastauksena ongelmiinsa”. (11)

Se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia, koska Venäjän annetaan tehdä niin. Lännen alistuminen Venäjän eskalaatiouhan edessä on johtanut siihen, että uhkaamalla eskalaatiolla Venäjä on laajentanut tilaa, jolla operoida. Vastaavasti lännen – valtaosin itse aiheutettu – eskalaatiopelko estää sitä reagoimasta Venäjän räikeimpiinkin sotarikoksiin. Tällä hetkellä näen Venäjän jälleen venyttävän rajoja, joiden sisällä operoida. Rajojen venyttämiseen lasken lisääntyneiden kaksoisiskujen ohella kyynelkaasun käytön sotatoimissa ukrainalaisia linnoitejärjestelmiä vastaan kuin myös sotilaallisen aktiivisuuden lisääntymisen Venäjän miehittämän Zaporižžjan ydinvoimalaitoksen alueella sekä ohjushyökkäykset Ukrainan sähköntuotannon kannalta merkittäviä kohteita, kuten Dnipron vesivoimalaitosta (ukr. ДніпроГЕС) vastaan.

* * *

Kirjoitukseni loppuun havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta, pääasiassa miehitetystä Donetskista ympäristöineen.

Olen aiemminkin todennut Venäjän miehittämien alueiden olleen jo vuosien ajan eräänlainen ihmisoikeuksien musta-aukko Euroopassa, jossa toimeenpantuihin räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin lännessä ei kiinnitetty riittävää huomiota. Ollakseni täsmällinen, ehkäpä ei haluttu kiinnittää, koska sen myötä olisi itselle pitänyt esittää lukuisia kysymyksiä ja lopulta kyseenalaistaa oma toiminta suhteessa Venäjään. Tämän haluttomuuden seurauksista maksavat kallista hintaa ihmiset Venäjän miehittämillä alueilla. Donbasissa tämä näkyy kaikkialla arjessa ja kuten tavallista totalitaarisesti hallituille alueille, eliitti elää omassa kuplassaan joutumatta kokemaan kaikkea sitä kurjuutta ja puutetta, jonka kansalaiset kokevat päivittäisessä elämässään.

Tämän vuoden puolella Venäjän miehityshallinto on ruvennut takavarikoimaan niitä asuntoja, joiden omistajat ovat joutuneet muuttamaan alueelta pois. * Käytännössä kyse on omaisuuden varastamisesta, koska asuntojen ja kiinteistöjen todellisilla omistajilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan eikä heille makseta korvauksia ns. takavarikoidusta omaisuudesta. Siitä huolimatta, että alue on de facto Venäjän miehittämä, Moskovassa jatketaan teatteria, joten niinpä kaikki takavarikot toimeenpannaan ”kansantasavallan” nimissä. Nähdäkseni näin toimimalla Venäjä pyrkii vain pesemään käsiään kuvitellessaan voivansa luistaa vastuusta.

Asuntojen takavarikoinnista on ensikäden tietoja miehitetyiltä alueilta. Miehitetyiltä alueilta vuosia sitten muuttaneet tuttavamme nimittäin menettivät asuntonsa tällaisen menettelyn seurauksena. Eivätkä he edes olisi saaneet tietoa asiasta, jolleivat olisi kuulleet sitä entiseltä naapuriltaan, joka asuu edelleen miehitetyssä Donetskissa. Tuttavamme kotiin muutti ”tuntemattomia ihmisiä Venäjältä”, he esiintyvät nyt asunnon omistajina vannoen uskollisuutta Venäjälle.

Kukaan tuskin tietää kuinka paljon venäläisiä on muuttanut Donetskiin, tiedossa kuitenkin on se, että heidän määränsä on lisääntynyt huomattavasti viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun aikana. Eikä kyse ole pelkästään sotilaista vaan siviileistä, jotka ovat muuttaneet Donbasiin. Paikalliset kyllä tunnistavat heidät katsapeiksi (ukr. каца́п) käyttäytymisen ohella kielestä. Illuusio toisiaan ymmärtävistä ukrainalaisista ja venäläisistä murskautuu miehitetyssä Donetskissakin, kun venäläiset eivät ymmärrä ukrainaa – eivät edes paikallisten puhumaa sekaleipää (ukrainan ja venäjän sekoitus).

Muuttoliikkeen tarkoitus on yksiselitteinen, venäläistää miehitetyt alueet, mikä tapahtuu kolmella tavalla. Ensimmäinen on venäläisten muuttaminen alueelle (en nyt ota kantaa siihen, kuinka moni muuttaa alueelle pakotettuna – ei edes kiinnosta minua): toinen on ukrainalaisten pakkovenäläistäminen, kielen ja kulttuurin sekä pakkokansalaisuuden avulla: kolmas on niiden ukrainalaisten elämänhalun murskaamisesta, jotka eivät alistu miehittäjän tahtoon – venäläiset todennäköisesti ajattelevat, että lopulta nämä ihmiset joko pakenevat tai kuolevat. Todellisuudessa tätä on tapahtunut miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla jo vuodesta 2014 – me vain suljimme silmämme siltä. Miettikää kun ehdotatte Ukrainan antautumista, että mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Sitä mitä Venäjä tekee miehittämillään alueilla 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.

Avainasia Venäjän rikollisessa toiminnassa on pakkokansalaistaminen. Tällä hetkellä ilman Venäjän passia eläminen miehitetyillä alueilla alkaa olla mahdotonta etenkin vanhuksille, pitkäaikaissairaille sekä lapsiperheille. Miehittäjä sitoo passiin niin monta asiaa, joita ilman eläminen on hyvin vaikeaa – köyhien kohdalla tämä korostuu entisestään, koska heillä ei ole varaa hyödyntää pimeitä markkinoita. Näitä asioita ovat monet työpaikat sekä eläkkeet, lääkkeiden saaminen apteekista, monilla alueilla hätäapua jaetaan vain Venäjän passia vastaan. Venäläiset tahi kollaboraattorit eivät myöskään piittaa kansainvälisistä sopimuksista. He ovat valmiit käyttämään lapsia ”aseina” saadakseen vanhemmat tekemään haluamansa tai sisarukset. Lapset uhataan viedä vanhemmilta; lapsi saadaan mukaan propagandaan uhkaamalla vahingoittaa vanhempia tai sisaruksia jne. Kuvaukset edellä ovat todellisia tapahtumia miehitetyiltä alueilta: Donetskista, Makiivkasta, Jenakijevesta ja eiköhän tätä samaa tapahdu kaikkialla Venäjän miehittämillä alueilla. Tekoihin syyllistyvät tavalliset venäläiset ja heidän paikalliset apurinsa.

Lukuisat ylläkuvailluista toimista, joihin Venäjä on itse tai kollaboraattoreidensa avulla ryhtynyt, rikkovat Geneven sopimuksia, esim. 49. artikla väestön siirtojen ja pakkosiirtojen osalta, jossa myös kielletään valtaajavaltaa siirtämästä omaa väestöään vallatuille alueille; 50. artikla, jossa käsitellään lasten kohtelua vallatuilla alueilla; 51. artikla, jossa selväsanaisesti kielletään valtaajavaltaa pakottamasta suojeltuja henkilöitä (eli siviilejä) palvelemaan asevoimissaan tai apujoukoissaan. Sodan oikeussäännöissä määritellään myös suojellut kohteet sekä omaisuuden suoja aivan kuten kielletyksi määritellään (väestön) pakottaminen vannomaan uskollisuudenvala vihollisvaltiolle, joita Venäjä on rikkonut toistuvasti Ukrainassa. Unohtamatta sitä, että Venäjä lukuisilla lapsiin kohdistamillaan toimilla rikkoo räikeästi Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistusta ja julistuksen periaatteita. (12) Näitä periaatteita Venäjä on rikkonut miehitetyllä Krimin niemimaalla miehityksen alkuhetkistä lähtien ja Itä-Ukrainassa vedenjakajana voidaan pitää Minsk II-sopimusta, jonka eräs seuraus oli se, että Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista tuli entistä enemmän ”ihmisoikeuksien musta-aukko”, jossa toistuvista räikeistäkään rikkomuksista ei seurannut mitään konkreettista rangaistusta Venäjän asettamalle miehityshallinnolle (osaltaan tämä johtui siitä, että länsi hyväksyi asetelman, jossa Venäjää ei pidetty sodan osapuolena ja täten uskoteltiin Donetskin ja Luhanskin alueilla olevan ”separatististen hallintojen”).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.ohchr.org/en/statements/2021/07/address-ms-nada-al-nashif-deputy-high-commissioner-human-rights-47th-session?LangID=E&NewsID=27289 

2. https://hir.harvard.edu/donetsks-isolation-torture-prison/ 

3. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

4. https://x.com/GwaraMedia/status/1782830491898351898 

5. https://x.com/NOELreports/status/1612807592991932419 

6. https://war.ukraine.ua/russia-war-crimes/ 

7. https://khpg.org/en/1608811992 

8. https://www.popularmechanics.com/military/weapons/a43571893/how-dumb-are-russias-winged-smart-bombs/ 

9. https://en.defence-ua.com/analysis/how_possible_is_to_turn_3_ton_fab_3000_dumb_superbomb_into_a_smart_glide_munition_and_which_aircraft_can_lift_it-9931.html 

10. https://www.independent.co.uk/news/world/europe/kharkiv-drone-attack-double-tap-russia-ukraine-firemen-b2523613.html 

11. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee, s. 178.

12. https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/uutisia/uutisarkisto/lapsen_oikeuksien_paiva.26363.blog

*: Itä-Ukrainan sodan alettua keväällä 2014, ryhtyivät miehitettyjen alueiden nukkehallinnot takavarikoimaan tyhjiksi jääneitä asuntoja. Miehitetyiltä alueilta saamieni tietojen mukaan tuolloin (erityisesti vuosina 2014 ja 2015, jolloin toiminta oli aktiivisinta) asuntoja takavarikoitiin eritoten sodan aikana perustettujen, Venäjän komennossa operoivien, vapaaehtoisjoukkojen tai aluepuolustusprikaatien komentajien ja korkeimpien upseereiden käyttöön. Esim. venäläistaustaiselle Sparta-pataljoonan komentajalle Arseni ”Motorola” Pavloville luovutettiin Donetskista useita asuntoja palkinnoksi. Asunnot olivat pääsääntöisesti laittomasti haltuun otettuja. ”Motorolan” likvidoinnin jälkeen lokakuussa 2016 asunnot siirtyivät jonkin toisen henkilön haltuun.