Kirjoitukseni otsikko voi tuntua monesta provosoivalta,
etenkin kun media Suomessakin usein toistaa ajatusta Ukrainan sisällissodasta
ja separatismista – venäjämielisistä – liikkeistä Itä-Ukrainassa, jotka
aloittivat taistelun Ukrainan uutta hallintoa vastaan Euromaidanin ja Venäjän
suorittaman Krimin niemimaan miehittämisen ja laittoman anneksoinnin jälkeen
keväällä 2014, jättäen tavattoman usein avaamatta taustoja sen paremmin, tai
kuvaamatta kunnolla Venäjän vuosia jatkunutta työtä Ukrainan
epävakauttamiseksi, jonka voidaan sanoa alkaneen laajamittaisemmin Oranssin
vallankumouksen jälkeen vuosituhannen alkupuolella, mutta jonka historia
erilaisten aktivistiryhmien kautta ulottuu 90-luvun puolelle, Neuvostoliiton
hajoamisen jälkeisiin vuosiin.
Yllä olevaa kuvausta voimistaa vielä venäläismedioiden
valheelliset kuvaukset keväältä ja kesältä 2014, kuinka Itä-Ukrainassa asuva
venäjän kielinen väestönosa joutui laajamittaisen vainon kohteeksi. Tämän
propagandan eräänä tarkoituksena oli de-humanisoida ukrainalaiset, mutta
samalla rakentaa kuvaa siitä, että Itä-Ukrainassa asuvat venäjän kieliset
jollain kollektiivisella tavalla tukisivat Venäjän pyrkimyksiä ja tavoitteita,
vaikka todellisuudessa valtaosa alueen venäjän kielisestäkin väestöstä oli
etnisesti ukrainalaisia, kannattaen – muodossa tai toisessa – yhtenäistä
Ukrainaa. (1) Venäjän pyrkimyksiä ja tavoitteita tuki lopulta vain vähemmistö
alueen asukkaista, mikä omalla tapaa tuli todistettua alueella keväällä 2014
järjestetyissä mielenosoituksissa, joissa tuettiin niin Venäjää kuin ajatusta
”kansantasavalloista” (mitä sitäkin tarinaa on ulkoa voimistettu) ja joihin
Donetskin kokoisessa kaupungissa osallistui parhaimmillaankin vain joitain
tuhansia mielenosoittajia, ja joihin saapui huomattavia määriä osallistujia
Venäjältä – kyse oli näistä ns. Putinin turisteista.
Ukrainan itäisissä osissa on järjestetty eriasteisia ”kansanäänestyksiä”
erosta Ukrainasta 90-luvun puolelta lukien. Kannatus erolle Ukrainasta on aina
ollut vähäistä, korkeintaan muutaman prosentin luokkaa. Tämän vuosituhannen
puolella keskeisenä tekijänä on ollut Andrei Purgin kumppaneineen,
näiden kumppanien joukkoon kuuluu muun muassa Oleg Frolov. Niin Purgin
kuin Frolovkin osallistuivat aktiivisesti Venäjällä Evraziyskiy soyuz
molodezh’in järjestämille leireille, joka on Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n
(MED eli Kansainvälinen euraasialainen liike) tapaan Aleksandr
Duginin luomus. (2) Historia ja kevättalven sekä kevään 2014 tapahtumat
miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa huomioiden, on helppoa
päätellä, ettei ”kansanäänestyksen” tulos kuvaa alueen asukkaiden todellisia
mielipiteitä. Silminnäkijähavainnotkin todistavat sen puolesta, että kyseinen
”kansanäänestys” – kuten muutkin ”vaalit” sen jälkeen – oli manipuloitu ja
tulos väärennetty.
Yksipuolista ja vääristynyttä kuvaa alueen tilasta lisäsi
tuolloin ja lisää edelleen eräiden läntisten kansalaisjärjestöjen kuin myös medioiden
tapa esittää niin sotatoimet kuin muutkin tapahtumat yksipuolisessa valossa,
jossa Ukraina esiintyy aktiivisena (ja aggressiivisena) toimijana Itä-Ukrainan
miehitettyjen alueiden (eli ns. kansantasavaltojen) asukkaiden ja
”separatistien” esiintyessä korkeintaan puolustajan roolissa. Tämä tarina, jota
Suomessa erityisen aktiivisesti jakaa Rauhanpuolustajat, noudattaa
Kremlin narratiivia Ukrainasta hyökkääjänä ja alueen asukkaista uhreina ja
itsensä puolustajina. Totuus jätetään kuitenkin kertomatta, tai siihen
viitataan korkeintaan sivulauseessa ja tuolloinkin siten, että perimmäiset syyt
jätetään avaamatta. (En nyt itsekään ryhdy tässä kirjoituksessa avaamaan
kuviota laajemmin, olen tehnyt sen esim. ”Ukrainan sota: kaikki alkoi Slovjanskista ja Kramatorskista 12. huhtikuuta 2014” -kirjoituksessa).
Venäläismediat alkoivat toistaa hyvin varhaisessa vaiheessa
keväällä 2014 propagandistista tarinaa venäläisväestöstä vainon kohteena,
samalla ukrainalaisten de-humanisointi-kampanja voimistui voimistumistaan –
ukrainalaiset kollektiivisesti leimattiin fasisteiksi ja natseiksi, jotka
uhkaavat kaikkien venäläisten ja venäjän kielisten henkeä. Väite oli sikälikin
absurdi, että huomattava osa etnisistä ukrainalaisista käytti tuolloin arjessa
venäjää, tai venäjä oli heidän kotikieli, mutta eivät he kokeneet heihin
kohdistuvan uhkaa heidän äidinkielensä tähden. Narratiivi uhasta rakennettiin
rajojen ulkopuolella – Venäjällä – ja tuotiin Ukrainaan ulkoa, samalla keksityt
tarinat vainosta levisivät myös läntisiin medioihin. Samaan aikaan miehitetyssä
Itä-Ukrainassa alkoi vaino, se ei kohdistunut venäjän kielisiin vaan niihin
ukrainalaisiin, jotka tukivat yhtenäistä Ukrainaa, osoittivat tukensa jollain
näkyvällä tapaa – toisinaan vainoon riitti syyksi nimetön ilmianto. Ukrainaa
tukevien vaino jatkuu edelleen, he ovat erilaisille ilmiantajille vapaata
riistaa. Ja koska alueella ei ole toimivaa yhteiskuntarakennetta eikä
oikeuslaitosta, on enemmän kuin todennäköistä, että ihmisiä ilmiannetaan ja sen
myötä kidutetaan sekä tuomitaan pitkiin vankeusrangaistuksiin perusteetta.
(Huom. luonnollisesti kidutus ei ole hyväksyttyä missään tapauksessa).
Miehityksen ensimmäisten kuukausien kuluessa suuri joukko
ukrainalaisia joutui pidätetyksi, pidätettyjä kidutettiin ja heidän
perheenjäseniä uhkailtiin, osa militanttien ja venäläisoperaattoreiden
vangitsemista ukrainalaisista kidutettiin kuoliaaksi. (3 ja 4) Itä-Ukrainassa
näytti toistuvan sama mitä kävi Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jossa
ensihetkistä lähtien erilaiset puolisotilaalliset joukkiot vangitsivat ja
murhasivat miehitystä vastaan protestoivia ja Ukrainaa tukevia henkilöitä –
Krimillä tämän pelottelukampanjan ensimmäisten uhrien joukossa oli Krimin
tataari Reşat Amet. (5) Krimin niemimaalla vaino kohdistuu nykyään
erityisesti Krimin tataareihin, mutta myös kansalaisaktivisteihin ja
toimittajiin sekä kansalaistoimittajiin ja bloggareihin, joiden toimintaa
Venäjä pitää itselleen uhkana. Jokaisen kannattaa pohtia mielessään, että
miksi. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vaino kohdistuu hyvin pitkälti
samoihin ryhmiin – kansalaisaktivisteihin (joista moni on joutunut pakenemaan
alueelta miehitysvuosien kuluessa), bloggareihin ja toimittajiin, esim.
toimittaja-bloggari Stanislav Aseejev oli vuosia vangittuna, kunnes
viime vuonna (v. 2019) hänet vapautettiin Ukrainan ja miehitettyjen alueiden
välisessä vankienvaihto-operaatiossa. Vangitsemisaikana häntä kidutettiin
säännöllisesti.
Miehitysvuosien aikana Itä-Ukrainassa eriasteista
vastarintaa ja oppositiomielialaa on pyritty nujertamaan pelottelulla ja
vainolla, samalla alueen väestöä on ruvettu venäläistämään. Kyseessä ei ole
vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta vaan pakkoon ja ohjailuun, sekä lasten
kohdalla opettamiseen liittyvä malli. Eräs toiminnan näkyvistä muodoista oli
Venäjän passin myöntäminen henkilöille, joilla on ”kansantasavaltojen” passi. Nyt
Venäjä rakentaa rinnalle ”ohituskaistaa”, joten tulevaisuudessa henkilö ei enää
tarvitse ”kansantasavaltojen” passia saadakseen Venäjän passin. Riittää, että
on alueen asukas, saadakseen Venäjän passin.
Miehitetystä Donbasista bussilla "äänestämään" Venäjälle, kuva: Alexei Alexandrov, AP. |
Venäjän kesän ”kansanäänestykseen” liittyi elementtejä,
joissa hyödynnettiin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden venäläistämisprosessia.
Tuolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuvia, Venäjän passin saaneita
paikallisia, kuljetettiin äänestämään Venäjälle. (6) Erityisen rumaksi
toiminnan teki se, että miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvia on painostettu
ottamaan Venäjän passi, monien ”valtion palveluksessa” olevien on ollut
suoranainen pakko ottaa Venäjän passi saadakseen pitää työpaikkansa. Opettajia
ja muita lasten parissa työskenteleviä on pakotettu ottamaan Venäjän passi
työpaikan menettämisen uhalla, luonnollisesti ”turvallisuusviranomaisten” ja
vastaavien organisaatioiden jäseniä on pakotettu ottamaan Venäjän passi. Kun
huomioidaan toimintaan liittyvä pakottaminen ja uhkailu – opportunismia unohtamatta,
on tavallaan yllättävää, ettei miehitettyjen alueiden asukkaista Venäjän passin
ole ottanut kuin parisataatuhatta asukasta.
Saksalaisen
Stiftung Wissenschaft und Politikin julkaiseman raportin ”Russia’s
“Passportisation” of the Donbas” mukaan –
”Russia
has so far issued almost 200,000 Russian passports to Ukrainians from the
“People’s Republics” of Donetsk and Luhansk”. (7)
Emmekä voi olla varmoja siitä, kuinka monella on ollut ennestään
Venäjän passi, mutta että heitä kierrätetään Venäjällä hakemassa passi
erikoistarpeita varten perustetuista maahanmuuttoyksiköistä, jollaisia on
avattu Rostovin alueelle, miehitetyn Itä-Ukrainan rajan tuntumaan,
Matvejev-Kurganiin, Pokrovskojeen, Novošahtinskiin
ja Rostovin alueen Donetskiin (pieni kaupunki Venäjällä, rajan pinnassa). Näihin
toimistoihin on säännölliset linja-autokuljetukset Donetskista, Jasunuvatasta,
Horlivkasta ja Luhanskista. Saamieni tietojen mukaan Venäjältä alueelle
muuttaneiden/ siirrettyjen tiedetään saavan miehitetyillä alueilla
”kansantasavaltojen” ”passin”, jonka he käyvät vaihtamassa Venäjän passiin.
Tämän monimutkaisen kuvion tarkoituksena on todennäköisesti hämärtää tilastoja.
Toiminnan säännöllisyys ja Venäjän aktiiviset toimet omalta osaltaan todistavat
sen puolesta, että Venäjä tarkoituksellisesti rikkoo Minskin sopimusten henkeä
ja sisältöä vastaan.
Parhaiten Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla
venäläistäminen näkyy lasten kasvatuksessa, jonka eräs (vastenmielinen piirre)
on lasten militaristinen ja ”patrioottinen” kasvatus, joka varhaisimmillaan
alkaa jo ennen kouluikää päiväkodeissa. ”Patrioottisen” kasvatuksen ohella
tuhansia lapsia ja nuoria on – osin pakotettuina – osallistunut militaristiseen
koulutukseen miehitetyillä alueilla tai Venäjällä. (8) Monissa tapauksissa
”koulutuksen” järjestäjinä toimii nykyisiä tai entisiä sotilaita tai
palkkasoturijoukoissa palvelleita miehiä, joista osalla on joko rikollinen tausta
tai he ovat sotatoimissa syyllistyneet sotarikoksiin. Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla tiedetään lapsia kasvatettavan tämän ”patrioottisen
kasvatuksen” nimissä vihaamaan Ukrainaa ja ukrainalaisia, ja tarvittaessa tuhoamaan
heidät, vaikka pommi-iskuin. Sodan ja miehityksen joskus päättyessä,
miehitetyillä alueilla on kasvanut tuhansia lapsia, joiden maailmankuva ja
samalla minäkuva on vääristynyt – he tarvitsevat mittavaa, vuosia kestävää,
terapiaa ja apua.
Lapsia miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Dovzhansk v. 2019. * |
Lapsia ja nuoria Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla
juhlistamassa Venäjän lippua, etualalla Yunarmiyan nuoria.
|
Edelleen Venäjällä kuin myös miehitetyillä alueilla puheissa
korostetaan ajatusta ja ideaa ”kansantasavalloista”, samalla taustalla on
käynnissä tämä venäläistämisprosessi, joka näkyy ulospäin parhaiten juuri
passi- ja kielipolitiikan kautta. Tässä toiminnassa Venäjä ei edes pyri
piilottelemaan toimintaansa, se marssii näkyvästi ja räikeästi sopimusten yli.
Näkyvien toimintojen rinnalla Venäjä tuhoaa alueen ukrainalaista identiteettiä
lasten ja nuorten militarisoinnilla sekä siirtämällä Venäjältä väestöä
Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Saamieni tietojen mukaan osa venäläisistä
muuttaa alueelle vapaaehtoisesti, heille luvataan asunto ja kohtuullinen
elintaso (huom. asunto on useimmiten miehityshallinnon evakkoon lähteneiltä
takavarikoimia asuntoja, eikä kohtuullinen elintasokaan useimmiten pidä
paikkaansa), mutta vapaaehtoisten rinnalla alueelle on pakkosiirretty kaukaa Venäjältä
kodittomia, narkomaaneja ja muita ongelmaryhmiä, joista Venäjän alueet mitä
ilmeisimmin haluavat päästä eroon. Toiminta on kuin neuvostoajoilla, jolloin
Donetskin alueelle tuotiin junilla ihmisiä neuvostovaltion muista osista – moni
pakolla kotiseudultaan riistettynä. On monella tapaa masentavaa kuinka kyvytön
kansainvälinen yhteisö on reagoimaan Venäjän toimiin, vaikka sodan rinnalla
muokataan miehitetyn alueen väestön identiteettiä, tehdään siitä ”venäläistä
maaperää” kuitenkaan liittämättä aluetta Venäjään. Se, ettei Venäjä
toistaiseksi ole anneksoinut Itä-Ukrainaa osaksi itseään, tarkoittaa yksinomaan
sitä, että Venäjän johto katsoo miehitettyjen alueiden sellaisenaan palvelevan
tällä hetkellä enemmän omia tarkoitusperiään. Mitä seuraa Putinin hallinnon
kaaduttua, kun miehitetyt alueet palaavat emä-Ukrainan huomaan? Meidän on turha
heristää sormea, jos (kun) tuolloin Ukraina häätää tuhansittain venäläisiä
rajan yli itään palauttaen samalla varastetun ja ryövätyn omaisuuden niiden
oikeille omistajille, koska Venäjä (ja nämä venäläiset) niittävät sitä mitä
ovat kylväneet, siitäkin huolimatta, että kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta
sanoa ”Ei”, kun Moskova on siirtänyt heidät kotiseuduiltaan Donbasin
aroille. Meidän on parempi valmistautua ennalta myös edellä kuvailemaani
skenaarioon, joka on seurausta Kremlin julkeasta – kansainvälisiä sopimuksia
pilkkaavasta – politiikasta sen venäläistäessä miehitettyä Itä-Ukrainaa.
Marko
*: Kuva via @loogunda.
Miehitetystä Donbasista lisää muun muassa seuraavissa
blogeissani ”Unohdettu Donbas, elämää miehitetyillä alueilla”, ”Miehitetty Donetsk – elämää kuolleessa kaupungissa” ja ”Elämää ’kansantasavalloissa’”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.