Kirjoittaessani blogia SSS-Radioon tapanani oli aina silloin
tällöin välittää uutisia ja kuulumisia ”kansantasavaltojen” alueelta – lähteinä
näille uutisille ja kuulumisille olivat omat, Ukrainalta, miehitetyillä
alueilla asuvat kontaktini. Tätä blogia kirjoittaessani en ole montaakaan sanaa
uhrannut tällaisille kuulumisille, joten nyt on aika korjata tämä virhe.
Seuraavaksi kirjoitan
havainnoista ja uutisista Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, ymmärrettävistä
syistä johtuen en voi nimetä lähteitäni, joiden en toivo kokevan Stanislav Aseejevin kohtaloa – en oikeastaan
voi kertoa heistä mitään todella yksityiskohtaista tietoa syystä, että näiden ”kansantasavaltojen”
alueella ei vallitse sananvapaus tai ilmaisunvapaus, kyseessä on alue, jolla
ihmisiä pidätetään mielipiteidensä tähden, pidätykseen voi riittää se, että
kirjoittaa blogia, jossa kertoo tapahtumista alueella, joten suojellakseni
näitä omia kontaktejani, joista merkittävimmät olen tuntenut jo vuosien ajalta
ennen käynnissä olevaa sotaa.
Palataan vielä muutaman sanan
verran Stanislav Aseejeviin, kesäkuun 2. 2017 Donetskin ”kansantasavallan” turvallisuusviranomaiset pidättivät
bloggaaja Stanislav Aseejevin, Human
Rights Watchin Hugh Williamsonin
mukaan ”It seemed clear early on that
Stanyslav Aseev was targeted because he wrote things the DNR didn’t like.”
(1)
Mikäli seuraavassa havainnossa
olisi kyse yhden yksittäisen ihmisen tekemästä havainnosta, ei olisi järkevää
tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä – oikeastaan sellaisessa
tapauksessa kyseessä olisi likimain merkityksetön detalji, jollei siihen saisi
mitään vahvistusta muita reittejä myöten. Kyseessä on kuitenkin useista,
toisistaan erillisistä havainnoista, havaintojen takana on alueen asukkaita,
jotka eivät tunne toisiaan, joten tämä tekee havainnosta yksittäistä havaintoa
konkreettisemman. Sellaisen joka erottuu ”viestivirrasta”.
Kun muistelen aikaa vuoden taakse
tai aikaa tämän vuoden alussa – talvella – taisteluiden käydessä todella
kiivaana Donetskin alueella, korviini kantautui varsin usein viestiä, jossa
huomattava osa alueen asukkaista nurkui ja purnasi Ukrainan tekemisistä, syy
epäonnistumisiin löytyi tavattoman usein lännestä – Ukrainasta. Nyt kesän jo
käännyttyä syksyyn, purnaajien määrä on merkittävästi vähentynyt, Ukrainaa
syytetään aiempaa vähemmän. Ilmapiirin asteittaista muuttumista kuvaa sekin,
että nyt entistä useampi kohdistaa syyttävän sormensa alueen
militanttikomentajiin ja paikallisiin johtajiin, Venäjää unohtamatta.
Aiemmin ihmiset olivat varovaisia
kertoessaan mielipiteistään tai havainnoistaan, paikallista ”kansantasavaltojen”
hallintoa ei juurikaan tohdittu kritisoida tuntemattomille – eikä aina
tutuillekaan. Moni pelkäsi, aivan aiheellisesti, ilmiantajia – neuvostoajat kokeneet
käyttivät ilmiantajista heille tuttua termiä ”koputtajat”. Nyt tässäkin on muutosta havaittavissa, sen ohella,
että paikallista hallintoa on kritisoitu pienimuotoisissa mielenilmauksissa,
joita perustellaan usein konkreettisella asialla, kuten palkkojen maksamattomuudella,
ihmiset uskaltavat puhua toisilleen avoimemmin.
Jokin aika sitten eräs läheisemme
matkasi bussilla takaisin kotiinsa Donetskiin, matkalla hän antautui
keskusteluun erään Luhanskista kotoisin olevan – perheellisen – kanssa, joka
keskustelujen lomassa painokkaasti totesi, ihmisten olevan Luhanskissa
lopenkyllästyneitä paikalliseen johtoon, että ”kansantasavallan” kannattajat
ovat selkeässä vähemmistössä, että ihmiset kritisoivat entistä avoimemmin
alueen johtoa ynnä Venäjää. Vastaavasti Ukrainaa tukevien osuus on alueella
kasvanut merkittävästi, ja tämä tuki on aiempaa avoimempaa.
Luhanskin alueella tämä avoin
kritiikki on todennäköisesti näkyvämpää kuin Donetskissa, keskustelin aiheesta alueella ikänsä –
aina syksyyn 2014 – asuneen L:n
kanssa. Hän piti eräänä mahdollisena selittävänä tekijänä sitä, että Donetsk on
kuitenkin aina ollut etnisesti venäläistetympi kuin Luhansk. Alueen
kaivosteollisuus ja teollisuus on tarvinnut sukupolvien ajan runsaasti
työntekijöitä, joita alueelle on tullut runsaasti etenkin Venäjältä 30-luvun
alkupuolelta lähtien. Neuvostoaikoina Donetsk oli suljetumpi kaupunki, alueen
hallinnollisena keskuksena ja merkittävimpänä kaupunkina, se oli Moskovalle
tärkeää pitää otteessa. Kaupungista pyrittiin tekemään venäläistä kaupunkia
vielä 70- ja 80-luvulla. Kun katsoo karttaa ajalta ennen sotaa, Luhanskista
Donetskin kautta Mariupoliin kulkee vyöhyke, jolla venäjää puhuvat ovat
selkeässä enemmistössä, samaiselle alueelle asutettiin myös runsaasti etnisesti
venäläisiä ja Donetsk näistä kolmesta kaupungista on se, jonne ja jonka
alueelle merkittävimmässä määrin etnisesti venäläisiä asutettiin. Vastaavasti
maaseudulla ja pikkukaupungeissa ukrainaa puhuvien osuus pysyi suurena, tai suurehkoina, koko
neuvostovallan ajan, ollen sitä edelleenkin.
Mikäli näiden Donetskin ja
Luhanskin alueen havainnot todellakin pitävät paikkaansa – kertovat muutoksesta,
on kyseessä merkittävä muutos vuodentakaiseen, jolloin – etenkään – kriittisin
äänenpainnoin paikallishallinnoista ei voinut jutella tuntemattomampien kanssa.
Työpaikallakaan kritiikkiä ei voinut esittää ilmiantajien tähden. Aiemmin
tuttumme ja kontaktimme ovat joutuneet ongelmiin kritisoidessaan
”kansantasavaltojen” johtoa ja toimintaa – kritiikistä on seurannut bonusten
tai ruokapakettien menettämistä tms. aineellista haittaa. Eräissä tapauksissa
palkat on jätetty maksamatta. Vähimmillään on jouduttu ankaraan puhutteluun.
Lisääntyvä kritiikki voi olla ennusmerkki
Venäjän perustaman ”hallinnon” asteittaisesta murenemisesta, mutta liian
pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei vielä kannata ryhtyä tekemään. Samalla
ainakin osa alueen asukkaista vaalii ajatusta siitä, että alueen
yhteiskunnalliset perusrakenteet ovat edes jossain määrin toimivia, että niihin
voi jollain asteella luottaa, että ihminen saa oikeutta, jos sitä kaipaa.
Olen pohtinut itse ja etenkin L:n
kanssa mahdollisia syitä mielipideilmaston muutokseen. Eräänä mahdollisena
selittävänä tekijänä voi olla se, että tämän vuoden puolella siviileiden
tilanne on heikentynyt entisestään, taloudellisesti se on heikoin työttömiksi
jääneillä siviileillä, jotka eivät saa rahallista avustusta tai muuta tukea
Ukrainan puolelta. Samanaikaisesti entistä suurempi joukko palkansaajia on
jäänyt ilman palkkojaan, ajoittain tämä on koskettanut myös kaivosteollisuuden
parissa työskenteleviä – tästä on seurannut pienimuotoisia protesteja alueella.
Kevään ja kesän aikana vierailemista
vapaan Ukrainan puolella on vaikeutettu entisestään, samalla ukrainalaisten
tuotteiden tuontia ”kansantasavaltojen” alueille on hankaloitettu ainakin
Donetskin alueen demakraatiolinjan ylityspaikoilla militanttien toimesta.
Lihatuotteita takavarikoidaan ”tarkastusasemilla”, takavarikoidut lihatuotteet
päätyvät joko militanttien vatsoihin tarkastusasemilla jonottavien ihmisten
silmien edessä, mustaan pörssiin tai muuhun liiketoimintaan. Mielivalta,
laittomuudet ja korruptio on lisääntynyt muuallakin kuin ”rajabisneksessä” ja
poikkeuksetta aina kärsimään joutuvat ne alueen tavalliset kansalaiset, joilla
ei ole merkittävää kontaktia militanttikomentajiin tai paikallishallintoon.
Eräistä mielivaltaisista ja
samalla ehdottoman laittomista tapahtumista tulee väistämättä mieleen esim.
eräät Irakin alueet, joilla paikallinen hallinto on lopulta lakannut olemasta,
ja joilla, ennen täydellistä romahdusta, oli siirrytty mielivaltaiseen
hallintoon, jossa valta on aseilla ja vallassa olevat pyrkivät keräämään niin suuren
taloudellisen hyödyn itselleen kuin mahdollista ennen hallinnon täydellistä
romahdusta.
Kolmannella vierailulla
Donetskissa – ul. Artema Donetsk, elokuu 2013.
|
* * *
Näin loppuun Venäjän ja
Valko-Venäjän yhteisen Zapad-2017-sotaharjoituksen alla ukrainalaisen
sotilasasiantuntija ja parlamentaarikko Dmytro
Tymchukin havainnoista. Facebook päivityksessään syyskuun 6. 2017 hän nosti
esille jälleen mainintana sen, että Donetskin ”kansantasavallan” 1.
armeijakunta ja Luhanskin ”kansantasavallan” 2. armeijakunta harjoittelevat
Zapad-2017-sotaharjoituksen aikana yhdessä Venäjän Eteläisen sotilaspiirin 8.
armeijan kanssa Itä-Ukrainassa.
Päivityksessään Tymchuk viittaa
tulevan harjoituksen valmistelutöiden alkamiseen, johon esim. liittyy
polttoainehuollon varmistaminen. Jotta harjoitus voidaan suorittaa suunnitellusti
alueella Venäjältä saapuvien yksiköiden ja Donetskin ”kansantasavallan” 1.
armeijakunnan ja Luhanskin ”kansantasavallan” 2. armeijakunnan kanssa, on
alueelle toimitettu rautateitse polttoainetta (29.8 – 5.9 välillä 1400 tonnia,
määrä vastaa noin 25 säiliövaunullista polttoainetta). Polttoainekuljetukset
muun huollon varmistamisen ohella jatkuvat edelleen. Muutaman viimepäivän
aikana alueelle on tuotu Venäjältä yli 900 tonnia polttoainetta.
Dmytro Tymchuk kirjoitti
samaisesta aiheesta kuluvan vuoden heinäkuun viimeisenä päivänä Facebookissa
seuraavaa:
”Preparations
are being made for a series of exercises in the operational departments of the
1st Army Corps of the DNR and 2nd Army Corps of the LNR. These exercises are to
be led by the Armed Forces of the Russian Federation in August and September of
this year. According to the plan of the General Staff of the Armed Forces of
the Russian Federation and the staff of the Russian 8th Combined Arms Army…”.
Tuolloin mahdollista
yhteisharjoitusta tarkasteltiin kriittisesti DFRLabin artikkelissa ”Are
Separatists in Ukraine Joining Russia’s Largest Military Exercise?” (2) –
josta yllä oleva Tymchuk-lainaus englanniksi käännettynä.
ETYJ:n Ukrainan monitorointimission
havainnot Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta elokuun lopulta omalta osaltaan
osoittavat sen, että alueella on huomattavia kalustokeskittymiä tukikohdissa ja
harjoitusalueiden tuntumassa, joten ei voida sulkea pois sitäkään, etteikö
alueella valmistuttaisi laajahkoon sotaharjoitukseen, johon voi ottaa osaa
joukkoja myös Venäjältä Eteläisen sotilaspiirin 8. armeijasta.
”Aerial
imagery revealed the presence on 28 August of 49 tanks (type unknown) in a
training area 3.7km east-south-east of Ternove and 37 tanks (type unknown) in a
compound 3.2km west of Manuilivka (65km east of Donetsk).” (3)
Moottoroitu jalkaväki
harjoittelee Luhanskin ”kansantasavallan” alueella – kuvassa etualalla
venäläinen T-64BV taistelupanssarivaunu, elokuu 2017.
|
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.