Aidalla taiteilua suomalaiskansalliseen tyyliin – luurangot kaapissa kolisee

Venäjällä, maan todellisen opposition näkyvin edustaja Aleksei Navalnyi myrkytettiin kuukaudenpäivät sitten, elokuussa, toistaiseksi tunnistamattomalla, Novitšok-ryhmän hermomyrkyllä. Diplomaattisten ponnisteluiden jälkeen hänet siirrettiin hoitoon Saksaan, Charitén yliopistolliseen sairaalaan Berliiniin. Suomen roolia ei ole kuvattu aivan vähäiseksi kamppailussa, jotta Navalnyi saatiin saamaan hoitoa (turvallisessa ympäristössä) Saksassa – myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli yhteydessä Venäjän johtoon asian tiimoilta, asia, josta Navalnyin lähipiiri on lehtiuutisten mukaan kiitollinen.

Niinistö oli todennäköisesti ensimmäinen EU-johtaja, joka reagoi myrkytysuutiseen. (1) Ehkäpä Niinistön nopeaan reagointiin vaikutti edellisten presidentinvaalien alla käyty keskustelu, jossa esille nousi turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston esittämät arviot Suomen vaaleihin kohdistuvista uhkakuvista ja näiden uhkakuvien ympärillä käyty keskustelu. Turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston esittämien uhkakuvien joukossa eräänä äärimmäisenä vaikuttamisen keinona mainittiin salamurha. Niinistö kuvaili asiantuntija-arvioita trollaukseksi. (2)

Tuolloin keskusteltiin tietenkin Suomen presidentinvaaleihin kohdistuvista uhkakuvista, mutta en voi olla muistelematta vellonutta keskustelua ja tuohtumuksen ilmapiiriä Suomessa – suurin osa keskustelijoista kuin myös sen seuraajista ymmärsi (tiedosti) sen, että näihin äärimmäisiin keinoihin turvautuisi todennäköisimmin valtiotason toimija joko suoraan tai välikäsien kautta. Tässä yhteydessä lienee turha mainita Suomen suurinta turvallisuuspoliittista uhkaa, valtiota, joka on suorittanut salamurhia ja myrkytyksiä maansa rajojen ulkopuolellakin.

Привет, это Навальный,… (kuvakaappaus Instagramista).

Navalnyin murhayritys ja siihen liittyvä keskustelu (ja toiminta) Suomessa paljastaa jälleen kerran tiettyjä rakenteita ja tapoja, jotka ovat juurtuneet maahamme – joita voidaan pitää kylmän sodan ja YYA-aikakauden perintönä, ja ne ovat osa yhteiskuntaamme syystä, että emme ole omalta osaltamme käyneet läpi kyseistä aikakautta ja siihen liittyviä, yhteisöä korruptoivia, tapahtumia. Lukitsimme Neuvostoliiton hajottua luurankomme kaappiin, kuvitellen sen olevan toimenpiteenä riittävän. Luulottelimme itsellemme luurankojen pysyvän siellä kaapissa, näin ei kuitenkaan käynyt koska todellisuus erosi ennusteista – olimmeko naiiveja kuvitellessamme ”historian päättyneen” Neuvostoliiton hajoamiseen? Että, se mitä tapahtui YYA-aikakaudella myöskin jäi sinne? Olimme naiiveja, hyväuskoisia kuin myös ymmärtämättömiä, mutta olimme myös typeriä arvostellessamme naapureitamme, jotka tekivät jyrkän pesäeron menneisyyteen.

Mikäli Venäjä olisi oikeusvaltio (jota se ei ole), eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikon (ps.) vaade olisi ymmärrettävä, mutta koska Venäjä ei ole oikeusvaltio, Niikon toteamus on vallan absurdi:

”Ennen syyllisen nimeämistä on tapaus oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti tutkittava perin pohjin. Koska rikos tapahtui Venäjän maaperällä, on yhteistyö Venäjän kanssa välttämätöntä syyllisten vastuuseen saattamiseksi.” (3)

Miksi Niikon vaatimus yhteistyöstä Venäjän kanssa on absurdi? Yksinkertaisimmillaan asian voi ilmaista siten, että Venäjä ei ole luotettava kumppani. Me emme voi luottaa siihen, että Venäjän pyrkimys on sama kuin meidän – syyllisen selvittäminen (ja mahdollisesti rankaiseminen). Itse asiassa on todennäköisempää, että Venäjän pyrkimyksenä on haitata tutkintaa, mikäli pääsee osalliseksi siihen. Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka Venäjä valtiona, ei vain yksittäisten viranomaisten toimesta, on haitannut sellaisia tutkimuksia ja oikeuskäsittelyjä, joissa syytetty on suhteessa Venäjän valtioon tai kuuluu valtion hallintoon. Venäjä on toiminut näin muun muassa entisen KGB-agentti ja FSB-eversti Aleksander Litvinenkon myrkytystutkinnassa; juristi ja tilintarkastaja Sergei Magnitskin kuolemansyytutkinnassa; Sergei Skripalin myrkytyksessä – operaatiossa uhriksi joutui myös Skripalin tytär Julia sekä poliiseja ja hoitohenkilökuntaa, kuukausia myöhemmin myrkylle altistui pariskunta kolmen lapsen äidin menehtyessä myrkkyyn; oma lukunsa on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen Itä-Ukrainan sotatoimialueen yllä heinäkuussa 2014 – kyseinen kone pudotettiin Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustolla (Novator 9K37 M1 Buk TELAR, nro. 332), komentoketjun johtaessa Venäjän hallintoon, ja jota tutkintaa Venäjä on haitannut lukuisin eri keinoin, alkaen laajamittaisesta disinformaation ja propagandan levittämisestä ja päätyen väärennettyjen todisteiden esittämiseen.

Uskoisin, näiden muutamien esimerkkien riittävän todistamaan sen, että Venäjä ei ole luotettava kumppani, joten yhteistyövaatimusten esittäminen on naiivia. Oikeastaan voimme vain toivoa, että Venäjä ei haittaa tutkimuksia, mihin se todennäköisesti pyrkii, jos ei muuta niin synnyttämään dis-informatiivisella viestinnällä kuvan siitä, että kukaan ei ole luotettava toimija. Tästä saimme jo esimakua parlamentaarikko Andrei Lugovoin syytettyä berliiniläistä klinikkaa Navalnyin myrkyttämisestä.

Andrei Lugovoi on siitäkin mielenkiintoinen nimi, että hän tapasi yhdessä Dimitri Kovtunin kanssa Aleksander Litvinenkon 1. marraskuuta 2006 Millenium-hotellissa, Lontoossa – myöhemmin samana iltana Litvinenko alkoi voida pahoin, sairaalaan Litvinenko toimitettiin marraskuun 3. päivä. Toimittaja Luke Harding käy kirjassaan ”Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa” Litvinenkon myrkyttämisen polonium-210:llä, kuin myös Lugovoin ja Kovtunin roolin tässä operaatiossa. (4) Iso-Britannian syyttäjäviranomaiset nostivat toukokuussa 2007 syytteen murhasta entistä KGB-agenttia Andrei Lugovoita vastaan. Lugovoi oleskelee edelleen Venäjällä, Venäjän valtio kieltäytyy luovuttamasta häntä oikeudenkäyntiin kolmansiin maihin.

Lugovoi valittiin Venäjän duumaan joulukuussa 2007 Vladimir Žirinovskin johtaman Venäjän liberaalidemokraattinen puolueen listoilta. Venäjällä parlamentaarikoilla on parlamentaarinen koskemattomuus, eikä heitä voida asettaa rikossyytteeseen. Vladimir Putin luovutti vuonna 2015 Lugovoille kunniamerkin kiitokseksi isänmaan hyväksi tehdyistä palveluksista.

Jos Niikon ajatus Venäjän kanssa tehtävästä yhteistyöstä Navalnyin myrkytystapauksen tutkinnassa onkin lapsenmielinen, lapsenmielisenä toimintana ei voida pitää niiden kolmen suomalaismepin tyhjää äänestämistä Europarlamentin tuomitessa jyrkästi Aleksei Navalnyin myrkyttämisen ja äänestäessä kansainvälisen tutkinnan käynnistämisestä Navalnyin myrkytystapauksesta sekä siitä, onko Venäjän kemiallisia aseita koskevia kansainvälisiä sitoumuksia rikottu. (5) Mietin, että millaiset motiivit ovat ohjanneet Eero Heinäluomaa (sd), Kumpula-Natria (sd) ja Mauri Pekkarista (keskusta) äänestämään tyhjää? Navalnyin myrkyttämisessä ei ole kyse mistään yksittäistapauksesta – aiemmin mainitsin muutamia murhia tai murhayrityksiä, joissa jäljet johtavat Venäjän valtioon (tai valtion organisaatioon). Heinäluoma avaa kotisivullaan äänestyskäyttäytymistään, (6) mutta Venäjän toimia vuosien ajan seuranneena, Heinäluoman selittelyt ovat – no – selittelyitä ja vieläpä kehnoja sellaisia. Ehkäpä toisessa vaakakupissa painoi Ystävyyden kunniamerkki, jonka Vladimir Putin myönsi Heinäluomalle ja Paula Lehtomäelle (keskusta) lokakuussa 2017. Prenikalla on kääntöpuolensa, tavataan sanoa.

Aivan kuten äänestystä käsittelevässä Europarlamentin lehdistötiedotteessa mainitaan:

”Aleksei Navalnyin tapaus on vain yksi esimerkki Venäjän harjoittamasta laajemmasta sisäpoliittisesta painostuksesta ja sen harjoittamista maailmanlaajuisista aggressiivisista toimista, päätöslauselmassa todetaan”. (7)

Kyse ei ole yksittäistapauksesta vaan toistuvasta (järjestelmällisestä) toiminnasta, jossa kohteeksi on viime vuosina valittu Venäjän todelliseen oppositioon kuuluvia poliitikkoja ynnä aktivisteja, Venäjän hallinnon vastustajia tai länteen loikanneita henkilöitä, joten jo tyhjää äänestäminen on melkoista vastuunpakoilua (pelkuruutta).

Äänestyksestä tulee mieleeni kesällä 2019 Euroopan neuvostossa järjestetty äänestys, jonka seurauksena Euroopan neuvosto toivotti Venäjän tervetulleeksi takaisin täysivaltaiseksi jäseneksi, ilman, että Venäjä olisi täyttänyt paluulle asetettuja ehtoja. Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen (sd) satuili tuolloin:

”Euroopan neuvosto on koko Euroopan ja ehkä koko maailman johtava ihmisoikeusjärjestö. Jos haluamme suojella ihmisoikeuksia kaikissa järjestön jäsenmaissa, mukaan lukien Venäjällä, on yksiselitteisesti parempi, että Venäjä on järjestön jäsen kuin sen ulkopuolella”. (8)

Naiiviudella ja hyväuskoisuudella ei näytä olevan rajaa. Olen odottanut vuosia hetkeä, jolloin poliitikkomme heräävät ruususenunesta todellisuuteen ja ymmärtävät sen, että naapurimme Venäjä ei pelaa tätä peliä samoilla säännöillä, että pelkät puheet eivät pitkälle kanna – eivät etenkään, jos sanoilla ei ole riittävästi katetta.

* * *

Aiemmin saksalainen laboratorio vahvisti Navalnyin myrkytetyn Novitšok-ryhmän hermomyrkyllä, sittemmin erikoislaboratoriot Ruotsissa ja Ranskassa ovat vahvistaneet löydöksen. Saksan liittokansleri Angela Merkelin hallituksen tiedottaja Steffen Seibertin mukaan näytteet on lähetetty tutkittavaksi myös Kemiallisten aseiden kieltojärjestölle OPCW:lle Hollantiin. (9)

Analyysien mukaan Navalnyi myrkytettiin toistaiseksi tunnistamattomalla Novitšok-ryhmän hermomyrkyllä, jonka arvioidaan olevan vaarallisemman ja kuolettavamman kuin Novitšok-hermomyrkky, jolla Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia myrkytettiin Salisburyssa, Iso-Britanniassa, 4. maaliskuuta 2018. On myös arvioitu, ettei Venäjälläkään turvallisuusorganisaatiot, kuten Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB, voi itsenäisesti suorittaa operaatioita sotilaskäyttöön tarkoitetuilla hermomyrkyillä, että ennen tällaisilla aineilla suoritettua operaatiota, käytäisi vähintäänkin jonkin asteinen neuvonpito sen ja presidentinhallinnon välillä. Mikä, pitäessään paikkansa, nostattaa pintaan pohdintoja siitä, mihin saakka komentoketjussa jäljet johtavat.

Meidän on syytä tunnustaa se tosiasia, että Kremlin käyttämiä taktiikoita on poistaa päiviltä (ts. murhauttaa) vastustajiaan tai kohdistaa heihin väkivaltaa, muita hybridisodankäynnissä käytettyjä keinoja, ennen varsinaisia sotatoimia, ovat muun muassa kyberhyökkäykset, vaaleihin vaikuttaminen, disinformaatio ja suoranainen propaganda sekä erilaiset vaikuttamisen ja pelottelun keinot.

Venäjän valtion turvallisuuselimet, FSB ja GU (eli GRU), toteuttavat paljolti samoja metodeja kuin edeltäjänsä Neuvostoliitossa taistellessaan läntisiä demokratioita ja sananvapautta vastaan. Uskoakseni, mikäli tunnustaisimme tämän itsellemme, meidän olisi helpompi ponnistella (taistella) yhdessä Venäjän toimia vastaan – painotan sitä, että meidän on taisteltava yhdessä Venäjän hallinnon tavoitteita vastaan, näin toimien läntisillä demokratioilla on parhaat edellytykset suojella itseään sekä torjua vihamielisiä pyrkimyksiä. Huomioidessamme edellä kirjoittamani, euroedustajiemme tyhjää-äänestäminen näyttäytyy entistä huonommassa valossa. Se muodostaa yhden särön yhteiseen rintamaan.

 

Marko

1. https://twitter.com/carlbildt/status/1301194347778576385?s=20 

2. https://yle.fi/uutiset/3-9908533 

3. https://twitter.com/mikaniikko/status/1301840089228759040?s=20 

4. Luke Harding ”Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa” s. 107–144.

5. https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20200910IPR86829/mepit-pakotteita-valko-venajan-presidentille-ja-navalnyin-myrkyttajille 

6. https://eeroheinaluoma.fi/viikon-kuulumiset-38-2020/ 

7. https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20200910IPR86829/mepit-pakotteita-valko-venajan-presidentille-ja-navalnyin-myrkyttajille

8. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Kiljunen_ja_Honkonen_Venajasta_24062019.aspx 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/eea20f26-f57a-483e-ae8f-76b58b0e098b 

Tyhjää-äänestäneet mepit.

Kaikki on kaupan – onnitellaan Putinia

Venäjä jatkaa seuraavat(kin) kuusi vuotta totalitaarisella tiellä Vladimir Putinin voitettua – kuten jo ennalta oli tiedossa – näytelmän, jota vapaassa maailmassa järjestettynä olisi kutsuttu presidentinvaaleiksi – Venäjällä nämäkin ”vaalit” olivat alusta loppuun saakka ohjattu näytelmä, vieläpä tavattoman surkeasti ohjattua näytelmää.

”Vaalikampanjansa” kuluessa Putin vieraili myös Venäjän miehittämällä Krimillä – kävi puhumassa puolen minuutin ajan hurmioituneelle yleisölle Sevastopolissa, kunnes poistui. No tätä ”hurmioitunutta” yleisöä oli kehotettu, opastettu ja jopa pakotettu saapumaan paikalle – näin siis paikallislähteiden mukaan.

En edes halua toistaa Putinin Venäjän syntilistaa viimeisen 18 vuoden ajalta – riittänee, että mainitsee muutaman nimen, kuten murhatut toimittaja Anna Politkovskajan, Aleksandr Litvinenkon ja oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin sekä Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehittämisen ja Itä-Ukrainassa käynnissä olevan sodan masinoinnin ja sodan kuluessa – heinäkuussa 2014 – pudotetun Malaysia Airlinesin lennon MH17 Syyrian ”tuhkaksi ja pölyksi” pommitettujen sairaaloiden ohella, niin jokainen tiedostanee, että on melkoisen moraalitonta onnitella teatterivaalit voittanutta Moskovan ”окурок’ia”, mutta EI – kaikki taitaa olla kaupan tässä Suomen maassa.

Ei riitä, että valehtelemme silmät päästä nyky-Venäjästä ja sen hankkeista, mutta sen ohella valtiojohtomme – tasavallan presidentti Sauli Niinistö – lähettää onnittelut Moskovaan.

Kuvakaappaus @TPKanslia twittertili.

Niinistö näyttää valinneen seuransa hyvin, lähettihän Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ohella onnittelut Moskovaan – Trump tosin vastoin turvallisuusneuvonantajien ohjeita. (1 ja 2)

Trumpin ja Junckerin onnitteluja on, aivan aiheellisesti, kritisoitu. Senaattori John McCain kritisoi hyvin voimakkaasti Trumpia onnitteluiden jälkeen:

”An American president does not lead the Free World by congratulating dictators on winning sham elections. And by doing so with Vladimir Putin, President Trump insulted every Russian citizen who was denied the right to vote in a free and fair election to determine their country's future, including the countless Russian patriots who have risked so much to protest and resist Putin's regime.” (3)

Tänään vapaa maailma ei kaipaa Trumpin, Junckerin tahi Niinistön kaltaisia johtajia, jotka syystä tahi toisesta, ovat valmiit myymään arvonsa – meidän arvomme – tänään vapaa maailma kaipaa senaattori John McCainin kaltaisia esimerkkejä, jotka eivät ole valmiit kauppamieheksi tyrannin kanssa. Ehkäpä Niinistö onnitellessaan hellitteli ajatusta vierailukutsusta Moskovaan, tahi Putinin vierailua nöyrän vasallin luo.

Vladimir Putin saapuu Lappeenrantaan pääministerin roolissa 2010. © Marko Enqvist

Mutta Niinistön onnitteluviesti on linjassa suomalaispoliitikkojen aiempien lausuntojen kanssa:

Ulkoministeri Timo Soini tammikuussa 2017 Turkin suurlähettiläskokouksessa: ”Suomella ja Turkilla on samat perustavanlaatuiset demokraattiset arvot” (4) – jolloin ”sulttaani” Recep Tayyip Erdoğanin hallintokoneiston terroriaalto levisi kautta maan epäonnistuneen ”vallankaappauksen” jälkeen.

Presidentti Tarja Halonen syksyllä 2005 Suomesta ja Venäjästä – Suomi ja Venäjä jakavat tällä hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta. Tämä siis aikana, jolloin Tšetšeniassa sodittiin toistamiseen; jolloin hallintoa kritisoivia toimittajia uhkailtiin, pahoinpideltiin ja sensuroitiin; jolloin presidenttinä toiminut Vladimir Putin oli jo ruvennut kiristämään otettaan ja Venäjä valtiona ruvennut sekaantumaan entistä aktiivisemmin naapurimaiden sisäpolitiikkaan.

Joten kun Niinistön onnitteluviestiä peilaa edellä esimerkinomaisesti esille nostettuihin lausuntoihin, on se sovitettavissa täysin niihin – se ei eroa niistä lainkaan, mikä kertoo sitten enemmän siitä ummehtuneesta poliittisesta ilmapiiristä, minkä vallassa Suomi yhä edelleen on.

Kun ei ole ehdoton pakko sanoa mitään – on parempi olla hiljaa nöyristelyn sijaan.

Marko 

1. https://twitter.com/JunckerEU/status/976061272293871616 

2. https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2018/03/21/trump-congratulated-putin-on-his-victory-other-world-leaders-stopped-short-of-that/?utm_term=.c11324e83b0b 

3. https://www.mccain.senate.gov/public/index.cfm?p=press-releases&id=61F7FD60-671F-4364-8297-1AB43F099405 

4. http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=356744&nodeid=17350&contentlan=1&culture=fi-FI 

5. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074072447/Halonen+Venajan+pelon+kanssa+osattava+elaa 

Havaintojani Venäjän kaiuista Suomessa

Tämä blogikirjoitus toimii eräänlaisena yhteenvetona aiemmista blogeistani, joissa olen nostanut esille sellaisia toimintoja, joita voidaan pitää Venäjän suoraan Suomeen kohdistavina vaikuttamiskeinoina, kuin myös blogeja, joissa Venäjän narratiivia toistetaan suomalaisoperaattoreiden taholta. Tässä kohdin en kuitenkaan huomio tarkkapiirteisesti Donetskin ”kansantasavallassa” propagandistina työskentelevän suomalaistaustaisen Janus Putkosen toimintaa. Hän kohdistaa myös Suomeen ja suomalaisille Donetskista käsin Venäjän narratiivia toistavaa propagandaa, samaan kategoriaan on laskettavissa hänen suunnitelmansa ”separatismista” Suomessa. Niissä toistuu Venäjän valtiollinen ajatus ”separatismin” – mikä (separatismi) on itse asiassa laitonta Venäjällä – levittämisestä globaalisti, mistä johtuen Venäjä on viime vuosina kovin innokkaasti tukenut erilaisia separatistia itsenäisyyspyrkimyksiä, kuten katalaanien itsenäisyyshanketta.

Janus Putkonen ja ”separatismi” Suomessa, kuvakaappaus Putkosen FB-tili.

Kirjoituksessani väliotsikot toimivat linkkeinä kyseiseen blogiin. Väliotsikon alla lyhyt yhteenveto kirjoituksesta, joissain tapauksissa ajankohtaisin havainnoin ryyditettynä.

Hekin ovat vierastaistelijoita 

Keskusteltaessa vierastaistelijoista yleensä ensinnä mieleen tulevat radikalisoituneet, jotka ovat lähteneet taistelemaan sellaisten terroriorganisaatioiden kuin Daesh (ISIS) ja al-Qaida sekä somalialaisen al-Shabaabin riveihin. Vierastaistelijoista keskusteltaessa unohtuu tavattoman usein eräs ryhmä suomalaisia vierastaistelijoita, jotka aivan samalla tavalla sotivat laillista hallitusta vastaan ryhmissä (joukko-osastoissa), jotka ovat kollektiivina syyllistyneet terroritekoihin ja sotarikoksiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Nyt kohdistan katseeni Suomesta Itä-Ukrainaan ”kansantasavaltojen” riveihin sotimaan lähteneisiin taistelijoihin. Tiedämme Johan Bäckmanin värvänneen taistelijoita Itä-Ukrainaan sotimaan Ukrainan laillista hallintoa vastaan, heistä etenkin Petri Viljakaista Bäckman on hyödyntänyt propagandistisessa viestinnässä varsin usein.

Suomalaismilitantti Petri Viljakainen miehitysjoukoissa Itä-Ukrainassa.

Suomi ensin – Putinin asialla  

Tätä nykyä Suomi ensin on hajonnut kahteen osaan, Marco de Wit’iä seuranneet ovat perustaneet oman organisaation Suomen kansa ensin, mikä jatkaa Suomi Ensin viitoittamalla tiellä. Marco de Wit kannattajineen sai viime vuoden puolella melkoisesti huomiota Helsingin ytimeen parkkeeratun Suomi Maidan -leirinsä myötä.

Siitä huolimatta, että tänään Suomi Ensin on hajonnut kahtia, ja osa aktivisteista on hylännyt ryhmän, on blogikirjoitus sikäli ajankohtainen, että se kuvaa sitä toimintaa, jolla ryhmä ja vastaavat ryhmät pyrkivät hajottamaan yhteiskuntaa sekä synnyttämään eripuraa yhteiskunnassa eri ryhmien välille.

Keinot, joihin he turvautuvat ovat tuttuja useita maista, joiden sisäistä yhtenäisyyttä Venäjä pyrkii horjuttamaan.

Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä 

Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuuden jälkimainingeissa hänen perustamansa Kansalaispuolue on noussut uudelleen otsikoihin, merkittävä tekijä lisääntyneelle näkyvyydelle on tietty Väyrysen oma ajatus haastaa Juha Sipilä Keskustan puheenjohtajakamppailussa.

Blogikirjoituksessani kiinnitän erityistä huomiota Kansalaispuolueen asiantuntijajäseniin, joista eräillä on varsin eriskummallinen tausta, joukosta löytyy muun muassa Donetskin ”kansantasavallassa” työskennellyt Jarmo Ekman, kuin myös pirkanmaalainen kansanedustajaehdokas Jukka Davidsson, joka esiintyi puhujana Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia tukevan eurooppalaisen äärioikeiston kokoontumisessa Pietarissa jokunen vuosi sitten, myös Timo Isosaari on vieraillut samaisessa tapaamisessa ja vieläpä samaan aikaan Davidssonin kanssa. Toisin kuin Johan Bäckman väittää, tilaisuudessa on esiintynyt myös kovan linjan venäläisiä uusnatseja, kuten sotarikollinen Alexei Milchakov.

Palvelevatko he Putinia 

Kyseinen kirjoitus on päivitetty katsaus aiemmin maanpuolustus.net blogissa julkaistusta blogistani ”Huijareita, onko heitä?”. Kirjoituksessani ”Palvelevatko he Putinia” luon katsauksen Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, Venäjän toimesta perustettujen ns. kansantasavaltojen, merkittävimpiin suomalaisedustajiin sekä joihinkin heidän tukijoihin Suomessa.

Venäjän harjoittamasta vaikuttamisesta ja propagandasta 

Tämä kirjoitus on päivitys maanpuolustus.net-foorumin blogiin joulukuussa 2016 kirjoittamastani tekstistä ”Venäjän propagandasta, Venäjän vaikuttamisesta” – kirjoituksessa vastata omien havaintojeni perusteella kysymykseen: Millä tavalla Venäjän vaikuttamispyrkimykset ja propaganda näkyvät Suomessa? Yrittäessäni vastata esittämääni kysymykseen, olen hyödyntänyt Roman Skaskiw’n kirjoittamaa oivallista katsausta ”Nine Lessons of Russian Propaganda” pyrkien hyödyntämään hänen havaintoja ja löytämään niille mahdollisia toteutuneita vastinkappaleita Suomesta. Lukija voi tehdä omat johtopäätöksen sen suhteen onnistuinko tehtävässäni.

”Nine Lessons of Russian Propaganda” – Roman Skaskiw. (1)

Selkä nöyränä Moskovan suuntaan (osa II) 

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen Suomen Moskovaan suuntautuvaa nöyristelyä. Kimmokkeen kirjoitukselle antoi Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Gustav Hägglund lausuessaan Vakaus vaakalaudalla -kirjan julkistamistilaisuudessa seuraavaa:

”Siinä on käynyt kuin koiralle, joka ajetaan nurkkaan. Se murisee aikansa, sitten se puree. Jos sen sijaan, että lähdettiin laajenemaan olisi tyydytty kumppanuuteen, maailma olisi hyvin erilainen tällä hetkellä. Ei olisi näitä kriisejä. Ei Itämerellä eikä monessa muussakaan paikassa”. (2)

Vastarintaliike, kaikkea muuta kuin isänmaan asialla 

Viime vuoden puolella Suomi ensin ei suinkaan ollut ainoa liike, joka oli taajaan otsikoissa, myös kansallissosialistinen Vastarintaliike sai varsin paljon näkyvyyttä. Seuratessani Vastarintaliikkeen ympärillä käytyä keskustelua, huomasin monen kuvitelleen Vastarintaliikkeen jäsenten olevan Suomen asialla – monille liikkeen taustaideologia näytti olleen yllätys, eräille Vastarintaliikkeen kansallissosialistinen ideologia on edelleen asia, jota on vaikea käsittää/hyväksyä.

Siitä huolimatta, että Vastarintaliikkeen verkkosivuilla lukee ”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen”, olen havainnut ihmisten joko kieltävän tämän ”kansallissosialistisen maailmankatsomuksen” olemassa olon tai sitten pitävän sitä merkityksettömänä.

Vastarintaliikkeen verkkosivuilla julkaistiin tammikuun 2018 lopulla Ukrainan Oikean sektorin haastattelu -kirjoitus. Kirjoituksen keskusteluosion seuraaminen paljastaa liikkeen sisällä vallitsevan kahtiajaon, myös Vastarintaliikkeen suomalaisjäsenten joukossa näyttää olevan pro-Venäjä-aktiiveja – minkä ei pitäisi olla yllätys äärioikeiston liikehdintää tarkemmin seuranneelle. (3)

”Venäjä ei ole länsimainen maa, niillä on ihan omat jutut…” 

Tämä kirjoitus kuvastaa olemassa olevaa kaksoisstandardia, jolla osa maamme kansalaisista tarkastelee Venäjää. Kirjoituksen otsikko on suora lainaus Venäjää ja NATO koskevasta keskustelusta, johon tuolloin osallistuin. Lainauksen kirjoittaja on tekstillään halunnut ilmaista sen, miksi Venäjältä ei voi vaatia samaa kuin läntisiltä demokratioilta.

Viime vuosina sosiaalisessa mediassa käytyjen keskusteluiden seuraaminen (osallistumisesta puhumattakaan), on paljastanut sen, että yllättävän moni ajattelee lainaamani kirjoittajan tavalla – Venäjä ei ole länsimainen maa, niillä on ihan omat jutut… Venäjältä ei voi – eikä pidäkään – vaatia samaa kuin länsimailta, on ajatus, jota en voi hyväksyä.

Kansainvälisen lokakampanjan kohteena  

Muutamana viime vuonna vihapuhe sekä erinäiset lokakampanjat ovat olleet otsikoissa. Suomessa näiden kohteeksi ovat joutuneet tavattoman usein henkilöt, jotka ovat joko osallistuneet aktiivisesti maahanmuuttokeskusteluun näkökulmasta, että Suomen oli avattava rajansa ja pidettävä ne mahdollisuuksien mukaan auki.

Toinen ryhmä, joka on joutunut vihapuheen kuin myös lokakampanjoiden kohteeksi, ovat henkilöt, jotka ovat aktiivisesti tutkineet Venäjän Suomeen kohdistamaa vaikutusta. Tässä kirjoituksessa käyn läpi toimittaja Jessikka Aroon kohdistunutta kansainvälistä lokakampanjaa, jonka siemenet melkoisella todennäköisyydellä kylvettiin viime vuoden puolella Helsingissä ja jossa toimijana on tanskalaisbloggari Jesper Larsen.

Venäjän toimilla on selkeä tarkoitus, häiritä ja vaikeuttaa sen toimien kriittistä tarkastelua, näiltä osin Venäjä näyttää saavan yllättävänkin laajalti tukea että sympatiaa suomalaisilta. 

Kaiken takana on… Bäckman 

Lyhyen kirjoituksen ytimessä on Johan Bäckman sekä Suomeen avattu Donetskin ”kansantasavallan” edustusto. Edustuston, kuin myös sen ”edeltäjän” NovoRossijan edustuston, aseman Suomi on järjestelmällisesti kieltänyt, seuraava lainaus elokuulta 2015:

”Suomalainen taho ilmoittaa toimivansa "Donetskin kansantasavallan edustustona” tai ”Donetskin kansantasavallan suurlähetystönä” Helsingissä. Mainittua "Donetskin kansantasavaltaa" ei ole Suomen tunnustamana valtiona olemassa, eikä sillä voi olla suurlähetystöä tai muuta virallista edustustoa Suomessa. Myöskään YK, EU tai ETYJ eivät tunnusta Itä-Ukrainan separatistisia ryhmiä valtioksi.

Diplomaattinen edustusto voidaan perustaa vain diplomaattisuhteet solmineiden valtioiden välillä ja näiden molemminpuolisella suostumuksella.” (4)

Kiusantekoa ja propagandaa, ynnä vastenmielistä valehtelua  

Kirjoitus on eräiltä osin jatkoa ”Kaiken takana on… Bäckman” -blogikirjoitukselle, kirjoituksen toimiessa summauksena Johan Bäckmanin Suomeen kohdistamalle toiminnalle viime vuosilta. Blogikirjoitukseni pitää sisällään myös pienoisen viranomaisillemme kohdistetun piikin, hämmästellessäni ynnä kritisoidessani Suomen varovaista linjaa. Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa Bäckmanin harjoittamaan värväystoimintaan näytetään suhtautuvan olkia kohautellen.

Kerran vielä LoveFM 

Radioasema Love FM kuuluu niihin projekteihin, joihin Venäjän hallinnon tiliin työskentelevä Johan Bäckman on sotkeutunut. Love FM oli otsikoissa loppukesästä 2016, jolloin maanpuolustus.net -foorumille avatun ketjun LOVE FM - Moskovan tiltu? -ketjun myötä radioasema nousi hetkeksi valtakunnan uutisiin. (5) Vaikka Love FM -kohusta on vierähtänyt jo reilut pari vuotta, edelleenkään kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ei ole saatu vastausta – tokkopa edes saadaan. Saatiinko edes vastausta kysymykseen ”Kuka on Love FM:n vastaava päätoimittaja”.

Mikä se RuFi oikein on? 

Suomalais-venäläinen RuFi ry eli RuFi nousi marginaalista otsikoihin tammikuisten presidentinvaalien myötä yhdistyksen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin asettuessa tukemaan voimakkaasti ehdokas Paavo Väyrystä, jota ei julkiputinistin tuki näyttänyt lainkaan häiritsevän.

RuFi oli tuolloin otsikoissa, tästä huolimatta media jätti alkuun kertomatta olennaisia tietoja siitä millainen yhdistys RuFi todellisuudessa on, blogissani kirjoitin seuraavaa:

”RuFin toiminta myötäilee hyvin tiukasti Venäjällä toteutettua imperialistista politiikkaa, yhdistyksen näkyvät jäsenet tukevat avoimesti Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä, kuin myös Venäjän masinoimaa ja rahoittamaa sekä varustamaa (miehistö ja aseistus) eli Venäjän käymää Itä-Ukrainan sotaa”

toteennäyttäen myös tämän. Todisteesta käynee myös yhdistyksen suunnitelmat ”turistimatkan” järjestämisestä Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle, näiden suunnitelmien taustalla häilyy myös ”kohudosentti” Bäckmanin varjo.

Kuvakaappaus: https://rufi.fi/Tapahtumat-ja-Uutiset/

World Without Nazism – venäläistä vaikuttamista 

World Without Nazismia kuvataan GONGO:ksi eli “government-organized non-governmental organization” eli kyseessä on valtion perustama NGO (non-governmental organization), joka käytännössä on epäitsenäinen organisaatio, jollaisia autoritaariset tai diktatoriset yhteiskunnat käyttävät oman asiansa ajamiseen. GONGO:a voidaan käyttää hyödyksi propagandaoperaatioissa, World Without Nazismia on hyödynnetty myös neuvostotyylisissä ”aktiivisten toimenpiteiden” suorittamisissa.

World Without Nazismin eräs tehtävä on ”neuvostonäkökulman välittäminen toisesta maailmansodasta”, johon sisältyy nyky-Venäjällä hyvin voimakas historian uudelleen kirjoittaminen kuin myös puna-armeijan hirmutekojen kieltäminen.

Tutustuessa World Without Nazismin – sekä kaltaistensa venäläisten NGO:iden – toimintaan, ei lainkaan ihme, että Venäjällä suhtaudutaan suorastaan vainoharhaisesti erilaisiin maassa toimiviin ”non-governmental organization’seihin”, koska maan hallinto kuvittelee niiden olevan samalla tapaa lännen työkaluja sitä itseään vastaan kuin Venäjän perustamat NGO:t ovat työkaluja kohdemaita tai läntistä yhteisöä vastaan.

* * *

Eräitä Venäjän olennaisia vaikuttamiskeinoja en ole vielä sen tarkemmin käsitellyt erillisissä kirjoituksissani, kuten vaikuttaja-agentteja, siitä johtuen kaikkia Venäjän Suomeen kohdistamia keinoja en ole huomioinut riittävällä tarkkuudella.

Vähäiselle huomiolle jäi myös suomettuminen, kuin myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa tekemättä jäänyt lustraatio – tai meidän omanlainen prosessi, jossa suomettumisen aika olisi käyty kauttaaltaan läpi. Näihin teemoihin on syytä paneutua tämän vuoden kuluessa tarkemmin.

Marko

1. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

2. https://demokraatti.fi/kenraali-hagglund-pitaa-naton-laajentumista-virheena-siina-on-kaynyt-kuin-koiralle-joka-ajetaan-nurkkaan/ 

3. http://www.vastarinta.com/ukrainan-oikean-sektorin-haastattelu/ 

4. http://www.finland.org.ru/public/default.aspx?contentid=326873&contentlan=1&culture=fi-FI 

5. https://maanpuolustus.net/threads/love-fm-moskovan-tiltu.5239/ 

Selkä nöyränä Moskovan suuntaan (osa I)

Pääministerit Juha Sipilä ja Dmitri Medvedev tapasivat toinen toisensa viikolla Pietarissa, epäilemättä suomalaisdelegaatio on ollut tapaamisen jälkeen ”onnesta soikeana” Suomen saadessa runsain mitoin kiitoksia Venäjän pääministeri Medvedeviltä normaalista suhtautumisesta Itämeren kaasuputkeen (valmisteilla oleva Nord Stream 2):

”Haluan kiittää Suomea hyvin käytännöllisestä, rakentavasta ja normaalista suhtautumisesta kaasuputkihankkeeseen”. (Lainaus Helsingin Sanomat 21.9.2017 / 1)

Suomessa Nord Stream 2 -kaasuputkihanketta pidetään ympäristökysymyksenä sekä Venäjän ja Saksan välisenä hankkeena, sitä ei nähdä samalla tavaa Venäjän pyrkimyksenä sitouttaa läntisen Euroopan valtioita Venäjän energiaan, toisin kuin Baltiassa ja Puolassa nähdään.

Pietarissa Sipilä tyytyi toteamaa, ettei ”Suomi ei ole putken asiakas, joten taloudelliset seikat eivät meille kuulu.” (1)

Tässä kohdin on kuitenkin pakko pohdiskella, että onko putki sittenkin myös jotain muuta kuin – paljon hoettu – ympäristökysymys myös Suomelle?

Syyskuun 21. 2017 Maaseuduntulevaisuudessa uutisoitiin ”Fortumista tulee Uniper-kaupan toteutuessa kiistanalaisen Nord Stream 2 -kaasuputken suurrahoittaja”. (2)

Lainaan selvyyden vuoksi uutista:

”Energiayhtiö Fortum vahvisti keskiviikkona käyvänsä pitkälle edenneitä keskusteluja saksalaisen Uniperin osakkeiden ostosta. Yrityskaupan toteutuessa, Fortum ostaisi saksalaiselta E.ONilta 47 prosentin omistusosuuden Uniperista. Fortum maksaa osakkeista lähes 3,8 miljardia euroa tarjouksen osakekohtaisen 22 euron kokonaisarvon mukaisesti. Koko Uniperin arvo olisi näin noin kahdeksan miljardia euroa.

Uniperilla on Saksassa, Ruotsissa ja Venäjällä sähköntuotantoa. Lisäksi yhtiö käy mittavaa trading-kauppaa kaasulla, sähköllä ja öljyllä.

Yrityskaupan toteutuessa Fortumista tulee samalla välillisesti Uniperin omistuksen kautta kiistanalaisen Itämeren alittavan kaasuputkihankkeen, Nord Stream 2:n, suurrahoittaja.”

Minun on vaikea kuvitella, etteikö pääministeri Sipilä olisi ollut tietoinen näistä – valtioenemmistöisen Fortumin käymistä – neuvotteluista. Viimeistään kauppojen toteutuessa Nord Stream 2 on Suomelle muutakin kuin ympäristökysymys. Mitä se, mielestäni, on jo nyt, vaikka poliittiset päättäjämme pyrkivät välttelemään keskustelua Nord Stream 2 putken muista ulottuvuuksista, kuten siitä, että putki vääjäämättä on turvallisuuspoliittinen kysymys. Se on ensisijaisesti turvallisuuspoliittinen kysymys ja vasta toissijaisesti ympäristökysymys.

Venäjällä laadittiin jo reilu vuosikymmen sitten ”energiasupervalta” strategian luonnokset, suunniteltu konseptio miellytti Vladimir Putinia suuresti.

Mihail Zygar – Putinin sisäpiiri, ”energiasupervallasta” s. 163.

Strategiaa ei välttämättä toteutettu kirjaimellisesti, mutta tämän päivän Venäjän toiminnassa on nähtävillä piirteitä tuolloin laaditusta strategiasta. Suomikin näyttää sisäistäneen roolinsa oivallisesti – eipä pahemmin kommentoida, ainakaan liian kriittiseen sävyyn, Venäjän toistuvia ihmisoikeusloukkauksia, puhumattakaan Tšetšeniassa esiintyvistä seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuneista vainoista. 

Herää tietenkin kysymys, että miksi Suomi haluaa suoraan ja välillisesti sitoutua Venäjän ajamiin energiaratkaisuihin kaventaen näin omaa liikkumatilaansa? Naapurustossamme pyritään pääsemään irti venäläisestä energiasta, tästä esimerkkinä Baltian maiden ja Puolan nesteytetyn kaasun toimitukset, sen sijaan Suomessa trendi näyttää olevan päinvastainen. Fennovoiman ydinvoimahanke Pyhäjoella on venäläisten ”värittämä”, laitoksen toimittaa Venäjän valtion ydinenergiayhtiö Rosatom, tarkemmin sanoen sen tytäryhtiö Rusatom Energy International. Ja kuten tiedämme, kaiken maailman Migrit Solarna Energija -sekoiluiden jälkeen, Fortum Oyj ”päätti” osallistua 6,6 prosentin osuudella Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen elokuussa 2015. (4) Mikäli Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokkaan esittämä väite – Rosatomin halusta tehdä Pyhäjoen ydinvoimala venäläisvoimin – pitää paikkansa, tulee myös kyseenalaistetuksi voimalahankkeen alueellinen suora työllistävä vaikutus, välillisesti se tietenkin virkistää alueen elinkeinoelämää. (5)

Miksi Suomi haluaa suoraan ja välillisesti sitoutua Venäjän ajamiin energiaratkaisuihin kaventaen näin omaa liikkumatilaansa? – on tietty retorinen kysymys. Minusta vastaus on ikävällä tapaa itsestään selvä, se käy omalta osaltaan selville tarkasteltaessa suomalaisten entisten poliitikkojen ja talousvaikuttajien Venäjä-sitoumuksia, nimilistalta löytyy seuraavia henkilöitä Paavo Lipponen, Esko Aho, Harry Harkimo. Venäjän ääni pääsee myös kuuluviin kautta koko yhteiskunnallisten vaikuttajien kentän presidentti Tarja Halosesta alkaen ja päätyen marginaaliin luisuneisiin poliitikkoihin, kuten Paavo Väyrynen.

Ja miksi tilanne on sitten tämä? Kyetäksemme vastaamaan tähän kysymykseen, on katse kohdistettava 90-luvun alkupuolella Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin. Neuvostoliiton hajottua, osassa itsenäistyneitä valtioita tehtiin selkeä pesäero menneisyyteen – suoritettiin lustraatio sekä dekommunisaatio, jota Suomessa ei – syystä tai toisesta – tehty. Baltian maat, joissa toimenpiteisiin ryhdyttiin, on kyetty tekemään selkeä pesäero Venäjään, siitä huolimatta, että alueen valtioissa asuu huomattavia venäläisvähemmistöjä. Maat ovat kyenneet tekemään selkeitä ja määrätietoisia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, niille liittyminen NATO:on en ensisijaisesti tällainen teko, mutta liittymistä EU:hun voidaan pitää talouspoliittisen ratkaisun ohella toissijaisesti myös turvallisuuspoliittisena ratkaisuna. 

Suomessa 90-luvulla ei suoritettu lustraatiota, suomettuneisuuden aikakautta ei käyty läpi, omaa likasankoa ei tutkittu vaan koko roska piilotettiin kaappiin, toivoen, että ”suuri ja mahtava naapuri” ei enää palaa kummittelemaan. Toive ei toteutunut, Venäjä ei valinnut läntiseen demokratiaan johtavaa tietä, vaan suuntasi Putinin kaudella – merkittävältä osin energiarahoilla – takaisin menneisyyteen. Sen myötä Suomen liikkumavara on kaventunut, sen myötä, maamme poliittinen retoriikka on muuttunut entistä enemmän Moskovaa myötäilevämmäksi. Tämän hetken Suomi muistuttaa päivä päivältä enemmän 80-luvun ”puolueettomuuspolitiikkaa” toteuttavaa Suomea, 90-luvun länteen katsovan vapaudesta nauttimaan ryhtyvän Suomen sijaan.

Asioiden kieltäminen ei muuta asiaa toiseksi, Nord Stream 2 kuten ei Fennovoiman Hanhikivikään, lakkaa olemasta turvallisuuspoliittinen kysymys sanomalla, että se ei sellainen ole. Niinpä ensiarvoisen tärkeää on kiertelemättä käyttää oikeita termejä ja uskallettava puhua asioista niiden oikeilla nimillä, siitä huolimatta, että tosiasioiden tunnustamisesta voi seurata se, että Moskovasta ei sadakaan kiitoksia. Että lakkaamme olemasta se "mallioppilas".

Näin loppuun pieni kevennys. Pietarissa Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev onnitteli satavuotiasta Suomea – kylläpä nämä onnittelusanat sitten lämmittävätkin paljon, yhtä paljon kuin talvella housuihin kuseminen…

Marko

Lisäys: Pidän Suomen – aivan kuten Saksankin – harjoittamaa politiikkaa itsekkäänä, juuri sellaisena, mikä edesauttaa Venäjää toteuttamaan omaa ”hajota ja hallitse” -politiikkaa.

1. http://www.hs.fi/paivanlehti/22092017/art-2000005377505.html 

2. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/fortumista-tulee-uniper-kaupan-toteutuessa-kiistanalaisen-nord-stream-2-kaasuputken-suurrahoittaja-1.206891 

3. http://www.lngworldnews.com/lithuania-gets-its-first-lng-cargo/ 

4. https://www.fortum.com/fi/media/pages/fortum-osallistuu-fennovoima-hankkeeseen-66-lla-tgc-1n-uudelleenjarjestelya-koskevissa-neuvotteluissa-ei-tahan.aspx 

5. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3659528/Rakennusliitto+paheksuu+Rosatom+haluaa+tehda+Pyhajoen+ydinvoimalan+taysin+venalaisvoimin 

Keskusta, onko maitokauppaan saatava vauhtia

Aiempina vuosina kesän koitettua alkavat puheet Venäjään kohdistettujen pakotteiden purusta, aiemmin keskustalaisista Jari Leppä on profiloitunut pakotepolitiikan purun puolestapuhujaksi (1), nyt maa- ja metsätalousministerinä hän joutunee jättämään tällaiset puheet väliin. Mutta ei hätää Keskustasta on aiemminkin löytynyt muita kansanedustajia, jotka mielellään ovat purkamassa pakotteita ja hajottamassa näin EU:n yhteistä rintamaa, nimeltä voidaan mainita ainakin seuraavat Anne Kalmari, Lasse Hautala ja Hannu Takkula.

Keskusta ei suinkaan ole ainoa puolue, jonka riveistä on esitetty puheita pakotteiden purun tai niiden uudelleen tarkastelun puolesta. Aiemmin kevättalvella Vasemmistoliiton presidenttiehdokas europarlamentaarikko Merja Kyllönen esitti Ilta-Sanomien haastattelussa ”EU:ssa pitäisi olla uskallusta viedä eteenpäin keskustelua siitä, että vaikkei nyt heti, niin minkälainen aikataulu ja valmius meillä on lähteä diplomaattista tietä purkamaan pakotteita”. (2) Hän ei sentään perustellut purkua ”maitokaupalla”, mutta eipä hänenkään perustelu sen kestävämmällä pohjalla ole, joita hän nosti esille 20.maaliskuuta kirjoittamassa blogissaan ”Sananen Venäjästä ja pakotteista”. (3)

Jotta tulevana kesänä – lomien koitettua - välttyisimme perusteettomilta ehdotuksilta pakotteiden purkamiseksi, muistuttaisin ministereiden ohella kansanedustajia ynnä europarlamentaarikkoja puolueeseen katsomatta siitä, että mikään ei ole Ukrainassa muuttunut sitten viime kesän – itse asiassa tilanne on tämän vuoden puolella luisunut entistä huonompaan suuntaan. Ukrainassa on sota – ei kriisi.

Vuoden alusta arviolta sata ukrainalaissotilasta on kuollut rintamalla ja yli 800 sotilasta on haavoittunut (4), samanaikaisesti ETYJ on huolestunut kasvavista, sotatoimista johtuvista, siviilikuolemista sotatoimialueella. Vuoden alun ja toukokuun 24. päivän välillä sotatoimialueella on kuollut sotatoimista johtuen 44 siviiliä, vammautuneiden määrä on noussut 181:een – vastaavana aikana edellisenä vuonna ETYJ raportoi 107 siviiliuhrista. (5) Tänään 1. kesäkuuta vammautuneiden määrä on jo parinsadan tuntumassa.

Yksin toukokuun aikana Venäjän asevoimat ja sen varustamat, tukemat ja rahoittamat ”vapaaehtoiset” ovat tulittaneet raskailla aseilla (tykistö, kranaatinheittimet ja raketinheittimet sekä panssarikalusto) lukuisia kertoja siviilikohteita Donetskin ja Mariupolin ympäristössä, sekä muualla demakraatiovyöhykkeen tuntumassa, seuraavaksi muutama esimerkki tapahtuneista terroripommituksista.

Toukokuun 13., päivänä jolloin Kiovassa juhlittiin Euroviisujen finaaleja, Donetskin ”kansantasavallan” alueelta suoritettiin Avdiivkaan tykistökeskitys. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, avdiivkalaisen omakotitalon takapihalla grillailtiin rauhassa, kunnes rauhan rikkoi piha-alueelle osunut 122 mm tykistökranaatti – 4 siviiliä kuoli, yksi mies loukkaantui vakavasti ja kaksi lasta jäi orvoiksi. (6)

23. toukokuuta 2017 Avdiivkaan kohdistuneen rakettikeskityksen tuhoja, kuva via @666_mancer.

Toukokuun 26. Krasnohorivkan kaupunki, Donetskin esikaupunkialueella, Donetskista länteen joutui tykistökeskityksen kohteeksi, kaupunkia tulitettiin miehitetyltä alueelta. Tykistökeskityksessä vaurioitui koulu nro. 3 (Школа № 3) ja sairaala sekä useampi asuinrakennus. (7) Tästä pari päivää eteenpäin, sunnuntaina 28. toukokuuta, Krasnohorivka joutui edellistä olennaisesti massiivisemman tykistökeskityksen kohteeksi. Tuolloin keskityksen ensimmäinen vaihe alkoi kello kuusi aamulla ja toinen vaihe kahtakymmentä vaille kahdeksan, kaupungin tulitus päättyi puoli yhdeksältä. Tällä kertaa kahdeksan siviiliä haavoittui, poliisit ja pelastusviranomaiset joutuivat evakuoimaan osumia saaneen sairaalaan potilaat ja henkilökunnan, myös koulu nro. 2 (Школа № 2) syttyi palamaan tulituksen seurauksena, niiden lisäksi kolmisenkymmentä asuinrakennusta vaurioitui.

28. toukokuuta Krasnohorivkaan kohdistetussa tykistö- ja raketinheitinkeskityksessä palamaan syttynyt koulu nro. 2 (Школа № 2), kuva via @666_mancer.

Esimerkkinä voin myös nostaa esille 18. toukokuuta Mariupolin alueelle kohdistetut tykistökeskitykset, joita Atlantic Council's Digital Forensic Research Lab käy läpi katsauksessa Violence Escalates Near Mariupol. (8)

Siviileihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt olennaisesti Itä-Ukrainassa, valtaosassa taustalla on sodankäynnin aktiivisin osapuoli Venäjä sen rahoittamine ja varustamine ”kansantasavaltalaisjoukkoineen”, joten ei pitäisi olla olemassa mitään perustetta sille, että ryhdytään puhumaan pakotteiden purkamisesta. Mikäli tällaisia puheita nyt alkaneena kesänä esiintyy poliittisten päättäjiemme taholta, en voi todeta muuta kuin olevani kovin pettynyt heihin, heidän selkärangattomuuteensa.

Entäpä eroavatko vallitsevaa pakotepolitiikkaa vastaan puhuvat päättäjämme millään muotoa muista EU:ta heikentävistä – Venäjää kosiskelevista – tahoista, kuten äärioikeistolaisesta Kansallisen rintaman Marine Le Penistä, laittomasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueella vierailleesta äärivasemmistolaisesta italialaismeppi Eleonora Forenzasta (PRC) tahi Unkarin pääministeri Viktor Orbánista? Eivät todellakaan eroa, minä lasken heidät kaikki vallitsevassa tilanteessa samaan ”koriin” kuuluviksi. Sanoillaan ja teoillaan he lisäävät Venäjän liikkumavaraa vaikka tämän vuoden sotanäyttämön tapahtumien perusteella Venäjän – sekä Vladimir Putinin – liikkumavaraa tulisi entisestään kaventaa, koska Venäjän sotatoimien seurauksena siviileiden kärsimykset ovat Donbassissa lisääntyneet entisestään. Havaintojeni mukaan Itä-Ukrainassa venäläisjoukkojen tykistökeskitysten kohteiksi valikoituu entistä enemmän sairaaloita ja muita siviilien elämän ja hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä kohteita, sellaisia joiden tulittaminen on sotarikos. Tai tässä kohdin lienee parempi todeta Venäjän palanneen takaisin vanhaan - kesän ja syksyn 2014 sekä talven 2015 metodeihin Ukrainan sodassa.

Puheet pakotteiden purkamisesta ovat vastuuttomia, aivan yhtä vastuutonta on Venäjän kertoman tarinan välittäminen eteenpäin – pahimmillaan disinformaation jakaminen, johon tähänkin osa poliitikoistamme on syyllistynyt – osa useammankin kerran. Venäjä kertoo mielellään tarinaa itsestään ”katalan lännen uhrina”, osa meistä on niellyt tämän Venäjän syöttämän tarinan koukkuineen päivineen. Tätä naiivia Venäjän tarinan uskomista ja välittämistä, voidaan pitää eräänä seurauksena siitä, että maassamme jäi suorittamatta lustraatio 90-luvulla Neuvostoliiton hajottua. Kuvittelimme Venäjän marssivan demokratian tielle kääntymättä enää takaisin totalitarismiin johtavalle tielle, joten jätimme oman pesän puhdistamatta – sen minkä taakseen jättää niin sen eestään löytää, sanonta pitää paikkansa. Olimme tuolloin naiiveja – osin olemme sitä edelleen kuvitellessamme yhteisen rintaman rikkomisen ajavan meidän asiaa.

Mitä sitä valloitussodista ja ihmisoikeusrikkomuksista kunhan vaan maitoa saadaan myytyä.

Marko

1. http://yle.fi/uutiset/3-9042580 

2. http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005133504.html 

3.  http://merjakyllonen.fi/2017/03/20/sananen-venajasta-ja-pakotteista/ 

4. https://www.unian.info/war/1947171-ukraines-defense-ministry-almost-100-soldiers-killed-in-donbas-in-2017-alone.html 

5. http://uacrisis.org/56663-osce-59 

6. http://euromaidanpress.com/2017/05/16/amid-eurovision-grand-final-russia-launches-rockets-kills-civilians/ 

7. http://uacrisis.org/56691-lysenko-28 

8. https://medium.com/dfrlab/violence-escalates-near-mariupol-ffe40ba3ad4f