Havaintojani Venäjän kaiuista Suomessa

Tämä blogikirjoitus toimii eräänlaisena yhteenvetona aiemmista blogeistani, joissa olen nostanut esille sellaisia toimintoja, joita voidaan pitää Venäjän suoraan Suomeen kohdistavina vaikuttamiskeinoina, kuin myös blogeja, joissa Venäjän narratiivia toistetaan suomalaisoperaattoreiden taholta. Tässä kohdin en kuitenkaan huomio tarkkapiirteisesti Donetskin ”kansantasavallassa” propagandistina työskentelevän suomalaistaustaisen Janus Putkosen toimintaa. Hän kohdistaa myös Suomeen ja suomalaisille Donetskista käsin Venäjän narratiivia toistavaa propagandaa, samaan kategoriaan on laskettavissa hänen suunnitelmansa ”separatismista” Suomessa. Niissä toistuu Venäjän valtiollinen ajatus ”separatismin” – mikä (separatismi) on itse asiassa laitonta Venäjällä – levittämisestä globaalisti, mistä johtuen Venäjä on viime vuosina kovin innokkaasti tukenut erilaisia separatistia itsenäisyyspyrkimyksiä, kuten katalaanien itsenäisyyshanketta.

Janus Putkonen ja ”separatismi” Suomessa, kuvakaappaus Putkosen FB-tili.

Kirjoituksessani väliotsikot toimivat linkkeinä kyseiseen blogiin. Väliotsikon alla lyhyt yhteenveto kirjoituksesta, joissain tapauksissa ajankohtaisin havainnoin ryyditettynä.

Hekin ovat vierastaistelijoita 

Keskusteltaessa vierastaistelijoista yleensä ensinnä mieleen tulevat radikalisoituneet, jotka ovat lähteneet taistelemaan sellaisten terroriorganisaatioiden kuin Daesh (ISIS) ja al-Qaida sekä somalialaisen al-Shabaabin riveihin. Vierastaistelijoista keskusteltaessa unohtuu tavattoman usein eräs ryhmä suomalaisia vierastaistelijoita, jotka aivan samalla tavalla sotivat laillista hallitusta vastaan ryhmissä (joukko-osastoissa), jotka ovat kollektiivina syyllistyneet terroritekoihin ja sotarikoksiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Nyt kohdistan katseeni Suomesta Itä-Ukrainaan ”kansantasavaltojen” riveihin sotimaan lähteneisiin taistelijoihin. Tiedämme Johan Bäckmanin värvänneen taistelijoita Itä-Ukrainaan sotimaan Ukrainan laillista hallintoa vastaan, heistä etenkin Petri Viljakaista Bäckman on hyödyntänyt propagandistisessa viestinnässä varsin usein.

Suomalaismilitantti Petri Viljakainen miehitysjoukoissa Itä-Ukrainassa.

Suomi ensin – Putinin asialla  

Tätä nykyä Suomi ensin on hajonnut kahteen osaan, Marco de Wit’iä seuranneet ovat perustaneet oman organisaation Suomen kansa ensin, mikä jatkaa Suomi Ensin viitoittamalla tiellä. Marco de Wit kannattajineen sai viime vuoden puolella melkoisesti huomiota Helsingin ytimeen parkkeeratun Suomi Maidan -leirinsä myötä.

Siitä huolimatta, että tänään Suomi Ensin on hajonnut kahtia, ja osa aktivisteista on hylännyt ryhmän, on blogikirjoitus sikäli ajankohtainen, että se kuvaa sitä toimintaa, jolla ryhmä ja vastaavat ryhmät pyrkivät hajottamaan yhteiskuntaa sekä synnyttämään eripuraa yhteiskunnassa eri ryhmien välille.

Keinot, joihin he turvautuvat ovat tuttuja useita maista, joiden sisäistä yhtenäisyyttä Venäjä pyrkii horjuttamaan.

Kansalaispuolue, kadonnutta aikaa etsimässä 

Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuuden jälkimainingeissa hänen perustamansa Kansalaispuolue on noussut uudelleen otsikoihin, merkittävä tekijä lisääntyneelle näkyvyydelle on tietty Väyrysen oma ajatus haastaa Juha Sipilä Keskustan puheenjohtajakamppailussa.

Blogikirjoituksessani kiinnitän erityistä huomiota Kansalaispuolueen asiantuntijajäseniin, joista eräillä on varsin eriskummallinen tausta, joukosta löytyy muun muassa Donetskin ”kansantasavallassa” työskennellyt Jarmo Ekman, kuin myös pirkanmaalainen kansanedustajaehdokas Jukka Davidsson, joka esiintyi puhujana Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia tukevan eurooppalaisen äärioikeiston kokoontumisessa Pietarissa jokunen vuosi sitten, myös Timo Isosaari on vieraillut samaisessa tapaamisessa ja vieläpä samaan aikaan Davidssonin kanssa. Toisin kuin Johan Bäckman väittää, tilaisuudessa on esiintynyt myös kovan linjan venäläisiä uusnatseja, kuten sotarikollinen Alexei Milchakov.

Palvelevatko he Putinia 

Kyseinen kirjoitus on päivitetty katsaus aiemmin maanpuolustus.net blogissa julkaistusta blogistani ”Huijareita, onko heitä?”. Kirjoituksessani ”Palvelevatko he Putinia” luon katsauksen Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, Venäjän toimesta perustettujen ns. kansantasavaltojen, merkittävimpiin suomalaisedustajiin sekä joihinkin heidän tukijoihin Suomessa.

Venäjän harjoittamasta vaikuttamisesta ja propagandasta 

Tämä kirjoitus on päivitys maanpuolustus.net-foorumin blogiin joulukuussa 2016 kirjoittamastani tekstistä ”Venäjän propagandasta, Venäjän vaikuttamisesta” – kirjoituksessa vastata omien havaintojeni perusteella kysymykseen: Millä tavalla Venäjän vaikuttamispyrkimykset ja propaganda näkyvät Suomessa? Yrittäessäni vastata esittämääni kysymykseen, olen hyödyntänyt Roman Skaskiw’n kirjoittamaa oivallista katsausta ”Nine Lessons of Russian Propaganda” pyrkien hyödyntämään hänen havaintoja ja löytämään niille mahdollisia toteutuneita vastinkappaleita Suomesta. Lukija voi tehdä omat johtopäätöksen sen suhteen onnistuinko tehtävässäni.

”Nine Lessons of Russian Propaganda” – Roman Skaskiw. (1)

Selkä nöyränä Moskovan suuntaan (osa II) 

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen Suomen Moskovaan suuntautuvaa nöyristelyä. Kimmokkeen kirjoitukselle antoi Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Gustav Hägglund lausuessaan Vakaus vaakalaudalla -kirjan julkistamistilaisuudessa seuraavaa:

”Siinä on käynyt kuin koiralle, joka ajetaan nurkkaan. Se murisee aikansa, sitten se puree. Jos sen sijaan, että lähdettiin laajenemaan olisi tyydytty kumppanuuteen, maailma olisi hyvin erilainen tällä hetkellä. Ei olisi näitä kriisejä. Ei Itämerellä eikä monessa muussakaan paikassa”. (2)

Vastarintaliike, kaikkea muuta kuin isänmaan asialla 

Viime vuoden puolella Suomi ensin ei suinkaan ollut ainoa liike, joka oli taajaan otsikoissa, myös kansallissosialistinen Vastarintaliike sai varsin paljon näkyvyyttä. Seuratessani Vastarintaliikkeen ympärillä käytyä keskustelua, huomasin monen kuvitelleen Vastarintaliikkeen jäsenten olevan Suomen asialla – monille liikkeen taustaideologia näytti olleen yllätys, eräille Vastarintaliikkeen kansallissosialistinen ideologia on edelleen asia, jota on vaikea käsittää/hyväksyä.

Siitä huolimatta, että Vastarintaliikkeen verkkosivuilla lukee ”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen”, olen havainnut ihmisten joko kieltävän tämän ”kansallissosialistisen maailmankatsomuksen” olemassa olon tai sitten pitävän sitä merkityksettömänä.

Vastarintaliikkeen verkkosivuilla julkaistiin tammikuun 2018 lopulla Ukrainan Oikean sektorin haastattelu -kirjoitus. Kirjoituksen keskusteluosion seuraaminen paljastaa liikkeen sisällä vallitsevan kahtiajaon, myös Vastarintaliikkeen suomalaisjäsenten joukossa näyttää olevan pro-Venäjä-aktiiveja – minkä ei pitäisi olla yllätys äärioikeiston liikehdintää tarkemmin seuranneelle. (3)

”Venäjä ei ole länsimainen maa, niillä on ihan omat jutut…” 

Tämä kirjoitus kuvastaa olemassa olevaa kaksoisstandardia, jolla osa maamme kansalaisista tarkastelee Venäjää. Kirjoituksen otsikko on suora lainaus Venäjää ja NATO koskevasta keskustelusta, johon tuolloin osallistuin. Lainauksen kirjoittaja on tekstillään halunnut ilmaista sen, miksi Venäjältä ei voi vaatia samaa kuin läntisiltä demokratioilta.

Viime vuosina sosiaalisessa mediassa käytyjen keskusteluiden seuraaminen (osallistumisesta puhumattakaan), on paljastanut sen, että yllättävän moni ajattelee lainaamani kirjoittajan tavalla – Venäjä ei ole länsimainen maa, niillä on ihan omat jutut… Venäjältä ei voi – eikä pidäkään – vaatia samaa kuin länsimailta, on ajatus, jota en voi hyväksyä.

Kansainvälisen lokakampanjan kohteena  

Muutamana viime vuonna vihapuhe sekä erinäiset lokakampanjat ovat olleet otsikoissa. Suomessa näiden kohteeksi ovat joutuneet tavattoman usein henkilöt, jotka ovat joko osallistuneet aktiivisesti maahanmuuttokeskusteluun näkökulmasta, että Suomen oli avattava rajansa ja pidettävä ne mahdollisuuksien mukaan auki.

Toinen ryhmä, joka on joutunut vihapuheen kuin myös lokakampanjoiden kohteeksi, ovat henkilöt, jotka ovat aktiivisesti tutkineet Venäjän Suomeen kohdistamaa vaikutusta. Tässä kirjoituksessa käyn läpi toimittaja Jessikka Aroon kohdistunutta kansainvälistä lokakampanjaa, jonka siemenet melkoisella todennäköisyydellä kylvettiin viime vuoden puolella Helsingissä ja jossa toimijana on tanskalaisbloggari Jesper Larsen.

Venäjän toimilla on selkeä tarkoitus, häiritä ja vaikeuttaa sen toimien kriittistä tarkastelua, näiltä osin Venäjä näyttää saavan yllättävänkin laajalti tukea että sympatiaa suomalaisilta. 

Kaiken takana on… Bäckman 

Lyhyen kirjoituksen ytimessä on Johan Bäckman sekä Suomeen avattu Donetskin ”kansantasavallan” edustusto. Edustuston, kuin myös sen ”edeltäjän” NovoRossijan edustuston, aseman Suomi on järjestelmällisesti kieltänyt, seuraava lainaus elokuulta 2015:

”Suomalainen taho ilmoittaa toimivansa "Donetskin kansantasavallan edustustona” tai ”Donetskin kansantasavallan suurlähetystönä” Helsingissä. Mainittua "Donetskin kansantasavaltaa" ei ole Suomen tunnustamana valtiona olemassa, eikä sillä voi olla suurlähetystöä tai muuta virallista edustustoa Suomessa. Myöskään YK, EU tai ETYJ eivät tunnusta Itä-Ukrainan separatistisia ryhmiä valtioksi.

Diplomaattinen edustusto voidaan perustaa vain diplomaattisuhteet solmineiden valtioiden välillä ja näiden molemminpuolisella suostumuksella.” (4)

Kiusantekoa ja propagandaa, ynnä vastenmielistä valehtelua  

Kirjoitus on eräiltä osin jatkoa ”Kaiken takana on… Bäckman” -blogikirjoitukselle, kirjoituksen toimiessa summauksena Johan Bäckmanin Suomeen kohdistamalle toiminnalle viime vuosilta. Blogikirjoitukseni pitää sisällään myös pienoisen viranomaisillemme kohdistetun piikin, hämmästellessäni ynnä kritisoidessani Suomen varovaista linjaa. Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa Bäckmanin harjoittamaan värväystoimintaan näytetään suhtautuvan olkia kohautellen.

Kerran vielä LoveFM 

Radioasema Love FM kuuluu niihin projekteihin, joihin Venäjän hallinnon tiliin työskentelevä Johan Bäckman on sotkeutunut. Love FM oli otsikoissa loppukesästä 2016, jolloin maanpuolustus.net -foorumille avatun ketjun LOVE FM - Moskovan tiltu? -ketjun myötä radioasema nousi hetkeksi valtakunnan uutisiin. (5) Vaikka Love FM -kohusta on vierähtänyt jo reilut pari vuotta, edelleenkään kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ei ole saatu vastausta – tokkopa edes saadaan. Saatiinko edes vastausta kysymykseen ”Kuka on Love FM:n vastaava päätoimittaja”.

Mikä se RuFi oikein on? 

Suomalais-venäläinen RuFi ry eli RuFi nousi marginaalista otsikoihin tammikuisten presidentinvaalien myötä yhdistyksen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin asettuessa tukemaan voimakkaasti ehdokas Paavo Väyrystä, jota ei julkiputinistin tuki näyttänyt lainkaan häiritsevän.

RuFi oli tuolloin otsikoissa, tästä huolimatta media jätti alkuun kertomatta olennaisia tietoja siitä millainen yhdistys RuFi todellisuudessa on, blogissani kirjoitin seuraavaa:

”RuFin toiminta myötäilee hyvin tiukasti Venäjällä toteutettua imperialistista politiikkaa, yhdistyksen näkyvät jäsenet tukevat avoimesti Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä, kuin myös Venäjän masinoimaa ja rahoittamaa sekä varustamaa (miehistö ja aseistus) eli Venäjän käymää Itä-Ukrainan sotaa”

toteennäyttäen myös tämän. Todisteesta käynee myös yhdistyksen suunnitelmat ”turistimatkan” järjestämisestä Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle, näiden suunnitelmien taustalla häilyy myös ”kohudosentti” Bäckmanin varjo.

Kuvakaappaus: https://rufi.fi/Tapahtumat-ja-Uutiset/

World Without Nazism – venäläistä vaikuttamista 

World Without Nazismia kuvataan GONGO:ksi eli “government-organized non-governmental organization” eli kyseessä on valtion perustama NGO (non-governmental organization), joka käytännössä on epäitsenäinen organisaatio, jollaisia autoritaariset tai diktatoriset yhteiskunnat käyttävät oman asiansa ajamiseen. GONGO:a voidaan käyttää hyödyksi propagandaoperaatioissa, World Without Nazismia on hyödynnetty myös neuvostotyylisissä ”aktiivisten toimenpiteiden” suorittamisissa.

World Without Nazismin eräs tehtävä on ”neuvostonäkökulman välittäminen toisesta maailmansodasta”, johon sisältyy nyky-Venäjällä hyvin voimakas historian uudelleen kirjoittaminen kuin myös puna-armeijan hirmutekojen kieltäminen.

Tutustuessa World Without Nazismin – sekä kaltaistensa venäläisten NGO:iden – toimintaan, ei lainkaan ihme, että Venäjällä suhtaudutaan suorastaan vainoharhaisesti erilaisiin maassa toimiviin ”non-governmental organization’seihin”, koska maan hallinto kuvittelee niiden olevan samalla tapaa lännen työkaluja sitä itseään vastaan kuin Venäjän perustamat NGO:t ovat työkaluja kohdemaita tai läntistä yhteisöä vastaan.

* * *

Eräitä Venäjän olennaisia vaikuttamiskeinoja en ole vielä sen tarkemmin käsitellyt erillisissä kirjoituksissani, kuten vaikuttaja-agentteja, siitä johtuen kaikkia Venäjän Suomeen kohdistamia keinoja en ole huomioinut riittävällä tarkkuudella.

Vähäiselle huomiolle jäi myös suomettuminen, kuin myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa tekemättä jäänyt lustraatio – tai meidän omanlainen prosessi, jossa suomettumisen aika olisi käyty kauttaaltaan läpi. Näihin teemoihin on syytä paneutua tämän vuoden kuluessa tarkemmin.

Marko

1. http://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

2. https://demokraatti.fi/kenraali-hagglund-pitaa-naton-laajentumista-virheena-siina-on-kaynyt-kuin-koiralle-joka-ajetaan-nurkkaan/ 

3. http://www.vastarinta.com/ukrainan-oikean-sektorin-haastattelu/ 

4. http://www.finland.org.ru/public/default.aspx?contentid=326873&contentlan=1&culture=fi-FI 

5. https://maanpuolustus.net/threads/love-fm-moskovan-tiltu.5239/