Blogini vieraskynänä kirjoittaa
Maidanin vallankumouksen viimeisistä päivistä ja vallitsevista tunnelmista ukrainalainen Kalev Korppinen.
* * *
Kiova Liekeissä: Maidanin vallankumouksen viimeiset päivät
Rankka talvi, veriset päivät,
tulen ja pimeyden tanssi vanhalla hautausmaalla, ensimmäiset tapetut ihmiset
Mariinskin puiston Hetmanin puutarhassa, valmistautumista verenvuodatukseen ja
suureen vihaan - siveltimen vetoja kankaalle Kiovan mielenosoituksissa 18. – 21.
helmikuuta 2014. Kylmät talven pakkaspäivät pitävät toisinaan kevään
ensimerkkejä piilotettuna kätkössään...
 |
Kiovan keskusta 20. helmikuuta 2014, “Pravyi Sektorin” jäseniä matkalla
Kamazillaan Bankovalle.
|
18. helmikuuta 2014 oli
aurinkoinen pakkaspäivä. Kiova nautti raikkaasta talvituulesta, joka liikkui
kaduilla majesteettisen rauhallisesti. Juuri mikään ei enteillyt lähestyvästä
verenvuodatuksesta. Maidanin mielenosoituksien alku ei ollut ollut mitenkään
jännittävä - liikaa moukkamaista kyräilyä, liian paljon karjalaumamaista
käyttäytymistä.
Koservatiivisen vallankumouksen ensimmäiset
kuolonuhrit tulivat Hruševskon kadulla, ja Hetmanin puutarhassa tapahtunut
joukkomurha antoi käsityksen siitä, kuinka suuri olisi se musta-aukko, johon
kaikki rauhallisuus oli yht´ äkkiä imeytyisi ja katoaisi.
TV-kanava "1+1"
reportteri kertoi TV-lähetyksessä itkuaan nieleskellen, samalla kyyneleitä
vuodattaen ja yrittäen koota itseään, että vallassa ollutta presidenttiä
tukevat poliisin erikoisjoukkojen ”Berkutin” palkkaamat provosoijat ja
mellakoitsijat, "tituškit",
olivat tappaneet mielenosoittajia Hetmanin puutarhassa ja että häntä itseäänkin
oli lyöty lapiolla vatsaan. Tuo kaikki oli Suuren
sodan alku, sodan joka on käynnissä edelleenkin joka päivä.
Huono, tai tarkalleen ottaen
erittäin huono, rauha, joka alkoi vuonna 1991, oli tullut päätökseensä. Toivo
joka oli herännyt Ukrainassa sata vuotta aiemmin ja joka oli elänyt kansassa
läpi Neuvostoliiton miehitysaikojen, painui syvään uneen vuonna 1991, 20-vuoden
ajaksi äärivasemmiston ja libertarismin myrkyttämänä, mutta noina helmikuun
päivinä 2014 koitti uusi herääminen. Elämä jatkuu, sota jatkuu, sekä Ukrainan
vallankumous voittaa lopulta!
Kalev Korpinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.