Näytetään tekstit, joissa on tunniste säkpol. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säkpol. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Venäjälle energia on muutakin kuin bisnestä


Suomessa Venäjän kanssa tehtävä ”energiayhteistyö” ja kauppa pitävät sisällään ”institutionaalisia totuuksia”, joilla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa – tällaisena valtiollisena totuutena voidaan pitää pääministeri Juha Sipilän hokemaa siitä, että Nord Stream 2 on vain ja ainoastaan ympäristökysymys – ja vähäisessä määrin talouskysymys. Turvallisuuspoliittiseen keskusteluun Nord Streamin kohdalla on suhtauduttu torjuvan vihamielisesti, monelta osin sama pätee myös Pyhäjoen Hanhikivi 1 -ydinvoimalahankkeeseen, jossa RosAtom ja sen myötä Venäjän valtio on voimakkaasti mukana.

Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa ja samalla Nord Stream -kaasuputkien reitteillä, samoin kuin lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut Nord Stream 2 -kaasuputkesta, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

“I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations, …”. (1)

Kuin eräänlaisena nuijan kopautuksena ”umpisokeiden” poliitikkojemme päähän, Nord Stream 2 -yhtiön saatua kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan, Venäjällä on kohdistettu Fortumiin – ja samalla Suomeen – erittäin aggressiivista viestintää. (2) Itse tulkitsen tällaisen viestinnän Venäjän taholta muistutukseksi siitä, että ”köysi on kaulalla”. Se, että valtiojohto ei sitä suoraan ole sanonut, on tässä eräällä tapaa sivuseikka, viestiä on toistettu riittävän monta kertaa ja riittävän vaikutusvaltaisten henkilöiden taholta, jotta ei voi välttyä ajatukselta, että sillä on valtiollinen hyväksyntä.

Yllä olevaa on toistettu toistamistaan eri tahojen toimesta, on varoitettu poliittista johtoa liiallisesta sinisilmäisyydestä ja herkkäuskoisuudesta, itse palaan teemaan vaihteeksi kerran Ukrainasta kantautuneiden uutisten myötä.

Ukrainassa syyttäjäviranomainen Ruslan Kravchenko toimitti Obolonskyin käräjäoikeudelle Kiovassa tiedot kahdesta Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Ukrainan edelliselle presidentille Viktor Janukovitšille toimittamasta tiedonannosta, joissa varoitettiin Venäjän uhasta Ukrainan kansalliselle turvallisuudelle.

Tiedonannoista viimeisin toimitettiin Ukrainan silloiselle presidentille Viktor Janukovitšille vain muutamaa päivää ennen tämän pakoa Kiovasta helmikuun 17. 2014. Tuolloin SBU:n johtaja Jakimenko varoitti tätä ”ulkovallan synnyttämän separatismin” vaarasta.

Tiedonannoista ensimmäinen on kuitenkin se, mikä meidän suomalaistenkin olisi syytä huomioida, se toimitettiin Viktor Janukovitšille 15. tammikuuta 2013, siinä Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n johtaja Igor Kalinin informoi Janukovitšia Venäjälle perustetusta virastojen välisestä komissiosta, jonka tarkoituksena oli ”luoda poliittisia, humanitaarisia ja taloudellisia edellytyksiä, jotka olisivat suotuisia Ukrainan interventioon”, tiedonannossa todettiin Venäjän presidentin koordinoivan komissiota. Sen mukaan Venäjän federaation tavoitteet olivat "venäläisten energiayhtiöiden hallitsevan aseman vahvistaminen Ukrainan markkinoilla ja saavuttaa vaikutusvaltaa viestinnässä, koneenrakennuksessa, merenkulussa ja muilla elintärkeillä aloilla". (3) Huomio on syytä kohdistaa boldattuun kohtaan lainausta: venäläisten energiayhtiöiden hallitsevan aseman vahvistaminen Ukrainan markkinoilla…


Kuvakaappaus: hromadskeradio.org. (4)







































Venäjälle energia on muutakin kuin bisnestä, suuntaviivoja tästä luotiin jo reilu vuosikymmen sitten.


Mihail Zygar ”Putinin sisäpiiri” – ”energiasupervalta” s. 163.
















Strategia ”energiasupervallasta” ei välttämättä sellaisenaan toteutunut, mutta ei voi välttyä ajatukselta, etteikö Venäjä eräiltä osin pyri hyödyntämään tämän strategian keinoja pyrkiessään saamaan valtioita riippuvaisiksi venäläisestä energiasta ja samalla Venäjästä. Venäjä on saanut vipuvartta eurooppalaisiin valtioihin myös leiriinsä värväämien poliittisten päättäjien myötä, suomalaisista Paavo Lipponen on konsultoinut Nord Stream -kaasuputkihankkeessa, vastaavasti Esko Aho on venäläisen Sberbank-pankin hallituksen jäsen.

Olen kuullut viimeisimpien vuosien kuluessa monet kerrat sanotun ”Suomi ei ole Ukraina”, mikä pitää paikkansa, Suomi ei ole Ukraina, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä voi kohdistaa myös Suomeen sellaisia vaikuttamisen keinoja joita se on testannut aiemmin muissa maissa, kuten vaikkapa venäläisten energiayhtiöiden hallitsevan aseman vahvistamista XX markkinoilla.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku" – olisiko aika ruveta tunnustamaan niitä tosiasioita, ja samalla kuunnella asiantuntijoita, jotka ovat varoittaneet Venäjään liittyvistä riskeistä. (5)


Marko



sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Avoinkirje pääministeri Juha Sipilän hallitukselle


Kuten tiedettyä Nord Stream 2 -yhtiö sai kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan.


Uutinen Nord Stream 2 kaasuputken saamasta luvasta ”piilotettu” Helsingin Sanomissa sivun A29 alanurkkaan.

























Hallitus on pääministeri Juha Sipilän suulla toistanut useammankin kerran Nord Stream 2-hankkeen olevan Suomelle ympäristökysymyksen (ja talouskysymyksen) – puheet turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä on joko ohitettu tahi niihin on suurella närkästyksellä puututtu painottaen, ettei kyseessä ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa, lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

“I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations,…”. (1)

En nyt kuitenkaan syytä hallitusta valehtelusta, epäilen kuitenkin, että syystä tai toisesta, vastuuministerit kieltäytyvät puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä – niinpä esitän teille ajatuksen, että tosiasioiden kieltämisen sijaan ryhtyisitte puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, etenkin Nord Stream 2-kaasuputken kaltaisten hankkeiden yhteydessä. Me suomalaiset emme enää ole alamaisia, joita pitää suojella ikäviltä asioilta, vaikka niin ehkäpä joku tässä maassa edelleen saattaa kuvitella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä voi tuntua tuskalliselta, ehkäpä se pelottaakin, jos – kun – on uskallettava sanoa ääneen hankkeeseen, jossa Venäjä on voimakkaasti mukana, liittyvän turvallisuuspoliittisia elementtejä, joista on puhuttava, jotka on huomioitava, joista myös kansan on hyvä tietää kieltämisen ja tuohtumuksen sijaan.

Venäjä on kasvattanut Itämerellä sotilaallista voimaa, Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan myötä Venäjä on entisestään lisännyt aktiivisuuttaan sotaharjoitusten muodossa Itämerellä, toisinaan sotaharjoituksiin ja Venäjän asevoimien muuhun toimintaan liittyy aggressiivisia elementtejä. Nord Stream 2-kaasuputken myötä Venäjällä on yksi syy lisää sitouttaa voimaa alueelle, Venäjän muusta toiminnasta välittyy väistämättä kuva siitä, että maa haluaa sitouttaa sen projekteihin eurooppalaisia johtajia – Suomesta entinen pääministeri Paavo Lipponen on ollut voimakkaasti mukana Nord Stream -hankkeissa, vastaavasti Esko Aho on sidottu venäläiseen pankkimaailmaan. Millainen vaikutus tällaisilla sitouttamisille on haluun – kykyyn – tarkastella hankkeita, joissa Venäjä on mukana tarpeen vaatimalla kriittisyydellä? Maamme kohdalla on syytä vielä huomioida menneisyys – suomettuneisuuden aika, jota emme ikävä kyllä ole peranneet ja käyneet läpi.

Poliittisen johdon ynnä presidentin puheista kuultaa suuren suuri närkästys puheen kääntyessä Venäjän muodostamaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan. Kuinka oikeassa silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies olikaan, linjatessaan syyskuussa 2007 CSIS-instituutissa pitämässään puheessa Suomen kolme pääasiallisinta turvallisuushaastetta seuraavasti: Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Olisiko aika ruveta tunnustamaan näitä tosiasioita?

Marko Enqvist



torstai 5. huhtikuuta 2018

Putinin turisteja Latviassa

Talvella ja keväällä 2014 venäläismedioissa esiintyi tavan takaa Tatjana Samoilenko – milloin hän esiintyi ”odessalaisena kotirouvana”, milloin ”kiovalaisena sotilaan äitinä”, toisinaan häntä haastateltiin ”harkovalaisena antimaidanilaisena”. Samoilenko on myös osallistunut mielenosoituksiin Sevastopolissa Krimillä sekä Novotšerkasskissa Rostovin alueella Venäjällä, kaikkialla yhteistä hänen roolille mielenosoittajana oli Euromaidanin sekä Ukrainan – Viktor Janukovytšin kauden jälkeisen – hallinnon vastustaminen. Toisinaan Samoilenkon hiukset ovat kuvissa ja videoilla ruskeat.

Nyt samainen Tatjana Samoilenko on havaittu Latviassa ottamassa osaa maan venäläisten järjestämiin kielilakia vastustaviin mielenosoituksiin. Samoilenkon esiintyminen niissä, herättää väistämättä epäilyn siitä, että nämäkin mielenosoitukset on johdettu ulkoa – Venäjältä. Voinemme todeta, että kyse ei ole pelkästä epäilystä, melkoisella todennäköisyydellä nämäkin mielenosoitukset Latviassa on organisoitu ja johdettu maan ulkopuolelta, tai Latviassa toimivien yhteystoimintamiesten toimesta. Sivuhuomiona on syytä mainita se, että samanaikaisesti Venäjä harjoittelee Etelä-Itämerellä osin myös Latvian aluevesien tuntumassa. (1)

Putinin turisti Tatjana Samoilenko eri rooleissa, kuvan yläosassa Latviassa nyt (2018).
























Ukrainassa talvella ja keväällä 2014 Venäjältä maahan tulleet ns. Putinin turistit organisoivat sekä ottivat osaa mielenosoituksiin useilla paikkakunnilla, osa heistä oli mukana väkivaltaisemmassa toiminnassa ottaen esim. Itä-Ukrainassa osaa hallintorakennusten valtauksiin, tai yrittäen niiden valtauksia. Ryhmiin kuului myös Venäjältä tulleita provokaattoreita, joilla oli oma – Venäjän kannalta tärkeä – rooli Krimillä sekä Itä-Ukrainassa. Mutta jo ennen Venäjän suorittamaa Krimin miehitystä Viktor Janukovytšin hallinto turvautui Euromaidanin aikaan provokaattoreihin (tituška) synnyttämään kaaosta sekä aiheuttamaan sekaannusta provokaattoreiden pyrkiessä esiintymään median edustajille Euromaidanin tukijoina tai euromaidanilaisina.

Venäjän propagandakoneiston tiedetään hyödyntäneen myös näyttelijöitä erilaisissa rooleissa niin Ukrainassa kuin myös Venäjällä. Venäjällä maan presidentti Vladimir Putin on tavannut milloin kalastajia, milloin tehdastyöläisiä, useamman kerran on kuitenkin käynyt siten, että työläisten joukossa on ollut yksiä ja samoja henkilöitä – osassa tapauksista heidän on tunnistettu kuuluneen valtionhallintoon tai valtiollisiin turvallisuusorganisaatioihin heidän kuitenkin esiintyessä työläisen roolissa. Teatteria tämäkin!

Alla kuva, jossa Tatjana Samoilenkon ohella kolme muuta henkilöä, jotka ovat esiintyneet venäläispropagandassa erilaisissa rooleissa.

Näyttelijöitä ja Putinin turisteja.

























Kuvassa ylhäällä vasemmalla brittiläinen näyttelijä Bruce Grant, joka esiintyi venäläispropagandan Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen ”tutkimuksia” käsittelevällä videosarjalla kommentaattorina tuomassa uskottavuutta. Kyseiset videot tunnistettiin kuvatun Venäjän suurlähetystössä Lontoossa. Hänen vierellä Tatjana Samoilenko – häntä voimme kutsua maksetuksi Putinin turistiksi.

Grantin alapuolella on Galina Pysnyak, hänen kenties shokeeravin rooli oli esittää Itä-Ukrainalaisen Slovjanskin asukasta, joka kertoi maailmalle, kuinka ”ukrainalaisfasistit” tulivat kaupunkiin ja ristiinnaulitsivat pienen pojan. Tämäkin propagandatarina levisi maailmalle, ennen kuin Pysnyakin todellinen ”minä” – rooli – paljastui. Pysnyakin oikealla puolen on tuntemattomaksi jäänyt mies, joka on esiintynyt ainakin kahdesti venäläismediassa. Toisella kertaa hän oli väkivaltaisesti käyttäytyneiden mielenosoittajien uhri ja toisella kertaa ukrainalaisterroristi.

Putin tapaa kansalaisia kirkossa, Putin ja Medvedev tapaavat kansalaisia kalassa, kuva via onsmi.ru.
























Tässä on painotettava, että yllä nostin esimerkinomaisesti esille vain muutamia tunnettuja/ tunnistettuja henkilöitä, jotka ovat osallistuneet venäläispropagandan tekoon Euromaidanin alun jälkeen Ukrainassa, Venäjällä tai Venäjän miehittämillä alueilla ja nyt Latviassa. Heidän välittämää sanomaa Venäjä on pyrkinyt levittämään maailmalle hyvinkin aggressiivisesti, kyseessä on usein suoranainen disinformaatio tai propaganda, jossa ei ole totuutta edes nimeksi. Enkä sulje pois sitä, ettemmekö mahdollisesti näe tulevina viikkoina ja kuukausina lisää erilaisia protesteja, joihin ottaa osaa Venäjältä matkaan lähteneitä Putinin turisteja – milloin he levittäytyvät Suomeen, vai riittääkö Venäjälle maamme lukuisat hyödylliset idiootit viidennen kolonnan rinnalla?

Heitäkin voinemme kutsua ”Putinin turisteiksi”, suomalaisdelegaation jäseniä propagandamatkalla Venäjän miehittämällä Krimillä maaliskuussa 2018 – antaen tukeaan Latvian venäläisille.


Kuvakaappaus: Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI (Facebook).
















Johan Bäckmanin ja Suomalais-venäläisen yhdistyksen RUFI:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin johtaman suomalaisdelegaation Krimin matkaan ei ole tässä syytä tämän tarkemmin puuttua. Bäckman toimi Venäjän miehittämällä niemimaalla maan kutsumana ”vaalitarkkailijana” presidentinvaalien aikaan – Bäckmanin rooli ”vaalitarkkailijana” ei ollut kansainvälisesti tunnustettu ja hyväksytty, hän oli osa Venäjän valtion organisoimaa propagandaa ja teatteria.

Marko



Huom. kirjoituksessa hyödynnetty eräiltä osin maanpuolustus.net-foorumin blogiin aiemmin laatimaani lyhyttä kirjoitusta ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. 




maanantai 2. huhtikuuta 2018

Perussuomalaiset, eurooppalaisen laitaoikeiston tiellä?


Perussuomalaiset on puolueena vuosien ajan äänestänyt europarlamentissa johdonmukaisesti Venäjä-sanktioiden puolesta, tällä äänestyskäyttäytymisellä puolue on kuulunut siihen – harvalukuiseen – äärioikeistolaisten puolueiden joukkoon Euroopassa, jotka eivät syö Kremlin kädestä.

Perussuomalaisten kansanedustajien viime aikaiset lausunnot ovat kuitenkin sitä luokkaa, että on jo pakko ryhtyä pohtimaan sitä, onko puolue – hajoamisensa jälkeen – siirtymässä samalle tielle, jonka huomattava osa eurooppalaisista äärioikeistoon lasketuista puolueista on valinnut? Kansanedustajien Tom Packalénin ja Juho Eerolan Venäjää myötäilevissä lausunnoissa kuuluu vahvasti Kremlin kaiku taustalla – mikä ajaa heitä toistamaan Venäjän tarinaa, entä missä määrin tällainen ajattelu on leviämässä puolueeseen? Tähän mennessä puolueen nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ollut johdonmukainen Venäjä-kannassaan ts. kannattanut Venäjään kohdistuvia sanktioita, mutta nyt hänenkin lausunnoista kuultaa häivähdys ymmärrystä Packalénia kohtaan – vai kuvittelenko vain?

Tarkastelkaamme seuraavaksi Tom Packalénin kommentointia, ja jotta saisimme hiukan perspektiiviä hänen lausuntoihin, suunnataan katse Ukrainan sodan ensimmäiseen kesään. Packalén Verkkouutisissa elokuussa 2014:

”Kansanedustaja Tom Packalén (ps.) kaipaa todisteita siitä, että Venäjän joukot ovat osallistuneet Itä-Ukrainan tapahtumiin. Hän esittää pyyntönsä Facebookissa.

– Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin laittakaa tänne, se teidät vakuuttanut todiste, Packalén kirjoittaa.

Jos riittävän vakuuttava todiste löytyy, Packalén aikoo myöntää, että Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.

– Jos tarpeeksi vakuuttava todiste löytyy, jota jokainen sissikoulutuksen suomessa saanut henkilö ei pysty ampumaan alas, niin lupaan omalta osaltani vahvistaa venäläisten joukkojen läsnäolon Itä-Ukrainassa.” (1)

Uuden Suomen Puheenvuorossa muutama päivä sitten Packalén kirjoittaa seuraavaa:

”Jotta minua ei ymmärretä väärin, haluan tehdä selväksi kaksi asiaa. En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.

Miten perustelen sitä, etten usko Venäjän syyllisyyteen? Ensinnäkin Venäjältä puuttuu motiivi. Myrkytetty kaksoisagentti Sergei Skripal jäi kiinni vuonna 2004 ja istui vankilassa Venäjällä kuusi vuotta, kunnes hänet vapautettiin vuonna 2010 arvottomana vankienvaihdon yhteydessä. Briteissä asuu varmasti ihmisiä, jotka Venäjä haluaisi pois päiviltä, mutta Skripal ei kuulu heihin.
…

Myös Ukrainalle tilanne on hyödyllinen. Se haluaa ajaa Venäjän vastaisten pakotteiden jatkamista ja jopa lisäämistä.

En syytä tässä brittejä, jotka käyttivät luultavasti vain tilaisuutta hyväkseen, enkä syytä ketään muutakaan, mutta Venäjä ei olisi minun pääepäiltyni, jos kyseinen rikos olisi minun pöydälleni tullut. Ukraina on mainittu, mutta en usko, että se olisi valtiona sekaantunut tähän. Maassa on kuitenkin monenlaisia toimijoita.” (2)

Mikäli elokuussa 2014 asetelma olisi ollut vallan toinen, on ymmärrettävää, että Packalén perää todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan, mutta kun ennen tätä elokuuta on nähty muun muassa seuraavaa:

-Krimin niemimaan miehitys ja anneksointi Venäjään kevättalvella 2014, jonka jälkeen Putin pitkään kielsi Venäjän osallisuuden miehitykseen.

-kesäkuussa uutisoitiin ensimmäisen kerran panssarikaluston toimittamisesta Venäjältä Ukrainaan, mutta jo ennen tätä tuhansia ”vapaaehtoisia” oli saapunut Itä-Ukrainaan – muun muassa pääosin tšetšeeneistä koottu Vostok-pataljoona marssi toukokuussa 2014 Donetskiin.

-heinäkuun alkupuolella venäläistykistö tulitti ensimmäisen kerran Venäjän maaperältä kohteita Ukrainan alueella – tuolloin Ukraina ei vastannut tuleen.

-heinäkuun 17. Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” hallinnoimalla alueella venäläisestä Buk-M1 TELAR:ista ammutulla ilmatorjuntaohjuksella.

Laajamittaisempi Venäjän maaoperaatio alkoi elokuun 2014 loppupuolella, tähän operaatioon osallistui joukkoja jo elokuussa 2014 Suomenkin lähialueilta Pihkovasta (Pskov) 76. maahanlaskudivisioonan joukkojen myötä.

Packalén on ainakin kertaalleen iskenyt todistusvaatimuksissaan kirveensä kiveen, joten hänen taustalla olisi parempi olla nyt hiljaa ja olla esittämässä minkään sortin vaateita, etenkin kun hän ex. poliisina ja kansanedustajana varsin hyvin tietää, että tässä vaiheessa tutkintaa ulkopuolisille ei ole mahdollista toimittaa kaikkia käsillä olevia todisteita, ja kuten Aleksander Litvinenkon murhatutkinnan kohdalla olemme nähneet, todistusaineistoa on julistettu salaiseksi pitkiksi ajoiksi.

Kyseinen murha, kuin myös muut Venäjän valtion suorittamat/ tilaamat merkittävät murhat, osoittaa sen, että Venäjällä voidaan määrätä suoritettavaksi jokin aggressiivinen teko, vaikka sellaisessa ei meidän mielestä olisi mitään järkeä – sellainen saattaisi ennemminkin tuottaa lisää ongelmia ollen täten meidän mielestä järjetön, jollaisena sitä ei Kremlissä kuitenkaan nähdä.

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik kirjoittaa seuraavaa Kalevassa julkaistussa blogitekstissä, josta hahmottuu motiivi, jota Packalén perää ja joka osaltaan osoittaa sen, että Kremlistä käsin tapahtumia tarkastellaan toisesta näkövinkkelistä, jolloin teoilla on tarkoituksensa:

”Venäjä on jo yli kymmenen vuoden ajan viestinyt, että se on tyytymätön omaan asemaansa Euroopan turvallisuusjärjestyksessä ja maailmanpolitiikassa laajemmin. Salisburyn hermomyrkkyisku asettuu jatkoksi kovenevien viestien sarjaa. Sanoma on mennyt perille – eikä länsi voi antaa siihen myöntyvää vastausta, vaikka Venäjä kuinka huutaa ja häiriköi.” (3)

Tom Packalénia lainattu Sputnik Newsissä. (4)
























Packalénin kommentointi on huomioitu laajalti myös Venäjällä. Kansanedustaja Packalénia on lainattu Sputnik Newsin verkkosivuilla englanniksi – uutisessa on syytä huomioida se, että tehdään ehdottoman selväksi kyseessä olevan kansanedustajan (parlamentaarikon) näkökanta. Myös venäjäksi kirjoitettuja uutisia on löydettävissä lukuisia, aiheesta tarkemmin Jouni Snellmannin blogitekstissä: ”Venäläismediat: Tom Packalen epäilee ukrainalaisia hermomyrkkyiskusta”. (5)


Packalén-uutisointia Venäjän puolustusministeriön Zvezda-kanavalla.


























Snellman mainitsee Johan Bäckmanin mahdollisesti haastatelleen Packalénia, josta ei vielä löydy mainintaa Bäckmanin omasta blogista. Bäckman kuitenkin mainitsee blogissaan Packalénin esittämän protestoinnin erinomaisen myönteiseen sävyyn, vastaavasti Facebook-profiilissaan Bäckman linkittää runsaasti Packalén-uutisia Venäjältä, joten tuskin on kaukaa haettu ajatus, etteikö Bäckmanilla ole jollain tapaa sormensa pelissä tässä asiassa:

”Kansanedustajista sentään Tuomioja, Mustajärvi ja Packalén ovat esittäneet selvän protestinsa brittien ilmeisiin valheisiin. Kiinnostavin on Packalén, joka kokeneena rikostutkijana osasi hyvin blogissaan kiistää brittien version.” (lainaus Bäckmanin blogista, 6)

Perussuomalaisista kansanedustajista Packalén ei suinkaan ole ainoa Venäjästä myönteisiä, tai Venäjää puolustavia, kommentteja lausunut kansanedustaja. Puolueen presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren lausunnoista löytyy myös runsaasti Venäjää myötäileviä kannanottoja – ei kuitenkaan niin paljon, että hän olisi ollut putinistisen RuFi:n Daria Skippari-Smirnovin mieleinen ehdokas. Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolan mielestä Venäjä-pakotteet tulisi purkaa tehden samalla perioutoja Karjala-rinnastuksia – lausuntojensa perusteella hän myös näyttää uskovan Itä-Ukrainan asukkaiden oikeasti halunneen alueensa liitettävän Venäjään. (7) Mitä ilmeisimmin Eerola kuuluu siihen joukkoon isänmaallisia, jotka ovat valmiit antamaan ”pirulle pikkusormen” – haluamatta ymmärtää, että se piru hamuaa koko käden sijaan koko sielua.


Marko



lauantai 31. maaliskuuta 2018

"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku"


Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."

Tänään Suomen poliittiselta johdolta vaaditaan juuri tätä – tosiasioiden tunnustamista, tämän tosiasioiden tunnustamisen jälkeen on tehtävä oikeat johtopäätökset ja niiden jälkeen määrätietoisesti ryhdyttävä toteuttamaan strategiaa, joka johtaa johtopäätösten täytäntöönpanoon.

Tämä hiukan kryptinen aloitus on laadittu tarkoituksellisesti täten, aivan kuin koettaisin asettautua tasavallan presidentti Sauli Niinistön saappaisiin ja pukea ajatusta sanoiksi sanomatta kuitenkaan mitään selkeää ja konkreettista – sen konkreettisen aika ja paikka on tulevilla riveillä.

Sauli Niinistö vaalikampanjan aikaan joulukuussa 2017:

”Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä…”. (1)

Levada-keskus julkaisi helmikuussa 2018 kyselytutkimuksen tuloksen, tutkimuksessa venäläisiltä tiedusteltiin maan vihollisista – onko Venäjällä sellaisia. Kyselyyn vastanneiden venäläisten mielestä kolme merkittävintä vihollista olivat: Yhdysvallat, Ukraina ja EU/Länsi-Eurooppa – NATO:n ollessa vasta sijalla seitsemän. (2 ja 3)



















Kyselytutkimuksen julkaisun – puhumattakaan sen tekemisen – jälkeen asetelma on kriisiytynyt entisestään. Iso-Britanniassa asuneeseen kaksoisagentti Sergei Skripaliin ja hänen tyttäreensä kohdistuneen hermomyrkkyiskun, jonka tekijäksi epäillään Venäjää, seurauksena läntiseen maailmaan kuuluvien valtioiden liittolaisineen vastatessa verrattain voimakkaasti karkottamalla yhteensä yli 150 venäläisdiplomaattia – Suomen karkottaessa yhden. (4) Tässä tapauksessa EU ei kuitenkaan ollut yhtenäinen, osa valtioista – kuten Itävalta – lipesi rintamasta.


Venäjän vastaus on diplomaattien karkottaminen, jonka ohella se sulkee Yhdysvaltojen Pietarin konsulaatin – mutta ajallisesti samaan yhteyteen ajoittuu myös Venäjän ohjuskokeet, joita järjestetään muun muassa Ruotsin rannikolla ensi viikon keskiviikkoaamusta alkaen. Harjoituksesta tekee erityisen huomionarvoisen se, että se ammunnat suoritetaan Ruotsin FIR:n sisällä, mikä on tavallisesta poikkeavaa. Ruotsalaisen puolustusbloggari ja upseeri Carl Bergqvistin mukaan: ”En ole koskaan aiemmin nähnyt toisen valtion suorittavan ammuntoja Ruotsin FIR:n sisällä lukuun ottamatta yhteisharjoituksia Ruotsin kanssa.” (5)

Seuraavaksi kuva, jolle @Twitt_Skipper on sijoittanut kaikki kolme harjoitusaluetta, Ruotsin rannikon tuntumassa sijaitsevan harjoitusalueen lisäksi Venäjä harjoittelee Puolan rannikon tuntumassa sekä Latvian tuntumassa.

Kuva @Twitt_Skipper.





















Seuraavaksi onkin sitten sopivaa laittaa havainnekuva Nord Stream 1 ja Nord Stream 2 reiteistä Itämerellä.



















Kuten voidaan havaita nykyinen Nord Stream 1 ja tuleva Nord Stream 2 putken reitti kulkee aivan tulevan Venäjän harjoituksen keskiössä – kuva kertoo saman paremmin kuin tuhat sanaa.


Kuvassa hyödynnetty @Twitt_Skipperin ja www.nord-stream2.com havainnekuvia.



















Harjoitukseen liittyy myös mahdollisia ballististen ohjusten laukaisuja Kaliningradin alueelta. (6) Venäjän harjoitusten seurauksena iso osa Itämerestä sulkeutuu 36 tunniksi ensi viikolla.

Tämän yksinkertaisenkin esityksen perusteella on mahdollista päätellä Venäjän tavoitteista, vaikka Nord Stream -putkien linjat kulkevat harjoitusalueen keskiössä – mikä tuskin on sattuma – on kuitenkin syytä tarkastella kokonaisuutta, jonka jälkeen on hyvä tunnustaa niitä tosiasioita, joiden perusteella voidaan todeta muun muassa seuraavaa:

a) Nord Stream 1 ja 2 ovat vasta toissijaisesti talous ja ympäristökysymyksiä – sen, että kieltää kyseessä olevan turvallisuuspoliittinen kysymys on samalla tosiasioiden kieltämistä.

b) Venäjän harjoitusta Ruotsin FIR:n sisällä voidaan pitää tarkoituksellisena provokaationa, samalla on hyvä uhrata ajatus sille, että kuinka tällainen harjoitus koskettaa Suomea.

c) Harjoituksen vaikutusalue on koko eteläinen Itämeri, mikäli kyseessä olisi jotain muuta kuin harjoitus tai jos harjoituksesta siirrytään todelliseen offensiiviin, heijasteet ulottuvat Suomeen asti.

d) Viitaten yllä kirjoitettuun, harjoituksen kuluessa osia Itämerestä suljetaan täysin 36 tunnin ajaksi lyhyellä varoitusajalla.

e) Baltian eristäminen.

Samalla on syytä todeta, että kyseessä on vain yksi harjoituskokonaisuus, samalla muun muassa merijalkaväki suorittaa harjoitteita, joissa harjoitustavoitteena on nopeus hälytyksestä rantautumiseen. Venäjän asevoimien erikoisjoukoilla on tai on ollut myös muita harjoituksia Suomen lähivesillä sekä Venäjän läntisen sotilaspiirin alueella. (8)

Niin, että Sauli Niinistö – milloin koittaa aika tunnustaa niitä tosiasioita, entäpä arvon pääministeri Juha Sipilä – milloin Nord Stream 2 kaasuputkesta ryhdytään puhumaan käyttäen oikeita nimiä höpöhöpön sijaan, jossa on kyse kaikesta muusta kuin ympäristökysymyksestä, vai jatkammeko tosiasioiden kieltämistä?


Marko



torstai 26. lokakuuta 2017

Vastarintaliike, kaikkea muuta kuin isänmaan asialla

Kansallissosialistinen Vastarintaliike on päässyt otsikoihin viimeisen viikon kuluessa useammassakin yhteydessä. Mediassa huomattavaa huomiota sai Tampereella viime viikonloppuna järjestetty marssi, joka järjestettiin Kansallismielisten liittouma -nimisen Facebook-yhteisön nimissä, mutta jonka taustalla oli Vastarintaliike. Kyseisen marssin jälkeen huomasin yhden, jos toisen – asiallisenakin pitämäni – keskustelijan ihmetelleen sitä, että miksi patrioottinen ryhmittymä sai niin paljon negatiivista huomiota, osan epäillessä negatiivisen huomion olleen suorastaan yliampuvaa. Heidän mielestä media vääristi sanomaa – tässä oli aistittavissa selkeästi MV-lehden välittämä (ja värittämä) tarina.

Ehkäpä olen viettänyt aikaa liiankin kanssa omassa kuplassani, koska tällainen ihmettely yllätti minut suuresti, kun olen seurannut useamman vuoden Vastarintaliikkeet toimintaa, on minun suorastaan mahdotonta pitää sitä oikeasti isänmaallisena ja Suomen kansallista asiaa ajavana ryhmittymänä.

Seuraavat lainaukset ovat Vastarintaliikkeen verkkosivuilta:

”Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vastarintaliike tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen.”

”Vastarintaliike kasvattaa yhteiskunnallisesti tiedostavia sekä liikunnallisia aktivisteja. Kaikki toimintamme tähtää lopulta pohjoismaiseen vallankumoukseen sekä oikeudenmukaisen, turvallisen ja voimakkaan yhteiskunnan rakentamiseen.” (1)

”Vastarintaliike taistelee itsenäisen pohjoisen puolesta. Tavoitteenamme on vahva pohjoinen valtionrakenne vakaalla itsenäisyydellä. Tämän valtion tulee rakentua ainakin Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, mutta jokaisen pohjoismaan tulisi loppukädessä liittyä tämän valtionrakentamisen alle; tulevaan Pohjoiseen valtakuntaan. Pohjoinen on tarpeeksi vahva säilyttämään asemansa taloudellisesti, sotilaallisesti ja kulttuurillisesti. Me emme halua orjuutta vaan vapaan Pohjolan!” (2)

”Vaihtoehto edustukselliselle demokratialle. Vastarintaliike ei kannata mielivaltaista diktatuuria. Valtaa jaettaisiin yhteispohjoismaalaiselle parlamentille ja senaatille, minkä lisäksi erityisen tärkeistä laeista päätettäessä sovellettaisiin kansanäänestyksiä. Vastustamme vallan periytymistä suvussa, ja kannatamme meritokratiaa eli sitä, että vastuu ja valta jaetaan kykyjen perusteella.” (3)

Minun on suorastaan mahdotonta pitää sellaisen järjestön, joka tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen, olevan Suomen ja meidän suomalaisten asialla.

Pohdin myös, että kuinka liike, joka kertoo olevansa vaihtoehto edustukselliselle demokratialle markkinoiden samalla Pohjoista valtakuntaa, on suomalaisten tai kenenkään muun kuin heidän itsensä asialla?

”Vastarintaliike on ottanut tehtäväkseen suojella suomalaista historiaa, kulttuuria ja suomalaista identiteettiä. Taistelemme kulttuurien ja kansojen sekoittamista vastaan sekä vaalimme pohjoismaista verenperintöä.” (4)

He ovat ottaneet tehtäväkseen suojella suomalaista historiaa, kulttuuria ja identiteettiä, samalla he ovat valmiit vaalimaan pohjoismaista verenperintöä. Aivan toinen asia on sitten se, että onko mahdollista yhdistää nämä kaksi tehtävää – suomalaisen identiteetin suojeleminen sekä pohjoismaisen verenperinnön vaaliminen? Kuinka he määrittelevät suomalaisen identiteetin, saatikka pohjoismaisen verenperinnön ja kuinka ”suomalainen verenperintö” on tähän sovitettavissa? Tällä suomalaisella verenperinnöllä en suinkaan tarkoita rasistista rajaamista ihmisryhmiä meihin ja muihin, vaan geenitutkimuksissa saatuja tuloksia, jollaisia käsiteltiin esim. Tiede-lehden huhtikuun/2015 artikkelissa ”Suomessa asuu kaksi kansaa”. Tai seuraavaa katsausta Suomalaiset eivät ole perimältään eurooppalaisia, (5) josta lyhyt lainaus:

”Suomalaiset poikkeavat perimältään niin paljon muista väestöistä, että suomalaiset on syytä luokitella omaksi ryhmäkseen, paljasti monesta väestöstä kerätyn yli 60 000 henkilön eksomin eli koko perimän proteiineja koodaavan osan tutkimus. Tämä selviää arvostetussa Nature-lehdessä juuri julkaistusta artikkelista.  Suomesta tutkimusaineistona olivat mukana METSIM-tutkimus Itä-Suomen yliopistosta sekä FUSION-tutkimus Helsingistä.”

Tai ehkäpä näitä ”suomalaisia” edustaa valikoitu joukko varsinaissuomalaisia verenperintöineen kaltaisteni kaakkois- ja itäsuomalaisten tullessa lasketuksi ei-pohjoismaalaisten – tahi arjalaisten – kansojen joukkoon.

Eikä suomalainen identiteettikään ole yhdestä ja samasta puusta veistetty, kärjistäen ilmaisten, vastakkaisella laidalla Suomea vierailu on kuin kävisin ”lähiulkomailla” niin suuret ovat erot tapakulttuurin, kielen (murteen) ja paikoin jopa uskonnon välillä, vaikka me kaikki olemme suomalaisia. Nykyään erot toki ovat kaventuneet muuttoliikkeen myötä, eikä populaarikulttuurin vaikutustakaan sovi väheksyä.

Vastarintaliikkeen maalaamat mielikuvat Suomesta ja suomalaisuudesta eivät juurikaan eroa kielikuvista, joita kansallissosialistisessa Saksassa käytettiin, ideologinen vaikutus on ilmeinen. Omaa kansaa, Vastarintaliikkeen kohdalla, myös pohjoista kansaa – mikä se sitten lopulta onkaan, ollaan korottamassa jalustalle, tyypillinen jaottelu meihin ja muihin. Natsi-Saksassa ideologisten, myyteistä ammennettujen, mielikuvien maalailun seuraukset me tiedämmekin.

* * *

Vastarintaliikkeen toimintaa näytetään väheksyttävän kaikella tapaa, seuraava lainaus löytyi foorumilta, jota seuraan:

”Nämä uusnatsit tosin ne ei tajua edes itse mitä ne kannattaa, tai mitä agendaa ne ajaa, kun eihän ne edes kannata mitään ja aja mitään agendaa.”

Joko valkopesu on tarkoituksellista, tai kirjoittaja, ei ole perehtynyt vähääkään Vastarintaliikkeen poliittiseen manifestiin ja toimitapoihin. Tutustuttuani kirjoittajan tuotantoon tarkemmin, vakuutuin siitä, että kyse on valkopesusta tietämättömyyden sijaan – mikä on olennaisesti huolestuttavampaa.
Tätä valkopesua havaitsee tavattoman usein, ja likimain yhtä usein se päättyy vakuutteluun, en ole natsi tai millään muotoa rasisti. Mikäli keskustelija ei oikeasti ole natsi tai rasisti, miksi on tarvetta valkopestä kansallissosialismin nimeen vannovan liikkeen toimintaa, tai millään muotoa väheksyä Vastarintaliikkeen jäseniä. Hyvin usein seuraavaksi vedetään esille whataboutismi-kortti, mutta kun anarkistit…

Usein myös uusnatsit halutaan turvallisuusuhkana työntää marginaaliin, samalla keskustelijat tuntuvat olevan täysin tietämättömiä siitä, mihin kaikkeen liikkeen jäsenet ovat syyllistyneet. Niin tuomittavia kuin muutamat järjestön jäsenten Suomessa suorittamat iskut ovat, olennaisesti vakavampana turvallisuusuhkana pidän sitä askelta, jonka liikkeen ruotsalaisjäsenet näyttävät ottaneen: Här krigstränar nazisterna i Ryssland före bombdåden. (6)

Lyhyt lainaus aiheeseen liittyen aiemmasta blogistani:


”Eilen useampi ruotsalaislehti uutisoi ruotsalaisten uusnatsien, jotka ovat oikeudessa syytettyinä pommi-iskuista, saaneen sotilaskoulutusta Venäjällä venäläisten reservinupseereiden toimiessa kouluttajina. Tarkalleen sanoen, kyse on ollut puolisotilaallisille joukoille järjestettävästä koulutuksesta, johon on kuulunut aseidenkäsittelyä sekä räjähdekoulutusta – taitoja, joita myös terroristit tarvitsevat.” (7)

Anton Thulin ja Viktor Melin kuvattuna Venäjällä koulutuksessa.















Milloin suomalaiset uusnatsit ottavat saman askeleen, vai ovatko jo ottaneet? On syytä muistaa, että niin Anton Thulin kuin myös Viktor Melin ovat Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä.

Aivan kuten Ruotsissa, myös Suomessa uusnatsit lyövät kättä joko venäläisten tai Venäjää voimakkaasti tukevien henkilöiden ja tahojen kanssa. Donetskin ”kansantasavallan” ja samalla Venäjän palveluksessa oleva propagandajulkaisu DONi Newsin ”päätoimittaja” Janus Putkonen antoi MV-lehden sivuilla voimakkaan tukensa Vastarintaliikkeen tukijoihin kuuluvalle Juha Kärkkäiselle.

Kuvakaappaus MV-lehti.












On hyvin todennäköistä, että tulevaisuudessa myös Suomessa Vastarintaliikkeen jäsenistö ryhtyy aiempaa aktiivisempaan yhteistyöhön Suomessa toimivien Venäjää tukevien militanttien tai militanttiryhmien kanssa, joiden taustalla vaikuttaa hyvin usein henkilöt tai yhteisöt, jotka tavalla tai toisella linkittyvät Johan Bäckmaniin sekä edellä mainittuun Janus Putkoseen. *

Vallankumouksellinen toiminta, kansallissosialistinen maailmankatsomus ovat kaikkea muuta kuin Suomea tukevaa toimintaa. Onpa Suomen asemasta EU:ssa mitä mieltä tahansa, vaihtoehtona ei voi olla tuen osoitus kansallissosialistisen maailmankatsomuksen omaavalle organisaatiolle, joka paiskaa kättä sellaisen voiman – Venäjän – kanssa, jonka tarkoituksena on horjuttaa läntisiä yhteisöjä ja hajottaa länsimaiden rintamaa. Vastarintaliikkeen tukeminen on samalla ääriajatteluun ja väkivaltaan taipuvan ryhmän tukemista.

Vastarintaliike ei ole Suomen eikä demokratian asialla!


Marko



*: Tätä kuviota avasi yhdestä näkökulmasta ja yhden esimerkin kautta vieraskynäkirjoittaja Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki -blogissa ”Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kytkökset Venäjä-mielisiin militanttiryhmittymiin”:

perjantai 6. lokakuuta 2017

Ukraina Venäjän sodankäyntilaboratoriona

The Wall Street Journalissa julkaistiin eilen laaja uutiskatsaus ”Russia Targets NATO Soldier Smartphones, Western Officials Say”, (1) joka alkaa seuraavalla tapaa:

”Russia has opened a new battlefront with NATO, according to Western military officials, by exploiting a point of vulnerability for almost all allied soldiers: their personal smartphones.”

Venäjän viranomaistahot kieltävät olevansa näiden “hyökkäysten” takana, kuitenkin läntisten viranmaistahojen mukaan:

”U.S. and other Western officials said they have no doubt Russia is behind the campaign. They said its nature suggests state-level coordination, and added that the equipment used, such as sophisticated drones equipped with surveillance electronics, is beyond the reach of most civilians.”

The Wall Street Journalin katsauksessa esille nousseet menetelmät ja toimintatavat ovat tuttuja Ukrainan sotaa tarkemmin seuraaville, katsauksessa huomiota kiinnitettiin erityisesti matkapuhelimiin ja niiden haltuunottoon – mitä sitäkin on havaittu toteutetun Ukrainan sotatoimialueella Ukrainalta miehitetyiltä alueilta käsin.

Ukrainan sotatoimialueella Venäjän asevoimien yksiköt turvautuvat laajaan joukkoon muitakin keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan joko suurempaan joukkoon ukrainalaissotilaita tai vaihtoehtoisesti vaikutusyritys on hyvin henkilökohtaista, joko sosiaalista mediaa tai matkapuhelinta hyödyntäen.

Ukrainan sodassa ensimmäiset rintamajoukoille kohdennetut häiritsevät ja uhkaavat tekstiviestit lähetettiin konfliktin – sodan – alkuhetkillä vuoden 2014 puolella. Viestien tarkoituksena oli romahduttaa rintamalla taistelevien joukkojen moraali, vaikuttaa sotilaiden psyykeseen – saada heidät epäilemään sodankäynnin mielekkyyttä. Viestit olivat kohdennettuja tietylle alueelle, sotilaat saivat niitä, vaikka alueella ei ollut toimivaa matkapuhelinkenttää, mikä tukee sitä päätelmää, että viestit lähetettiin elektronisen sodankäynnin järjestelmillä (elso). (2)


Helmikuussa 2017 Avdiivkan ympäristössä, Donetskin pohjoispuolella, käytiin raskaista taisteluita useiden viikkojen ajan. Tuolloin Venäjän voimakkaalla tuella ukrainalaisjoukot yritettiin häätää pois kaupungin ympäristöstä kuin myös itse kaupungista. Myös tuolloin ukrainalaisjoukoille kohdennettiin lukuisia kertoja erityyppisiä tekstiviestejä. Viestien tyylilaji oli usein seuraava: ”Et ole muuta kuin lihaa komentajillesi!” tai ”Ruumiisi löytyy, kun lumi sulaa!”

Kuvakollaasi Christopher Millerin twiitistä 2. helmikuuta 2017. Tekstiviestejä, jollaisia ukrainalaissotilaille kohdennettiin tuolloin. (3)
















Toimittaja Raphael Satterin twiitistä.

























Toimittaja Raphael Satter (@razhael) twiittasi toukokuun 11. 2017: ”This is the kind of thing that pops up on Ukrainian soldiers' smartphones when they're at the front. I've documented 40+ such SMS messages.”

Hybrid warfare handbookissa on kuvattu edellä kerrottua toimintaa ja tapahtumia yksityiskohtaisesti. Ukrainalaisjoukot ovat myös saaneet tykistökeskitysten jälkeen puhelimiin viestejä, joiden sisältönä oli mm. ”Nautitteko esityksestä?” – niiden lisäksi sotilaiden matkapuhelimiin on lähetetty kuvia esim. perheenjäsenistä, jolloin viestintä on kohdennettu yksilötasolle saakka ja lähettäjän on täytynyt nähdä olennaisesti enemmän vaivaa verrattuna ”joukkoviesteihin”. Henkilökohtainen – kohdennettu viestintä – aiheuttanee vastaanottajassa voimakkaamman reaktion verrattuna joukkoviesteihin, joiden voima on määrässä ja jos sellaisia tulee päivien tai viikkojen aikana useita, myös se voi vaikuttaa ainakin osaan vastaanottajista. Tehokkain keino tällaista vastaan taisteluun olisi kaikkien kännyköiden tai tablettien takavarikointi rintamalle sijoitelluilta joukoilta, kuinka helppoa se sitten on nykyaikana, jolloin moni on ”kasvanut” puhelin kädessä? Mikäli tällainen vastakeino otettaisi käyttöön, tulisi miehistölle järjestää keino viestiä kotiin säännöllisesti.

Venäjä on yrittänyt vaikuttaa myös selustaan sotilaiden omaisiin ja läheisiin sosiaalisen median välityksellä sekä muulla propagandalla, vaikuttamisena voitaneen myös pitää sotavankien julmaa kohtelua, jollaisella pyritään vähentämään halukkuutta lähteä sotimaan ja toisaalta synnyttää omaisissa voimakas tunnereaktio, jonka seurauksena omaiset yrittäisivät vaikuttaa sotilaisiin taistelumoraalia heikentävällä tavalla. Ukrainassa kiellettiin ennen kesää venäläisen sosiaalisen median, venäläisen hakukone Yandexin sekä sähköpostiohjelma Mail.ru:n käyttö – sen ohella, että ainakin osa niistä on Venäjän hallinnon työkaluja, ovat ne myös tarjonneet lisäväylän tiedonhankinnan ohella vaikuttamiseen. (4) Sääntöjen ja rajoitusten avulla käyttäjiä on pyritty ohjailemaan toisten sosiaalisten medioiden pariin. Kuukausi kiellon jälkeen – kesäkuun puolella – DFRLabin katsauksessa VK Vanishing in Ukraine? todetaan:

”Our data shows us that many Ukrainians living on the front lines of the war in the Donbas are migrating to Facebook from VK.
…
While there has been a noticeable shift in Ukrainian user engagement on Facebook and disengagement from VK, it is important to not overstate this shift, as VK is still far more popular than Facebook throughout Ukraine.”

Venäjä on pyrkinyt myös vaikuttamaan rintamalla taistelevien ukrainalaisten taistelutahtoon viestinnällä, joka antaisi ymmärtää valtiojohdon hylänneen heidät tai tehneen sopimuksia heidän vihollisen eli ”kansantasavaltojen” tai Venäjän kanssa.

Kuvakaappaus English Lugansk - @loogunda  - twittertililtä.












Yksittäisellä viestillä ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä, mutta esim. tammi-helmikuussa Avdiivkan alueella venäläisjoukot kohdistivat lukuisia eriasteisia kampanjoita ukrainalaisjoukkoihin, josta seuraa se, että määrällä voi olla jo vaikutusta, jos ei muuta se ärsyttää ja hermostuttaa ja sitä kautta vaikuttaa mielialoihin. Sotilas, joka ei ole keskittynyt täysillä tehtäväänsä voi rintamaolosuhteissa tehdä sen ratkaisevan virheen, jonka seurauksena voi vaarantua – ei pelkästään hänen – vaan myös taistelutovereiden henki.

Näiden tekstiviestien lähettämiseen Venäjä on käyttänyt Itä-Ukrainassa esim. RB-341V Leer-3 elektronisen sodankäynnin yksikköä, joka hyödyntää kerrallaan kolmea Orlan-10 tiedustelulennokkia häiritessään matkapuhelinverkkoja ja lähettäessään joko tekstiviestejä tai ääniviestejä kaapattujen linkkimastojen kautta. 

Venäjän asevoimien RB-341V Leer-3 kuvattuna keväällä 2016 Itä-Ukrainassa.















Väitteiden mukaan Venäjän olisi onnistunut Ukrainassa käynnissä olevan sodan aikana vaihtaa ukrainalaisten tykistön POPR-D30 Android tulenjohto-appis hakkeroituun versioon, joka olisi lähettänyt tulenjohto-appisin paikkatiedot venäläisille. Jeffrey Carr artikkelissaan ”The GRU-Ukraine Artillery Hack That May Never Have Happened” kyseenalaistaa väittämän hakkeroiduista POPR-D30 Androidin tulenjohto-appista.

Ukrainassa Venäjä on kohdistanut ukrainalaisjoukkoihin ja laajemmin ukrainalaisiin – etenkin sotilaiden omaisiin – propagandan ohella häirinnän keinoja, jollaisia ei The Wall Street Journalin katsauksessa mainittu, aivan kuten aiemmin viittasin. Voitaneen kuitenkin päätellä, että jollei Venäjä kohdenna näitä keinoja tällä hetkellä länsimaita vastaan, se tullee tulevien vuosien kuluessa häiritsemään entistä aktiivisemmin sotilaita ja heidän omaisiaan, todennäköisesti myös luomaan lisää kontakteja sotilaisiin, jotka jostain syystä johtuen (esim. ideologinen syy) jakaisivat auliisti tietoa venäläisille. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla paikkatietojen jakamisesta venäläistaholle, jolloin aiempien tietojen perusteella voidaan päätellä missä kyseinen yksikkö on.

Ukrainan sodan perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, että sotilaiden sosiaalisessa mediassa jakamat tiedot (kuvat, videot tms.) mahdollisine lokaatiotietoineen tarjoavat OSINT-tutkinnalle mittavan ”aarreaitan” – niiden avulla on kyetty selvittämään joukkojen liikkeitä ja keräämään todisteita Venäjän osallisuudesta sotaan. Venäjällä on suunnitteilla laki, jonka myötä sopimussotilaiden ja asevoimien henkilökunnan sekä muiden turvallisuusorganisaatioiden työntekijöiden ei ole sallittua jakaa sosiaaliseen mediaan tietoja itsestään tai joukkojen liikkeistä. Tämä on seurausta kokemuksista Ukrainasta ja Syyriasta, jossa sosiaaliseen mediaan jaettu tieto on johtanut myös lukuisien sotarikosten paljastamiseen.

Suomessa varusmiehille on tähdennetty sitä, ettei ihan mitä tahansa pidä jakaa sosiaaliseen mediaan – toinen asia on sitten se, että ymmärtävätkö kaikki varusmiehet sen kuinka vakavasta asiasta on kyse. (Toivoakseni kantahenkilökunta ja kouluttajat ymmärtävät). Ukrainan ja nyt myös NATO-maiden kokemusten perusteella, huomiota on kenties syytä kiinnittää myös Venäjän ja sen värväämien tahojen muuhun työskentelyyn, se voi pitää sisällään disinformaation levittämisen ohella häirintää sekä suoranaista värväystä. Omien havaintojeni perusteella kohteena voi olla myös muita kuin kantahenkilökuntaan kuuluvia, disinformaatiota ja propagandaa levitetään kaikenikäisille ja taustaisille, osaan heistä näytetään otettavan yhteyttä suomalaisten – Venäjän laskuun – työskentelevien henkilöiden taholta.

Kuten Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė asian ilmaisi “We are already in an unconventional cyberwar, ... We know what neighborhood we live in.”

Ukraina on koelaboratorio ja testikenttä, ne toimiviksi havaitsemansa keinot, joita Venäjä siellä testaa ja toteuttaa, siirtyvät kohdennettaviksi länsimaita kohtaan – joitain niistä kohdistetaan myös Suomeen ja suomalaisiin.


Marko