Perussuomalaiset on puolueena
vuosien ajan äänestänyt europarlamentissa johdonmukaisesti Venäjä-sanktioiden
puolesta, tällä äänestyskäyttäytymisellä puolue on kuulunut siihen –
harvalukuiseen – äärioikeistolaisten puolueiden joukkoon Euroopassa, jotka eivät syö Kremlin kädestä.
Perussuomalaisten
kansanedustajien viime aikaiset lausunnot ovat kuitenkin sitä luokkaa, että on
jo pakko ryhtyä pohtimaan sitä, onko puolue – hajoamisensa jälkeen –
siirtymässä samalle tielle, jonka huomattava osa eurooppalaisista äärioikeistoon
lasketuista puolueista on valinnut? Kansanedustajien Tom Packalénin ja Juho
Eerolan Venäjää myötäilevissä lausunnoissa kuuluu vahvasti Kremlin kaiku
taustalla – mikä ajaa heitä toistamaan Venäjän tarinaa, entä missä määrin
tällainen ajattelu on leviämässä puolueeseen? Tähän mennessä puolueen nykyinen
puheenjohtaja Jussi Halla-aho on
ollut johdonmukainen Venäjä-kannassaan ts. kannattanut Venäjään kohdistuvia
sanktioita, mutta nyt hänenkin lausunnoista kuultaa häivähdys ymmärrystä
Packalénia kohtaan – vai kuvittelenko vain?
Tarkastelkaamme seuraavaksi Tom
Packalénin kommentointia, ja jotta saisimme hiukan perspektiiviä hänen
lausuntoihin, suunnataan katse Ukrainan sodan ensimmäiseen kesään. Packalén
Verkkouutisissa elokuussa 2014:
”Kansanedustaja Tom Packalén (ps.) kaipaa todisteita siitä, että Venäjän
joukot ovat osallistuneet Itä-Ukrainan tapahtumiin. Hän esittää pyyntönsä
Facebookissa.
– Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen
läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin
laittakaa tänne, se teidät vakuuttanut todiste, Packalén kirjoittaa.
Jos riittävän vakuuttava todiste löytyy, Packalén aikoo myöntää, että
Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.
– Jos tarpeeksi vakuuttava todiste löytyy, jota jokainen sissikoulutuksen
suomessa saanut henkilö ei pysty ampumaan alas, niin lupaan omalta osaltani
vahvistaa venäläisten joukkojen läsnäolon Itä-Ukrainassa.” (1)
Uuden Suomen Puheenvuorossa
muutama päivä sitten Packalén kirjoittaa seuraavaa:
”Jotta minua ei ymmärretä väärin, haluan tehdä selväksi kaksi asiaa. En
usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys
pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn
kaltaisia sanktioita.
Miten perustelen sitä, etten usko Venäjän syyllisyyteen? Ensinnäkin
Venäjältä puuttuu motiivi. Myrkytetty kaksoisagentti Sergei Skripal jäi kiinni
vuonna 2004 ja istui vankilassa Venäjällä kuusi vuotta, kunnes hänet
vapautettiin vuonna 2010 arvottomana vankienvaihdon yhteydessä. Briteissä asuu
varmasti ihmisiä, jotka Venäjä haluaisi pois päiviltä, mutta Skripal ei kuulu
heihin.
…
Myös Ukrainalle tilanne on hyödyllinen. Se haluaa ajaa Venäjän
vastaisten pakotteiden jatkamista ja jopa lisäämistä.
En syytä tässä brittejä, jotka käyttivät luultavasti vain tilaisuutta
hyväkseen, enkä syytä ketään muutakaan, mutta Venäjä ei olisi minun
pääepäiltyni, jos kyseinen rikos olisi minun pöydälleni tullut. Ukraina on
mainittu, mutta en usko, että se olisi valtiona sekaantunut tähän. Maassa on
kuitenkin monenlaisia toimijoita.” (2)
Mikäli elokuussa 2014 asetelma
olisi ollut vallan toinen, on ymmärrettävää, että Packalén perää todisteita
Venäjän osallisuudesta sotaan, mutta kun ennen tätä elokuuta on nähty muun
muassa seuraavaa:
-Krimin niemimaan miehitys ja
anneksointi Venäjään kevättalvella 2014, jonka jälkeen Putin pitkään kielsi Venäjän
osallisuuden miehitykseen.
-kesäkuussa uutisoitiin
ensimmäisen kerran panssarikaluston toimittamisesta Venäjältä Ukrainaan, mutta
jo ennen tätä tuhansia ”vapaaehtoisia” oli saapunut Itä-Ukrainaan – muun muassa
pääosin tšetšeeneistä koottu Vostok-pataljoona marssi toukokuussa 2014
Donetskiin.
-heinäkuun alkupuolella
venäläistykistö tulitti ensimmäisen kerran Venäjän maaperältä kohteita Ukrainan
alueella – tuolloin Ukraina ei vastannut tuleen.
-heinäkuun 17. Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Itä-Ukrainassa
”kansantasavaltojen” hallinnoimalla alueella venäläisestä Buk-M1 TELAR:ista
ammutulla ilmatorjuntaohjuksella.
Laajamittaisempi Venäjän
maaoperaatio alkoi elokuun 2014 loppupuolella, tähän operaatioon osallistui
joukkoja jo elokuussa 2014 Suomenkin lähialueilta Pihkovasta (Pskov) 76.
maahanlaskudivisioonan joukkojen myötä.
Packalén on ainakin kertaalleen
iskenyt todistusvaatimuksissaan kirveensä kiveen, joten hänen taustalla olisi
parempi olla nyt hiljaa ja olla esittämässä minkään sortin vaateita, etenkin
kun hän ex. poliisina ja kansanedustajana varsin hyvin tietää, että tässä
vaiheessa tutkintaa ulkopuolisille ei ole mahdollista toimittaa kaikkia käsillä
olevia todisteita, ja kuten Aleksander
Litvinenkon murhatutkinnan kohdalla olemme nähneet, todistusaineistoa on
julistettu salaiseksi pitkiksi ajoiksi.
Kyseinen murha, kuin myös muut Venäjän
valtion suorittamat/ tilaamat merkittävät murhat, osoittaa sen, että
Venäjällä voidaan määrätä suoritettavaksi jokin aggressiivinen teko, vaikka
sellaisessa ei meidän mielestä olisi mitään järkeä – sellainen saattaisi
ennemminkin tuottaa lisää ongelmia ollen täten meidän mielestä järjetön,
jollaisena sitä ei Kremlissä kuitenkaan nähdä.
Viron ulkopoliittisen instituutin
johtaja Kristi Raik kirjoittaa seuraavaa
Kalevassa julkaistussa blogitekstissä, josta hahmottuu motiivi, jota Packalén
perää ja joka osaltaan osoittaa sen, että Kremlistä käsin tapahtumia
tarkastellaan toisesta näkövinkkelistä, jolloin teoilla on tarkoituksensa:
”Venäjä on jo yli kymmenen vuoden ajan viestinyt, että se on tyytymätön
omaan asemaansa Euroopan turvallisuusjärjestyksessä ja maailmanpolitiikassa
laajemmin. Salisburyn hermomyrkkyisku asettuu jatkoksi kovenevien viestien
sarjaa. Sanoma on mennyt perille – eikä länsi voi antaa siihen myöntyvää
vastausta, vaikka Venäjä kuinka huutaa ja häiriköi.” (3)
 |
| Tom Packalénia lainattu Sputnik Newsissä. (4) |
Packalénin kommentointi on
huomioitu laajalti myös Venäjällä. Kansanedustaja
Packalénia on lainattu Sputnik Newsin verkkosivuilla englanniksi – uutisessa on
syytä huomioida se, että tehdään ehdottoman selväksi kyseessä olevan
kansanedustajan (parlamentaarikon) näkökanta. Myös venäjäksi kirjoitettuja
uutisia on löydettävissä lukuisia, aiheesta tarkemmin Jouni Snellmannin blogitekstissä: ”Venäläismediat: Tom Packalen epäilee ukrainalaisia hermomyrkkyiskusta”.
(5)
 |
| Packalén-uutisointia Venäjän puolustusministeriön Zvezda-kanavalla. |
Snellman mainitsee Johan Bäckmanin mahdollisesti
haastatelleen Packalénia, josta ei vielä löydy mainintaa Bäckmanin omasta
blogista. Bäckman kuitenkin mainitsee blogissaan Packalénin esittämän
protestoinnin erinomaisen myönteiseen sävyyn, vastaavasti Facebook-profiilissaan
Bäckman linkittää runsaasti Packalén-uutisia Venäjältä, joten tuskin on kaukaa
haettu ajatus, etteikö Bäckmanilla ole jollain tapaa sormensa pelissä tässä asiassa:
”Kansanedustajista sentään Tuomioja, Mustajärvi ja Packalén ovat
esittäneet selvän protestinsa brittien ilmeisiin valheisiin. Kiinnostavin on
Packalén, joka kokeneena rikostutkijana osasi hyvin blogissaan kiistää brittien
version.” (lainaus Bäckmanin blogista, 6)
Perussuomalaisista
kansanedustajista Packalén ei suinkaan ole ainoa Venäjästä myönteisiä, tai
Venäjää puolustavia, kommentteja lausunut kansanedustaja. Puolueen
presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren
lausunnoista löytyy myös runsaasti Venäjää myötäileviä kannanottoja – ei kuitenkaan
niin paljon, että hän olisi ollut putinistisen RuFi:n Daria Skippari-Smirnovin mieleinen ehdokas. Perussuomalaisten
kansanedustaja Juho Eerolan mielestä Venäjä-pakotteet tulisi purkaa tehden
samalla perioutoja Karjala-rinnastuksia – lausuntojensa perusteella hän myös
näyttää uskovan Itä-Ukrainan asukkaiden oikeasti halunneen alueensa liitettävän
Venäjään. (7) Mitä ilmeisimmin Eerola kuuluu siihen joukkoon isänmaallisia,
jotka ovat valmiit antamaan ”pirulle
pikkusormen” – haluamatta ymmärtää, että se piru hamuaa koko käden sijaan
koko sielua.
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.